.I. Runebergistä riimuihin: Tekstinymmärrysharjoitukset. Palaute harjoituksesta 9

Transkriptio

1 .I. Runebergistä riimuihin: Tekstinymmärrysharjoitukset Palaute harjoituksesta 9 Kaikki eivät tulkintojaan palauttaneet, mutta ne, jotka niin tekivät, olivat kyllä ymmärtäneet tekstiä ainakin jossain määrin. Ensimmäinen, kirkkokaaresta, peräisin oleva ote oli jossain määrin selkeämpi tulkita kuin käräjäkaarestä peräisin oleva. Otteista näkyy niin maakuntalakien kielen yksinkertaisuus (selkeät, kohtuullisen mittaiset virke- ja lauserakenteet) kuin paikoittainen vaikeaselkoisuuskin (vieraat aikalaistermit ja paikoittain kovin tiiviit ilmaukset). Tekstin selvennykset A krist skulu allir kristnur troæ at han ær guþ. ok [æy] æru guþir fleræ æn han ein. Kristukseen pitää kaikkien kristittyjen uskoa, että hän on Jumala ja [että] [ei] ole jumalia useampia kuin hän yksin. a (prepositio) = å (upp + a > uppa > uppå > på) skulu (mon. 3. pers.) = skola = skulle æru (mon. 3 pers.) = äro = är ein (huomaa diftongi, joka on tallella saksassa, mutta kadonnut ruotsista) = en Huomaa monikon päätteet -ir ja -ur (allir kristnur, guþir). Kuten jäljempänä ilmenee, edellinen oli yleisempi. Infinitiivin päätteenä -æ (troæ; samoin jäljempänä). Ængin skal affguþum blotæ. ok ængin a lundæ. æller a stenæ troæ. Kukaan ei saa uhrata epäjumalille eikä kukaan [saa] uskoa lehtoihin eikä kiviin. affguþum (mon. datiivi) blot, blota (historian hämäristä periytyvät uhria ja uhraamista tarkoittavat sanat, jotka liitetään usein viikinkikauden uskonnollisiin käsityksiin; esikristillisellä ajalla palvottiin myös pyhiä lehtoja ja kiviä, ja näin tekivät ilmeisesti myös suomalaiset) Allir skulu kyrkiu dyrkiæ Kaikkien pitää palvoa/kunnioittaa kirkkoa. kyrkiu (akkusatiivi)

2 .II. Þit skulu allir. baþi quikir ok døþir. komænda ok farændæ ij wæruld ok aff. Sinne pitää kaikkien, sekä elävien että kuolleiden, maailmaan tulevien ja maailmasta matkaavien [saapua]. Þit = dit baþi ok = både och komænda (part. prees.) ij wæruld = maailmaan tulevat farændæ (part. prees.) aff = (maailmasta) matkaavat Ajatus on se, että lapset kastetaan kirkossa samoin kuin kuolleet siunataan kirkossa. Kielellisesti mielenkiintoista on pääverbin poisjättö, jota esiintyy nykyruotsissakin, tosin apuverbin kera (Esim. vi ska dit = vi ska gå/fara dit). Krister bøøþ kirkiu byggiæ ok tiund gøræ. adambær ok hans synir giorþa tiund fyrst. ok salomon kyrkiu. Kristus käski rakentaa kirkon ja tehdä (=maksaa) kymmenystä. Adam ja hänen poikansa tekivät kymmenyksen ensimmäisinä ja Salomon kirkon. Huomaa -er-päätteiset miehennimet (-er oli yleinen pääte maskuliinin yksikön nominatiivissa). bøøþ = bjöd giorþa (monikon imperf.) = gjorde Vrt. 1. Moos. 4:3 4 ja 1. Kun. 6. Nu uiliæ kristnir mæn krist buþ at haldø. ok kyrkiu af nyu gøræ. Nyt haluavat kristityt miehet pitää (=totella) Kristuksen käskyn ja rakentaa uuden kirkon. Nu oli lakikielessä hyvin yleinen tapa aloittaa preesensmuotoinen virke, jossa kerrotaan jokin yleistettävissä oleva tilanne. uiliæ = vilja (tässä ei infinitiivi, vaan mon. 3. prees.; järjestyy tässä nykyruotsista poikkeavasti at(t)- partikkelin avulla) haldø (inf.) = hålla af nyu (sanatarkasti uudesta, vaikka ajatuksena on uusi ) Þa skulu bøndør til biskups faræ ok soknæ præst sin mæþ sik hawa. Silloin pitää talonpoikien matkata piispan luokse ja ottaa mukaansa pitäjänpappinsa... Þa = så bøndør (mon.) = bönder til biskups (til + genetiivi)

3 .III. soknæ (akk. tai gen.) præst (akk.) sin (akk.) = sin sockenpräst mæþ sik = med sig ok aff byscupi loff ath beþas at Þe kyrkiu byggiæ moghæ....ja pyytää piispalta lupa, että he voisivat rakentaa kirkon. aff byscupi (aff + datiivi; muinaisruotsissa yks. mask. datiivin -i-päätteen tilalla yleistyi -e, vaikka -i säilyi esim. ilmauksessa Gudi behaglig Jumalalle mieluista ) loff = lov, tillstånd ath beþas = att bedjas (kuten muistaakseni aiemmin on tullut ilmi, be(dja)-verbi esiintyi muinaisruotsissa depontenttiverbinä, siis passiivin tapaan (mutta aktiivisena) -s-päätteisenä; en ole varma, oliko ath-partikkelin käyttö tässä kieliopillisesti välttämätöntä, koska ath beþas liittyy siis edellä olevaan finiittimuotoiseen predikaattiin skulu) Þe = de byggiæ moghæ = bygga måge (inf. + mon. 3. konj.) Biscuper a empnæ Þera skuþa. ok loff till giwæ. Piispan tulee tarkastaa heidän aikomuksensa ja antaa lupa. Biscuper (täälläkin -er-pääte, kun kyseessä on yks. mask. nom.) a (verbi) = äger, bör, skall (imperfekti: atte) empnæ (akk.) Þera (gen.) (huomaa sanajärjestys, jollainen esiintyy edelleen murteissa, runokielessä ja norjan kirjakielessäkin) = deras ämne skuþa = skåda Nu skulu laghmæn takas. Nyt pitää laamannit ottaa (=valita). Nu skulu (mon. 3.) laghmæn (mon. nom.; subjekti) takas (inf., passiivimuoto). Jatkossa puhutaan kuitenkin vain yhdestä laamannista. Koska Helsinglannin laissa on vaikutteita Uplannin laista, on ajateltu, että monikko johtuisi Uplannin lain vastaavasta kohdasta, jossa puhutaan tuomareista monikossa, koska Uplannissa tuomareita oli kaksi.

4 .IV. Þa a konungx syslæmæn XII. mæn næfwna. Silloin pitää kuninkaan asiainhoitajain nimetä 12 miestä. Þa = då a (verbi) = äger, bör, skall (imperfekti: atte) konungx (gen.) syslæmæn (täälläkin monikko, vaikka kuninkaan asianhoitajia (syssloman) oli tiettävästi vain yksi; myös luostareilla saattoi olla tällä nimikkeellä varustettuja luottamusmiehiä palveluksessaan) XII. (numeroiden edellä ja/tai jäljessä oli tavallisesti piste) næfwna = nämna Þe.XII. skulu laghman wæliæ. Niiden kahdentoista tulee valita laamanni... ok syslæmæn skulu hanom domæ i hænder sætiæ. ja asiainhoitajien tulee asettaa hänen käsiinsä tuomio(valta) ok syslæmæn (nom., subjekti) skulu hanom (dat.) domæ (akk., objekti) i hænder sætiæ sætiæ = sätta Þæn konungx wald hafwr Þær till. jolla on kuninkaan valta siihen. Þæn = den som wald = makt, välde, våld hafwr = ha(ve)r Þær till = därtill = till det Lause viittaa kuninkaan asianhoitajaan: hänellä on valtuutus valita laamanni. Täältä nähdään, että asianhoitajia oli todella vain yksi aikaisemmista muotoiluista huolimatta (Þæn on yksiköllinen ilmaus). Laghman a Þing søkiæ. Laamannin pitää mennä käräjille a (verbi) = äger, bör, skall (imperfekti: atte) søkiæ = söka, komma, fara, gå Laamannistakin puhutaan nyt yksikössä. Vielä arkaaisemmassa muinaisruotsissa maskuliininen nominatiivimuoto olisi kuulunut laghmaþer.

5 .V. Þa Þing a rætlikæ wæræ. kun käräjät on pidettävä lainmukaisesti a (verbi) = äger, bör, skall (imperfekti: atte) rætlikæ (adverbin päätteenä -lika/-likæ) = rättsligen, lagligen a wæræ = on pidettävä (sananmukaisesti: oltava) æller konungx breff kuma. tai kuninkaan kirjeet saapuvat. kuma (mon. 3. prees.) = komma = kommer (huomaa u>o) Nu kumber konungx breef æller buþ till lansis [=landsins]. Nyt tulee kuninkaan kirje tai käsky/viesti/viestintuoja/sanansaattaja maahan (=maakuntaan). kumber (yks. 3. prees.) = kommer buþ = bud till lansis (till + gen.) = till landet Þa scall lænzmam [=lænzman] buþkaulæ wp skæræ. fiuræ aff hwærium husæby Silloin pitää nimismiehen leikata viestikapula, neljälle jokaisesta kuninkaankartanosta/tilasta. buþkaulæ = budkavle wp skæræ = skära upp fiuræ (dat.) aff hwærium (dat.) husæby (dat.) = [till] fyra av [=från] varje husaby (=kungsgård) = kuninkaankartano (tai ehkä paremminkin vain kuninkaantila, jossa asui kuninkaan edustaja, joka oli virka-asteikossa nimismiestä alempi; termi esiintyy paikannimenä nyky-ruotsissa ja muuallakin Skandinaviassa, mutta Suomen puolelta valtakuntaa peräisin olevista lähteistä sitä ei tapaa, ja siksi sitä on vaikea suomentaa) Skära-verbin käyttö kertoo, miten viestikapula konkreettisesti leikattiin puusta. Kulturhistoriskt lexikon för nordisk medeltid 2 (1957) kertoo, että kapulaan saatettiin kaivertaa riimujakin. Viestikapula ei sinänsä sisältänyt mitään viestiä, vaan sanoma kuultiin viestikapulan kuljettajan suusta. Myös keskiaikaisessa kirjeiden kirjoittamistoiminnassa viestinviejä saattoi suullisesti täydentää kirjeen sanomaa ohjeidensa mukaisesti.

6 .VI. Þe skulu fram fara ok æy ater. Heidän pitää matkata eteenpäin eikä takaisin. ater = åter, tillbaka Ts. viestinviejät veivät sanaa vain yhteen suuntaan. æy skulu Þorpa karlæ sum i skoghum boæ buþkaulæ bæræ. ok æy Þæn i wtøum [=wtøium] boor. Ei pidä torppareiden, jotka metsissä asuvat, viestikapulaa kuljettaa eikä sen, joka ulkosaarilla asuu. Þorpa karlæ = torpakarlar sum = som i skoghum (mon. dat.) = i skogarna boæ (mon. 3. prees.) i wtøum [=wtøium] (mon. dat.) = i utöar boor (yks. 3. prees.) Tämä kohta viittaa siihen, että viestikapulan kuljettamisvelvollisuus kiersi talonpoikien kesken. Þæn sum Þem næst boor sighiæ Þem hwat a Þingi gørs. Se, joka heitä lähinnä asuu, sanokoon heille, mitä käräjillä tehdään. Þæn = den Þem = dem næst = näst, närmast sighiæ (yks. 3. konj.) = säge = skall säga hwat = vad a (prep.) Þingi (dat.) = på tinget gørs (pass.) Naapuruuteen kuului siis tiedonsiirtovelvollisuus. Hwar sum buþkafwlæ fæller æller willer a mote konungx buþi. Jokainen, joka laiminlyö viestikapulan [kuljettamisvelvollisuuden] tai eksyttää [sen tuojan] (vai eksyy viestiä kuljettaessaan?) vastoin kuninkaan käskyä Hwar sum = var och en som / envar som fæller = fäller, försummar

7 .VII. willer = vilseför a mote = emot konungx (gen.) buþi (dat.) bøtæ.viii. øræ i ÞriÞiung hwan. maksakoon 8 äyriä jokaisessa kolmanneksessa. bøtæ (yks. 3. konj.) = böte = skall böta i ÞriÞiung hwan = i varje tredjedel En ole ihan varma suomennokseni toimivuudesta, mutta ajatus oli se, että rikkomukseen syyllistynyt pulittaisi 3 x 8 äyriä eli yhteensä 3 markkaa, mikä on sama sakkosumma kuin mainitaan Uplannin lain vastaavassa kohdassa. Kauan myöhemminkin sakkosummat ilmoitettiin laeissa jaettavaksi joko kahtia tai kolmeen osaan riippuen siitä, pääsikö kirkko, kruunu, kaupunki tai pitäjä tai asianomistaja osingolle. Tässä varmaan ajatuksena oli se, että sakko jaettaisiin kruunun, kirkon ja paikallisyhteisön kesken, ellei sitten eksytettyä viestinviejää (sikäli kuin lainkohta tarkoittaa eksyttämistä eikä viestin kanssa eksymistä) ajatella myös hyvityksen kohteena, jolloin varmaankin kirkko ei kuuluisi hyötyjiin. skær lænzman wp buþkaufla. ok wil soknæ Þing hafwa. Jos nimismies leikkaa viestikapulan ja haluaa pitää pitäjänkäräjät skær lænzman wp (käänteinen sanajärjestys ehtolauseessa nykyruotsin tapaan) = skär länsmannen upp = om länsmannen skär upp han scal bondæ fran bondæ bæræ. sitä pitää kuljettaa talonpojalta toiselle.. han (anaforinen pronomini, joka on nominatiivimuotoinen ja lauseen subjekti ja joka viittaa edellä mainittuun buþkaufla-sanaan eikä kehenkään henkilöön, vrt. esim. nykysaksa ja latina) bondæ fran bondæ = bonde från bonde Rakenteeseen han (nom.; subjekti) scal bæræ kuuluisi kielioppisääntöjen mukaan -s-pääte passiivirakenteen merkiksi (bæræs), mutta maakuntalakien ruotsissa oli tavallista, että se jäi pois, vaikka kyse mitä selvimmin oli passiivista.

8 .VIII. hwar han fæller bøtæ.iiii. øræ. Jokainen, joka pudottaa sen, maksakoon sakkoa 4 äyriä. hwar = envar, var och en han (anaforinen pronomini, joka on tässä akkusatiivimuodossa ja joka viittaa edellä mainittuun buþkaufla-sanaan eikä kehenkään henkilöön, vrt. esim. nykysaksa ja latina) Pudottaminen tarkoittaa varmaankin myös viestikapulan kadottamista. Delæ Þer wm buþkaulæ. hafwa Þæn wizorþ buþkaulæ wil fram witæ Jos he kiistelevät viestikapulasta (siis siitä, onko kapula kulkenut vai onko joku laiminlyönyt velvollisuutensa), sillä olkoon todistusvoima, joka kykenee todistamaan, että viestikapula [on kulkenut] eteenpäin. Delæ (mon. 3. prees.) Þer (=de) (täälläkin käänteinen sanajärjestys ehtolauseessa = om de tvistar) hafwa (yks. 3. konj.) = skall ha(va) wizorþ = vitsord = todistusvoima; arvosana wil (yks. 3.) = vill (tässä todennäköisesti futuraalisesti käytettynä apuverbinä (vrt. englannin will); voitaisiin ehkä suomentaa kyetä- tai pystyä-apuverbin avulla kuten yllä on tehty tai käyttäen rakennetta on todistava) witæ = bevisa Mallivastaukset a) Mitä kristityn tuli tehdä? Hänen tuli uskoa, että Kristus on Jumala ja ettei ole muita jumalia. b) Mitä hän ei saanut tehdä? Uhrata epäjumalille eikä palvoa lehtoja eikä kiviä. c) Mitä laki toteaa kirkossa käymisestä? Kaikkien oli käytävä siellä ainakin kasteen ja hautaamisen hetkellä. e) Entä kirkon rakentamisesta ja kymmenysten maksamisesta? Molemmat olivat Kristuksen säätämiä, ja niille voidaan osoittaa perusteet Raamatusta. Kirkon rakentaminen oli Kristuksen käskyn noudattamista.

9 .IX. f) Mitä lainkohta kertoo piispan roolista? Piispan oli tutkittava asia; häneltä oli saatava lupa ennen kuin kirkko voitiin rakentaa. g) Miten laamanni tuli valita? Kuninkaan asiamies nimesi kaksitoista miestä, jotka valitsivat uuden laamannin. h) Miten piti menetellä, kun kuninkaan kirje saapui maakuntaan? Nimismiehen tuli lähettää sana eteenpäin (niin, että jokaisesta kuninkaankartanosta tai jokaiselta kuninkaantilalta valittiin neljä miestä viestikapulaa viemään). Viestikapulan viejät vaihtuivat sanaa eteenpäin vietäessä. i) Miten tieto käräjien kuulumisista kantautui periferiaan lain mukaan? Metsissä ja ulkosaarilla asuvat kuulivat asioista lähimmiltä naapureiltaan. j) Mistä rikoksesta piti maksaa sakkoa ja kuinka paljon? Jos laiminlöi viestikapulan kuljettamisen tai eksytti viestin/eksyi viestiä kuljettaessaan, joutui maksamaan yhteensä 3 markkaa (= 3 x 8 äyriä). Jos pudotti (kadotti?) viestikapulan, joutui maksamaan 4 äyriä. k) Mitä toisen otteen viimeinen virke tarkoittaa? Jos he kiistelevät viestikapulasta (siis siitä, onko kapula kulkenut vai onko joku laiminlyönyt velvollisuutensa), sillä olkoon todistusvoima, joka kykenee todistamaan, että viestikapula on kulkenut eteenpäin.