ARKISTORAPORTTI 49/2014 TUTKIMUSRAPORTTI 31.12.2004 Joni Mäkinen Jukka-Pekka Palmu POHJAVESIALUEEN GEOLOGISEN RAKENTEEN SELVITYS III SALPAUSSELÄLLÄ KIIKALANNUMMEN ALUEELLA Geologian tutkimuskeskus Espoon yksikkö PL 96 02151 Espoo Puh: 020 550 20 Fax: 020 550 12 www.gsf.fi
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Tekijät Mäkinen, Joni Palmu, Jukka-Pekka Päivämäärä / Dnro 31.12.2004 Raportin laji Arkistoraportti Toimeksiantaja V-S-liitto, L-S.ymp.keskus, Salo, Somero, Halikko, Pertteli, Optirock Raportin nimi Tiivistelmä Tämän raportin tavoitteena on selvittää Kiikalannummen reunamuodostuman syntyvaiheet ja rakenne. Sen on tarkoitus muodostaa geologinen perusta alueen kaksiulotteista pohjavesimallinnusta varten. Tutkimusalue on tässä vaiheessa rajattu siten, että Herakkaan alue jää tutkimusten ulkopuolelle. Myös Hyyppärän lounaispuolella oleva alue on tässä raportissa jätetty vähälle huomiolle. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Pohjavesialue, rakenneselvitys, kalliopinta, pohjavesipinta Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Varsinais-Suomi, Salo, Somero, Kiikala, Kiikalannummi. Karttalehdet 2023 06, 2023 09 Muut tiedot - Arkistosarjan nimi - Kokonaissivumäärä 8 s., 14 liites. Kieli Suomi Arkistotunnus Arkistoraportti 49/2014 Hinta Julkisuus Julkinen Yksikkö ja vastuualue GTK Etelä-Suomen yksikkö Allekirjoitus/nimen selvennys - Hanketunnus - Allekirjoitus/nimen selvennys -
SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 1 1.1. Yleistä 1 1.2. Aikaisemmista tutkimuksista 2 2. MAASTOTUTKIMUKSET... 3 2.1. Maatutkaluotaukset 3 2.2. Pohjavesiputkiasennukset ja kairaukset 3 3. TULOKSET... 3 3.1. Kiikalannummen reunamuodostuman syntyvaiheet (liite 3) 3 Vaihe I:... 3 Vaihe II:... 4 Vaihe III:... 4 Vaihe IV:... 5 3.2. Kiikalannummen kallioperän pinnan vaihtelu 5 3.3. Kiikalannummen pohjaveden pinnan ja pohjavesivyöhykkeen maaperäaineksen vaihtelu 6 4. TULOSTEN TARKASTELU... 7 4.1. Yleistä 7 4.2. Heikommin tunnetut alueet 8 5. KIRJALLISUUS... 8 LIITTEET Liite 1. Tulkinnat maatutkaprofiileittain (80MHz/400 ns) 11/2003 Liite 2. Maatutkalinjat ja kairauspisteet. Kartta. Liite 3. Kerrostumisvaiheet. Kartta. Liite 4 Yhteenveto pohjavesiputkiasennusten ja kairausten maalajihavainnoista Liite 5. Tulkinnallisesti epävarmat alueet. Kartta Kansi: Maatutkalinja, sulamisvedet ovat kuluttaneet uomaston, joka on sitten täyttynyt hiekalla ja hienolla soralla. Uoma leikkaa alempia vanhempia hienomman aineksen kerrostumia linjalla 14, kohdassa 63-64.
1 1. JOHDANTO 1.1. Yleistä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Espoon yksikkö on tehnyt yhteistyössä Salon seudun vesihuoltoprojektin kanssa geologisen rakenneselvityksen Kiikalannummen alueelta, joka sijaitsee Kiikalan kunnassa ja Someron kaupungissa. Tutkimusalue koostuu Saarenkylän (022 52 51) ja Kaskiston (027 61 52) I-luokan pohjavesialueista. Tässä raportissa tutkimusalueesta käytetään nimeä Kiikalannummi. Tätä nimeä on alueesta aiemmin käyttänyt Glückert (1978). Työn rahoituksesta ovat vastanneet: edustajat: Varsinais-Suomen liitto ( Juhani Harittu, Heikki Saarento ) Lounais-Suomen ympäristökeskus ( Jyrki Lammila, Mikko Seppälä ) Salon kaupunki ( Alpo Pauna, Kari Nenonen ) Someron kaupunki / Someron vesihuolto Oy ( Hannu Edel, Simo Koskinen ) Halikon kunta ( Mika Mannervesi, Pertti Hyytiäinen ) Perttelin kunta ( Risto Suomela ) Optirock ( Juhani Ahonen, Satu Rintala) joiden edustajista muodostettu työryhmä on seurannut työn etenemistä. Puheenjohtajana työryhmässä toimi maakuntainsinööri Juhani Harittu Varsinais-Suomen liitosta. Lisäksi työryhmässä ovat olleet mukana Markku Heikkilä Kiikalan kunnasta ja Joni Mäkinen Turun yliopistosta. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen yhteyshenkilönä hankkeessa toimi geologi Mikko Seppälä. GTK:ssa tutkimuksen organisoinnista vastasi geologi, FT Jukka-Pekka Palmu ja maatutkaluotauksista geologi, FM Pekka Huhta, jonka ohjauksessa tutkauksen toteuttivat teknikko Juha Majaniemi ja geologi, FM Timo Suomi. Tutka-aineiston tulkinnan ja raportoinnin teki tutkija, FT Joni Mäkinen, yhdessä geologi Palmun kanssa. Tämän raportin tavoitteena on selvittää Kiikalannummen reunamuodostuman syntyvaiheet ja rakenne. Sen on tarkoitus muodostaa geologinen perusta alueen kaksiulotteista pohjavesimallinnusta varten. Tutkimusalue on tässä vaiheessa rajattu siten, että Herakkaan alue jää tutkimusten ulkopuolelle. Myös Hyyppärän lounaispuolella oleva alue on tässä raportissa jätetty vähälle huomiolle. Rakenneselvityksen avulla voidaan: a) tarkentaa maanpinnan läheisen kallioperän korkokuvaa b) antaa lisätietoa alueen pohjaveden pinnan tason vaihtelusta c) arvioida mallialueen aineksen ja vedenjohtavuuksien vaihtelua sekä pohjaveden virtauskuvaa Kiikalannummen rakenteen tulkinta on vaikeaa, koska alue on laaja ja morfologialtaan hyvin vaihteleva, ja koska sedimentologiseen tutkimukseen soveltuvia maa-ainestenottoalueita on vähän Hepokropan aluetta lukuun ottamatta. Hepokropan alueen maatutkalinjojen ja samalle alueelle Optiroc Oy:n teettämien (GEO-WORK Oy) topografiakorjattujen tutkaprofiilien sekä GTK:n vuoden 1989 maatutkalinjojen alustavat tulkinnat (J. Mäkinen) osoittavat, että morfologiaan perustuvissa deltarakenteiden ja aineksen jakautumisen tulkinnassa tehdään helposti virhetulkintoja. Alueen tulkintaa vaikeuttaa lisäksi kallioperän syvänteiden maaperän heikko tuntemus. Tässä tutkimuksessa esitettyjen maaperän pintaosan rakenteiden perusteella, nyt tehdyillä uusilla kairauksilla ja kerrostumisvaihetulkinnalla voidaan kuitenkin arvioida syvänteiden sekä eitutkittujen alueiden maaperän aineksen vaihtelua. Tämän tulkinnan pohjalta tehtävä pohjaveden
2 virtausmallinnus tulee omalta osaltaan täydentämään tutkimusalueesta saatua rakenne- ja hydrogeologista kuvaa. 1.2. Aikaisemmista tutkimuksista Kiikalannummen syntyvaiheiden ensimmäinen laajempi tulkinta perustuu Glückertin (1978) tutkimuksiin ja hänen julkaisemaansa geomorfologiseen karttaan. Alueen syntyyn vaikuttaneiden kallioperän ruhjeiden sijaintia ja maaperän kerrospaksuuksia on puolestaan selvitetty Geologian tutkimuskeskuksen (1993) aiemmassa raportissa (Varsinais-Suomen liitto 1994). Myös Mälkki (1996) käsittelee alueen geologista rakennetta asiantuntijalausunnossaan liittyen lähinnä pohjaveden ottamiseen Kalattomannotkon-Kaskistonnummen alueelta. Yhteenveto alueen aiemmista geologisista tutkimuksista on esitetty Suomisen (1999) pro gradu työssä. Tässä tutkimuksessa on hyödynnetty saatavilla oleva aiempi tutkimusaineisto. Kiikalannummen aiemmat kairaukset ovat keskittyneet paljolti kaivonpaikkatutkimusten mukaisesti, sijoittuvat usein kerrosrakenteeltaan häiriintyneille suppa-alueille, eivätkä useimmiten pääty kallioon. Näin ollen tätä tutkimusta edeltänyt kairausaineisto ei anna riittävää kuvaa alueen raekoostumuksen vaihtelusta eikä sovellu riittävän hyvin maatutka-aineiston referenssiaineistoksi. Kuva 1: Tutkimusalueen sijainti.
3 2. MAASTOTUTKIMUKSET 2.1. Maatutkaluotaukset Maatutkaluotauksilla selvitettiin tutkimusalueen maaperän koostumusta ja rakennetta Salpausselän geologisen rakennetulkinnan tueksi. Maatutkaluotauksella saadaan jatkuvaa profiilitietoa maaperän rakenteesta. Menetelmä on parhaimmillaan harjualueilla, jossa sillä saadaan tietoa jopa yli 30 metrin syvyydeltä kallionpinnan korkokuvasta, pohjavedenpinnan tasosta, irtainten maalajien laadusta ja maaperäkerrosten rakenteesta. Näillä tiedoilla on merkittävä osuus vähän leikkauksia sisältävällä alueella. Edellä esitetyistä tekijöistä johtuen on rakenneselvityksen keskeisenä tutkimusmenetelmänä päädytty käyttämään suhteellisen laajan alueen kattavaa maatutkaluotausta ja sitä tukevia uusia kairauksia (liite 2). Maatutkaluotaukset on tehty GTK:n SIR-2000-tutkalla ja 80 MHz antennilla käyttäen matka-aikana 400 ns. Tutkimusalueella ajettiin 24-26.11. 2003 välisenä aikana 31 linjaa, joiden yhteispituus oli noin 33,8 kilometriä. Reunamuodostumatyyppisillä, kompleksisilla alueilla saavutetaan yleisesti hyvä syvyysulottuvuus/resoluutio suhde. Maatutkalla on tutkimusalueella päästy yleisesti n. 20-25 m syvyyteen. Paikannus suoritettiin GPS-paikantimella. Maatutkalinjoille ei ole tehty topografiakorjausta. Maaperän kolmiulotteisen rakenteen hahmottamiseksi maatutkalinjasto on pyritty toteuttamaan risteävinä linjoina. 2.2. Pohjavesiputkiasennukset ja kairaukset Vesihuoltoprojektin toimesta on tehty uusia pohjavesiputkien asennuksia ja maaperäkairauksia, jotka on osin sijoitettu maatutkatulkinnan referenssiaineistoksi. Yhteenveto pohjavesiputkiasennusten ja kairausten maalajihavainnoista on esitetty liitteessä 4. Kairausten maalajimäärityksissä ja rakeisuusanalyyseissä on käytetty GEO-luokitusta. Kairauksien ohella referenssiaineistona on käytetty Hepokropan alueen maaperän leikkaushavaintoja sekä GTK:n aiemmin tekemiä geofysikaalisia tutkimuksia, joissa pääpaino on ollut kallioperän yleiskorkokuvan määrittelyssä (Varsinais-Suomen liitto 1994). 3. TULOKSET Tämä raportti painottaa Kiikalannummen syntyvaiheiden ja niihin liittyvien maaperän suurrakenteiden ja muinaisten sulamisvesien päävirtaussuuntien tulkintaa, sillä niiden perusteella on mahdollista rakentaa koko pohjavesimallin kattavan laajan alueen geologinen konseptuaalinen malli. 3.1. Kiikalannummen reunamuodostuman syntyvaiheet (liite 3) Vaihe I: Johannislundin kautta Kaskistonnummelle kulkeva kapea harjujakso, jonka kerrostumien korkeustaso on suuresti riippuvaista alueen kallioperän korkokuvasta. Harjuun liittyy paikallisesti
4 pieniä laajentumia, joiden luonne tunnetaan heikosti. Harjun aines todennäköisesti hienonee nopeasti reunoja kohden. Immenjärven alueella harju sukeltaa syvään kallioperän laaksoon ja sen päälle on kerrostunut myöhempien kerrostumisvaiheiden hiekka- ja hienoainesvaltaisia kerroksia. Edellisestä harjujaksosta erkaantuu mahdollisesti toinen haara Oikeanummin kautta Hyyppärän harjulle. Tämän haaran olemassa olosta ei kuitenkaan ole saatu varmoja havaintoja. Mahdollinen harjuydin on syvällä ja kooltaan pieni. Vaihe II: III Salpausselän synnyn päävaihe, jonka aikana kerrostui suhteellisen yhtenäinen reunamuodostuma, johon liittyy ainekseltaan vaihtelevia reunaselänteitä, syöttöharjuja ja deltoja (korkein ranta n. 118 m tasolla) sekä jään paikallisen oskilloinnin kerrostamia moreeneja. Reunamuodostuman ja suhteellisesti korkealle kohoavien kallioperäalueiden yhteydessä on esiintynyt suuria, jään reunasta irronneita stagnantin jään alueita, jotka ovat kallioperäaltaiden ohella ohjanneet mm. deltojen kerrostumista. Tällainen alue lienee esimerkiksi Asusuon painanne Hyyppärän kaakkoispuolella. Päävaiheesta II voidaan erottaa seuraavat geologiset suuryksiköt: 1) Maxit Oy:n (entinen Optiroc Oy) alueen reunamuodostuma (vrt. Glückert 1978), joka on peittynyt myöhemmin luoteesta syntyneen deltan alle. 2) Hyyppärän alueen syöttöharju ja siihen liittyvät deltat sekä etelään että koilliseen, ja hiekkavaltainen railontäyte itäkaakkoon Kurjenhaudankuopan eteläpuolelle. 3) Lentokentän länsi- ja luoteispuolinen reunamuodostuma, joka koostuu Palonummin alueella mahdollisesti useammasta reunaselänteestä. Palonummin koillispuolella on lohkareinen, oskilloineen jään reunan kerrostama päälleajovalli, jonka välittömässä läheisyydessä on paksulti hiekkaa ja silttistä ainesta. Tämän alapuolella n. 82 m mpy tasosta alaspäin on kallioperän syvänteessä paksulti soraa, jonka kerrostuminen liittyy varsinaisen reunaselänteen kerrostumiseen. Reunaselännettä on tällä kohdin syöttänyt Pillistönsuon lounaispuolelta tuleva harju. 4) Kaskistonnummella harjujakson itäpuolella olevan länsiosan pääosin kohti kaakkoa matalaan veteen, kalliosyvänteen reunalle kerrostunut deltamainen reunamuodostuma. 5) Kalattomalta lentokentän suuntaan reunamuodostuman kylkeen ja harjun päälle kerrostunut hiekkainen ja runsaasti hienoainesta sisältävä suistomuodostuma, joka liittyy harjujakson kehitykseen laajenevassa jään reunan railossa/ kapeassa jäätikkölahdessa. Myös Herakkaan alueen kerrostuminen liittyy vaiheeseen II. Vaihe III: Tässä vaiheessa jatkui harjujakson kerrostuminen railossa kohti Pitkustojen välistä kannasta ja vaihe päättyi Iso-Pitkustan etelä- ja kaakkoispuolelle syntyneiden harjudeltojen kerrostumiseen. Mahdollisesti tähän vaiheeseen liittyvät paksut silttivaltaiset kerrostumat Kalattoman länsipuolella ovat oskilloineeseen jään reuna-asemaan liittyvien kerrostumien peittämiä. Iso-Pitkustan länsipuolitse kohti itää kerrostunut harjudelta vaikuttaa aineiston perusteella nuoremmalta. Vaiheeseen liittyy lisäksi jään reunan laaja-alainen stagnantoituminen (paikalleen sulaminen) Mulkkulampien suppa-alueella ja jään kontaktirinteen siirtyminen Vähä-Pitkustan koillispuolelle. Uuteen reuna-asemaan liittyy syöttöharju ja sen deltamainen kerrostuma osin sekä stagnantin vyöhykkeen että harjujakson päälle. Selvä deltarakenne luiskakerroksineen seuraa suhteellisen kapeaa vyöhykettä koillisesta Pienen Mulkkulammen länsipuolelle. Deltan karkeamman yläosan (n. 5-10 m
5 paksu) kerrostaneet virtaukset ovat jatkuneet Kalattoman itäpuolitse ja stagnantoituneen alueen ylitse Kaskistonnummelle. Vaihe IV: Harjujakson ja railokerrostumien muodostuminen Iso-Pitkustan länsireunalle ja siihen liittyvä harjudelta, jonka distaaliosan kerostumat peittävät oskilloineeseen jään reuna-asemaan liittyviä kerrostumia Kalattoman luoteispuolella. Mahdollisesti samanaikainen deltan kerrostuminen Hepokropan alueelle ja myöhemmin Kappelinkulman koillispuolella olevaan harjuun liittyvä lyhytaikainen kerrostuminen (pääosin kallioperän notkoon). Yleisesti ottaen laajalla alueella Kiikalannummen ylin 5-10 m käsittää hiekka- ja soravaltaisia kerrostumia, joihin liittyy vaihtelevan kokoisia sulamisvesiuomarakenteita. Ylimpänä tavataan paikoin rantakerrostumia. 3.2. Kiikalannummen kallioperän pinnan vaihtelu Alueen kallioperän peruspiirteitä on kuvattu GTK:n aiemmassa raportissa (Varsinais-Suomen liitto 1994). Tiedot perustuvat gravimetrisiin mittauksiin ja seismisiin luotauksiin. Maatutkaluotausten perusteella voidaan tarkentaa kuvaa kalliopinnan tason vaihtelusta laajemmalla alueella. Maatutkaaineistolla voidaan tunnistaa ne alueet, joissa kallio nousee lähelle maanpintaa (esim.numerot 096-100 tarkoittavat liitekartassa 2 näkyviä waypoint pisteitä, joiden avulla havainnot voidaan paikallistaa): 1) Maxit Oy:n (entinen Optiroc Oy) ja Hyyppärän välisellä alueella monin paikoin noin 90-95 m mpy tasoon? 2) Asusuon pohjoispuolella 096-100 noin 90-95 m mpy tasoon 3) Lentokentän itäreunan ja Immenjärven lounaispuolen (042-065-068) ja Johannislundin alueella yli 100-105 m mpy tasolle. Korkean kalliopinnan taso jatkuu etelään Iso-Jouhtenan ja Iso-Kolosimen väliselle alueelle (084-086). 4) Palonummen ja Lamminlähteen välisillä kohoumilla (147-149 ja 020-022). 5) Immenjärveltä n. 200 m kaakkoon olevalla alueella n. 100-110 m mpy tasolle (079-083). 6) Kaskistonnummen itä- ja pohjoisosassa (175-183 ja 189-192 + 194-197 + 198-204+205-210), missä kallio n. 100-110 m mpy tasolle). 7) Vähä-Pitkustan itäpuolisella alueella n. 100-110 m mpy tasolle (246 + 249 + 257-261-?) 8) Vähä-Pitkustan itäpuolelta koilliseen kohti Karate-lampea kalliopinnan tason määrittely on tällä aineistolla liian epävarmaa, koska alueella esiintyy todennäköisesti myös soravaltaisia syöttöharjun ja siihen liittyvän deltan proksimaaliosan kerrostumia. 9) Salakkajärven ympäristössä Karate-lammen eteläpuolitse länteen (266-268? + 272-273 + 278-288) n. 100-115 m mpy tasolle 10) Salakkajärven itäpuolelta kohti Kaskistonnummea (288-302) n. 100-120 m mpy tasolle. Kohdassa 289-291 on selvä railomainen syvänne.
6 3.3. Kiikalannummen pohjaveden pinnan ja pohjavesivyöhykkeen maaperäaineksen vaihtelu Maakerrosten kerrospaksuuksien ja pohjavedenpinnan tasojen tulkinnassa on tässä vaiheessa tyydytty suhteellisen karkeisiin arvioihin. Pohjavedenpinnan korkeustiedot perustuvat osittain aiempiin raportteihin. Pohjavedenpinnan alaisen maaperäaineksen vaihtelun arvioinnissa on käytetty seuraavaa alustavaa luokitusta: (I) karkea soravaltainen (II) karkea hiekkavaltainen (III) hiekkaa ja hienoainesta (IV) hienoainesvaltainen (savesta hienoon hiekkaan) Alla on kuvattu pohjavesivyöhykkeen oloja alueittain (esim. 094-097 tarkoittavat liitekartassa 2 näkyviä waypoint pisteitä, joiden avulla havainnot voidaan paikallistaa). Mahdollisista pohjavesivirtaukseen vaikuttavista moreenikerroksista ja pohjaveden yläpuolelle kohoavista kallioalueista on lisämaininta aluekuvausten yhteydessä. 1) Oikianummin alueella pohjaveden pinnan taso on vaikea määrittää maatutkaprofiileista, mutta lienee yleisesti tasolla 94-98 m mpy. Alueen itäosassa sijaitsee mahdollisesti pohjaveden jakaja n. 98 m mpy tasolla, jonka katkaisee Iso-Kolosimen järven (vedenpinta 109,6 m mpy) länsipuolella oleva kalliokynnys. Pohjavesi liikkuu Si-siHk-hHk aineksessa (luokka IV). Mahdollisesti Hyyppärälle jatkuvasta karkeasta harjuaineksesta ei ole havaintoja. Mahdollinen harjuydin on syvällä 78 m mpy tason alapuolella. Pohjavesiputken 94 vedenpintatiedon (11.1. 2005) perusteella Kurjenhaudankuopan supassa esiintyy orsivettä. 2) Asusuon pohjoispuolella pisteessä 098 pohjavesi tulee lähelle maanpintaa n. 94-95 m mpy tasolle? Pohjavesi virtaa osittain hiekassa välillä 094-097 (luokka III) ja välillä 098-100 SihHk aineksessa (luokka IV). Pisteiden 096-099 kohdalla kallioperä nousee lähelle maan pintaa ja ohjaa pohjaveden virtausta. 3) Hyyppärän Palonummin alueella pohjavedenpinta on vaikea määrittää, mutta lienee tasolla noin 95 m mpy (007-009). Pisteen 006 kohdalla kalliokohouma patoaa osin pohjaveden pintaa, mutta kallion jatkuvuudesta ei ole tarkkaa tietoa. Lisäksi alueella saattaa esiintyä katkonaisesti orsivettä n. 100-105 m mpy tasolla Palonummin suuntaan pisteelle 024 asti sekä Palonummin itäpuolen supan alueella noin 109-110 m mpy tasolla. Reunamuodostuman proksimaaliosan moreenikerrokset estävät pohjaveden virtausta luoteeseen ja saavat aikaan orsivesiä. Alueen pohjavesi virtaa vaihtelevassa aineksessa, mutta pisteiden 007-014 välillä pääosin luokissa I-II. Hyyppärän Palonummin alueelta lentokentän suuntaan pohjavesi virtaus siirtyy n. 200-300 metrin matkalla deltan bottomset-kerroksiin luokkaan IV. 4) Lentokentän alueella pohjavedenpinnan taso on vaikea määrittää tutkaprofiileilta hienon maa-aineksen takia, mutta lienee yleisesti n. 93-96 m mpy tasolla. Pohjavesipinta nousee lentokentän pohjoisosasta Kalattoman suuntaan noin 95-95,5 m mpy tasolle, kohti etelää noin 95-96 m mpy tasolle ja kohti Immenjärveä noin 96-98 m mpy tasolle. Pohjavesi virtaa pääasiassa luokissa III-IV. 5) Kolosin lampien ja Kaskistonnummen itäosan alueella kallioperä on padonnut pohjaveden n. 109,5-110,5 m mpy tasolle. Alueella on useita pohjavedenpinnan yläpuolelle nousevia kalliokohoumia. Immenjärven kaakkoispuolella n. 200 m päässä (079-080) erottuu pohjavettä patoava kalliokynnys. Pohjavesi virtaa pääasiassa luokissa III-IV paitsi kapealla harjujaksolla luokissa I-II.
7 6) Immenjärven-Kalattoman-Pitkustojen harjujakso, jossa pohjavedenpinta laskee pohjoiseenpäin n. 97 metrin tasosta n. 93 m tasoon mpy. Lähempänä Kalattoman alueen syvää kallioperän laaksoa, harju on peittynyt paksujen hiekka ja hienoaineskerrostumien alle. Kairauksen 166 perusteella kivinen harjuydin on yli 25 m paksu ja ulottuu n. 60 m mpy tasolta alaspäin. Alueen pohjavesiolosuhteita on käsitelty tarkemmin Mälkin (1996) asiantuntijalausunnossa. 7) Kaskistonnummen länsiosassa pohjavesipinta sijoittuu arviolta noin 96-97 m mpy tasolle. Kallio kohoaa pohjavesipinnan yläpuolelle pisteestä 172 kaakkoon. Pohjavesi virtaa pääasiassa luokissa II-III. Reunaselänteellä pisteillä 169-170 ei ole merkittävää patoavaa vaikutusta. Reunaselänteen luoteispuolella pohjavesi virtaa karkeammassa aineksessa, pääosin arviolta luokassa II. 8) Kalattoman - Mulkkulampien välisellä alueella pohjavesipinta on tasaisesti n. 95,5 m mpy tasolla. Kannaksen aines on pohjavesivyöhykkeessä luokissa II-III vuorottelevina kerroksina. Kairauksen 241 perusteella lähempänä harjujaksoa on soraa n. 85 m mpy tasolta alaspäin 9) Mulkkulampien ja Vähä-Pitkustan välisellä alueella pohjavesi liikkuu koillisesta kerrostuneen deltan bottomset-kerroksissa luokissa III-IV. Pisteiden 266-268 kohdalla on mahdollisesti kallion patoama pohjavesiallas n. 110 m mpy tasolla. Sama vyöhyke jatkuu kohti Salakkajärveä. Vähä-Pitkustan itäpuolitse kulkevan tien kohdalla kallio nousee pohjaveden yläpuolelle pisteissä 243-248 ja pohjavesi virtaa Kalattomannotkon kautta Pitkustojen eteläpäähän. Mälkin (1996) mukaan Vähä-Pitkusta ja Iso-Pitkustan pohjoisosat ovat orsivettä, joka yhtyy pohjaveden pinnan tasoon. 10) Iso-Pitkustan eteläpuolisella alueella pohjavesi liikkuu lännestä kerrostuneen deltan bottomset-kerroksissa luokassa III-IV. Lännessä pohjavesi liikkuu paremmin vettä johtavissa kerrostumissa (luokat I-II), jotka kuitenkin rajoittuvat hienompiin kerrostumiin Pillistönsuon pohjoisreunalla. Lähempänä Kalattomannotkoa pohjavesi virtaa läpi reunaselänteen, jonka aines on kairauksen 157 perusteella suhteellisen hyvin vettä läpäisevää soraa. Noin 75 metrin mpy tasolta alaspäin reunaselänteen alla esiintyy vettä heikosti johtavia silttivaltaisia kerroksia. Iso-Pitkustan itäpuolella on todennäköisesti toinen harjudelta, jonka bottomsetkerroksissa (luokka IV) pohjavesi kulkee hitaasti. 4. TULOSTEN TARKASTELU 4.1. Yleistä Maatutkaluotauksilla on tutkimusalueen laajuuteen, referenssiaineiston rajalliseen määrään ja paikoin suuriin kerrospaksuuksiin nähden saatu hyvä kuva alueen syntyvaiheista ja niihin liittyvistä geologisista suurrakenteista ja aineksesta sekä aineksen kerrostumissuunnista. Tulokset muodostavat pääosin riittävän perustan geologisen konseptuaalisen mallin rakentamiselle ja pohjaveden virtausolosuhteiden arvioinnille. Alueen laajuuteen nähden maatutkauksen referenssiaineistoa on suhteellisen vähän. Maatutkaprofiilien tulkinnassa syvyysulottuvuus on suurimmillaan 20-30 metriä, maaperän ominaisuuksista riippuen. Pohjavesipinnan ja kallionpinnan korkeustasojen määrittelyssä on tyydytty suhteellisen karkeaan arvioon. Korkeustasojen määrittely perustuu lähinnä alueen vedenpintatietoihin, aiempiin tutkimuksiin ja tämän tutkimuksen yhteydessä kerättyyn kairaustietoon sekä maaperän dielektrisyysarvojen tulkintaan. Tutkalinjojen maanpinnan korkeudet (metriä merenpinnan yläpuolella = m mpy) on arvioitu peruskartan korkeuskäyrien perusteella.
8 Profiilien tulkinnassa suurimmat epävarmuustekijät liittyvät maaperän aineksen raekoostumuksen arviointiin ja rakenteiden jatkuvuuksien arviointiin. Jatkuvuuksien arviointia vaikeuttaa se, että tutkalinjat joudutaan kustannussyistä sijoittamaan tiestön ja ajettavissa olevan poluston mukaisesti. 4.2. Heikommin tunnetut alueet Heikommin tunnettuja tai tulkinnallisesti epävarmoja alueita ovat edelleen: 1) Lammenjärven eteläpuolisen reunamuodostuman rakenne. Tällä alueella tutkaustulosten tulkintaa vaikeuttaa referenssikairauksen puute. 2) Hyyppärän-Palonummen reunamuodostuman laajan proksimaaliosan rakenne. 3) Hyyppärältä mahdollisesti kaakkoon jatkuva karkea-aineksinen harjuhaara. 4) Kaskistonnummen n. 400 m leveä ja 1.2 km pitkä pääalue maatutkalinjan 24 ja Immenjärven-Kalattoman harjujakson välissä. Alue on pohjavesimallin kannalta keskeinen, mutta valitettavasti aluetta halkovalle metsäpolulle suunniteltua linjaa ei voitu ajaa. 5) Vähä-Pitkustan, Pienen Mulkkulammen ja Kalattoman väliseen kolmioon jäävän alueen rakenne ja ainesvaihtelu on osittain epäselvä useiden päällekkäisten kerrostumisvaiheiden takia. 6) Karatelammen lounaispuolen tasanteen ja syöttöharjun alue erityisesti kallioperän tason ja soravaltaisten kerrostumien suhteen. Parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi tämän raportin tulosten yksityiskohtaisempi soveltaminen pohjavesimallin perustaksi on tarpeen tehdä yhteistyössä pohjavesimallin laatijan kanssa. Espoossa 31.12.2004 Joni Mäkinen tutkija Jukka-Pekka Palmu geologi 5. KIRJALLISUUS Glückert, Gunnar 1978. Das Deltakomplex von Kiikalannummi am 3. Salpausselkä in Südwestfinnland. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 35. Turku. Mälkki, Esko 1996. Asiantuntijalausunto pohjaveden ottamisesta Herakkaanlähteen, ja Kalattomannotkon vedenottamoista Someron kaupungissa ja Kaskistonnummen vedenottamosta Kiikalan kunnassa. 29.1. 1996 Suominen, Mikko (1999). Herakkaan ja Kaskistonnummen-Kalattomannotkon pohjavesialueiden suojelusuunnitelma, III Salpausselkä, Kiikala ja Somero. Pro gradu tutkielma. Turun yliopisto, Geologian laitos, Maaperägeologian osasto. Helmikuu 1999. Varsinais-Suomen liitto (1994). Someron-Kiikalan harjuseutukaava. Perusselvitykset. Turku.
LIITE 1 Liite 1. Tulkinnat maatutkaprofiileittain (80MHz/400 ns) 11/2003 080 = maatutkalinjan markkerin (waypoint-pisteen) numero tutkaprofiililla. Katso tutkalinjakartta. Korkeudet metriä merenpinnan yläpuolella (m mpy) ja syvyydet ilmoitettu maanpinnasta alapäin laskettuna. Pohjaveden pinta lyhennetty pvp. File 8: Waypoints 001-019 001-003 Hienoainesta päällä, alla? 003-005 Reunaselänne, jossa iso painanne? 006-007 Kalliokohouma (?) + reunaselänne, päällä hienoainesta (deltan distaaliosaa) 007-009 Deltakerrostumaa ja karkeaa proksimaaliainesta, pvp n. 95m mpy? + mahdollinen orsivesi n. 102 m mpy tasolla? 009-010 Syöttöharju 010 Kaksi pientä suppaa harjun kyljessä 010-013 Deltakerroksia itäkoilliseen 014-015 Reunaselänne + pvp (orsivesi) n. 104-105 m mpy 015-018 Reunamuodostumaa, jossa kerrokset viettävät koilliseenpäin, hienoaineksen välikerroksia 018-019 Reunaselänne Pvp (moreenipatjoihin liittyvä orsivesi) n. 104-105 m + n. 109 m mpy tasolla 016-019? File 9: Waypoints 020-027 020-022 Kallio lähelle maanpintaa Pääosin sekalaista ainesta 025 Heikosti erottuva reunamoreeni + kontakti (hieno)hiekkatasankoon. Mahdollinen jään päälleajovalli, jossa runsaasti pintalohkareita ja taustasta puuttuvat laajat glasifluviaalikerrostumat. Pohjavedenpinta vaikea määrittää, pvp mahd. n. 93m mpy? tasossa 026-027 022-024 Mahdollinen orsivesi n. 100-101 m mpy tasolla? File 10: Waypoints 028-035 Linjan alkuosa tukee jään päälleajovalli-rakennetta (vrt. File 9). 028-032 Paksulti hienoa ainesta, jonka kerrokset viettävät loivasti eteläänpäin + yllä ylin n.10-15 m isoja ristikerroksellisia settejä hiekassa + 029 Epäselvä rakenne, mahdollisesti loivapiirteinen kohouma? 032-033 Kahden eri muodostuman raja-alue?, jossa nuorempi yksikkö pohjoisesta, vanhempi lännestä. 033-035 Deltan distaaliosaa (vrt. File 22), jossa uomia ja jonka yläosassa osa hienohkoa ainesta n. 3m paksuudelta. Referenssikairaus 28, kallio alle 67 m mpy tason Ei selvää pohjavedenpintaa. Heikko indikaatio n. + 93-94m mpy tasolla 029. File 11: Waypoints 036-050 036-037 Reunamoreeni ja mahdollisesti kahden reunavallin yhtymäkohta + mahd. pvp n.95m mpy 037-042 hhk/hk + yllä Hk/Sr, jossa isoja ristikerroksellisia kanavarakenteita + 038-039 hiekassa isoja kanavarakenteita ja ristikerroksellisuutta? 042 Kallio nousee lähes maanpintaan n.107 m mpy tasolle? Referenssikairaus 40: kallio yli 32,5 m syvällä maanpinnasta Mahd. pvp n. 94-96 m mpy tasolla, putkessa 40 (=waypoint-numero) pvp 95,4 m mpy
File 12: Waypoints 051-056 051-052 pvp n. 110 m mpy + alla kallio ja moreeni? n. 105 m mpy tasolla 052 eteenpäin kallio lähes maanpintaan 054-055 pvp n. 111 m mpy. Aines pääosin sihk-hhk. File 13: Waypoints 057-062 057-059 Noin 5 m paksuja ristikerroksellisia settejä lähellä maan pintaa + selvä yläkontakti mahdollisiin rantakerrostumiin, alla harjudeltakerroksia, pvp n. 110 m mpy ja kallio n. 100-105 m mpy tasolla? 059 eteenpäin kallio lähes maanpintaan File 14: Waypoints 063-067 063-065 Hienoa ainesta + ylin 10 m Hk+Sr, jossa kanavarakenteita 065-068 Kallio nousee lähelle maanpintaa (2,5-10 m) + 066 Kalliokynnys n. 111,5 m mpy tasolla + 066-067 piilosuppa? Referenssikairaus 64: kallio yli 35,5 m syvällä maanpinnasta Ei selvää pohjaveden pintaa, mutta pvp mahdollisesti n.96-98 m mpy tasolla (20-22 m pinnasta). Putkessa 64 pvp 94,75 m mpy. File 15: Waypoints 068-083 068-074 Hiekkaa ja kanavarakenteita, jossa isoa ristikerroksellisuutta < 10 m + pvp 20-10 m pinnasta 073-074 Karkeat hiekkakerrostumat muuttuvat kohti kaakkoa silttivaltaisiksi, silttiset kerrokset jatkuvat 078 asti, yläosa Hk+Sr 079-080 Kallio lähellä maan pintaa padoten pvp:n 110 m mpy tasolle + 078-080 Mahdollinen harju pvp:n yläpuolella, aines hienonee nopeasti kohti harjun reunaa 081-082 Heikko ja kapea harjuydin pvp:n alla + 080 eteenpäin kallio n. 100-110 m mpy tasolla Referenssikairaukset 1-5 ja 302+309 Pohjaveden pinta (hienossa hiekassa) n. 95 m mpy tasolla 070? + pvp seurattavissa karkeassa osassa linjaa 074 asti. File 16: Waypoints 084-100 084 Kallio lähellä maan pintaa 085-086 Ylinnä 5-10 m kanavaristikerroksellisuutta, aines hienonee nopeasti eteläänpäin, kallio alla + 086 Kallio ja piilosuppa lähellä maan pintaa 087-093 Hienosedimenttitasanko, jonka yllä khk, jossa isoja kanavarakenteita/ ristikerroksellisuuta + 088-089 Kallio n. 75-80 m mpy tasolla (gravimetriasta) 093-094 Iso romahdusrakenne (vrt. maanpinnan morfologia) 096-100 Moreeni + kallio lähellä maan pintaa + piilosuppa 095-096 + suht. jyrkkä kerros lähellä 096? + piilosuppa? < 097 099-100 Deltan karkeat foreset-kerrokset + hienon aineksen bottomset-kerrokset, alla moreeni+kallio 5-10m syvällä Referenssikairaus 94, kallio 78,5 m mpy tason alapuolella: kairaus ei edusta maanpinnan morfologian indikoiman harjun yläosaa ja mahdollinen harjuydin on syvällä. Pvp ei erotu selvästi maa-aineksen hienoudesta johtuen! Alussa mahdollinen pvp sihkhhk n. 98 m mpy tasolla (loiva pv-jakaja?). Pvp lähelle pintaa (4-5 m syvyydessä) 097-098. Pvp pääosin heikosti johtavassa aineksessa.putkessa 94 pvp 91,5 m mpy.
File 20: Waypoints 131-136 Lähinnä Hyyppärän deltan Si-hHk kerroksia. Mahdollisesti kallio alaosassa, linjan alussa mahdollisesti lähellä 95 m mpy tasoa? Pvp ei näkyvissä File 22: Waypoints 140-149 140-143 Deltan foreset-kerroksia n. 250 m matkalla 143+144-146 Pohjoiseen kääntyvä reunaselänne + pvp (orsivesi) n. 104 m mpy 147-149 Moreeni + kallio? Referenssikairaus 145, kallio 37.5 m maanpinnasta Mahdollinen pvp n. 95 m mpy 140-143? File 23: Waypoints 150-162 150-156 Harjuosa + delta kaakkoon, pvp n. 93 m mpy 156-160 Delta reunamoreenikompleksin päälle 157+158-159 pieni piilosuppa + 159 harju? 160-162 Mahdollinen glasifluviaalisen aineksen syöttö lentokentän suuntaan Referenssikairaus 157, kallio 67 m maanpinnasta Pvp n. 94 m mpy tasolla 162? File 24: Waypoints 163-182 163-164 Rantakerrostuma, jossa isoa ristikerroksellisuutta lounaaseen ja sen alla Iso- Pitkustan eteläpuolen deltan hienoainesta 164-165 Reunamoreeni 166 Harju 166-168 Iso supparakenne 168-169 Hienoaineskerros n. 5-10 m pinnasta (muodostaa edellisen supan pohjan) 169-171 Reunamuodostuma, jossa moreenia +glasifluviaalista ainesta (yläosa) 171-173 Loivapiirteinen supparakenne 174-175 Loivapiirteinen supparakenne 175 Kallio lähellä maan pintaa (n. 6-7 m), päällä hienoa ainesta (si-sihk) 175 eteenpäin Referenssikairaus 166, kallio n. 30-34 m mpy tasossa? Pohjaveden pinta n. 95-97 m mpy tasolla pisteeseen 172 asti ja 172 eteenpäin kallio pvp:n yläpuolella. Putkessa 166 pvp 96,9 m mpy. File 25: Waypoints 183-188 183 Kallio laskee jyrkästi alas 183-184 Pääosin hienoa ainesta maanpinnasta laskettuna 7 metristä alaspäin 184-186 Iso supparakanne, aines hienohkoa 187-188 Heikkoa ristikerroksellisuutta itäänpäin + kanavarakenteita ylimmässä 5 metrissä + pvp leikkaa harjun yläosaa? pvp n. 110 m mpy tasolla File 26: Waypoints 189-197 189-192 Kallio + päällä hhk-hk 192-197 Yläosan 5-10 m hk + hienompia kerroksia, joissa heikkoa ristikerroksellisuutta ja kanavarakenteita + 194-197 Kallio teräväpiirteinen, n. 10-20 m maanpinnasta. Pvp tasolla nousee vähitellen pohjoiseenpäin 193 alkaen n. 108-109 m mpy tasolle. 189-193 kallio pv-pinnan yläpuolella!
File 27: Waypoints 198-204 198-200 Kalliota 200-204 Kallio n. 15-20 m pinnasta + 203 Kallio n. 10 m pinnasta. Alinna hienohkoa ainesta? + ylinnä Hk, jossa mahdollisesti heikkoa kanavarakennetta Pvp n. 109 m tasolla, laskee pohjoiseen ehkä n. 106 m tasolle? Pvp si/hhk aineksessa? File 28: Waypoints 205-214 205-210 Kallio n. 15-20 m maan pinnasta? Ylin 10m Hk+Sr, jossa heikot rakenteet 210-213 Pääharjun läheisten Hk-kerrostumien reuna, jossa vietto hyvin loivasti koilliseen tai itäänpäin. Referenssikairaus 214: kallio yli 32,5 m syvällä maanpinnasta Koillispäässä pvp n. 105 m mpy tasossa?, pv-kynnys (pvp n. 103-104 m mpy) 209 kohdalla?, lounaassa pvp mahd. n. 97-98 m mpy tasossa+ hienossa aineksessa?putkessa 214 pvp 97,4 m mpy. File 34: Lisäksi mittausta 237-248 Isoja ristikerroksellisia settejä hiekassa lähellä maan pintaa (paksuus n. 5 m). Alla edelleen isohkoja kanavarakenteita, joiden alla lähes vaakakerroksellista hienompaa hiekkaa 241 Ei reunamoreenia, joka jakaisi linjan aineksen kahteen eri alueeseen 246 Kallio lähelle pintaa (n. 110-112 m tasolle). Referenssikairaus 241: moreeni (?) 45-50 m syvällä + kallio yli 50,5 m syvällä maanpinnasta (gravimetrian mukaan mahdollisesti alle 40 m mpy tasolla). Ei selvää pvp:aa, joka n. 95,5-94 m mpy tasolla viereisten lampien mukaan. File 35: Waypoints 249-256 249-255 Moreeni + kallio laskee läheltä pintaa pohjalle (n. 20 m) + File 36:ssa havaitun ristikerroksellisen muodostuman reunaosaa (hiekkaisempaa kohti länttä?), osin isohkoja kanavarakenteita. Ei selvää pvp:aa, joka n. 95,5-94 m mpy tasolla viereisten lampien mukaan. Mahd. heikko orsivesipinta n. 100 m mpy tasolla 253-256? File 36: Waypoints 257-272 257-261 Kallion päällä isoa ristikerroksellisuutta (delta foresets-bottomsets, sorainen/alaosa hhk?), n. 10m paksu, vietto eteläänpäin. Päällä mahdollisesti kanavarakenteita Hk+Sr aineksessa tasaisella pohjalla (delta topsets) 262-266 Karkeaa ainesta lähellä maan pintaa?+ 263-264 Delta foresets? tai kalliorakoja? 266-268 Kalliopainanne, jossa pääosin hiekkaa n. 105 m mpy tasolle asti 268-272 Kallio lähellä maan pintaa Ei selvää pvp:aa, kallio pvp:n yläpuolella selvemmin koillisessa, missä se patoaa pohjavettä korkeammalle tasolle (n. 104 m mpy) 266-268 Mahdollinen kallioiden salpaama vesipinta n. 110 m mpy tasolla? File 37: Waypoints 273-288 273 Moreeni + kallio 275-277 Hieno hk, jonka päälle deltan ristikerroksellisuutta 278-282 Kallio n. 5-10 m pinnasta + 278-280 Hienoainesta + supparakenne? 281-283 Reunamuodostuma 282-288 Kallio n. 10-20 m pinnasta
pvp n. 3 m pinnasta 280-288 / pvp n. 10 m pinnasta? 275-277 File 38: Waypoints 289-302 295-298 Teräväpiirteinen kallio 10-20 m maan pinnasta + 290 kohdalla syvänne + 295-298 Kallio pintaan 288-294 Pvp laskee vähitellen lounaaseen 2,5 metristä n. 10 metriin maanpinnasta 298-301 Pvp n. 5-10 m maan pinnasta 301-302 Iso kanavarakenne (5-10 m syvä) Hepokropan-Härjänvatsan alueen maatutkaluotaukset (tulkinnat toistaiseksi alustavia). File 17: Waypoints 101-110 102-103 Mr + kallio 105-107 Reunamoreeniselänne, joka patoaa pvp:n Härjänvatsan kohdalla 106 Hienosedimenttejä moreenin päälle 107-110 Hienosedimenttejä + soistumaa File 18: Waypoints 111-120 119-121 Deltakerroksia etelälounaaseen, alla mahd. kallio n. 15 m pinnasta 117-119 Piilosuppa 116-117 Reunamoreeniselänne 116 Deltakerroksia itäkaakkoon 111-116 Deltan hienoaineksinen distaaliosa 114-115 Mahd. kallio n. 15 m pinnasta pvp ei näkyvissä (= pvp alle 65 m mpy tason) File 19: Waypoints 121-130 121-125 Deltakerroksia etelälounaaseen 125-128 Deltakerroksia itäkaakkoon 128-130 Deltan hienoaineksinen distaaliosa + 128-129 Mahdollinen Mr + kallio? n. 10-15 m pinnasta File 21: Waypoints 137-139 Hienosedimenttejä (Si-Hk), vertaa valokuva seinämästä File 29: Waypoints 215-219 Hienosedimenttejä (sihk) kuopan pohjalla, vrt. File 30 ja valokuva seinämästä File 31: Waypoints 220-223 220-222 Hienosedimenttejä 222-223 Mahd. kallio? n. 5-10m kuopan pohjalta File 32: Waypoints 223-229 224-225 Kahta eri-ikäistä Hk-kerrosta (vaaka ja vino) 224-226 Hienohiekka -kerroksia, joiden alta nousee Mr + kallio 226-229 Mr + kallio lähellä kuopan pohjaa File 33: Waypoints 231-236 231-234 Pääosin hienosedimenttejä ja Mr + kalliokohouma n. 10-15 m kuopan pohjalta 223-236 Mahd. pvp n. 10-15 m kuopan pohjalta
LIITE 2
LIITE 3
LIITE 4 Liite 4. Yhteenveto pohjavesiputkiasennusten ja kairausten maalajihavainnoista Kairauspiste 241 NN 60 TY 61032 KIIKALA TT PO 3. LA 417110 PK 0 PO XY 6712664.000 3316637.000 0.000 201004 241 LN 0 0.000 0.000 HM 64 nasta vesi AL 0.00 9.0 000 HK+KI H.VESI MAAHAN 32.0 000 HK 45.5 000 SR 50.5 000 MR -1 MS Kairauspiste 28 NN 60 TY 61032 KIIKALA TT PO 3. LA 417110 PK 0 PO XY 6711117.000 3316037.000 0.000 271004 28 LN 0 0.000 0.000 HM 64 nasta vesi AL 0.00 14.5 000 SR+HK H.VESI MAAHAN 35.5 000 HK 50.5 000 SR -1 MS Kairauspiste 145 NN 60 TY 61032 KIIKALA TT PO 3. LA 417110 PK 0 PO XY 6710151.000 3315289.000 0.000 281004 145 LN 0 0.000 0.000 HM 64 nasta vesi AL 0.00 15.0 000 SR+KI H.VESI MAAHAN 21.0 000 HK 22.1 000 KI
22.3 059 22.5 055 22.7 055 22.9 050 23.1 040 23.3 040 23.5 045 25.5 000 HK 30.5 000 SR 37.5 000 HK 37.7 035 KA H.VESI YLÖS HARMAA 37.9 040 38.1 020 38.3 030 38.5 030 38.7 035 38.9 030 39.1 030 39.3 035 39.5 035 39.7 030 39.9 040 40.1 045 40.3 044 40.7 038 40.9 045-1 KA Pohjavesiputki 214 NN 60 TY 61032 KIIKALA TT PO 3. LA 417110 PK 0 PO XY 6712059.000 3316647.000 0.000 181004 214 LN 0 0.000 0.000 HM 64 nasta vesi AL 0.00 8.0 000 HK+KI H.VESI RUSKEAA 31.0 000 HK 32.5 000 SR -1 MS ASENNETTU PV-PUTKI putken nro putken pään + Vp.s Vp taso + 214 120,27 22,86 97,41 (11.1.2005) Pohjavesiputki 64
NN 60 TY 61032 KIIKALA TT PO 3. LA 417110 PK 0 PO XY 6710675.000 3316194.000 0.000 221004 64 LN 0 0.000 0.000 HM 64 nasta vesi AL 0.00 34.0 000 HK H.VESI RUSKEA 35.5 000 SR -1 MS ASENNETTU PV-PUTKI putken nro putken pään + Vp.s Vp taso + 64 118,30 23,55 94,75 (11.1.2005) Pohjavesiputki 40 NN 60 TY 61032 KIIKALA TT PO 3. LA 417110 PK 0 PO XY 6710402.000 3316165.000 0.000 251004 40 LN 0 0.000 0.000 HM 64 NASTA VESI AL 0.00 32.5 000 HK H.VESI RUSKEA -1 MS ASENNETTU PV-PUTKI putken nro putken pään + Vp.s Vp taso + 40 117,40 22,03 95,37 (11.1.2005) Pohjavesiputki 94 NN 60 TY 61032 KIIKALA TT PO 3. LA 417110 PK 0 PO XY 6709198.000 3315735.000 0.000 291004 94 LN 0 0.000 0.000 HM 64 NASTA VESI AL 0.00 32.5 000 HK H.VESI VAALEANRUSKEA -1 MS ASENNETTU PV-PUTKI putken nro putken pään + Vp.s Vp taso + 94 110,47 18,95 91,52 (11.1.2005)
Kairauspiste 157 NN 60 TY 61032 KIIKALA TT PO 2. LA TK XY 6712203.000 3316217.000 00.000 220904 157 LN 0 AL 0.000 HM 64_nasta_vesi 11.000 0 Hk HM löystyi 7.5m 27.500 0 Sr HM löystyi 15.20m,tiivistyi 27.00m 29.500 0 Hk 31.500 0 kahk 36.000 0 Hk 37.200 0 Si 38.500 0 kasr 63.000 0 hksi 67.500 0 Si HM tiivis 67.700 0 sihk HM löystyi 69.700 0 Ka HM porausvesi 0-7,5 vaalea HM 7.5-12.0 vesi kateissa HM 12.00-16.50 vesi ruskea HM 16.50-30.00 vesi kateissa HM 30.00-35.00 vesi ruskea HM 35.00-37.20 vesi kateissa HM 37.20-38.50 vesi harmaa HM porattu kallioon 2m,tanko tukkeutui nostettu ylös -1 KA Pohjavesiputki 166 NN 60 TY 61032 KIIKALA TT PO 2. LA TK XY 6711947.000 3316282.000 00.000 280904 166 LN 0 AL 0.000 HM 64_nasta_vesi 56.000 0 Hk 71.200 0 Sr 72.100 0 Lo 73.600 0 srmr
74.100 0 Ki 75.000 0 srmr 76.300 0 Lo 77.100 0 Mr 78.500 0 Lo 78.700 0 Mr HM porausvesi 0-13.50 vaalean ruskea HM 13.50-16.50 vesi tumman ruskea HM 16.50-17.50 vesi tumman harmaa HM 17.50-19.50 vesi tumman ruskea HM 19.50-33.00 vesi harmaa HM 33.00-49.50 vesi vaalean ruskea HM 49.50-51.00 vesi tumman ruskea HM 51.00-71.00 vesi vaalean ruskea HM tanko tukkoon 78.700-1 MS putken nro putken pään + Vp.s Vp taso + 166 119,46 22,55 96,91 (11.1.2005)
LIITE 5