Uudenmaan ampumaradat

Uudenmaan liiton julkaisuja E 92-2007 Uudenmaan liitto Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan selvityksiä Uudenmaan ampumaradat

Uudenmaan liiton julkaisuja E 92-2007 Uudenmaan ampumaradat Uudenmaan liitto 2007 Uudenmaan ampumaradat : 1

Uudenmaan liiton julkaisuja E 92-2007 ISBN 978-952-448-212-7 ISSN 1236-6811 (sid.) ISBN 978-952-448-213-4 ISSN 1236-6811 (PDF) Ulkoasu: BNL Euro RSCG Kannen kuva: Tuula Palaste-Eerola Kannen piirros: Arja-Leena Berg Taitto: Arja Reinikka Painotalo Kyriiri Helsinki 2007 400 kpl Uudenmaan liitto Nylands förbund Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors puh. tfn +358 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi 2 : Uudenmaan ampumaradat

Uudenmaan liitto Nylands förbund Kuvailulehti Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors puh. tfn +385 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi Tekijä(t) Uudenmaan liitto Nimeke Uudenmaan ampumaradat Sarjan nimeke Uudenmaan liiton julkaisuja E Sarjanumero 92 Sivuja 60 ISBN 978-952-448-212-7 (sid.), 978-952-448-213-4 (PDF) Kieli, koko teos suomi Tiivistelmä Raportin laatija Julkaisuaika Liitteitä ISSN Yhteenveto Selvityksessä on inventoitu ampumaratojen nykytilanne sekä arvioitu ratojen kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia. Selvityksen perustiedot on koottu vuonna 2005 Uudenmaan alueella toimiville ampumaurheilu- ja metsästysseuroille osoitetulla kyselyllä. Selvitys keskittyy ulkoampumaratoihin. Tiedot puolustusvoimien ampumaradoista on esitetty niissä tapauksissa, joissa rata on ainakin joltain osin myös siviilikäytössä. Siviilikäyttönä selvityksessä on pidetty myös vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyvää koulutusta. Sisäampumaratojen osalta tiedot ovat viitteellisiä. Selvityksen tekoa on ohjannut laaja asiantuntijaryhmä, johon ovat kuuluneet Uudenmaan liitto, Uudenmaan ympäristökeskus, Suomen ympäristökeskus, Uudenmaan riistanhoitopiiri, Suomen Ampumaurheiluliitto, Suomen metsästäjäliiton Uudenmaan piiri, Suomen metsästäjäliitto, Suomen reserviupseeriliitto, Helsingin reserviupseeripiiri ja Maanpuolustuskoulutus ry. Selvityksen ovat koonneet vs. suunnittelupäällikkö Hannu Haukkasalo ja suunnittelija Carina Ölander. Työn tavoitteena oli, että selvitys antaa valmiudet maakunnallisten ja seudullisten ratojen aluevarausten huomioon ottamiseen vaihemaakuntakaavassa, mikäli niin päätetään. Lisäksi selvitys antaa kattavasti ratatietoja käytettäväksi kuntakaavoituksessa ja muussa suunnittelutyössä. Ampumaratojen sijoittumiseen ja toimintaedellytyksiin vaikuttavat mm. ratojen tarve (harrastajat, käyttöaste, käyttöikä), tarvittavien maa-alueiden saatavuus (omistus, kaavoitustilanne), sijainti, ympäristöolosuhteet (maaperä, pinnanmuodot, peitteisyys, pohjavesi, suojelualuevaraukset, asutus jne.), investointi- ja käyttökustannukset sekä rahoitusmahdollisuudet. Käytännössä liiketaloudellisesti toimivien toteutusmallien löytäminen ampumaradoille on vaikeaa. Uudenmaan ampumarataselvitys on tehty rinnan Uudenmaan moottorirataselvityksen kanssa. Työn tuloksia on hyödynnetty Uudenmaan vaihemaakuntakaavan luonnosta valmisteltaessa. 2007 4 1236-6811 ruotsi Uudenmaan liitto (Haukkasalo Hannu, Ölander Carina) Avainsanat (asiasanat) vaihemaakuntakaava, ulkoampumarata, maakunnallinen, seudullinen, Uusimaa Huomautuksia Julkaisusta on myös verkkoversio kotisivullamme www.uudenmaanliitto.fi Uudenmaan ampumaradat : 3

Uudenmaan liitto Nylands förbund Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors puh. tfn +385 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi Presentationsblad Författare Nylands förbund Publikation Uudenmaan ampumaradat (Skjutbanorna i Nyland) Seriens namn Nylands förbunds publikationer E Seriens nummer Sidor ISBN Språk Referat Rapporten är utarbetad av Nyckelord (ämnesord) Övriga uppgifter Utgivningsdatum 92 2007 60 978-952-448-212-7 (inb.), 978-952-448-213-4 (PDF) finska Nylands förbund (Haukkasalo Hannu, Ölander Carina) Bilagor ISSN Sammandrag Utredningen har inventerat nuläget i fråga om skjutbanorna samt bedömt behoven av och möjligheterna att utveckla banorna. De uppgifter som ligger till grund för utredningen har insamlats 2005 genom en förfrågan riktad till de sportskytte- och jaktföreningar som är verksamma i Nyland. Utredningen är koncentrerad till utomhusskjutbanorna. Uppgifter om försvarksmaktens skjutbanor presenteras i de fall där banan åtminstone till någon del även används för civila ändamål. I utredningen betraktas som civil användning även utbildningen i anslutning till det frivilliga försvaret. För inomhusskjutbanornas del är uppgifterna riktgivande. Utarbetandet av utredningen har letts av en stor expertgrupp bestående av Nylands förbund, Nylands miljöcentral, Finlands miljöcentral, Nylands jaktvårdsdistrikt, Suomen Ampumaurheiluliitto (Finlands skytteförbund), Finlands jägarförbund/nylands distrikt, Finlands jägarförbund, Finlands reservofficerförbund, Helsingfors reservofficersdistrikt och Försvarsutbildning rf. Utredningen har sammanställts av stf. planeringschef Hannu Haukkasalo och planerare Carina Ölander. Målet är att utredningen skall ge förutsättningar att beakta områdesreserveringar för banor på landskaps- och regionnivå i etapplanen, om man beslutar att göra det. Dessutom ger utredningen heltäckande uppgifter om banorna som kan användas i den kommunala planläggningen och annat planeringsarbete. Utplaceringen av och verksamhetsförutsättningarna för skjutbanorna påverkas bl.a. av banbehovet (antalet användare, hur mycket banorna används och banornas livslängd), tillgången på behövliga markområden (ägarförhållanden, planläggningssituationen), placering, miljöförhållanden (jordmån, topografi, marktäcke, grundvatten, skyddsområdesreserveringar, bosättning osv.), kostnader för investering och användning samt finansieringsmöjligheter. I praktiken är det svårt att finna företagsekonomiskt sett välfungerande modeller för skjutbanorna. Utredningen om skjutbanorna i Nyland har utarbetats vid sidan av utredningen om motorsportbanorna i Nyland. Utredningens resultat har utnyttjats då man berett utkastet till etapplan för Nyland. etapplan, utomhusskjutbana, landskapsnivå, regionnivå, Nyland 4 1236-6811 svenska Publikationen finns även på vår webbplats: www.uudenmaanliitto.fi 4 : Uudenmaan ampumaradat

Esipuhe Ympäristöministeriö vahvisti 8.11.2006 Uudenmaan maakuntakaavan. Vahvistettu maakuntakaava sisältää kaikkien maankäyttömuotojen osalta alueidenkäytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet Uudellamaalla pitkälle tulevaisuuteen. Maakuntakaavan laadintaprosessin aikana nousi esiin asioita, joilla maakuntakaavaa on tarkoituksenmukaista täydentää. Tällaisia asiakokonaisuuksia olivat mm. jätehuollon pitkän aikavälin aluetarpeet, kiviaineshuollon aluevaraukset, moottoriurheilu- ja ampumarata-alueet sekä liikenteen varikot ja terminaalit. Näiden asiakokonaisuuksien osalta tietopohja ei kuitenkaan tuolloin ollut riittävä kaavalliseen käsittelyyn, ja maakuntahallitus päättikin erillisen vaihemaakuntakaavan laadinnasta syyskuussa 2003. Vaihemaakuntakaavatyötä varten on perusselvityksiksi laadittu seuraavat selvitykset: Jätehuollon pitkän aikavälin aluetarpeet Laajat yhtenäiset metsäalueet ekologisen verkoston osana Uudellamaalla Liikenteen varikot ja terminaalit Uudellamaalla Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat Uudenmaan ampumaradat Uudenmaan moottoriurheiluradat Hiljaisuus ja hiljaisten alueiden tarkastelua Uudellamaalla. Uudenmaan ampumaradat -selvitys on laadittu Uudenmaan maakuntaa hieman laajemmalta alueelta. Ampumaharrastus on ylimaakunnallista toimintaa. Kiristyvät ympäristövaatimukset lisäävät ylimaakunnallista yhteistyötarvetta entisestään. Selvityksessä on tarkasteltu ampumaratojen riittävyyttä ja kehitysnäkymiä sekä arvioitu laaditun kehittämisstrategian pohjalta tarvittavat aluevaraukset ja niiden alueellinen jakautuminen ja kohdentuminen maakuntakaavoituksen pohjaksi. Lisäksi kunnat ja alueelliset ympäristökeskukset hyödyntävät selvityksen aineistoa ympäristölupien myöntämisen yhteydessä. Selvitys on laadittu Uudenmaan liiton, Uudenmaan ympäristökeskuksen ja alueella toimivien järjestöjen edustajien yhteistyönä. Työtä on ohjannut ampujien ja moottoriurheilijoiden edustajista muodostettu ohjausryhmä, jonka kokoonpano oli seuraava: Hannu Airola, Uudenmaan ympäristökeskus Kaija Savelainen, Uudenmaan ympäristökeskus Riku Bitter, AKK-Motorsport, 1/2006 saakka Jani Backman, AKK-Motorsport, 3/2006 lähtien Kalevi Sulkava, AKK-Motorsport, 3/2006 lähtien Eino Louhio, Suomen moottoriliitto, 2/2005 saakka Kurt Ljungqvist, Suomen moottoriliitto, 6/2005 lähtien Risto Aarrekivi, Suomen Ampumaurheiluliitto Yrjö Partinen, Suomen metsästäjäliitto, Uudenmaan piiri Jari Ora, Helsingin reserviupseeripiiri Antti Nieminen, Maanpuolustuskoulutus ry, 1/2006 lähtien Arto Pulkki, Suomen reserviupseeriliitto, 1/2006 lähtien Panu Hiidenmies, Suomen metsästäjäliitto Håkan Mansner, Suomen metsästäjäliitto, Uusimaa Reijo Orava, Uudenmaan riistanhoitopiiri Outi Pyy, Suomen ympäristökeskus Jorma Riissanen, Suomen Ampumaurheiluliitto Uudenmaan ampumaradat : 5

Uudenmaan liitosta työryhmätyöskentelyyn ovat osallistuneet: Seija Vanhanen, Uudenmaan liitto Riitta Murto-Laitinen, Uudenmaan liitto Päivi Rapo, Uudenmaan liitto, sihteeri Lasse Rekola, Uudenmaan liitto Olavi Veltheim, Uudenmaan liitto Kaarina Rautio, Uudenmaan liitto Selvityksen ovat koonneet vs. suunnittelupäällikkö Hannu Haukkasalo ja suunnittelija Carina Ölander. 6 : Uudenmaan ampumaradat

Sisällysluettelo ESIPUHE 5 1. TIIVISTELMÄ 8 2. AMPUMARATOJEN KÄYTTÄJÄT 11 3. AMPUMARATATYYPIT 13 4. AMPUMARATOJEN SIJOITUSNÄKÖKOHTIA 14 4.1 Ampumaratojen perustaminen ja ympäristölupa 14 4.2 Ampumaratojen ympäristöhäiriöt ja turvallisuus 15 4.3 Ampumaratojen suunnittelussa huomioitavia asioita 17 4.4 Ampumaratojen toiminnallinen luokittelu 18 5. AMPUMARATOJEN NYKYTILANNE 20 5.1 Käytössä olevat ampumaradat 20 5.2 Suunnitellut uudet ampumaradat 27 5.3 Poistuneet ja lakkauttamisuhan alaiset ampumaradat 27 5.4 Yhteenveto 28 6. AMPUMARATOJEN KEHITTÄMISTARPEET KÄYTTÄJIEN NÄKÖKULMASTA 30 7. AMPUMARADAT MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA 32 8. MAAKUNNALLISET JA SEUDULLISET AMPUMARADAT 33 8.1 Maakunnallisten ja seudullisten ratojen kriteerit 33 8.2 Maakunnalliset ja seudulliset ampumaradat 33 8.3 Puolustusvoimien ampumaradat 34 8.4 Ampumaratojen käsittely Uudenmaan vaihekaavassa 34 9. JATKOTOIMENPIDE-EHDOTUKSIA 36 LIITTEET: Liite 1. Kyselylomake 37 Liite 2. Ulkoampumaradat 41 Liite 3. Siviilikäytössä olevat puolustusvoimien ampumaradat 57 Liite 4. Sisäampumaradat 59 Uudenmaan ampumaradat : 7

1. Tiivistelmä Selvityksessä on inventoitu ampumaratojen nykytilanne sekä arvioitu ratojen kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia. Selvityksen perustiedot on koottu vuonna 2005 Uudenmaan alueella toimiville ampumaurheilu- ja metsästysseuroille osoitetulla kyselyllä ja sen tekoa on ohjannut laaja asiantuntijaryhmä. Tavoitteena on, että selvitys antaa valmiudet maakunnallisten ja seudullisten ratojen aluevarausten huomioon ottamiseen vaihekaavassa, mikäli niin päätetään. Lisäksi selvitys antaa kattavasti ratatietoja käytettäväksi kuntakaavoituksessa ja muussa suunnittelutyössä. Ampumaratoja käyttävät pääasiassa ammuntaa kilpaurheiluna harrastavat, metsästäjät sekä reserviläiset harjoituksissaan. Useimmat ratojen käyttäjistä kuuluvat rekisteröityihin ampuma- ja metsästysseuroihin. Metsästäjien tulee suorittaa lakisääteinen ampumakoe, mikäli he osallistuvat hirvieläinten tai karhun metsästykseen. Ampumakokeet ja velvollisuus säännölliseen harjoitteluun koskevat myös eräiden ammatissaan ampumataitoa tarvitsevien (esim. poliisit) toimintaa. Yksi puolustusvoimien avaintehtävistä on ampumakoulutuksen järjestäminen asevelvollisille ja reserviläisille. Tätä tehtävää varten jokaisessa varuskunnassa on ampumarata. Myös reserviläisten ja perustettavien vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön liittyvien maakuntajoukkojen koulutustarpeet tulevat lähivuosina olemaan huomattavat. Selvitys keskittyy ulkoampumaratoihin. Tiedot puolustusvoimien ampumaradoista on esitetty niissä tapauksissa, joissa rata on ainakin joltain osin myös siviilikäytössä. Siviilikäyttönä selvityksessä on pidetty myös vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyvää koulutusta. Sisäampumaratojen osalta tiedot ovat viitteellisiä. Ampumaratoja koskevia tietoja on koottu kyselyllä, joka lähetettiin noin 500 ampumaurheilua harrastavalle tai metsästystoimintaa järjestävälle yhdistykselle. Vastauksia saatiin yli 350. Vastausten perusteella koottu ampumaratakohtainen yhdistelmä lähetettiin alueen kuntiin täydennettäväksi. Koska lähtökohtana selvitystyössä on ollut se, mitä ratoja Uudenmaan alueen harrastajat käyttävät, eivätkä hallinnolliset rajat, tiedot on koottu Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntien alueelta sekä Kanta-Hämeen maakunnan eteläosasta. Ratoja koskevat tiedot on esitetty kattavasti vain Uudenmaan maakunnan alueella sijaitsevien ampumaratojen osalta. Ampumaratojen nykytilanne Selvitysalueella on yhteensä 44 siviilikäytössä olevaa ulkoampumarataa, joista Uudenmaan liiton alueella 23, Itä-Uudenmaan liiton alueella 15 sekä Kanta-Hämeen maakunnan eteläosissa kuusi rataa. Uudenmaan liiton alueella ulkoampumaradat sijoittuvat 18 kuntaan. Kuudessa liiton kunnassa ei ole lainkaan ampumarataa. Nämä kunnat ovat Helsinki, Kauniainen, Kerava, Järvenpää, Vihti ja Siuntio. Alueella on seitsemän puolustusvoimien ulkoampumarataa, joita sopimusten perusteella voivat käyttää myös ampumaseurat ja riistanhoitoyhdistykset. Ratojen siviilikäyttö on kuitenkin monella tapaa rajoitettua, koska puolustusvoimien omat käyttötarpeet ovat ensisijaisia. Harjoitus- ja suorituspaikoista on puutetta etenkin Uudenmaan keskeisissä osissa, jossa taajamarakenne on tehokkainta ja potentiaalista harrastajakuntaa eniten. Ampumaratojen vuosittaisten käyttäjämäärien vaihteluväli on suuri. Ratakohtaiset arviot vaihtelevat muutamasta kymmenestä käyttäjästä suurien ratojen noin 20 000 käyttäjään. Monet ampumaradoista ovat pieniä, ne käsittävät vain yhden ratatyypin ja niiden käyttö on sen vuoksi vähäistä. Erityisesti Helsingin ratatilanne on heikko, kun toiminta Viikin radalla on lakkautettu. Uusien ampumaratojen perustaminen on ongelmallista, sillä liiketaloudellisesti toimivien toteutusmallien löytäminen on osoittautunut vaikeaksi. Ampumaradat vaativat melu- ja muiden ympäristövaikutusten takia laajahkoja, tarkoitukseen soveltuvia maa-alueita, joten niiden huomioon ottaminen ja yhteensovittaminen muuhun maankäyttöön kaavoituksessa on tärkeää. 8 : Uudenmaan ampumaradat

Ampumaratojen perustaminen ja ympäristölupa Ulkona sijaitsevalle ampumaradalle tarvitaan ympäristönsuojelulain mukaan aina ympäristölupa. Lupa haetaan sen kunnan ympäristöviranomaiselta, jonka alueelle rata aiotaan sijoittaa. Lupaviranomaisena toimii alueellinen ympäristökeskus, jos radan vaikutukset kohdistuvat kahden tai useamman kunnan alueelle. Myös toiminnan oleellinen muuttaminen on luvanvaraista. Olemassa olevien ratojen osalta ympäristöluvan tarve arvioidaan selvitysten perusteella erikseen. Ympäristöluvan yhteydessä selvitetään ampumaratatoiminnasta mahdollisesti aiheutuvat ympäristöhaitat, mm. melu sekä maaperän tai pohjaveden pilaantuminen. Selvitysten perusteella määritetään, millä ehdoilla toiminta on mahdollista. Lupakäsittelyn lopputuloksena voi olla myös, ettei toiminnalle voida myöntää lupaa. Selvitysalueen radoista ympäristölupa on myönnetty kahdeksalle radalle. Lisäksi 24 rataa on hakenut ympäristölupaa. Usean radan kohdalla ympäristöluvan tarveharkinta on viranomaisilla vielä kesken tai ympäristölupaa varten vaadittujen selvitysten laadinta on käynnissä. Opetusministeriön julkaisuna ilmestynyt Ampumarataopas antaa kattavasti ohjeita ja apua ampumaratojen saneeraus- ja kunnostustoimenpiteisiin sekä uusien ratojen suunnitteluun ja rakentamiseen. Opas on laadittu Suomen Ampumaurheiluliiton ja eri ministeriöiden yhteistyönä. Maakunnallisten ja seudullisten ampumaratojen kriteerit Valmistunut selvitys muodostaa lähtökohdan ampumaratojen aluevaraustarpeiden arvioinnille, ja se on yksi Uudenmaan vaihekaavatyön perusselvityksistä. Tästä johtuen on tärkeää tunnistaa, mitä olemassa olevia ratoja voidaan pitää maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävinä. Maakunnallisesta näkökulmasta keskeistä on mahdollisuus olemassa olevien ratojen kapasiteetin ja palvelujen kehittämiseen. Ampumaratojen ylläpitäjiltä edellytetäänkin nykyistä ammattimaisempaa otetta. Tällä hetkellä ratojen ylläpitäjänä ovat yleensä yksittäiset pienet seurat tai riistanhoitoyhdistykset, joiden käytettävissä olevat taloudelliset resurssit ovat hyvin rajallisia. Maakunnallisen tai seudullisen radan valintakriteereinä on pidetty erityisesti radan käyttäjä- tai laukaisumääriä sekä eri ampumalajien harrastusmahdollisuuksia radalla. Eräs keskeinen valintakriteeri on ollut yli kuntarajojen tapahtuva liikkuminen radoille. Myös alueellisten palveluaukkojen täyttäminen nykyisessä ratatarjonnassa on ollut yksi valintakriteereistä. Maakunnalliset ja seudulliset ampumaradat Selvityksen perusteella maakunnallisina ja seudullisina ampumaratoina Uudellamaalla on perusteita kehittää seuraavia: Kovelon ampumarata (Karkkila) Hyvinkään ampumaurheilukeskus Mäntsälän ampumarata Kivikon uusi ampumarata (Helsinki) Lahnuksen ampumarata (Espoo), tai sitä mahdollisesti korvaava sijoituspaikka Ristenin alue (Lohja), selvityskohde. Lahnuksen ampumarataan kohdistuu lakkauttamisuhka, joten sille pyritään etsimään korvaavaa sijoituspaikkaa. Ristenin alue soveltuu maankäytön näkökulmasta hyvin uuden radan paikaksi, mutta alueen käyttöön kohdistuu myös muita maankäyttöpaineita. Hyvinkään ampumaurheilukeskuksella ja Mäntsälän ampumaradalla tai niillä yhdessä näyttäisi olevan edellytykset kehittyä valtakunnalliseksi ampumaurheilukeskukseksi. Viikin valtakunnallisesti merkittävän ampumaradan lakkauttaminen on aiheuttanut ison aukon erityisesti pääkaupunkiseudun ratatarjontaan. Kivikon tuleva rata korvaa ampumapaikkojen lukumäärän ja lajien osalta vain osin Viikin rataa. Uudenmaan ampumaradat : 9

Muut selvityksessä esitetyt radat ovat luonteeltaan paikallisia, ja toiminnan jatkuminen tulisi niiden osalta turvata kuntakaavoituksen yhteydessä. Vaikka näillä radoilla ei useinkaan ole merkittäviä laajentamismahdollisuuksia, niillä on tärkeä merkitys harrastustoiminnan näkökulmasta. Puolustusvoimien ampumaradoista maakunnallisina tai seudullisina voidaan pitää Santahaminan, Syndalenin, Upinniemen, Baggbyn ja Hyrylän ampumaratoja. 10 : Uudenmaan ampumaradat

2. Ampumaratojen käyttäjät Taustaa Ampumaratoja käyttävät metsästäjät, ampumaurheilijat, muut ammuntaa harrastavat, varusmiehet ja ammatissaan ampumataitoa tarvitsevat kuten poliisit sekä puolustusvoimien ja rajavartioston henkilökunta. Ampumaratoja tarvitaan, jotta ampuminen ja taitojen kehittäminen voi tapahtua valvotusti tätä varten tarkoitetulla ja suunnitellulla alueella. Suuri ongelma erityisesti pääkaupunkiseudulla onkin ampujien aseenkäsittelytaidon heikkeneminen. Aseen hallussapitolupa on Suomessa arviolta noin 700 000 800 000 henkilöllä ja lupia yhteensä noin 2 miljoonaa kappaletta. Lupien tilastoinnissa esiintyy kuitenkin puutteita. Tarkkoja tietoja aseen hallussapitolupien määrästä Uudenmaan alueella ei ole saatavilla, mutta Helsingin seudulla niitä arvioidaan olevan noin 100 000 henkilöllä. Ampumaurheilun harrastajat Ammuntaa aktiivisesti harrastavien tarkkaa määrää on vaikea selvittää, koska harrastajat ovat järjestäytyneet lukuisiin seuroihin, ja sama henkilö voi kuulua useampaan kuin yhteen seuraan. Ampujajärjestöiltä saatujen tietojen perusteella arvioitiin v. 1996, että Uudellamaalla olisi noin 35 000 ammunnan harrastajaa. Määrä ei ole tästä oleellisesti muuttunut. Urheiluammuntaa edustavaan Suomen Ampumaurheiluliittoon kuuluu tällä hetkellä Etelä-Suomen alueella 52 seuraa, joissa on yhteensä noin 8 500 jäsentä. Urheiluammuntaa harrastavien määrä kasvoi vuodesta 1985 vuoteen 1994 noin 2 350 henkilöllä. Jäsenmäärän nousu oli suurinta 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkuvuosina. Tämän jälkeen urheiluampujien määrä Etelä- Suomessa on jonkin verran vähentynyt lähinnä puutteellisista harrastusmahdollisuuksista johtuen. Arvokisamitalien määrällä mitattuna ammunta oli vuosina 2000 2005 Suomen menestynein kesälaji. Suomalaisten ampujien viime aikojen hyvä menestys on herättänyt kiinnostusta ampumaurheilua kohtaan erityisesti naisten ja nuorten keskuudessa. Metsästäjät Maassamme on noin 300 000 metsästäjää. Väkilukuun suhteutettuna Suomessa on Metsästäjäin Keskusjärjestön mukaan enemmän metsästäjiä kuin missään muussa Euroopan maassa. Metsästäjistä noin 46 000 asuu Uudenmaan alueella. Uudenmaan Riistanhoitopiiri koostuu 30 riistanhoitoyhdistyksestä. Jokaiselta metsästyskortin haltijalta edellytetään riistanhoitomaksun maksamista ja jokaisesta tulee siten myös automaattisesti riistanhoitoyhdistyksen jäsen. Riistanhoitopiirin jäsenmäärä on 28 500, ja se on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 2 000 jäsenellä. Suomen Metsästäjäliiton Uudenmaan piirissä toimii tällä hetkellä 224 jäsenseuraa, joissa on yli 7 000 jäsentä. Hirvieläinten ja karhun metsästykseen osallistuvien on suoritettava Metsästyslakiin perustuva ampumakoe joka kolmas vuosi. Ampumataidon osoittamiseen ja turvalliseen aseenkäsittelyyn painottuvan kokeen suorittaa Uudellamaalla vuosittain noin 3 800 metsästäjää. On todennäköistä, että ampumakokeen suorittamisvelvoite laajennetaan jossain vaiheessa koskemaan myös haulikolla metsästämistä. Metsästäjien lukumäärä on pysynyt viimeiset vuosikymmenet likimain samalla tasolla. Metsästäjien ikäjakauma on kuitenkin nuorentunut ja naisien osuus kasvanut. Vapaaehtoinen maanpuolustus Suomen Reserviupseeriliittoon, Reserviläisliittoon, Maanpuolustuskiltojen Liittoon ja Suomen Rauhanturvaajaliittoon kuuluvissa yhdistyksissä on Helsingin ja Uudenmaan alueella yhteensä yli 21 000 jäsentä. Ammunnan harrastaminen on reserviläistoiminnan tärkein ja samalla reserviläisyhdistysten suosituin toiminnan muoto. Reservi- Uudenmaan ampumaradat : 11

läisten ampumatoimintaan käytetään puolustusvoimien, ampuma- ja metsästysyhdistysten sekä yksityisten yritysten ylläpitämiä ampumaratoja. Maanpuolustuskoulutus ry:n toimintaan osallistuu Uudenmaan ja Helsingin maanpuolustuspiirien alueella vuosittain noin 5300 henkilöä. Yhdistyksen tarkoituksena on koordinoida vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta yhdessä sen jäseninä olevien viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Ampumataito on erittäin tärkeä osa reserviläisen kenttäkelpoisuutta ja siten suorassa yhteydessä maamme puolustusvalmiuteen. Tämän vuoksi Maanpuolustuskoulutus ry järjesti v. 2005 alueella yli 80 sotilaallista kurssia, joihin lähes kaikkiin sisältyi ammuntoja. Sotilaallista maanpuolustusta tukeva vapaaehtoinen maanpuolustus tullaan organisoimaan Suomessa uudelleen. Parhaillaan on valmisteilla laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Vuoden 2008 alussa voimaan saatettavan uudistuksen myötä muodostetaan alueellisia maakuntajoukkoja, jotka kuuluvat puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin. Käytännössä reserviläisistä koostuvien joukkojen perustaminen on jo käynnissä. Näiden joukkojen vahvuus uuden Etelä-Suomen Sotilasläänin (Helsinki ja Uusimaa) alueella tulee olemaan jo alkuvaiheessa yli 2000 miestä. Ampumakoulutus on osa maakuntajoukkojen koulutusohjelmaa, mikä tulee lisäämään suorituspaikkojen tarvetta erityisesti pääkaupunkiseudulla. Reserviläis- ja sotilasaseille sopivien ampumaratojen riittämätön kapasiteetti Helsingin ja Uudenmaan alueella rajoittaa tällä hetkellä vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan kehittämistä. Viranomaistoiminta Ampumaratoja käyttävät myös ammatissaan ampumataitoa tarvitsevat kuten poliisit sekä tullin, puolustusvoimien ja rajavartioston henkilökunta. Poliisin tarve perustuu lainsäädäntöön, joka velvoittaa harjoitteluun ja edellyttää ampumakokeen suorittamista kaksi kertaa vuodessa. Puolustusvoimien lakisääteisiin tehtäviin kuuluu yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuvan sotilaskoulutuksen antaminen. Yksi keskeinen tehtävä on ampumakoulutuksen antaminen. Puolustusvoimien käytössä on ampumarata-alueita, ampuma- ja harjoitusalueita sekä varuskuntien lähiharjoitusalueita. 12 : Uudenmaan ampumaradat

3. Ampumaratatyypit Ampumaharrastus voidaan yleispiirteisellä tasolla jakaa urheiluammuntaan, metsästysammuntaan ja reserviläisten ampumakoulutukseen. Urheiluammunnan lajivalikoima on runsas ja siinä käytetään aseina pistooleja, kiväärejä ja haulikkoja. Pistooleilla ja kivääreillä ammutaan eri tavoin joko paikallaan oleviin tai liikkuviin tauluihin. Haulikkoaseilla ammutaan ilmaan singottavia savikiekkoja pääasiassa lyijyhauleja sisältävillä patruunoilla. Urheiluammunnan laaja lajivalikoima edellyttää monia erilaisia ratoja, joilla ampumaetäisyys vaihtelee 10-300 metrin välillä, joskin siluettilajeissa ampumaetäisyys voi olla jopa 500 metriä. Lajeista eniten toimintapinta-alaa vaativat haulikkolajit. Niissä haulit leviävät laajalle, jopa yli 10 hehtaarin suuruiselle alueelle. Kivääri- ja pistoolilajeissa luodit kasaantuvat maalitaulujen taakse taustapenkkaan tai luotiloukkuihin. Urheiluammunnassa käytetään tällä hetkellä seuraavia ratatyyppejä: ilma-aserata 10 m pistoolirata 25 m pienoiskivääri- ja vapaapistoolirata 50 m riistamaalirata 50 m hirvirata 100 m haulikkoradat (skeet, trap ja uusimpana metsästäjien suosima sporting) kiväärirata 15 m ja 300 m practical -rata (luodikko, kivääri) siluettirata, jopa 500 m mustaruuti- ja kasa-ammunnan radat, jopa 600 m. Metsästysammunnan kilpailulajeja ovat metsästysluodikko-, metsästyshirvi- ja metsästyshaulikkoammunta, metsästys -trap sekä hirvenhiihto ja -juoksu, joihin ammunnan lisäksi liittyy hiihtotai juoksuosuus. Metsästysluodikko-, metsästyshirvi- ja hirvenhiihtoammunnassa ampumamatka on 75 tai 100 metriä. Metsästyshirviammunta koostuu seisovan hirven ammunnasta ja juoksevan hirven ammunnasta. Metsästysammuntaa voidaan harjoitella joko varta vasten tähän tarkoitukseen rakennetuilla radoilla tai osin urheiluammunnan radoilla. Esimerkiksi metsästyshaulikkoammuntaan käytetään skeet -rataa. Juoksevan hirven rata on periaatteessa samanlainen kuin urheiluammunnan hirvirata. Jos hirviradalle tehdään seisovan hirven ammuntapaikka, rataa voidaan käyttää myös metsästyshirviammuntaan. Hirvieläinten ja karhun metsästäjiltä metsästyslaki edellyttää ampumakokeen suorittamista. Koetta koskeva asetus uudistui 1.3.2006. Sen mukaan koe suoritetaan 75 metrin etäisyydeltä aikaisemmasta kokeesta poiketen paikallaan olevaan maalikuvioon. Uusi ase kohdistetaan ampumalla. Kohdistamista tarvitaan myös silloin, kun aseeseen vaihdetaan uusia osia, ase kolhiutuu tai sille tulee uusi käyttäjä. Aseen kohdistamiseen soveltuu parhaiten 100 300 m pituinen rata. Reserviläisten koulutustoimintaa varten ja maanpuolustusjoukkojen käyttöön tarvitaan paitsi em. ratatyyppejä, myös 500 m pituinen, jopa pidempikin kiväärirata sekä taisteluammunta-alueita. Tällaisia alueita löytyy Uudenmaan alueella lähinnä vain puolustusvoimien käytössä olevilta varuskunta-alueilta. Lisäksi Kovelon rata sekä rajoitetusti Sipoon keskusampumarata soveltuvat tähän tarkoitukseen. Uudenmaan ampumaradat : 13

4. Ampumaratojen sijoitusnäkökohtia Ampumaratojen perustamista koskevista laeista uusi ampuma-aselaki ja siihen liittyvä ampumaaseasetus tulivat voimaan vuonna 1998, ympäristönsuojelulaki ja -asetus vuonna 2000 sekä maankäyttö- ja rakennuslaki vuoden 2000 alusta lukien. Ratojen perustamista säädellään erityisesti ympäristölainsäädännön sekä maankäyttö- ja rakennuslain keinoin. Ennen ampumaradan rakentamista tarvitaan maankäyttö- ja rakennuslain mukainen rakennuslupa radan erilaisille rakennuksille, katoksille ja rakenteille. Ainakin uusien ratojen osalta luvan myöntämisen edellytyksenä on, että ampumaratatoiminnot on huomioitu kunnan kaavoituksessa ja muissa suunnitelmissa. Opetusministeriön julkaisuna ilmestynyt ampumarataopas (Ampumarataopas, opetusministeriö 2005) antaa kattavasti ohjeita ja apua sekä toiminnassa olevien ampumaratojen saneeraus- ja kunnostustoimenpiteisiin että uusien ratojen suunnitteluun ja rakentamiseen. Opas on laadittu Suomen Ampumaurheiluliiton ja eri ministeriöiden yhteistyönä. Ampumaradan rakentajaan, omistajaan ja pitäjään kohdistuu monia lakeihin perustuvia vaatimuksia, jotka on esitelty kattavasti em. oppaassa. Nämä vaatimukset koskevat radan ympäristövaikutuksia ja ympäristöasioiden hallintaa laajemminkin sekä ratojen turvallisuutta niin ampumatoiminnan kuin rakenteidenkin osalta. Eri lakien asettamat vaatimukset kuvaavat yhteiskunnan ratatoiminnalle asettamia vähimmäisedellytyksiä. Ratojen viihtyisyys ja monet kaupallisen toiminnan edellytykset asettavat nykyisin ampumaradoille lainsäädännön vähimmäisvaatimuksia moninaisempia toiveita. Ampumaratojen perustamiselle ja pitämiselle asetetut vaatimukset ja eri toimista säädetyt menettelytavat turvaavat osaltaan radan pitämistä. Tämä on tärkeätä, koska ampumaratoihin liittyy merkittäviä taloudellisia arvoja, sijoitukset ovat pitkäaikaisia ja toiminnan erityisluonteen vuoksi toiminnalle soveltuvia alueita on niukasti. Ampumaratojen pitäminen on ympäristöluvanvaraista toimintaa. Ampumarata tarvitsee myös lääninhallitukselta ampumaradan perustamisluvan. Jos kyseessä on kaupallinen rata, rata tarvitsee toiminnalleen myös sisäasiainministeriön asealan elinkeinoluvan. Osa sääntelystä kohdistuu maaperän ja pohjaveden suojeluun ja osa meluntorjuntaan sekä naapureiden suojeluun häiriöiltä. Osa sääntelystä on normaalia maankäytön ohjausta kaavoituksen keinoilla sekä rakentamisen ohjausta. Myös tilaisuuksien järjestämistä sekä majoitusja ravitsemistoiminnan edellytyksiä säädellään. Erityiskysymys on ampuma-aseiden käyttöön ja muuhun henkilöturvallisuuteen liittyvät moninaiset vaatimukset. 4.1 Ampumaratojen perustaminen ja ympäristölupa Ulkona sijaitsevalle ampumaradalle tarvitaan ympäristönsuojelulain mukaan aina ympäristölupa. Uutta ampumarataa perustettaessa lupa haetaan sen kunnan ympäristöviranomaiselta, jonka alueelle rata aiotaan sijoittaa. Myös toiminnan oleellinen muuttaminen on luvanvaraista. Vanhoista ampumaradoista on tehtävä ympäristönsuojelulain mukainen ilmoitus alueelliselle ympäristökeskukselle. Ilmoitus tuli tehdä vuoden 2001 helmikuun loppuun mennessä. Alueellinen ympäristökeskus lähettää ilmoituksen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tarkistettavaksi. Tämä harkitsee ilmoituksen johdosta tehtävät jatkotoimenpiteet, ja lähettää niistä tiedon ympäristökeskukselle. Käytännössä tämä tarkoittaa päätöstä siitä, tarvitseeko rata ympäristöluvan. Jokaisen ampumaratatoimintaa harjoittavan yhdistyksen tulee kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen niin vaatiessa toimittaa ympäristölupahakemus käsiteltäväksi luvan myöntämistä varten. Alueellinen ympäristökeskus ratkaisee toiminnan ympäristöluvan, jos kyse on sotilaskäyttöön tarkoitetusta alueesta tai radan vaikutukset kohdistuvat kahden tai useamman kunnan alueelle. Pohjavesialueilla sijaitsevista radoista ympäristökeskus antaa lausunnon kunnan lupaviranomaiselle. 14 : Uudenmaan ampumaradat

Ympäristöluvan yhteydessä selvitetään ampumatoiminnasta mahdollisesti aiheutuvat ympäristöhaitat, mm. melukysymykset ja vaikutukset maaperään ja pohjaveteen. Selvitysten perusteella määritetään, millä ehdoilla toiminta sallitaan. Lupakäsittelyn lopputuloksena voi olla, ettei toiminnalle voida enää myöntää lupaa tai lupaehdot voivat olla aikaisempaa tiukemmat. Ympäristölupa ampumaratatoimintaan kuitenkin myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain vaatimukset sekä noudattaa luonnonsuojelulain säädöksiä. Toiminnasta ei saa, asetettavat lupamääräykset ja sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheutua yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: terveyshaittaa merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ympäristönsuojelulain pilaamiskieltojen vastaista seurausta erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta muun tärkeän käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella naapuruussuhdelaissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Lupapäätöksessä voidaan ottaa kantaa esim. maaperältään pilaantuneen alueen selvitysvelvollisuuteen, lisätutkimukseen tai kunnostussuunnitelman tekemiseen. Varsinaiseen puhdistustoimeen myöntää luvan alueellinen ympäristökeskus. Mikäli todetaan, ettei radan alueella ole välitöntä puhdistustarvetta, voi viranomainen kuitenkin määrätä ampumaradan ylläpitäjälle ympäristön tilan seurantaan liittyviä velvoitteita. Ampumaratoja koskevista ympäristölupapäätöksistä on mahdollista valittaa Vaasan hallinto-oikeuteen ja sen päätöksestä edelleen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. 4.2 Ampumaratojen ympäristöhäiriöt ja turvallisuus Ampumatoiminnasta aiheutuvat ympäristövaikutukset voidaan jakaa kolmeen osaan: ampumasuorituksesta aiheutuvat ammunnan harrastamiseen liittyvien toimintojen aiheuttamat ampumaratojen rakentamisen ja ylläpidon aiheuttamat. Näistä kaikista aiheutuu sekä suoria että välillisiä vaikutuksia. Välillisiä vaikutuksia aiheutuu mm. liikenteen päästöistä, aseiden ja luotien valmistamisesta sekä ampumaratojen rakentamisesta ja ylläpidosta. Melu Ampumaratojen aiheuttama melu on ratojen ympäristöhäiriöistä helpoimmin havaittava. Ampumaratamelu syntyy lähinnä laukausäänestä. Tämä taas koostuu aseen suusta purkautuvan räjähdyskaasun aiheuttaman paineaallon synnyttämästä äänestä (suuääni), luodin lentoäänestä ja luodin iskemästä maaliin. Laukausmelu koetaan usein hyvin häiritsevänä, mihin vaikuttavat laukausäänen fysikaalisten ominaisuuksien ohella ampumiseen liittyvät mielikuvat. Ampumaradat ovat yleensä käytössä huhtikuusta lokakuuhun. Niiden toiminta keskittyy arki-iltoihin ja viikonloppuihin, jolloin melu usein koetaan häiritsevänä. Isokaliiberiset pistoolit ja kiväärit sekä haulikko saattavat aiheuttaa voimakasta melua. Sitä vastoin pienoiskivääri ja -pistooli eivät aiheuta suuria meluongelmia. Ampumaradan melualueen koko vaihtelee suuresti ratakohtaisesti ja riippuu mm. radan lähialueen maastonmuodoista. Myös sääolot vaikuttavat äänen etenemisvaimennukseen. Ampumaradan meluhaittaa voidaan pyrkiä vähentämään eri tavoin. Radan sijoituspaikalla on merkittävä vaikutus ampumamelun kannalta. Uuden radan sijoituspaikkaa valittaessa tulisi maastomuotoja käyttää hyväksi meluntorjunnassa. Olemassa olevien ratojen meluvaikutuksia voidaan Uudenmaan ampumaradat : 15

pienentää radan käyttöaikaa tai -määrää koskevin rajoituksin. Rakenteellisia meluntorjuntakeinoja ovat rata-alueille rakennettavat erilaiset meluvallit, -aidat, -seinät, kulissit ja ampumakatokset. Meluntorjuntakustannukset nousevat helposti suuriksi ratoja ylläpitäville seuroille, jos melun leviäminen joudutaan estämään rakenteellisin keinoin kuten suojavallein. Aseisiin ja ampumatarvikkeisiin kohdistuvia melun vähentämistoimenpiteitä ovat esimerkiksi äänenvaimentimien ja aliäänipatruunoiden käyttö. Valtioneuvoston päätöksessä N:o 53/1997 on määritelty ampumaratojen aiheuttamien korkeimpien melutasojen ohjearvot. Päätöstä sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyssä. Ohjearvojen mukaan asumiseen käytettävillä alueilla, virkistysalueilla taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- ja oppilaitoksia palvelevilla alueilla on ohjeena, ettei ampumaradalta kantautuvasta melusta aiheutuvan melutason maksimiarvo käytettäessä impulssiaikavakiota (L AImax) saa ylittää arvoa 65 db. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla, leirintäalueilla ja taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla melutaso ei saa ylittää arvoa 60 db. Ohjearvoja sovellettaessa on otettava huomioon ampumaratatoiminnan luonne, kuten ampuma-ajat, laukausmäärät ja ampumalajit, sekä alueen todellinen tai suunniteltu käyttö ja merkitys. Ympäristönsuojelulain mukaan melun aiheuttajalla on velvollisuus olla selvillä aiheuttamastaan melusta, ja kunnan velvollisuus on seurata melutilannetta alueellaan. Maaperän ja pohjaveden pilaantuminen Melun lisäksi lyijyhauleista maaperään ja mahdollisesti veteen joutuva lyijy on ampumaratojen pahimpia ympäristöhaittoja. Lyijyn ohella ongelmia saattaa aiheutua haulien ja luotien sisältämistä muista aineista kuten antimonista. Lyijyn käyttö vesilintujen haulikkometsästyksessä on Suomessa kielletty, mutta se on edelleen sallittu muussa metsästyksessä ja rata-ammunnassa. Joissakin maissa on suunnitelmia kieltää lyijyn käyttö myös ampumaurheilussa. Jos tämä tapahtuisi ilman kunnollista suunnittelua, se olisi vakava isku ampumaurheilulle. Lyijylle ei ole tällä hetkellä vaihtoehtoa, jota voitaisiin vakavasti harkita tai jonka on osoitettu olevan ympäristön kannalta turvallisempi kuin lyijy. Käytössä olevat aseet on suunniteltu ja kehitetty lyijyluoteja varten. Jos lyijy korvataan jollakin muulla materiaalilla, se saattaa johtaa aseiden uusimistarpeeseen. Luodeista ja hauleista maaperään tuleva lyijy adsorboituu herkästi maahiukkasiin ja rikastuu siten ylimpiin maakerroksiin. Raskasmetallien kuten lyijyn liikkumiseen maaperässä vaikuttaa paljolti maaperän ph-arvo. Lyijyn liukoisuus lisääntyy maaperän tai veden ph:n aletessa. Lyijyn liikkumiseen maaperässä vaikuttaa myös maalaji, josta veden virtausnopeuskin maaperässä riippuu. Onneksi lyijy on metallina varsin stabiili. Useimmissa paikoissa se säilyy muuttumattomana pitkän aikaa. Ajan myötä ja tietyissä ympäristöoloissa osa lyijystä liukenee ja siirtyy hitaasti maassa alaspäin uhaten saastuttaa pohjavettä. Osa siitä siirtyy myös kasveihin. Ampumaratojen lyijyhaittoja on pyritty torjumaan hidastamalla lyijyn liukenemista maaperään. Maapohjan rakennetta on voitu muokata paremmin lyijyä pidättäväksi esimerkiksi humuskerrosta lisäämällä. Aikaisemmin käytettiin myös maaperän kalkitusta. Menettelystä on kuitenkin luovuttu, koska kalkituksen on havaittu joissain tapauksissa jopa edistävän lyijyn liukenemista maaperään. Ampumaradan hauleja ja luoteja sisältävä pintakerroksen tulee tarvittaessa olla poistettavissa. Kivääri- ja pistooliradoilla luodit kerääntyvät taulujen takana olevaan taustavalliin tai luotiloukkuihin. Luotiloukkuihin kerääntyvä lyijy ei pilaa maata. Taustavalliin keräytyvä lyijy sekä maa-alue on helposti kerättävissä pois ja kunnostus voidaan tehdä kohtuullisin kustannuksin. Sen sijaan haulikkoradoilla pilaantunut alue on suuri ja sen kunnostaminen aiheuttaa yleensä suuria kustannuksia. 16 : Uudenmaan ampumaradat

Erityisesti tärkeillä pohjavesialueilla lyijyn pääsy pohjaveteen tulee estää pohjaveden pilaantumisvaaran vuoksi. Siksi uusia ampumaratoja ei tule sijoittaa tällaisille alueille. Tällä hetkellä pohjavesialueilla sijaitsee Suomessa arviolta kolmannes ampumaradoista. Tähän asti tehdyissä selvityksissä ei pohjaveden pilaantumista ampumaratojen läheisyydessä ole todettu kovin suuressa määrin. Helsingin Viikinmäen ampumaradan alueen pohjavedessä mitattiin kuitenkin 1990-luvulla selvästi talousveden laatuvaatimukset ylittäviä lyijypitoisuuksia. Myös Alahärmän Haaruskankaan ampumaradalla Pohjanmaalla todettiin pohjaveden lyijypitoisuuden nousua. Tällä perusteella ampumarata saneerattiin vaihtamalla pilaantuneet maat ja suorittamalla myös muita tarvittavia saneeraustoimenpiteitä. Saneeraus maksoi yli 300 000 euroa. Ympäristölain mukaan ampumarata-alueen pilaantunut maaperä on puhdistettava, jos pilaantumisesta voi aiheutua ympäristö- tai terveyshaittaa. Puhdistamisessa noudatetaan aiheuttaja maksaa -periaatetta. Vastuussa on ensisijaisesti se, jonka toiminnasta maaperä on pilaantunut. Toissijaisesti vastuussa on alueen haltija tai kunta. Pilaajan saattaminen vastuuseen on kuitenkin monesti ongelmallista, koska maaperän pilaantuminen on voinut syntyä hitaasti useiden vuosikymmenten aikana. Myös ampumarata-alueiden haltijat tai omistajat ovat saattaneet vaihtua useaankin kertaan tai niiden toiminta on lakannut. Ampumaratoja ylläpitävät useimmiten ampuma- ja metsästysseurat, joilla ei ole useinkaan taloudellisia resursseja vastata korkeista puhdistuskustannuksista. Mikäli ampumarata-alueen käyttötarkoitus muutetaan esim. asuntoalueeksi, joudutaan alueelle ammunnan seurauksena kertynyt pilaantunut maa poistamaan. Pilaantuneet maat luokitellaan jätteeksi. Niiden käsittelyä ja sijoittamista säätelee jätelainsäädäntö. Pilaantuneen alueen kunnostaminen edellyttää ilmoitusmenettelyä, mutta joissain tapauksissa saatetaan tarvita jopa ympäristölupa. Asian käsittelee yleensä alueellinen ympäristökeskus. Turvallisuus Ampumaratojen turvallisuudesta tulee huolehtia sekä rata-alueen sisä- että sen ulkopuolella. Ampumarata-alue on merkittävä niin, ettei alueelle tuleva voi tietämättään eksyä vaarallisille paikoille. Merkitsemisessä voidaan tilanteen mukaan käyttää esim. aitausta, puomeja tai kielto- ja varoitustauluja. Ampumaradan ympärille tarvittavan suoja-alueen laajuus riippuu käytettävästä asetyypistä ja ampumalajista. Suomessa ei ole virallisia määräyksiä ratojen suoja-alueista eikä ohjeita niiden määrittämiseksi. Suoja-alueita on mahdollista pienentää turvarakentein, joilla estetään radalta ulos ampuminen. Turvarakenteita voidaan sijoittaa radan äärireunoille ulkopuolisten suojaksi sekä eri ampumalajien suorituspaikkojen väliin rata-alueen sisäpuolella olevien suojaksi. Kivääri-, pistooli- ja riistamaalilajeissa käytettäviä turvarakenteita ovat erilaiset suojavallit, suojaseinät (kulissit) ja näyttösuojat. Haulikkolajien vaatima maa-alue on huomattavasti suurempi kuin muilla ampumalajeilla. Esimerkiksi yksi skeet -rata tarvitsee noin 10 hehtaarin suuruisen turva-alueen. Haulikkoradoilla käytettäviä turvarakenteita ovat tausta- ja sivuvallit, vaikka ne useimmiten rakennetaan ensisijaisesti meluesteiksi. Konkreettisten häiriötekijöiden ohella ampumaratojen häiritsevyyteen vaikuttavat myös muut seikat kuten ihmisten ampumaratoja ja ampumista kohtaan tuntemat asenteet ja ennakkoluulot. 4.3 Ampumaratojen suunnittelussa huomioitavia asioita Ampumarata-alueen sijoituspaikan valinnassa, suunnittelussa ja rakentamisessa tulee ottaa huomioon riittävän pitkä aikatähtäin. Monia ratoja on jouduttu lakkauttamaan, kun asutus on laajentunut radan läheisyyteen. Ampumarata-alueiden aluevaraukset riittävine suoja-alueineen on ratojen toiminnan kannalta tarpeellista sisällyttää kuntien yleiskaavoihin. Uudenmaan ampumaradat : 17

Ampumaradalle tulee varata riittävän laaja alue, joka ottaa huomioon radan laajentamistarpeen sekä eräissä tapauksissa myös ratojen jälkikäyttömahdollisuuden. Uuden ampumaradan rakentaminen lisää yleensä ammunnan harrastajien määrää lähialueella. Myös tämä tulisi ottaa huomioon jo rata-alueen suunnittelussa ja varata tilaa radan myöhemmälle laajentamiselle. Ampumaradalle tarvittavan alueen koko voi vaihdella huomattavasti sen mukaan, miten maasto ja maaperä mahdollistavat ratojen ja muiden rakenteiden sijoittamisen. Asia vaatii aina tapauskohtaista harkintaa. Ampumaradan sijoituspaikan valintaan vaikuttavat osin keskenään ristiriitaiset näkökohdat. Ampumaradan tulee olla mahdollisimman lähellä radan käyttäjiä ja helposti saavutettavissa. Toisaalta radan välittömässä läheisyydessä ei ympäristöhäiriöiden, lähinnä melun, vuoksi voi olla asutusta tai muita häiriöille herkkiä toimintoja kuten hoito- tai oppilaitoksia taikka virkistysalueita. Maasto ja sen korkeussuhteet ovat ampumaradan sijoituksen kannalta merkittäviä tekijöitä. Kumpareinen ja peitteinen maasto on radan sijoituksessa eduksi, koska radat voidaan toteuttaa tuulensuojaisiksi. Peitteinen maasto puolestaan vaimentaa ampumamelua. Kumpareita voidaan hyödyntää luonnollisina tausta- ja suojavalleina. Ratoja halutaan usein sijoittaa esim. vanhoihin sorakuoppiin. Useimmiten pohjaveden suojelu- tai muut ympäristönäkökohdat ovat tämän esteenä mm. siitä syystä, että pohjavettä suojaavaa maakerrosta on jo poistettu. Lähtökohtana voidaan muutenkin pitää, ettei uusia ratahankkeita sijoiteta tärkeille pohjavesialueille. Kukkuloiden lakialueita ja harjanteita tulisi välttää ratojen sijoituksessa, sillä ne ovat tuulisia ja ääni kantautuu niiltä laajalle alueelle. Alavilla suoalueilla ja vesistöjen rannalla esiintyy sumua, joten ne soveltuvat huonosti ampumaradan sijoituspaikoiksi. Routivaa ja pehmeää maapohjaa tulisi myös välttää, koska tällöin ratalaitteet vaurioituvat herkästi. Ampumasuunta on myös radan suunnittelussa huomioonotettava näkökohta. Paras ampumasuunta on pohjoinen tai pohjoiskoillinen; valoisa aika voidaan käyttää tehokkaimmin hyväksi ja haitallisia varjomuodostumia syntyy tauluille vähemmän. Ampumarata-alueen toteuttaminen edellyttää yleensä uusia liikennejärjestyjä. Rata-alueelle on toteutettava kunnollinen tieyhteys ja alueen lähelle on varattava riittävät pysäköintitilat. Sujuvat joukkoliikenneyhteydet radalle ovat myös tarpeen. Ampumaratojen liikenne saattaa aiheuttaa ympäristöhäiriöitä, lähinnä liikennemelua suurten kilpailujen aikana. Melua tuottavia vapaa-ajan toimintoja tulee mahdollisuuksien mukaan keskittää samalle alueelle, koska näin minimoidaan syntyvä melualue. Ampumaratoja voidaan luontevasti sijoittaa esimerkiksi lähelle moottoriurheilualueita. Niiden sijoittaminen lentokenttien melualueelle voi myös tulla kyseeseen. Ampumaratojen läheisyyteen on mahdollista sijoittaa moottoriurheilun ohella muitakin urheilupaikkoja kuten jousiammuntaa tai ampumahiihtoa. Eri toiminnot voivat tällöin hyödyntää yhteisiä pysäköinti-, huolto- ja sosiaalitiloja. Ulkomailla ampumaratojen yhteydessä on usein erilaisia urheilulaitoksia, keilahalleja, pallokenttiä ja uimaloita. 4.4 Ampumaratojen toiminnallinen luokittelu Käyttötarkoituksen, ampumapaikkojen lukumäärän ja tarvittavien muiden tilojen perusteella ampumaradat voidaan luokitella eri ryhmiin. Suomen Ampumaurheiluliitto luokittelee urheiluampumakeskukset neljään eri luokkaan niiden käyttötarkoituksen mukaisesti. Luokitus on määräaikainen ja sitä voidaan muuttaa seurojen hakemusten perusteella. 18 : Uudenmaan ampumaradat