Ortopedisten potilaiden ohjaus Johansson Kirsi, TtM (väit.3.11.2006) Lehtori ma. Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
Ohjaus ortopedisessa hoitotyössä Ohjaus keskeinen toiminto hoitotyössä Laki potilaan asemasta ja oikeuksista Potilaan voimavaraistumista tukeva Ortopedinen hoitotyö Kirurgisia, ortopedisia toimenpiteitä paljon Sairaalassaoloajat lyhyet Ohjausta ortopedisessa hoitotyössä tutkittu niukasti
Voimavaraisuutta Voimavaraisuus on, että potilas tietää omasta tilanteestaan sekä hoidostaan riittävästi ja ymmärtää tämän tiedon sekä pystyy tämän tiedon avulla toiminaan omassa tilanteessaan ja hoidossaan. ei voi antaa toiselle, mutta yksilön voimavarojen löytämistä ja niiden vahvistumista voidaan tukea ohjauksen avulla.
Tiedollinen voimavaraisuus Ulottuvuudet: Biofysiologinen Toiminnallinen Kokemuksellinen Sosiaalisyhteisöllinen Eettinen Taloudellinen
Voimavaraistumista tukeva ohjaus Tiedollinen ulottuvuus + Ohjauksen menetelmälliset ratkaisut mahdollistavat potilaan voimavaraistumista
Tutkimus ortopedisen potilaan ohjauksesta Tarkoituksena selvittää potilaan ohjausta voimavaraisuuden näkökulmasta Tavoitteena kehittää ortopedisen potilaan ohjausta tukemaan potilasta oman terveystilanteensa ymmärtämisessä ja hallitsemisessa sekä omaan hoitoonsa vaikuttamisessa
Kolmivaiheinen tutkimus I Ortopedisen potilaan tärkeänä pitämät tiedonalueet II Ortopedisten potilaiden nykykäytännön mukainen ohjaus III Voimavaraistumista tukeva ohjaus ortopedisessa hoitotyössä
1. VAIHE 1998-1999 Kuvaileva ja vertaileva tutkimus ORTOPEDISEN POTILAAN TÄRKEÄNÄ PITÄMÄT TIEDONALUEET Lonkkaproteesileikkauksessa olleet potilaat ennen sairaalasta kotiutumista (n=212) sekä kaksi viikkoa kotiutumisen jälkeen (n=144) (Johansson ym. 2002a)
2. VAIHE 2000-2003 Kuvailevat ja vertailevat tutkimukset Systemaattinen katsaus NYKYKÄYTÄNNÖN MUKAINEN OHJAUS ORTOPEDISESSA HOITOTYÖSSÄ Ortopedisen potilaan Ortopedisille Ennen leikkausta ohjaus potilaiden potilaille toteutuva ohjaus (n=146) ja soveltuva tutkimuksien hoitajien (n=56) kirjallinen mukaan (n=11) näkökulmasta ohjausmateriaali (n=25) (Johansson ym. 2002b, 2004, 2005)
3. VAIHE 2003-2005 Kliininen tutkimus TESTATA VOIMAVARAISTUMISTA TUKEVA OHJAUS ORTOPEDISESSA HOITOTYÖSSÄ Lonkkaproteesileikkauspotilaat ennen leikkausta leikkauksen jälkeen, n=123; A ryhmä n=62, B ryhmä n= 61 (Johansson ym. 2006)
Menetelmät Interventioryhmä: systemaattinen suullinen ohjaus käsitekarttamenetelmällä + kirjallinen potilasohje Kontrolliryhmä: tavanomainen ohjaus= ei systemaattinen suullinen ohjaus + kirjallinen potilasohje Kyselylomakkein mittaukset ennen ja jälkeen
Käsitekarttamenetelmä yleensä Sekä tiedon esittämisen että oppimisen tehokas väline. Laajentuneeseen käyttöön on vaikuttanut muun muassa vaatimukset tehokkaampaan oppimiseen, vaatimukset luovuuden käyttöön sekä vaatimukset käyttää tietoa mahdollisimman paljon hyväksi. Paljon käytetty koulutuksessa ja yritysmaailmassa. Sen avulla voidaan oppia mielekkäästi. Mielekäs oppiminen on perusta ajattelun, tunteiden ja toiminnan kokonaisuudelle, joka taas mahdollistaa voimien lisääntymiseen, voimavaraistumiseen (empowerment).
Käsitekarttamenetelmä tässä tutkimuksessa Voimavaraistumista tukevassa ohjauksessa huomioidaan potilaan oma lähtökohta ja ohjauksen avulla tuetaan potilasta löytämään omia voimavarojaan sekä vahvistamaan niitä. Potilaalle tehdyt kysymykset, rohkaisu potilasta esittämään kysymyksiä ja rohkaisu potilasta kertomaan omasta tilanteestaan ovat menetelmiä, joilla voidaan edistää potilaan voimavaraisuuden tunnetta, sen löytämistä ja vahvistamista.
Yhtenä mahdollisuutena edesauttaa potilasta kertomaan omasta tilanteestaan ja tiedoistaan on käsitekartan hyödyntäminen, jonka avulla tässä tutkimuksessa toteutettiin ohjausta. Helppo havainnollistaa, mitä potilas tietää asiasta, mitä hän ei tiedä (=potilaan terveydentilaan liittyen) ja mitä hän kokee tärkeänä tietää (=potilaan terveydentilaan liittyvien uusien asioiden havainnollistamista).
Keskeiset tulokset Potilaiden tärkeänä pitämät tiedonalueet kohdistuivat samoihin asioihin sekä sairaalassa että kotona. (Johansson ym. 2002a) Ortopediset potilaat pitävät tärkeimpänä tietää komplikaatioista ja oireista ja vähiten tärkeänä tietää yhteisön tuesta ja huolenpidosta. (Johansson ym. 2002a)
Sairaalassa oli tärkeintä tietää: miten komplikaatio tunnistetaan miten vältetään komplikaatiot mitä fyysistä rasitusta tulee välttää Kotona oli tärkeintä tietää: mitä fyysistä rasitusta tulee välttää miten vältetään komplikaatiot mitä komplikaatioita voi tulla (Johansson ym. 2002a)
Biofysiologisia tiedon alueita, kuten komplikaatiota, käsiteltiin myös potilaiden ohjauksessa eniten nykykäytäntöjen mukaan. Kuitenkin potilailla oli tiedonpuutteita näihin liittyen. (Johansson ym. 2002b) Sosiodemografisilla tekijöillä oli joitain yhteyksiä tärkeänä pidettyihin tiedonalueisiin; mm.
naisilla oli enemmän tiedontarpeita sairaalassa kuin miehillä iäkkäämmillä potilailla oli enemmän tiedontarpeita kuin nuoremmilla vähäisemmän koulutuksen omaavat potilaat kokivat tarvitsevansa enemmän tietoa kuin enemmän koulutetut eläkkeellä olevat potilaat kokivat tarvitsevansa enemmän tietoa kotona olleessaan kuin työelämässä mukana olevat (Johansson ym. 2002a)
Nykykäytännön mukainen ohjaus sisältää eniten biofysiologista ja toiminnallista tietoa, kun taas kokemuksellista, eettistä ja taloudellista tietoa käsitellään selvästi vähemmän. (Johansson ym. 2002b,2004,2005) Päivystyspotilaat sekä nuoremmat potilaat kokivat ohjauksensa olleen riittämättömämpää kuin elektiiviset ja iäkkäämmät potilaat. (Johansson ym. 2002b)
Ohjausta toteutetaan hyvin rajallisin menetelmin; useimmiten suullisesti ja kirjallisesti. (Johansson ym. 2002b, 2004,2005) Potilaan lähtökohtaa, hänen tarpeitaan ja odotuksiaan ei huomioida tarpeeksi potilaiden mielestä kun taas hoitajien mielestä he ovat ko. asiat huomioineet. (Johansson ym. 2002b,2004,2005)
Ohjaus on vaikuttavaa, mm.: tieto selviytyminen omasta hoidosta pelot / huolet mutta yksiselitteisesti vaikuttavuuden osoittaminen on vaikeaa, mm.: kliinisiä muttei tilastollisia vaikutuksia monta asiaa vaikuttaa ohjaukseen (Johansson ym. 2005)
Potilaat, jotka osallistuivat käsitekarttamenetelmällä toteutettuun ohjaukseen kokivat tietävänsä varmemmin hoitoonsa liittyvistä asioista kuin potilaat, joille toteutui tavanomainen ohjaus. (Johansson ym. 2006) Käsitekarttamenetelmällä toteutettu ohjaus koettiin voimavaraisuutta tukevaksi toiminnoksi. (Johansson ym. 2006)
Johtopäätöksiä Potilaan tarpeisiin ja odotuksiin tiedon suhteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Ohjauksen sisältöjä ja menetelmiä tulisi monipuolistaa ja systematisoida. Potilaan voimavaraisuusnäkökulma tulisi ottaa enemmän huomioon ohjauksessa.
Johtopäätöksiä Käsitekarttamenetelmällä toteutettu ohjaus mahdollisti potilaan käsittelemään omaa tilannettaan, löytämään omia tiedollisia voimavarojaan sekä hyödyntämään ja vahvistamaan niitä. Preoperatiivisen ohjauksen toteuttamista ennen sairaalaan tuloa tulisi huomioida enemmän.
Tästä eteenpäin Tutkimuksen avulla saatiin selville ortopedisten potilaiden ohjauksen tämänhetkistä tilannetta ja kehittämistä tarvitsevia alueita näihin huomiota enemmän Tutkimuksessa testattu ohjausinterventio osoittautui varteenotettavaksi toteutustavaksi ohjaukseen jatkossa on aiheen tutkia lisää sen soveltuvuutta.
Lähteet Johansson, K. 2006. Empowering orthopaedic patients through education. Annales Universitatis Turkuensis D 728. Turun yliopisto, Turku. Johansson, K., Hupli, M. & Salanterä, S. 2002a. Patients learning needs after hip arthroplasty. Journal of Clinical Nursing 11, 634-639. Johansson, K., Salanterä, S., Katajisto, J. & Leino-Kilpi, H. 2002b. Patient education in orthopaedic nursing. Journal of Orthopaedic Nursing 6, 220-226. Johansson, K., Salanterä, S., Katajisto, J. & Leino-Kilpi, H. 2004. Written orthopaedic patient education materials from the point of view of empowerment by education. Patient Education and Counseling 52, 175-181. Johansson, K., Nuutila, L., Virtanen, H., Katajisto, J. & Salanterä, S. 2005. Preoperative education for orthopaedic patients: systematic review. Journal of Advanced Nursing 50, 212-223. Johansson, K., Salanterä, S. & Katajisto, J. 2006. Empowering orthopaedic patients through preadmission education results from a clinical study. Accepted for publication in Patient Education and Counseling.
Kiitos!