KULTTUURITUTKIMUKSEN HYÖDYNTÄMINEN VERKKOSIVUSTON SUUNNITTELUSSA. Riikka Valtanen

KULTTUURITUTKIMUKSEN HYÖDYNTÄMINEN VERKKOSIVUSTON SUUNNITTELUSSA Riikka Valtanen Tampereen yliopisto Tietojenkäsittelytieteiden laitos Vuorovaikutteinen teknologia Pro gradu -tutkielma Ohjaaja: Saila Ovaska Kesäkuu 2010

Tampereen yliopisto Tietojenkäsittelytieteiden laitos Vuorovaikutteinen teknologia Riikka Valtanen Pro gradu -tutkielma Kesäkuu 2010 Helppokäyttöisen verkkosivuston suunnittelun tavoitteena on lopputulos, joka on tehokas ja miellyttävä käyttää. Yksi merkittävä käytettävyyteen vaikuttava tekijä on käyttäjän kulttuuritausta. Tutkielmassa hyödynnetään hollantilaisen Geert Hofsteden kulttuurimallia ja tarkastellaan sen avulla, miten kulttuurimuuttujat ilmenevät verkkosivustoilla. Päätavoitteena on analysoida, missä tilanteissa ja miten syvällisesti kulttuurimuuttujat kannattaa käyttöliittymiä suunniteltaessa ottaa huomioon. Verkkosivujen kansainvälistäminen ja lokalisointi ovat keinoja, joiden avulla muun muassa kulttuuriliitännäiset asiat voidaan ottaa huomioon. Tutkielmassa kuvataan lokalisoinnin jako yleiseen ja radikaaliin lokalisointiin. Lisäksi osoitetaan kolmen eri käytännön esimerkin kautta, miten lokalisointi eri variaatioineen on käytännössä toteutettu ja millaisia hyviä sekä huonoja puolia näissä käytännön toteutuksissa esiintyy. Lokalisoitujen tuotteiden tulisi kuvastaa muun muassa kohdekulttuurin arvoja, etiikkaa, moraalia ja kieltä. Avainsanat ja -sanonnat: kulttuuri, käytettävyys, kansainvälistäminen, lokalisointi.

ii Sisällys 1. Johdanto... 1 2. Monikulttuurinen tuotesuunnittelu... 6 2.1 Kulttuuri käsitteenä... 6 2.2 Kulttuurin vaikutus tietokoneen ja ihmisen väliseen vuorovaikutukseen... 7 2.3 Käytettävyys käsitteenä... 8 2.4 Kulttuurimallit, metamallit ja kansainväliset muuttujat... 9 2.4.1 Pintatason muuttujia... 13 2.4.2 Välitason muuttujia... 15 2.4.3 Syvätason muuttujia... 18 3. Hofsteden dimensiot... 19 3.1 Dimensioiden taustatutkimus... 19 3.2 Kulttuurien ulottuvuudet... 22 3.3 Valtaetäisyys... 23 3.4 Epävarmuuden välttäminen... 26 3.5 Individualistisuus... 29 3.6 Maskuliinisuus... 32 3.7 Pitkäjänteisyys... 35 4. Käytettävyyden kulttuurisidonnaisuus... 38 4.1 Kansainvälisten sivujen suunnittelun problematiikka... 38 4.2 Tutkimustuloksia käytettävyyden kulttuurisidonnaisuudesta... 40 5. Empiirinen tutkimus... 44 5.1 Internationalisointi ja lokalisointi... 44 5.2 Globalisointi ja Tyco International Ltd... 45 5.3 Yleinen lokalisointi ja Xiha Life... 49 5.4 Radikaali lokalisointi L Oréal... 53 6. Johtopäätökset... 58 Lähdeluettelo... 63 Liite... 68

1 1. Johdanto Ulkomaille matkustaessaan ihmiset yleensä tutustuvat kohdekulttuuriin. Äänet, hajut, arkkitehtuuri, liput, asujen muodot, merkit, tavat, kieli, valuutta sekä useat muut ominaisuudet vaikuttavat matkustajan tietoisuuteen siitä, että hän on vieraassa paikassa. Tämä voi olla innostavaa jos turisti haluaa kokea uusia elämyksiä, mutta myös turhauttavaa jos hänen tulisi suorittaa jokin tehtävä nopeasti ja helposti. Nämä turistien kokemukset ovat yhtäläisiä myös verkkosivustoilla. Kuten kaupungit ja maat eroavat toisistaan niin eroavat myös eri verkkosivustot eri kulttuureissa. Värit, fontit, muodot, ikonit ja metaforat, maantiede, kieli, liput, äänet ja liike vaikuttavat verkkosivuston suunnitteluun sekä sisältöön ja käyttäjän käyttökokemukseen. (Barber & Badre 1998) Kulttuurien merkitys kasvaa jatkuvasti ja kulttuureita korostetaan samanaikaisesti kun maat muuttuvat yhä monikulttuurisemmiksi. Kulttuurierot ovat suuria ja merkityksettömiltä tuntuvilla valinnoilla voidaan loukata toisen kulttuurin edustajaa tai jopa rikkoa paikallisia lakeja. Esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa vaaditaan kaikkien käyttöliittymien, ohjeiden ja manuaalien kääntämistä kohdekulttuurin kielelle. (Corodano & Livermore 2001) Jokaisessa kulttuurissa on omat kulttuurinorminsa eli kirjoittamattomat säännöt siitä, mikä on kulttuurissa hyväksyttyä, toivottavaa ja sallittua käyttäytymistä. Kulttuurinormit vaikuttavat myös erilaisten käyttöliittymien käyttökokemuksiin, sillä käyttöliittymä voidaan kokea epämiellyttäväksi vain siitä syystä, että se ei ole suunniteltu kyseisen kulttuurin edustajan tottumusten mukaan. Kansainvälinen suunnittelu vaatii paljon suunnittelijoilta. Ihannetapauksessa suunnittelijat matkustavat tutustumaan kohdemaahan. Käytännössä aina ei ole mahdollista matkustaa, mutta yhteistyö kohdekulttuurin paikallisten ihmisten kanssa antaa arvokasta palautetta. (Corodano & Livermore 2001) Vieraan kulttuurin piirteitä voi ymmärtää ilman pitkäaikaista oleskelua kohdekulttuurissa. Kansainvälisessä suunnittelussa voidaan onnistua, jos suunnittelija on perehtynyt tarpeeksi kulttuurien erityispiirteisiin ja näiden vaikutuksiin käytettävyyteen. Käyttäjän kulttuurin huomioiminen verkkosivustoilla on osa taitavaa käyttäjälähtöistä suunnittelua, jonka tavoitteena on hyvin käytettävä sivusto. Käytettävyys on monikulttuurinen ilmiö ja monikulttuurinen suunnittelu on käytettävyyden alan uusi suuri tutkimusaihe.

2 Internet on nykyään globaali ilmiö, esimerkiksi tammikuussa 2008 Aasian ja Tyynenmeren alueella oli yli 300 miljoonaa Internetin käyttäjää. Myös Latinalaisen Amerikan ja Lähi-Itä - Afrikka alueen Internetin käyttäjäkunta on kasvanut keskivertoa enemmän. Google lopetti indeksoitujen sivujen lukumäärän julkaisun kun kahdeksan miljardia saavutettiin. Useimmille yrityksille kansainväliset markkinat ovat nopein tapa saavuttaa liikevaihdon ja usein tätä kautta volyymien kasvaessa myös liikevoiton kasvua. Toimivan ja yhdenmukaisen globaalin Internet-sivuston suunnittelu ja monikielisen liiketoiminnan harjoittaminen Internet-sivuston kautta on kuitenkin monimutkaista. Yritysten tulee ottaa huomioon kohdeyleisön kulttuuri ja perehtyä muun muassa kulttuurin tapaan suhtautua etnisyyteen, sukupuoleen, pukeutumiseen ja eleisiin. (L10nbridge 2008) Tuotteen tai palvelun kansainvälistäminen käsittää kaksi askelta: internationalisoinnin ja lokalisoinnin. Internationalisointi tarkoittaa tuotteiden kehittämisen ja muokkaamisen helpottamista eri maissa ja eri kielillä. Internationalisointia kutsutaan myös kansainvälistämiseksi. Kulttuureille ja kielille ominaiset piirteet eristetään kansainvälistetyn toteutuksen ulkopuolelle. Internationalisoidun ohjelmiston lähdekoodi pysyy aina samanlaisena, sillä ohjelmisto suunnitellaan käyttämään paikanteita (locale). Internationalisoinnin jälkeen sivut voidaan lokalisoida (localization) eri kulttuureille. (w3 2008) Kansainvälisen teknisen kommunikoinnin konsultti Nancy Hoft jakaa lokalisoinnin yleiseen ja radikaaliin lokalisointiin. Termillä yleinen lokalisointi Hoft tarkoittaa keskittymistä pintapuolisiin kulttuurieroihin kuten kieleen, valuuttaan, päiväyksiin ja aikaformaatteihin. Radikaali lokalisointi puolestaan menee syvemmälle ja siinä otetaan huomioon kuinka eri kohdekulttuurien edustajat ajattelevat, tuntevat ja toimivat. Esimerkkinä Hoft käyttää yhdysvaltalaista tuotetta, joka lokalisoidaan englantilaisten käyttöön. 7-10-vuotiaille lapsille suunnatussa tutoriaalissa opetetaan analysoimaan lehtiartikkeleita. Tutoriaalin tulisi imitoida brittiläistä opetustapaa ja tarjota esimerkkejä brittiläisistä lehdistä, sillä brittiläinen journalismi eroaa suuresti yhdysvaltalaisesta journalismista. Radikaalissa lokalisoinnissa tulee tämän lisäksi käyttää muun muassa brittiläisiä sanoja, ilmaisuja ja mittayksiköitä. (Hoft 1995 s. 11 13) Tämä tutkielma johdattaa kansainväliseen käytettävyyteen verkkosivuston suunnittelun näkökulmasta. Tutkielman päätavoitteena on selvittää, vaikuttavatko mahdolliset kulttuurierot käytettävyyteen sekä millä tasolla sivustot tulisi mukauttaa vastaamaan eri kohdekulttuureja. Toisin sanoen kyse on siitä, miten ja missä laajuudessa kulttuuritutkimuksen hyödyntäminen tulisi ottaa huomioon verkkosivustojen suunnittelussa. Kysymys on pohjimmiltaan taloudellinen, eli paljonko resursseja kansainvälisten

3 verkkosivujen suunnitteluun kannattaa uhrata. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan oteta kantaa taloudellisiin aspekteihin, vaan lähtökohtana on ideaalimaailma, jossa resurssit ovat tältä osin rajattomat. Toisaalta tämän tutkielman tulokset eivät ole täysin irrelevantteja myöskään taloudellisesta näkökulmasta asiaa tarkkailevan kannalta, sillä jos vaikkapa täydellisten verkkosivujen tuottaminen kansainvälisesti toimivalta BtoC (business to consumers) yhtiölle maksaisi 100 rahaa, mutta markkinointipäällikön budjetissa on hankkeelle varattu vain 60 rahaa, on hyvä tietää mikä on oleellista ja mikä ei. Tähän kysymykseen pyritään vastaamaan tässä tutkimuksessa. On syytä korostaa, että tutkielma on vuorovaikutteisen teknologian tutkielma, ei kulttuuriantropologian. Siksi kulttuuriin liittyvät kysymykset otetaan annettuina kyseenalaistamatta tai syventymättä niihin enempää. Tutkielmassa käsitellään myös empiiristä tutkimusta. Tutkielman tavoitteena onkin ollut myös selvittää, onko käytännön tutkimuksissa voitu havaita, että tietyt käytettävyyden elementit olisivat kulttuurisidonnaisia. Lähteenä käytetään asiaa koskevia käytännön testituloksia. Tutkielma etenee siten, että johdannon jälkeen toisessa luvussa esitellään tutkielman kannalta välttämättömät ja tärkeimmät termit. Ensimmäiseksi esitellään kulttuuri käsitteenä, sillä termin ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta itse tutkimusteeman ja sen tulokset sekä niiden merkitykset voisi ymmärtää. Sama pätee termiin käytettävyys, ja varsinkin tuon termin yhdistämiseen termiin kulttuuri, joita käsitellään kulttuuri-termin esittelyn jälkeen. Mainittujen käsitteiden esittelyn jälkeen siirrytään käsittelemään eri kulttuuri- ja metamalleja sekä kansainvälisiä muuttujia ja näiden eri tasoja. Samalla esitellään, miten eri toiminnallisuudet ja käyttöliittymän asettelut voidaan ymmärtää eri tavoin eri kulttuureissa. Kolmannessa pääluvussa esitellään hollantilaisen Geert Hofsteden teoria kansainvälisen vuorovaikutuksen eri dimensioista, joita ovat valtaetäisyys, kollektiivisuus, feminiinisyys, epävarmuuden välttäminen ja pitkäjänteisyys, sekä pyritään näiden avulla vastaamaan siihen, miten Hofsteden teoriaa voidaan ja tulisi hyödyntää verkkosivuston suunnittelussa. Kun toisessa luvussa käsitellään sitä, miten eri kulttuureissa voidaan ymmärtää pintatason muuttujat, kuten esimerkiksi symbolit, täysin eri tavalla, mennään kolmannessa luvussa aiheeseen syvemmälle siinä mielessä, että siinä käsitellään sitä, miten esimerkiksi kollektiivisuus voi näkyä käyttöliittymässä. Tutkielman neljännessä luvussa avataan selitettyjen käsitteiden avulla käytettävyyden kulttuurisidonnaisuutta ja esitellään käytännön testituloksia verkkosivujen käytettävyyttä kulttuurisidonnaisuuden näkövinkkelistä mitaten. Tutkielman viides luku sisältää empiiristä tutkimusta. Siinä avataan termejä internationalisointi ja lokalisointi sekä osoitetaan kolmen käytännön esimerkin kautta, miten

4 internationalisointi ja lokalisointi eri variaatioineen on käytännössä toteutettu. Käytännön esimerkkeinä toimivat Tyco International Ltd.:n, Xiha Lifen, ja L Oréalin verkkosivustot. Käytännön esimerkkien esittelyssä tehdään myös huomioita siitä, miten toisessa luvussa esitellyt eritasoiset muuttujat sekä kolmannessa luvussa esitellyt vuorovaikutteisuuden eri dimensiot on huomioitu verkkosivujen suunnittelussa tai toisaalta, onko näitä dimensioita huomioitu lainkaan. Case-esimerkkien jälkeen tutkielman viimeisessä pääluvussa vedetään yhteen tutkielman havainnot ja tehdään näistä johtopäätökset. Tutkielman lähdeaineisto perustuu suurelta osin alan kirjallisuuteen. Merkittävin yksittäinen auktoriteetti tässä tutkimuksessa on Geert Hofstede, jonka kansainvälisen vuorovaikutteisuuden eri dimensioiden ympärille käytännössä koko kolmas luku rakentuu. Tutkimuksessa ei ole ollut tarkoitus kritisoida Hofstedea tai hänen päätelmiään, sillä yllä kerrotuin tavoin kyse ei ole kulttuuriantropologisesta tutkimuksesta. Sen sijaan Hofsteden mallit toimivat työkaluina tutkimuksessa siitä, miten näitä työkaluja ja muuta kulttuuritutkimusta voidaan hyödyntää verkkosivujen suunnittelussa, joka siis on tutkielman varsinainen aihe. Soveltamiskysymyksessä auttoi erityisesti Marcus & Gouldin artikkeli Cultural dimensions and global web user-interface design: What? So What? Now What vuodelta 2000. Hofsteden lisäksi lähteenä on käytetty lukuisia muitakin kirjoja ja artikkeleita. Kulttuurien ja niiden eri muuttujien ja tasojen esittelyssä tärkeimmät auktoriteetit ovat erityisesti Nancy Hoft sekä Jakob Nielsen ja Elisa del Galdo. Käytettävyyden asiantuntijoista tärkeimpänä auktoriteettina on ollut Jakob Nielsen. Kuitenkin, kuten jo aikaisemmin on todettu, ei tutkielma keskity varsinaisesti kulttuurien tai käytettävyyden tutkimukseen, minkä vuoksi lähteitäkin on näiden asioiden selvittämiseksi käytetty vain rajallisesti. Tavoitteena on vain ja ainoastaan ollut luoda riittävä pohja sille, että kulttuurista terminä sekä sen tutkimuksesta on olemassa riittävät perustiedot, jotta näitä voitaisiin hyödyntää arvioitaessa sitä, miten kulttuuritutkimusta voidaan hyödyntää verkkosivustojen suunnittelussa. On jo tässä vaiheessa syytä todeta, että artikkeleita ja kirjallisuutta, jotka liittyisivät läheisesti tämän tutkielman aiheeseen, on valitettavan vähän. Monet tutkijat ovatkin todenneet, että aihetta on vielä syytä tutkia enemmän. Ongelmaan pureudutaan tarkemmin tutkielman neljännessä pääluvussa. Kirjallisuuden lisäksi lähteenä on käytetty empiirisessä tutkimuksessa haastatteluja. Haastattelemalla Xiha Lifen perustajaosakasta, Jani Penttistä, tutkimukseen saatiin todella arvokasta tietoa siitä miten alun perin monikulttuuriseksi suunnitellun verkkosivuston suunnittelussa kansainvälisyys ja kulttuurierot on huomioitu. Kolmantena merkittävänä

5 lähteenä kirjallisuuden ja haastattelujen lisäksi toimi omatoiminen vierailu lukuisilla eri kansainvälisillä verkkosivuilla sekä havaintojen poimiminen näiltä.

6 2. Monikulttuurinen tuotesuunnittelu 2.1 Kulttuuri käsitteenä Philip Harris, Robert Moran ja Sarah Moran (2004, s. 144) näkevät kulttuurin ihmisten yrityksenä siirtää, tietoisesti tai tiedostamattaan, tuleville sukupolville oppimansa viisaudet ja käsitykset. Niitä ovat esimerkiksi uskomukset, perinteet, perimätieto, moraali, lait, taide, viestintä ja tavat. Kulttuurista on monia erilaisia määritelmiä, mutta yleisimmin sillä tarkoitetaan yhteisön jakamia arvoja ja asenteita. Termi kulttuuri johtaa juurensa maanviljelyyn (cultura) eli elinkeinoon. Tutkimuksessani termillä kulttuuri tarkoitetaan tietyn ihmisryhmän tapaa elää ja käyttäytyä. Geert Hofsteden (1993) mukaan yksilön tietynlaiset reaktiot ovat todennäköisempiä ja ymmärrettävämpiä silloin kun yksilön tausta tunnetaan. Hofstede määrittelee kulttuurin mielen ohjelmointina eli yksilön omaksumina ajattelun, tuntemisen ja käyttäytymisen malleina, jotka hän on oppinut elämänsä aikana. Nämä mallit on opittu varhaislapsuudessa, koska silloin ihminen oppii helpoimmin. Yksilön on mahdollista oppia pois näistä malleista, mutta poisoppiminen taikka tietyn tavan tai mallin, varsinkin jo lapsena tai nuorena opitun ja sisäistetyn, muuttaminen on vaikeampaa kuin mallin omaksuminen. Sosiaalinen ympäristö on pitkälti tärkein lähde, jossa omaksutaan tietynlainen malli. Perhe opettaa ja siirtää valmiita malleja sekä perinteitä yksilölle. Mallin omaksuminen jatkuu naapurustossa, koulussa, kavereiden keskuudessa sekä työpaikoilla. Kulttuuri on siis opittua ja se pohjautuu sosiaaliseen ympäristöön eikä geeneihin. (Hofstede 1993, s. 19 21) Hofstede jakaa kulttuuri-termin kahteen erilaiseen määritelmään. Hofsteden mukaan kulttuuri voidaan määritellä sivistämisen lopputuotteena, kuten taiteena, kirjallisuutena ja arkkitehtuurina. Tämä on hänen mukaansa kulttuuria kapeimmassa merkityksessä. Kulttuuri voidaan määritellä myös laajemmin henkisenä ohjelmointina, jolloin termin käyttöalue on huomattavasti laajempi. Tämä pitää sisällään elämän tavallisia asioita kuten esimerkiksi syömisen ja tunteiden osoittamisen. Eri kulttuureissa on erilaiset tavat valmistaa ruokaa ja ruoan syömiseen käytetään erilaisia välineitä. Kulttuurilla on myös vaikutus siihen miten esimerkiksi pelkoa ja iloa ilmaistaan. Kulttuuria Hofstede pitää myös kollektiivisena, sillä se on ainakin osittain yhteistä samassa sosiaalisessa yhteisössä eläville ihmisille. Kulttuurin avulla voidaan erottaa eri ryhmien tai luokkien ihmiset toisistaan. (Hofstede 1993, s. 19 21)

7 Kulttuuri jakautuu edelleen moneen alakulttuuriin. Alakulttuurilla tarkoitetaan joukkoa ihmisiä, jotka eroavat esimerkiksi tapojensa tai aatteidensa takia muista laajemman yhteisön jäsenistä. Alakulttuuriin voidaan jakaa myös alueellisesti, kulttuurien sisällä voi olla aluekohtaisia eroja. Esimerkiksi Ivalossa asuvalle alue Etelä-Suomi voi tarkoittaa jo Oulun korkeutta, Helsingissä asuvalle henkilölle Etelä-Suomi tuo puolestaan täysin erilaisen mielleyhtymän. Myös sukupolvien välillä voi olla merkittäviä eroavaisuuksia ihmisten ajatusmalleissa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kuitenkin käytännön syistä kulttuureja kansallisina ryhminä. 2.2 Kulttuurin vaikutus tietokoneen ja ihmisen väliseen vuorovaikutukseen Ihmisen ja tietokoneen välillä tapahtuu jatkuvasti vuorovaikutusta vaikka ihminen ei sitä usein miellä vuorovaikutukseksi. Käyttäessään tietokonetta ihminen saa palautetta koneelle antamistaan käskyistä tai esimerkiksi tekstisyötteistä havaitsemalla vaikka hiiren osoittimen liikettä tai ruudulle ilmestyvää tekstiä sitä mukaa, kuin hän kirjoittaa. Tällaista toimintaa on totuttu kutsumaan ihmisen ja tietokoneen väliseksi vuorovaikutukseksi. Ihmisen ja tietokoneen välistä vuorovaikutusta yritetään jatkuvasti kehittää monin tavoin. Pyrkimyksenä on kehittää vuorovaikutusta vastaamaan reaalielämää yhä enemmän. On tutkittu ja todettu, että ihmiset noudattavat automaattisesti tietokoneiden kanssa samoja sosiaalisia sääntöjä kuin ollessaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Sosiaaliset säännöt ovat tiukasti sidoksissa kulttuuriin, koska jokainen yksilö kantaa mukanaan tavan ajatella, tuntea ja käyttäytyä. Kulttuurisäännöt ovat mukana niin muiden ihmisten kanssakäymisissä kuin ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutuksessa. Reevesin ja Nassin mukaan näyttää olevan niin, että ihmisen voimakas taipumus sosiaaliseen käyttäytymiseen johtaa siihen, että ihmiset väistämättä reagoivat tietokoneen kommunikaatiosignaaleihin ikään kuin ne tulisivat toiselta ihmiseltä. (Reeves & Nass 1996) Koska käyttöliittymä on väline, jonka avulla käyttäjä ja tietokone ovat vuorovaikutuksessa, tulisi käyttöliittymän edesauttaa käyttäjiä kommunikoimaan näiden ominaisilla kommunikointityyleillä. Näin ollen kansainvälisten sivustojen tulisi sopeutua kommunikointityylien laajan kirjoon, jotta ne mahdollistaisivat käyttäjien monimuotoisuuden. (Ford & Kotzé 2005) Kommunikaatio on ymmärrettävä laajasti, ei esimerkiksi pelkkänä puheena tai kirjoitettuna kielenä. Hiiren käyttöä voidaan tässä yhteydessä pitää ihmisen ja tietokoneen välisenä vuorovaikutuksellisena kommunikaationa. Toisin sanoen sopeutumisella eri

8 kommunikointityylien laajaan kirjoon tarkoitetaan sitä, että ohjelmien suunnittelu mahdollistaa sen, että eri kulttuureista tulevat ihmiset kykenevät ymmärtämään tietokoneen ja sen ohjelmistojen viestit oikein. Tämä on välttämätöntä, jotta käyttäjäkokemus ja ohjelmien käytettävyys olisi eri kulttuureissa samalla tasolla kuin kulttuurissa, jossa ohjelmisto on kehitetty. 2.3 Käytettävyys käsitteenä Käytettävyydellä on suuri merkitys jokapäiväisessä elämässämme. Käytettävyys on tekijä, joka löytyy jokaisesta tuotteesta ja palvelusta. Usein käytettävyyden merkityksen huomaa vasta kun käytettävyydessä on puutteita. Esimerkiksi automaattikahvikonetta käyttäessä voi yllättäviä ongelmia nousta esiin. Kaikille on luultavasti tuttuja kysymykset kuten mihin kahvimuki tulisi laittaa ja mistä pitäisi painaa, jotta saisi kahvia. Tuleeko painiketta painaa vain kerran vai tuleeko sitä pitää pohjassa niin kauan kunnes kuppi on täynnä? Hyvän käytettävyyden ansiosta säästyy aikaa, hermoja ja monissa tapauksissa myös rahaa, kun resurssit voidaan käyttää tehokkaammin. Turhautumisen lisäksi huono käytettävyys voi estää koko palvelun tai toiminnan käytön. Useilla on kokemuksia kansainvälisistä verkkosivuista, jotka on käännetty eri kielille. Toteutuksia on eri laatuisia ja valitettavan yleisiä ovat sivustot, jotka on käännetty automaattisen käännösohjelmiston avulla. Sivustot saattavat sisältää yhdyssanavirheitä, huonoja käännöksiä ja niin edelleen. On myös tapauksia, joissa koko sivuston tarkoitus voi jäädä epäselväksi kirjoitusvirheiden ja huonojen käännösten vuoksi. Tässä tutkimuksessa käytettävyydellä viitataan ensi sijassa nimenomaan verkkosivustojen käytettävyyteen. Käytettävyys on määritelty usealla eri tavalla ja se on riippuvainen monista tekijöistä. Käytettävyyden asiantuntija Jakob Nielsen (1993) määrittelee käytettävyyden (usability) osaksi järjestelmän hyväksyttävyyttä (system acceptability). Järjestelmän hyväksyttävyyden avulla voidaan mitata täyttääkö järjestelmä käyttäjän vaatimukset ja tarpeet. Käytettävyys ei ole tuotteen yksittäinen ominaisuus, sillä se on monen asian summa. Nielsenin mukaan käytettävyyteen liittyy viisi erilaista ominaisuutta: opittavuus (learnability), tehokkuus (efficiency), muistettavuus (memorability), virheiden määrä (few errors) ja tyytyväisyys (satisfaction). Yksi käytettävyyteen vaikuttava tekijä on käyttäjän kulttuuritausta. Monikulttuurisen käytettävyyden (cross-cultural usability) on määritelty toteutuvan verkkosivustoilla, joilla kansainvälisen verkkosivuston omistaja ja paikallinen käyttäjä kommunikoivat tehokkaasti

9 keskenään. (Smith, Dunckley, French, Minocha & Chang 2004) Käyttäjäkeskeinen suunnitteluprosessi on puolestaan määritelty kansainvälisessä standardissa ISO 13407 (ISO 13407 1999). Kansainväliset standardit on kehitetty konsensuksena kansainvälisten yritysten ja käytettävyyteen keskittyneiden tutkimuslaitosten kanssa. Standardien avulla voidaan saavuttaa maailmanlaajuinen harmonisointi kun yleistettävissä olevia asioita ei tarvitse tutkia jokaisessa kohdemaassa erikseen. Tämä mahdollistaa tietotekniikan parissa työskentelevien ihmisten työnteon ergonomian sekä työn laadun parannuksen. (Dzida 1996) Käyttöliittymä kaikille (user interface for all) konsepti tarkoittaa, että tietokonepohjaisten tuotteiden tulisi olla saavutettavissa helposti kaikille maailmaan ihmisille (Marcus 2003). Myös suomalainen Tietotekniikan liitto on kirjannut eettisiin sääntöihin, että kulttuurien välistä ymmärtämystä tulee edistää ja esimerkkinä on muun muassa annettu: "Pidän arvossa kansallisten ja paikallisten kulttuurien korvaamatonta ja eettisesti arvokasta perintöä." Eettisiin sääntöihin on kirjattu myös "Rakentaessani ja sovittaessani ohjelmia ja järjestelmiä paikalliseen ympäristöön otan mukaan paikallisten kulttuurien edustajia." (Tietotekniikan liitto 2009) 2.4 Kulttuurimallit, metamallit ja kansainväliset muuttujat Kulttuurien eroja on tutkittu eri lähtökohdista ja niitä on jaoteltu erilaisten teemojen avulla. Nancy Hoft (1996) esittelee kulttuurimallin (cultural model), jonka avulla voidaan tutkia kulttuuria, vertailla eri kulttuureista saatua tietoa ja hyödyntää näitä tietoja tuotteen suunnittelussa. Kulttuurimallilla tarkoitetaan mallia, jossa verrataan kahden tai useamman kulttuurin välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä käyttäen kansainvälisiä muuttujia. Kansainväliset muuttujat (international variables) ovat kategorioita, joiden avulla voidaan jäsentää kulttuuritietoa. Kansainvälisten muuttujien avulla voidaan kuvata kulttuurien objektiivisia osia kuten poliittisia ja taloudellisia yksityiskohtia tai kulttuurien subjektiivisia osia kuten esimerkiksi käyttäytymistä. (Hoft 1996, s. 41 42) Yksi tunnetuimmista kulttuurimalleista on Geert Hofsteden (1993) kulttuurimalli. Hofsteden lisäksi myös monet muut tutkijat, kuten Edward Hall, Fons Trompenaar ja David A. Victor ovat esittäneet erilaisia kulttuurimalleja. Mallit on kehitelty kyselylomakkeiden, kartoitusten, haastatteluiden, fokusryhmien sekä vuosien työn perusteella. Nämä mallit eivät välttämättä sovellu suoranaisesti jokaisen tarpeeseen hyödyntää kulttuuria tuotesuunnittelussa. Kulttuurimallit tulisi luoda tilannekohtaisesti niiden käyttötarkoituksen mukaan. (Hoft 1996, s.49) Seuraavaksi esitellään lyhyesti tunnettuja kulttuurimalleja sekä kulttuurien metamalleja

10 eli kulttuurien eri tasoja. Hofsteden kulttuurimalli ja sen dimensiot esitellään teorian ja esimerkkien avulla seuraavassa luvussa. Edward Hall ja Mildred Reed Hall (Hall & Hall 1990, s. 3-20) ovat jäsentäneet kulttuureja koskevaa tutkimustaan kansainvälisten muuttujien avulla. Hallien käyttämät kansainväliset muuttujat eivät kuitenkaan rakennu yksiselitteiseksi kulttuurimalliksi, koska he eivät koskaan kehittäneet kulttuurimallia itsessään. Hall ja Hall (1990) jakavat kansainväliset muuttujat viestien nopeuteen, yhteyteen, tilaan, aikaan, tiedonkulkuun ja toimintaketjuihin. Muuttujista on kirjallisuudessa usein nostettu esiin etenkin polykroninen / monokroninen aikakäsitys (polychronic / monochronic time) sekä viestinnän nopeus (speed of messages). Kulttuureissa, joissa vallitsee polykroninen aikakäsitys, ihmiset tekevät useita asioita yhtä aikaa. Tällaisessa kulttuurissa ihmiset näkevät aikasitoumukset tavoitteina ja muuttavat usein ja helposti suunnitelmiaan. Esimerkkinä tällaisista maista käyvät useat Etelä-Euroopan maat, kuten vaikkapa Kreikka. Monokroniselle aikakäsitykselle puolestaan on ominaista yhden asian tekeminen kerrallaan. Tämän lisäksi ihmiset keskittyvät työhön ja kokevat aikasitoumuksen ratkaisevana sekä noudattavat tiukasti suunnitelmia. Tämän tyyppinen toiminta on tyypillistä Keski- ja Pohjois-Euroopassa, kuten Saksassa. Viestinnän nopeudella tarkoitetaan puolestaan sitä miten kulttuurissa painottuvat nopeat viestintätavat kuten televisiomainokset, otsikot ja propaganda. Nopeiden viestintätapojen vastakohtana ovat hitaammat viestintätavat kuten syvälliset ihmissuhteet, taide ja kirjallisuus. Viestinnän nopeus riippuu enemmän ihmisen asuinympäristöstä kuin perimästä. Maanviljelijän tai viininviljelijän viestintä on todennäköisesti luonteeltaan hitaampaa kuin vaikkapa suurkaupungissa asuvalla pörssimeklarilla. Fons Trompenaars puolestaan määrittelee kulttuurin ihmisryhmän tapana ratkoa ongelmia. Trompenaars ryhmittelee kulttuurienväliset erot ja yhtäläisyydet kolmeen pääryhmään: ihmissuhteet, ajankäsitys ja ympäristö. Kolmesta pääryhmästä hän erottelee edelleen seitsemän dimensiota, jotka ovat tyypillisiä eri kulttuureiden ongelmien ratkaisuille. Ihmissuhteet jakaantuvat viiteen eri dimensioon: universalismi vastaan partikularismi, yksilöllisyys vastaan yhteisöllisyys, neutraali vastaan tunteellinen, spesifi vastaan diffuusi ja aikaansaannos vastaan kunnianhimo. Näiden lisäksi Trompenaars erottelee dimensiot ajankäsityksen asenteet sekä ympäristön asenteet. (Trompenaars 1993, s. 6-9) Yksi tunnetuista kulttuurimalleista on David A. Victorin LESCANT-malli. LESCANT on lyhenne sanoista language, environment and technology, social organization, contexting, authority concepting ja nonverbal behavior, eli suomeksi lyhennelmä sanoista kieli, ympäristö ja teknologia, sosiaalinen organisaatio, kontekstointi tai viitekehykseen

11 asettaminen, käsitys auktoriteetista ja ei-kielellinen käyttäytyminen. Tämä kulttuurimalli sisältää laajan kirjon erilaisia kansainvälisiä muuttujia. (Victor 1992) Jokainen edellä esitetty kulttuurimalli tarjoaa tavan analysoida ihmisten kulttuurista toimintaympäristöä. Parhaan kulttuurimallin valinta on mahdotonta, koska kulttuurimallin käyttö riippuu täysin käyttötarkoituksesta. Kulttuureissa on myös erilaisia tasoja, joita kutsutaan metamalleiksi. Erilaisia versioita metamalleista on myös useita, kuten on kulttuurimalleja sekä kansainvälisiä muuttujia. Kulttuurien metamallit muodostavat perustan erilaisten kulttuurimallien kehittämiselle. Nämä kulttuurimallit tarjoavat yksityiskohtaisemman näkemyksen kulttuurista yksilöimällä joukon kulttuurisia dimensioita joita käytetään organisoimaan tietoa kulttuureista. Neljä erilaista metamallia on esiintynyt kirjallisuudessa: sipulimalli, pyramidimalli, jäävuorimalli ja subjektiivinen sekä objektiivinen malli. (Ford & Kotzé 2005). Tässä tutkielmassa esitellään tarkemmin jäävuorimalli. Nancy Hoftin (1995) kulttuuria kuvaava metamalli on jäävuorimalli. Hoftin jäävuorimalli kuvaa sitä, miten vain pieni osa kulttuurista on ulkopuolisen havainnoitsijan nähtävissä. Jäävuorimallissa on erotettu kolme kulttuurin tasoa: pinta, lausumattomat säännöt sekä alitajuiset säännöt kuten kuvassa 1.0 on esitetty. Pintatasoon kuuluvat ne kulttuuriset ominaisuudet, jotka ovat näkyviä, ilmiselviä ja helppoja tutkia. Niitä ovat esimerkiksi numero-, valuutta-, aika- ja päiväyskäytännöt sekä kieli. Lausumattomia sääntöjä ovat ne kulttuuriset ominaisuudet, jotka vaativat asiayhteyden eli kontekstin ymmärtämistä. Lausumattomista säännöistä löytyy esimerkkejä muun muassa etiketistä ja protokollasta. Alitajuisia sääntöjä ovat puolestaan ne kulttuuriset ominaisuudet, joista emme ole tietoisia. Niitä ovat esimerkiksi ei-kielellinen viestintä, ajantaju ja fyysiset etäisyydet ja puheen intensiteetti sekä nopeus. Vain kymmenen prosenttia kulttuurisista ominaisuuksista kuuluu pintatasoon, eli jäävuoren huippuun. Loput yhdeksänkymmentä prosenttia ovat näkymättömissä pinnan alla. Niiden tutkiminen on haastavampaa ja vaatii syvempää ymmärrystä kyseisestä kulttuurista. (Hoft 1995, s. 59 60) Hoftin jäävuorimalli on osuva ja varsin hyvin asiaa kuvaava, sillä tunnettu faktahan on, että jäävuoren massastakin suurin osa on itse asiassa pinnan alla. Myös toisenlaisia jaotteluja on olemassa kuten esimerkiksi Smithin, Dunckleyn, Frenchin, Minochan ja Changin metamalli. He jakavat metamallit objektiivisiin ja subjektiivisiin seikkoihin. Objektiiviset seikat vastaavat pintatasoa ja subjektiiviset seikat kahta syvempää tasoa. (Smith, Dunckley, French, Minocha & Chang 2004)

12 Kuva 1.0 Hoftin jäävuorimalli (Hoft 1995 s. 59). Nielsen ja del Galdo (1996) jakavat puolestaan kansainvälisen käyttöliittymän suunnittelun kolmeen tasoon: pintatasoon, välitasoon sekä syvätasoon. Nielsenin ja del Galdon jaottelu vastaa pitkälti Hoftin jäävuorimallia. Metamallista riippumatta kulttuuri voidaan jakaa näkyvään ja näkymättömään osaan. Näiden tasojen olennaisimmat piirteet ovat näkyvä taso, jota voidaan havainnoida ja tutkia suoraan. Näkymätön osa on puolestaan saavutettavissa taso tasolta näkyvän osan kautta. Sen tutkiminen vaatii syvempää ymmärrystä tutkittavasta kulttuurista. (Hoft 1996, 49, 65 66) Seuraavaksi käsittelen pintatason, välitason ja syvätason muuttujia ja havainnollistan esimerkkien avulla niiden ilmenemisen käyttöliittymissä. Syvätason muuttujia käsittelen vielä tarkemmin neljännessä luvussa.

13 2.4.1 Pintatason muuttujia Pintatason muuttujat ovat kulttuurin näkyviä osia, jotka näkyvät käyttöliittymissäkin selkeästi. Pintatason muuttujat ovat yleensä niitä kulttuuritekijöitä, jotka on otettu parhaiten huomioon kansainvälisissä ohjelmistotuotteissa. (Nielsen & del Galdo 1996) Pintatason muuttujia esitellään tarkemmin seuraavissa kappaleissa. Kieli. Tietokoneiden ollessa harvinaisia oli tietokoneiden käyttäjäkunta ammattilaisia, joille englanti oli äidinkieli tai muuten sujuva kieli käyttää. 1980-luvun alussa tietokoneet yleistyivät ja henkilökohtaiset tietokoneet, eli niin kutsutut pc:t, tulivat saataville eri puolille maailmaa. Tämä muutos vaikutti myös tietokoneohjelmiin ja niitä alettiin lokalisoida eri kielille. Tänä päivänä suurin osa tietokoneiden käyttäjistä pystyy työskentelemään ainoastaan äidinkielellään. (He, Bustard & Liu, 2002) On myös havaittu, että kävijät pysyvät verkkosivustolla kaksi kertaa kauemmin, kun käyttöliittymä on käännetty kohdekulttuurin kielelle englannin kielen sijasta. Myös yritysmaailmassa on kielen kääntäminen tärkeää. Yritysmaailmassa on olennaista kommunikoida omalla kielellä: kun kommunikointi tapahtuu omalla kielellä, on kolme kertaa todennäköisempää, että tuoteostos tapahtuu. (Marcus 2003) Käyttöliittymän kääntäminen ei ole sama asia kuin kirjan kääntäminen. Käyttöliittymässä tulee ottaa huomioon muun muassa sivun asettelu sekä käyttöliittymän kohderyhmä (Nielsen 1990, 293). Käyttöliittymää kääntäessä tulee huomioida, että kaikkia sanoja ja termejä ei välttämättä esiinny kaikissa kielissä. On tapauksia, joissa on kannattavampaa käyttää alkuperäistä termiä ennemmin kuin yrittää kääntää termi kielelle, jossa sitä ei ole olemassa. Myös erilaiset merkistöt tulisi ottaa huomioon käyttöliittymää suunniteltaessa. Eri kielissä on käytössä eri merkistöt ja etenkin Euroopassa on käytössä kirjoitusmerkkejä kuten ä ja â (Russo & Boor 1993.) Käyttöliittymän yhteydessä ei siis voida puhua käännöksistä, vaan pikemminkin eri kieliversioista, mikä kuvaa asiaa paremmin. Käyttäjälle tulee antaa mahdollisuus kielen vaihtamiseen (Nielsen 1993 s. 253). Kielivalintamahdollisuus tulisi asetella käyttöliittymässä paikkaan, josta jokainen voi sen löytää riippumatta siitä, minkä kielistä muu sivulla näytettävä sisältö on. Sivun yläreuna on hyvä paikka, koska käytännössä kaikki käyttäjät aloittavat sivun tutkiskelun yläreunasta varsinkin perustavanlaatuisten toimintojen kuten kielivalinnan tai vaikkapa sivuston sisäisten hakutoimintojen kiinnostaessa. Jos sivun asettelussa on päädytty muutenkin jonkinlaiseen ylämarginaaliin, jossa on esimerkiksi palvelun logo ja nimi, ei kielivalinnan lisääminen ylämarginaaliin vie paljoakaan lisätilaa varsinaiselta sisällöltä.

14 Kirjoitusjärjestelmä. Eri kulttuureissa on käytössä erilaisia kirjoitusjärjestelmiä ja nämä vaikuttavat myös käyttöliittymiin. Kirjoitusjärjestelmät voivat erota myös käytettävän lukuja kirjoitussuunnan suhteen. Eurooppalaisille tutussa latinalaisessa järjestelmässä suunta on vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas, kun taas arabialainen käyttäjä lukee oikealta vasemmalle. Myös kiinalainen käyttäjä lukee oikealta vasemmalle ja ylhäältä alas. (Russo & Boor 1993) Kirjoitussuunnan vaihtuminen oikealta vasemmalle on haasteellista, koska kaikki vasemmalta oikealle vaaditut käytännöt tulee korvata (Fernandes 1995, s. 28). Käytettävyyden kannalta kirjoitussuunnalla on merkittävä vaikutus ja käyttöliittymä tulee suunnitella niin, että eri kielien kirjoitussuunnat tulee huomioitua. Kulttuurissa käytettävän kirjoitusjärjestelmän luku- ja kirjoitussuunta määrää sen, mihin kohtaan tietokoneen näyttöä lukija ensimmäisenä kohdistaa katseensa (Harris & McCormack 2000). Käyttöliittymäsuunnittelussa on siis huomioitava erilaiset kirjoitusjärjestelmät ja huomioitava kirjoitusjärjestelmän muutoksen vaikutukset käyttöliittymän asetteluun. Päivä- ja aikaformaatit. Myös päivämäärien esittämistavoissa on useita eroavaisuuksia eri kulttuureissa. Nielsen (1993, s.250) suosittelee kuukauden nimen kirjoittamista kirjaimin, jotta sekaannuksilta vältyttäisiin. Euroopassa käytetään päivämäärien muotona pv-kkvuosi, kun taas esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa järjestys on kk-pv-vuosi. Eri maissa on myös erilaisia käsityksiä siitä, mikä on viikon ensimmäinen päivä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa viikon ensimmäinen päivä on sunnuntai kun taas Euroopassa se on yleisesti maanantai. Käyttäjät eivät välttämättä huomaa tarkistaa, mistä päivästä kalenteri alkaa ja he saattavat tehdä virheellisiä päivävalintoja esimerkiksi matkoja varatessaan. Kuvassa 2.0. on esimerkki tyypillisestä yhdysvaltalaisesta ja eurooppalaisesta kalenterista, joissa viikko alkaa eri päivistä. Kuva 2.0. Vasemmalla esimerkki tyypillisestä yhdysvaltalaisesta kalenterista, oikealla puolestaan tyypillinen eurooppalainen kalenteri (Timeanddate.com 2009).

15 Myös käsitys viikonlopusta eroaa eri kulttuureissa. Tietyissä arabialaisissa maissa viikonloppu on torstaina ja perjantaina. Israelissa puolestaan viikonloppua vietetään perjantaina ja lauantaina, ja Länsimaissa viikonloppu käsittää päivät lauantai ja sunnuntai. (Marcus 2006) Päivämäärien lisäksi myös muut aikaformaatit ovat kulttuurisidonnaisia. Euroopassa on käytössä 24-tuntinen kello kun taas esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa on käytössä 12- tuntinen kello. (Walton 2007, s. 401 402, 409 410) Esimerkiksi Madridissa tai Seinäjoella aika ilmaistaan muodossa 17:00 ja New Yorkissa 5 p.m. Valuutat. Valuuttojen esitysmuodot vaihtelevat maiden välillä ja niiden esittämismuodoissa saattaa olla eri maiden välillä suuriakin eroja. Desimaalilukuja voidaan erottaa käyttämällä pikkua, pistettä, kaksoipistettä tai valuutan symbolia. Esimerkiksi Euroopassa on totuttu esittämään valuutat siten että kokonaisluku ja desimaaliosaa erottaa pilkku ja tuhansia piste. Valuuttasymboli voidaan laittaa joko rahasumman eteen, kokonaislukujen ja desimaalien väliin tai luvun jälkeen. Toisaalla valuuttasymbolin ja rahasumman väliin tulee välilyönti, toisaalla taas ei. Jos verkkosivustossa käytetään valuuttoja, niin kaikki edellä esitetyt esitysmuodot tulisi mahdollistaa. (del Galdo 1990, s. 4) Pintatason muuttujiin kuuluu myös useita muita erilaisia piirteitä kuten vaikka nimikäytännöt. Ihmisten nimet voivat olla kulttuurikohtaisesti joko yksiosaisia tai etunimiä voi olla useampia. Nimet voidaan esittää järjestyksessä etunimi sukunimi tai sitten juuri päinvastoin. (O Donnell, 1994). Olennaista on ymmärtää, että pintatason muuttujia voi verkkosivustoissa esiintyä paljon. Vaikka pintatason muuttujat ovat näkyviä osia, tulee sivuston suunnittelijan olla näistä tietoinen ja ottaa ne suunnittelussa huomioon. 2.4.2 Välitason muuttujia Edellä esitellyt pintatason muuttujat ovat helposti huomattavissa. Verrattuna pintatason muuttujiin välitason muuttujia ei puolestaan voida nähdä yhtä selkeästi. Eri kulttuurien edustajat eivät ole välttämättä edes tulleet ajatelleeksi, että välitason muuttujissa voisi olla eroja eri kulttuurien välillä. Välitason muuttujat ovat ne kulttuuriset ominaisuudet, jotka vaativat asiayhteyden ymmärtämistä. Niitä ovat esimerkiksi etiketti ja protokolla (Hoft 1996, 44 46). Käyttöliittymätasolla välitason muuttujia ovat esimerkiksi värit ja symbolit. On tärkeää tutustua etukäteen muun muassa kohdekulttuureissa käytettäviin symboleihin ja varmistua siitä, että käyttöliittymään suunnitellut symbolit eivät loukkaa mitään kulttuuria (Nielsen & del Galdo, 1996).

16 Väärät värit ja symbolit voivat tehdä käyttöliittymästä epämiellyttävän käyttää. Tästä johtuen pelkästään käyttöliittymän kielen kääntäminen eri kulttuureita varten ei riitä. Kahdella eri alueella saattaa sama kuva symboloida kahta täysin eri asiaa. Seuraavaksi esitellään välitason muuttujien konkreettisia esimerkkejä käyttöliittymätasolla. Värit. Väreihin liittyy paljon mielleyhtymiä ja väreillä on totuttuja tarkoituksia, jotka eivät ole kaikkialla samoja (Russo & Boor 1993). Eri kulttuurit suhtautuvat eri tavoin eri väreihin, kuten on havainnollistettu taulukossa 1.0. Esimerkiksi musta symboloi länsimaisessa kulttuurissa kuolemaa, mutta itämaisessa kulttuurissa kuoleman väri on valkoinen. Rihlaman mukaan värit ovat myös keino vaikuttaa ihmisten ajatuksiin, sillä niihin liitetään vaistomaisesti erilaisia tunnelmia, symboliikkaa ja jopa tuoksuja ja makuja. (Rihlama 1997, s. 69 73) Väri Kiina Japani Egypti Ranska Yhdysvallat Punainen Iloisuus Viha Vaara Kuolema Aristokraattisuus Vaara Pysähdy Sininen Taivas Pilvet Roistomaisuus Totuus Vapaus Rauha Maskuliinisuus Vihreä Keltainen Valkoinen Taivas Syntymä Vauraus Valta Kuolema Puhtaus Tulevaisuus Nuoruus Energia Hedelmällisyys Vahvuus Kriminaalisuus Armo Iloisuus Väliaikaisuus Turvallisuus Mene Pelkuruus Väliaikaisuus Kuolema Ilo Neutraali Puhtaus Taulukko 1.0. Värien merkityksiä eri kulttuureissa (Barber & Badre 1998). Myös käyttöliittymissä on väreillä erilaisia tarkoituksia. Kulttuurien vaikutusta värimieltymyksiin on tutkittu, ja on todettu, että kansainvälisissä sivustoissa värien huomioiminen suunnittelussa on tärkeää. Matkustussivuja vertailevassa tutkimuksessa (Walton 2007) huomattiin merkittäviä eroja eri kulttuurien värimieltymyksissä. Tutkimuksen mukaan ranskalaiset käyttäjät eivät pitäneet sivuston ulkoasusta ja mainitsivat erityisesti sivuston värien olevan liian kovat ja rohkeat. Tämän jälkeen tutkijat tekivät sivuista kaksi eri versiota samalla sisällöllä. Toinen sivusto tehtiin pastelliväreillä ja toisessa sivustossa käytettiin päävärejä. Tämän jälkeen he tekivät käytettävyystutkimuksen osallistujina eri kulttuurien edustajia. Eri kulttuurien edustajat suhtautuivat eri tavoin eri väreihin. Pohjoisamerikkalaiset pitivät sivustosta, jossa oli käytetty päävärejä, kun taas esimerkiksi norjalaiset

17 pitivät sivustosta, jossa oli käytetty pastellivärejä. Pohjois-amerikkalaisten mielestä pastelliväriset sivut olivat puolestaan liian valjut. Yhdysvalloissa käytetäänkin yleisesti Yhdysvaltojen lipun värien mukaisesti punaista, sinistä ja valkoista. Kyseisiin väreihin totutaan ja niistä opitaan pitämään jo lapsena. Pastellivärejä puolestaan Yhdysvalloissa tai Kanadassa ei juuri käytetä. Saman tosiasian huomasivat Barber & Badre (1998) tutkimuksessaan. Yhdysvalloissa tehdyt sivut sisältävät usein merkkejä amerikkalaisuudesta kuten punaisen ja sinisen värin käyttöä. Samoja värejä käytetään, vaikka sivut olisi tehty toisen kulttuurin edustajia varten. Kansainvälisissä sivustoissa tulee ottaa huomioon värien vaikutus ja varmistaa värien tarkoitus muissa kohdekulttuureissa. Joitain väriyhdistelmiä kannattaa kuitenkin välttää myös muista syistä. Esimerkiksi punaisen ja vihreän yhdistäminen ei ole suotavaa punavihersokeiden vuoksi (Nielsen 1993, s. 119). Metafora. Metafora on kielikuva, jossa toinen asia nähdään toisen kautta. Metaforia ei käytetä pelkästään kirjoituksissa ja puheessa, vaan ne ilmenevät myös käyttöliittymissä. Metaforien avulla käyttöliittymien eri toiminnoista voidaan viestiä vertauskuvallisesti siten, että käyttäjät ymmärtävät, miten eri toiminnot ja osa-alueet vaikuttavat käyttöliittymän toimintaan. (Marcus 2005) Esimerkkejä metaforista ovat ostoskorit ja chatti huoneet. Yksi kaikkien tuntemista metaforista käyttöliittymässä on Applen Macintoshissa käyttämä roskapönttö, joka poistaa tiedostoja kun tiedosto raahataan roskapönttöön (Marcus 2002). Thaimaalainen käyttäjä ei kuitenkaan välttämättä tunnista roskapönttöä, koska heille roskapönttö on punottu kori metallisen pöntön sijaan. Myös englantilainen saattaa sekoittaa tämän roskapöntön postilaatikkoon. Kuvassa 3.0 on havainnollistettu amerikkalaisen ja thaimaalaisen eri näkemykset roskapöntöstä. (Russo & Boor 1993) Kuva 3.0. Roskapönttö amerikkalaisen ja thaimaalaisen näkemyksen mukaan (Russo & Boor, 1993). Elke Dunckerin (2002) mukaan vertauskuvien käytöstä on tullut olennainen osa tietoteknisten laitteiden suunnittelua. Vertauskuvien käyttö voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia kulttuureissa, joissa kulttuuritaustat ovat erilaisia. Dunckerin tutkimuksessa selviää miten Uuden-Seelannin alkuperäisasukkaat maorit kokevat kirjastometaforan digitaalisessa