KIRJALLINEN KYSYMYS 1276/2010 vp HPV-rokotteen ottaminen rokotusohjelmaan Eduskunnan puhemiehelle Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) asetti keväällä 2008 asiantuntijatyöryhmän selvittämään ehdotusta toimenpiteistä kohdunkaulan syövän ja HPV-tautitaakan vähentämiseksi. Työryhmän selvitykseen sisällytettiin sekä HPV-rokottaminen että kohdunkaulan syövän kansallinen seulonta (papa). Asiantuntijatyöryhmän loppuraportin piti valmistua viimeistään elokuussa 2010. Työryhmä luovutti asiaa koskevan väliraportin alkusyksyllä 2010. Väliraportin sisältö perustuu pääosin työryhmän arviointityön prosessin kuvaukseen. Samaan aikaan työryhmälle myönnettiin lisäaikaa arviointityön jatkamiseen kevääseen 2011 saakka. Kaikkiaan arviointityöhön kuluu Suomelta kolme vuotta. Joukkotarkastusrekisterin vastuulla oleva kohdunkaulan syövän seulonta (papa) ja sen kehittäminen ovat rokottamista laajempi kokonaisuus. Kohdunkaulan syövän seulonta (papa) ja rokottaminen ovat kaksi eri asiaa, eivätkä ne ole myöskään vaihtoehtoja toisiinsa nähden. Rokottamisesta huolimatta seulonnan rooli säilyy tärkeänä tulevaisuudessa. HPV:n tiedetään aiheuttavan lukuisia syöpiä ja syövän esiasteita niin miehillä kuin naisillakin, mm. genitaalialueen syöpiä, peräaukon syöpää sekä suun limakalvon, kurkunpään, nenäontelon ja nenänielun alueen syöpiä. HPV aiheuttaa myös muita sairauksia, kuten genitaalialueen kondyloomaa, jota esiintyy molemmilla sukupuolilla. Kansallisella seulonnalla (papa) voidaan seuloa ainoastaan kohdunkaulan syöpää. Monet HPV:n aiheuttamat syövät ja niiden esiasteet eivät ole siten löydettävissä papa-seulonnan keinoin. HPV-rokotteilla estetään infektion ja kohdunkaulan syövän esiasteen syntyminen, kun ne annetaan nuorille ennen seksuaalielämän alkamista. Kohdunkaulan syövän papa-seulonta puolestaan kohdistuu jo syntyneisiin infektioihin tai esiasteisiin. Seulonnan tavoitteena on löytää esiasteet ja estää niiden kehittyminen vakavammaksi sairaudeksi, kuten syöväksi. Kohdunkaulan syövän esiasteet vaativat seurantaa ja kirurgisia hoitoja. HPV:tä koskeva selvitystyö on kestänyt Suomessa poikkeuksellisen pitkään verrattuna muihin maihin. Useimmat Länsi-Euroopan maat ja monet Euroopan ulkopuoliset maat ovat sisällyttäneet HPV-rokotteen kansalliseen rokotusohjelmaansa, ja osassa maista raportoidaan jo rokotusohjelman käytännön tuloksista mm. saavutettuina terveyshyötyinä ja säästettyinä kustannuksina. Useat kansainväliset viranomaiset ja asiantuntijatahot, kuten WHO, suosittavat myös nuorten HPV-rokottamista. HPV-rokottamista koskevat päätökset eri maissa ovat perustuneet rokotteista kertyneeseen lääketieteelliseen tietoon tehosta ja turvallisuudesta sekä maakohtaisiin terveystaloudellisiin selvityksiin kustannusvaikuttavuudesta. HPVrokotteiden implementoiminen kansallisiin rokotusohjelmiin on toteutunut useissa maissa hyvin. Siihen ovat vaikuttaneet maakohtaiset rokotusohjelmakäytännöt ja paikalliset järjestelmät sekä viranomaisten viestintäpolitiikka terveydenhuollon ja kansalaisten suuntaan. Suomen tavoin Versio 2.0
useissa maissa jatketaan seulonnan kehittämistä, mutta päätös HPV-rokotusohjelmasta on saatu aikaan kohtuullisessa ajassa. Mitä hallitus aikoo tehdä HPV-rokotusohjelmapäätöksen aikaansaamiseksi vuoden 2011 rokotusohjelmaan? Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Helsingissä 18 päivänä helmikuuta 2011 Tuija Nurmi /kok 2
Ministerin vastaus KK 1276/2010 vp Tuija Nurmi /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Tuija Nurmen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1276/2010 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä HPV-rokotusohjelmapäätöksen aikaansaamiseksi vuoden 2011 rokotusohjelmaan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Papilloomavirus- eli HPV-rokotteeseen kohdistetaan suuria toiveita. Se poikkeaa useimmista muista yleisesti käytetyistä rokotteista siinä, että sen tavoitteena ei ole estää tartuntataudin leviämistä tai sen aiheuttamaa äkillistä sairastumista vaan ehkäistä syövän esiasteita, joita tiettyjen papilloomaviruksen tyyppien aiheuttama pitkittynyt infektio voi saada aikaan. On erittäin tärkeää selvittää, kuinka todennäköisesti HPV-rokotteeseen kohdistetut odotukset tulevat lunastetuiksi ja kuinka paljon terveyshyötyjä yksittäisen rokotteen antamisesta voidaan odottaa nimenomaan Suomen oloissa. Ihmisen papilloomaviruksia tunnetaan yli sata erilaista tyyppiä, joista sukupuoliteitse tarttuvia on kolmisenkymmentä. Näistä puolet eli 15 on niin sanottuja korkean riskin virustyyppejä, jotka voivat johtaa vuosien tai vuosikymmenten kuluessa kohdunkaulan syövän kehittymiseen. Suomessa on kaupallisesti saatavilla kaksi HPV-rokotetta, joista toinen sisältää näistä viidestätoista syöpään altistavista virustyypeistä kahta virustyyppiä (HPV16 ja 18), toinen neljää tyyppiä (HPV6, 11, 16 ja 18). Kumpikin rokote on todettu turvalliseksi ja vasta-aineita synnyttäväksi ja kummankin rokotteen suojateho rokotteen sisältämiä virustyyppejä kohtaan on tutkituissa ikäryhmissä hyvä. Koska nykyisissä rokotevalmisteissa virustyyppejä on valmisteesta riippuen kuitenkin vain kaksi tai neljä, ne kattavat ainoastaan kaksi kolmannesta mahdollisista syöpään altistavista viruksista. Rokottamalla saavutetun suojan ulkopuolelle jää edelleen noin kolmannes syöpään johtavista infektioista. Rokote ei siis missään tapauksessa korvaa kohdunkaulan syövän seulontaa ja siihen liittyviä poliklinikkakäyntejä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Rokote ei myöskään korvaa muiden sukupuoliteitse leviävien tautien ehkäisyn tarvetta. Koska HPV:n aiheuttama tautitaakka johtuu pääosin gynekologisista syövistä, on Suomen tehokas joukkoseulontatoiminta otettava huomioon väestötason rokotuspäätöksiä tehtäessä. Rokote saattaa vaikuttaa houkuttelevalta, mutta syöpiä sillä voidaan ehkäistä aikaisintaan vuosikymmenten kuluttua. Nykyistä joukkoseulontatoimintaa on siis jatkettava, ja rokotetuille nuorten tyttöjen kohorteille on suunniteltava mahdollisesti erilainen joukkoseulontaohjelmansa. Joukkoseulontakustannusten lisäksi yhteisiä varoja käytetään muuhun papa-näytteiden ottoon sekä yksityisessä että julkisessa perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa. Yhteenlaskettuina erilaiset seulontakulut ja mahdolliset rokotuskulut nostavat kokonaispanostuksen gynekologisten syöpien ehkäisyyn hyvin korkeaksi. On kohtuullista tutkia tämän toiminnan kustannusvaikuttavuus suhteutettuna muuhun terveyden edistämiseksi tehtävään toimintaan. Kansallinen papilloomavirustautien torjuntatyöryhmä asetettiin toukokuussa 2008. Sen tehtävänä on kartoittaa HPV:n aiheuttama tautitaakka Suomessa ja antaa ehdotus parhaista mahdollisista toimenpiteistä sekä kohdunkaulan syövän että HPV-tautitaakan vähentämiseksi. Terveyden ja 3
Ministerin vastaus hyvinvoinnin laitos nimesi työryhmän pohtimaan HPV-tautien torjuntatyötä kokonaisuutena. Sen tehtävä ei siten rajoitu lausunnon antamiseen rokottamiseen liittyvistä erillisistä kysymyksistä kuten siitä, tulisiko HPV-rokote ottaa rokotusohjelmaan, ja jos niin mille ikäryhmälle, pitäisikö myös pojat rokottaa tai kumpaa saatavilla olevaa rokotevalmistetta tulisi priorisoida. Työryhmän oli määrä saada raporttinsa valmiiksi elokuussa 2010, mutta työlle myönnettiin lisäaikaa huhtikuun loppuun 2011 asti. Työtä viivästytti erityisesti tautitaakka-aineistojen keräämiseen vaadittavien moninaisten tutkimus- ja aineistolupien saamisen hitaus. Joka tapauksessa yksityiskohtainen Suomessa toteutettu selvitystyö tuottaa lähiaikoina uutta tutkimus- ja seurantatietoa, jonka pohjalta voidaan tehdä tietoon perustuvat ehdotukset parhaasta ja kustannusvaikuttavimmasta papilloomavirustautien torjunnasta maassamme. Helsingissä 10 päivänä maaliskuuta 2011 Peruspalveluministeri Paula Risikko 4
Ministerns svar KK 1276/2010 vp Tuija Nurmi /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1276/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Tuija Nurmi /saml: Vad ämnar regeringen göra för att beslut om att vaccinet mot HPV ska införas i vaccinationsprogrammet ska fattas så att vaccinet kan införas i programmet för 2011? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Det ställs stora förhoppningar på vaccinet mot papillomvirus, dvs. HPV. Vaccinet skiljer sig från de flesta andra allmänt använda vaccin i och med att dess syfte inte är att förhindra spridningen av en smittosam sjukdom eller att förhindra det plötsliga insjuknande en sådan sjukdom orsakar, utan att förebygga sådana förstadier till cancer som den utdragna infektion som vissa typer av papillomvirus orsakar kan leda till. Det är mycket viktigt att reda ut hur sannolikt det är att de förhoppningar som har ställts på vaccinet mot HPV infrias och hur stora hälsofördelar ett enskilt vaccin kan förväntas ha uttryckligen i Finland. Man känner till mer än hundra olika typer av humant papillomvirus, och av dessa sprids ett trettiotal vid könsumgänge. Hälften av dem, dvs. 15, är virus av s.k. högrisktyp som inom loppet av några år eller årtionden kan leda till cancer i livmoderhalsen. I Finland finns det två kommersiellt tillgängliga vaccin mot HPV. Det ena innehåller två virustyper (HPV16 och 18), det andra fyra virustyper (HPV6, 11, 16 och 18) av de 15 virustyper som framkallar cancer. Båda vaccinen har konstaterats vara trygga och ge upphov till antikroppar och har i de undersökta målgrupperna en bra skyddseffekt när det gäller de virustyper som vaccinet innehåller. Eftersom de nuvarande vaccinpreparaten, beroende på preparatet, dock innehåller endast två eller fyra virustyper, täcker de endast två tredjedelar av de virus som eventuellt framkallar cancer. Ungefär en tredjedel av de infektioner som leder till cancer faller alltjämt utanför det skydd som uppnås med vaccinet. Vaccinet kan således under inga omständigheter, vare sig inom den offentliga eller den privata sektorn, ersätta screening för livmoderhalscancer eller poliklinikbesök i samband med screeningen. Vaccinet ersätter inte heller behovet av att skydda sig mot andra sjukdomar som sprids vid könsumgänge. Eftersom den sjukdomsbörda som HPV orsakar i regel beror på gynekologisk cancer, måste Finlands effektiva masscreening beaktas när beslut om vaccinering fattas på befolkningsnivå. Vaccinet kan förefalla lockande, men med hjälp av vaccinet kan cancer förebyggas tidigast om några årtionden. Den nuvarande masscreeningen bör alltså fortsätta, och för de grupper av unga flickor som är vaccinerade bör eventuellt ett annat system för masscreening planeras. Gemensamma medel används förutom till kostnaderna för masscreening även till annan screening (gynekologisk cellprovtagning) inom både den privata och den offentliga primärvården eller inom den specialiserade sjukvården. Sammanräknade medför de olika kostnaderna för screening och de eventuella kostnaderna för vaccination att den totala satsningen för att förebygga gynekologisk cancer blir mycket dyr. Det är skäligt att undersöka kostnadseffektiviteten för denna verksamhet i förhållande till annan hälsofrämjande verksamhet. 5
Ministerns svar En nationell arbetsgrupp för att bekämpa sjukdomar som orsakas av papillomvirus tillsattes i maj 2008. Arbetsgruppen har till uppgift att kartlägga den sjukdomsbörda som HPV orsakar i Finland och ge förslag till bästa möjliga åtgärder för att minska såväl antalet fall av cancer i livmoderhalsen som den sjukdomsbörda som orsakas av HPV. Institutet för hälsa och välfärd utsåg en arbetsgrupp med uppgift att granska arbetet med att bekämpa HPV som helhet. Arbetsgruppens uppgift begränsas sålunda inte till att ge utlåtanden om olika frågor som gäller vaccinationer, t.ex. om vaccinet mot HPV ska införas i vaccinationsprogrammet och till vilken åldersgrupp det i så fall ska ges, om även pojkar borde vaccineras och vilket av de tillgängliga vaccinpreparaten som ska prioriteras. Avsikten var att arbetsgruppens rapport skulle vara färdig i augusti 2010, men arbetsgruppen beviljades förlängd tid till slutet av april 2011. Arbetet fördröjdes särskilt av att det tog lång tid att få alla de undersöknings- och materialtillstånd som krävs för insamlande av material om sjukdomsbördan. Det detaljerade utredningsarbete som utförts i Finland kommer i vilket fall som helst att inom den närmaste framtiden generera ny forsknings- och uppföljningsinformation utifrån vilken förslag som grundar sig på fakta kan läggas fram om det bästa och mest kostnadseffektiva sättet att i Finland bekämpa sjukdomar som orsakas av papillomvirus. Helsingfors den 10 mars 2011 Omsorgsminister Paula Risikko 6