MAANPUOLUSTUS MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU 11 6 KESÄKUU 2016 HAASTATTELU. Ulkoministeri TIMO SOINI TEEMA SUOMI RAUHAN- TURVAAJANA 60 VUOTTA

MAANPUOLUSTUS MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU 11 6 KESÄKUU 2016 HAASTATTELU Ulkoministeri TIMO SOINI TEEMA SUOMI RAUHAN- TURVAAJANA 60 VUOTTA

MAANPUOLUSTUS Päätoimittaja: Ylijohtaja Janne Kuusela Toimituskunta Päätoimittaja Arno Ahosniemi Päätoimittaja Päivi Anttikoski Professori Tuomas Forsberg Eversti Jyrki Heinonen Viestintäjohtaja Max Arhippainen Toimittaja Tuomo Lappalainen Osastopäällikkö Matti Saarelainen Tieto- ja viestintäjohtaja Marjo Timonen Toimitussihteeri: Majuri Timo Hänninen Toimituksen sihteeri: Anita Pursiainen Toimitus postiosoite: PL 266, 00171 Helsinki käyntiosoite: Maneesikatu 6 puhelin: +358 40 149 3649 (toimistoaika maanantai-torstai klo 10.00 14.00) sähköposti: maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi Maanpuolustus-lehdessä esitetyt mielipiteet ovat asianomaisten kirjoittajien omia näkemyksiä eikä niiden tarvitse välttämättä edustaa lehden toimituskunnan tai Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kantaa. Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset toimituksen postiosoitteella tai sähköposti: maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com. Alueellisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset alueellisille yhdistyksille, yhteystiedot lehden loppuosassa. Maanpuolustus-lehden levikki on 12 000 kappaletta. Ilmoitushinnat: 3. kansi (takakannen sisäpuoli) 1 200 kokosivu 1 000 ½ sivu 600 ¼ sivu 300 Ilmoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä toimituksen sihteeriin. Graafinen suunnittelu ja taitto: Riikka Haahti ISSN 0357-2080 Edita Prima Oy, Helsinki 2016 Seuraava Maanpuolustus-lehti ilmestyy syyskuussa 2016. Lehden ilmoitusten tulee olla toimituksen sihteerillä (maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com) lehden lopussa olevan mediakortin aikataulun mukaisesti. 4041 0428

Pääkirjoitus Suomi rauhanturvaajana Joulukuussa tulee kuluneeksi kuusi vuosikymmentä ensimmäisten suomalaisten rauhanturvaajien lähdöstä YK:n UNEF-operaatioon Suezille. Tämän jälkeen noin 45 000 suomalaista on palvellut yli 40 operaatiossa. Merkkivuotta juhlistetaan useissa tapahtumissa ympäri Suomea ja päätapahtuma järjestetään Lahdessa 8.12.2016. Samana päivänä tasan 60 vuotta sitten tasavallan presidentti Urho Kekkonen tarkasti ensimmäiseen rauhanturvatehtävään lähtevän komppanian Kaartin kasarmin pihalla. Kansainväliseen kriisinhallintaan osallistuminen on vakiintunut tärkeäksi osaksi Suomen turvallisuuspolitiikkaa ja se tukee maamme kansallista turvallisuutta. Viime vuosina merkittäviksi toimintamuodoiksi ovat nousseet koulutusvienti ja kriisialueen omien viranomaisten toimintakyvyn sekä turvallisuusrakenteiden vahvistaminen. Samalla pyritään eri toimintamuotojen väliseen synergiaan, sillä konfliktien luonteen muututtua kriisinhallintaoperaatioista on tullut entistä monimutkaisempia. Kriisinhallinnan vaikuttavuuteen kiinnitetään yhä suurempaa huomiota ja sen arviointia kehitetään. Lisäksi parannetaan valmiutta reagoida nopeammin kriisinhallinnan vaatimuksiin. Tämä koskee niin valmiutta päättää osallistumisesta operaatioihin kuin niistä irrottautumista tilanteen vakautuessa. Sotilaallisessa kriisinhallinnassa osallistumista keskitetään Suomen kannalta merkityksellisimpiin ja vaikuttavimpiin operaatioihin. Lähitulevaisuudessa on odotettavissa, että kriisinhallintatarpeet lisääntyvät Afrikan ohella Välimeren alueella. Välimeren alueen epävakaa tilanne on noussut keskiöön Syyrian ja Irakin sekä Libyan vaikeiden poliittisten olosuhteiden, väkivaltaisen ääriliikkeiden ja nopeasti kasvaneiden muuttoliikkeiden myötä. Kriisinhallinnan avulla pyritään hillitsemään muuttoliikkeitä ja ihmissalakuljetusta sekä mahdollistamaan paluumuuttoa. Sotien ja kriisien taustalla olevia ongelmia ei kuitenkaan ratkaista asevoimalla, vaan puuttumalla niiden juurisyihin kehityspolitiikalla, taloudellisella yhteistyöllä sekä hyvän hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteen tukemisella. Rauhanvälityksellä luodaan edellytyksiä rauhasta sopimiselle ja konfliktin jälkeiselle jälleenrakentamiselle. Ennalta ehkäisy on aina edullisempaa kuin jälkihoito. Janne Kuusela Päätoimittaja Maanpuolustus 116 1

Puheenjohtajalta Turvallisuutta 55 vuotta Tänä keväänä Maanpuolustuskurssiyhdistys täyttää 55 vuotta. Keväällä 1961 puolustusneuvoston päätöksellä toimeenpantiin ensimmäinen Totaalisen maanpuolustuksen kurssi. Heti ensimmäisen kurssi jälkeen perustettiin myös Maanpuolustuskurssiyhdistys. Yhdistys on ollut alusta lähtien aktiivinen. Sen esityksestä muun muassa käynnistettiin aikanaan jatkokurssit. Samoin yhdistyksen lehti aloitti jo 1966. Vietämme siis myös Maanpuolustus-lehden merkkivuotta. Vuonna 1966 pohdittiin kurssien jatkoa. Silloin kurssitoiminta oli täyttänyt vuonna 1960 asetetun osallistujamäärätavoitteen. Kursseja päätettiin jatkaa, koska kiinnostus kursseja kohtaan oli kova. Jo viidessä vuodessa instituutio oli saanut lujan pohjan. 50 vuotta ja 8800 osallistujaa myöhemmin voimme huomata, että kurssitoiminnalle on edelleen tarvetta. Kurssit ovat edelleen haluttuja ja palautteen perusteella tarpeelliseksi koettuja. Kautta aikojen sisällöt ovat seuranneet kehitystä. Nykyään isänmaamme turvallisuutta varjellaan kokonaisturvallisuuden toimintamallilla. Kokonaisturvallisuudella tarkoitetaan yhteiskuntamme elintärkeiden toimintojen turvaamista viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintana. Kurssien opetus rakennetaan kokonaisturvallisuuden ajankohtaisten teemojen pohjalta. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia jakaa yhteiskuntamme kokonaisturvallisuuden seitsemään elintärkeään toimintoon. Ne ovat valtion johtaminen, kansainvälinen toiminta, sotilaallinen maanpuolustus, sisäinen turvallisuus, talouden ja infrastruktuurin toimivuus, väestön toimeentuloturva ja toimintakyky sekä henkinen kriisinsietokyky. Turvallisuusympäristön muutos viime vuosina on haastanut kaikkia näitä elintärkeitä toimintoja. Tämän vuoksi suomalaisen kokonaisturvallisuuden konsepti on ehkä ajankohtaisempi kuin koskaan. Alusta saakka kurssien tavoitteena on ollut verkostojen luominen ja ylläpito. Nämä verkostot ovat mitä suurimmassa määrin turvallisuusverkostoja, kun kurssilaisemme ovat toisiinsa tutustumisen lisäksi yhdessä pohtineet yhteiskunnan turvallisuuden järjestelyjä. Yhdistyksen rooli eri kurssien verkottajana on keskeinen. Yhdistyksen toiminnan kautta eri kurssien käyneet tutustuvat toisiinsa. Samoin yhdistyksen toiminnan avulla jäsenemme pysyvät turvallisuustilanteen muutoksissa mukana. Kuluneen kevään aikana kaikki esitelmätilaisuutemme ovat iskeneet turvallisuusympäristön muutosten ytimeen. Suomalaisen maanpuolustustoiminnan erikoisuus ja hienous perustuu siihen, että kaikki yhteiskunnan sektorit yhdessä rakentavat turvallista Suomea. Elinkeinoelämän rooli on keskeinen. On tärkeää, että yritykset luovat turvallista maata omalla toiminnallaan, jopa yli oman tuotannon vaatiman jatkuvuudenhallinnan. Tämä osin vapaaehtoinen varautuminen on iso satsaus kansalliseen turvallisuuteen, mutta takaa omalta osaltaan vakaan maan investoinneille. Hyvää kesän odotusta! 2 Maanpuolustus 116 Kari Jordan Maanpuolustuskurssiyhdistyksen puheenjohtaja

Sisältö Kannen kuva: Timo Hänninen 1 Pääkirjoitus 2 Puheenjohtajalta 3 Sisältö HAASTATTELU 4 Ulkoministeri Timo Soini TEEMA: SUOMI RAUHANTURVAAJANA 60 VUOTTA 12 Antti Kaski: Kansainvälinen kriisinhallinta murroksessa 16 Rauhanturvaamisen 60 vuotta 18 Suomen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan 20 Kari Kaakinen UNIFIL-rauhanturvaamis operaatio komentajan silmin 28 Petri Hulkko: Sotilaallinen kriisinhallinta muutoksessa 33 Laura Yli-Vakkuri ja Antti Häikiö: Kriisit kehittyvät kehittyykö kriisinhallinta? 38 Nasima Razmyar: Naiset, rauha ja sota 42 Timo Hänninen: Onnistuneessa rauhanvälityksessä korostuu osaaminen 46 Paavo Kiljunen: Rauhanturvaajaliitto kriisinhallintaveteraanien tukena 50 Gustav Öller: Kehitysapu, kriisinhallinta, yritystuki ja Team Finland ARTIKKELIT 54 Ilkka Salmi: EU:n monenvälisen tiedustelu-yhteistyön tarpeesta 57 Jaakko Pekki: Kunnilla suuri merkitys yhteiskunnan varautumisessa 60 Karoliina Honkanen: Naton Varsovan huippukokouksen ennakkotunnelmia ja odotuksia 63 Tommi Haapala ja Markus Malila: Suorituskykyä kotimaan puolustukseen ja kriisinhallintaan KIRJA-ARVIO 67 Maailmanpolitiikan ytimessä MAANPUOLUSTUSKURSSIT 68 Maanpuolustuksen 49. erikoiskurssi 69 216. Maanpuolustuskurssi 72 217. Maanpuolustuskurssi 73 Tulevat valtakunnalliset maanpuolustuskurssit MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN TOIMINTA 75 MPKY:n kevätkokous 5.4. 77 Turvallisuuspolitiikan ilta 25.4. 78 MPKY:n tuleva toiminta 78 Kurssit 1 50 kokoontuivat Maneesilla 80 MP-juoksijat 80 MP-metsästäjät 82 KURSSIEN KOKOONTUMISIA 90 ALUEELLISET YHDISTYKSET Maanpuolustus 116 3

Haastattelu Ulkoministeri TIMO SOINI Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 30.10.2014 Teksti Max Arhippainen ja Timo Hänninen Ulkoministerin Nato-kanta on hallitusohjelman kanta. Näin Timo Soini kuittaa spekulaatiot siitä, mikä hänen kantansa liittoutumiseen oikeastaan on. Hän toteaa samalla, että Natokeskustelussa juoksuhaudat ovat niin syvät, että keskustelun välimaastossa olevat voivat näyttäytyä pöhköinä. Maanpuolustuslehti tapasi hyväntuulisen ulkoministerin eduskunnassa 19. huhtikuuta. Reilun tunnin keskustelussa hän otti kantaa kriisinhallintaan, YK:n rooliin, EU:n liitosten natisemiseen, maahanmuuttokriisiin ja sen syyllisiin, Obaman rukousaamiaiseen, transatlanttisiin suhteisiin, ministerin ja puoluejohtajan roolien yhdistämisen haasteisiin sekä lopuksi valtakunnallisiin maanpuolustuskursseihin. 4 Maanpuolustus 116

Timo Hänninen Maanpuolustus 116 5

Haastattelu Kansan mielipiteet Natosta ovat yllättävän jäykät. Suomi on turvannut rauhaa maailmalla 60 vuotta. Millainen on Suomen rooli kriisinhallinnassa tästä eteenpäin? Mitkä ovat erityiset vahvuutemme? Olen iloinen ja ylpeä siitä, että tunnen niin monta nobelistia. Rauhanturvaajathan saivat joitakin vuosia sitten Nobelin. Rauhanturvaaminen on hyvää kunnioitettavaa työtä ja sille on vielä tarvetta, niin sotilaallisesti kuin siviilipuolella. Nämä ovat olleet kunniakkaat 60 vuotta. Vahvuutemme on se, että Suomi toimii. En tarkoita sillä pelkästään sitä, että sauna on pystyssä kahden päivän päästä. Suomi on pidetty ja haluttu kumppani. Kun kävin Afganistanissa, olimme siellä saksalaisten ja ruotsalaisten kanssa, teemme yhteistyötä UNIFIL:ssä Irlannin kanssa ja valmistaudumme parhaillaan Ranskan avunpyyntöön. Paitsi että meillä on moraalinen velvollisuus auttaa muita, niin kriisinhallintaoperaatiot ovat ensimmäisiä paikkoja, joissa myös puolustetaan Suomea. Tässä yhteydessä kuulee joskus sanan sirpaleoperaatio. UM on puoltanut osallistumista moneen pienempään operaatioon, kun puolustushallinto olisi halunnut keskittää. Tässä on sellainen terve jännite olemassa. Katsoin äsken kohdelistaa ja totesin, että meillä on aika monta kohdetta. Toisaalta ulko- ja turvallisuuspoliittisesti on perusteltua, että operaatioita on paljon. Voin kuvitella, että puolustushallinto haluaa painottaa tehokkuutta, vaikuttavuutta ja oman maanpuolustuksen kannalta relevanttia hyötyä. Tämä ei ehkä toteudu niin hyvin viiden esikuntaupseerin joukossa, kuin esimerkiksi komppaniassa UNIFlL:ssä. Tarvitaan molempia. Sitten meillä on aina tämä yksi pirulainen kiusana: raha. Kriisit ja konfliktit muuttuvat luonteeltaan yli ajan. Millaisia haasteita tämä asettaa kriisien hallintaan tulevaisuudessa? Elämme aikoja, joissa ei julisteta eikä lopeta sotia. Sodat alkavat aseellisina konflikteina pai- 6 Maanpuolustus 116

Ulkoministeri Timo Soini kallisesti ja alueellisesti, ne leviävät ja usein ne jäätyvät ja jäävät ratkaisematta. Kukaan ei julistanut sotaa Krimillä, sinne vain meni vihreitä miehiä. Kohta oli kansanäänestys ja kävi niin kuin kävi. Sotilaallisen- ja siviilikriisihallinnan ero hämärtyy. Onko separatisti sotilas vai siviili? Illalla hän ottaa rynkyn ja päivällä menee kouluun opettamaan. Ratkaisuja konflikteissa alkaa tulla vasta kun kaikki osapuolet ymmärtävät, että ratkaisu on heille parempi kuin vallitseva tilanne. Mutta usein on jokin sellainen taho joka hyötyy konfliktista ja haluaa pitää tilannetta yllä. Esimerkkeinä tästä ovat asekauppiaat tai mustan pörssin toimijat. YK:n rooli on muuttunut konflikteissa. Suomi teki paljon YK:n lipun alla 90-luvulle asti. Nyt YK:n rooli on tullut haasteelliseksi ja rinnalle on tullut Nato- ja EU-johtoisia operaatioita. YK:n mandaatti on yleensä perusedellytys, mutta mandaatin saaminen edellyttää turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden yksimielisyyttä. Aika usein joku näistä on jollain tavalla mukana taustalla. Tämä liittyy YK:n uudistamisen tarpeeseen, joka näyttää olevan mahdotonta. Meillä on yhä enemmän hauraita valtioita. Ennen kun minä olin lapsi mietittiin, että isot voimakkaat valtiot ovat ne, jotka aiheuttavat ongelmia ja sotia. Nyt tämä käsitys on kääntynyt täysin päälaelleen. Tällä hetkellä hauraat valtiot, joita ei hallitse kukaan, ovat kaikista vaarallisimpia. YK:lle hymyillään ja sanotaan, ettei se mitään saa aikaan. Mikä on vaihtoehto? Täytyy muistaa, että YK:lla on olemassa erityisjärjestöt, jotka tekevät paljon, mm. UNICEF, FAO, WHO ja niin edelleen. TIMO SOINI Timo Soini aloitti ulkoasiain- ja eurooppaministerinä toukokuussa 2015. Hän on toiminut kansanedustaja vuosina 2003 2009 ja uudelleen vuodesta 2011 alkaen. Soini toimi Euroopan parlamentin jäsenenä vuosina 2009 2011. Hän on johtanut perussuomalaisia vuodesta 1997 lähtien ja käynyt Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin numero 131 vuonna 1994. Kaaos Euroopan rajoilla ja kasvava maahanmuutto on synnyttänyt vakavimman humanitaarisen kriisin Euroopassa sitten toisen maailmansodan. Kuinka Eurooppa selviytyy ja minkälainen tulevaisuus EU:lla on? Maanpuolustus 116 7

Haastattelu Olemme olleet omahyväisiä Euroopassa. Tämä onkin kuule oikein kysymysten kysymys! Olen nuoruuttani elänyt kriittisenä nuorena miehenä, niin kuin nuorten miesten ja naisten pitääkin. EU ei ole ollut minun erityinen suosikki. Sitten olin siellä kaksi vuotta meppinä, joka oli hyvinkin mielenkiintoinen ja silmiä avaava kokemus. EU on saavuttanut aivan huikeita tuloksia, eihän siitä pääse mihinkään. Erityisesti tämä näkyy kun tarkastelemme sisämarkkinoita, Schengen parhaana esimerkkinä. Nyt meillä tosin on ihan todellinen uhka siitä, että Britannia lähtee EU:sta. Olemme olleet omahyväisiä Euroopassa. Kyllä me tiesimme, että Libanonissa oli puolitoista miljoonaa pakolaista, Jordaniassa puolitoista miljoonaa ja Turkissa kaksi miljoonaa. Mutta niin kauan kun ne olivat siellä, me emme tehneet mitään. Sitten he lähtivät liikkeelle ja me olimme täysin valmistautumattomia sekä taloudellisesti ja henkisesti. Vasta nyt on ryhdytty toimenpiteisiin. EU natisee liitoksissaan. Tuntemani todella EU-uskovainen ja -vaikutusvaltainen tuttu sanoo, että jos tätä ei saada hoidettua, se on Euroopan sosiaalisen mallin loppu. Eli haaste on vakava. Vaikka Eurooppaan tulisi yli miljoona ihmistä, niin se ei sinänsä olisi valtava määrä. Mutta se on todella rajua mentaaliselle tilalle eri yhteiskunnissa, myös Suomessa ja puhumattakaan Itä-Euroopassa. Tämähän on aivan päin honkia tehty juttu. Mutta se johtuu siitä, että me emme hoitaneet hommaa millään tavalla silloin kun olisimme pystyneet. Esimerkiksi Al-Assadin hallinnon hirmuteot olivat näkyvissä. Ja eihän siitä ole montaa vuotta kun ISIS:stä ei ollut mitään tietoakaan. Nyt se on sellainen syöpä, että joudumme miettimään millä se saadaan kuriin? Tähän tarvitaan sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa että puolustusta. Sen takia onkin hyvä, että tehdään nyt sekä ulko- ja turvallisuuspoliittinen että puolustuspoliittinen selonteko. Mainitsemasi selonteot tehdään rinnakkain ja huhtikuussa julkaistiin Nato-selvitys. Kaikki kolme vaikuttavat sekä poliittiseen päätöksentekoon että kansalaiskeskusteluun ja -mielialaan. 8 Maanpuolustus 116

Ulkoministeri Timo Soini Liittoutumiskeskustelussa juoksuhaudat ovat tosi syvät. Esimerkiksi Venäjää katsotaan kahdella eri tavalla. Toiset sanovat, että Nato:on pitää mennä koska Venäjä on käynyt aggressiiviseksi, ja meidän pitää olla osa läntistä turvayhteisöä. Toiset taas katsovat, että meistä tulee lännen etupartio ja etumaa. Tämä vain lisäisi jännitettä. Molemmat puolet ovat vahvoja koulukuntia. Olen joskus saanut kritiikkiä vastauksestani ulkoministerin Nato-kantaan. Vastaus on, että ulkoministerin Nato-kanta on hallitusohjelman kanta. Tiedän, että kysymys tullaan minulta kysymään aina uudelleen. Puhuit kansan mielipiteistä. Ne ovat yllättävän jäykät. Tässä käy helposti niin että ne, jotka ovat välimaastossa näyttäytyvät jotenkin pöhköinä. Eli sinulla pitää olla tähän asiaan oma kanta. Jos olet Nato:n kannattaja, niin vastustajat ajattelevat ettei sinun argumentteja enää tarvitse kuunnella. Jos taas et kannata Nato-jäsenyyttä, niin kannattajat kokevat, että elät menneisyydessä et tässä päivässä. Nämä ääripäät korostuvat kaikessa keskustelussa. Kun keskelle jäävä ehdottaa etujen ja haittojen punnitsemista, hän asettuu molempia ääripäitä vastaan. Vierailit Yhdysvalloissa helmikuussa ja osallistuit muun muassa presidentti Obaman rukousaamiaiselle. Millainen se oli, ja mitä yleisimmin jäi mieleen matkasta? Se oli oikein hyvä tilaisuus. Rohkaisen suomalaisia menemään tällaisiin paikkoihin. Kun Suomessa kuuluu sana rukousaamiainen, niin monet ajattelevat tämän olevan jotain hihhulitouhua. Siellä on kaikki: senaattorit, edustajahuoneen jäsenet ja valtava määrä muita kontakteja. Minulla oli peukalohangallinen täynnä käyntikortteja sen tilaisuuden jälkeen. Juuri tämä on sitä verkostoitumista ja transatlanttisten suhteiden hoitamista, joka on meille äärimmäisen tärkeätä. Tosi hyvä reissu! Jos Donald Trumpista tulee USA:n presidentti, niin mitä se tarkoittaa transatlanttisille suhteille? Nyt on kyllä parempi, ettei jossittele. Suomi tulee kaikkien kanssa toimeen, kenet vaan USA:n kansa valitsee. Mutta onhan se kieltämättä ollut aika reipasta meininkiä. Se mitä Yhdysvalloissa tapahtuu ulko- ja turvallisuuspoliittisesti, on Euroopalle ja Suomelle erittäin merkittävää. Olisi äärimmäisen vahingollinen kehityssuunta, jos Yhdysvallat alkaisi vetäytyä entistä enemmän Euroopasta. Valitettavasti sellaista on ollut vähän liikkeellä. Eurooppaan ei saisi syntyä mitään sotilaallisia tai valtapoliittisia tyhjiöitä, ne voivat olla vaarallisia. Toimit perussuomalaisten puheenjohtajana ja ulkoministerinä. Millaista tasapainottelua nämä roolit edellyttävät? Joskus ihmettelen itsekin illalla, että miten tästäkään päivästä ylipäätään selvisi. Tämä ulko- ja eurooppaministerin tehtävä on hyvä ja mielenkiintoinen, mutta yhteensovittaminen ei ole helppo yhtälö. Jokainen sana merkitsee tässä asemassa. Sitten on vielä puolue, jota pitää johtaa. Vaikka usein ajattelen, että nyt sanon jotain perussuomalaisena puheenjohtajana, niin otsikko on silti ulkoministeri Soini. Se on vaikea paikka ja siihen vaikuttaa myös minun luonteenlaatu. En ole ihan välttämättä vielä sitä sadan prosentin balanssia löytänyt. Perussuomalaiset haluavat, että olen räväkkä, hauska ja iloinen. Kun sitten olen sellainen, katsotaan, että eihän tuollainen reuhaaminen nyt ulkoministerin arvolle sovi. Tässä on ihan diskurssiongelma, hienosti sanottuna. Kumpi hattu on milloinkin päässä? Itselleni oli tärkeää, että sain olla ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja neljä vuotta. Ulkoministeriksi on hankala lähteä, jos ei ole ulko- ja turvallisuuspoliittista kokemusta. Kun ministerinpaikkoja jaetaan voi joutua heittäytymään sellaiseenkin tehtävään, joka ei ole aina ominta vahvuusaluetta. Kerran elämässäni minulla oli mahdollisuus valita kahdesta vaihtoehdosta. Ryhtyisinkö ulkoministeriksi, eli kuuntelisin omaa halua vai valtiovarainministeriksi, eli siksi mikä velvollisuudeksi laskettiin. Pohdin tuolloin kumpana olisin parempi. Olen ihan varma, että olen ul- Maanpuolustus 116 9

Haastattelu Maanpuolustuskurssit ovat nerokas konsepti. koministerinä parempi kuin olisin ollut valtiovarainministerinä. Puolueenne kannatus on melko alhainen tällä hetkellä. Eihän tämä kannatuksen suhteen kovin häävisti ole mennyt. Se on pakko myöntää. Joskus vähän kirveleekin. Jotain on mennyt meillä väärin tässä hommassa. Ne jotka meitä eivät äänestä toteavat, että aika hyvin olette kantaneet vastuuta ja hoitaneet hommaanne. Toisaalta omat kannattajat näpäyttävät. Lopuksi: Millaisena näet valtakunnallisten maanpuolustuskurssien merkityksen tänä päivänä? Nehän ovat Suomen parhaat konsensus-kurssit. Maanpuolustuskurssit ovat nerokas konsepti. Kurssille on jonoksi asti tulijoita. Ei niin kiireistä toimitusjohtajaa olekaan, joka ei kahta puolta kolmea viikkoa isänmaalle uhraa. Ohjelmat ovat hyviä. Kokoukset alkavat ajoissa, vellikello soi varmaan edelleen. Kurssilla sain elämänikäisiä ystävyksiä. Olen monille sanonut, että jos et ota vastaan kutsua maanpuolustuskurssille niin hullu olet! 10 Maanpuolustus 116

TEEMA SUOMI RAUHAN- TURVAAJANA 60 VUOTTA Maanpuolustus 116 11

Teema: Suomi rauhanturvaajana 60 vuotta KIRJOITTAJA Lähetystöneuvos Antti Kaski, VTT, toimii ulkoasiainministeriön suunnittelu- ja tutkimuspäällikkönä. Hän on työskennellyt Suomen edustustoissa Wienissä, Brysselissä, Genevessä ja Berliinissä; ulkoasianminis-teriössä turvallisuuspolitiikan ja kriisinhallinnan yksikössä sekä kauppapoliittisella osastolla; ja tutkijana, mm. Turun yliopistossa. Kansainvälinen kriisinhallinta murroksessa Antti Kaski Kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa mutta jokainen eri tavalla. Tämä konfliktinratkaisun kultainen sääntö kuvastaa erityisen hyvin 2000-luvun kriisinhallintaa. On yhä vaikeampaa löytää yhtä pätevää tapaa hallita väkivallan käyttöä kriiseissä, joissa voi olla vaikea erottaa kuka ketäkin vastaan taistelee ja mistäkin syystä. Miten ratkoa kriisiä, jossa osallisina ovat valtioiden hallitusten lisäksi erilaiset aseelliset ryhmittymät ja kansainväliset rikollis- ja terrorismiverkostot? Kenellä on oikeus ja velvollisuus puuttua asiaan, jos jonkin maan hallitus murhaa omia kansalaisiaan? Vaikeuksista huolimatta kriisejä pitää pyrkiä hallitsemaan. Suomikaan ei ole turvassa, jos maailma on turvaton. Tämä on myös huomattu nykyisen hallituksemme ohjelmassa, jossa vahvistetaan, että Suomi jatkaa aktiivista osallistumistaan kansainväliseen kriisinhallintaan. Tällä hetkellä Suomi osallistuu 12 sotilaalliseen operaatioon 480 miehellä ja 12 Maanpuolustus 116

Antti Kaski: Kansainvälinen kriisinhallinta murroksessa naisella ja 16 siviilikriisinhallinnan operaatioon 110 asiantuntijalla. Painopistealueet ovat Lähi-itä ja Afganistan sekä siviilikriisinhallinnan osalta Ukraina. Toiminta on monimuotoista, aina merirosvouksen ehkäisystä Intian valtamerellä turvallisuusjoukkojen koulutukseen Malissa ja julkishallinnon rakentamiseen Kosovossa. Kriisinhallinta on seurannut aikaansa. Erityisesti YK ja EU panostavat kokonaisvaltaiseen toimintaan, jossa sotilaalliset ja siviilipuolen toimet täydentävät toisiaan. Lisäksi pyritään eri toimien synergiaan: rauhanvälitys, diplomatia, sotilaallinen kriisinhallinta, kehitysyhteistyö, humanitaarinen apu, eri organisaatioiden välinen koordinaatio, eri väestöryhmien tasa-arvoinen huomioiminen ja toiminnan joustavuus ovat uusia rauhanturvan kultaisia sääntöjä. Myös operaatioiden toteutus on moninaistunut: YK:n, Afrikan unionin, Naton, EU:n ja ETYJin lisäksi kriisejä pyritään hallitsemaan erilaisten ad hoc -yhteenliittymien voimin, esimerkkinä ISIL-terroristiliikkeen vastainen koalitio. Suomalaiset sotilaat osallistumassa lastenpäivätapahtumaan Libanonissa 2012. MUUTTUVAT KONFLIKTIT Kansainvälinen kriisinhallinta on kuitenkin vasta uuden murroksen alussa. Konfliktien ja kriisien luonteen muuttuessa myös kriisinhallinnan on edelleen sopeuduttava. Konflikteja ja siten myös kriisien hallintaa määrittävät: 1) Asianomaisen konfliktin luonne: ketkä ovat osapuolia, mistä kiistellään, mikä on alueellinen konteksti (ml. historia, naapurivaltioiden asema); 2) Kriisien ja konfliktien yleinen muutos: kansainvälisen järjestelmän luonne, ulkoiset taloudelliset tekijät, kansainvälisen oikeuden rooli ja muutos; Maanpuolustus 116 13

Teema: Suomi rauhanturvaajana 60 vuotta Vastuu kansalaistensa suojelusta on ensisijaisesti kullakin valtiolla itsellään. 3) Teknologinen ja kulttuurinen kehitys: uudet aseteknologiat, monimuotoiset vaikuttamisen keinot ( hybridisota ); ja 4) Kriisinhallintaorganisaatioiden oma luonne, niiden toiminnan tarkoitus, intressit, päätöksentekokyky ja -tapa, voimavarat ja asianomaisen kriisin saama kansainvälinen huomio. Kriisinhallinnan suunnittelun lähtökohtana tulee olla asianomaisen konfliktin erityinen luonne. Tämän analysointi on erityisen haastava tehtävä, koska paikallistuntemusta usein värittää osallisuus jonkin osapuolen tavoitteisiin. Lisäksi konfliktien luonne muuttuu alati. On lisäksi selvää, että kriisinhallinnan tulee olla aina myös tavoitteellista poliittista toimintaa: lopulta tavoitteena on rauha, jälleenrakennus ja toimiva, mielellään myös demokraattinen, yhteiskunta. Joskus paikallisilla kriisinhallinnan toimijoilla on paremmat edellytykset onnistua tehtävässään: esimerkiksi YK:n tavoitteena on lisätä Afrikan unionin vastuuta maanosansa kriisinhallinnasta. Kylmän sodan päätyttyä vaikutti hetken siltä, että YK:n turvallisuusneuvostolla olisi parempi mahdollisuus päästä yhteisymmärrykseen kriisien ratkaisusta. Viimeistään Syyrian katastrofi osoitti, ettei tällaista konsensusta suurvalloilla enää ole. Supervallaksi nouseva Kiina korostaa koskemattomuutta toisten valtioiden asioihin. Venäjä on avoimesti haastanut kansainvälisen oikeuden ja koskemattomuuden periaatteen Ukrainassa. Taloudelliset suhdanteet eivät suosi länsimaiden mittavia panoksia kansainväliseen kriisinhallintaan. YK:n kehitystavoitteet, Agenda 2030, voisivat onnistuessaan edesauttaa konfliktinehkäisyä. Kehitys, turvallisuus ja myös kansainvälinen kauppa, ovat yhteydessä toisiinsa. Kuten Maanpuolustus-lehden numerossa 114/2015 tuotiin esille, on teknologian muutoksella merkittävä vaikutus sodankäyntiin. Monikäyttöiset, sekä siviili- että sotilaskäyttöön soveltuvat, tuotteet ja epäsymmetriset menetelmät kuten sabotaasi ja terrorismi tekevät sotaan osallistumisen materiaalisesti helpommaksi. Samalla varsinaisten korkeateknologisten asejärjestelmien hinta on noussut pilviin. Täysin uudet teknologiat kuten bioteknologia ja keinoäly 14 Maanpuolustus 116

Antti Kaski: Kansainvälinen kriisinhallinta murroksessa astuvat myös sotanäyttämöille. Monimuotoinen vaikuttaminen, hybridisota, vaikeuttaa paitsi konfliktien ratkaisua, myös konfliktin luonteen ymmärtämistä. Vastuu kansalaistensa suojelusta on ensisijaisesti kullakin valtiolla itsellään, mutta aina valtiot eivät tähän kykene tai tätä halua tehdä. Tällöin kansainvälisellä yhteisöllä on oikeus ja vastuu puuttua asiaan. Jos esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvoston jäsenmaat eivät kuitenkaan pääse sopuun väkivaltaan puuttumisesta, ei kansainvälisellä yhteisöllä usein ole paljon tehtävissä. Suorasta vastuusta suojella toisen maiden kansalaisia ns. suojeluvastuuperiaatteesta ei maiden kesken löydy yksimielisyyttä. Lopulta kukin kansainvälinen organisaatio ja valtio päättää itse minkälaiseen operaatioon on valmis osallistumaan. Vaikka poliittista tahtoa päätöksille turvallisuusneuvostossa löytyisikin, on YK:lla usein vaikeuksia koota riittävästi joukkoja mittaviin operaatioihinsa. Olisi myös poliittisesti tärkeää, että erilaiset valtiot olisivat operaatioissa mukana. Merkittävimmät YK-operaatioihin joukkoja luovuttaneet maat ovat viime vuosina olleet Pakistan, Intia ja Bangladesh. Länsimaita vaivaa operaatioväsymys mittavien Afganistanin ja Irakin operaatioiden jälkeen. Venäjän toimet ja laajan Lähi-idän konfliktit ovat saaneet Naton keskittymään jäsenmaidensa yhteisen puolustuksen vahvistamiseen. EU:llakin riittää sisäisiä haasteita, joskin kesällä valmistuva EU:n globaali ulko- ja turvallisuuspoliittinen strategia voi myös antaa positiivista vahvistusta unionin kansainväliselle aktiivisuudelle. Kriisinhallinnan haastaa edellisten lisäksi sodan käsitteen ja todellisuuden laajentuminen kattamaan muitakin toimia kuin varsinainen sotilaallinen toiminta. Sodankäynnin muotoja ovat myös mm. seksuaalinen ja muu ei-aseellinen väkivalta, sabotaasi ja toimet tietoverkoissa. Toisaalta tämä laajentunut sota ei ole enää vain sotilaiden käsissä, vaan esimerkiksi turvallisuusalan yritykset ja myös terroristit vaikuttavat konflikteissa. Kansainväliset yritykset, järjestöt ja kaukaisemmatkin valtiot voivat tarkoituksellisesti tai välillisesti pitkittää konfliktia. Konfliktien dynamiikkaan vaikuttavaa luonnollisesti myös niiden ratkaisuun pyrkivä sotilaallinen, poliittinen, taloudellinen ja muu aktiivisuus. Edellä kuvattu ei tarkoita, ettei perinteistä sotaa enää käytäisi tai ettei sotilaallista kriisinhallintaa enää tarvittaisi. Näiden tilanteiden lisäksi kriisit kuitenkin ymmärretään aiempaa laajemmin ja joissain tilanteissa on vaikeaa määrittää milloin painostus ja massiivinen vahingonteko (esim. tietoverkossa) muuttuvat sotilaalliseksi konfliktiksi. Tämä vaikeuttaa kansainvälisen yhteisön mahdollisuuksia hallita kriisiä; senkin vuoksi, ettei sodankäyntiä säätelevä kansainvälinen oikeus ole pysynyt kehityksessä mukana. KRIISINHALLINNAN MURROS JA SUOMEN OSALLISTUMINEN Myös uudenlaisessa toimintaympäristössä pätevät samat perustelut ja periaatteet Suomen osallistumisesta kansainväliseen kriisien hallintaan kuin selväpiirteisemmässä sotilaallisessa kriisinhallinnassa. Keskinäisriippuvuuden edelleen lisäännyttyä kansainvälisten konfliktien vaikutus suomalaisten ja Suomessa asuvien turvallisuuteen on jopa merkittävästi lisääntynyt. Suomen osallistuminen kriisinhallintaan on osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa se palvelee suoraan Suomen turvallisuutta, on osa Suomen vastuunkantoa ja osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön ja antaa kokemuksia kansainvälisestä yhteistyöstä uusissa ympäristöissä. Suomen valtiolla on hyvät mahdollisuudet vastata edellä esitettyihin muutoshaasteisiin kansainvälisen ja kansallisen verkostoitumisen ja yhteistyön kautta. Väkivaltaisten konfliktien määrä on kokonaisuudessaan maailmassa vähenemässä, mutta samalla yksittäisissä konflikteissa kuolee aiempaa enemmän ihmisiä. Konfliktien monimuotoisuuden parempi ymmärtäminen ja pyrkiminen niiden kokonaisvaltaisempaan hallintaan pyrkii antamaan paremman mahdollisuuden ehkäistä väkivaltaisten konfliktien puhkeamista. Yhtään konfliktia ei synny eikä lopu itsestään, vaan nämä molemmat mahdollisuudet ovat meidän ihmisten käsissä. Maanpuolustus 116 15

Teema: Suomi rauhanturvaajana 60 vuotta Rauhanturvaamisen 60 vuotta 1956 1957 1958 1959 1960 1961 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 YK-JOHTOISET OPERAATIOT 1956 1957 / UNEF I / Egypti, Israel 1958 / UNOGIL / Libanon 1961 / UNMOGIP / Intia, Pakistan 1964 2005 / UNFICYP / Kypros 1967 / UNTSO / Lähi-itä 1973 1979 / UNEF II / Egypti, Israel 1979 1993 / UNDOF / Golan 1982 2001 ja 2012 / UNIFIL / Libanon 1988 1994 /UNGOMAP / Afganistan, Pakistan 1988 1991 / UNIIMOG / Irak, Iran 1989 1990 / UNTAG / Namibia 1991 2003 / UNIKOM / Irak, Kuwait 1992 1993 / UNOSOM I / Somalia 1992 1993 / UNPROFOR / Jugoslavia 1993 1999 /UNPREDEP / Makedonia 1996 1998 / UNTAES / Kroatia 1996 2002 / UNMOP / Kroatia, Jugoslavia 1999 / UNMIK / Kosovo 2000 / UNMEE / Etiopia, Eritrea 2003 / UNMIL / Liberia 2005 / UNMISS / Sudan 2007 2010 / MINURCAT / Tšad, Keski-Afrikan tasavalta EU-JOHTOISET OPERAATIOT 2004 / EUFOR Althea / Bosnia ja Hertsegovina 2003 / EUFOR Concordia / Makedonia 2006 / ONU / Kongon demokraattinen tasavalta 2008 2009 / EUFOR Tchad/RCA Tšad / Keski-Afrikan tasavalta 2011 / EUNAVFOR Somalia / Afrikan sarvi 2014 / EUFOR RCA / Keski-Afrikan tasavalta NATO-JOHTOISET OPERAATIOT 1996 2003 / IFOR ja SFOR / Bosnia ja Hertsegovina 1999 / KFOR / Kosovo 2003 / ISAF ja RSM / Afganistan MONIKANSALLINEN KOALITIO 2015 / OIR / Irak 1956 1957 1958 1959 1960 1961 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 16 Maanpuolustus 116

17 Maanpuolustus 116 Rauhanturvaamisen 60 vuotta 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016

Teema: Suomi rauhanturvaajana 60 vuotta Suomen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan Sotilaallinen kriisinhallinta: 493* Siviilikriisinhallinta: 105 (naisia 41)* * Tiedot huhtikuussa 2016 (rotaation takia tiedot voivat vaihdella päivittäin) EUROOPPA JA ETELÄ-KAUKASIA, VENÄJÄ KOSOVO NATO KFOR 20 EU EULEX 12 ETYJ 1 EU EUSR 1 BOSNIA-HERZEGIVINA EU ALTHEA 8 EU EUSR 1 GEORGIA EU EUMM 10 UKRAINA ETYJ SMM 27 EU EUAM 4 MOLDOVA/UKRAINA EU EUBAM 5 VENÄJÄ ETYJ OM 1 MAKEDONIA ETYJ SKOPJE 1 SIHTEERISTÖT EN 3,EU 3, EUSR 1, ETYJ 5, NATO 1, YK 1 18 Maanpuolustus 116

Suomen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan Lähde: Ulkoministeriö LÄHI-ITÄ YK UNTSO 18 LIBANON YK UNFIL 308 IRAK OIR 49 PALESTIINALAISALUEET EU EUPOL COPPS 1 AASIA AFGANISTAN NATO RS 26 EU EUPOL 10 NATO RS 2 YK UNAMA 1 TADZIKISTAN ETYJ 1 INTIA/PAKISTAN YK UNMOGP 6 AFRIKKA SOMALIAN RANNIKKO EUNAVFOR ATALANTA 6 LIBERIA YK UNMIL 1 UGANDA/SOMALIA EUTM SOMALIA 6 UNSOM SOMALIA 2 MALI EUTM MALI 10 YK MINUSMA 5 EU EUCAP SAHEL MALI 3 VÄLIMERI/LIBYAN RANNIKKO EUNAVFOR MED SOPHIA 31 SOMALIA/KENIA EUCAP NESTOR 6 ETELÄ-SUDAN YK UNMISS 1 Maanpuolustus 116 19

Teema: Suomi rauhanturvaajana 60 vuotta Suomi aloitti vuonna 2012 UNIFIL-operaatiossa Libanonissa osana suomalaisirlantilaista pataljoonaa. Monet alueella olevat toimijat haastavat joukon ja erityisesti sen komentajan päivittäin. Kari Kaakinen UNIFIL-rauhanturvaamis komentajan silmin 20 Maanpuolustus 116

Kari Kaakinen: UNIFIL-rauhanturvaamisoperaatio komentajan silmin Suomalaiset harjoittelemassa yhteistoimintaa ranskalaisen Force Commander s Reserve -taisteluosaston kanssa. operaatio Suomalais-irlantilaisen pataljoonan komentaja, suomalaisten johtovastuu, Etelä-Libanon ja UNIFIL vaikuttaa selkeältä ja yksinkertaiselta. Huolimatta vuosien työskentelystä kansainvälistenkin asioiden parissa, ei tehtäväkenttä ollutkaan niin selvärajainen, kuin rotaatiokoulutuksen alkaessa oletin. Reilut kuusisataa sotilasta neljästä maasta, Suomi, Irlanti, Viro ja Fidzi, omine tapoineen, perinteineen ja kalustoineen Maanpuolustus 116 21

Teema: Suomi rauhanturvaajana 60 vuotta KIRJOITTAJA Everstiluutnantti Kari Kaakinen on koulutukseltaan yleisesikuntaupseeri. Hän aloitti Suomalais-irlantilaisen pataljoonan komentajana elokuussa 2015 Libanonissa. YK:n johtamassa pitkäkestoisessa rauhanturvaamisoperaatiossa sodan osapuolet erottavalla linjalla. Lisämausteena UNTSO:n sotilastarkkailijat, kymmenet sotilasleiriin tukeutuvat ja alueella operoivat naapurit, Yhdistyneiden Kansakuntien ja paikalta palkatut työntekijät sekä neljätoista kylää ja kaupunkia omine erikoispiirteineen. Palveltuani alueella viime vuoden elokuusta, selkeys, mielenkiintoisuus ja komentajuuden eri ulottuvuudet ovat avautuneet. Mahdollisuus toimia tällaisen joukon komentajana on ainutkertainen. UNIFIL-operaatio (United Nations Interim Force in Lebanon) vietti maaliskuussa 38. vuosipäiväänsä. Väliaikaisuudesta on tullut pysyväluonteista, vaikka turvallisuusneuvoston päätöslauselmat yhä sisältävät selkeän vastuunvaihtotavoitteen. Operaation aikana sotilaallinen toimintaympäristö ja paikallisten suhtautuminen YK-joukkoon ovat voimakkaasti vaihdelleet niin myös joukon toimintatavat ja menetelmät. Suomalaisten kolmas osallistumisjakso Libanonissa alkoi 2012 irlantilaisjohtoisessa pataljoonassa. Johtovaltiovastuu ja sen mukaiset velvoitteet, oikeudet ja näkyvyys ovat Suomella nyt kolmatta vuotta. Etelä-Libanon on tätä kirjoitettaessa yksi Lähi-idän vakaimmista alueista. Terroristijärjestöiksi luokiteltujen ryhmien, kuten Jabhatal-Nusra ja Daesh, ja Libanonin asevoimien taistelut maan pohjoisosissa, Syyrian sisällissota ja libanonilaisten taistelijoiden osallistuminen siihen, vuosia kestänyt poliittinen hallitus- ja presidenttikriisi seurauksineen, miljoonissa laskettavat syyrialaiset ja sadattuhannet palestiinalaiset pakolaiset, ulkovaltojen intressit ja sijaistoimijat sekä sotatila tunnustamattoman Israelin kanssa kansakunnalla on kuormaa riittävästi. Kansainvälinen yhteisö on sitoutunut tukemaan maan eteläisimmän osan vakautta. Entisellä ja mahdollisella taistelutantereella ei panosta voi väheksyä. Sotatilan laajentuminen uusiksi taisteluiksi ei ole käytetyssä retoriikassa mahdollista, vaan todennäköistä ajankohta on vielä avoin. Tämä on ilmeistä seuratessa historialliset mandaattialueet erottavan, vuonna 2000 voimaansaatetun maastolinjan, ns. Sinisen linjan molemmin puolin käytävää kansallista keskustelua ja kirjoittelua. 22 Maanpuolustus 116

Kari Kaakinen: UNIFIL-rauhanturvaamisoperaatio komentajan silmin Sinisen linjan eteläpuolella on alueen voimakkain ja tehokkain armeija tukenaan vahvat, ilmaherruuden takaava ilma-ase sekä moderni valvonta- ja seurantakoneisto. Se näkyy selkeimmin joukkuetukikohdissa, joissa toiminta tapahtuu konkreettisesti silmien alla. Libanonin tai Israelin asevoimat, valtiot, eivät nyt hae avointa konfliktia, vaan ylläpitävät tilapäistä tulitaukosopimusta. Se ei estä puolustamasta aggressiivisestikin omaa aluettaan kaikkia loukkauksia vastaan tai ne kostaen. Ilmatilan loukkaukset ja sen hyväksikäyttö ovat päivittäistä yli- ja valvontalentoina. Rauhanturvaamisen yksi keskeisimmistä periaatteista on puolueettomuus. UNIFIL-operaation yksi erikoisuus on siinä, että se toimii toisen osapuolen alueella. Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1701 vuodelta 2006 jatkopäätöksineen määrittää tehtävät selkeästi, mutta tämän jälkeen alkavat tulkinnat, joita teknisen tason toteuttajaporras päivittäin toimeenpanee. Libanonin asevoimat Komentajan arki Libanonissa on jatkuvaa yhteistyötä. Maanpuolustus 116 23

Teema: Suomi rauhanturvaajana 60 vuotta on nimetty strategiseksi kumppaniksi. Sen kanssa edellytetään harjoiteltavan, partioitavan ja vaihdettavan tietoa. Samanaikaisesti muu tieto tulee suojata, jottei synny väärinkäsityksiä yhteyden syvyydestä. Kumppanuuteen liittyy YK:n pyyntö jäsenmailleen tukea Libanonin asevoimia kauttaan. Dialogiksi nimetyssä hankkeessa Suomi on ollut aktiivinen edelläkävijä. Pienillä projekteilla on tuotettu muutamiin libanonilaisiin tukikohtiin minimitason saniteettitilat, majoitustilaa ja valaistusta. Pieniä, mutta merkittäviä tekoja vastuunvaihtoa ajatellen. Millaiselle kansainvälisen yhteisön toiminta näyttää Sinisen linjan toiselta puolelta katsottuna, pohdituttaa varmasti usealla tasolla. Naapurilla, ghanalaisella pataljoonalla, on käynnissä 83. rotaatio UNIFIL-operaatiossa. Johdonmukainen, pitkäkestoinen sitoutuminen, alueen ja YK-järjestelmän tunteminen ovat ylivertaisia verrattaessa suomalaisten uudelleenopetteluvaiheeseen. Irlantilaiset kollegat avustavat kysyttäessä mieluusti yhteisten asioiden eteenpäinviemiseksi, myös he ovat olleet operaatiossa yhtäjaksoisesti alusta alkaen. Kokemus ja sijoittuminen operaation johtamisen eri tasoille näkyy molemmilla mailla. YKoperaation sotilaallinen mandaatti, tehtävät ja tulivoima ovat sangen rajalliset. Sen sijaan sotilaallisen Force Commander- ja poliittisen Head of Mission- tehtävän yhdistyminen samassa henkilössä on luonut operaatiosta merkittävän vuoropuhelualustan kahdelle muodollisesti sodassa olevalle valtiolle. Integroitu johtaminen mahdollistaa luontevan keskustelun myös muiden YK:n instituutioiden ja operaatioiden kuten esimerkiksi UNSCOL, UNHCR, UNRWA, UNTSO ja UNDOF kanssa. Kansainvälinen terrorismi, siviilien murhaaminen ja kaappaaminen, salamurhat ja attentaatit vaikuttavat olevan osa libanonilaisten elämää. He ovat, ikävä kyllä, vuosien saatossa oppineet elämään uhkatietoisuuden kanssa. Viimeisin uutiskynnyksen ylittänyt terroriteko oli Beirutissa syksyllä, mutta se peittyi Pariisin terrori-iskun aiheuttamaan uutisointiin. Paikalliset eivät kuitenkaan ole tässä suhteessa kohtalouskoisia, vaan toimivat aktiivisesti soluttautujia ja ääriryhmiä vastaan. Ihmisoikeuksien, sosiaalisen ja taloudellisen tasa-arvon sekä oikeusvaltion hyvässä huomassa kasvaneille toimintatavat ovat toisinaan yllättäviä ja reaktiot voimakkaita. Partionjohtajien vastuut eivät rajoitu vain sotilaallisen tehtävien täyttämiseen, vaan moraalinen selkäranka ja YK:n periaatteiden noudattaminen on säilytettävä haastavammissakin tilanteissa. Toisinaan on aistittavissa, että osa paikallisista toimijoista tarkoituksella testaa asiantuntemusta, sitoutuneisuutta ja hermojen hallintaa. Välikohtausten laajeneminen on liki varmaa, mikäli valittu toimintatapa on vastoin ohjeita ja käytäntöjä. Libanonin puolella on virallisen poliittisen järjestelmän ohessa aseellisia toimijoita, joita valtiotason linjaukset eivät sido. Syyrian sisällissota on imenyt voimaa osasta näistä organisaatioista, mutta osaaminen, taito ja, mikä tärkeintä, tahto iskeä vaikuttaa säilyneen. Kun rauhanturvaajat ovat liikkeellä rajoitetuilla valtuuksilla, rajoittuu epävirallisten tai jopa kiellettyjen joukkojen, varusteiden tai valmisteluiden osalta tehtäväksi raportoida ylemmälle esikunnalle ja pyytää toimivaltainen, libanonilainen viranomainen puuttumaan toimintaan. Ajoittain sen resurssit mahdollistavat nopean ja tehokkaan väliintulon, toisinaan tilanne ehtii kuivua kokoon. Poikkeuksen muodostavat raketinlaukaisut, joita viime vuosina ovat tehneet palestiinalaisleirien asukkaat muistutuksena olemassaolostaan tai tukitoimena toisaalla tapahtuneelle. Nämä iskut on estettävä kaikissa olosuhteissa; tavoitetila on sama kaikilla, mukaan lukien libanonilaiset turvallisuusviranomaiset ja puoluetaustaiset ryhmät. Tarpeettomalta vaikuttava toiminta ja siitä aiheutuvat vastaiskut halutaan välttää, materiaali- ja ihmistappioista tai tilanteen eskaloitumisesta puhumattakaan. Tehtäväni on palauttaa meidät kaikki elävänä takaisin kotimaahan! Siitä pataljoonan komentajan roolissa on kyse rauhanturvaamisoperaatiossa. Mikään asia, johon voi puuttua edesauttaakseen tätä tehtävää, ei ole liian vähäpätöinen. On sisäistettävä operaation mandaatti, ympäröivä todellisuus, sotilasorganisaation destruktiivinen olemus, joukkojen fyysinen ja henkinen tasapaino, ulkoinen uskottavuus sekä kyky toimia harjaantuneesti yllättävissä taistelutilanteissa. 24 Maanpuolustus 116

Kari Kaakinen: UNIFIL-rauhanturvaamisoperaatio komentajan silmin Uhka-arvioita ja riskikartoitusta laadittaessa luettelossa päällimmäisinä ovat, perustellusti, liikenneturvallisuus, loukkaantuminen urheillessa ja tiedonhallinta. Näiden lisäksi sotilaallisen operaation syvin olemus on pintaa syvemmällä. Rutiininomaisuudestaan ja ennustettavuudestaan huolimatta jokainen partio, vartio tai muu tehtävä sisältää pienen mahdollisuuden aseelliseen yhteenottoon. Se voi olla kiista tien käytöstä, rikkoutuneesta lyhtypylväästä, hautajaisten häiritsemisestä, valmisteltavan rakettiiskun estäminen, suora hyökkäys kivin, asein tai pommein tahi silkka huono tuuri olla väärässä paikassa väärään aikaan. Kun joukko ja sen johtajat ovat sisäistäneet tämän ensimmäisestä palveluspäivästään kotiutumislennon laskeutumiseen, on perusviesti mennyt läpi: tehtävä ensin varaudu pahimpaan! UNIFIL-operaation luonne ja saavutettu rauhallinen tilanne on mahdollistanut pataljoonan kouluttamisen ja harjoittamisen laajassa mittakaavassa. Päivittäiset operatiiviset partiot, keskiarvona joka vuorokauden hetki laskennallisesti vähintään 2,5 kahden panssaroidun ajoneuvon puolijoukkue, rikkovat kokoonpanon säännöl- Suomen Libanonin suurlähettiläs Matti Lassila ja South Litani Sector -komentaja prikaatikenraali Charbel Aboul Khalil yhteistyöprojektin vihkiäisissä. lisesti. Aukkojen paikkaaminen vaatii yksikön päälliköiltä tarkkaa suunnittelua ja yhteistoimintaa sisaryksiköiden kanssa. Monikansallisessa pataljoonassa yhteinen harjoittelu on ehdoton edellytys. Yhdessä tekeminen antaa mahdollisuuden vertailla ja tarvittaessa kehittää toimintatapoja. Joukon osaaminen on hyvällä tasolla. Kansainvälisen valmiuskoulutuksen saaneet reserviläiset omaavat voimakkaan ammattimaisen asenteen sotilaan perustehtäviin, joiden hallinta muilla pataljoonan joukoilla on ammattiarmeijataustalla rakenteellisempaa. Tätä joukkoa täydentävät jo hivenen kokeneemmat ammattimiehet ja naiset muissa erikoistehtävissä. Joukko on valmis toteuttamaan tehtävänsä operaatiossa hyvin lyhyen perehtymisjakson jälkeen. Näin Maanpuolustus 116 25

Teema: Suomi rauhanturvaajana 60 vuotta pitääkin olla; YK olettaa, että Suomi asettaa järjestön käyttöön dokumentoidut suorituskyvyt. Varustuksensa, kalustonsa ja henkilökohtaisten ominaisuuksiensa puolesta joukko on esimerkiksi kelpaava. Pataljoonatasolla joukkoa sen sijaan joudutaan harjoittamaan ja kouluttamaan selvästi pidempään. Neljän kansakunnan erilaisten joukkojen toiminnan yhteensovittaminen niin, että osaamisella selvitään tarvittaessa aseellisessa yhteenotossa, vaatii harjoittelua. Toisinaan, tilanteen ollessa pinnallisesti hyvinkin rauhallinen, on sykkeen löytäminen vaativaa. Kahden rotaation osalta voi todeta, että rauhanturvaajat ovat asian ymmärtäneet. Suomalais-irlantilainen pataljoona on taktisen tason joukko. Joukon komentaja toimeenpanee annetut operatiiviset tehtävät. YK-ympäristössä rooli on laveampi: komentaja on samalla operaation komentajan suuntaan kansallinen vanhin, joka välittää viestiä pääkaupungin ja järjestön välillä. Kotimaan ja puolustusvoimien suuntaan komentaja on tasavallan presidentin nimittämä rauhaturvajoukon komentaja oikeuksineen ja velvoitteineen. Materiaalivastuun jakamattomuus YK:n ja kansallisesta miljoonaomaisuudesta, koko suomalaisen (ja virolaisen) joukon taistelukuntoisuuden ylläpitäminen sekä oikeudellinen toimivalta ja hallinnollinen raportointi eivät ole aina mieltä ylentävimpiä tehtäviä, mutta ehdottomasti merkittäviä ja velvoittavia. Tehtäväkenttää voivat ajoittain värittää puhtaasti kansalliset suunnittelutehtävät, joilla luodaan perusteita tulevien vuosien toiminnalle. YK:n yli sadastatuhannesta rauhanturvaajasta eri puolilla maailmaa ovat muutamat toimillaan valitettavasti saattaneet järjestön toiminnan kiusalliseen valoon. Väärinkäytökset on ehdottomasti kitkettävä pois, vaikka toisinaan kuulee seliteltävän, etteivät ulkopuoliset voi ymmärtää tilannetta tai paikallisia tapoja. Niin tai näin, rauhaturvaamisen ideologian ja periaatteiden tulee olla joukkotasolla yksiselitteisiä ja ehkä jopa naiivin kirkasotsaisia. YK on puuttunut asiaan tarvittavalla vakavuudella, sanktiointi on todellista. Toimialueelle saavuttaessa on lukuisa määrä edellytettäviä luentoja niin seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja häirinnästä, sodan oikeussäännöistä, voimankäyttösäännöistä ja niin edelleen. Vaikka lähettäjävaltiot vastaavat perusteiden opetuksesta kotimaissaan, vasta alueella paikallisten tai pitkään toimialueella toimineiden asiantuntijoiden alustukset avaavat todellisuuden. Huolimatta korkeasta koulutustasosta rauhanturvaajat saavat koulutuksessa selkeitä ahaa-elämyksiä. Henkistä hyvinvointia ja vaikeuksien selättämistä on pitkään pidetty henkilökohtaisena asiana. Nouseva sukupolvi on kuitenkin elänyt erilaisen nuoruuden kuin kirjoittaja itse. Niinpä tarjonnan on tälläkin saralla vastattava kysyntää. Perinteisesti kokoonpanoon kuuluvan papin rinnalla sosiaalikuraattorin työ on kohonnut merkittävään asemaan. Toisinaan tiedonkulku on kuitenkin palautettava perinteiseen linja-organisaatioon, jotta esimiehillä on tieto ja käsitys joukon jäsenten murheista ja iloista. Sotilas kaipaa henkilökohtaista kohtaamista, oikean tiedon jakamista ja selkeitä tehtäviä. Ajoittain käskynjaot ja puhuttelut tulevat pienenä yllätyksenä muutaman vuoden reservissä jo olleille: tämähän on ihan kuin armeijassa! Ulkoinen olemus ja varustus ratkaisevat. Katsojan silmissä ensivaikutelma syntyy ulkoisista seikoista, osaaminen havaitaan vasta kiperässä tilanteessa. Jokainen rauhanturvaaja on jatkuvasti suurennuslasin alla, olipa hän kotimaassa palvelusvapaalla junassa matkalla kotiin tai partiossa keskellä öistä Bint Jbeilia. Sekalaisessa varustuksessa päämäärättömästi vaelteleva joukkio on menettänyt uskottavuuden heti alkuun. Toisaalta ammattimaisesti korkean uhkatason muodostelmassa etenevä sotajoukko ei myöskään ole toimiva tapa, kun tavoitteena on voittaa paikallisväestön luottamus. Paitsi viralliset sodan osapuolet, myös paikallinen väestö ja sen johtajat antavat tai kiistävät toiminnanvapauden. Erityisesti peruskirjan kuuden luvun operaatiossa, joissa voimankäyttö on lähes yksiomaan itsepuolustukseksi, paras tapa taata joukkojen turvallisuus on luoda ja ylläpitää hyvät suhteet alueen ihmisiin. Joskus tämä vaatii oman ammattiylpeyden nielemistä ja parhaan mahdollisen sovintoratkaisun löytämistä. Sotilasjohtaja pääsee harjoittamaan mikrotason diplomaattitaitojaan. Siviili-sotilasyhteistyön kautta kuntien virallinen hallinto voi esittää käyttökohteita osoitetuille tukidollareille. Haasteena on luoda raamit hankkeille, jotka ovat 26 Maanpuolustus 116

Kari Kaakinen: UNIFIL-rauhanturvaamisoperaatio komentajan silmin esiteltävissä myös kotimaahan. Periaatteena on ollut tukea esimerkiksi vesi- tai sähköhankkeita, joista osallisiksi pääsevät kaikki kansalaiset. Valaistusprojekteilla, ja heijastinkampanjoilla, puolestaan pyritään helpottamaan myös omien partioiden toimintaa taajamissa. Kun osaavasta joukosta löytyy ammattitaitoa, on toisinaan mahdollista tukea erillishankkeita. Näiden vaarana on jatkuvuuden puute. Kerran aloitettu toiminta muistetaan ja seuraajalla voi olla vaikeuksia selittää, miksi niin hyvästä toiminnasta on luovuttu. Toisinaan kohdalle sattuu myös töykeitä isäntiä; jos et kanna dollareita kyläämme, ei täällä ole varmaan muutoinkaan teillä hyvä olla. Heidän kanssaan on jaksettava kokoustaa, keskustella, neuvotella ja tärkeintä; osoittaa arvostusta olemme heidän sukujensa mailla. Suomalais-irlantilaisen pataljoonan komentaja, suomalaisten johtovastuu, Etelä-Libanon ja UNIFIL vaikuttaa selkeältä ja yksinkertaiselta. Yhteydenpidolla ja asukkaita kohdaten luodaan aito luottamus. Palvelus rauhanturvaoperaatiossa on pakottanut usein pois omimmalta alueelta ja näkemään erilaisuuden, antanut mahdollisuuden astella isommissa saappaissa, velvoittanut tavoittelemaan parasta mahdollista suorituskykyä, vahvistanut uskoa suomalaiseen rauhanturvaajaan ja liittänyt lenkiksi pitkään ketjuun. Rauha on ylläpidetty omalla vahtivuorolla. Toimet, valmistelut, tapaamiset ja toiminta rauhan turvaamiseksi ovat mahdollistavat tehtävän ja komentajuuden luovuttamisen seuraajalle aivan kuten edeltäjäni oli tehnyt omalla vuorollaan. Maanpuolustus 116 27