PALAUTUSOSOITE: Tapiolan Reserviupseerit Valkjärventie 1 02130 ESPOO GONA I/08 ESPOON RESERVIN TIEDOTUSLEHTI osoitetarra ARKEEN VARAUTUMINEN MELLAKOINTIA PYRYSSÄ AMMUNTA LAKKAA JA KIIHTYY Tapiolan Espoon Espoo-Kauniaisten Espoon Reserviupseerit ry Reserviläiset ry Paikallisosasto Maanpuolustusnaiset ry
GONA- aina johdossa KOMENTOTOIMITTAJA Heikki Valkonen TAITTO Heikki Valkonen OSOITE GONA c/o Tapiolan Reserviupseerit ry Valkjärventie 1, 02130 Espoo S-posti: toimisto@taru.pp.fi PAINOS 1500 kpl, Tuokinprint Oy MEDIAKORTTI http://www.taru.pp.fi/gona/gonamediakortti.pdf KANSI Dachaun sisäänkäynti: Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää SISÄLTÖ I/08 Toimituksen sivu 2 Kerhopalstat 3-8 Riskit haltuun 9-13 Mellakointia Pyryssä 14-17 Otaniemi vaikenee 18-21 Töölöntori kutsuu 22-25 Keskitysleirille 26-31 Kuvat: Esikunta Piirrokset: Heikki Valkonen GONA 1/2008 sivu 2 Esikäsky Töölöntorin sisäradalla ammunnoissa on nyt hyvä ilmapiiri, kiitos uusitun ilmanvaihdon. Radalla ampuvilla ON OLTAVA ammuntavakuutus! Hoida asia kuntoon Reserviläisen ampumaturvalla 19 e /vuosi. Nyt on oikea aika ottaa maaliskuusta maaliskuuhun kestävä vakuutus. Koko vuodelle ei hintaa tule per ampumatapahtuma paljoa. Onhan se myös hyvä motivaattori itselle, että saa vakuutuksesta hyödyn mahdollisimman moneen tapahtumaan. Hoida jäsenmaksusi suoraveloitukseen, ettei jäsenyys vahingossa tai muuttaessa turhaan katkea. Handelsbankenilla se hoituu verkossa omatoimisesti, muualla ainakin puhelimella selvitellen. Sopimuksen numero on: 2022748. Meille aiheuttaa vaivaa muuttuneet osoitteet, joista Gona palautuu toimitilalle. Vajailla yhteystiedoilla tavoittaminen ja uuden osoitteen kysyminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Ainakin se on vaivalloista. Tarkista jäsenmaksu lomakkeesta (tullut helmikuun alussa) omat yhteystietosi sekä korjaa/täydennä tarvittaessa: Jasenasiat@rul.fi 09-4056 2011 Jasenasiat@reservilaisliitto.fi 09-4056 2040 Perusasiat kuntoon ja jäsenyys jatkumaan! Heikki Valkonen, yliluutnantti Gonan pääpuurtaja KAIKKI ISÄNMAAN PUOLESTA! Tapiolan Reserviupseerit ry Uudet kerhot vanhojen pohjalle Maanpuolustustoiminnassa on syntymässä kahtiajako; sijoitettuihin joukkoihin sekä vanhan mallin reserviläisiin. Kerhojen on sopeuduttava tähän tai jäätävä pian vaille uusia jäseniä. Faktaa on että RUK:ssa liitytään RUL:iin, koska kaikki kootaan luokkaan infotilaisuuteen ja ilmoittautuminen hoituu saman tien näppärästi ja täysin ilmaiseksi. Ensimmäisen jäsenmaksun tullessa se monasti jää maksamatta, vaikka 10 euron hinta ei liene iso este. Jäsenyys ei näy eikä tunnu missään, erilaiset lehdet jäävät vaille liittymäpintaa; Mihin minä kuulun? Reserviläistoiminnan kompastuskivi on, ettei ole mitään pakkoa, ei viikoittaisia tapaamisia tai toimitiloja. Mihin siinä sitten uusi rivijäsen osallistuisi ensimmäistä kertaa? Tilaisuuksissa kynnys voi olla kova, koska tarvitaan kyyti metsän keskeltä vaivoin löytyvälle ampumaradalle, omat aseet ja riittävä aseenkäsittelytaito, jotta kehtaa osallistua paikalla käytävään kilpailun kylmiltään. Kun kysytään jäsenkorttia, turvallisenampujan korttia, aseenkantolupia ja ammuntavakuutusta, alkaa hivuttautuminen takavasemmalle... Jos ammunta kiinnostaa, mutta on kova pala aloittelijalle, pahempaa löytyy maastoharjoituksista, joissa ennakkotiedoista ei selviä kuin ilmoittautumispaikka ja -aika. GONA 1/2008 sivu 3 Pelkona on päätyä metsään yöpakkasten aikaan kauluspaidassa ja lyhyissä kalsareissa. Jos sotaväki jakaa suojavaatetuksen niin viimeistään olo muuttuu orvoksi, kun kaikki muut tuntevat toisensa ja puhuvat kymmenistä edellisistä keikoista. No, ensishokin jälkeen jää nopeasti sulaa ja lyöttäytymällä rohkeasti joukkoon, löytyy samassa tilanteessa olevia ja oma porukka muodostuu kuin itsestään. Mikäli pitää omasta kunnostaan huolta, niin miksi ihmeessä liittyä kerhoon yhteisten juoksulenkkien sovittamiseksi. Kukin hoitaa kuntonsa omalla ajallaan. Reserviläistoiminta voi toimia motivaattorina pitää kunto kovana, jotta jalka nousee marssilla ja taisteluharjoituksissa, vaikka reppu ja muu varustus jo yrittää painovoiman avulla laskea painopistettä varvikon tasalle. Mitä te nuoret oikein haluatte? Mitä nuoret sitten haluavat ja kaipaavat? Meidän pitää ottaa riski ja ottaa siitä selvää. Aktiivisesti patistaa heitä kerhojen johtopaikoille. Siten toiminta voi muuttua aivan uusille urille. 1996 olin itsekin valtaamassa valtaa nuorille ja vaikka taistelu oli kovaa, myös tuloksia syntyi. Nyt se nuori kaarti on johdossa ja toiminta on muuttunut täysin. Mutta siitä on jo 12 vuotta...
Yksinkertaista ja helppoa Byrokratiaa pitää saada vähennettyä, aina. Sillä on tapana aikaa myöten juurtua yhä tiukemmin ja yhä syvemmälle järjestelmään. Kerhorakenteet ovat ainakin pääkaupunkiseudulla aivan liian sekavat. Meillä on kiltoja, aselajikerhoja sekä aluekerhoja. Kun aluekerhoja sijoittaa Helsingin ja Vantaan alueelle parikymmentä, tietää että jaottelussa ei ole järkeä. Useita kerhoja on yhdistetty, mutta pelaaminen yhdistyssääntöjen sekä pitkäaikaisten hallituksen jäsenten kanssa on aikaa ja hermoja vievää touhua. Yksi toimintatapa, yhdet työkalut Jäsenrekisteri on onneksi kerhojen saatavilla, samoin yhteinen työkalu kotisivujen luomiseksi ja ylläpitämiseksi. Tässä onkin suurin edistys tapahtunut liittojen kymmenien vuosien edunvalvonnan saralla. Maksua vastaan Vakuutusedut, bensa-alennukset sekä hotelliketjujen yhteistyöt eivät tunnu läheisiltä, eivätkä ainakaan reserviläisiltä. Maanpuolustusmyymälän tarjonta on reserviläismieltä lämmittävää, toki maksaville jäsenille soisi myös jotain erikoisetuja, tavalliseen kadunmieheen verrattuna. Partiolaisillahan on erilliset partiovarusteet, 15% alennus kaikesta sekä partiolaispäivät erikoistarjouksin jäsenkortillisille. Uusimpana tarpeena tietysti aktiivijäsenten kova kiinnostus M-05 maastopukuun. Yhtenäinen varustus ja ilme M-05 Maastopuku kiinnostaa monia, sillä se luo aktiivisille reserviläisille, jotka uhraavat monia iltojaan ja viikonloppujaan ilman korvausta, ammattimaisen ilmeen. Harmaa verikauha ja M-62 maastopuku ei anna joukosta mairittelevaa kuvaa, vaikka vaatteen koko olisikin sopiva. Itse olen viidettä maastopukuani käyttävänä kiinnostunut paremmista suoja ominaisuuksista maastossa ja retkillä. M-62 sadeasulla ja pakkastakilla on edelleen paras yhdistelmä, M-91 oli huono kompromissi. Kriisin sattuessa väärä väri Puolustusvoimien mallisuojaus M-05 asulle pitää ymmärtää oikeista syistä. Halutaan enemmän arvostusta maastopuvulle sekä suomalaisille sotilaille. Taistelu on tosin jo tuomittu epäonnistumaan, kyse on vain aikavoitosta ja massojen matematiikasta. Uusia pukuja saa joka tapauksessa jo. Asiaanvihkiytymättömälle, eli yleisölle kaikki maastopukuiset ovat sotilaita, oletettavasti omia. Jokin kaikkia tyydyttävä ja reserviä motivoiva ratkaisu tarvittaisiin. Liitoille sarkaa Heikki Valkonen, yliluutnantti Puheenjohtaja, TaRu Uutta verta - uudet tuulet On hienoa aloittaa yhdistyksemme uusi toimintavuosi, kun tietää että ringissä on motivoitunut porukka, johon voi luottaa. Uusiutunut johtokunta on sekoitus vanhaa yhdistyskonkaria, kokenutta sotilaskouluttajaa, aseharrastajaa sekä nuorta maanpuolustajaa. Uudet vastuunkantajat mahdollistavat toiminnan jatkumisen aktiivisena myös tulevaisuudessa. Emmehän tahdo toiminnan hiipuvan vanhojen partojen herrasmiesklubiksi, jonka keskeiset toimintamuodot ovat mitalien jakaminen kavereille sekä saunaillat makkaranpaistoineen. Tämähän on jo todellisuutta varsin monessa res.au - / res. yhdistyksessä. Me uudistumme. Kädessäsi oleva Gona lehti on ainutlaatuinen tiedotuskanava jäsenistöllemme. Kerholehden takana on kuitenkin pieni talkooporukka, joka on puurtanut yksin useita vuosia. Uusia kirjoittajia kaivataan, joten nyt rohkeasti yhteyttä lehtemme komentotoimittajaan, Heikki Valkoseen uusien juttuideoiden kera. Espoon Reserviläiset ry Perttu puheenjohtajaksi Paikallislehden lisäksi uusiutunut jäsenrekisteri mahdollistaa jäsenkirjeiden lähettämisen suurimmalle osalle jäsenistöä sähköpostin välityksellä. Muistakaa siis ilmoittaa voimassa oleva sähköpostiosoite allekirjoittaneelle, jotta turvaatte tehokkaan tiedonsaannin myös jatkossa. Kerhojen yhteiset www-sivut ovat uusiutumassa, joten parannusta on luvassa myös tältä osin. Päätimme hyödyntää liittojen tarjoaman mahdollisuuden käyttää reserviläisille räätälöityjä työkaluja sekä palvelintilaa. Hyviä ideoita otetaan juuri nyt vastaan. Perinteinen Kesäyön marssi siirtyy tänä vuonna Tuusulasta Vantaalle Hakunilan Urheilupuistoon. Tavoitteena on osallistua marssitapahtumaan kerhojemme yhteisellä joukkueella (väh 5 henk.). Matkan pituus 30km. Ajankohta: pe 6.6. klo.19.00. Kerhot huolehtivat yhteisen joukkueen osalta jäsentensä osallistumismaksuista. Halukkaat jotostelijat; ilmoittautumiset allekirjoittaneelle välittömästi. Helmi-maaliskuun vaihteessa on liitosta lähetetty jäsenmaksulomakkeet jäsenille. Muistetaan kaikki huolehtia jäsenmaksu kuntoon, jotta yhteinen toimintamme on mahdollista jatkossakin. GONA 1/2008 sivu 4 GONA 1/2008 sivu 5
Uusi puheenjohtaja pähkinänkuoressa: Nimi: Perttu Tuomas Salonen Synt: 04.12.1969 Kotipaikka: Vihti kk. Siviilisääty: avioliitossa Siviilikoulutus: tradenomi, MKT Siviiliammatti: tuotepäällikkö Espoon Maanpuolustusnaiset Tuija Koivu puheenjohtajaksi Reserviläisura: 1989-1990 Varusmiespalvelus vihreällä linjalla Helsingin Laivastoasemalla, Upinniemessä. Kotiutuminen matruusina. 1994 Ensimmäinen Mpkry:n kurssi Valmiuskurssi 1994 Liittyi Espoon Reserviläiset ry:n kannattajajäseneksi. (Tuolloin miehistön jäsen ei voinut olla täysjäsen) 1995 Lähtölaukaus aktiiviselle mp-toiminnalle oli Kiikalassa järjestetty Sissitoimintakurssi, jonka puuhamiehinä oli monia nuoria vihaisia upseereita. 1999 Ylimatruusi 2002 RUK:n kouluttajakurssi nr.5 Haminassa 2003-2007 EsResin varapuheenjohtaja (pl. v.2006) 2004 Alikersantti 2005 Aliupseerikoulu TK 1/19 KaartJR:ssa, Santahamina 2008 EsResin puheenjohtaja Lomasärmää 1990 Valta vaihtuu myös meillä naisten puolella. Aina kaivataankin uutta piristysruisketta uusista ihmisistä, jottei toiminta pääse urautumaan. Nimeni on Tuija Koivu ja olen vuoden alusta toiminut Espoon Maanpuolustusnaisten puheenjohtajana. Olen kuusikymppinen siivous- ja matkailualan yrittäjä. Minulla on neljä aikuista lasta ja kaksitoista lastenlasta. Maanpuolustus on aina ollut lähellä sydäntäni. Isäni oli ässärykmenttiläinen ja äitini lotta, joten vartuin jo lapsuudenkodissani maanpuolustushengessä. Olen jatkanut näitä perinteitä toimimalla Ässärykmentin perinneyhdistyksessä. 2000-luvun alussa liityin Espoon Maanpuolustusnaisiin ja nyt vuoroni on vetää yhdistystämme. Olen tämän vuoden alusta toiminut myös Maanpuolustusnaisten Liiton Helsingin Piirin varapuheenjohtajana. Ota yhteyttä! Puhelinnumeroni on 0400 910 315 ja sähköpostiosoitteeni on tuija.koivu@luukku.com. Tulevaisuuteen tähdäten (= Maanpuolustusnaisten Liitto ry:n vuoden 2008 teema) Tuija Koivu, puheenjohtaja Espoon Maanpuolustusnaiset Espoon maanpuolustusnaiset retkellä Järvön saarella Tuoretta verta, eli evakuotavana maalimiehenä Pyry- 07 harjoituksessa GONA 1/2008 sivu 6 Vastaosaston sissinä vastustamassa pariasataa panssarijääkäriä Parolassa 2000 GONA 1/2008 sivu 7
Kuluvan vuoden etsintä- ja avustustapahtu-mia, joissa reserviläiset ovat olleet mukana. TUUSULA - keskiviikko 7.11. klo 12:58 Riitta Bäckman hälytti Tuusulan Jokelan koulukeskuksen turman johdosta ensihuoltoyksikön. Ensihuollosta oli kaikkiaan 10 henkilöä vastaamassa SPR:n auttavaan puhelimeen yhdessä helsinkiläisten kanssa. Toimintaa jatkettiin perjantai-iltaan klo 22 asti. KARJAA - lauantai 24.11. klo 4:42 Meltolan sairaalasta oli kadonnut henkilö yöllä klo 01 aikaan. Espoosta pyydettiin johtoryhmää ja muutamaa etsintäryhmää. Hälytys tuli Petri Palmolan kautta ja peruuntui 17 minuuttia myöhemmin. NIIPPERI 16.00 Vapaaehtoinen Pelastuspalvelu - maanantaina 28.1. klo Kehitysvammainen mies oli kadoksissa, eikä hän yleensä liiku kodin ulkopuolella. Hälytys tuli HÄKE:n kautta. Kokoontuminen sovittiin Niipperin koululle. Petu, Päivi ja Anders Yhteiskuntaa turvaamassa Kysy lisää / ilmoittaudu: ari.haavisto@tkk.fi 0500 628 797 erkki.stenman@gmail.com 0500 389 850 Espoon Aluetoimikuntaa jo yhdeksän vuotta johtanut ja Tapiolan Reserviupseereita edustanut, Seppo Sonkeri vetäytyi sivuun viime marraskuun kokouksessa. Hänen tilalleen valittiin Ari Haavisto Espoon Reserviläisistä. Sihteeriksi valittiin SPR:n Lounais- Espoon osastosta Petri Palmola ja varapuheenjohtajaksi Espoon Pelastuskoiria edustava Päivi Ikonen. Tämä kolmikko on jo noin kolmen vuoden ajan vastannut operatiivisesta johtamisesta hälytystilanteissa. GONA 1/2008 sivu 8 Valta vaihtui myös VaPePan Espoon aluetoimikunnassa. Uusi johtaja Ari Haavisto, onnittelee edeltäjäänsä Seppo Sonkeria, tämän 60-vuotis päivillä Kauniaisissa. menivät johtoon, kun soittelin ensin ryhmiä läpi. Ketään ei ehditty samaan maastoon, kun etsitty löytyi Espoontorilta klo 17.35. Itse sain peruutuksen ollessani Rantasen Jorman kanssa matkalla. Aluetoimikunnan johtaja, VaPePa Ari Haavisto, alikersantti Espoon Reserviläiset Riskit suoriksi - riskit hallittaviksi Riskienhallinta on oiva työkalu. Yritykset tekevät päivittäin päätöksiä riskienhallinnasta. Olemmeko me valmiita kartoittamaan omat riskimme? Riski on aina sekä uhka että mahdollisuus. Teemme päivittäin päätöksiä riskienhallinnan periaatteiden mukaan, automaattisesti. Heti ensimmäinen askel sängystä nostaa riskiä. Liikenteessä riskit kasvavat, varsinkin talvikeleillä. Toisaalta töihin on mentävä kovallakin riskillä, koska elanto on ansaittava. Päivittäiseen riskin ottoon voi vaikuttaa. Suurella osalla ihmisistä työn sitovuus aikaan ja paikkaan vähenee. Etätyötä sekä työajan joustoja voi hyödyntää minimoimaan riskaabelit ruuhkat, ajan ohella säästää hermojaan. Viime vuosituhannella yritysten riskienhallinta oli pitkälti vakuuttamista. Vakuutusyhtiö myi asiakkaalle tuotteen, jonka tiesi vastaavan asiakkaan tarpeita. Asiakas osti tuotteen, kun parempaakaan ei ollut saatavilla ja naapuriyhtiön hinnat olivat kummallisen lähellä toisiaan. Sanotaan että Nokian riskienhallinta on huippuluokkaa. Ainakin yritys on välttänyt suuria yritysostoja, tähän asti. Soneran ilman osto Saksasta on hyvä esimerkki reippaasta riskinotosta, jossa riski realisoitui täydellisesti. Riskienhallinta on olennainen osa nykypäivän suuryritysten johtamista. Sen päämääränä on tukea liiketoiminnan tavoitteiden saavuttamista ja toiminnan jatkuvuutta varmistamalla että yrityksellä on: tarpeellinen tieto riskeistä, uhat ja menestymisen mahdollisuudet selkeä vastuunjako GONA 1/2008 sivu 9 tarvittavat työkalut riskien arviointiin vakavien onnettomuuksien varalle toimintasuunnitelma Voisiko yrityksistä ottaa oppia oman elämänsä riskienhallintaan? Onko joskus mielessä pyörinyt ajatus hellan jäämisestä päälle tai takaoven lukituksesta mökille lähtiessä. Tee lyhyt muistilista tarkastuskohteista, yön yli matkoja varten. Lista voisi olla seuraavanlainen: valot pois sisältä, sähkölaitteet pois päältä, kylmälaitteiden ovet kiinni, vesihanat kiinni, verhot vuoden ajan mukaan, ikkunat kiinni, ulkovalo mahdollisesti päälle, ovet lukkoon. Riskienhallinta ei ole salatiedettä. Oman elämän hallinta helpottuu, kun tekee itselleen selväksi minkälaisia riskejä on valmis realisoimaan. Kodin riskien läpikäynti kannattaa. Kartoittamalla tarpeensa ja kilpailuttamalla lainat, vakuutukset sekä pankkiasiat saa mielenrauhan. Riskiä on pakko ottaa, jotta liike jatkuu, mutta hallitusti. Lisäksi pitää varata reservi, mieluiten liikkuva ja tulivoimainen. Elefantti kerrallaan... Jussi Mäkinen, vänrikki Globaali riskimyyjä
Kodinturvaamisen ABC Tunnista riskit kodissasi ja valmistaudu niihin. Pienellä miettimisellä ja panostuksella voit säästää satasia, pelastaa kotisi sekä perheesi hengen. Ajattele... Kotini on linnani, niin ainakin sanotaan. Olin aikoinaan käymässä Los Angelesissa. Asuin kaukana keskustasta, mukavalla pientaloalueella. Trikoisiin pukeutuneet mummot ulkoiluttivat naapurissa koiraa ja dollarit hymyilivät useassa pihassa. Tein päivittäin kunnon kävelylenkkejä lähimaastossa. Huomasin että usean omakotitalon pihassa oli pieni kyltti, jossa oli teksti: Armed response. Vapaasti suomennettuna se voisi tarkoittaa että Aseellinen vastaus. Mahdetaanko tällä tarkoittaa että kaikille oveen kolkuttajille vastataan ampumalla. Tuskin sentään, mutta juuri tämän kohtalon koki joitakin vuosia sitten eräs Aasialainen vaihto-oppilas kolkuttaessaan oveen Halloween juhlaan liittyen. Kotitalouden riskienhallinta on meille jokaiselle arkipäivää, halusimmepa sitä tai emme. Melko pienellä vaivalla perusasiat saa hallintaan. Koko maailmaa on hankala syleillä kerralla ja siksi otammekin tarkasteluun kodin perussuojauksen ja vakuutukset. Perussuojausten kustannukset ovat hyvin pienet ja pääpaino onkin siinä, että muistaa pitää asiat ajan tasalla. Vakuutuksiin tarttuminen on monelle henkisesti iso kynnys, joka vain pitää ylittää. Kun papereihin on kerran tarttunut, niin murtokohta on löytynyt. Silloin on painettava rohkeasti yli henkisen suon tuleen ei saa jäädä makaamaan! Entinen sahuri sanoi että konkurssi on hyvä, mutta palo on paras. Paloa eli irti päässyttä tulta ei pidä koskaan aliarvioida. Tärkeintä kodin palontorjunnassa on huolellinen tulenkäsittely. Kynttilöitä ei saa jättää palamaan ilman vartiointia, tulentekovälineet on pidettävä lasten ulottumattomissa ja tulisijat on hoidettava asianmukaisesti. Tämän lisäksi taloudessa on pakko olla lain vaatima palovaroitin, joka on testattava säännöllisesti ja patteri tulee vaihtaa uuteen riittävän usein. Hyvälle paikalle sijoitettu sammutuspeitto kuuluu joka kodin perusvarustukseen. 6 kg jauhesammutin on myös järkevä hankinta. Se on asetettava mielellään pääsisäänkäynnin välittömään läheisyyteen, merkittävä ja huollettava kahden vuoden välein. Sammuttimen toiminnasta on hyvä pitää kuivaharjoittelu. Tulipalotilanteessa noudatetaan periaatetta: P E L A S T A S A M M U T A H Ä L Y T Ä E V A K U O I Mikäli suinkin mahdollista, kannattaa osallistua muutaman tunnin kestävään ensisammutuskoulutukseen. Tulipalo osuu kohdalle vain kerran pari elämässä ja siksi harjoittelu on todella tärkeää, koska kovassa tilanteessa toimitaan pelkällä selkäytimellä. Hanki sammutin, jolla saa palon sammutettua, mutta jota perheenjäsenet kykenevät tehokkaasti käyttämään, 6kg on sopiva. Sammuttimia on erityyppisiä ja esimerkiksi rasvapaloon ei tule koskaan käyttää vesipohjaista sammutinta. Vesi sananmukaisesti räjähtää rasvapalossa ja voi polttaa sammuttajan ja levitä helposti. Kodin rasvapalot ovat yleensä helposti sammutettavissa sammutuspeitteellä. Koti pitää murtosuojata. Ovi on se paikka, josta aloitetaan. Turvalukko, väännönestolevyt ja saranatapit parantavat oven suojausta huomattavasti. Pientaloissa murtosuojausjärjestelmä on kannattava investointi. Kun koti on tyhjillään, se tulee pitää asutun näköisenä. Tämä hoidetaan valojen rytmityksellä, tyhjällä postilaatikolla ja pihalta luoduilla lumilla. Mikäli taloudessa on aseita, niin mielestäni niiden ainoa oikea paikka on asekaappi. Asekaapissa aseet ovat sopivasti poissa silmistä. Asekaappi on hyvä sijoittaa huomaamattomasti ja tietysti kiinnittää kunnolla kantaviin rakenteisiin. GONA 1/2008 sivu 10 GONA 1/2008 sivu 11
Vesi on vanhin voitehista ja välttämätöntä elämän jatkumisen kannalta. Toisaalta vesi väärässä paikassa aiheuttaa valtavasti vahinkoa. Kodin vesivahinkoriskiin voi vaikuttaa. Tärkeintä on sulkea hanat, kun laitteet eivät ole käytössä ja toisaalta pesukoneita ei saa jättää ilman valvontaa. Tämän lisäksi mielestäni vanhat ja huonokuntoiset pesukoneet kannattaa vaihtaa ajoissa uusiin. Kylmälaitteiden toiminta on yksinkertainen. Kylmälaitteen toiminta perustuu kompressorin putkistossa kierrättämän jäähdytysaineen olomuodon muuttamiseen. Neste sitoo lämpöä laitteen sisältä höyrystyessään höyrystimessä kaasuksi. Kaasu luovuttaa lämpöä laitteen ulkopuolelle tiivistyessään lauhduttimessa nesteeksi. Tämä prosessi häiriintyy jos laite on pölyn peitossa tai se on väärin sijoitettu. Kylmälaitteiden kuntoa on hyvä tarkkailla ja vaihtaa ikääntynyt kone uuteen ennen kuin se on myöhäistä. Raju talvimyrsky on meidän olosuhteissa melko todennäköinen skenaario. Miten voimme varautua tilanteeseen, jossa sähköt ovat poikki, perusinfra tökkii ja selvää tilannekuvaa ei ole saatavilla? Kotiin voi varata muutaman päivän kuivaruuan ja mielellään muutaman tonkan vettä, vaikka se normaalioloissa tuntuukin hätävarjelun liioittelulta. Kynttilät, patterit ja taskulamput auttavat pimeyteen ja kynttilät samalla vähän lämmittävätkin. Käteistä rahaa voi pitää sukanvarressa joitakin kymppejä. Mikäli taloudessa on tulisija, niin kuivia pilkottuja puita pitää olla parin päivän tarpeeseen. Vastapuolen toimenpiteitä ei voi koskaan täysin tietää tai arvata, mutta hyvä suunnitelma auttaa varmasti aina. Kodin riskienhallinta suunnitelma on hyvin yksinkertainen tai monimutkainen riippuen täysin tarkastelun tasosta. Käymällä läpi edellä esitetyt asiat omasta näkökulmasta ja samalla miettien muita mahdollisia omaan talouteen liittyviä riskejä, saa perusturvan hallintaan helposti. Kartoita riskit, tee suunnitelma, käy läpi suunnitelma koko perheen kanssa ja pidä suunnitelma ajan tasalla. Etenkin kouluikäisiä on ohjeistettava kädestä pitäen että kenelle ovea avataan ja kuinka ovi lukitaan ja avaimet säilytetään. Kodin vakuutukset Kodin vakuutukset kannattaa laittaa kuntoon. Vakuutukset ovat monelle se vihonviimeinen asia, johon tarttua. Kuitenkin vakuutukset ovat oleellinen osa kotitalouden riskienhallintaa, vakuutukset läpikäymällä ja kilpailuttamalla saattaa säästää selvää rahaa ja taatusti saa mielenrauhaa sekä hyvän mielen tekemättömien asioiden tultua hoidettua. Kotitalouden vakuutukset voidaan jakaa vaikka seuraavasti: Kotivakuutus Autovakuutus Tapaturmavakuutus Matkavakuutus Henkivakuutus Sairauskuluvakuutus Lapsivakuutus Lemmikkieläinvakuutus Venevakuutus Eläkevakuutus Kotivakuutus on jokaisen talouden perusturva. Helposti tulee ajatelleeksi että Kotari kattaa vain vesivahingot sekä tulipalon. Todellisuudessa laaja kotivakuutus on kattava paketti. Harva tulee miettineeksi että kotivakuutus sisältää vastuuvakuutuksen. Vastuuvakuutuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa töpeksit ja aiheutat vahinkoa kolmannelle osapuolelle. Tunnen kaupunkilegendan, jossa laskettelurinteessä sattui vakava tapaturma ja vahingon kärsinyt sai huomattavan korvauksen vahingon aiheuttaneen kotivakuutuksesta. Autovakuutus sisältää kaksi pääkomponenttia: pakollisen liikennevakuutuksen sekä kaskon. Kasko-vakuutuksia on eritasoisia suppeasta ns. täyskaskoon. Kasko voi pitää sisällään myös keskeytysvakuutuksen ja lasiturvan. Mieti autovakuutusta ottaessasi, ketkä autoa käyttävät. Jos käyttäjiä on muitakin kuin se joka viulut maksaa, niin vakuutus tuo stabiliteettia perherauhaan vahinkotilanteessa. Oma vahinkohistoria kannattaa kelata läpi. Jos takana on 10 vahingotonta vuotta, niin kannattaa kokeilla netin laskureilla, paljonko säästää esim. omavastuun nostolla. Tapaturma- ja matkavakuutus kannattaa miettiä ja hankkia yhtenä kokonaisuutena. Muuten nämä menevät helposti päällekkäin ja maksat turhaan useasta vakuutuksesta. Etenkin matkavakuutus on nykyään mitä erilaisimpien asioiden kylkiäisenä, jolloin samalla henkilöllä voi olla useita erilaisia päällekkäisiä matkavakuutuksia, joista ei ota enää kukaan tolkkua. Aktiiviselle reserviläiselle matkavakuutus on ehdottoman tärkeä. Se on voimassa yleensä 50 km päässä kotoa tai vapaa-ajan asunnolta. Allekirjoittaneelle sattui kesälomareissulla kotimaassa liukastuminen, aivan vaarattomassa tilanteessa ja matkavakuutus korvasi jalan kuntoon. Henkivakuutus, asuntolaina sekä työttömyysturva kannattaa miettiä yhtenä kokonaisuutena. Kannattaa tehdä yksinkertainen laskelma, jossa laskee perheen toimeentulon, jos yksi perheenjäsen jää työttömäksi, sairastuu tai loukkaantuu vakavasti kuoleman ollessa tietenkin pahin vaihtoehto. Lapsivakuutuksen varaus kannattaa tehdä syntymättömälle lapselle, jolloin se pitää tehdä muutamaa kuukautta ennen laskettua aikaa. Vakuutus tulee voimaan lapsen ollessa parin kuukauden ikäinen. Tämä on kallein vaihtoehto, mutta toisaalta turvaan ei tule mitään rajoitteita. Lapsivakuutus ei ole mitenkään halpa, mutta esimerkiksi allergioiden selvittäminen maksaa aivan mielettömästi. Toisaalta flunssatkin on mukava hoitaa joutuisasti yksityisellä lääkäriasemalla. Yksi tärkeä asia kannattaa huomioida. Omavastuu vähennetään toisilla yhtiöillä jokaisesta sairaustapauksesta, kun taas toisilla se vähennetään korvauksen haku kerrasta, eli voit paketoida useampia kuitteja yhteen. Muita vakuutuksia en käsittele, koska ne eivät ole samalla tavoin perusriskienhallintaa, vaan kaikki harrastukset ja harrastusvälineet vaativat oman syvällisemmän tarkastelunsa. Eläkevakuutukset ja muut säästövakuutukset kulkevat käsi kädessä muun sijoittamisen kanssa, ja se aihealue pysyy tämän tarkastelun ulkopuolella. Asento - niskasta kiinni - kodin riskikartoitus päivitykseen ja toimenpiteet loppuunsaatetuiksi. Sitten kelpaakin istahtaa turvatun kodin nojatuoliin ja syventyä syvärin tapahtumiin... Turvat mietintään ja kuntoon! Jussi Mäkinen, vänrikki Globaali riskimyyjä GONA 1/2008 sivu 12 GONA 1/2008 sivu 13
Mediakoulutusta ja vaarallisia tilanteita Pyryssä Jo perinteeksi muodostunut LAMPA:n loppuvuoteen sijoittuva varusmiesten koulutustarkastus ja loppusota järjestettiin Niinisalossa. Itsenäisyyspäivän juhlapöydän antimia lähti sulattelemaan HelSl:n reserviläiskouluttajista muodostettu osasto, ylil Jarmo Rytingin ohjaamana. Jo monena vuotena peräkkäin ovat pääkaupunkiseudun aktiivireserviläiset päässeet nauttimaan Pohjankankaan purevasta viimasta, unohtamatta tietenkään Niinisalon sotilaskodin maittavia Berliinin-munkkeja. Pyry 07 nimeä kantava harjoitus oli kuitenkin viimeinen HelSl:n johtama pääsotaharjoitus, koska vuoden vaihteessa tapahtunut sotilaslääniuudistus muuttanee harjoitustilanteen jatkossa. Pääkaupunkiseudun reserviläisten osasto koostui pääasiassa ESSL:n ampuma ja taistelukoulutusyksikköön sijoitettavista reserviläiskouluttajista. Porukan runko koostui monista Niinisalo-veteraaneista, mutta ilahduttavan paljon oli nyt mukaan päässyt ensikertalaisia, jotka saavat kohta puheenvuoron. Osaston tarkoitus oli tarjota varusmiesyksiköille koulutuspalveluita etukäteen tehtyjen case-tilausten mukaisesti. GONA 1/2008 sivu 14 Koulutustilanteet olivat ns. maalitilanteita, jonka jälkeen seurasi koulutusosio sekä palaute. Maalitilanteen pelaajat olivat useimmiten: 2-3 maalihenkilöä, 1-3 varusmiestä, maalihenkilöiden kouluttaja sekä varusmiesten kouluttaja. Pienten koulutustapahtumien lisäksi järjestettiin muutamia isompia hässäköitä esim. mielenosoituksia, sotavankien käsittelyä yms. Maantieteellisesti operoitiin Niinisalon varuskunnan alueella, sen välittömässä läheisyydessä, Pohjankankaalla sekä Kankaanpään taajama-alueella, lähes 24h / vrk. Pyry 07 harjoitus oli allekirjoittaneelle kaiken kaikkiaan neljäs peräkkäinen HelSl: n harjoitus Niinisalossa ja olen raportoinut niistä Gona-lehden edellisissä numeroissa. Niinpä annankin nyt puheenvuoron asetovereilleni, jotka kaikki olivat mukana ensimmäistä kertaa. Tuomas Hölsä, yliluutnantti Tapiolan Reserviupseerit Asiallinen perustaminen Harjoituksen alussa osastomme sai toimia maaliosastona perustamisharjoituksessa Tuusulassa. Kuulin jälkeenpäin parilta siellä kurssilla olleelta reserviläiseltä miten todentuntuiselta homma tuntui, kun harjoiteltiin oikeaa joukon perustamista. Rekkalasteittain oli kuulemma tuotu tavaraa perustamista varten. Olin unohtanut tuntolevyni kotiin ja kun sellainen minulle perustamispaikalla tilattiin, niin muutaman viikon päästä sain kirjekuoressa kotiin toisen kappaleen. Perustaminen on hyvin suunniteltu ja toimii, hyvä niin. Pohjankankaalla Aamuhämärä ja sumuinen Pohjankangas. Kävelen villapaita päällä vihellellen metsään. Seis, tunnussana! kuuluu pusikosta. Emmää mittään sellasta tiedä, älä nyt viitti. Mähän oon näillä mailla kävelly ikäni ja tulin vaan sitä kapteeni Virtasta kuttuun kahveelle, niinku viime vuonna. Tarjosin pojille pastillia ja kävelin heidän alueelleen! Löysin naamioidun, mutta vartioimattoman pasin ja paljon roinaa, jota kantelin osin piiloonkin. Vasta aikani alueella häärittyäni yksi hommansa hieman vakavammin ottava varusmiesjohtaja pysäytti minut ja otti jopa hieman yli-innokkaasti maanviljelijän komentoonsa. Tehokasta koulutusta GONA 1/2008 sivu 15 Kadonnutta koiraa etsimme kovasti huolestuneina ja kerran esitimme eksyneitä partiolippukunnan johtajia. Kaikkein todentuntuisinta harjoituksessa olivat mielenosoitukset. Varusmiesten katseista kuvastui epäuskoa, pelkoa ja jopa vihaa, kun lauma hurjannäköisiä mielenosoittajia marssi agitaattorinsa johdolla mielenosoituslauluja laulaen vasten porttia, räyhäten ja uhkaavasti käyttäytyen. Varusmiesten päästyä alku-säikähdyksestään ja muodostettua ketjun, vyöryimme massana sitä vasten. Jälkeenpäin purkutilanteissa mukana olleet poliisit arvioivat toimintaa ja kertoivat millaista JOUHA-toiminta todellisuudessa on. Sitä porukka kuunteli todella keskittyneesti. Johdonmukaista koulutusta annoimme vartiomiehen ja median toiminnasta. Se oli motivoivaa ja antoisaa, jokainen koki tekevänsä tärkeää työtä. Lisää äänenkäyttöä, varmuutta ja toimintatahtoa kaivattiin monelta, hyviäkin suorituksia nähtiin. Jälleen nousi mieleen ajatus, kuinka tärkeää tällainen koulutus varusmiehille on. Ikänsä muistanee se minua ja kaveriani rosvocasessa vartioimaan jätetty varusmies virheensä, kun pääsin luikahtamaan ovesta käsiraudoissa karkuteille. Tuloksellista toimintaa Loppuviikosta huusin mielenosoituksissa rasittuneen ääneni käheäksi valittaessani haavoittuneen sotilaan kovaa kohtaloa. Koko ketjun näkeminen ja kuljetuksen kokeminen kentällä haavoittumisesta prikaatiin asti oli todella silmiä avaava kokemus. Tosin pidin silmäni useita tunteja kiinni maatessani puolikuolleena paareilla milloin maassa, milloin teltassa, milloin sireeniautossa. Kylmää touhua, en suosittele minäkään tähän putkeen oikeasti joutumista, joten parasta harjoitella taisteluiden varalta riittävästi.
Täsmäkoulutusta, siinä kipinä lähteä maaliosastoon tehokkaampaa koulutusta pääset tuskin koskaan antamaan varusmiehille rauhan aikana. Viikko hyvin organisoitua ulkoilmatoimintaa kellontarkoilla aikatauluilla, tällaisella sisällöllä ja vähillä unilla oli hieno kokemus. Kimmo Karinen, vääpeli Espoon Reserviläiset Innokas reserviläinen ilmoittautuu palvelukseen Miten sinä toimisit vartiomiehenä tai muuten vain rivimiehenä, jos harjoituksessa tai tositilanteessa ryhmitysalueellesi harhautuu ns. innokas reserviläinen, joka haluaa tutustua uuteen PV:n kalustoon ja muistelee menneitä varusmiesaikojaan, tarkoituksenaan vain saada anastettua ns. sotasaalista kokoelmiinsa? Tai vartiopaikalla innokkaat reserviläiset, joilla on jopa omat aseet mukanaan, yrittävät ilmoittautua vapaaehtoisesti mukaan harjoitukseen? Tai kuinka toimit kun joku varastaa LV217:n juuri kun yrität tehdä yhteyskokeilua pataljoonaan? Tai miten suhtautua mielipuoliseen ja hieman väkivaltaiseen murtautujaan, joka väittää ettei ole täällä päin ollutkaan? Tai jos kiinniotettu pääseekin karkaamaan kun olet häntä vartioimassa ja huomiosi kiinnittyy johonkin muualle? Yllättäviä tilanteita, mutta tosi elämässä hyvinkin mahdollisia. Muun muassa tällaisia tilanteita varusmiehet saivat kokea kellon ajasta riippumatta. Erilaiset erikoiset tilanteet pistivät varusmiesten huumorin ja tilannetajun koetukselle. Oppi oli kuitenkin molemminpuolista ja palaute positiivista. Etulinjasta kenttäsairaalaan Mitä tapahtuu kun astut sirotemiinaan etulinjassa? Jalka on palasina ja pakkasta on muutama aste. Taisteluparisi ei pysty sinua auttamaan ennen kuin miinoitteet on raivattu. Verenpaineesi laskee ja kylmä hiipii syövereihin. Miinaan astumisesta alkaa pitkä ja hidas, mutta mielenkiintoinen tie, läpi lääkintämiesten ja sidontapaikkojen aina kenttäsairaalaan asti. Pyry-harjoituksessa järjestimme lääkinnällisiä tilanteita, jotta myös lääkintähuolto sai harjoitella tositoimintaa. Vaikka kysymyksessä olikin harjoitus, niin nyrkkisääntönä voi sanoa että jokainen porras aina ryhmästä joukkueeseen ja edelleen komppaniaan ja siitä pataljoonaan/prikaatiin kestää noin 1-1,5 tuntia. Eli ennen kuin olet päässyt leikkauspöydälle prikaatin ensihoitoasemalle, on kestänyt aikaa vähintään neljä viisi-tuntia. Ensihoitoasemalta potilaat sitten lähetetään vielä edelleen kenttäsairaalaan saamaan ns. lopullisen hoidon. Hoitolinja on pitkä ja hidas, joten suosittelen kaikille lämpimästi että pysykää tositilanteessa poissa vihollisen tulivaikutuksesta ja älkääkä missään nimessä haavoittuko. Jaro Pietikäinen, yliluutnantti Tapiolan Reserviupseerit Uutta oppia konkarille Olen toiminut jo useamman vuoden ajan reserviläiskouluttajana, mutta näissä harjoituksissa roolini on ollut valtaosin taistelu- koulutukseen liittyvä, kun taas PYRY-07- harjoituksessa kyse oli toiminnasta rauhan aikana ja konfliktin lähestyessä. Osallistuin ensikertalaisen eli hiutaleena mukaan PYRY-07-harjoitukseen ja kuuden päivän harjoituksesta minulle jäi hyvä onnistumisen tunne reserviläisten ja varusmiesten välisestä yhteistoiminnasta. Uskon, että maaliosastotoimintamme toi uutta mielenkiintoa myös varusmiesten koulutukseen, kun maalitilanteissa toimivat henkilöt eivät olleetkaan tuttuja varusmieskavereita, vaan vastassa olikin mitä erilaisimmalla rekvisiitalla varustautuneita tuntemattomia henkilöitä. Kouluttajanana, maalimiehenä ja potilaana Ehdin vajaan viikon aikana moneen rooliin. Ehkäpä tutuin näistä oli kouluttajan rooli, jossa olin mukana kouluttamassa varusmiehille median edustajien kohtaamistilanteita. Tavallisuudesta poikkeavampia rooleja olivat mm. ilman KH-käskyä harjoitukseen tulossa oleva reserviläinen, koiraansa etsivä paikallinen asukas, eksyksissä oleva vaeltaja, mielenosoittaja, innokas omalla aseistuksella harjoitukseen mukaan tulossa oleva reserviläinen, väkivaltaisesti käyttäytyvä murtomies... Näiden roolien lisäksi ryhmäni Kärpän toimenkuvaan kuului haavoittuneiden kuvaaminen, joten olin useampaan otteeseen paikattavana EHAS:lla (ensihoitoasemalla) ja vammojen kirjo oli varsin kattava, avomurtumista ilmarinnan kautta taistelushokkiin ja muuta pienempää vammaa siltä väliltä. Pariin otteeseen tilani ehti heikentyä mustaksi potilaaksi saakka eli liityin taivaalliseen sotajoukkoon, mutta kouluttajan ilmoituksesta koin ihmeparantumisen ja siirryin taas maskeerattavaksi seuraavaa vammaa varten. Haavoittuneen rooli antoi itsellenikin uutta opittavaa siitä kuinka tärkeää ovat yksittäisen taistelijan ensiaputaidot ja siitä että haavoittuneen evakuointi etulinjasta ei ole mikään pikasuoritus, vaan haavoittumishetkestä EHAS:lle pääsyyn voi kulua useita tunteja, jolloin odottavan aika tuntuu varmasti pitkältä. Kaiken kaikkiaan PYRY-07 oli mielenkiintoinen kokemus ja jos käsky käy, niin eiköhän sitä tule lähdettyä toistekin Niinisaloon. Tällä kertaa emme aina edustaneet Suomea, vaan myös erilaisia puolisotilaallisia ryhmiä sekä mellakoitsijoita. Varusmiehille oli opettavaa torjua outoja, sekalaisia miehiä, tuttujen palvelustovereiden sijaan. Taistelukertomukset kokosi Perttu Salonen, alikersantti Espoon Reserviläiset GONA 1/2008 sivu 16 GONA 1/2008 sivu 17
Viimeiset ruudinkäryt Otaniemessä Tapiolan Reserviupseereiden toimintaan on ammunta liittynyt olennaisesti aivan yhdistyksemme perustamisesta 1956 lähtien. Pauketta on riittänyt kymmeniä vuosia Tapiolassa. Poliisiammattikorkeakoulun rata oli vuosia katkolla, odottaen koulun siirtymistä Tampereelle. Syksyn 2007 vuorot olivat viimeiset ja väistösuunnitelma toteutettiin. Vuonna 1959 myönsi Uudenmaan lääninhallitus Otsolahden kalliosuojaan rakennetulle 12,5 metrin ampumaradalle käyttöluvan. Jäsenemme ampuivat ja kunnostivat rataa, jolla avajaiskilpailu pidettiin huhtikuussa 1961. Vuonna 1961 valmistui Otaniemeen Poliisiopisto eli nykyinen Poliisiammattikorkeakoulu jonka kellaritilassa sijaitsi silloisen mittapuun mukaan uudenaikainen 10-paikkainen 25 metrin ampumarata. TaRun puheenjohtajan kapteeni Juhani Laipion toimikaudella 1962-1966 syntyi ampumaradan käytöstä neuvottelutulos ja TaRu sai oman kotiradan Radalla oli taulujen kääntölaitteet, ilmastointi, loisteputkin toteutettu valaistus ja taulujen takana luoteja pysäyttämässä hiekkavalli jota piti muistaa välillä kastella pölyämisen ehkäisemiseksi. 1980-luvun alussa Otaniemen rata koki uuden tulemisensa Tarun ja silloisen Espoon reservin aliupseerien tehostaessa ampumatoimintaansa. Lajeina olivat sille ajalle tyypilliset koulu- ja kuvioammunta. Harrastajien lukumäärä kasvoi voimakkaasti ja Otaniemen rata oli yksi tärkein tapa hankkia jäseniä yhdistyksiin. Harrastuksen kasvaessa myös tulostaso nousi huomattavasti ja Tarun jäseniä näkyi pian myös isompien tapahtumien tuloslistojen kärkipäässä. Myös erilaiset haasteottelut muita yhdistyksiä vastaan olivat suosittuja. Kiivaimpina aikoina 80-luvun puolivälissä ampujat saivat odotella vuoroaan ja ammunnat johdettiin sotilaalliseen tyyliin, jotta turvallisuus pysyi yllä. Aseiden kaliiperit kasvoivat ja 9 mm pistooli tai revolveri kuului lähes jokaisen radalla kävijän arsenaaliin. Samaten siirryttiin myös nopeatempoisempiin ammuntoihin, jotta kaikki pääsisivät ampumaan siedettävän odotusajan puitteissa. Ampumapäivät ja -ajat ovat vaihdelleet poliisien koulutus- ja kurssipäivien mukaan. Rata oli käytössämme lauantai iltapäivisin, kesäkuukausia lukuun ottamatta, klo 15-21 helmikuuhun 1992 saakka, jolloin radan korjaustyöt keskeyttivät ammunnan. Syksyllä 1992 jatkuivat ammunnat, mutta säästösyistä lakkasi viikonloppupäivystys Poliisiopistolla ja ammunnat siirrettiin tiistai-iltaan jolloin rata oli käytössä 3 tuntia joka tiistai. Samalla ryhdyttiin perimään kohtuullista 10 markan ratamaksua kultakin käyntikerralta. Ammunnat jatkuivat viikoittain tiistaisin kevääseen 1995 saakka. Syksyllä 1995 päätti valtion kiinteistöistä vastaava yhtiö ryhtyä perimään neliömetreihin perustuvaa vuokraa radan käytöstä ja se tarkoitti jokaisen ampujan ratamaksun kohoavan 25 markkaan tunti. Kustannusten nousu vähensi ampujien käyntikertoja, joten vuorot järjestettiin vain joka toinen tiistai ja silloinkin riitti 2 tunnin ratavuoro hyvin. Syyskaudella 1997 vaihtui ampumaillaksi torstai ja vuoden 1999 alusta säästötoimet lopettivat iltapäivystyksen. Siitä lähtien olemme päässeet ampumaan sunnuntai-iltaisin, edellyttäen että seuraavana maanantaina on alkanut jokin poliisien kursseista ja päivystäjä on ollut paikalla päästämässä pitkämatkalaiset majoitustiloihin. Radalla ei alkuun ollut aserajoituksia, sai siis ampua millä tahansa aseella, jos sen sai raahattua radalle mutkikasta käytävää pitkin. Loppuaikana oli vain pistooli- ja revolveriammunta sallittu. Kaikenlaisia tykkejä on radalla nähty, mutta niistä kertovat vain kaupunkilegendat. Kääntölaitteet lakkasivat toimimasta kauan sitten, ilmastointi toimi jos toimi ja valaistuskaan ei ollut mitä sen pitäisi. Ampumaajat ovat vähentyneet, hinta noussut 5 euroon tunti ampujaa kohden, vaan eipä se ole tahtia haitannut. Ampujat ovat viihtyneet, uusia on koulutettu ja monia hyviä ammuntaan ja aseisiin liittyviä neuvoja on sinkoillut ilmassa ja onpa muutama ampuja voittanut joulukinkunkin pöytäänsä koristamaan. GONA 1/2008 sivu 18 GONA 1/2008 sivu 19
Ampumaupseerit 1977 syksyllä tositoimissa poliisiopiston radalla. Oikeassa reunassa Anssi Lampipuu, kolmantena Unto Pulkkinen ja viidentenä Tapani Turkki. Ei lie ollut tunkua takana olleille painonnostotelineille ammunnan ollessa kiivaimmillaan. Hien aromit vaihtuivat ruutiin ilmassa. TaRulla oli käytössä neljä laadukasta.22 pistoolia, joilla alkuun ammuttiin. Poliisiopiston rata mahdollisti muutkin kaliiperit, alkuun myös muut kuin pistoolit. 9mm pistooli on vakiinnuttanut asemansa, mutta tarkkuusammunta on pysynyt piintyneesti sisäradoilla määräävänä lajina. Ulkoradoilla SRA on tuonut ammuntaan liikettä ja vaihtelua. Nykyään se alkaa hivuttautua myös sisäradoille, missä se vain on mahdollista turvallisuuden kärsimättä. Töölöntorin uusi rata on tässä edelläkävijä ja mallin antaja. Siirrettävät ampumapöydät mahdollistavat tilan monipuolisen käytön ja 5 metrin minimi ampumaetäisyys tuo mahdollisuuden liikkua ammunnan aikana. Ennen ratavuorojen supistumista joka toiseen viikkoon ja tuntimaksun tultua voimaan, oli käyntikertoja keskimäärin 300 vuodessa ja nyt noin 150. Varovainen arvio käyntivihkoja selattuani on että miljoonan laukauksen rajapyykki on paukkunut. Ammunta taukosi lopulta Tapiolassa Nyt on rata suljettu Poliisiammatti-korkeakoulun siirtäessä toimintansa syksyllä 2007 Tampereelle. Nöyrä kiitos poliiseille näistä vuosista, kun olemme saaneet ampua sisällä lämpimässä, kun ulkona on pakkanen paukkunut. Palanen historiaa on tallentunut ampumaratavihkoihin, joihin on kuitattu patruunat kullakin ampumakerralla. Listoista näkee eri ampujien aktiivikaudet, kun jokin nimi ilmestyy, toistuu jatkuvasti ja häviää listoilta. Huomio kiinnittyi erityisesti nimiin, jotka ovat vaikuttaneet kerhon historiaan tai joita näkee vieläkin toiminnassa mukana. Ammunta on siis aina tainnut toimia houkuttimena, josta voi jäädä koukkuun. Pisimmän ammuntauran lienee tehnyt Karit, Wuokko ja allekirjoittanut. Kerhon aiempien puheenjohtajien nimet vilahtelevat joukossa, siis radalta voi ponnistaa huipullekin. Vihkoja selaillessa huomio kiinnittyy tietojen niukkuuteen. Päivämäärä, nimi ja patruuna/ratamaksun suuruus. Nimikirjoituksista harvemmin saa jälkikäteen mitään tolkkua, joten koukerot jäävät tuntemattomiksi ampujiksi. Minimissään rivillä on koukeroinen nimikirjoitus ja kympin ratamaksun kuittaus. Ampujien kerho on väliin merkitty tunnollisesti, välillä vain osalla ja joinain vuosina sitä ei ole rekisteröity lainkaan. Onkin harkittava, miksi ratakirjoja pidetään. Joko niitä ei tarvittaisi lainkaan, pelkkä tilastointia varten merkitty ampujien tai laukausten määrä voi riittää vuosiyhteenvetoa varten. Jos halutaan olevan jälkikäteen mahdollista selvittää keitä paikalla tiettynä päivänä on ollut, esim. vahinkotapauksissa, tarvitaan sitten tarkat tiedot, selvästi kirjattuna. Mielenkiintoisinta olisi myöhemmin lukea, mitä lajeja ammuttiin. Luettelot ja tilastot ovat kuivaa luettavaa, mielenkiintoisempaa olisikin lukea tai kuulla kuvauksia tilaisuuksista, ammuntojen tai aseiden kehityksestä ja hinnoista. 1994 kolme Karia; Wuokko, Puustinen sekä Puolakka ovat aloittaneet Jorma Puhdon kanssa ampujien numeroinnin 101: stä tilitysten helpottamiseksi. Numeroissa on päästy nopeasti 170:een, eli 70:een eri ampujaan. Edellisenä vuonna yhteenveto kertoo 65:stä eri ampujasta vuorolla. Kokonaissuorituksia lähes 400 kappaletta vuodessa. Laukauksia sitten jo reilusti enemmän Helmi- maalis-, huhti- sekä lokakuu ovat ehdottomasti aktiivisimpia ampumakuukausia. Niissä ampumasuorituksia on tuplasti ellei triplasti normaalikuukausiin. Kesä- ja heinäkuut ovat selvästi loma-aikaa, sillä vaikka vuorot ovat pyörineet, on paikalla ollut lähinnä vuoron valvoja ammuskelemassa yksikseen. Vuonna 1984 1986 ammuntaan mukaan tulleita on paljon edelleen toiminnassa mukana. Silloin lienee alkanut uusi aktiivinen aikakausi kerhon toiminnassa, joka on sitonut ihmisiä tiiviimmin mukaan, jolloin irrottautuminen ei ole tapahtunut niin herkästi. Vanhoista hyvistä ajoista puhuttaessa mielessä ovat varmaan patruunoiden hinnat. Vuonna 1984 ammuttiin lähinnä.22 LR patruunoita, joiden kappalehinta oli 8 penniä/kpl. Nykyään hinta on ainakin kolminkertainen, eli 24 p/kpl (.22 LR patruunat 4-18 sn/kpl). 9mm patruuna on pitänyt hintansa vuodesta 1990, jolloin kappalehinta pyöri markan kieppeillä ollen edelleen maltillinen 18 sn, eli vain vähän yli markan. Yksi aikakausi on päättynyt, antaen tilaa, tai oikeammin pakottaen uuden tuleen. Töölöntorilla ampuneena voi vain ihastella kaikkia sen yksityiskohtia sekä ampumismukavuutta. Turvallisuus, meluntorjunta sekä monipuolinen ammunnan harrastaminen on leivottu joka vaiheessa suunnitelmiin mukaan. Ampumassa ja ratavihkoja selailemassa Kari Puustinen, yliluutnantti Ampumaupseeri GONA 1/2008 sivu 20 GONA 1/2008 sivu 21
Uudet rakenteet Töölöntorilla Metallilevyjä on muotoiltu peittämään erilaisia mutkia ja kulmia. Niiden takana putket, johdot sekä valot saavat olla turvassa. Levyjen päälle liimattiin vielä 45 mm Regupol levyt. Valoisaa, lämmintä, turvallista ja lähellä. Näistä kaikista ei yleensä pääse nauttimaan ampumaradoista puhuttaessa. Helsingin Reservinupseeri- ja Reserviläispiirit toteuttivat merkittävän rakennusprojektin Töölöntorin vanhalla ampumaradalla. Rata on kokonaan uusi. Alueen kerhot saavat ampua vuoroillaan pistoolikaliipereilla, hyvissä olosuhteissa. Kevään 2007 aikana hahmottuivat suunnitelmat ja urakoitsijat, samoin budjetti ja osa rahoituksesta. Projektin johtoon pyydettiin Kari Wuokkoa, joka pitkään ammuntaa harrastaneena, näppäränä käsistään sekä vielä lääkärinä osasi ottaa huomioon kaikki osaalueet radan suunnitelmissa. Kesän aikana oli enempi eläimellisen raadannan vuoro. Kaikki turha irrotettiin, purettiin pienemmäksi sekä kuljetettiin sorttiasemalle tai metallinkeräykseen. Näin saatiin tilaa uusille rakenteille. Suuri työ oli sikin sokin menevien putkien suojaamisessa muutaman millin teräslevyillä. Piikkaus, kierretanko kattoon, hahmottelua ja mittailua, levyn rälläköiminen oikeaan muotoon sekä vielä jollain ilveellä painavan levyn hitsaus ylös kiinnikkeisiinsä. Otteen lipsahtaessa...vaati nopeita refleksejä. Ilmastointiputket seinillä sekä katossa on nyt suojassa, niiden takana myöskin uudet tehokkaat, tauluja valaisevat halogeenivalot. Metallilevyt on suojattu kimmokkeilta päälle liimattavilla Regupol levyillä. Taulujen takainen seinä sai suojakseen uuden luotiloukun Saksasta. Luotiloukun kokoamistyö alkoi pohtimalla miten ihmeessä kymmenien levyjen pakasta saadaan koottua kokonainen seinä, ilman työohjeita sekä ilman pultin pulttia. Täytyy sanoa, että nerokkaasti oli levyt leikattu laserilla, mittatarkasti ja niin että ne lukitsivat toisensa oikein yhdisteltynä. Urakka eteni nopeasti koska mitään työkaluja ei tarvittu, vain nokkeluutta löytää oikeat osat sekä raakaa voimaa saada hyllylevyt nostetua paikoilleen. Nerokkaat palapelit järeästä materiaalista. 45 asteen kulmassa olevat hyllyt ottavat luodit vastaan ja kääntävät ne alas, osumaan alempaan hyllyyn ja tippumaan voimansa menettäneenä alaraosta keräysaltaaseen. Koko hylly seisoo omalla painollaan vakaasti omalla betoni muurillaan hyllyjen vakauttaessa rakenteen jämäkäksi. Sentin paksu sirpalesuojaverho sekä Taulujen kääntölaitteet ovat luotiloukun edessä. Takana on vain kapea huoltokäytävä. GONA 1/2008 sivu 22 GONA 1/2008 sivu 23
Projektipäällikkö Kari, piirin puuhamiehet, Arto ja Ville, hikisinä ihailemassa urakan edistymistä. Regupol hylly sekä luotiloukun rakenne. Etummaisena on Regupol harkoista koottu seinä, joka ylhäällä on ripustettu metallitelineisiin. Harkot on tarvittaessa helppo uusia. Alaseinä on peitetty vanerilevyllä, jotta se ei salli turhaa paukuttelua harkkoihin. Jokaisesta osumasta kun jää selvästi näkyvä jälki vaaleaan vanerilevyyn. Ovi takahuoneisiin tukitaan ammunnan ajaksi harkkokärryllä, joka liukuu omilla kiskoillaan tarkasti paikoilleen sulkien oviaukon. Takahuoneessa on kerhojen tarvikekaappeja, tauluja sekä kulkuyhteys vessaan, autotalliin ja sen roskikselle. Regupolia alhaalla, ylhäällä, seinillä sekä kiskoilla liukuvassa ovessa. Radalle on saatu lisää tilaa siirtämällä seinustoilla olevat kaapit takahuoneeseen ja rakentamalla liikuteltavat ampumapöydät väliseinillä. Nyt myös toiminnalliset ammunnat ovat mahdollisia lattiaan merkityn ampuma-alueen rajoissa. Tosin ampua saa jopa 5 metrin päästä tauluja, niin hyvin luotiloukku pitää luodit ja sirpalesuojaverho sirpaleet. Rata alkoi satojen työtuntien ja kymmenien tuhansien eurojen jälkeen olla ampumavalmis. Ensivaiheessa lokakuussa, ei ilmastointi aliprojekti ollut vielä alkanut ja ruutikaasut tunsi nenässään. Huhtikuussa alkoivat auton kokoiset myllyt imeä ruutikaasuista ilmaa kohti rakennuksen kattoa. Ilma vaihtuu 17 kertaa tunnissa! Jos reserviläinen nyt halajaa ampumaan pistoolillaan, on syytä suunnata kohti keskustaa. Paikalle pääsee julkisilla mistä suunnasta tahansa, eikä parkkipaikka näin muodostu ongelmaksi. Lyhyet aseet kulkevat huomaamatta kassissa. Tilat ovat tarkoitustaan varten räätälöity viimeisimpien oppien mukaisesti. Kulunvalvontajärjestelmä mahdollistaa kulkemisen hallitusti ja videokuvaus turvallisuuden tarkkailun. Tilat ovat maanpuolustusväen omistamat sekä hallinnoimat, joten jatkuvuus on taattu. Entiset taulunkääntimet on huollettu ja asennettu takaisin paikoilleen. Näppärä uusi taulujen kiinnitys perustuu kevyeeseen muovilevyyn, joka magneeteilla kiinnittyy yläosan Regupolin metallihyllyihin. Muoviin niittipyssyt kiinnittävät pahvitaulut helposti ja uusia muovilevyjä saa halvalla lisää puhkiammuttujen tilalle. Jokaisen ampumavuoron lopuksi pitää siistiä paikat; roskat ulos, pölyt imurin kitaan ja lyijyt keräysastioihin, joista ne lähtevät uusiokäyttöön...uudestaan luodeiksi. Tarkkaa, vaarallista ja hikistä touhua. Seinät on peitetty vaaleilla äänieristyslevyillä, jotka imevät osan laukausmelusta itseensä. Vaaleanharmaaksi maalattu lattia helpottaa ammunnan jälkeistä loppusiivousta kummasti. Näkymä takahuoneen taulu- ja tarvikevarastoon. Karille myönnetty Maanpuolustuksen suunnannäyttäjä palkinto ei tullut turhasta. Rata on meidän reserviläisten käytössä vielä kymmenet vuodet. Sitä voi ylpeillen esitellä kiinnostuneille. Ammunnan uudessa aallossa Heikki Valkonen, yliluutnantti Puheenjohtaja, Taru GONA 1/2008 sivu 24 GONA 1/2008 sivu 25
Dachau Karttatiedustelu kannattaa aina. Nyt Mynchenin lentokenttää etsiessä sattui Dachau niminen kylä silmiin ja aivoissa alkoi raksuttaa... Vaikka työreissu oli vain yhden yön mittainen, sain mahdutettua Dachaun keskitysleirimuseon päivän ohjelmaan. Eihän se päivänpaisteessa pelottanut, mutta paikalta löytyi selkäpiitä karmivia yksityiskohtia ja konkreettisena se, mistä oli kirjoista vain lukenut, kuin fiktiosta. Palaverista suunnistin hotellihuoneeseen vaihtamaan kevyempää varustetta ja hakeuduin Schnellbahn lähijunan kyydissä parikymmentä kilometriä lähiöalueelle. Paikallisbussi odotteli tyhjällä asemalla ja otti meidät muutamat turistit kyytiinsä. Kolmen kilometrin päässä oli museon pysäkki sekä infopiste. Opaslehtinen ohjasi museon kohteille, joissa hyvin vähäeleisesti selvitettiin vankien elämän eri puolia. Karua, karua ja karua, toisaalta ei juuri uutta tietoa. Tarkkoja tietoja ei herunut opastauluista, mutta niihin oli kyllä panostettu normaalia enemmän. Uutta oli leirien lukumäärä. Dachauhun liittyviä rakennuksia oli 50 kilometrin säteellä kymmenittäin. Lienevät olleet pääosin tehtaita ja yrityksiä, joihin vankityövoimaa on lähetetty. Leirin rakenne sellirakennuksesta ja huoltorakennuksesta alkaen. Parakkien päätyjen välissä oli keskuskatu, joka heräsi iltaisin eloon. Vankileirien saaristoa Saksassa sekä Puolassa sodan aikana. Vain harvat ovat nousseet maailmankuuluiksi, erityisaseman, kirjojen tai elokuvien ansiosta. Sellirakennuksen yksinkertaista tehokkuutta. Pieniä 2x3 metrin sellejä 70-80 peräjälkeen sekä toinen mokoma toisella puolella käytävää. Paikanpäällä olo oli epätodellinen, eikä vankien oloihin kyennyt millään samaistumaan. Kun ihmisarvo ja -oikeudet poistetaan, muuttuu elämä täysin. Kiireistä ja pikkuflunssasta ei silloin harmiteltu, kun taistelu ruuasta ja edes joistain lisäetuuksista vei kaiken huomion. Kuolema oli läsnä aina ja kaikkialla. Vartijoiden rajaton valta ja varmasti tapahtuneet ylilyönnit altistivat vangit vartijoiden mielivallalle. 70x70 sentin sellit, joissa ei mahtunut kuin seisomaan, toimivat kovennettuna, elleivät kuulustelut ja kidutus tuntuneet riittävän. Saavumme Dachaun asemalle...hetkonen! Vallihauta, piikkilankahidaste, sähköistetty piikkilanka-aita, valonheittimet sekä leirin betonimuuri estämässä pääsyn...ss joukkojen asuinalueelle. Cyclon-B suihkujen prototyyppi. Esitteiden mukaan näitä ei koskaan ehditty käyttää, mutta täällä lie testattu rakenteita, joita laajemmassa mittakaavassa toteutettiin tuhoamisleireillä. GONA 1/2008 sivu 26 GONA 1/2008 sivu 27
Dachau perustettiin jo 1933 säilömään epätoivottua ainesta, kuten poliittisia vankeja, kommunisteja sekä juutalaisia. Leiri ehti siis olla Saksan sisäisessä käytössä seitsemän vuotta, ennen toista maailmansotaa ja sotavankien sekä juutalaisten määrän räjähdysmäistä kasvua. Uusia leirejä perustettiin Dachaun oppien perusteella valloitetuille alueille. Dachaussa koulutettiin vartijoita yhdenmukaiseen raakuuteen näille muille keskitysleireille. 34 parakkia, kahdessa rivissä, välissään leirin valtaväylä, jolle vangit kokoontuivat iltaisin tapaamaan toisiaan. Leirin eteläpäädyssä oli valtava huoltorakennus sekä vain vankikoppeja sisältävä sellirakennus, bunkkeri. Parisataa metriä pitkän rakennuksen leveys on vain noin 7 metriä. Osa vangeista eli monta vuotta omassa sellissään. Joku tuotiin vuonna 1938 Dachauhun ja teloitettiin muutama viikko ennen amerikkalaisten joukkojen saapumista. Kaikkiaan Dachaun leirillä kuoli eri syistä 20 000 vankia. Huonot olot ja kova työ lienevät suurimmat syypäät kuolemiin. Jossain mittakaavassa vankeja teloitettiin myös ampumalla, mm 4000 venäläisvankia operaatio Barbarossan alettua. Jos tukkikämpillä oli keittiön ja kämpän välissä elämänluukku, tämä lienee sitten se kuolemanluukku. Asioista voi helposti lukea ja unohtaa, jos luettu tuntuu uskomattomalta tai käsittämättömältä. Kun seisoin rakennuksen pihalla, joka oli rakennettu pelkästään ihmisten tuhoamiseksi, olo tuntui tyhjältä. Vieressä oli vanha krematorio, joka oli jäänyt pieneksi, joten tarvittiin uusi ja tehokkaampi. Onhan meillä krematorioita nykyäänkin, mutta tänne vangit tuotiin elävinä tai viereisen teloituspisteen kautta... Entisöidyt 2 parakkia 34:stä. Kussakin parakissa asui satoja vankeja. Kaikkiaan noin kuudella hetaarilla kymmeniätuhansia ihmisiä. Vankien elämä rajoittui todella pienelle alueelle. Kaikki tapahtui tehokkuuden nimissä, muita vaatimuksia ei ollut, ei edes inhimillisyyttä. Museoalue on säilynyt ja entisöity hienosti. Kaikki on kuin ennen. Siisteys lienee ollut pakotettuna yhtä hyvä. Massojen liikuttelu ja kuolemanpelko puuttuivat, eikä nykyihminen varmaan kykene samaistumaan sen aikaisiin oloihin. Ensinnäkin ei ollut tietoa, että liittoutuneet ja demokratia voittavat. Tämä kaikki olisi aikalaisille voinut olla osa jatkuvaa todellisuutta. Valtakoneiston ulkopuoliset olisivat aina tuomitut elämään keskitysleireissä ja tekemään orjatyötä ainaisen kuolemanpelon vaaniessa. Ihmiset olisi jaettu valtaa pitäviin, tavalliseen kansaan sekä oikeuksia vailla oleviin. Heille sai tehdä mitä halusi, hyödyn irti saamisen jälkeen heidät vain piti tuhota tehokkaasti. Weimarin tasavalta, kommunistien vallankumous sekä lopulta kansallissosialistit, Saksa todella heilui äärimmäisyydestä toiseen maailmansotien välissä. Tapahtuneet hirmutyöt eivät aikalaisten silmissä Yhdysvaltain 7. armeijakunnan 45. jalkaväkidivisioona vapautti Dachaun keskitysleirin vangit 29. huhtikuuta 1945. Samana päivänä amerikkalaiset ampuivat Dachaussa yli sata SS-miestä, osan vangit pahoinpitelivät kuoliaiksi, osa vietiin vankilan muuria vasten ja ammuttiin konekivääreillä. Teloitetut eivät kuitenkaan olleet leirin vakituisia SS-vartijoita, jotka olivat paenneet, vaan muutamaa päivää aikaisemmin itärintamalta leiriä vahtimaan siirrettyjen SS-joukkojen jäseniä. Opaste pistooliradalle... Kun tuhansia vankeja on majoitettava, käytettiiin puhdasta matematiikkaa: tusina rinnan, kolmeen kerrokseen, kaksi laverikompleksia rinnakkain = 200 yksikköä. Arkkitehtuuritehtävä: suunniteltava rakennus, jossa voidaan tappaa massoittain ihmisiä sekä tuhota ruumiit polttamalla. Funktionalismia, muttei ihan tätä päivää. GONA 1/2008 sivu 28 GONA 1/2008 sivu 29
Museon kotisivut löytyvät osoitteesta: http://www.kz-gedenkstaette-dachau.de/ Onneksi sissi otti kartan käteensä ja teki karttatiedustelunsa kunnolla. Näin mahdollistui vaikuttava kokemus, joka pysynee mielessä pitkään. Leiriltä sitten pitikin kiiruhtaa takaisin hotelliin vaihtamaan sandaalit pois ja taksilla kaupungin toiselle laidalle työpäivälliselle edustamaan... Synkkään historiaan tutustumassa Heikki Valkonen, yliluutnantti Puheenjohtaja, TaRu Vartiotornista, josta on valvottu ettei toivon kipinää näy leirin alueella, eikä muurien ulkopuolelle ole yrittämistä. ehkä olleetkaan niin ihmeellisiä. Valta oli löyhässä ja sen takaamiseksi sekä olojen vakauttamiseksi piti vastavoimat nujertaa voimakeinoin, ennen kuin ne nujertaisivat sinut. Jos ideologiat taistelivat elämästä ja kuolemasta, siinä ei yksittäisen ihmisen elämällä tai kuolemalla ollut niin väliä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ihmiselämän arvo oli muuttunut. Muutoksen puolesta oltiin valmiita myös kuolemaan. Erilaiset kansannousut olivat arkipäivää euroopassa. Aiheeseen voi sukeltaa esimerkiksi lukemalla Rudolf Hössin omaelämäkerraasta Auschwitzin komendantti (Tammi 1959/2007). Höss tuomittiin taposta 10 vuodeksi, josta hän ehti istua 4 vuotta, kunnes hänet armahdettiin. Tie vei vähitellen vankilanosan johtajasta Auschwitsin komendantiksi. Juutalaisten muistomerkissä tunnelma on synkkä ja vain kapea toivon kajastus laskeutuu katon aukosta tummaseinäiseen luolaan. Sodan jälkeen Dachaun rakennukset toimivat pakolaisten majoitustiloina. 1955 krematoriot oli jo määrä purkaa. Entisten vankien järjestön taholta nousi vaatimus keskitysleirin muiston vaalimisesta ja pikku hiljaa päätöksiä museon hyväksi alkoi tihkua. Museon toiminta alkoi vuonna 1962. Nykyiseen muotoon museo ja sen päänäyttely rakennettiin 2002. Alue on vaikuttava ja erittäin hienosti toteutettu. Sen sijainti suurkaupungin liepeillä mahdollistaa suuret kävijämäärät. Paikanpäällä on vaikea sisäistää kaikkea ja muutaman tunnin jälkeen alkaa turtumus. Parasta olisikin ennakolta tutustua asioihin syvällisesti ja tutkia museon tarjontaa internetistä, jotta etukäteen tietää, mitä museolta voi odottaa ja mitä itse siltä haluaa. GONA 1/2008 sivu 30 GONA 1/2008 sivu 31