CISG pähkinänkuoressa

Lena Sisula-Tulokas joulukuu 2012 CISG pähkinänkuoressa 1 CISG, YK:n kauppalaki 2 Materiaalisia määräyksiä tavaroiden kaupasta 2.1 CISGin säännökset sopimuksenteosta koskevat nyttemmin myös Suomea 2.2 Milloin CISGiä sovelletaan? 2.3 Yleissopimuksen tulkintaa koskevat periaatteet CISGissä 3 Osapuolten päävelvoitteet 3.1 Lähtökohtia 3.2 Tavaran luovuttaminen ja vahingonvaaran siirtyminen 3.3 Viivästys 3.4 Virhe 4 Tavaran tarkastus ja reklamaatio 5 Vastuu ilmoituksen viivästymisestä, katoamisesta tai muuttumisesta 6 Seuraamusjärjestelmä 6.1 Lähtökohtia 6.2 Luontoissuoritus 6.3 Hinnanalennus 6.4 Purku 6.5 Vahingonkorvaus 6.5.1 Vastuu ja vapautumisperusteet 6.5.2 Vahingonkorvauksen laajuus 6.5,3 Räätälöityjen vahingonkorvauslausekkeiden tarve? Kirjallisuutta Lyhenteet

2 CISG pähkinänkuoressa* 1. CISG, YK:n kauppalaki Lainsäädännön kansainvälisellä yhtenäistämistyöllä on kaupallisessa sopimusoikeudessa syvät juuret. Tästä huolimatta vasta YK:n kansainvälinen kauppalaki, CISG,vuodelta 1980 on merkinnyt kansainvälisessä yhtenäistämistyössä läpimurtoa. 1 CISGistä on tullut kansainvälinen menestys, johon valtiot ympäri maailmaa ovat liittyneet syvistäkin kulttuurisista, taloudellisista ja poliittisista eroista piittaamatta. Yleissopimukseen 2 on liittynyt 78 valtiota, niiden joukossa Pohjoismaat, Viro, Ranska, Japani, Venäjä, Saksa ja Yhdysvallat. Sen sijaan esimerkiksi Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti ja Portugal ovat toistaiseksi jääneet konvention ulkopuolelle. Yleissopimus muodostaa kansainvälisen kaupan säännöstön valtioissa, jotka yhdessä edustavat lähes kolmea neljäsosaa maailmankaupasta. Internetistä on mahdollista saada kätevästi ajan tasalla olevaa tietoa siitä, mitkä valtiot ovat liittyneet erilaisiin kansainvälisiin yleissopimuksiin. Netistä saa myös CISGin sopimustekstin kokonaisuudessaan alkuperäiskielillä. CISGin alkuperäistekstejä, joilla on sama pätevyys, ovat arabia, englanti, ranska, kiina, venäjä ja espanja. Kun yleissopimuksen valmisteluvaiheissa työkielenä oli enimmäkseen englanti, englanninkielisellä tekstillä lienee kuitenkin käytännössä suurin painoarvo. Monipuolista informaatiota CISGistä on mahdollista saada CISG Database tietokannasta (esim. osoitteesta www.cisg.law.pace.edu). Pace Law School, Institute of International Commercial Law, New York ylläpitää tiedostoa. CISG Database sisältää mm. runsaasti kirjallisuuslähteitä ja oikeuskäytäntöä eri puolelta maailmaa. Osa oikeustapauksista on käännetty englanniksi. Toinen erinomainen lähde on www.unilex.info. Huomioi lisäksi http://www.globalsaleslaw.org ja CLOUT, * Lena Sisula-Tulokas (lena.sisula(at)helsinki.fi), teksti päivitetty joulukuussa 2012. 1 United Nations Convention on Contracts for the International Sale of Goods, eli yleissopimus kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista (ns. YK:n kauppalaki). Kansainvälisesti konventiosta käytetään yleisesti lyhennystä CISG, jota myös käytetään tässä. 2 Konvention, convention.

3 http://www.uncitra..org/uncitral/en/case_law.htm. Myös Pohjois-Eurooppaa koskeva tiedosto on avattu osoitteessa www.cisgnordic.net. CISG kostuu neljästä osasta. Osa I (art. 113) käsittelee konvention (yleissopimuksen) soveltamisalaa ja sisältää mm. tulkintasäännöksiä, sekä konvention että kauppasopimuksen tulkinnasta. Osa II (art. 14 24) sisältää määräyksiä sopimuksen solmimisesta ja osa III (art. 25 88) sääntelee varsinaista irtaimen kauppaa. Viimeinen osa, osa IV, sisältää mm. säännöksiä sopimusvaltioiden mahdollisuuksista tehdä tiettyjä varaumia CISGiin. Suomessa, kuten Tanskassa ja Ruotsissa, CISG implementoitiin lainsäädäntöön sellaisenaan ns. blankettilailla. Norjassa ja Islannissa se sisällytettiin maiden kauppalakeihin. 2. Materiaalisia määräyksiä tavaroiden kaupasta CISGin keskeistä sisältöä ovat irtaimen kauppaa koskevat materiaaliset säännökset (Osa III). Koska kauppalaki (KL) sai lopullisen sisältönsä CISGin jälkeen, on laissa voitu ottaa huomioon yleissopimuksen määräykset. Kauppalaki muistuttaa sen vuoksi monessa suhteessa CISGiä, mutta KL:n ja CISGin välillä on myös tärkeitä eroja. Yhteiset piirteet helpottavat CISGin ymmärtämistä, mutta yhtäläisyydet voivat myös luoda petollista turvallisuuden tunnetta. Säännökset eivät ole kaikilta osin toisiaan vastaavia. Sen vuoksi on tarkoin analysoitava CISGin usein monimutkaisia säännöksiä. Lähtökohtana ei voida pitää sitä, että CISG ja KL aina sääntelisivät jonkin kysymyksen samalla tavoin. Kansainväliseen kauppaan liittyvien käytännöllisten ja oikeudellisten ongelmien monimutkaisuus heijastuu tietyiltä osin CISGin määräyksissä. CISG on laajempi kuin KL. Se kattaa myös sopimuksen solmimisen (meillä oikeustoimilaissa, OikTL). Huomionarvoista on ennen muuta se, että säännöstöjen välillä on tiettyjä suoranaisia eroavaisuuksia, joista joitakin esimerkkejä seuraavassa. CISGin irtaimen kauppaa koskevien säännösten soveltamisala on suppeampi kuin kauppalain, koska mm. osakkeiden ja arvopapereiden kauppa samoin kuin valuutan, alusten, lentokoneiden ja sähkön kauppa on jätetty konvention ulkopuolelle.

4 Kuluttajakauppa on kummankin säännöstön ulkopuolella, mutta CISGin kuluttajakäsite ei ole aivan sama kuin kauppalain vastaava käsite. 3 CISGin mukaan myyjän ei tarvitse olla elinkeinonharjoittaja. 4 Käytännössä vahingonkorvausta koskevien määräysten eroilla on suuri merkitys. CISGissä vahinkoja ei jaeta kauppalain tapaan välittömiin ja välillisiin menetyksiin. Jos sopimusrikkomus johtuu esteestä, joka kuuluu rikkoneen osapuolen kontrollipiiriin, korvausta on maksettava siitä vahingosta, jonka rikkonut osapuoli sopimusta solmittaessa ymmärsi tai jonka hänen olisi pitänyt ymmärtää sopimusrikkomuksen mahdolliseksi seuraukseksi. Katso lähemmin jäljempänä kohdassa 6.5. CISG ei estä myyjää purkamasta 5 sopimusta maksun viivästymisen perusteella sen jälkeen, kun tavara on luovutettu ostajalle. 6 KL taasen ei sisällä määritelmää olennaisesta sopimusrikkomisesta, joka vastaisi CISC art. 25. Tuotevastuusäännöksissä voi olla eroa esinevahingon osalta verrattaessa CISGin art. 5 ja kauppalain 67 :ää. Yleissopimukseen sisältyy nimenomainen määräys immateriaalioikeudellisesta virheestä, 7 jollaiselle ei ole suoranaista vastinetta kauppalaissa. 8 Sen sijaan CISG ei esim. sisällä nimenomaista määräystä kauppaehdosta sellaisena kuin se on 9 tai myyjän ns. markkinointivastuusta. 10 CISGissä, samoin kuin esim. Norjan, Ruotsin ja Tanskan kauppalaeissa, sovelletaan kahden vuoden absoluuttista reklamaatioaikaa virhetapauksissa, 11 kun sen sijaan Suomen kauppalaki sitoo reklamaation kohtuulliseen aikaan. 12 Toisaalta reklamaatiosäännökset CISGissä ovat muissa suhteissa jossain määrin edullisemmat ostajalle, joka ei ole reklamoinut ajoissa. Jos hän voi vedota seikkaan, jonka perusteella hän ei kohtuudella ole voinut reklamaatiovelvollisuuttaan ajoissa täyttää, hän voi vaatia hinnanalennusta tai vahingonkorvausta muusta vahingosta kuin menetetystä kauppavoitosta. 13 3 Katso CISGin kuluttajakäsitteestä KKO 2005:114, lähemmin luku 3 kohta 1 alla, alaviite 69 jälkeen. Pohjoismaisittain tärkeä CISGiä käsittelevä kirja, jossa myös tätä kysymystä käsitellään, on yli 800 sivua oleva J. Ramberg J. Herre, Internationella köplagen. Sen uusin painos on vuodelta 2009. Kirja sisältää seikkaperäisiä vertailuja CISGin ja kauppalain välillä. 4 CISG art. 2(a). 5 Häva, avoid. Katso tarkemmin alla, alaviitteet 116 ja 124. 6 Vrt. KL 54. 7 Art. 42. 8 Ks. kuitenkin KKO 1990:147. 9 KL 19. 10 KL 18. 11 CISG art. 39(2). CISG art. 39(1) muistuttaa KL 32 :ää. Art. 39(1) mukaan ostajan on kohtuullisessa ajassa siitä kun hän on havainnut virheen, tai hänen olisi pitänyt se havaita, reklamoitava siitä myyjälle ja yksilöidä minkälaisesta virheestä on kysymys. 12 KL 32, huom. KKO 1986 II 5, KKO 1990:147. 13 CISG art. 44.

5 Kysymykset, jotka liittyvät sopimuksen pätevyyteen ja omistusoikeuden siirtymiseen, on nimenomaisesti rajattu yleissopimuksen ulkopuolelle. 14 Näiltä osin sopimukseen sovelletaan sen maan lainsäädäntöä, jonka mukaan sopimusta on kansainvälisyksityisoikeudellisten sääntöjen mukaan arvioitava. 15 Yleissopimusta ei sovelleta myöskään myyjän vastuuseen kauppatavaran aiheuttamasta kuolemantapauksesta tai muusta henkilövahingosta. 16 2.1 CISGin säännökset sopimuksenteosta koskevat nyttemmin myös Suomea CISG koostuu kahdesta pääosiosta, sopimuksen solmimiseen liittyvistä määräyksistä (osa II) ja kauppaa koskevista materiaalisista määräyksistä (osa III). Ratifioidessaan yleissopimuksen vuonna 1987 Pohjoismaat antoivat ns. selityksen CISGin osan II suhteen. 17 Tämän mukaan Pohjoismaat eivät sitoutuneet noudattamaan konvention määräyksiä sopimuksen tekemisestä, eli eivät sitoutuneet osaan II. Sitä vastoin maat sitoutuivat tavaroiden kauppaa koskevat yleissopimuksen määräyksiin osassa III. Yhteisen selityksen mukaan sopimuksen solmimisen osalta Pohjoismaat soveltavat CISGin asemesta oikeustoimilain 2 luvun säännöksiä. 18 edellyttäen tietenkin, että riidan ratkaisemiseen sovelletaan Suomen, Ruotsin, Tanskan tai Norjan lakia. Pohjoismaiseen ratkaisuun vaikuttivat maiden yhtenäiset perinteiset oikeustoimilait. Pian 100-vuotiaiden 14 Avtalets giltighet och äganderättens övergång, validity and property, CISG art. 4 15 Ks. esim. U. Liukkunen, Sopimussuhteita koskeva lainvalinta, Helsinki 2012 ja L. Sisula-Tulokas, Ulkomaankauppaoikeus, luku 7. Huomaa Rooma I asetus, eli asetus (EY) N:o 593/2008 sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista, joka tulee sovellettavaksi sopimuksiin, jotka ovat solmittu 17.12.2009 jälkeen, http://eur-lex.europa.eu. 16 Vrt. kauppalain määräyksiä tuotevastuuvahingoista. Suomen KL 67 :ssä, kuten myös Norjan kauppalaissa, kuvataan vahinko, joka johtuu muun omaisuuden kuin myydyn tavaran vahingoittumisesta epäsuoraksi vahingoksi ja vastuun edellytykset määräytyvät tämän vahinkotyypin mukaisesti. Vrt. Ruotsin lain 67, josta puuttuu säännös tämän tapaisesta muulle omaisuudelle aiheutuneesta vahingosta. 17 CISG art. 92. Islanti ei liittyessään tehnyt tätä varaumaa. 18 Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista, lyhennettynä OikTL. Muut sopimusvaltiot eivät antaneet tätä CISG art. 92 mahdollistavaa selitystä (varaumaa, reservation).

6 lakien ympärille on vuosien mittaan syntynyt runsaasti pohjoismaista oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä. 19 Selitys koskien CISGin osaa II johti monimutkaiseen tilanteeseen. Edellä mainitusta Pohjoismaisesta selityksestä huolimatta oli mahdollista, että esimerkiksi suomalainen kauppasopimuksen osapuoli tuli sidotuksi yleissopimuksen määräyksiin sopimuksen tekemisestä. Näin tapahtui esim. silloin, kun riita ratkaistiin sellaisessa sopimusvaltiossa, jossa ei ollut vastaavaa varaumaa. Sama oli tilanne silloin, kun osapuolet olivat kauppasopimuksessa yleisesti viitanneet CISGiin sulkematta pois osan II soveltamista. Tuolloin CISG kokonaisuudessaan tuli sovellettavaksi. Tällaisen viittauksen ollessa kyseessä tuli koko CISG sovellettavaksi myös silloin, kun riita tuli ratkaistavaksi suomalaisessa tuomioistuimessa tai välimiesmenettelyssä. Tästä syystä selitys koskien CISGin osaa II herätti keskustelua ja kritiikkiä etenkin oikeuskirjallisuudessa. Yleisesti ehdotettiin että selitys peruutettaisiin. 20 Pohjoismaat ovat peruuttamassa selityksen koskien CISGin II osaa. Suomen osalta osa II astui voimaan 1.6.2012. 21 Uusissa kansainvälisissä kauppasopimuksissa sovelletaan siten CISGin määräyksiä, myös osaa II sopimuksen tekemisestä. Sopimuksiin, jotka on solmittu ennen 1.6.2012, sovelletaan vanhan systeemin mukaan oikeustoimilakia. 22 Eroavaisuudet CISGin osan II ja oikeustoimilain välillä eivät ole mullistavia, mutta sellaisia eroja esiintyy, joilla voi olla käytännöllistä merkitystä. 23 Mainittakoon esimerkkinä sen ajankohdan määrittely, jolloin sopimuksen katsotaan syntyneen. Ajankohdan määritelmällä voi olla merkitystä useiden kauppaoikeudellisten kysymysten 19 Oikeustoimilaillamme on vanhat perinteet. Meidän lakimme on vuodelta 1929. Sisällöltänsä se vastaa pian 100-vuotiaita Ruotsin (1915) Tanskan (1917) ja Norjan (1918) lakeja. 20 Ks. esim. J. Ramberg J. Herre s. 162, K. Krüger, Rydd opp i kontrakslovgivningen!, Lov og Rett 2002 s. 129 ss., L. Sevón, JFT 2006 s. 431 ss., J. Herre L. Sisula-Tulokas, CISG och de nordiska reservationerna s. 149 ss. ja G. Woxholt, CISG-konventionen del II, s. 699 ss., molemmat viimemainitut artikkelit teoksessa Festskrift till L. Gorton, 2007. 21 Eri Pohjoismaissa voimaanastumisessa on pieniä ajallisia eroja, esim. Ruotsin osalta 1.12.2012 ja Tanskan osalta 1.2.2013. Norjan suhteen ei tätä kirjoittaessa syksyllä 2012 vielä ole varmaa tietoa. Islanti ei yleissopimukseen liittyessään tehnyt vastaavaa varaumaa. 22 Katso tarkemmin hallituksen esitys (HE) 16/2011. 23 Katso esim. HE 16/2011 s. 8 11 ja Avtalsslutande vid internationella köp av varor, Nordiska ministerrådet, TemaNord 2009:507 s. 30 59.

7 kannalta, kuten arvioitaessa, oliko suorituseste ennalta arvaamaton ja muodostaako se vapautumisperusteen. 24 Ajankohta on ratkaiseva myös vahingonkorvauksen laajuuden 25 ja eräiden muidenkin seikkojen 26 suhteen. CISGin osan II mukaan sopimus syntyy ajankohtana, jolloin tarjoukseen annettu hyväksyvä vastaus tulee voimaan 27 eli toisin sanoen kun hyväksymistä koskeva tahdonilmaisu saapuu perille tarjouksen tekijälle. 28 Periaatteessa ei ole merkitystä sillä, onko vastaanottaja ottanut selon ilmoituksesta vai ei. OikTL 7 :n mukaan hyväksymistä ei voida peruuttaa sen jälkeen, kun tarjouksen tekijä on ottanut selon hyväksymisestä. 29 Vaikkakin eroavaisuus on hiuksenhieno, se ei käytännössä ole merkityksetön. Myös CISGin art. 15 ja 16, jotka koskevat tarjouksen sitovuutta ja peruuttamista, voivat johtaa erilaisiin lopputuloksiin kuin OikTL:ssa. CISGin art. 16(1) mukaan tarjous voidaan peruuttaa, jos peruutus saapuu tarjouksen vastaanottajalle ennen kuin hän on lähettänyt hyväksyvän vastauksen. Oikeustoimilain mukaan tarjous sitoo antajaansa, kun vastaanottaja on ottanut siitä selon. Jos hyväksymiselle on asetettu määräaika tarjouksessa, tarjousta ei CISGin mukaan voida peruuttaa tuon määräajan kestäessä. 30 Tapauksissa, joissa hyväksymismääräaikaa ei ole asetettu, hyväksymisilmoituksen pitää tulla perille tarjouksen tekijälle kohtuullisessa ajassa. 31 Lookofskyä 32 lainaten voidaan ero CISGin ja oikeustoimilain välillä kuvata esimerkiksi seuraavasti: Argentiinalainen myyjä tekee suomalaiselle ostajalle tarjouksen tietokone-erästä. Tarjouksessa hyväksymiselle ei aseteta mitään määräaikaa. Ennen kuin suomalainen ostaja on lähettänyt hyväksymisilmoituksen, myyjä peruuttaa tarjouksen ja myy koneet korkeammasta hinnasta toiselle ostajalle. 24 Katso tarkemmin CISG art. 79(1). 25 CISG art. 74. 26 Esim. art. 35(3), 42(1) virhevastuusta, art. 68 myytyjen tavaroiden vahingonvaarasta kuljetuksen aikana ja art. 55 hinnan määräämisestä. 27 CISG art. 23. 28 C1SG art. 18(2). 29 Huom. lisäksi OikTL 39 ja KKO 1962 II 107, KKO 1969 II 83. 30 Oåterkallelig, irrevocable. 31 CISG art. 18(2). 32 J. Lookofsky, Internationale køb (1989) s. 50 ss.

8 Argentiina ei ole tehnyt varaumaa CISG osan II suhteen. Kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaan riitaan tulee soveltaa Argentiinan lakia, toisin sanoen CISGiä, myös sen osaa II. Tästä seuraa CISGin artiklan 16 mukaan, että myyjällä on oikeus peruuttaa tarjouksensa edellyttäen, että tarjouksen peruutus saapuu suomalaiselle ostajalle ennen kuin tämä on lähettänyt hyväksymisensä. Mutta tilanne voi olla myös käänteinen: Suomalainen myyjä antaa vastaavanlaisen tarjouksen Argentiinasta olevalle ostajalle. Ennen kuin argentiinalainen ostaja on lähettänyt hyväksymisensä, ilmaantuu uusi ostaja, joka haluaa ostaa koneet korkeampaan hintaan. Kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaan tapaukseen tulee soveltaa Suomen oikeutta. Ennen 1.6.2012 solmituissa sopimuksissa se merkitsi että sovellettavaksi tuli OikTL, ei CISGin osa II. Suomalainen myyjä oli sen mukaan sidottu OikTL 3 :n mukaiseen lailliseen hyväksymismääräaikaan. Se kattaa ajan, joka kuluu tarjouksen perille toimittamiseen, vastaanottajan harkinta-ajan sekä vastauksen toimittamisajan. 33 Suomalainen (pohjoismainen) viejä oli siten argentiinalaiseen kollegaansa nähden huonommassa asemassa sen vuoksi, että hänen toimintamahdollisuutensa olivat rajoitetummat. Vertaa myös esimerkiksi CISGin artiklaa 21 OikTL:n 4 :n 2 momenttiin, joissa on kysymys siitä, milloin reklamaation tulee tapahtua liian myöhään tulleen hyväksymisen johdosta. CISGin mukaan vastaanottajan tulee reklamoida, jos hän ei halua joutua sidotuksi liian myöhään saapuneeseen hyväksymiseen. Reklamaatio vaaditaan, jos olosuhteista käy ilmi, että hyväksyminen on lähetetty sillä tavoin, että sen normaalisti olisi tullut saapua perille ajoissa. Oikeustoimilain mukaan reklamaatiota edellytetään silloin, kun hyväksymisen lähettäjä on voinut olettaa hyväksymisen saapuvan perille oikeassa ajassa ja vastaanottajan on pitänyt tämä ymmärtää. CISG rakentuu siten objektiivisille kriteereille, kun taas OikTL operoi subjektiivisella tunnusmerkistöllä. CISG osa II sisältää myös säännöksiä joilla ei ole suoranaista vastinetta OikTL:ssa. Tällä seikalla ei silti välttämättä ole oikeudellista relevanssia. Esimerkkeinä voi mainita CISG art. 19 ja 18 (1). Vieläkin CISG II osan sopimuksen tekemistä koskevien säännösten ja OikTL:n vastaavien säännösten suhde voi osoittautua monimutkaiseksi. Vaikka selitys II osan sovellettavuudesta peruutettiin 1.6. 2012, niin samalla annettiin uusi selitys. Sen mukaan CISGin osaa II ei sovelleta, jos sopijapuolten liikepaikat sijaitsevat Pohjoismaissa. Toisin sanoen vaikka Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja ovat peruuttaneet alkuperäisen selityksen koskien osan II sovellettavuutta, maat ovat yhdessä Islannin kanssa antaneet uuden selityksen, jonka mukaan Pohjoismaiden välisessä kaupassa CISGin osan II sijasta 33 Ks. lähemmin esim. K. Grönfors, Avtalslagen, Göteborg 1995, s. 75 ss. ja K. A. Telaranta, Sopimusoikeus, Helsinki 1990, s. 140 ss.

9 sovelletaan OikTL:n vastaavia säännöksiä. Annettu uusi selitys on kytköksissä Pohjoismaiden tekemään toiseen alkuperäiseen selitykseen, jota ei peruutettu. 34 Tämän selityksen mukaan CISGiä ei sovelleta Pohjoismaiden välisessä kaupassa vaan pohjoismaisessa kaupassa sovelletaan kunkin maan kansallista kauppalakia, esimerkiksi meillä vuoden 1987 kauppalakia. Taas taustalla on pohjoismaisen lainsäädännön samankaltaisuus. Niin oikeustoimilait kuin kansalliset kauppalait ovat lähes samansisältöisiä. 2.2 Milloin CISGiä sovelletaan? 1. CISG sääntelee irtaimen kauppaa. Konvention soveltamisala rajoittuu tavaroiden kauppaan. Muut kaupat jäävät soveltamisalan ulkopuolelle. CISGin ulkopuolelle jäävät myös esim. kuluttajakauppa 35 sekä arvopapereiden ja laivojen kauppa. Tänään kuluttajansuojalakiimme on sisällytetty suuri määrä EU -direktiivejä ja eurooppalainen lainsäädäntö on näiltä osin yhä enemmän harmonisoitumassa. Kuten edellä jo on todettu, CISGiä ei myöskään sovelleta esim. kysymyksiin, jotka koskevat kauppasopimuksen pätevyyttä tai omistusoikeuden siirtymistä. Vastausta näihin kysymyksiin on etsittävä siitä lainsäädännöstä, joka kauppasopimukseen tulee sovellettavaksi kansainvälisen yksityisoikeuden mukaan. Myös kysymykset, jotka koskevat myyjän vastuuta tavaran aiheuttamasta kuolemasta tai henkilövahingosta on rajattu CISGin ulkopuolelle (CISG art. 5). Tämä ei sananmuodoltaan rajaa pois tuotevahinkoja samalla tavalla kuin KL 67. CISGiä on siten sovellettu esim. viruksen tartuttamaan kalaan, joka levitti virusta ostajan kalakantaan. 36 2. CISGin maantieteellinen sovellettavuus. Yleissopimus tulee sovellettavaksi silloin, kun kysymys on kansainvälisestä kaupasta eli kaupasta, jossa osapuolilla on liikepaikkansa eri valtioissa. Tämän maantieteellisen kriteerin soveltaminen edellyttää, että molemmat 34 CISG art. 94. 35 Katso CISGin kuluttajakäsitteestä KKO 2005:114, lähemmin alla luku 3 kohta 1 alaviite 69 jälkeen. 36 UNILEX 24.03.1999 (Bundesgerichtshof, BGH, Saksa). Vertaa KKO 1988:30.

10 valtiot ovat liittyneet yleissopimukseen tai että sopimukseen on sovellettava kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaan sopimusvaltion lainsäädäntöä. 37 3. Poikkeus pohjoismaisen kaupan osalta. Pohjoismaiden välinen kauppa muodostaa meidän kannalta merkittävän poikkeuksen CISGin soveltamissäännöissä. Yleissopimuksen ratifioinnin yhteydessä 80-luvulla Pohjoismaat antoivat osaa II koskevan selityksen lisäksi toisenkin selityksen koskien CISGin sovellettavuutta kansainvälisessä kaupassa. Tämän selityksen mukaan CISGin tavaran kauppaa koskevaa III osaa ei sovelleta Pohjoismaiden välisessä kaupassa. Tätä ns. naapurilauseketta ei peruutettu 2012. 38 Se merkitsee että Pohjoismaiden välisessä kaupassa ei sovelleta CISGiä, vaan pohjoismaisia kauppalakeja. Tanskan kauppalaki poikkeaa kuitenkin 1980- luvun norjalaisesta, ruotsalaisesta ja suomalaisesta kauppalaista vaikkakin sitä on moneen otteeseen uusittu. Myös Islanti, jonka kauppalaki on vuodelta 2000, on liittyessään CISGiin antanut vastaavan selityksen. 4. CISGin soveltamisesta voi sopia. Kauppalain tavoin CISG on dispositiivinen eli tahdonvaltainen. Yleissopimus ei estä sitä, että kaupan osapuolet sopivat ratkaisuista, jotka syrjäyttävät tai joltain osin poikkeavat CISGin säännöksistä. Vaikka CISG omien soveltavuussäännöstensä mukaan periaatteessa tulisi sovellettavaksi, kaupan osapuolet voivat keskenään sopia, ettei CISGiä lainkaan sovelleta tai, että tietyt CISGin artiklat korvataan heille paremmin sopivilla ehdoilla. Sopimuksesta neuvotellessaan osapuolet voivat kehittää yksilöllisiä sopimusehtoja, mutta he voivat myös käyttää esim. kansainvälisiä vakiosopimusmalleja. 39 Osapuolten vallassa on siis syrjäyttää konvention määräykset kokonaisuudessaan tai vain tietyt artiklat, esim. vahingonkorvausartikla. Konvention vahingonkorvausmääräysten osalta on mahdollista sopia siitä, että 37 Huom. kuitenkin CISG art. 95. Ks. myös käytännön tilanteista esim. Turun HO 18.2.1997 S 95/1023, esim. www.unilex.info, tarkemmin CISG cases, Finland. 38 CISG art. 94 mahdollistaa, että valtiot joiden irtaimen kauppaa koskevat säännökset ovat samanlaiset tai muistuttavat läheisesti toisiaan, antavat selityksen, että yleissopimusta ei sovelleta, kun kaupan osapuolten liikepaikat sijaitsevat kyseisissä maissa. 39 Täsmällisemmin sanottuna (art. 6, KL 3 ), CISG on tahdonvaltaista oikeutta (dispositiv, nonmandatory), josta on yksi poikkeus. Art. 12 sopimuksen kirjallisesta muodosta on pakottava (tvingande, mandatory), jos osapuolella on liikepaikkansa valtiossa, joka on antanut selityksen art. 96 mukaan.

11 kauppasopimukseen sovelletaan alalle paremmin sopivia tai osapuolten parempina pitämiä korvausehtoja. 40 Yleissopimuksen määräykset syrjäyttää myös vakiintunut kauppatapa. 41 CISGin soveltamisalaan tulevat siten kuulumaan ne kysymykset, joista ei ole otettu poikkeavia määräyksiä osapuolten sopimukseen tai joita vakiintunut kauppatapa ei kata. Tilanne voi myös olla käänteinen. Ehkä kaupan osapuolet haluavat, että maailmalla tunnettua ja neutraalina pidettyä CISGiä sovelletaan heidän väliseensä sopimukseen, vaikkei CISG omien soveltamisalasäännöstensä mukaan tulisi sovellettavaksi. Jos niin on, kaupan osapuolet voivat sopia, että CISGiä sovelletaan heidän välisessään kaupassa sisällyttämällä sopimukseensa viittauksen CISGiin, esimerkiksi yksinkertaisesti: This contract is coverned by the CISG. 42 Tällainen yleinen viittaus lienee tulkittava niin, että yleissopimuksen määräykset kokonaisuudessaan tulevat sovellettaviksi, eli myös osa II ja osa III. 43 Jos sen sijaan osapuolten tarkoituksena on, että sopimukseen sovelletaan Suomen kauppalakia, heidän tulee käyttää seuraavantyppisiä viittauksia: This contract is governed by the domestic law of Finland, including the Sales Act 1987. 44 40 M. Bryde Andersenin kirja Praktisk Aftaleret, København 1995, sisältää mielenkiintoisia tekstiä mm. sopimusneuvotteluista ja lakimiehen roolista niissä. 41 CISG art. 9. 42 Usein käytetään kattavampia viittauksia, joissa lisäksi voi olla viittauksia esimerkiksi UNIDROIT in Principles of International Commercial Contracts 2010 (UPICC 2010) periaatteisiin, joita lyhyesti käsitellään tuonnempana. Seuraava esimerkki on otettu kansainvälisen oikeustapauskilpailun Willem C. Vis Moot 2012 2013 dokumenteista, http://www.cisg.law.pace.edu/cisg/moot/moot20.pdf : Applicable Law This contract shall be governed by the United Nations Convention on Contracts for the International Sale of Goods of 1980 (CISG) without regard to any national reservation, supplemented for matters which are not governed by the CISG, by the UNIDROIT Principles of International Commercial Contracts and these supplemented by the otherwise applicable national law. 43 Jo ennen 1.6.2012 tämä merkitsi koko CISGiä, myös osaa II. Sen sijaan esimerkiksi seuraavanlainen viittaus: This agreement is governed by Finnish law merkitsi sitä, että CISG tuli sovellettavaksi lukuun ottamatta osaa II. 44 Katso esim. Perry Engineering v. Bernold, Supreme Court of South Australia 2001, http://cisgw3.law.pace.edu/cases/010201a2.htm.

12 5. CISGiä sovelletaan suoraan. Vaikka kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt johtavat siihen, että sopimukseen on sovellettava vieraan sopimusvaltion lakia, suomalainen tuomioistuin voi suoraan soveltaa CISGiä tarvitsematta selvittää sitä, kuinka yleissopimus on saatettu voimaan kyseisessä valtiossa ja kuinka sitä siellä tulkitaan. 45 Käytännössä tämä merkitsee sitä, että Suomeen tapahtuvan tuonnin ja täältä tapahtuvan viennin yhteydessä sovelletaan suoraan CISGiä paitsi niissä tapauksissa, joissa kaupan toisen osapuolen kotimaa ei ole sopimusvaltio ja suomalaiset kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt johtavat siihen, että kauppaan on sovellettava tuon toisen valtion lainsäädäntöä tai jonkin kolmannen, konvention ulkopuolella olevan valtion lainsäädäntöä. 46 6. Tulevaisuudessako eurooppalainen harmonisointi? Uusinta eurooppalaista sopimusoikeuden kehitystä edustaa komission lokakuussa 2011 antama ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista (EKL). 47 Laki olisi valinnainen ns. opt-in systeemin mukaan, eli sen soveltaminen edellyttäisi, että osapuolet nimenomaisella viittauksella eurooppalaiseen kauppalakiin valitsisivat sen sovellettavaksi kauppasopimukseensa. Eurooppalainen kauppalaki koskisi sekä kuluttajakauppaa että sellaista yritysten välistä kauppaa, jossa vähintään yksi yritys on pieni tai keskisuuri, mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaakaan. Muun muassa tältä osin on esitetty tiettyä kritiikkiä systeemin monimutkaisuudesta. 48 Ehdotuksen tekee hyvin mielenkiintoiseksi etenkin se, että sen soveltaminen ei rajoittuisi irtaimen kauppaan vaan koskisi myös digitaalisen sisällön (esim. musiikki, elokuvat, ohjelmistot ja matkapuhelinsovellutukset) toimittamista ja niihin liittyvien palvelujen suorittamista 45 CISG art. 1(1). 46 Ennen 1.6.2012 kokonaisuutta mutkisti pohjoismainen selitys koskien konvention osaa II. Useimmat muut valtiot olivat hyväksyneet konvention kokonaisuudessaan, mikä johti siihen että selityksestä huolimatta CISG kokonaisuutena usein tuli sovellettavaksi 47 KOM (2011) 635 lopullinen. Katso esim. http://eur-lex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=com:2011:0635:fin:fi:pdf. 48 Katso esim. European Law Institutin laajat ja rakentavat kommentit http://www.europeanlawinstitute.eu/projects/current-projects/. Ne sisältävät monia parannus- ja tarkennusehdotusta.

13 (esim. asennus, huolto ja korjaus) koskevia sopimuksia. 49 Ehdotusta on kritisoitu myös muusta kuin sen monimutkaisuudesta. Sitä on samaan aikaan kritisoitu toisaalta siitä, että se heikentäisi kuluttajansuojaa ja toisaalta siitä, että se kohtuuttomasti vahvistaisi kuluttajansuojaa. Tätä kirjoittaessa, syksyllä 2012, voi vain esittää spekulointeja ehdotuksen tulevaisuudesta. 2.3 Yleissopimuksen tulkintaa koskevat periaatteet CISGissä 1. CISG sisältää nimenomaisia määräyksiä konvention tulkinnasta. Lähtökohtana on yleissopimuksen perustarkoitus; luoda oikeusyhtenäisyyttä. Tulkinnassa tulee CISG art. 7(1) mukaan ottaa huomioon konvention kansainvälinen luonne ja tarve edistää yhtenäistä määräysten soveltamista sekä toimintaa vilpittömässä mielessä kansainvälisessä kaupassa. Ilmaisu toiminta vilpittömässä mielessä (iakttagande av god tro) osoittaa niitä vaikeuksia, joita usein liittyy kansainvälisten tekstien kääntämiseen. Englanninkielisessä tekstissä käytetään ilmaisua good faith in international trade, ranskalaisessa la bonne foi. Ruotsissa nämä ilmaukset on käännetty viittaamalla hyvään tapaan (god sed). Vapaampi tanskalainen käännös kuvastaa ehkä parhaiten perusajatusta. Konventiota tulkittaessa tulee ottaa huomioon hyvä liiketapa kansainvälisessä kaupassa (god forretningsskick). Wienin valtiosopimusoikeutta koskevan yleissopimuksen 1969 mukaan kansainvälisiä konventioita on tulkittava vilpittömässä mielessä ja antamalla valtiosopimuksessa käytetyille sanonnoille niille kuuluvassa yhteydessä niiden tavallinen merkitys, sekä valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän valossa. 50 CISG art. 7(1) heijastaa tätä perusajatusta. Lähtökohtana on, että yleissopimus rakentuu itsenäiselle käsitteistölle. Tämä tarkoittaa sitä, ettei yleissopimuksen määräyksiä ja käsitteitä voida lukea jonkin tietyn kansallisen oikeusjärjestyksen käsitteiden ja käytännön valossa. Tulkinnassa tulee pyrkiä tuloksiin, joihin voitaisiin päätyä myös muiden sopimusvaltioiden tuomioistuimissa. Erityisesti 49 KOM (2011) 635 lopullinen. Asetus, art. 5. 50 Wienin yleissopimus (asetus 33/1980) art. 31 (1).

14 tulkittaessa sen kaltaisia käsitteitä kuin reasonable 51 tai good faith in international trade on vaarana, että taustalla oleva kansallinen oikeudellinen käsitteistö saa merkitystä itsenäisen konventiotulkinnan sijasta. CISGin yksittäistä määräystä tulee tulkita sen tarkoituksesta lähtien ja yhteydessä muihin konvention määräyksiin. Myös konvention esityöt voivat antaa tiettyä johtoa, vaikkakaan kansainvälisten yleissopimuksen esityöt eivät informaatioarvoltaan vastaa meidän kansallisen lainsäädäntömme esitöitä. Muista hyödyllisistä tulkintakeinoista mainittakoon oikeuskäytäntö muista sopimusvaltioista sekä kansainvälinen tieteisoppi. 52 Tänään sangen tärkeitä ja samalla käteviä apuvälineitä relevantin materiaalin löytämiseksi ovat internet tietokannat, esim. www.cisg.law.pace.edu ja www.unilex.info. Pace Law Schoolin tiedostoissa CISGin kansainväliset huippuasiantuntijat, ns. Advisory Council, ovat esittäneet yhteisiä kannanottojaan (Opinions) tiettyihin vaikeisiin tulkintakysymyksiin. 2. Edellä on kosketeltu kysymystä sopimustekstin tulkintaperiaatteista. Mutta kuinka menetellään silloin, kun jotakin kysymystä ei ole lainkaan käsitelty CISGissä? Art. 7(2) mukaan kysymykset, jotka koskevat CISGin sääntelemiä asioita mutta joista CISGissä ei nimenomaisesti määrätä on ratkaistava niiden yleisten periaatteiden mukaisesti, joille konventio perustuu. 53 Jos myöskään näistä periaatteista ei ole apua täytettäessä konvention sisäisiä aukkoja, vastausta on etsittävä siitä lainsäädännöstä, joka kauppasopimukseen tulee sovellettavaksi kansainvälisen yksityisoikeuden mukaan. 54 51 Katso esim. CISG art. 39(1) jonka mukaan muistutus tavaran virheellisyydestä on tehtävä kohtuullisessa ajassa ja käytännön tilanteista esim. tapaus espanjalaiset saappaat, Kouvolan HO 30.11.2007 S 06/1000. Katso myös Saksan KKO:n, eli Bundesgerichtshofin (BGH) simpukkatapaus, 8.3.1995, lähemmin esim. http://cisgw3.law.pace.edu/cases/950308g3.html. Katso simpukkatapaus alla kohdassa 3.4 ja molemmat tapaukset luvussa 4. 52 Kirjallisuuden osalta ks. viittaukset lopussa. 53 CISG art. 7(2). Vertaa tulkinnasta ehdotusta eurooppalaiseksi kauppalaiksi (EKL). Art. 4(1) mukaan: Yhteistä eurooppalaista kauppalakia on tulkittava itsenäisesti, sen tavoitteiden ja sen taustalla olevien periaatteiden mukaisesti. 54 Ks. esim. U. Liukkunen, Sopimussuhteita koskeva lainvalinta, Helsinki 2012, ja L. Sisula-Tulokas, Ulkomaankauppaoikeus luku 7.

15 Kysymyksiä, joita on tosin käsitelty CISGissä, mutta joita ei ole ratkaistu konventiossa, ovat esimerkiksi mistä ajankohdasta korko lasketaan ja kuinka korkotaso määrätään, 55 onko velvollisuus maksaa korkoa ehdoton vai ei, 56 milloin ostajalla on oikeus maksaa vieraalla valuutalla, 57 jne. Mm. korkokysymyksistä on olemassa laaja ja jokseenkin heterogeeninen oikeuskäytäntö. 58 Useiden tällaisten kysymysten osalta oikeustilannetta on täsmennetty UNIDROITin Periaatteilla (Unidroit Principles on International Commercial Contracts 2010, UPICC) 59 ja eurooppalaisilla sopimusoikeuden periaatteilla, Principles of European Contract Law (PECL tai Landon periaatteet). 60 PECL on nyttemmin sisälletty eurooppalaiseen mallilakiehdotukseen Draft Common Frame of Reference (DCFR, Principles, Definitions and Model Rules of European Private Law). Irtaimen kauppaa käsittelee DCFR, Book IV Part A. Sales. 61 Sillä on myös ollut suuri vaikutus komission ehdotukseen 2011 yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista (EKL). 62 Mistä sitten löytyvät ne yleiset kansainväliset periaatteet, joille yleissopimus rakentuu? On sanottu, että tämäntapaisia yleisiä periaatteita voidaan mm. johtaa analogian keinoin muista yleissopimuksen määräyksistä. 63 Mutta tämä ei useinkaan johda erityisen pitkälle. Oikeastaan vasta UNIDROIT:n Periaatteet (UPICC 2010) ja Principles of European 55 Ks. esim. Itä-Suomen HO 27.3.1997 S 96/605, www.unilex.info, tarkemmin CISG cases, Finland. 56 UPICC art. 7.4.9(2). 57 UPICC art. 6.1.9(1). 58 Katso esim. UNILEX 11.06.1999 (Handelsgericht des Kantons Aargau, Sveitsi), UNILEX 20.07.1995 (Landgericht Aachen, Saksa); UNILEX 09.09.1993 (Handelsgericht Zürich, Sveitsi), UNILEX 20.05.1991 (Juzgado Nacional de Primera en lo Commercial, Argentina), UNILEX 21.03.2003 (Landgericht Berlin, Saksa). 59 Ks. esim. käsitteen fundamental breach lähemmästä määrittelystä UNIDROIT:n Periaatteet art. 7.3.1(2) ja ostajan oikeudesta maksaa shekillä Periaatteet art. 6. l.7(2) jne. Ks. lisäksi esim. A. Garro, The Gap-Filling Role of the UNIDROIT Principles in International Sales Law, Tulane Law Review 1995 vol. 69 s. 1149 ss., J. Herre, Utfyllnad av CISG med UNIDROIT och European Principles, teoksessa Festsktift till Lassen, Oslo 1997, s. 423 434. 60 Ks. Principles of European Contract Law I and II, edited by O. Lando - H. Beale, Kluwer 2000. 69 Ks. esim. Draft Common Frame of Reference (DCFR) Principles, Definitions and Model Rules of European Private Law, edited by C. von Bar E. Clive H. Schulte-Nölke, Sellier 2008. 62 KOM (2011) 635 lopullinen. 63 Ks. esim. Helsingin HO 26.10.2000 S 00/82, Helsingin HO www.unilex.info, tarkemmin CISG cases, Finland. Tässä HO sovelsi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 :ää vahingon määrää arvioidessaan, ei CISGin art. 74 periaatteita. Kritiikkiä on esittänyt esim. S. Kuoppala, CISGin soveltaminen ja tulkinta suomalaisessa oikeuskäytännössä 1997 2005, Oikeustieto 6/2009 s. 3. Hän mainitsee myös Helsingin HO S 01/269 ja Turun HO S 04/1600 paprikatapauksen. Paprikatapausta Kuoppala on myös kommentoinut Pace Law sivustoilla http://cisgw3.law.pace.edu/cases/040531f5.html.

16 Contract Law (PECL) antavat yleisille periaatteille selvemmän sisällön. Edellytyksenä on, että nämä kansainväliset sopimusoikeudelliset periaatekokoelmat, mallilait, voidaan katsoa tulleen yleisesti hyväksytyiksi. 64 CISGiä koskevasta kansainvälisestä oikeuskäytännöstä, varsinkin välitystuomioistuinten tapauksista voidaan löytää lukuisia esimerkkejä siitä, miten UPICCiä ja PECLiä on käytetty aukkojen täyttämiseen, vaikka kaupan osapuolet sopimuksessaan eivät ole viitanneet kumpaankaan. 65 Siitä huolimatta kansainvälisessä kaupassa ei vielä ole itsestään selvää, että UPICCiä tai PECLiä voidaan pitää esimerkiksi laajasti tunnettuna kansainvälisenä kauppatapana (CISG art. 9 (2)). Jos kaupan osapuolet haluavat, että CISGiä tulkitaan esim. UPICCin selventäviä säännöksiä hyväksi käyttäen, on viisasta sisällyttää tästä kauppasopimukseen selkeä viittaus. 66 UPICCin maantieteellinen käyttöalue on sama kuin CISGin, PECL on lähinnä tarkoitettu eurooppalaisiin sopimuksiin. PECL, kuten myös uusimmat PECL:iin pohjautuvat irtaimen kauppaa koskevat mallisäännökset DCFR:ssä, ovat tarkoitettu Euroopan sisäiseen käyttöön. Vuodelta 2008 olevat DCFR:in mallisäännökset ovat vielä niin uusia, että niiden varsinainen painoarvo on epäselvä. Tässä vaiheessa niiden konkreettinen vaikutus näkyy etenkin komission ehdotuksessa yhteiseksi eurooppalaiseksi kauppalaiksi. Tämän ehdotuksen lopullinen kohtalo on tätä kirjoittaessa vielä auki. 3. Osapuolten päävelvoitteet 3.1 Lähtökohtia Vaikka kansainvälinen kauppa on monessa suhteessa mutkikkaampaa kuin kansallinen käteiskauppa, perusmalli osapuolten velvollisuuksien ja oikeuksien jakautumisesta pysyy suurin piirtein samana. Sekä CISG että KL sääntelevät osapuolten välisen tehtäväjaon ja 64 UNIDROIT:n Periaatteita on käsitelty lähemmin esim. luvussa 6.1 kirjassa Ulkomaankauppaoikeus. Huomaa, että 2004 Periaatteisiin on tehty tarkistuksina uudemmassa UNIDROIT Principles of International Commercial Contracts 2010, Rome 2011. 65 Katso esim. UNILEX 23.10.1996 (Cour d Appel de Grenoble, Ranska), UNILEX 16.10.2002 (Hos S- Hertogenbosch Hollanti), UNILEX 27.11.2000 ( Court of Appeal, Uusi Seelanti), UNILEX 20.05.2003 (Supreme Court of the Republic of Belarus, Valko-Venäjä). 66 Katso esimerkki tällaisesta viittauksesta alaviitteessä 36.

17 vastuun samoja linjoja noudattaen. Yksinkertaistettuna myyjän päävelvollisuus on oikeassa ajassa ja oikeassa paikassa sovitulla tavoin luovuttaa sopimuksenmukainen tavara. Edellä sanottu ei kuitenkaan merkitse sitä, että sääntöjen sisältö ja muotoilu CISGissä ja kauppalaissa olisi identtistä. CISGin pääsäännön mukaan myyjän tulee sovittuna aikana luovuttaa tavara, luovuttaa tavaraan liittyvät asiakirjat sekä siirtää omistusoikeus ostajalle sillä tavoin kuin kauppasopimus tai yleissopimus edellyttää. 67 Ostajan puolestaan tulee sovituin tavoin hoitaa velvoitteensa, maksaa tavara ja ottaa se vastaan. 68 Pääsäännön mukaan maksu tulee tapahtua siellä, missä myyjällä on liikepaikkansa. Tämä merkitsee mm. sitä, että ostajan tulee vastata kustannuksista, jotka liittyvät maksun siirtoon myyjälle sekä tähän liittyvistä riskeistä. 69 Tähän asti ainoa tapaus, jossa korkein oikeus on käsitellyt CISGiä, on KKO 2005:114. Siinä käsiteltiin mm. kauppahinnan maksupaikan määräytymistä ja konvention soveltamisalaa kaupassa, jossa oli tiettyjä kuluttajakaupan piirteitä. Tapauksen perusongelma on tosin kansainvälisyksityisoikeudellinen; oliko myyjän vai ostajan kotipaikan tuomioistuin toimivaltainen? Näiden kysymysten ratkaisuun vaikuttivat CISGin säännökset. Yhtiö M, jonka liikepaikka oli Suomessa, oli myynyt saksalaiselle O:lle hirsitalopaketin. Samana päivänä M ja O olivat tehneet edustussopimuksen, jonka mukaan O markkinoi M:n valmistamia hirsitaloja Saksassa. Kaupan kohteena ollut talo oli tarkoitettu paitsi O:n ja hänen perheensä asunnoksi myös ns. mallitaloksi tuossa edustustoiminnassa. O ei maksanut koko kauppahintaa. M velkoi kanteella O:ltä talopaketin maksamatonta kauppahintaosuutta kotipaikkansa tuomioistuimessa, eli Heinolan käräjäoikeudessa. M:n mukaan käräjäoikeus oli toimivaltainen, O:n mukaan juttu piti käsitellä Saksassa. 67 CISG art. 30. 68 CISG art. 53, vertaa myös art. 61(1). 69 CISG art. 57, KL 74.

18 Jutun ratkaisu muodostui monimutkaisesta kansainvälisyksityisoikeudellisten yleissopimusten ja CISGin välisestä vuorovaikutuksesta. 70 Lähtökohtana oli ns. Brysselin yleissopimus 71, josta ns. Rooman yleissopimuksen 72 kautta siirryttiin CISGiin ja sieltä takaisin Brysselin sopimukseen. Brysselin sopimuksen mukaan kanne voidaan nostaa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa kanteen perusteena oleva velvoite on täytettävä. 73 Ostaja ei ollut täyttänyt velvoitettaan maksaa kauppahinta. Toimivaltakysymystä pohdittaessa oli ensin ratkaistava minkä maan lainsäädännön mukaan maksupaikka määräytyy. 74 Sekä Saksa että Suomi ovat liittyneet CISGiin, jossa yleissopimukseen. CISGissä on määräyksiä velvoitteiden täyttämispaikasta, mutta CISG ei pääsääntöisesti sovellu kuluttajakauppoihin. 75 Oli siis myös ratkaistava, oliko ostajalla kuluttajan status. Näiden kysymysten osalta KKO analysoi sekä Brysselin sopimusta että CISGiä. Tapauksen faktojen perusteella KKO:n johtopäätös oli, että kyseessä oli kansainvälinen ei-kuluttaja -kauppa. 76 Se merkitsi, että vastaus kysymykseen päävelvoitteen täyttämispaikasta oli saatavissa suoraan CISGistä. Kauppakumppaneiden välinen riita koski kauppahinnan maksamista. Ostajan päävelvoite on kauppahinnan maksaminen. Ostajan 70 Katso tapauksesta lähemmin esim. L. Sisula-Tulokas, Bryssel Rom CISG Luxemburg Heinola. en resa i IP-rätt med HD 2005:114 som guide, kirjassa With wisdom s. 141, Waselius & Wist 2007. 71 Tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla Brysselissä 27 päivänä syyskuuta 1968 tehty yleissopimus, nyttemmin Bryssel I asetus (EY) N:o 44/ 2001. 72 Roomassa vuonna 1980 tehty yleissopimus sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista, nyttemmin Rooma I asetus, (EY) N:o 593/2008. 73 Bryssel art. 5(1), nyttemmin Bryssel I:ssä art. 5(1) a). 74 Rooma art. 4(2) ja art. 21, nyttemmin Rooma I art. 4(1) ja 4(2). Maksupaikasta ei ole yhtenäisiä säännöksiä eri valtioiden kansallisessa lainsäädännössä. 75 CISG art. 2(a). 76 KKO totesi mm. että oli sopimusmääräyksen syntyhistoria huomioon ottaen perusteltua tulkita niin, että YK:n kauppalakia on sovellettava myös sellaisen tavaran kauppaan, joka on liittynyt vain osaksi ostajan elinkeinotoimintaan ja osaksi 2 artiklan a) kohdassa tarkoitettuun yksityiseen kulutukseen, riippumatta siitä, kumpaa liittymää on pidettävä pääasiallisena. YK:n kauppalakia valmisteltaessa oli nimenomaisesti esillä myös sellainen sääntelyvaihtoehto, että ostetun tavaran pääasialliselle käyttötarkoitukselle olisi annettu merkitystä lain soveltamisalaa määritettäessä, mutta tämä ehdotus hylättiin. Lähdettiin siitä, että YK:n kauppalain 2 artiklan a) kohtaa tuli tulkita suppeasti, jolloin tuo määräys soveltuisi vain sellaisiin tilanteisiin, joissa ostettu tavara oli tarkoitettu yksinomaan yksityiseen käyttöön. (Katso esim. P. Schlechtriem, Commentary on the UN Convention on the International Sale of Goods (CISG), 1998, s. 32, sekä J. Ramberg J. Herre, Internationella köplagen, 2009, s. 91). YK:n kauppalain soveltamisalaa koskevan 2 artiklan a) kohdan määräyksen kannalta ratkaisevana on kuitenkin pidettävä tavaran aiottua eikä sen tosiasiallista käyttötarkoitusta. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo, että asianosaisten väliseen talotoimitussopimukseen on YK:n kauppalain edellä mainitun 2 artiklan a) kohdan estämättä sovellettava YK:n kauppalakia, jonka mukaisesti myös kauppahintavelvoitteen täyttämispaikka määräytyy.

19 velvoitteen täyttämispaikka on CISGin mukaan myyjän liikepaikka, jollei muuta ole sovittu. 77 KKO katsoi, että Heinolan käräjäoikeus on Brysselin sopimuksen 5 artiklan 1 kohdan nojalla toimivaltainen tutkimaan yhtiön kanteen. 3.2 Tavaran luovuttaminen ja vahingonvaaran siirtyminen 1. Tavaran luovuttamista koskevat määräykset CISGissä vastaavat suurelta osin kauppalain määräyksiä. 78 Jos myyjä ei luovuta tavaraa sovitussa tai muuten oikeassa ajassa, kyseessä on viivästys. CISGissä kuten KL:ssa tavaran luovuttaminen on eräänlainen juridinen kokoomakäsite, johon on kytketty erinäisiä vaikutuksia. Se määrää esimerkiksi riskin siirtymisajankohdan. Vahingonvaaran siirtymisajankohta puolestaan määrää virhearvioinnin ajankohdan. Luovuttamisajankohdalla on relevanssia jaettaessa tiettyjä kustannuksia osapuolten välillä, jne. Toisin sanoen säännöksillä tavaran luovuttamisesta on keskeinen merkitys koko CISGissä. Juridinen luovuttamisajankohta tosin voi vastata ajankohtaa jolloin tavara fyysisesti luovutetaan ostajalle, mutta näin ei välttämättä aina ole. Tyypillistä CISG -kaupoissa ovat tavaran pitkät kuljetukset. Jos kauppaan liittyy tavaran kuljetus, juridinen luovutus tapahtuu perussäännön mukaan, kun tavara on luovutettu sovittuna ajankohtana ensimmäisen kuljettajan hallintaan (art. 31(a)). CISGissä on luovutusajankohdasta erinäisiä tarkennuksia. 79 Jos myyjä osapuolten välisen sopimuksen mukaan on ottanut huolehtiakseen kuljetuksesta ostajalle, hänen tulee valita sopiva kuljetusväline ja solmia kuljetussopimus tavanomaisilla ehdoilla (art. 32(2)). Tähän kuuluu yleensä myös tavaran vakuuttaminen. Myös tavaraa koskevat asiakirjat tulee luovuttaa sopimuksen mukaisesti. Kansainvälisessä kaupassa asiakirjoilla on usein keskeinen merkitys mm. maksujärjestelyn kannalta. Osapuolet ovat esimerkiksi voineet sopia, että maksun tulee 77 CISG art. 57. 78 CISG art. 31 34, KL 6 9. 79 Katso tarkemmin CISG art. 31 34.

20 tapahtua asiakirjoja vastaan. 80 Kauppasopimuksen määräyksillä siitä, missä ja milloin myyjän tulee luovuttaa asiakirjat, on suuri merkitys arvioitaessa suorituksen sopimuksenmukaisuutta. 2. Vahingonvaaran siirtymistä koskevan CISGin pääsäännön mukaan myyjä kantaa riskin tavarasta, kunnes ostaja ottaa tavaran vastaan. 81 Kansainvälisessä kaupassa ostaja harvoin ottaa tavaraa vastaan suoraan myyjältä. Tavallista on, että tavara kuljetetaan pitkiä matkoja ja se on siinä vaiheessa rahdinkuljettajan huostassa. Kuljetusvaiheessa tavara on hyvin alttiina tuhoutumisen tai häviämisen vaaralle. Kysymys siitä, kuka kantaa vastuun tavarasta kuljetuksen aikana, on sen vuoksi merkityksellinen. 82 Onko vastuu kuljetusvaiheessa myyjällä vai ostajalla? Rahdinkuljettaja vastaa tietysti tavarasta, kun se on hänen hoidossaan, mutta tämä vastuu on useissa suhteissa rajoitettu. 83 Esimerkiksi kansainvälisessä maantiekuljetuksessa rahdinkuljettajan vastuu vahingoittuneesta tai kadonneesta tavarasta rajoittuu noin 10 euroon kilolta laskettuna tavaran bruttopainon mukaan (tarkkaan sanottuna 8,33 SDR kilolta, arvo riippuu valuuttakurssien kehityksestä 84 ). Rahdinkuljettaja on kokonaan vastuusta vapaa, jos hän voi osoittaa, että vahinko on esimerkiksi aiheutunut seikasta, jota hän ei ole voinut välttää ja jonka seurauksia hän ei ole voinut estää. 85 CISGin yleisten perusratkaisujen mukaisesti määräykset vaaran siirtymisestä ovat tahdonvaltaisia. Osapuolet voivat kauppasopimuksessa vapaasti sopia siitä, milloin 80 Ks. erilaisista maksujärjestelyistä lähemmin esim. L. Sisula-Tulokas (toim.), Ulkomaankauppaoikeus luku 8. 81 Ostajan viivästyessä vahingonvaara tavarasta siirtyy hänelle, kun tavara on asetettu hänen saatavilleen, vaikka tavaraa ei otettaisikaan vastaan, CISG art. 69. 82 Katso kysymyksenasettelu esim. tapauksessa Helsingin HO S 01/269 31.5.2004, jota on kommentoinut S. Kuoppala osoitteessa http://cisgw3.law.pace.edu/cases/040531f5.html. 83 Ks. L. Sisula-Tulokas, Kuljetusoikeuden perusteet, 2007 s. 75. 84 Euromäärä vaihtelu johtuu siitä että kuljetusoikeudellisessa lainsäädännössä vastuusumma on määritelty käyttäen fiktiivistä rahayksikköä SDR:ää. SDR (Special Drawing Rights) on kehitetty inflaation ja kurssivaihteluiden vaikutusten välttämiseksi. Sitä käytetään nykyisin monissa kansainvälisissä konventioissa. SDR koostuu useista maailmankaupan kannalta merkityksellisistä valuutoista. Sen päivänarvo euroissa on riippuvainen euron kurssivaihteluista muita valuuttoja vastaan, U.S. dollarilla on suuri merkitys. SDR:n päivän arvo on saatavissa esim. osoitteesta http://coinmill.com/eur_sdr.html. 85 Tiekuljetussopimuslaki 23 ja 32. Katso esim. KKO 1984 II 91.

21 vahingonvaara siirtyy myyjältä ostajalle. Sopiminen on tavallista kansainvälisessä kaupassa. Vahingonvaaran siirtymisestä sovitaan esim. käyttämällä INCOTERMS - toimituslausekkeita. 86 Vaikka lausekkeet kauppasopimuksissa voivat näyttää lyhyiltä ja mitäänsanomattomilta, niiden avulla säännellään lukuisia kuljetuskauppaan liittyviä tärkeitä ehtoja. Toimituslauseke osoittaa, miten kaupan osapuolet ovat sopineet riskinjaosta, mutta myös kustannusten sekä erilaisten kuljetukseen liittyvien toimenpiteiden jaosta. Kun Hämeenlinnasta oleva suomalainen myyjä on myynyt tavaroita Buenos Airesista olevalle ostajalle ehdoin FCA Hanko INCOTERMS 2010, tarkoittaa tämä muun ohessa sitä, että osapuolet ovat sopineet vahingonvaaran siirtymisestä ostajalle, kun tavara on luovutettu merirahdinkuljettajalle Hangossa. 87 Mutta jos samat osapuolet ovat sopineet DDP Buenos Aires INCOTERMS 2010 se merkitsee mm. että myyjällä on vaaranvastuu koko kuljetuksesta Buenos Airesiin asti. Jos osapuolet eivät ole sopineet riskinjaosta, CISG tarjoaa tältä osin selvän säännöksen joka on kytketty luovutusajankohtaan. Vahingonvaara siirtyy myyjältä ostajalle, kun tavara on luovutettu ensimmäiselle rahdinkuljettajalle ostajalle kuljettamista varten. 88 Jos tavara tuhoutuu tämän ajankohdan jälkeen syystä, joka ei johdu myyjästä, vaan esim. rahdinkuljettajasta, ostaja on velvollinen maksamaan kauppahinnan. Mutta jos tavara tuhoutuu esim. sen johdosta, että se oli puutteellisesti pakattu kuljetusta silmällä pitäen, vastuu on todennäköisesti myyjällä. Konvention virhesäännösten mukaan myyjän velvollisuutena on huolehtia siitä, että tavara on tarkoituksenmukaisesti pakattu. Harkittaessa sitä, mitä on pidettävä tarkoituksenmukaisena, merkitystä on luonnollisesti myyjän tietoisuudella kuljetustavasta. Jos ostaja on huolehtinut kuljetuksesta ja ilmoittamatta sitä myyjälle valinnut kuljetustavan, johon liittyy monia vaiheita ja uudelleen lastauksia sekä kuljetuksia huonoja teitä pitkin, myyjä ei vastaa siitä, että tavara näin järjestetyssä kuljetuksessa kärsii vahinkoa. 86 Ks. esim. L. Railas, INCOTERMS 2010 käyttäjän käsikirja, Helsinki 2012. 87 Ks. lähemmin esim. Ulkomaankauppaoikeus luku 6 kohta 2 ja L. Sisula-Tulokas, Kuljetusoikeuden perusteet, 2007 s. 75 ss. 88 CISG art. 67 ja art. 31.

22 Edellä todettiin, että rahdinkuljettajan vastuu tavarasta on monessa suhteessa rajoitettu. Kauppasopimuksen osapuoli, jolla on vahingonvaara tavarasta kuljetusvaiheessa, CISGin mukaan tavallisesti ostaja, tekee viisaasti ottaessaan oman riittävän kattavan kuljetusvakuutuksen. Rahdinkuljettajan vastuuvakuutus kattaa vain hänen lainmukaisen vastuunsa, joka edellä mainitussa maantiekuljetusesimerkissä oli noin 10 euroa kilolta laskettuna kadonneen tai tuhoutuneen tavaran bruttopainon mukaan. Rahdinkuljettajan vakuutus korvaa luonnollisesti vain vahingot, joista rahdinkuljettaja on vastuussa. Jos tavara myydään kuljetuksen aikana, vahingonvaara siirtyy pääsäännön mukaisesti sopimuksen solmimishetkellä. 89 Sopimuksen syntymisajankohtaa CISGin osan II ja oikeustoimilain mukaan käsiteltiin edellä kohdassa 2.1. 3.3 Viivästys Kuten kauppalaissa myyjän tulee luovuttaa tavara sovittuna aikana 90 ja, kuten KL:ssa, viivästykseen syy ei periaatteessa ole relevantti. CISGin viivästyskäsite on objektiivinen. Se ei tarkoita sitä, ettei viivästyksen syyllä voi olla merkitystä seuraamusten kannalta. Niitä käsitellään alla. 3.4 Virhe Oikeudellisesti merkityksellinen virhe kuvataan CISGissä pitkälti samalla tavoin kuin kauppalaissa. Tämä koskee sekä abstraktista että konkreettista virheen määrittelyä. 91 Tavaran tulee olla sopimuksen mukainen ja sopiva siihen tarkoitukseen, mihin vastaavanlaisia tavaroita yleensä käytetään (CISG art. 35 (2)(a)). Sen pitää myös olla sopiva siihen erityiseen tarkoitukseen, joka myyjälle on ilmoitettu tai josta hän muutoin on tullut tietoiseksi sopimusta solmittaessa (CISG art. 35 (2)(b)). 92 89 CISG art. 68. 90 CISG art. 33. 91 CISG art. 35, KL 17. 92 CISG art. 35: 1) Myyjän tulee luovuttaa tavaraa, joka määrältään, laadultaan ja ominaisuuksiltaan on sopimuksen mukaista ja joka on pakattu sopimuksen edellyttämällä tavalla. 2) Jos sopijapuolet eivät ole toisin sopineet, tavara ei ole sopimuksenmukaista, jollei se: