KIRJALLINEN KYSYMYS 1100/2001 vp Veronpalautusten ulosmittauskäytännön muuttaminen Eduskunnan puhemiehelle Ulosottolain mukaan ulosoton kohteena olevan henkilön palkasta saadaan ulosmitata 1/3 tiettyjen suojaosuuksien jälkeen. Sama käytäntö koskee myös eläkettä ja muita ansiotuloja. Menettelyä voidaan pitää kohtuullisena varsinkin lakiin tulleiden ns. vapaakuukausien jälkeen. Mikäli ulosmittauksen kohteena oleva saa veronpalautusta, häneltä ulosmitataan kuitenkin koko palautettava määrä, mikäli perinnässä oleva määrä ei ole sitä pienempi. Tämä käytäntö tuntuu kohtuuttomalta ja epäoikeudenmukaiselta, koska palautus johtuu liian korkeasta pidätysprosentista. Jos pidätysprosentti olisi ollut oikea, olisi tästä erotuksesta jäänyt käytännössä henkilön käyttöön noin 2/3. Kun veroa pidätetään liikaa ja liikaosuus aikanaan palautetaan, se ulosmitataan kokonaan. Tässä on selvä ristiriita ja epäoikeudenmukaisuus, joka luo lisäksi houkutuksen hakea pidätysprosentin alennusta niin, että palautusta ei enää tule, jolloin tältä täydelliseltä ulosmittaukselta vältytään. Epäkohdan korjaamiseksi tulisikin ulosottolakia muuttaa niin, että myös veronpalautuksiin sovelletaan normaalia 1/3:n ulosmittaussääntöä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus ryhtyä toimiin ulosottomääräysten muuttamiseksi niin, että myös veronpalautuksiin sovelletaan normaalia palkan 1/3:n ulosottosääntöä? Helsingissä 10 päivänä lokakuuta 2001 Raimo Vistbacka /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1100/2001 vp: Aikooko hallitus ryhtyä toimiin ulosottomääräysten muuttamiseksi niin, että myös veronpalautuksiin sovelletaan normaalia palkan 1/3:n ulosottosääntöä? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Ulosottolain 4 luvun 6 b :n mukaan ulosottolaissa tarkoitetaan palkalla kaikenlaatuista palkkaa, palkkiota, osapalkkiota ja muuta etuutta, joka suoritetaan virasta tai toimesta taikka sellaisesta työstä, tehtävästä tai palveluksesta, joka työn tai tehtävän antajalle tehdään korvausta vastaan. Mainitussa säännöksessä tai muuallakaan laissa ei mainita, että palkan ulosmittauksen säännöksiä sovellettaisiin palkkatuloista toimitetun ennakonpidätyksen johdosta maksettavaan veronpalautukseen. Näin ollen ulosottolain mukaan veronpalautus on saatava, ja saatavat ulosmitataan kokonaan. Edellä mainittuja palkkaa koskevia säännöksiä ja periaatteita sovelletaan myös eläkkeen ulosmittaukseen ja siitä suoritettuun ennakonpidätyksen palautukseen. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1981 II 36 katsottiin, että veronpalautussaatava, vaikka se koostui yksinomaan eläketuloista toimitetuista ennakonpidätyksistä, voitiin ulosmitata. Veronpalautus perustui kyseisessä tapauksessa eläkkeeseen, jota tuolloin voimassa olleiden säännösten mukaan ei saanut ulosmitata. Korkein oikeus totesi, että veronpalautus ei ollut enää laissa tarkoitettua eläkkeensaajalle suoritettavaa eläkettä vaan eläketuloista kertynyttä säästöä. Tämä kanta on ulosotto- ja oikeuskäytännössä täysin vakiintunut. Myös esimerkiksi Ruotsissa veronpalautukset ulosmitataan saatavina siitä riippumatta, mistä tulosta veronpalautus on syntynyt. Ruotsin ulosottokaaressa on säännös, jonka perusteella saatavasta voidaan sosiaalisilla syillä ulosmitata vain osa, jos velallinen tarvitsee varoja toimeentuloaan varten. Mainittu erottamisetusäännös ei kuitenkaan koske veronpalautusta (skattebetalningslag 18 luku 9 ). Ennakkoperintälain (1118/1996) 3 :ssä säädetään niin sanotusta vastaavuusvaatimuksesta. Pykälän mukaan ennakonpidätyksen määrän on vastattava mahdollisimman tarkoin verovelvollisen ennakonpidätyksen alaisesta tulosta verovuoden veroasteikkolain ja muiden veroperusteiden mukaan maksettavaa verojen ja maksujen yhteismäärää. Yleisenä lähtökohtana siten on, ettei verovelvollisella ei ole oikeutta itse määrätä ennakonpidätyksen suuruutta haluamallaan tavalla esimerkiksi ulosottoon menevän osuuden minimoimiseksi. Oikeusministeriössä on vireillä ulosottolainsäädännön kokonaisuudistus. Parhaillaan eduskunnalle ollaan antamassa laajaa kokonaisuudistuksen 2. vaiheen esitystä. Kokonaisuudistuksen 3. vaihetta koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2003. Viimeksi mainittu esitys koskee muun muassa palkan ja eläkkeen ulosmittaussäännöksiä. Silloin tulee myös harkittavaksi, onko veronpalautuksen ulosmittauksesta aihetta säätää nykytilasta poikkeavasti. 2
Ministerin vastaus KK 1100/2001 vp Raimo Vistbacka /ps Helsingissä 26 päivänä lokakuuta 2001 Oikeusministeri Johannes Koskinen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf undertecknade skriftliga spörsmål SS 1100/2001 rd: Har regeringen för avsikt att vidta åtgärder för att ändra utsökningsbestämmelserna så att den normala 1/3-regeln som gäller utmätning av lön kan tillämpas också på skatteåterbäringar? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt 4 kap. 6 b utsökningslagen avses i nämnda lag med lön varje slag av lön, arvode, tantiem och annan förmån i tjänst eller befattning eller för arbete, uppdrag eller tjänst, som mot ersättning utförs för arbets- eller uppdragsgivarens räkning. Varken i den nämnda bestämmelsen eller någon annanstans i lag sägs att bestämmelserna om utmätning av lön skall tillämpas på skatteåterbäring som betalas med anledning av förskottsinnehållning som verkställts på löneinkomst. En skatteåterbäring är således enligt utsökningslagen en fordran, och fordringar utmäts i sin helhet. De ovan nämnda bestämmelserna och principerna som gäller lön tillämpas också på utmätning av pension och återbäring av förskottsinnehållning på sådan. I högsta domstolens avgörande 1981 II 36 ansågs det att en skatteåterbäring kunde utmätas, trots att den enbart bestod av förskottsinnehållningar på pensionsinkomster. I det aktuella fallet grundade sig skatteåterbäringen på pension, som enligt de bestämmelser som gällde då inte fick utmätas. Högsta domstolen konstaterade att skatteåterbäringen inte längre var sådan pension till pensionstagaren som avsågs i lagen, utan en besparing som uppkommit av pensionsinkomsten. Denna ståndpunkt har blivit helt vedertagen både i utsökningspraxis och i rättspraxis. Också t.ex. i Sverige utmäts skatteåterbäringar som fordringar oberoende av vilken inkomst som ligger till grund för återbäringen. I Sveriges utsökningsbalk finns en bestämmelse med stöd av vilken endast en del av fordringen kan utmätas av sociala skäl, om gäldenären behöver medel för sin försörjning. Den ovan nämnda bestämmelsen om rätt till undantag från utmätning gäller dock inte skatteåterbäring (skattebetalningslagens 18 kap. 9 ). I 3 lagen om förskottsuppbörd (1118/1996) bestäms om det s.k. kravet på motsvarighet. Enligt paragrafen skall förskottsinnehållningens belopp så noggrant som möjligt motsvara det sammanlagda belopp av skatter och avgifter som den skattskyldige, enligt den lag om skatteskalorna som gäller för skatteåret och enligt de övriga skattegrunderna för skatteåret, skall betala för sin inkomst som är underkastad förskottsinnehållning. Den allmänna principen är således att den skattskyldige inte själv har rätt att bestämma storleken på förskottsinnehållningen på det sätt som han eller hon önskar t.ex. för att minimera den andel som skall mätas ut. Vid justitieministeriet pågår en totalreform av utsökningslagstiftningen. Inom kort kommer till riksdagen att avlåtas en omfattande proposition som gäller den andra fasen av totalreformen. Avsikten är att en regeringsproposition gällande totalreformens tredje fas skall föreläggas riksdagen hösten 2003. Den sistnämnda propositionen gäller bl.a. bestämmelserna om utmätning av lön och pension. I samband med den kommer man också att ta ställning till om det är skäl att ändra bestämmelserna om utmätning av skatteåterbäring. 4
Ministerns svar KK 1100/2001 vp Raimo Vistbacka /ps Helsingfors den 26 oktober 2001 Justitieminister Johannes Koskinen 5