Sairaalasielunhoito Palautetta toimintakulttuurin muutoshankkeeseen 1.Toimintakulttuurin ja -tavan muutos Lähtökohtaisesti toimintakulttuurin muutoshanke suuntaa tavoitetilaa sellaiseksi, jota sairaalasielunhoito jo toteuttaa. Tästä iloitsemme ja olemme valmiita antamaan kokemuksemme laajempaan käyttöön ja kertomaan, ideoimaan ja niin toivottaessa myös laajemmin avaamaan toimintamallejamme kaikkien tietoon toimintakulttuurin muutosprosessin edetessä. Sairaalasielunhoidon työalalla kolme keskeistä strategista valintaa toteutuvat seuraavasti : Seurakuntalaisten kirkko Sairaalasielunhoito työskentelee hoitolaitoksissa, joissa kohdataan kaikenikäisiä ihmisiä, kaikista yhteiskuntaluokista ja kaikissa elämäntilanteissa olevia. Kohdattavilla ihmisillä on yksi yhteinen tekijä elämänvaihe, johon kuuluu elämän rajallisuuden todellisuuteen herääminen ja perusturvallisuuden järkkyminen, sairauden, kuoleman, elämänkriisin kautta. Hoitolaitoksissa kohdataan potilaiden lisäksi omaiset ja hoitohenkilökunta. Sairaalapappi on työpaikkapappi. Kaikessa vuorovaikutuksessa työmetodina on läsnäolo, kiireettömyys, tasavertainen kohtaaminen, ihmisen elämäntilanteen hyväksyminen ja vakavasti ottaminen. Arki Olemme siellä missä ihmiset ovat, menemme sinne missä hätä on suurin ja missä elämän rajallisuuden ja hengellisyyden kysymykset ovat arkipäivää. Hoitoyhteisöissä hengellisyyden tarve on tunnistettu ja sairaalapappien läsnäolo hoitoyhteisöissä on erittäin arvostettua. Hoitoyhteisöissä ei ole nähtävissä mitään merkkejä hengellisyyden vähenemisestä, eikä papin roolia hoitoyhteisöissä ole millään tavoin kyseenalaistettu. Sairaalapapit ovat kiinteä ja luonteva osa hoitoyhteisön arkea. Tämä on seurausta siitä, että olemme tiiviisti ja jatkuvasti yhteistyössä hoitoyhteisöissä joka tasolla, työmme on läpinäkyvää, läheistä ja luottamukseen perustuvaa. Olemme keskeinen toimija ja keskustelukumppani potilaan hoidon eettisissä kysymyksissä etenkin palliatiivisen ja saattohoidon kysymyksissä Jalkautuminen Sairaalapapit ovat olleet sairaiden vierellä omaisten tukena ja hoitoyhteisössä läsnä 90 vuotta. Toimintamme on kirkon järjestämää kustannustehokasta palvelua hoitoyhteisöille ja kiinteä osa pääkaupungin sairaaloiden hoitokulttuuria. Toimimme joustavasti, olemme lähtövalmiudessa avuntarvitsijan luokse 24/7, reagoimme nopeasti muutoksiin hoitokentässä mm. saattohoito, kotisairaala, avohoito, vapaaehtoistyö. Olemme avoimia yhteistyölle paikallisseurakuntien kanssa, mikäli se edistää seurakunnissa vallitsevaa
ymmärrystä sairauden, kriisien, vanhenemisen, mielenterveyden ongelmien kanssa kamppailevien ihmisten todellisuudesta. Uskomme siihen, että ahdistuneen rinnalle asettuminen ja siinä viipyminen on parasta evankeliumia ikään ja asemaan katsomatta. Sairaalapapit ovat paikallisseurakuntien käytettävissä mielellään silloin, -kun seurakunta haluaa profiloitua yhteisönä, jossa arvostetaan elämän monimuotoisuuden ymmärtämistä, sairauden ja elämän rajallisuuden tuomaa ahdistusta. -kun seurakunta haluaa saada kontaktia alueellaan toimiviin työikäisiin, jotka eivät ole sitoutuneita kirkon jäsenyyteen. Näitä hoitotyön ammattilaisia, jotka edelleen arvostavat kirkon tekemää työtä sairaaloissa, on satoja ellei tuhansia. -kun seurakunnissa oivalletaan, että hyvin tehty sairaalatyö on niiden oma etu. -kun seurakunnan jäsenet haluavat tietoa sairaalatyöstä ja haluavat olla mukana takaamassa, että oma seurakunta tekee voitavansa sen eteen, että potilaat, omaiset ja hoitohenkilökunta saavat tarvittaessa ammattitaitoista erikoiskoulutetun sairaalapapin palvelua. Yksi mahdollinen malli sairaalasielunhoidon ja paikallisseurakuntien työnjaoksi Suhteessa paikallisseurakuntiin haluamme korostaa sairaalapappien erityisosaamista ja samalla antaa paikallisseurakunnille mahdollisuuden kantaa vastuuta oman alueensa hoitopaikoista ja haastaa seurakuntien työntekijöitä kohtaamaan ihmisiä elämän todellisuuden keskellä. Sairaalasielunhoidon Helsingissä voi jakaa karkeasti neljään tasoon 1. Vaativan tason erikoissielunhoito, johon kuuluu akuutti sielunhoito, kriisi-, trauma- ja saattohoito 2. Sairaalasielunhoito yleissairaanhoidossa 3. Sairaalasielunhoito avohoidossa ja kotisairaalassa 4. Vanhusten ja pitkäaikaispotilaisen sielunhoito Toimintakulttuurin kehittämisen eräs vaihtoehto: Tasoja 1 ja 2 hoitavat edelleen vain erikoiskoulutetut sairaalapapit Tasolla 3 ja 4 jaetaan tehtäviä sairaalapappien lisäksi seurakunnan työntekijöiden kanssa; pappeja ja diakoneja, joiden tehtävinä ovat tarkoin määritellyt tehtävät esim. hartaudet, ryhmät, kotikäynnit sairaiden luona, vierailut pitkäaikaispotilaiden ja vanhusten luona. Kuvatussa toimintakulttuurimallissa paikallisseurakunnat haastetaan etsimään oman seurakunnan papeista ja diakoneista sopivia ja päteviä henkilöitä, jotka ottavat ohjatusti reilummin vastuuta oman alueensa/ lähialueen hoitoyksikössä tehtävästä hengellisestä ja sielunhoitotyöstä. Kokemuksen mukaan ko. henkilöt ovat yleensä erittäin motivoituneita työntekijöitä.
Näistä seurakunnan viranhaltijoista kootaan ryhmä, sairaalapapit vastaavat ko. pappien ja diakonien perehdytyksestä ja ohjauksesta sekä antavat konsultaatioapua tarvittaessa. Seurakunnan työntekijälle nimetään sairaalapapeista ns. mentori, jolle he raportoivat säännöllisesti ja jonka puoleen voivat kääntyä ongelmatilanteissa. Tässä yhteistyössä syntyy seurakunnassa luonteva kontakti omaan sairaalapappiin joka mahdollisuuksiensa mukaan voi osallistua seurakunnan tarjoamiin tehtäviin. Muita kehittämisen kohteita seurakuntien kanssatehtävässä yhteistyössä -hartausyhteistyö monipuolisissa palvelukeskuksissa -itsemurhan tehneiden omaisten sururyhmät -poliisipapin kanssa tehtävä yhteistyö, kuolinviestit, suuronnettomuusvalmius, debriefing/defusing -sairaalavapaaehtoisten koulutus 2. Sairaalasielunhoidon sisäisen toimintakulttuurin muutos Sairaalasielunhoidon osalta leikkaukset ovat olleet erittäin rajuja kahden viime vuoden aikana. Peräti 4 virkaa on jätetty täyttämättä ja yhden viranhaltijan osa-aikaeläkeen johdosta 0,6 virkaa on hoidettu lyhyin sijaisuuksin. Tämä on näkynyt tehtäväkentän sirpaloitumisena ja työntekijöiden resurssien kuormittumista, jonka seurauksena myös sairauspoissaolojen määrässä on ollut havaittavissa lisäystä. Sairaalasielunhoidossa on muutenkin ollut vallalla pitkään niukkuuden kulttuuri, joka on osaltaan näivettänyt työn edellytyksiä, heikentänyt työntekijöiden motivaatiota ja ruokkinut ulkopuolisuuden tunnetta suhteessa yhteisen seurakuntatyön kokonaisuuteen. Kaikki tämä on tehty aikana, jolloin pääkaupungissa sairaaloiden toimintakenttä on ollut vahvassa murroksessa ja tarve nykyaikaiselle, joustavalle, nopeasti tilanteeseen reagoivalle työotteelle sairaalasielunhoidossa on kasvanut. Haasteet Tällä hetkellä pääkaupungin sairaaloissa tehdään isoja strategisia muutoksia, osastoja siirretään, suljetaan ja uusia sairaaloita rakennetaan. Uusin, Meilahden kolmiosairaala, otettiin käyttöön marraskuussa 2010. HUS:lla on meneillään useita vuosia kattava mittava investointiohjelma. Neljän vuoden jaksolle 2015-2018 investointeja on toimintasuunnitelmassa yhteensä 500 miljoonan euron verran. Lisäksi uuden lastensairaalan rakentamiseen tehdään valtuuston päätöksen mukaisesti yhteensä 40 miljoonan euron lahjoitukset vuosina 2015-2017. Suurimmat kaudella 2014 2017 käynnistyvät rakennushankkeet ovat uusi lastensairaala ja Traumakeskus-syöpäkeskus.. Suurin yksittäinen juuri nyt toteutunut muutos on saattohoidon keskittyminen Suursuon sairaalaan, jossa tällä hetkellä sairaalapastorin resurssi on kysyntään nähden riittämätön.(3päivää/vko) Suursuolla on kolme saattohoitoa ja palliatiivista hoitoa antavaa osastoa. Oheinen kaavio kuvaa kuolemaan päättyneitä hoitosuhteita kaupungin sairaaloissa. Suursuon korkea kuolleisuus tarkoittaa saattohoidon keskittymistä ja tämä puolestaan on suoraan verrannollinen sairaalapapin palvelujen ja
läsnäolon tarpeeseen potilaiden, omaisten ja hoitohenkilökunnan keskuudessa. (Liite) Toinen näkyvä muutos on kotisairaalan toiminnan lisääntyminen. Sairaalasielunhoidon toimintaa kotisairaaloissa olemmekin jo tällä hetkellä organisoimassa. Kotisairaaloille nimetään sairaalapappi yhteyshenkilöksi. Hän ottaa yhteydenottopyynnöt vastaan ja koordinoi avun kollegoidensa ja alueen paikallisseurakuntien kanssa. Hän myös tukee, kouluttaa ja ohjaa paikallisseurakuntien työntekijöitä. Kaupungin monipuolisissa palvelukeskuksissa sairaalapapit. toimivat neljässä hoitoyksikössä, mutta kaupungin kuudesta monipuolisesta palvelukeskuksesta sairaalapapin palvelut puuttuvat kokonaan! Sairaalasielunhoidon peruspalvelua on akuutin hädän ja tarpeen kohtaaminen. Sairaalapapit ovat vuorolistansa mukaan viikonloppuisin varalla perjantai-illasta maanantaiaamuun. Osa hoitolaitoksista tarvitsee papin palveluja myös iltaisin, resurssipulan ja työjärjestelyiden takia ei ole mahdollista tehdä vuorotyötä vaan akuuttisairaaloissa työskentelevät papit joutuvat toisinaan tekemään kohtuuttoman pitkiä työpäiviä aamuvuoron perään myös iltavuoron Resurssien niin salliessa kartoitamme mahdollisuutta viikkovarallaoloon joka takaisi palvelun arki-iltoinakin niin, että akuuttilähtöjen aiheuttama kuormittavuus normaalityöpäivien päälle saataisiin hallintaan. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että puhelinvarallaolo lisää sairaalapastorin työn kuormittavuutta. Oman puhelinpäivystyksen lisäksi on osallistuttu myös PPn toimintaan, jonka aiheuttamat korvausvapaat heijastuvat suoraan sairaalasielunhoidon kenttätyöhön. Esimerkkinä tässä voidaan todeta, että Vantaalla on käytössä yhden päivystyksen malli eli sairaalapapit eivät oman varallaolopuhelinpäivystyksensä takia hoida PPn päivystyksiä.
Tulevaisuus Syyskuusta 2015 alkaen on panostettu työntekijöiden työnteon sujuvuuteen mm ajanmukaistamalla tietotekniikkaan liittyvät välineet sekä panostettu yhteisöllisyyteen mm. ryhmäytymisen, koulutuksen ja ammatti-identiteetin kautta. Sairaalasielunhoitoon kuuluu lisäksi avohoidon projekti, jonka jatkuvuutta ei ole tähän mennessä ajateltu, vaikka enää vuosi on jäljellä. Projektissa etsitään malleja löytää keinoja palvella avohoidon potilaita omaisia ja yhteistyötahoja. Projektin loputtua työntekijäresurssia tarvitaan jatkamaan aloitettua työtä avohoidon ja palvelukeskusten päivätoiminnan kehittämisessä. Poliisipapilla on merkittävä ja näkyvä rooli poliisiyhteisössä ja yhteiskunnallisena toimijana..poliisipappi on mukana kaikissa yhteiskuntaa koskettavissa kriiseissä ja tragedioissa sekä kuolinviestin viejänä vakavimmissa onnettomuustapauksissa. Hän on murtanut ennakkoluuloja ja avannut yhteistyömahdollisuuksia tavalla josta muussa kirkon toiminnassa voi vain haaveilla. Viranhaltija on tehnyt työtään yksin koko tehtävässä toimimisensa ajan, toimintamalli on kestämätön niin työn jatkuvuuden kuin työsuojelunkin näkökulmasta (Anekdoottina mainittakoon että järjestyspoliisikin partioi aina kaksin.) Viranhaltija jää eläkkeelle 2017, Tämä kirkolle erittäin merkittävän toimijan työn tuleva strategia ja sen jatkuminen olisi varmistettava jo hyvissä ajoin ennen ko ajankohtaa. Mielelläni vastaan kysymyksiin ja annan lisätietoa Jussi KK Ollila johtava sairaalapastori 09 23402530 jussi.ollila@evl.fi