5.10. & 7.10. 2016 Fagotti ja arabialaisia tarinoita Tampere Filharmonia Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Emily Hultmark, fagotti
Keksiviikko 5.10. klo 19 Verkatehdas, Hämeenlinna tuotanto: Sibelius Celebrations Perjantai 7.10. klo 19 Tampere-talon Iso sali Tampere Filharmonia Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Emily Hultmark, fagotti FRANZ SCHUBERT (1797 1828) Andante pianosonaatista nro 13 D664 (sov. Theo Verbey) WOLFGANG AMADEUS MOZART (1756 1791) Fagottikonsertto B-duuri KV 191 I Allegro II Andante ma adagio III Rondo, Tempo di menuetto VÄLIAIKA NIKOLAI RIMSKI-KORSAKOV (1844 1908) Šeherazade, sinfoninen sarja op. 35 I Meri ja Sinbadin laiva Largo e maestoso Allegro non troppo II Kalenteriprinssin tarina Lento Allegro molto III Prinssi ja prinsessa Andantino quasi allegretto IV Juhlat Bagdadissa, Meri, Laiva murskautuu kallioon Allegro molto Konsertti päättyy noin klo 21. Kaikki konsertin taltioiminen on kielletty. Perjantain konsertti lähetetään suorana Yle Radio 1:ssä. Orkesteria tukee: Orkesterin pääyhteistyökumppani:
Konserttimestari Pekko Pulakka, 1. konserttmestari I viulu Anton Chausovskii, vuorotteleva 1. konserttimestari Maria Itkonen, 3. konserttimestari Liina Nuora-Loijas*** Lea Antola Tatevik Ayazyan T Raimo Hannikainen Siri Heinonen Adriana Iacovache-Pana Lotta Laaksonen T Katri Nikkanen Jaakko Nordman István Szalay Vitali Torkkeli Martti Wiklund Maija Wesslund tp. II viulu Heidi Kuula** Hanna Parviainen*** Anna Angervo Riitta Hallila Antti Hannikainen Elina Kilpinen Kirsi Korpela-Pulkkinen Eeva-Liisa Suuronen Pirjo Tulisalmi Sanna Tullila Riikka Alakärppä tp. Kaisa Hiilivirta tp. T Silvia Koskela tp. Alttoviulu György Balázs* Kimmo Kivivuori*** Heili Hannikainen Anne Korhonen Taavi Nachtigall Tarja-Leena Saari Lauri Savolainen T Elisabete Sorokina Anni Tiainen-Hammo Eija Laru tp. Satoko Okubo tp. Sello Joona Pulkkinen, soolosellisti Panu Saari* tp. Virpi Välimäki*** tp. Reinis Birznieks Maija Juuti T Miika Jämsä Tuija Lamminmäki T Sampo Liukko Elina Sipilä Oona Roselund tp. Kontrabasso Petri Mäkiharju** Joni Armio*** Pentti Huhtinen Tuomo Kinnunen Juha Kleemola Antti Laulaja Heikki Lehtinen Huilu Malla Vivolin*tp. Nina Johnson*** Seppo Planman Oboe Juha Ala** Heikki Pöyhönen*** Klarinetti Mark Reding** Reetta Näätänen Fagotti Alexandru Cozma*** Marcin Wosinski Käyrätorvi Ismo Ponkala* Jouni Suuronen** Pauliina Koskela Timo Ruskeepää Trumpetti Jonas Silinskas* Aki Välimäki*** Pasuuna Antti Hirvonen* Vygantas Silinskas** Olavi Hostikka Tuuba Harri Miettunen* Patarummut Tiina Laukkanen* Péter Fodor*** Lyömäsoittimet Jyri Kurri* Tuomo Oravakangas*** Harri Lehtinen tp. Niko Ronimus tp. Harppu Kirsti Vartiainen* Illan kokoonpano *äänenjohtaja **vuorotteleva äänenjohtaja ***varaäänenjohtaja tp. sijainen/tilapäinen T Jousistossa vain Tamperetalon konsertissa
Kaapo Kamu Tampere Filharmonia on 97 muusikon vahvuudellaan ainoa täysmittainen sinfoniaorkesteri pääkaupungin ulkopuolella. Orkesterin koti on Tampere-talon yli 1800-paikkaisessa Isossa salissa. Vuonna 1990 valmistunut konserttikeskus vauhditti aikanaan Tampereen kaupunginorkesterin kehitystä tarjoamalla erinomaiset harjoittelu- ja esiintymispuitteet. Sinfoniakonserttien lisäksi Tampere Filharmonialla on oma, jo 20-vuotinen, Faunien iltapäivä -kamarimusiikkisarja. Orkesteri osallistuu myös Tampereen Oopperan produktioihin, soittaa balettia Tampere-talossa ja on mukana Tampere Biennalessa. Tampere Filharmonia on aktiivisesti mukana seudun musiikkikasvatuksessa: vuosittain orkesterin vieraana käy noin kaksitoistatuhatta Tampereen ja lähikuntien koululaista niin konserteissa kuin harjoitusvierailuilla tutustumassa orkesterin arkeen. Syyskaudesta 2013 Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana on toiminut Santtu- Matias Rouvali. Aiempia ylikapellimestareita ovat olleet mm. Hannu Lintu, John Storgårds ja Eri Klas. Tuoreimmalla orkesterin yli viidestäkymmenestä levytyksestä soivat Sibeliuksen ja Nielsenin viulukonsertot. Levytyskokoelmassa on lisäksi mm. George Enescun, Jouni Kaipaisen, Uljas Pulkkiksen ja Einojuhani Rautavaaran teoksia. Orkesteritoimintaa Tampereella on ollut jo yli sadan vuoden ajan. Orkesteri kunnallistettiin vuonna 1947 ja vuonna 2002 nimi vaihdettiin Tampereen kaupunginorkesterista Tampere Filharmoniaksi. Kaupungin henkeä sykkivä orkesteri synnyttää vanavedessään paljon uusia kokoonpanoja, jotka rikastuttavat seudun konserttielämää.
Santtu-Matias Rouvalin kapellimestariura lähti huimaan nousukiitoon 2009, kun hänet kutsuttiin yllättäen johtamaan Radion sinfoniaorkesteria. Tampere Filharmonian ylikapellimestarina hän on toiminut vuodesta 2013. Suomen kapellimestarikärkeen kuuluva Rouvali on kysytty nimi myös kansainvälisillä lavoilla: Hän on toiminut Kööpenhaminan filharmonikkojen päävierailijana kaudesta 2013 2014 ja aloittaa Göteborgin filharmonikkojen ylikapellimestarina Tampereen orkesterin rinnalla syksyllä 2017. Hän vierailee säännöllisesti Lontoon Philharmoniaorkesterissa, Tukholman kuninkaallisessa orkesterissa ja Ranskan radion orkesterissa. Kaudella 2016 2017 hän palaa johtamaan mm. BBC Symphonya, Bergenin filharmonikkoja ja Bambergin sinfoniaorkesteria. Yhdysvalloissa hän johtaa Los Angelesin filharmonikkoja ja debytoi Minnesotan ja Cincinnatin orkestereissa. Kevätkausi 2017 huipentuu Tampere Filharmonian Japanin-kiertueeseen. Englantilais-ruotsalainen fagotisti Emily Hultmark varttui Lontoossa. Siellä hän toimi Britannian National Youth Orchestrassa fagotin äänenjohtajana ja kartutti kokemusta nimekkäiden kapellimestareiden kuten Sir Simon Rattlen, Sir Colin Davisin ja Sir Andrew Daviesin johdossa. Fagotinsoittoa Hultmark on opiskellut Chetham s School of Musicissa Manchesterissa, Göteborgin Musikhögskolanissa ja mestarikursseilla ympäri Eurooppaa. Vuosina 2008 2011 hän soitti Göteborgin sinfoniaorkesterissa ja 2012 2013 Valencian oopperaorkesterissa. Vuodesta 2014 lähtien hän on toiminut Ruotsin kuninkaallisessa filharmonisessa orkesterissa vuorottelevana äänenjohtajana. Hultmark on menestynyt useissa kansainvälisissä kilpailuissa ja on aktiivinen kamarimuusikko. Kaapo Kamu Niclas Löfgren
Tampere Filharmonia matkustaa paljon syksyllä 2016! Tällä viikolla soitetaan kotisalin lisäksi Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Yhtenä syksyn ohjelmiston kantavista teemoista ovat hieman erikoisemmat soolosoittimet, nyt on fagotin vuoro. Toinen kantava teema ovat klassikkosäveltäjien harvinaisuudet. Tällä kertaa alkusoittona on Franz Schubertin pianosonaatin hidas osa. Teos sinänsä ei ole harvinaisuus, päinvastoin: kolmastoista sonaatti on pianistien keskuudessa varsin suosittu ja soitettu, eikä vähiten pienimuotoisuutensa vuoksi. Harvinaista on se, että teoksen soittaa orkesteri. Schubert tunnetaan nimenomaan uraa uurtavista liedeistään, kuten Winterreisesta ja Erkölnigistä, mutta myös soolopianomusiikistaan ja romanttisista sinfonioistaan. Hän oli ihmeellinen jo pikkupoikana, varsinainen lapsinero. Maallinen, taloudellisesti tuottoisa ja vakaa elämä ei milloinkaan suuremmin kiinnostanut häntä, sen sijaan taiteilijaseurassa vietetty boheemielämä veti itävaltalaismestaria puoleensa. Hän toimi toisinaan opettajana, mutta pystyi aina keskittymään siihen tärkeimpään, säveltämiseen, ja niinpä hän onnistuikin alle 32 vuotta kestäneen elämänsä aikana luomaan varsin kunnioitettavan tuotannon. Kolmannentoista pianosonaattinsa hän kirjoitti 22-vuotiaana kesällä 1819 nuorena, mutta jo lukuisissa genreissä seikkailleena taiteilijana. Sonaatin keskimmäinen osa on varsin tunnelmallinen, laulava andante, joka lumoaa rauhallisuudellaan. Tästä osasta innostui myös hollantilaissäveltäjä Theo Verbey 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa, ja päätti tehdä orkesterisovituksen, joka mukailee mahdollisimman tiiviisti Schubertin tyyliä ja pianoteoksen luonnetta. Verbey niitti mainetta jo opiskelijana 1980-luvulla sovittamalla sävelten mestareiden teoksia. Verbey on uransa aikana kirjoittanut menestyksekkäitä sovituksia muun muassa Alban Bergin, Modest Musorgskin ja Igor Stravinskyn sävellyksistä. Hänen oman tuotantonsa keskiössä on orkesterimusiikki, ja hänet tunnetaan erityisesti mielikuvituksellisena soitintajana, mistä saadaan näyte myös tänä iltana. Verbeyn teoksia ovat esittäneet lähes kaikki hollantilaiset orkesterit ja useat kokoonpanot ympäri maailmaa, myös Tampere Filharmonia, joka soitti säveltäjän Fraktaalisinfonian vuosi sitten. Wolfgang Amadeus Mozart oli lapsinero hänkin. Wieniläisklassikko sävelsi ainoan meidän päiviimme säilyneen fagottikonserttonsa vain 18-vuotiaana. Hän asui tuolloin vielä synnyinsijoillaan Itävallan Salzburgissa, mutta oli jo poikkeuksellisen kokenut säveltäjä ja esiintyjä. Perhe oli ehtinyt kiertää esittelemässä silmäteräänsä ympäri Eurooppaa, ja niin tuottelias ja nopeatahtinen säveltäminen kuin myös huomion keskipisteeksi asettuminen olivat tulleet lapsinerolle tutuiksi.
Mozart oli ollut myös ensimmäisessä varsinaisessa työpaikassaan arkkipiispan palveluksessa jo useita vuosia. Esimieskin oli Mozartin ikäväksi ehtinyt vaihtua: uusi arkkipiispa ei osannut musiikkia arvostaa, ja niinpä Mozart kyllästyi kyllästymistään jo liiankin tutuksi tulleeseen kaupunkiin. Suurempien esiintymislavojen kutsu soi korvissa, olihan Mozart saanut nähdä useita sellaisia lapsinerokiertueillaan. Olosuhteista huolimatta syntyi mitä hienoimpia teoksia soolosonaateista konserttoihin ja sinfonioihin, niin myös tänään kuultava fagottikonsertto, jonka Mozart kirjoitti kesällä 1774. On arveltu, että Mozart olisi kirjoittanut fagotille ja orkesterille enemmänkin teoksia, mutta vain tämä yksi on jäljellä. Vaikka Mozart oli vasta teini-iässä konserttoa kirjoittaessaan, pistetään usein merkille, että sen ihanassa hitaassa osassa on runsaasti Figaron häät -oopperan Kreivittären Porgi, amor -aariaa muistuttavia melodialinjoja. Ooppera sai kantaesityksensä toukokuussa 1786, mutta tulevan superhitin ideat olivat luonnollisesti kyteneet Mozartin mielessä jo paljon aikaisemmin. Alppien maisemista siirrytään Nikolai Rimski-Korsakovin eksoottiseen säveltäjänmielikuvitukseen. Venäläissäveltäjän tausta on mielenkiintoinen: siinä, missä hän oli lapsena jo varsin kiinnostunut musiikista, oli hän kiinnostunut myös meriupseerin urasta. Tuolle tielle hän ensin lähtikin ja vietti paljon aikaa merillä seilaten. Hyvä niin, Rimski-Korsakov ehti näin nähdä maailmaa ja haalia vaikutteita tai ainakin avartaa mieltään! Musiikki oli jatkuvasti läsnä hänen elämässään, ja muutamien menestyksekkäiden sävellystöiden ja silmää tekevien musiikkimaailman vaikuttajien kehujen jälkeen se vei lopulta voiton merimiesuralta. Rimski-Korsakovia ihailtiin rohkeasta tyylistään, joka saattoi olla seurausta myös kouluttamattomuudesta; säveltäjä oli vielä kolmeakymmentä ikävuotta lähestyessään vailla muodollista musiikkikoulutusta. Ehkä juuri siksi häntä pidettiin niin omaleimaisena. Kansallisen vimman villitsemät taiteilijat halusivat ja saivat hänet osaksi niin kutsuttua venäläistä viisikkoa, uutta venäläistä tyyliä luovaa säveltäjien ryhmää, johon kuuluivat Rimski-Korsakovin lisäksi joukon johtaja Mili Balakirev, César Cui, Aleksandr Borodin ja viime viikon konsertissakin kuultu Modest Musorgski. Kaiken suitsutuksen huipennukseksi tapahtui jotakin melko jännittävää: 27-vuotiasta, kouluttamatonta Rimski-Korsakovia pyydettiin professoriksi Pietarin konservatorioon. Niinpä hän sai hankkia oppia ja opettaa säveltäjänalkuja yhtäaikaisesti. Rimski-Korsakov viihtyi virassa vuosikausia samalla säveltäen myös itse. Suuri osa Rimski-Korsakovin tuotannosta on ohjelmallista musiikkia, sillä on viittaus-
kohtansa musiikin ulkopuolisessa todellisuudessa tai taruissa. Kuten venäläisen viisikon muutkin jäsenet, myös Rimski-Korsakov toi sävellyksiinsä paljon piirteitä oman maansa kansanperinteestä. Myös muut kulttuurit kiinnostivat häntä, olihan hän nähnyt maailmaa. Vuonna 1888 saikin kantaesityksensä Šeherazade, Tuhannen ja yhden yön tarinoihin, arabialaiseen satukokoelmaan, perustuva orkesterisarja. Satukokoelman kietoo yhteen rakkaudessa pettyneen sulttaanin ja hänen vaimonsa tarina. Sulttaani on niin katkera, että on päättänyt ottaa joka päivä uuden vaimon ja mestauttaa tämän aamuun mennessä. Kierteen katkaisee ihastuttava Šeherazade, nainen, joka kertoo sulttaanille niin jännittäviä satuja yöt läpeensä, että sulttaani jää aina odottamaan jatkoa. Lopulta hän rakastuu tarinoivaan vaimoonsa. Kokoelman juuret juontavat satojen vuosien taakse. Euroopassa kokoelmaan tutustuttiin 1700-luvulla, ja siitä on vuosien mittaan toimitettu useita editioita eri kielillä. Koska satukirja on toisinaan suunnattu lapsille, ovat Tuhannen ja yhden yön tarinat myös kesyyntyneet vuosien varrella hurjan väkivaltaiset ja eroottiset tarinat on useissa laitoksissa siistitty iltasatukuntoon. Eksoottinen orkesterisarja pitää otteessaan aivan kuin Šeherazaden yölliset sadut. Sulttaani ja Šeherazade esitellään kuulijoille jo heti alussa: aivan teoksen alkajaisiksi kuullaan kunnioitusta herättävä sulttaanin teema ja sen perään konserttimestarin soittama kaunis, viettelevä Šeherazaden teema. Rimski-Korsakov sävelsikin sarjansa nimenomaan viulistille ja orkesterille. Tässä konsertissa viulusoolot soittaa Tampere Filharmonian konserttimestarina elokuussa aloittanut Pekko Pulakka. Sehän on semmosta taianomasta musiikkia, pääosin kiitollista soittaa viululla. Soolopätkissä pitää joka kerta heti saavuttaa se semmonen erilainen sävy, päästä hyvin nopeesti sisään siihen satujen maailmaan. Teoksen kuluessa tulee esille, kuten hyvin usein konserttimestarin sooloissa, uudestaan ja uudestaan sama materiaali, ja sitä pitää jotenkin pystyä varioimaan. Rimski-Korsakov on kirjoittanut teokseen ihan sellaisia merkintöjä, jotka ohjailevat saman materiaalin soittamista eri tavoin, konserttimestari kuvailee Šeherazaden soittamista. Pulakan työt Tampere Filharmoniassa ovat lähteneet hyvin käyntiin: Erittäin hyvin mä oon viihtynyt kyllä, tosi mukavaa on ollut aloittaa työt! Orkesteri on hyvässä iskussa ja vastaanotto on ollu tosi hyvä, ja niin myös yhteistyö Santun kanssa. Niin että mikäs tässä! Teksti: Maija Leino Käsiohjelma: Maija Leino & Viliina Silvonen, Tampere Filharmonia