Ympäristölautakunta 68 29.09.2016 Valitus Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen 131/11.03.04/2014 Ymplk 29.09.2016 68 Valmistelija ympäristönsuojelutarkastaja Osmo Koivistoinen, puhelin 0400 144 452. Itä-Suomen hallinto-oikeus on antanut päätöksen 1.9.2016 (di aa ri nume ro 11938/14/5149), joka koskee ympäristölautakunnan 11.9.2014 ( 12) roskaamisasiassa tekemää päätöstä. Ympäristölautakunnan päätöksessä XX on tuomittu mak sa maan 2000 euron uhkasakko sekä asetettu uusi 2000 euron uh ka sak ko. Hallinto-oikeuden päätös on kirjattu saapuneeksi 5.9.2016. Hallinto-oikeus on kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen siltä osin kuin siinä on määrätty asetettavaksi uusi uhkasakko. Perusteluissaan hallinto-oikeus on katsonut, että koska XX ei enää omista valituksenalaista kiinteistöä, hänelle asetettuun uu teen uhkasakkoon ei ole laillisia perusteita. XX on myy nyt kiinteistön 952-413-2-18 XX:lle 30.9.2014 ja uu del le omistajalle on myönnetty lainhuuto 6.10.2014. Hallinto-oikeuden mukaan, jos kiinteistön omistaja tai haltija vaihtuu uhan asettamista koskevan päätöksen tekemisen jälkeen ja pää tökseen on haettu muutosta, asian käsittelyä valitusvaranomaisessa voi daan jatkaa ja antaa uuteen omistajaan tai haltijaan kohdistuva pää tös. Lähtökohtaisesti luovutuksensaajan olisi noudatettava edel lisel le omistajalle asetettua päävelvoitetta, edellyttäen, että velvoite ja uhat ovat olleet luovutuksensaajan tiedossa luovutushetkellä. Va lituk sen alai nen päätös on annettu tiedoksi XX:lle vasta kiin teis tö kaupan jälkeen. Lisäksi uhkasakon asettamispäätöksessä ei ole selostusta uhkasakkolain ilmoitusvelvollisuudesta, eikä uh ka sak koa ole merkitty kiinnityksistä pidettävään rekisteriin. Hal lin to-oi keus on katsonut, että uusi omistaja ei ole ollut tietoinen kiinteistön luo vu tushet kel lä siihen kohdistuvasta uudesta uhkasakosta. Näin ol len hallinto-oikeus ei ole antanut uuteen omistajaan kohdistuvaa pää töstä, vaan kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen uh ka sa kon asettamisen osalta. Valmistelijan päätösehdotus: Päätösehdotus annetaan kokouksessa. Valmistelijan päätösehdotus kokouksessa:
Vaatimukset Ympäristölautakunta vaatii ensisijaisesti, että Itä-Suomen hal lin to-oikeu den päätös kumotaan siltä osin, kuin hallinto-oikeus on ku monnut ympäristölautakunnan päätöksessä asetetun uuden XX:ään kohdistetun uhkasakon ja ympäristölautakunnan päätös 11.9.2014 12 saatetaan tältäkin osin voimaan. Vaihtoehtoisesti asia tulee palauttaa hallinto-oikeuden käsiteltäväksi hal lin to-oi keu des sa tapahtuneen menettelyvirheen johdosta. Mikäli hal lin to-oi keu den päätös katsottaisiin lautakunnan valituksesta poiketen pe rus teil taan oikeaksi, asiassa tulee antaa uhkasakkolain 21 :n mukaisesti uuteen omistajaan kohdistuva päätös, koska päävelvoite ja sen uh ka ovat olleet luovutuksensaajan tiedossa uhkasakkolain 20 :ssä tarkoi te tul la tavalla. Perustelut Itä-Suomen hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluiden valossa yk si se lit tei ses ti katsonut, että päävelvoite ja siihen liittyvä uhka on koh dis tet tu kiinteistön omistajaan ja kiinteään omaisuuteen. XX on kuitenkin velvoitettu siivoamaan kiinteistö (952-413-2-18) jätelain mukaisesti roskaajan ominaisuudessa, jolla on ensisijainen vastuu roskaantuneen alueen puhdistamisesta. Tä mä käy ilmi alkuperäisestä päätöksestä, joka on tehty jo 7.2.2008 ( 16). Tässä päätöksessä annettu velvoite kiinteistön siivoamisesta koh dis tuu irtaimeen omaisuuteen eikä kiinteistöön. Vuonna 2008 tehty päätös perustuu silloin voimassa olleen jätelain (3.12.1993/1072) säännöksiin. Roskaantuneen alueen puh dis ta misvel vol li suu des ta ja puhdistamisesta määräämisestä oli säännökset 20 ja 21 :ssä, joiden mukaan roskaaja on velvollinen puhdistamaan ros kaan tu neen alueen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä roskaajan tai muun puhdistamiseen velvollisen puh dis tamaan roskaantuneen alueen. Jätelain 21 :n mukaan, jos ros kaa jaa ei saada selville tai tavoiteta taikka jos roskaaja laiminlyö puh dis tamis vel vol li suu ten sa eikä kysymys ole 20 :n 2 momentissa tar koi tetus ta alueesta, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi mää rä tä toissijaisesti alueen haltijan puhdistamaan roskaantuneen alueen, edel lyt täen ettei puhdistamisvelvollisuutta ole pidettävä koh tuut to mana. Asiassa ei ole koskaan ollut epäselvyyttä roskaajasta. XX on myöntänyt tuoneensa roskaantumista aiheuttavat ai neet ja esineet alueelle. Tästä syystä hänet on roskaajana jätelain mu kai ses ti velvoitettu siivoamaan tilan alue ja päätös kohdistuu si ten yksiselitteisesti irtaimeen omaisuuteen eikä kiinteistöön. Irtainta omai suut ta koskeva uhkasakkolain 18 :n mukainen selostus il moitus vel vol li suu des ta sisältyy vuonna 2008 tehtyyn päätökseen. Hal linto-oi keu den päätöksen perusteluissa käsitelty uhkasakkolain 19
mu kai nen rekisteröinti ei ole tällaisessa asiassa tarpeen, koska se kos kee säännöksen mukaan ainoastaan kiinteää omaisuutta, ei irtain ta omaisuutta koskevaa päävelvoitetta. Kiinteistön 30.9.2014 tehtyyn kauppakirjaan on merkitty, että tämän kau pan yhteydessä ei ole erikseen myyty irtainta omaisuutta, eikä sel lai sen omaisuuden myynnistä ole tehty erillistä sopimusta ja normaa lin tarpeiston lisäksi kauppaa ei seuraa erillisiä tarpeistoesineitä. Li säk si on merkintä, että ostaja on tutustunut kaupan kohteeseen hyvin ennen kaupan tekoa. Kauppakirjan mukaan XX on siis edel leen puheena olevan irtaimen omaisuuden omistaja. Hallinto-oikeus on katsonut yksinomaan sillä perusteella, että koska uhan asettamista koskevassa päätöksessä ei ole ollut uh ka sak ko lain 18 :n mukaista selostusta ilmoitusvelvollisuudesta eikä pää vel voittees ta ja uhasta ole tehty uhkasakkolain 19 :n mukaista mer kin tää kiinteistötietojärjestelmään, kiinteistön uusi omistaja ei ole ollut tie toinen hallinto-oikeuden mukaan kiinteistöä koskevasta pää vel voit teesta ja uhasta. Tämä on ollut hallinto-oikeuden päätöksen pe rus te lu jen mukaan yksinomainen syy sille, ettei hallinto-oikeus ole an ta nut uuteen omistajaan kohdistuvaa päätöstä uhkasakon aset ta mi sen osalta. Uhkasakkolain 20 ei kuitenkaan aseta jom paa kum paa näistä seikoista luovutuksensaajan vastuun välttämättömäksi edel lytyk sek si. Luovutuksensaajan tietoisuus voi toteutua muullakin ta voin kuin 18 :n ilmoitusvelvollisuuden kautta. Uhkasakkolain 20 :n perustelujen mukaan jos luovutus on tapahtunut viranomaisen asetta man velvoitteen kiertämiseksi, luovutuksensaaja on usein al ku peräi sen velvoitetun lähipiiriin kuuluva henkilö tai yhteisö. Tällöin tie toisuu den voidaan perustelujen mukaan katsoa olevan olemassa jo velvoitetun ja luovutuksensaajan välisen suhteen perusteella. Uh kasak ko lain 19 ei ole edellä kuvatulla tavoin merkityksellinen, kos ka asia ei koske kiinteää omaisuutta. Kiinteistö on myyty omistajan tyttärelle. Lisäksi tulee ottaa huo mi oon, että hallintopakkomenettely on ollut käynnissä lähes 10 vuotta. Roskaa mis asia on käsitelty rikosprosessissa käräjäoikeudessa vuon na 2015 ja hovioikeudessa vuonna 2016. Luovutuksensaajaa on myös kuultu todistajana molemmissa oikeusasteissa, joten on lau ta kun nan käsityksen mukaan selvää, että luovutuksensaajalla on ol lut luovutushetkellä tieto hallintopakkomenettelyssä tehdyistä pää tök sistä. Muun muassa näiden seikkojen perusteella lautakunta kat soo, että luovutuksensaaja on ollut uhkasakkolain 20 :n tar koit ta mal la tavalla tietoinen päävelvoitteesta ja uhasta, sikäli kuin sillä olisi asian ratkaisemisen kannalta merkitystä. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan kiinteistön uuden omistajan kuu le mi nen on ollut ilmeisen tarpeetonta. Edellä kuvatuissa olo suhteis sa kuuleminen olisi kuitenkin ollut ehdottomasti tarpeen. Kiin teis-
tön nykyisen omistajan kuuleminen olisi voinut varmistaa sen, että XX:llä on uhkasakkolain 7 :n mukainen oikeudellinen ja to si asial linen mahdollisuus siivota roskaantunut alue. Se olisi lau ta kun nan käsityksen mukaan selvittänyt asiaa myös muiden mah dol li ses ti merkityksellisten seikkojen osalta, kuten luovutuksensaajan tie toisuu den päävelvoitteesta ja sen tehosteeksi asetetusta uhasta. Edellä esitetystä johtuen tilan uuden omistajan kuulemista ei ole mis sään tapauksessa voitu pitää tarpeettomana siten kuin hal lin to-oi keus on tehnyt. Väestötietojärjestelmän tietojen mukaan XX:n va ki nai nen osoite on edelleen XX. Tällä perusteella hän asuu edelleen puheena olevalla kiinteistöllä. Luovutuksensaajan väes tö tie to jär jes tel män mukainen vakinainen osoite on Sukevalla. Tä mä selvitys viittaa siihen, että XX:llä on edelleen yk si se lit tei ses ti oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus hoitaa sii voa mi nen. Lautakunnan käsityksen mukaan XX on ensisijaisesti edel leen velvoitettava taho. Kiinteistön omistussuhteilla on merkitystä enin tään XX:n oikeudellisen ja tosiasiallisen puh dis tus mah dol li suu den kannalta. Itä-Suomen hallinto-oikeuden lähtökohta näyt tää kuitenkin päätöksen perustelujen mukaan olevan se, että kiin teis tön omis ta ja on se, joka tulisi velvoittaa siivoamaan alue. Näis tä syistä johtuen ympäristölautakunnan olisi hyvin vaikea lähteä te ke mään seuraavia päätöksiä asiassa kun hallinto-oikeuden käsitys asian ratkaisemisesta poikkeaa olennaisesti lautakunnan kä si tyk ses tä. Edellä olevin perustein hallinto-oikeuden päätös on virheellinen ja XX:ää koskeva uuden uhkasakon asettaminen olisi tullut hal lin to-oikeu des sa pysyttää. Siilin on roskaajana ensisijaisessa vas tuus sa siivoamisesta, kyse on roskaajan tietylle kiinteistölle jät tä mäs tä irtaimesta omaisuudesta, kiinteistön kauppa ei ole vaikuttanut vastuun siirtymiseen ja roskaajalla on edelleen myös sekä oi keu del li nen että tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa asetettua lain voi mais ta päävelvoitetta. Ympäristöjohtajan päätösehdotus: Päätösehdotus annetaan kokouksessa. Ympäristöjohtajan päätösehdotus kokouksessa: Ympäristölautakunta hyväksyy korkeimpaan hallinto-oikeuteen teh tävän valituksen valmistelijan ehdotuksen mukaisesti. Päätös: Päätösehdotus hyväksyttiin.