TAMPEREEN KAUPUNKI HIEDANRANNAN TEKNINEN ALUE- KUVAUS Hiedanranta Tampere Päivämäärä 17.04.2016 Laatija Tarkastaja Heikki Hukkanen, Matti Holopainen Juho Mansikkamäki Viite 1510023044 Ramboll Pakkahuoneenaukio 2 PL 718 33101 TAMPERE P +358 20 755 611 www.ramboll.fi
SISÄLTÖ 1. Yleistä 1 1.1 Esipuhe 1 1.2 Yleisesti 1 2. Pohjasuhteet ja ympäristö 2 2.1 Vesistöalueen pohjasuhteet 2 2.2 Ranta-alueet 3 2.2.1 Pohjavesialueen huomioiminen 5 2.2.2 Maa alueen pilaantuneisuus ja sen huomioiminen 5 3. Suunniteltu vesistötäyttö 6 3.1 Yleistä 6 3.2 Täyttöjen rakentaminen 6 3.3 Täytön reuna-alueiden vakavuus 8 3.3.1 Stabiliteettilaskelmat 8 3.3.2 Painumalaskelmat 9 4. Esirakentamisen kustannukset 9 5. Muita rakentamisessa huomioitavia asioita 11 5.1 Esikuormitus 11 5.2 Paalutus 11 5.3 Johtosiirrot ja vesihuollon rakentaminen 12 5.4 Kaupunkiraitiotien perustaminen 12
1 1. YLEISTÄ 1.1 Esipuhe Tämä raportti on tarkoitettu vuonna 2016 järjestettävään arkkitehti/ideakilpailuun taustaaineistoksi kuvaamaan alueella vallitsevia rakennusteknisiä olosuhteita. Ramboll Finland Oy on laatinut Tampereen kaupungille vuonna 2015 useita teknisiä selvityksiä Hiedanrannan alueesta. Selvitykset antavat tietoa alueen nykytilasta ja rakennettavuudesta, mikä palvelee sekä Hiedanrannan alueen kaavoitusta että rakennustoimenpiteiden vaatimaa luvitusta. Lisäksi alueelle on tehty mm. meriargeologinen selvitys. GTK on tutkinut vesistöalueen vesisyvyyttä ja maakerroksia luotauksin, sekä työstänyt rakennemallia alueen eteläpuolella sijaitsevasta pohjavesialueesta. Tässä raportissa on esitetty yleispiirteisesti alueen olosuhteita ja suunnittelussa huomioitavia erityiskysymyksiä. Huomattavasti yksityiskohtaisemmin tekniset tulokset on esitetty kussakin selvitysraportissa ja raporttien liitteissä, joihin lukijan toivotaan myös tutustuvan. 1.2 Yleisesti Selvityksen kohteena oleva Hiedanrannan alue sijaitsee Tampereen kaupungissa Lielahden maaja vesistöalueella. Tässä raportissa Hiedanrannan pohjoisosaa kutsutaan Niemenrannaksi, länsiosaa Lielahdeksi ja eteläosaa Vaitinaroksi kuvassa 1 kuvatulla tavalla. Alue rajautuu eteläosassa Paasikiventiehen sekä Santalahden satama-alueeseen. Pohjoisosassa Hiedanranta rajautuu Lielahdenkatuun sekä Niemenrannan yleiskaava-alueeseen. Kuvassa 1 on esitetty Hiedanrannan suunnittelualueen alustava rajaus vesi- ja maa-alueineen. Kuva 1. Hiedanrannan alustava aluerajaus. Kuvassa 2 on esitetty vesistötäyttöjen suurin laajuus, mikä geoteknisen rakennettavuuden kannalta on kustannustehokkaasti toteutettavissa. Kuvassa on lisäksi esitetty periaate vaiheittain tehtävien täyttöjen edellyttämistä reunapenkereistä sekä niiden sijainnista. Louheesta rakennettavien reunapenkereiden lopullisessa sijoittelussa tulee ottaa huomioon tuleva rakennuskanta sekä raitiotien linjaus. Täyttöalueen ulkopuolella vesisyvyyden kasvaessa myös pohjarakentamisen kustannukset kasvavat merkittävästi. Pohjoispuolen täytöt Niemenrannan puolelle tehdään oletusarvoisesti käyttäen järven pohjasta ruopattua ja stabiloitua 0-kuitua. Vaitinaron puolen täytöt tehdään puhtailla täyttömailla. Lopullisesta täyttöjen laajuudesta riippuen täyttö voidaan toteut-
2 taa laajana ja yhtenäisenä, jonka jälkeen vesiaiheet kaivetaan täyttöön. Vaihtoehtoisesti vesiaiheet voidaan suoraan jättää täyttämättä, mikäli vesialueen laajuus on työteknisessä mielessä riittävän suuri. Kuva 2. Vesistötäyttöjen mahdollinen laajuus geoteknisen rakennettavuuden kannalta. 2. POHJASUHTEET JA YMPÄRISTÖ 2.1 Vesistöalueen pohjasuhteet Alueella on tehty pohjatutkimuksia useassa eri vaiheessa. Vaitinaron ranta-alueella tehdyt pohjatutkimukset ovat pääosin vuosilta 2009 2011. Tutkimuksia on tarkennettu myöhemmässä vaiheessa vuosina 2014 2015. Pohjatutkimukset koostuvat paino- ja siipikairauksista sekä näytteenotoista. Kairaukset ulottuvat enimmillään noin 300 350 metrin etäisyydelle nykyisestä rantaviivasta. Vedenpinnan korkeus 2014 syksyllä tehtyjen tutkimusten perusteella oli +95,73 (N2000). Kuvassa 3 on esitetty Näsijärven vedenkorkeuden vaihtelut Tampellan alueella (NN). Näsijärven pohjan korkotieto on peräisin GTK:n tuottamasta pohjan luotauksesta.
3 Kuva 3. Näsijärven vedenkorkeuden vaihtelut Tampellan rannassa vuosina 1980 2014 sekä vuonna 2015. (Kuva: Suomen ympäristökeskus, korkeusjärjestelmä NN) Tarkasteltavalla alueella vesisyvyys vaihtelee pääosin 2 8 metrin välillä. Näsijärven pohjassa päällimmäiset maakerrokset ovat pääosin liejua tai silttistä liejua. Pehmeän pintakerroksen paksuus on enimmillään 4 5 metriä. Rannan läheisyydessä liejukerroksen alapuolella on silttiä. Mentäessä kauemmaksi rantaviivasta, liejuisen maakerroksen alapuolella on pääosin laihaa savea, jonka kerrospaksuus vaihtelee 2 5 m välillä. Laboratoriossa määritetty saven vesipitoisuus on 35 45 %. Savikerroksesta määritetty redusoimaton leikkauslujuus vaihtelee siipikairausten perusteella 15 30 kpa välillä. Savikerroksen alapuolella on vaihtelevan paksuisia silttisiä ja hiekkaisia maakerroksia. Silttisten maakerrosten paksuus alueella vaihtelee 7 13 m välillä. Painokairaukset ovat päättyneet pääosin moreeniin korkeustasolla +72 +76. Moreenin yläpinta viettää Näsijärveä kohti. Paasikiventien puoleinen ranta sijaitsee täyttöalueella. Täytön paksuus rannassa vaihtelee 2 10 m välillä. Kallionpinta viettää Santalahdesta luoteeseen kohti Lielahtea, josta kallio nousee taas kohti Niemenrantaa. Vaitinaron kohdalla kalliopinta sijaitsee korkeustasolla +70,0. Maanpinta Vaitinaron ranta-alueella vaihtelee korkeustasolla +103 +108. Lielahden vanhan tehdasalueen edustalla vesisyvyys on enimmillään 3 4 metriä. Päällimmäisenä kerroksena olevan liejukerroksen paksuus vaihtelee 1 4 m välillä. Mentäessä pohjoiseen Näsijärven pohjassa on myös tehdasalueelta peräisin olevaa kuitupitoista lietettä. Pintakerroksen alla on pääosin savea joka rajautuu silttikerrokseen. Moreenin yläpinnan sijainti vaihtelee alueella huomattavasti, kairaukset ovat päättyneet tiiviiseen maakerrokseen täyttöalueen reunalla korkeustasolla +72 74. Pohjavedenpinnan tasoa on seurattu Vaitinaron ranta-alueelle asennetuista havaintoputkista. Pohjavedenpinnan korkeus vaihtelee Santalahden päässä korkeustasoilla +92,09 93,06 (seurantajakso 29.12.2010 11.04.2011). Pohjavedenpinta laskee tasaisesti kohti Pyhäjärveä. Tehdasalueen rannassa pohjavedenpinnan korkeutta on havainnoitu vuonna 2015. Pohjavedenpinnan taso alueella on havaittu korkeustasolla noin +93,1. 2.2 Ranta-alueet Vaitinaron ranta-alue sijaitsee luode-kaakko suuntaisen harjumuodostelman reuna-alueella Paasikiventien pohjoispuolella. Harjumuodostuma on esitetty vihreällä kuvassa 4. Paasikiventie on rakennettu massanvaihdolla silloiselle ranta-alueelle 1970-luvulla, joten nykyinen ranta-alue Vaitinaron rannassa on täyttömaata. Vaitinaron eteläpuolella sijaitsee Hyhkyn toiminnassa oleva vedenottamo. Se sijaitsee noin 400 m päässä nykyisestä Näsijärven rantaviivasta. Vedenottamosta on laadittu erillinen perustilaselvitys
HIEDANRANTA TEKNINEN ALUEKUVAUS 4 2015. Osa vedenottamon ottamasta vedestä on Näsijärvestä rantaimeytyvää vettä, jonka määrään tulevat vesistötäytöt saattavat vaikuttaa. Kuva 4. Alueen maaperäkartta. Hyhkyn vedenottamo indikoitu punaisella. (GTK, BaltCICA 2011) Nykyisen Lielahden ranta-alueen rakennettavuutta on arvioitu olemassa oleviin tutkimuksiin perustuen. Rakennetulla tehdasalueella on päällimmäisenä maakerroksena yleensä täyttömaakerros, jonka paksuus vaihtelee 1 2 m. Pohjavesi on alueella pääosin yli 5 m syvyydessä. Rannan läheisyydessä pohjavesi noudattaa Näsijärven veden korkeuksia (noin +95,0 +95,7 N2000). Kuvassa 5 esitetyt rajaukset (alueet I-III, joista alue I on helpoin ja III vaativin perustamisolosuhteiltaan), ovat likimääräisiä ja perustuvat olemassa olevaan rajoitettuun referenssiaineistoon. Kartta soveltuu kuitenkin alustaviin tarkasteluihin. Kuva 5. Ranta-alueen sekä Lielahden yritysalueen rakennettavuus Tehdasalueen länsipuolelle sijoittuva Lielahden yritysalue sijaitsee täyttöalueella. Tarkasteltava alue rajautuu Paasikiventiehen ja Lielahdenkatuun sekä pohjoisosassa Niemenrannan yleiskaavaalueeseen. Alueelta tehdyt pohjatutkimukset ovat pääosin peräisin ajalta ennen yritysalueen rakentamista. Moreenin yläpinta viettää alueen pohjois- ja koillisosista etelään kohti tiheämmin rakennettua yritysaluetta. Tutkimusten perusteella moreenin yläpinta sijaitsee rakennetulla alueen
5 eteläosassa yli 10 m syvyydessä. Alueen pohjoisosassa moreenin yläpinta sijaitsee pääosin 5 10 m syvyydellä nykyisestä maanpinnasta. Alueen korkeimmissa kohdissa moreenin yläpinta sijaitsee paikoittain alle 5 m syvyydessä. Moreenin päällä on pääosin karkeampia siltti- tai hiekkakerroksia sekä savea tai savista silttiä. Aluejako on eritelty taulukossa 1. Parhaiten rakentamiseen soveltuva alue on I ja vaativin alue III. Maa-alueen perustamisolosuhteet eivät kuitenkaan III-alueellakaan ole niin haastavat, että se merkittävästi ohjaisi alueen tulevaa maankäyttöä. Taulukko 1. Rakennettavuusselvityksen aluejako ALUE Pohjamaa Perustaminen I Moreenin tai kallionpinta alle 5m syvyydessä. Moreenin päällä löyhärakenteista, silttistä hiekkaa ja savista silttiä Rakennukset voidaan yleensä perustaa maanvaraisesti suoraan moreeniin tai moreeniin ulottuvan massanvaihdon varaan. II Moreenin yläpinta 5 10m syvyydessä. Moreenin päällä löyhärakenteista, silttistä hiekkaa tai savista silttiä Rakennukset perustetaan paaluilla tai maanvaraisesti III Moreenin yläpinta yli 10m syvyydessä. Moreenin päällä hiekkaa, silttiä, savea ja liejua. Rakennukset perustetaan paaluilla kovaan pohjaan 2.2.1 Pohjavesialueen huomioiminen Kuten kuvasta 5 nähdään, Hiedanrannan alue sijoittuu osittain Epilänharju-Villilän pohjavesialueelle. Alueella toimii Hyhkyn vedenottamo. Kaikki rakentamistoimenpiteet kyseisellä alueella tulee toteuttaa niin, että pohjaveden pilaantumisvaaraa ei aiheuteta. Nykyisellä vesialueella uudet täytöt vaativat vesilainmukaisen luvan. Tällöin täytön tekninen toteutustapa verifioidaan lupaprosessissa. Nykyisellä maa-alueella, joka sijoittuu pohjaveden muodostumisalueelle, Näsijärven pinnan tason alle ulottuvat kaivut ovat teknisesti vaativia toteuttaa. Pohjaveden laadun turvaamiseksi rakentamisen tulee pohjavesialueella olla luonteeltaan tai toteutustavaltaan sellaista, että Näsijärven veden imeytymistä harjuun ei lisätä nykyisestä. Esimerkiksi uuden vesiaiheen, kuten kanavan, kaivu ja rakentaminen tulee kyseisellä alueella toteuttaa siten, ettei Näsijärven vettä johdeta pohjavesimuodostumaan. Tällöin toteutus tulee vaatimaan vähintäänkin erityisiä teknisiä ratkaisuja. 2.2.2 Maa alueen pilaantuneisuus ja sen huomioiminen Lielahden maa-alueella ei vielä ole tehty kattavia PIMA-tutkimuksia. Maaperän pilaantuneisuutta on inventoitu lähinnä vanhojen teollisuusrakennusten purkutöiden yhteydessä. Alueen eteläpuolella on teollisuuden tuottamaa rikkikiisua ja rakennusten ympäristössä on havaittu lähinnä metalleja. Tiedossa ei ole sellaisia pilaantuneita maa-alueita, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon tulevassa maankäytössä. Alueen pilaantuneisuus tutkitaan systemaattisesti ja maaperä puhdistetaan ennen rakentamistoimenpiteitä.
6 3. SUUNNITELTU VESISTÖTÄYTTÖ 3.1 Yleistä Vaitinaron rantaan suunnitellun täytön arvioidaan ulottuvan noin 250 300 m etäisyydelle nykyisestä rantaviivasta. Täyttöjen rakentaminen on suunniteltu alustavasti tehtäväksi reunapenkereen taakse sisäpuolisena täyttönä. Reunapenkereiden materiaalina käytetään louhetta. Vaitinaron rannalla täytöt tehdään puhtailla maa-aineksilla. Niemenrannan puolella täytöissä käytetään järvestä ruopattua 0-kuitua, jonka levinneisyys on esitetty kuvassa 7 sinisillä isokäyrillä. 0-kuitua on järvessä yhteensä noin 1,5 milj. m 3. 3.2 Täyttöjen rakentaminen Täyttöjen laajuudesta johtuen rakentaminen tulee tehdä vaiheittain. Vaiheittain rakennettaessa täyttöalue jaetaan pienempiin osiin päätypengerryksenä tehtävillä reunapenkereillä. Reunapenkereet voidaan alustavasti tehdä louheesta päätypengerryksenä. Päätypengerryksessä louhe tuodaan täyttöalueelle olemassa olevan penkereen reunan läheisyyteen, josta se pusketaan esimerkiksi puskutraktorilla penkereen reunan yli. Reunapenkereen annetaan painua n. 6 12 kk ennen sisäpuolisten täyttöjen tekemistä. Reunapenkereen leveyden on oltava riittävä, jotta työ voidaan suorittaa turvallisesti. Periaate täyttötyön toteutuksesta on esitetty kuvassa 6. Kuva 6. Periaatepiirustus täyttötyön etenemisestä.
7 Näsijärveen tehtävät täytöt tulevat syrjäyttämään osittain pohjassa päällimmäisenä kerroksena olevaa liejuista silttikerrosta. Syrjäytyvä lieju tulee ottaa huomioon erityisesti reunapenkereen rakentamisessa, jolloin penkereen sisäpuolelle kasaantuva lieju on syytä ruopata ennen sisäpuolisten täyttöjen tekemistä. Kuva 7. Alustava täyttöalueiden laajuus ja aluejako esitettynä kartalla. Alueiden pinta-alat on esitetty taulukossa 2. Taulukossa 2 on esitetty arvioidut massamäärien menekkiä eri rakennusvaiheissa. Yhteensä täyttöihin kuvassa 7 esitetyssä laajuudessa tarvitaan noin 7 8 milj. m 3 täyttömassoja. Taulukko 2. Massamäärät eri täyttövaiheittain.
8 3.3 Täytön reuna-alueiden vakavuus Painuma- ja vakavuuslaskelmissa on oletettu pehmeän ja liejuisen pintakerroksen syrjäytyminen täyttöjen alta. Hiedanrannan vesistö alueelle rakennettavien täyttöjen osalta pinnassa olevan liejukerroksen sekä alapuolisen savikerroksen painumat ovat merkittävimmät. Karkeampien silttija hiekkakerroksen painumat tapahtuvat huomattavasti savisia kerroksia nopeammin. Painumien suuruus ja painuma-aika riippuvat täytön alle jäävien savi- tai liejukerrosten paksuudesta. Lopullisia käyttövaiheen aikaisia painumia voidaan poistaa tai pienentää esikuormituksella. Vesistöalueelle tehtävien täyttöjen osalta pysyville rakenteille varmuus sortumista tulee olla vähintään F=1,8. Piha- puisto- ja virkistysalueilla stabiliteetin tulee olla vähintään F=1,5. Stabiliteetin lisäksi on otettava huomioon täytön aiheuttamat pohjamaan painumat. 3.3.1 Stabiliteettilaskelmat Rakennettavan täytön vakavuuslaskelmissa reunapenkereen leveys on 10 metriä luiskakaltevuuden ollessa 1:1. Reunapenkereen materiaalina on käytetty louhetta (leikkauskestävyyskulma, Φ' = 38 ). Laskelmissa täyttö on rakennettu korkeustasolle + 97,50, eli 1,5 2,0 m Näsijärven vedenpinnan yläpuolelle. Täyttöalueen stabiliteettia on tarkasteltu ulommaisen reunapenkereen osalta. Stabiliteettilaskelmien perusteella riittävä vakavuus (F=1,8) asuinrakennuksille voidaan saavuttaa n. 25 metrin etäisyydellä reunapenkereen reunasta (kuva 8). Rakentaminen tätä lähemmäksi edellyttää reunapenkereen ulkopuolelle rakennettavaa tukitäyttöä, jolloin riittävä vakavuus saavutetaan n. 15 metrin etäisyydellä penkereen reunasta (kuva 9). Taulukko 3. Rakentamisen mahdollistava etäisyys rantaviivasta eri rakenteilla Riittävä vakavuus saavutetaan, kun ranta-alue on esikuormitettu ja täytön liikkeiden on todettu asettuneen. Täytön liikkeitä tulee seurata esikuormituksen aikana esimerkiksi painumalevyillä sekä inklinometreillä. Jos rakennuskanta halutaan viedä lähemmäs kuin noin 15 m päähän rantaviivasta, pitää ranta toteuttaa laiturirakenteena, joka kestää täytöstä muodostuvat vaaka- ja pystykuormat sekä aallokon ja jäiden aiheuttamat rasitukset ja tärinän (kuva 10). Kuva 8. Paaluille perustetut rakennukset voidaan perustaa noin 25 m päähän rantaviivasta ilman erillisiä rannan vahvistustoimenpiteitä.
9 Kuva 9. Paaluille perustetut rakennukset voidaan perustaa noin 15 m päähän rantaviivasta, kun rannan vakavuutta parannetaan vesipinnan alle jäävällä vastapenkereellä. Kuva 10. Jos rakennuskanta tuodaan aivan vesistön äärelle, täytyy ranta toteuttaa laituriperustuksella. 3.3.2 Painumalaskelmat Painumalaskelmia on tehty perustuen vuonna 2015 tehtyihin ödometrikokeisiin. Ödometrikokeita on tehty häiriintymättömistä näytteistä pohjamaan savisista kerroksista. Painumalaskelmien perusteella painumien arvioidaan tapahtuvan pääosin ensimmäisten 1 3 vuoden aikana. Lopullinen painuma-aika sekä painuman suuruus riippuu täytön alapuolelle jäävien pehmeiden maakerrosten paksuudesta. Alustavissa tarkasteluissa konsolidaatiopainumat ovat täyttöjen kohdalla suuruusluokaltaan 200 300 mm. 4. ESIRAKENTAMISEN KUSTANNUKSET Esirakentamisen kustannuksia on arvioitu suuntaa-antavalla tarkkuustasolla pohjaolosuhteiden ja tarvittavien täyttömaapaksuuksien perusteella. Kustannuksia voi käyttää erityisesti hahmottamaan alueen suhteellisia eroja pohjasuhteiden vaativuudessa.
10 Kustannukset on esitetty alueittain kuvassa 11 ja taulukossa 4. Taulukon euromäärissä ei ole huomioitu arvonlisäveroa. Neliöllä (m 2 ) tarkoitetaan vesistöstä rakennettua yhtä neliömetriä rakentamiskelpoista maa-aluetta. Täyttöjen rakentamiskustannukset kasvavat melko lineaarisesti siirryttäessä nykyiseltä rantaviivalta kohti avovettä. Vaitinaron puolella nykyisen rannan tuntumassa (Vaihe I ja Ib) esirakennuskustannusten voi olettaa olevan 110 250 /m 2. Vaitinaron puolella uloimmalla osalla (Vaihe IIb) kustannuksien oletetaan olevan noin 200 470 /m 2. Niemenrannan puolella (Vaiheet III ja IIIb) kustannuksia nostaa rakentaminen 0-kuitualueelle. Reunapenger vajoaa 0-kuituun vaatien enemmän louhemateriaalia ja 0-kuidun ruoppaus ja stabilointi nostavat kustannuksia. Kuva 11. Arvioidut täyttökustannukset täyttöalueittain. Taulukossa 4 esitettyihin kustannuksiin tulee lisätä myös esikuormituspenkereiden rakentamisesta ja seurannasta aiheutuvat kustannukset, jotka ovat keskimäärin noin 20 30 /m 2. Kustannuksessa oletetaan, että painopenkereiden materiaali hyötykäytetään kuormituksen jälkeen alueella joko täyttömateriaalina tai seuraavan viereisen alueen kuormituksessa.
11 Taulukko 4. Arvioidut esirakentamistäyttöjen laajuudet ja kustannukset pinta-alaa kohden. 5. MUITA RAKENTAMISESSA HUOMIOITAVIA ASIOITA 5.1 Esikuormitus Vesialueelle rakennettavan täytön alapuolelle jää hienorakeisia ja painuvia maakerroksia. Maapohjaa tulee esikuormittaa ennen kuin täytön päälle voidaan rakentaa. Hiedanrannan vesistöalueella merkittävimmät painumat aiheutuvat liejuisen pintakerroksen alapuolisesta savikerroksesta. Esikuormituksella voidaan pienentää tai poistaa lopullisen rakenteen aiheuttamia painumia ja sivusiirtymiä. Ilman esikuormitusta sivusiirtymät olisivat erityinen riski lähellä täytön reunaa. Esikuormituksena käytetään tulevaa rakennetta suurempaa kuormaa. Esikuormituspenkereiden suunnittelussa tulee huomioida painopenkereiden riittävä stabiliteetti. 5.2 Paalutus Korkeat rakennukset ja rakenteet joille ei voida sallia painumia, tulee perustaa paaluille. Alueilla, joissa täyttömateriaalina on louhetta, tulee käyttää porapaaluja. Porapaalujen käyttö lisää pohjarakentamisen kustannuksia verrattuna lyöntipaaluilla tehtäviin perustuksiin. Kevyet rakennukset ja rakenteet voidaan perustaa maanvaraisesti, mikäli voidaan esirakentamistoimenpiteillä varmistua siirtymien pysähtymisestä sekä täytön tiiviydestä. Painumien lisäksi tulee varmistua laskelmin louhetäyttöjen riittävästä stabiliteetista. Jos täyttöjen ei voida todeta olevan painumattomassa tilassa, tulee paalujen mitoituksessa huomioida täyttöjen aiheuttama negatiivinen vaippahankaus. Alueelta on olemassa GTK:n kallionpinnan luotausaineistoa. Luotauslinjoilla kallionpinta vaihtelee tasolla +45 +75. Alueelta tehdyissä kevyissä kairauksissa kairausten päättymissyvyydet ovat olleet 3 10 metriä kalliomallin mukaista kallionpinnan tasoa ylempänä. Lyötävien Paalujen tunkeutumistason voidaan arvioida olevan kallionpinnan ja kevyiden kairauksen päättymistason välinen vyöhyke. Näin ollen keskimääräinen paalujen tunkeutumistaso olisi arviolta +65. Käyttäen esirakentamisen täyttötasona tasoa +97,5 tulee lyötävien paalujen keskimääräiseksi paalupituudeksi alueella 30 40 metriä. Mikäli kohteella käytetään porapaaluja, vaihtelevat paalupituudet kallionpinnan sijainnin mukaan, ollen 20 50 metriä. Vaitinaron ranta-alueella paalut sijoittuvat mahdollisesti pohjaveden muodostumisalueelle. Tällä alueella tulee varmistua, että paalut eivät aiheuta järviveden haitallista virtausta pohjavesiesiintymään.
12 5.3 Johtosiirrot ja vesihuollon rakentaminen Alueella sijaitsee Lielahden voimalaitoksen järvivesipumppaamo. Pumppaamolta lähtee kohti itää nykyinen imuputki, imuputki on 1200 PEH PN4, pituutta putkella on noin 500m. Imuputken rinnalla on nykyinen voimalaitoksen purkuputki 800 PN4, purkuputken pituus on noin 180m (kuva 12). AVO-OJA TIEN ALI d1400 mm RUMMUSSA IMUPUTKI PURKUPUTKI Kuva 12. Hiedanrannan alueella sijaitsevat voimalaitoksen imu- ja purkuputki. Sinisillä on osoitettu rantaan johtava avo-oja. Nykyisen järvivesipumppaamon läheisyyteen johtuu Lielahden alueen hulevesiä Lielahden laskuojan kautta. Lielahden alue on kärsinyt menneinä vuosina tulvavahingoista, joiden ehkäisemiseksi ojaa on kunnostettu. Hulevesien purkureitti tulee säilyttää alueen suunnittelussa, mutta sen reittiä ja rakennetta voidaan muuttaa. Nykyisen Paasikiventien ja tehdasalueen välisellä alueella on sijainnut muinainen järvi, jonka paikalle muodostuu yhä ajoittain pieni lampi. Vesistötäyttöjen rakentaminen nykyisten putkien päälle ei ole niistä syntyvien painumien vuoksi mahdollista. Mikäli nykyisen pumppaamon säilyttäminen nykyisellä paikallaan ei ole suunnitteluratkaisussa mahdollista, tulee sille osoittaa uusi sijainti rannan läheisyydessä. Uuden pumppaamon ja nykyisen pumppaamon väliin tulee esittää vähintään 5 metrin levyinen reitti (esim. kevyenliikenteen väylä, puisto, katu tms. jolle ei rakenneta rakennuksia), johon voimalaitokselle johtavat putket voidaan sijoittaa. Lähimmät nykyiset liitospisteet vesihuoltoverkostoon sijaitsevat Paasikiventien eteläpuolella. Hiedanrannan alueen viemäröinti joudutaan toteuttamaan pumppaamalla. Pumppauksen toteutustapaan ja pumppaamoiden määrään vaikuttaa lattiatasojen suhde Näsijärveen sekä se, sijaitseeko rakennuskanta erillisillä saarilla vai mantereeseen liitetyillä niemillä. 5.4 Kaupunkiraitiotien perustaminen Kaupunkiraitiotien rakentaminen vesialueelle tehtävän täytön päälle vaatii perustukseksi reunapenkereen mukaisen louhepengerrakenteen tai raitiotietä varten suunnitelmallisesti rakennetun massastabiloidun vyöhykkeen. Raitiotien linjaus voidaan huomioida jo esirakentamisen toteutuksessa rakentamalla yksi reunapenkereistä alueen halki pituussuuntaisesti jatkuvana penkereenä tai massastabiloimalla täyttö raitiotielinjauksen kohdalla. Käytönaikaisten muodonmuutosten estämiseksi rakenne pitää esikuormittaa painopenkereellä ennen raitiotien rakentamista.
13 Ramboll Finland Oy Juho Mansikkamäki Projektipäällikkö, TkT Heikki Hukkanen Suunnittelija, DI