MUISTIO Tutkimusmatkat 24.9.2009 & 13.11.2009 Viipurinlahteen laskeville Mustajoelle ja Rakkolanjoelle: Kaasuputkityömaan vaikutukset jokiympäristöön. Matti Vaittinen, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, 16.11.2009 1. Taustaa Venäjältä Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan kautta Saksan Greifswalder Boddenin alueella sijaitsevaan Lubminiin vedettävän kaasuputkihankkeen rakennuttaja on merialueen osalta Nord Stream AG, jonka pääomistaja on OAO Gazprom. Gazprom vastaa Venäjän puoleisista rakennustöistä. Hankkeen tarkoituksena on tuoda maakaasua Venäjältä Euroopan unionin alueelle. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointi laaditaan Espoon yleissopimuksen sekä kunkin valtion ympäristövaikutusten arviointia koskevan lainsäädännön mukaisesti. Tämä raportti ei liity edellä mainittuun menettelyyn, vaan se sisältää Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen sekä Luoteis-Venäjän kalantutkimuslaitoksen muodostaman suomalais-venäläisen kalantutkimusryhmän keskinäisissä hankkeissa tekemiä havaintoja kaasuputkityömaan vaikutuksista jokiympäristöön. Tutkimusryhmä suoritti vuoden 2009 syksyllä kaksi tutkimusmatkaa (24.9.2009 & 13.11.2009) Mustajoelle sekä Rakkolanjoelle. Työmaa risteää molempien edellä mainittujen jokien kanssa (liite 1.) 1. Havainnot Mustajoella 2.1. Ensimmäinen tutkimusmatka 24.9.2009 Tutkimusmatkan tarkoitus oli monitoroida rajajokien kalastoa, niin lajistoa kuin lohikalojen poikastiheyksiä. Mustajoen Almankoskella, joka sijaitsee noin 2,8 km alavirtaan kaasuputkityömaasta, havaittiin merkittäviä liettymiä (kuva 1.). Soraikot, joita lohikalat käyttävät kutualustoinaan, olivat liettyneet umpeen. Myös muut pohja-alueet olivat lietteen peitossa. Aiempina vuosina vastaavaa ei ole havaittu. Mustajoen koskia on monitoroitu vuodesta 2004.
Kuva 1. Liettynyttä Almankoskea 2,8 km alavirtaan kaasuputkityömaasta. Kaasuputkityömaan todettiin risteävän Mustajoen koordinaateissa 6755220-3586574 (Koordinaattijärjestelmä KKJ-yk). Jokeen on asetettu kaksi siltarumpua ja muutoin uoma on kaivettu umpeen. Siltarumpujen alapuolelle oli kertynyt hakkuujätteiden muodostama pato, joka esti kalojen vaellukset täysin (Kuva 2.). Kuva 2. Puurytö ja siltarummut Mustajoella. 2.2. Toinen tutkimusmatka 13.11.2009 Kaakkois-Suomen ympäristökeskus ja Luoteis-Venäjän kalantutkimuslaitos kävivät kaasuputkityömaalla noin puolitoista kuukautta ensimmäisen tutkimusmatkan jälkeen. Rummut olivat edelleen jokiuomassa (Kuva 3.). Rumpujen yläosaan oli kertynyt puuta ja risuja, mutta täydellisiä tukoksia ei ollut ehtinyt syntyä. Kalojen kulun estävä puurytö oli pääosin purettu. Toimintatavasta ei ole tietoa, mutta alavirtaan ajautuneesta puumateriaalista voitanee päätellä, että pato on työnnetty liikkeelle alavirtaan (kuva 4.).
Kuva 3. Siltarummut Mustajoella 13.11.2009. Kuva 4. Kaasuputkityömaalta alavirtaan ajautunutta hakkuujätettä. Kuva on otettu 220 metriä alavirtaan työmaasta. 2.3. Jokiympäristölle aiheutuneita haittoja Mustajoella Mustajoessa havaittu liettyminen tukkii lohikalojen lisääntymiseen tarvitsemat soraikot sekä lohikalojen poikasten suojapaikoiksi soveltuvat kivenkolot. Lisäksi liettyminen tuhoaa pohjakasvillisuutta sekä - eläimistöä. Pohjaeläimistön häviäminen johtaa lohikalojen poikasten heikentyneeseen ravintotilanteeseen ja siten pienentää joen meritaimentuotantoa. Puurydöt estävät kalojen vaellukset ylävirran koskialueille lisääntymään ja näin ollen heikentävät merkittävästi lohikalojen, Mustajoen tapauksessa meritaimenen, lisääntymis- ja elinmahdollisuuksia. Kaasuputkityömaan kohdalla sijainnut pato on pääosin purettu, mutta alavirtaan kertynyt hakkuujäte voi muodostaa vastaavia täydellisiä nousuesteitä.
2.4. Suositukset korjaaviksi toimenpiteiksi Mustajoella Suurin kaasuputkihankkeen aiheuttama haitta on työmaan alavirran puoleisten koskialueiden liettyminen. Mustajoen verrattain hidasvirtaiset koskialueet eivät puhdistu itsestään, joten alueet on kunnostettava kaivuutöiden päätyttyä. Alapuolisten koskialueiden pohja on puhdistettava sekä alueelle on tuotava uutta kutualustaksi soveltuvaa soraa. Niin ikään puurydöt tulee kartoittaa ja poistaa. Myös siltarummut ovat ongelmallisia. Ylävirrasta jatkuvasti ajelehtiva puuaines tulee tukkimaan rummut ja vesi syö maata rumpujen ympäriltä. Tämä aiheuttaa lisää liettymiä alavirtaan. Mustajoen kaksi noin metrin halkaisijaltaan olevaa putkea eivät pysty vetämään tulva-aikojen huippuvirtaamia. Ainoa ratkaisu ongelmaan on sillan rakentaminen, mikäli huoltoyhteys joen toiselle puolelle on välttämätön. Mikäli huoltoyhteyttä ei tarvita, tulee siltarummut poistaa ja uoma entisöidä kaivuutyömaan kohdalta. Kaivuutöiden aiheuttamaa eroosiota voidaan ehkäistä kiveämällä jokirantaa kaivuutyömaan kohdalta. Jokivarteen on syytä muodostaa myös ravinne- ja kiintoaineshuuhtoumaa vähentävä niin sanottu suojakaista istuttamalla rannoille pajua. Esteiden poistaminen jokiuomasta on ensiarvoisen tärkeää myös siksi, että molemmissa tutkituissa joissa esiintyy alkuperäisiä meritaimenkantoja. Mustajoessa meritaimenta esiintyy molemmin puolin valtakuntien rajaa, joten myös Suomen ja Venäjän välinen rajavesisopimus edellyttää kalojen vapaan kulun mahdollistamista. Taimenkannan sisäisen geenivirran mahdollisuus on oltava olemassa koko joen alueella aina merestä Suomen puoleisille latvavesien koskille saakka, jotta taimenkanta säilyttää geneettisen monimuotoisuutensa. 3. Havainnot Rakkolanjoella 13.11.2009 Kaasuputki risteää Rakkolanjoen koordinaateissa 6746645-3579407. Kaasuputken kaivanto ulottuu Rakkolanjokeen saakka molemmilta rannoilta, mutta joen alitusta ei oltu tiettävästi suoritettu (kuva 5.). Jokiuomaa oli tukittu pari metriä molemmin rannoin. Vaikuttaa siltä, että Rakkolanjokeen tehdään samankaltainen rumpusilta kuin Mustajokeen. Työmaan alapuolisia koskialueita ja niiden liettymistä ei tutkittu. Kuva 5. Kaasuputkityömaa risteää Rakkolanjoen kanssa.
4. Kaasuputkityömaan ja muiden Viipurinlahteen laskevien jokien risteymät Rakkolanjoen jälkeen kaasuputki tulee risteämään Houni-, Terva-, Nisa-, Vila- ja Santajoen kanssa. Kaikki edellä mainitut joet ovat tärkeitä meritaimenen lisääntymisalueita ja rajajokia. Siten myös näiden jokien kohdalla, kuten Mustajoen osalta edellä mainittiin, on otettava huomioon Suomen ja Venäjän välinen rajavesisopimus ja mahdollistaa kalojen vapaa kulku myös Suomen puolelle. Lisäksi kaasulinja tulee risteämään pienien, mutta lohikalojen tuotantopotentiaaliltaan merkittävien, purovesien kanssa. On siis toivottavaa, että työtapoja muutetaan siten, että Mustajoella havaittuja ympäristövahinkoja ei enää pääse syntymään. Mikäli vahinkoja kaikesta huolimatta syntyy, tulee kunnostustarve kartoittaa kaikilla kaasuputken kanssa risteävillä virtavesillä ja suorittaa tarvittavat kunnostustoimenpiteet mahdollisimman pikaisesti.
Liite 1. Kaasuputken ja jokiuomien risteämiskohdat.