PUHEKIELEN PRONOMINIT Mä: mua, mut, mussa, musta, muhun, mulla, multa, mulle Sä: sua, sut, sussa, susta, suhun, sulla, sulta, sulle Pk. Mä luulen, et huomenna mul on aikaa. Kk. Luulen, että huomenna minulla on aikaa. minä - mä sinä - sä hän - se me - me te - te he - ne kirjakielessä persoonapronomini voi jäädä pois, puhekielessä ne ovat aina mukana lauseessa
PUHEKIELEN VERBINTAIVUTUS Pk. Heikki ja Liisa on kai kotona. Ne soittaa mulle illalla. Kk. Heikki ja Liisa ovat kai kotona. He soittavat meille illalla. Pk. Me mennään huomenna käymään Korkeasaaressa. Kk. Menemme huomenna käymään Korkeasaaressa. Kk. olen, olet, on, olemme, olette, ovat pk. mä oon, sä oot, se on, me ollaan, te ootte, ne on pk. mä meen, sä meet, se menee, me mennään, te meette, ne menee pk. mä tuun, sä tuut, se tulee, me tullaan, te tuutte, ne tulee pk. Mä nään, sä näät, se näkee, me näh(d)ään, te näätte, ne näkee
PUHEKIELEN KYSYMYS YKSIKÖN 2. PERSOONA Puhutsä suomea? Ootsä ollu Tampereella? Muut persoonat: -KO, - KÖ > -KS Soitanks mä Liisalle? Tuleeks Heikki meille? Lähetäänks me viistoist yli. Tuutteks teki? Onks ne jo kotona?
TÄMÄ JA TUO > TÄÄ JA TOI Pk.Tiiätsä, keitä noi pojat on? Kk. Tiedätkö, keitä nuo pojat ovat? Pk. Mihin mä laitan nää? Kk. Mihin laitan nämä? Pk. Tää jätski on hyvää! Kk. Tämä jäätelö on hyvää! Pk. En mä tiä. Kysy tolta mieheltä. Kk. En tiedä. Kysy tuolta mieheltä. tää: tätä, tän, tässä, tästä, tähän nää: näitä, näitten, näissä, näistä toi: tota, ton, tossa, tosta, tohon, tolla, tolta, tolle noi: noita, noitten, noissa, noista, noihin...
PUHEKIELEN VOKAALIT i voi hävitä sanan lopusta Mä soitan ens viikolla. Tuutsä jouluks kotiin? Mä tulin kotiin kaks minuuttii sitten. Se olis kivaa! Imperfekti Matti sano, et se tulee. Liisa ja Maija puhu eilen koko ajan puhelimessa. Tiesitsä, et Kalle lähti eilen Tukholmaan? Liisa tapas eilen Ykän.
MUUT LOPPUVOKAALIT Päätteiden loppuvokaalit voivat hävitä (ainakin, jos sana on määritteenä! ja ennen -kin-päätettä) Tiesitsä, et Maija asuu tos isos kerrostalossa? On Liisa asunu Kalevankadullaki. Millast ruokaa sä aiot ostaa? Mis sä oot töissä nykyisin? kanssa > kans, kyllä > kyl, vielä > viel, vasta > vast, kohta > koht, siellä > siel, täällä > tääl, tuolla > tuol, että > et, vaikka > vaik, mutta > mut
KAKSI ERILAISTA VOKAALIA > KAKSI SAMAA VOKAALIA Must on kiva nähä muitaki ihmisii. Maijan koira on kauheen vihanen. Mä en muista Liisan sukunimee. Mä syön joka aamu puuroo. Siel on kaks samannimistä katuu, mut mä en muista niitten nimii. Haluutsä kahvii?
D KATOAA JOSKUS Ehitsä auttaa mua? Mä luulen, et meiän täytyy lähtee. Tiätsä, paljonks kello on? Se on töissä yhes raflassa. Nähään huomenna! Mihin sä oot lähössä?
N VOI KADOTA Yks. 3. Persoonan n ja genetiivin n ei katoa Nähää! Sinne tuli Liisaki! Mä luulen, et se on tääl jossaki! Mä meen nyt suihkuu. Sitte sä voisit tehä vaik salaatin.
T HÄVIÄÄ, JOS SANASSA ON - nut, -nyt, -rut, -ryt, -lut, -lyt, -sut, -syt Ootsä jo käyny kaupassa? Mä en tuntenu Liisaa. Se on muuttunu. Mä oon hitsannu koko päivän.
TS > TT tai T (ei systemaattinen!) Mä en viitti lähtee. Kato mikä sade! Mä kävin kattomas äitii eile. Nähään sit seittemältä. Mitä sulle ittelles kuuluu? Mä olin juoksemas mettäs.
-MAAN, -MÄÄN lyhenee Mä meen kattoo äitii. < Menen katsomaan äitiä. Mennään istuu johonki. < Menemmekö istumaan johonkin? Mun täytyy kyl nyt lähtee kotiin opiskelee. < Minun täytyy kyllä nyt lähteä kotiin opiskelemaan.
-KIN myös vahvistava pääte nominit: Olen hankkinut autonkin. / Minäkin olen hankkinut auton. / Olen ollut Espanjassakin. / Oli hauskaa, että sinäkin tulit. / Juotko kahviakin? Verbit: Odotin häntä ja hän tulikin (kas kummaa!!!). / Olen ollut uimassakin. Eikö hän olekin ihana! / Kalle onkin täällä. / Etkö lupaakin apuasi?! / Menimmekin kotiin.
-KAAN, -KÄÄN NEGATIIVISESSA LAUSEESSA -kin En ole hankkinut autoakaan. / En vieläkään osaa kaikkia suomen sanoja. / Minäkään en juo kahvia. / Kalle ei olekaan täällä. / Etkö lupaakaan apuasi?
-HAN, -HÄN tuttu asia inttäminen (inttää 1) korostaa Tämähän on skandaali! / Ruotsihan on kuningaskunta. Minähän rakastan sinua! / Rakastanhan minä sinua! / Sinuahan minä rakastan! / Olenhan minä käynyt Venäjälläkin!
-PA, -PÄ Vahvistaa puhekielessä + s (kohtelias) Onpa(s) hän pitkä! Enpä(s) anna! Onpa(s) täällä kuuma! Kylläpä(s) sinä olet ahkera! Annapa(s) minulle kahvia! Tuossapa(s) on isot kengät!
-KA, -KÄ korostaa negatiivista verbiä En tiedä, enkä halua tietää. Älä heitä paperia, äläkä sylje lattialle! Mormonit eivät käytä kahvia, eivätkä myöskään alkoholia.
APUAKOHAN HÄN HALUSI???? Onkohan Marja kotona? (kohtelias) Onpas täällä kuuma! (vahvistaa, inttää) Tulepas tänne! (vahvistettu, kohtelias käsky) Vodkaakinko vielä otat? (ihmettelee) Menepäs vähän sivummalle! (tuttavallinen, vahvistettu käsky)