CENTRE FOR EUROPEAN CONSTITUTIONAL LAW THEMISTOKLES AND DIMITRIS TSATSOS FOUNDATION Rikosuhridirektiivi Rikosuhrien suojeleminen rikosoikeudenkäynnissä, sitä ennen ja sen jälkeen on Euroopan unionin komission keskeisiä päämääriä. EU:n puitepäätös rikosuhrien asemasta rikosoikeudenkäynneissä vuodelta 2001 määritteli minimitason rikosuhrien oikeuksien ja intressien huomioon ottamiseksi rikosoikeudenkäynneissä EU:ssa. Täytäntöönpanoa koskevat raportit (2004 ja 2009) osoittivat, että EU:n lainsäädäntö ei ole varmistanut riittävää suojaa rikosuhreille. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu 25. lokakuuta 2012, rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS Victims Protection eu Protecting Victims Rights in the EU: The theory and practice of diversity of treatment during the criminal trial korvaamisesta (rikosuhridirektiivi) vie uhrien suojan askeleen pidemmälle. Rikosuhrien asemasta säädetään nyt direktiivissä, joka rakentuu puitepäätöksestä saaduille tuloksille ja sen lisäksi direktiivi luo uusia oikeuksia rikosuhreille. Direktiivi hyväksyttiin marraskuussa 2012 ja se korvasi mainitun puitepäätöksen. Direktiivi muodostaa uuden kehyksen, joka sääntelee rikosuhrien huomioon ottamista, heidän kunnioittavaa kohteluaan, rikosuhrien suojelua ja tukea sekä heidän pääsyä oikeuksiinsa. Direktiivi on pantava tehokkaasti täytäntöön jäsenvaltioissa viimeistään 16. marraskuuta 2015. Rikosuhridirektiivi huomioi rikosuhrien yksilöllisen suojan tarpeen ja luo viisi toimenpiteiden kategoriaa: a) Ensinnä ovat toimenpiteet, joiden tavoitteena ovat rikosuhrin kunnioittava kohtelu ja heidän huomioimisensa. Rikosuhrin asema tulee tunnistaa ja heitä tulee kohdella kunnioittavasti oikeudenkäynneissä ja yhteiskunnassa laajemminkin. b) Toisen ryhmän muodostavat suojelutoimet, joiden tavoitteena on estää uhreihin kohdistuva häirintä ja painostus sekä muu lisävahinko rikoksesta epäillyn tai syytetyn taholta. Tämän lisäksi pyritään pitämään huolta siitä, ettei uhrille synny vahinkoa rikostutkinnassa ja rikosoikeudenkäynnissä. c) Kolmantena ovat tukitoimet, joiden pyrkimyksenä on tarjota välitöntä apua rikoksen uhriksi joutuneelle, fyysistä ja psykologista apua pidemmällä tähtäimellä sekä käytännön tukea oikeuskäsittelyn eri vaiheissa, jotta uhri kykenisi ymmärtämään ja osallistumaan käsittelyyn ja jotta hänen hädänalaista tilaansa voitaisiin helpottaa. d) Neljäntenä ryhmänä ovat toimenpiteet, jotka varmistavat rikoksen uhreille pääsyn oikeuksiinsa laajassa mielessä. e) Viimeisen kategorian muodostavat ne toimenpiteet, joilla varmistetaan, että rikosuhrit saavat tarvittavat korvaukset joko valtiolta tai rikokseen syyllistyneeltä.
Projekti Projektin Rikosuhrien suojeleminen EU:ssa: monimuotoisen kohtelun teoria ja käytäntö rikosoikeudenkäynneissä (JUST/2011/JPEN/AG/ 2919) on toimeenpannut Centre for European Constitutional Law Themistokles and Dimitris Tsatsos Foundation (www.cecl.gr) ja Institute for Advanced Legal Studies, School of Advanced Study, University of London (www.ials.sas.ac.uk). Projektissa tutkittiin vertailun avulla niitä erityisiä oikeudellisia ja institutionaalisia rakenteita, joiden avulla jäsenvaltioissa lähestytään edellä mainitussa direktiivissä mainittuja teemoja. Tavoitteena oli tunnistaa etukäteen ne mahdolliset haasteet, joihin direktiivin täytäntöönpanossa törmätään. Projektin tavoitteena oli erityisesti: a) luoda selkeä kuva lainsäädännöllisistä toimenpiteistä, instituutioista ja käytännöistä, jotta saataisiin kartutettua direktiivin täytäntöönpanon kannalta olennaista tietoa b) inventoida rikosuhreille suunnatut tukitoimenpiteet, tunnistaa haavoittuvat uhrit ja parantaa rikosuhrien suojaa oikeudenkäynnin aikana c) pyrkiä tunnistamaan etukäteen miten direktiivin säännökset vastaavat eri jäsenvaltioiden erityisiin ongelmiin d) pyrkiä tunnistamaan mahdolliset vaikeudet direktiivin täytäntöönpanossa. Projektin tulokset esitellään vertailevassa raportissa ja sen lisäksi projekti tuotti konkreettiset suositukset direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon turvaamiseksi sekä EU:n komission että jäsenvaltioiden näkökulmasta. Metodologia Projektin toteutti tiimi, jossa oli kansallinen vastuuhenkilö jokaisesta 27 EU:n jäsenmaasta. Työtä koordinoi viiden hengen asiantuntijaryhmä. Tutkimusaineisto ja siitä tehty analyysi sijoittui kahdelle tasolle, a) kansallisen aineiston kerääminen ja analyysi (kansalliset raportit) ja b) kansallisten raporttien perusteella suoritettu vertaileva analyysi. Kansalliset raportit perustuivat narratiivisen (desktop) analyysin varaan. Niissä analysoitiin toimintaohjelmia, lainsäädäntöä sekä sekundäärilähteitä. Tämän lisäksi suoritettiin rajoitettu laadullinen tutkimus, jossa haastateltiin joitakin (3-4) poliiseja, syyttäjiä ja muita rikosuhrien kanssa toimivia. Vertailevan raportin tavoitteena oli tunnistaa EU:n jäsenvaltioissa esiintyviä trendejä mitä tulee rikosuhrien asemaa koskevaan lainsäädäntöön erityisesti silmällä pitäen niiden suhdetta direktiiviin. Sen ohella raportissa pyrittiin arvioimaan etukäteen mainittujen säännösten tehokkuutta ja antamaan konkreettisia suosituksia direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon parantamiseksi.
Keskeiset tulokset: Vertailevan analyysin keskeisimmät tulokset ovat seuraavat: Rikosuhrit: uusi toimija rikosoikeudellisissa järjestelmissä Direktiivi johtaa syvällisiin muutoksiin rikosoikeudellisten järjestelmien perustassa ja toiminnassa. Lukuisissa Euroopan maissa rikosoikeusjärjestelmä rakentuu syytetyn ja hänen oikeuksiensa varaan. Nämä järjestelmät muuttuvat nyt polysentrisiksi antaen tilaa uudelle toimijalle omine erityisine tarpeineen, joskaan hänen roolinsa ei kaikilta osin ole selvä. Jäsenvaltioiden suurin haaste on määrittää rikoksen uhrin rooli selkeästi kaikissa rikosprosessin eri vaiheissa. Mutta kuka on rikoksen uhri? Vastaus kysymykseen kuka on rikoksen uhri? ei ole suoraviivainen. Direktiivissä rikosuhrin käsitettä käytetään yleisterminä ja käsitteen semanttiset merkitykset vaihtelevat eri jäsenvaltioissa. Tämän lisäksi hankaluuksia aiheuttaa, että kansallisissa järjestelmissä käytetään muita käsitteitä, jotka ovat osin päällekkäisiä rikosuhri-käsitteen kanssa. Tämä voi johtaa vaikeuksiin, koska mainittujen käsitteiden vastaavuus ei ole aina ilmeistä. Direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon ehdottomana edellytyksenä on, että rikoksen uhrin käsite määritellään kansallisessa järjestelmässä selvästi ja että rikosuhrien suhde muihin prosessin osallisiin nähden on niin ikään selkeä. Uusi asennoituminen suojaan: henkilökohtaiset ja holistiset palvelut Direktiivillä luodaan uusi perusta rikosuhrien suojelulle: henkilökohtaisen arvioinnin ja palvelujen tarve sekä holistiset toimenpiteet uhrin suojaamiseksi ennen ja jälkeen prosessin. Nämä kaksi lähtökohtaa eivät välttämättä toteudu asianmukaisesti kansallisessa lainsäädännössä ja käytänteissä tai ne rajoittuvat vain haavoittuvassa asemassa oleviin uhreihin. Suojatoimenpiteiden ulottumisesta todistajiin ja muihin toimijoihin esiintyy epävarmuutta. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä henkilökohtaiset ja holistiset palvelut eivät liity rikoksen uhrin asemaan välittömästi ja ehdoitta. Direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon haasteena on tämän linkin selventäminen ja varmistaminen. Kohti yhteistä suojan ja tuen tasoa? Rikoksen uhreille tarjottavat tukipalvelut eroavat olennaisesti jäsenvaltioiden välillä: joissain valtioissa niitä ei ole tai ne ovat alkeellisia, kun taas joissain valtioissa tukipalvelut ovat erittäin kehittyneitä. Ne mekanismit joiden kautta tukea annetaan, vaihtelevat niin ikään mitä tulee rakenteeseen ja organisaatioon. Harmonisoidut tukipalvelut vaikuttavat utopistisilta tässä vaiheessa, niin suuria ovat erot palveluissa, niiden tuottajissa ja rahoituspohjassa. Tästä huolimatta on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot määrittävät selvästi miten direktiivin asettama minimitaso saavutetaan, ottaen huomioon,
että uhreilla on oikeus tukeen. Sen lisäksi jäsenvaltioiden tulee progressiivisesti, niin keskipitkällä kuin pidemmälläkin aikavälillä, edetä kohti yhteistä suojan ja tuen tasoa kaikkialla Euroopassa. Piru vaanii rahoituksessa Useat direktiivin säätämistä oikeuksista edellyttävät investointeja ja aiheuttavat siten kustannuksia joko välttämättömän infrastruktuurin luomiseksi tai tarvittavien palvelujen tarjoamiseksi. Piru ei siten vaani yksityiskohdissa, vaan rahoituksessa. Rikoksen uhrien suojelemista ei voida ohittaa vedoten rajoitettuun rahoituspohjaan tai muihin prioriteetteihin. Direktiivin tehokkuuden takaa se, että jäsenvaltiot varaavat sen toteuttamiseksi tarvittavat varat. Rikosten uhrien oikeuksien tulee läpäistä viranomaisten käytänteet Kaikissa jäsenvaltioissa ei ole vakiinnutettu direktiivin määräyksiä niin yksityiskohtaisesti kuin direktiivi edellyttää. On kuitenkin huomattava, että direktiivin tehokas täytäntöönpano vaatii, että sen määräykset tulevat osaksi poliisin, syyttäjien ja muiden rikosten uhrien kanssa toimivien arkisia käytäntöjä. Pelkkä normien muodollinen implementointi ei riitä. Tämä on yksi keskeisimmistä haasteista direktiiviä täytäntöön pantaessa käytännössä ja siihen on kiinnitettävä jatkuvasti huomiota. Tämä merkitsee myös, että rikosten uhrien palaute otetaan huomioon. Uhreille on annettava ääni. Tietoisuus oikeuksista varmistettava Rikosuhrien oikeudet on tällä hetkellä sisällytetty monimuotoiseen kansallisten instrumenttien joukkoon. Näiden normatiivinen vahvuus ja käytännön merkitys vaihtelevat. Tämä fragmentaatio ja sekavuus saattaa vaikeuttaa yhtäältä uhrien mahdollisuutta saada tietoa oikeuksistaan ja toisaalta tilanne voi myös estää oikeuksien tehokkaan toteutumisen viranomaisissa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, oman lainsäädäntökulttuurinsa ja oikeudellisten perinteidensä mukaisesti, että niillä on koherentti ja saavutettavissa oleva rikosuhrin oikeuksia koskeva oikeudellinen sääntely. Tämän ohella on varmistettava, että kaikilla relevanteilla toimijoilla, erityisesti uhreilla, on saatavilla asianmukaista tietoa kyseisestä lainsäädännöstä. Yhteinen toimintakulttuuri toimijoiden ja instituutioiden välille Rikosuhrin suojelu ja tukeminen koskee monia instituutioita, mukaan lukien poliisi, syyttäjälaitos, rikosuhripalvelut, terveydenhuoltopalvelut jne. Näiden toimijoiden on toimittava koordinoidusti voidakseen vastata niihin kahtalaisiin haasteisiin, joita yhtäältä asianmukainen suoja ja tuki sekä toisaalta kustannustehokkuus edellyttää. Direktiivin tehokas täytäntöönpano vaatii koulutuksen ja suositusten lisäksi yhteisen toimintakulttuurin, jonka kaikki palvelujen tuottajat, yksityiset tai julkiset, omaksuvat.
Opi lisää rikosuhrien suojelusta EU:ssa Projektin verkkosivuilla on runsaasti materiaalia rikosuhrien suojelusta EU:ssa. Materiaali kattaa jäsenvaltioiden lainsäädännön ja tarkempaa tietoa laeista sekä instituutioista jäsenmaissa. Tämän lisäksi sieltä löytyvät kaikki kansalliset raportit, vertaileva raportti ja annetut suositukset. Verkkosivut ovat saatavilla osoitteessa www.victimsprotection.eu. CENTRE FOR EUROPEAN CONSTITUTIONAL LAW THEMISTOKLES AND DIMITRIS TSATSOS FOUNDATION Ota meihin yhteyttä Centre for European Constitutional Law 43, Akadimias str, 10672 Ateena, Kreikka Tel: +30 210 3623089, 3623506, 3623634, 3623736, 3623029, 3623391 Fax: +30 210 3390522 e-mail: centre@cecl.gr Disclaimer: Tämä tiedote on tehty Euroopan unionin rikosoikeusohjelman taloudellisella tuella. Sisällöstä vastaa yksinomaan Centre for European Constitutional Law Themistocles & Dimitris Tsatsos Foundation ja Institute for Advanced Legal Studies of the University of London, eikä mitään tässä esitettyä voida pitää Euroopan komission näkökantana.