TAMPEREEN YLIOPISTO Taloustieteiden laitos / yrityksen taloustiede, laskentatoimi MUSIIKKIFESTIVAALIN VEROTUS Yrityksen taloustiede, laskentatoimi Pro-gradu -tutkielma Maaliskuu 2007 Ohjaaja: Eeva-Mari Ihantola Antti Koskinen
TIIVISTELMÄ Tampereen yliopisto Taloustieteiden laitos; yrityksen taloustiede, laskentatoimi Tekijä: KOSKINEN, ANTTI Tutkielman nimi: Musiikkifestivaalin verotus Pro gradu tutkielma: 65 sivua, 2 liitesivua Aika: Maaliskuu 2007 Avainsanat: Yleishyödyllinen yhteisö, yleishyödyllisen yhteisön verotus, musiikkifestivaali, festivaali, aatteellinen yhdistys, yhdistys Musiikkifestivaalien verotuskäytäntö on muuttunut viimeisten vuosien aikana. Aihe on ollut laajasti esillä julkisuudessa, koska se koskettaa valtaosaa suomalaisista. Yleishyödyllisten yhteisöjen verotus ei kuitenkaan ole herättänyt merkittävää akateemista kiinnostusta eikä aihetta ole juurikaan tutkittu. Tutkimuksessa selvitetään musiikkifestivaalien verotuksen nykytilaa kvalitatiivisen tapaustutkimuksen keinoin. Verotuksen nykytilan selvittäminen aloitetaan luomalla yleishyödyllisen musiikkifestivaalin verotukselle viitekehys elinkeino-, arvonlisä- ja talkootyön verotuksen näkökulmista. Viitekehys pohjautuu teoriakirjallisuuteen, lainsäädäntöön sekä yleishyödyllisten yhteisöjen verotusta koskevaan oikeuskäytäntöön. Tutkimuksen empiirisen osan muodostaa kahden musiikkifestivaalin toiminnan esittely ja vertailu sekä johtopäätösten tekeminen tehdyn analyysin perusteella. Tutkimuksessa käsitellyt musiikkifestivaalit ovat tunnettuja suomalaisia kulttuuritapahtumia, joista toinen on rock-festivaali ja hiljattain menettänyt yleishyödyllisen asemansa ja toinen on klassinen festivaali, joka on edelleen toiminnassaan yleishyödyllinen. Työn tutkimusaineistoa ovat tilinpäätökset ja toimintakertomukset vuosilta 2002-2005 molemmista musiikkifestivaaleista, muu kirjallinen materiaali sekä yksi teemahaastattelu kummankin festivaalin toimintaan liittyen. Kevyen ja klassisen musiikin festivaalit ovat toiminnaltaan monelta osin samanlaiset, mistä johtuen niiden verotuksessa on yhteneviä piirteitä. Kevyen musiikin festivaali muistuttaa kuitenkin toiminnaltaan, elinkeinoverotuksen näkökulmasta, enemmän elinkeinoyhteisöä, mikä johtuu siitä, että festivaalin tuotot ovat suuremmat, festivaali muodostaa monasti valtaosan järjestävän yhteisön toiminnasta ja alalla on kilpailua elinkeinoyhteisöjen kanssa. Klassinen musiikkifestivaali puolestaan järjestetään tavanomaisesti julkisella tuella niin, ettei festivaalitoiminta tuota ylijäämiä, minkä vuoksi toiminta on luonteeltaan yleishyödyllistä. Arvonlisäverovelvollisuus on musiikkifestivaalien kannalta yksinomaan negatiivinen asia. Musiikkifestivaalin lipun- ja oheistuotteiden myynti aiheuttaa merkittävän maksettavan arvonlisäveroerän, koska festivaalitoiminnan kulut muodostuvat käytännössä arvonlisäverottomista eristä eikä yhteisölle kerry vähennettävää arvonlisäveroa. Talkootyö on puolestaan musiikkifestivaalin toteuttamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää mutta verotuksen näkökulmasta talkootyö on musiikkifestivaaleille toissijaista elinkeinoveroon ja arvonlisäveroon verrattuna.
SISÄLLYS 1 JOHDANTO...4 1.1 Yleishyödyllinen yhteisö suomalaisessa yhteiskunnassa... 4 1.2 Tutkimuksen tavoite ja rajaukset... 6 1.3 Keskeiset käsitteet... 8 1.4 Tutkimusmetodi... 9 1.5 Tutkimuksen kohteet... 10 1.6 Tutkimusaineisto... 11 1.7 Tutkielman rakenne... 12 2 MUSIIKKIFESTIVAALIN VEROTUKSEN PERIAATTEET...14 2.1 Yleishyödyllinen yhteisö... 14 2.1.1 Hyödyllisyys ja yleisyys... 15 2.1.2 Rajoitettu henkilöpiiri... 16 2.1.3 Taloudellinen etu yhteisön toimintaan osallistumisesta... 17 2.2 Yhdistyksen tulojen veronalaisuus tuloverotuksessa... 18 2.3 Elinkeinotoiminnan tunnusmerkit... 20 2.3.1 Voiton tavoittelu ja taloudellinen riski... 21 2.3.2 Suunnitelmallisuus ja jatkuvuus... 22 2.3.3 Asiakaskunnan rajoittamattomuus... 22 2.4 Yleishyödyllisen yhteisön arvonlisäverotus... 23 2.4.1 Arvonlisäverolain mukainen liiketoiminta... 24 2.4.2 Arvonlisävero urheilukilpailun ja huvitilaisuuden tuloista... 25 2.4.3 Arvonlisäverovelvolliseksi hakeutuminen... 26 2.4.4 Vähäinen toiminta arvonlisäverotuksessa... 27 2.4.5 Yhteisöhankinta... 27 2.5 Talkootyön verotus... 28 2.6 Musiikkifestivaalin verotuksen viitekehys... 30 3 ROCK-FESTIVAALIN VEROTUS...33 3.1 Elinkeinotulon verotus... 35 3.1.1 Yleishyödyllinen vai ei... 36 3.1.2 Yleishyödyllistä- vai elinkeinotoimintaa... 39 3.2 Arvonlisäverotus... 41 3.3 Talkootyön verotus... 42 4 KLASSISEN FESTIVAALIN VEROTUS...44 4.1 Elinkeinotulon verotus... 45 4.1.1 Yleishyödyllinen vai ei... 46 4.1.2 Yleishyödyllistä- vai elinkeinotoimintaa... 47 4.2 Arvonlisäverotus... 50 4.3 Talkootyön verotus... 51 5 MUSIIKKIFESTIVAALIEN VEROTUKSEN VERTAILU...52 5.1 Musiikkifestivaalien yleishyödyllisyys... 52 5.2 Musiikkifestivaalit elinkeinotoimintana... 54 5.3 Arvonlisäverotuksen näkökulma... 57 5.4 Perinteistä talkootoimintaa... 58 6 JOHTOPÄÄTÖKSET...59
3 Lähdeluettelo.63 LIITE 1: Teemahaastattelukysymykset rock-festivaali...66 LIITE 2: Teemahaastattelukysymykset klassinen festivaali...67
4 1 JOHDANTO 1.1 Yleishyödyllinen yhteisö suomalaisessa yhteiskunnassa Suomen on usein todettu olevan yleishyödyllisen toiminnan luvattu maa. Maassamme harjoitettu yleishyödyllinen yhdistys- ja säätiötoiminta on laajaa niin henkilömäärällä kuin taloudellisella koolla mitattuna, mikä johtuu suurelta osin siitä, että julkinen sektori on siirtänyt omia tehtäviään yksityisen sektorin vastuulle. Hyvinvointivaltion rakentaminen ei viime vuosikymmeninä ole ollut enää mahdollista pelkin verovaroin, ja perinteisiä valtion kustantamia sosiaalihuollon, terveyden ja kulttuurin palveluja on siirretty yleishyödyllisen sektorin tuotettavaksi. (Myrsky 2004a, 1 2.) Yleishyödyllisen toiminnan tukeminen johtuu siitä, että yleishyödyllisten yhteisöjen toiminnallinen perusajatus on lähtökohdaltaan erilainen kuin elinkeinotoimintaa harjoittavalla yhteisöllä. Yleishyödyllinen toimija pyrkii ensisijaisesti tuottamaan yleishyödyllisen toimintansa mukaisia suoritteita eikä hankkimaan voittoa (Kuvio 1), minkä vuoksi yleishyödyllisen toiminnan tukemisen nähdään palvelevan koko yhteiskunnan etua.
5 Kuvio 1 Yrityksen ja yhdistyksen toiminta- ja talousprosessit (Eskelinen 1997, 16). Toisaalta yhdistystoiminnan kasvuun on vaikuttanut myös elintason nousun aiheuttama vapaa-ajan arvostuksen kasvu (Myrsky 2004a, 2). Yleishyödylliset yhteisöt syntyvät yleensä kansalaisten harrastustoiminnan ympärille, ja vapaa-ajan merkityksen kasvu on näkynyt yhdistystoiminnan monimuotoistumisena ja laajenemisena. Valtaosa suomalaisista kuuluu vähintään yhteen yhdistykseen, eikä ole mitenkään tavatonta, että sama henkilö on jäsenenä useassakin yhdistyksessä. Yleishyödylliset yhteisöt harjoittavat Suomessa paljon erityisesti kulttuuritoimintaa. Arviolta kaksi miljoonaa suomalaista otti osaa vuoden 2006 kesäfestivaaleihin, ja tapahtumiin myytiin ennakkotietojen mukaan noin 460 000 lippua (Stenbäck 2006). Yleishyödylliset yhteisöt järjestävät valtaosan Suomen kulttuuritapahtumista, ja niiden verotus on ollut julkisuudessa runsaasti esillä (ks. Hakola 2006; Tulonen 2006). Tämä johtuu verotuksen yleisistä muutospaineista sekä verottajan verotuskäytännön muuttumisesta. Rekisteröityjä yhdistyksiä on merkittynä yhdistysrekisteriin noin 120 000 kappaletta, minkä lisäksi yhdistystoimintaa harjoitetaan paljon myös rekisteröimättömissä yhdistyksissä (Perälä ym. 2003, 13). Yhdistyksiä on runsaasti verrattuna esimerkiksi osakeyhtiöihin ja elinkeinonharjoittajiin. Osakeyhtiöitä on kaupparekisteriin merkitty
6 noin 177 000 ja elinkeinonharjoittajia noin 148 000 (PRH: Yritysten lukumäärät kaupparekisterissä 30.6.2006, <http://www.prh.fi/fi/kaupparekisteri/tietopalvelut/yritystenlkm.html>). Valtaosa yhdistyksistä on pieniä, muutaman kymmenen jäsenen yhdistyksiä. Yhdistysten pieni koko kertoo siitä, että yhdistykset perustetaan pääsääntöisesti harrastustoiminnan ympärille tietylle maantieteelliselle alueelle rajattuna. Toisaalta Suomessa toimii myös useita yhdistyksiä, joiden jäsenmäärä lasketaan kymmenissä tuhansissa ja jotka ovat kansainvälisesti merkittäviä toimijoita omalla alallaan. (Perälä & Perälä 2003, 13 14.) Yleishyödyllisiä säätiöitä puolestaan on säätiörekisteriin merkitty noin 2 600 (Perälä ym. 2003, 14). Säätiöiden merkitys oman alansa toiminnan edistäjinä on merkittävä sillä säätiöiden jakamat apurahat ja muut tuet muodostavat monen yleishyödyllisen toiminnan harjoittajan pääsääntöisen tulonlähteen näiden varsinaisen toiminnan toteuttamisessa. Kulttuurin tuottaminen yleishyödyllisesti ei ole vain suomalainen ilmiö, vaan yleishyödyllisen sektorin tuottamista kulttuuripalveluista keskustellaan vilkkaasti myös maan rajojemme ulkopuolella (Byrnes 2003, 5; Fitzgibbon & Kelly 1999, 325 326). Yleishyödyllisen toiminnan tukeminen verotuksen keinoin Suomessa liittyy kiinteänä osana yleishyödyllisen toiminnan avulla tuotettavien kulttuuripalveluiden tulevaisuudesta ja verotuksesta käytävään kansainväliseen keskusteluun. 1.2 Tutkimuksen tavoite ja rajaukset Työssä tarkastelen yleishyödyllisen musiikkifestivaalien tulo-, arvonlisä- ja talkootyön verotusta. Työn tavoitteena on selvittää, millainen on yleishyödyllisen musiikkifestivaalin järjestäjän verotus tällä hetkellä.
7 Tutkielmassa en tarkastele yleishyödyllisiä säätiöitä eikä muihin yhtiömuotoihin järjestäytyneitä yleishyödyllisiä yhteisöjä kuin yhdistyksiä. Lisäksi jätän tutkimuksen ulkopuolelle rekisteröimättömät yhdistykset, jotka eivät missään tapauksessa voi olla yleishyödyllisiä yhteisöjä (Myrsky 2004a, 44). Tutkielmassa tarkastelen yhdistyksen tulon muodostumista verottoman tulon ja elinkeinotulon näkökulmista. Tämän vuoksi en käsittele tutkielmassa yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai sen osan tuottojen kunnallis- ja kirkollisverotusta (TVL 23 ) eikä yhdistyksen muun tulolähteen tulon muodostumista. Muun tulolähteen tuloina yhdistyksellä pidetään muun muassa yhdistyksen saamia jäsenmaksuja, osinkoja ja luovutusvoittoja. Muun tulolähteen tulot ovat yleishyödylliselle yhdistykselle aina verottomia (Myrsky 2005b, 68). Tutkimuksen ulkopuolelle jätän myös tarjoilupalvelun ja kiinteistöhallintapalvelun omaan käyttöön otot, joista yhdistys on aina arvonlisäverovelvollinen. Lisäksi tutkielmassa ei tarkastella yhdistyksen omistamista kiinteistöistä saamia tuloja, jotka ovat yleishyödylliseen tarkoitukseen tullessaan verovapaita valtionverotuksessa, mutta veronalaisia kunnallisverotuksessa (Myrsky 2004b, 55). Tutkimuksessa en myöskään tarkastele ns. superyleishyödyllisiä yhteisöjä, joille on hakemuksesta myönnetty tulojen verovapaus huolimatta siitä, että yhteisön tulot on tuloverotuksessa katsottu veronalaisiksi (TVL 23.2 ). Superyleishyödyllisinä yhteisöinä pidetään yleishyödyllisiä yhteisöjä, joiden toiminta on yhteiskunnallisesti erityisen merkittävää. Tällaisia järjestöjä ovat perinteisesti olleet muun muassa poliittiset puolueet, opiskelijajärjestöt sekä urheiluliitot ja -seurat (Myrsky 2004a, 145). Musiikkifestivaalien ei ole katsottu olevan toiminnaltaan yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä, eikä niille siksi ole myönnetty erityistä huojennusta elinkeinotuloverosta.
8 1.3 Keskeiset käsitteet Yhdistyksestä säätetään yhdistyslaissa (26.5.1989/503). Lain mukaan yhdistys perustetaan aatteellista tarkoitusta varten, joka ei saa olla lain tai hyvien tapojen vastainen (YhdL 1 ). Yhdistys ei saa harjoittaa muuta elinkeinotoimintaa kuin mistä on yhdistyksen säännöissä maininta tai joka liittyy suoraan yhdistyksen yleishyödyllisen tarkoituksen toteuttamiseen (4 ). Lisäksi taloudellinen toiminta on sallittavaa, jos sitä on pidettävä vähäisenä yleishyödylliseen toimintaan verrattuna. Yhdistykset voivat olla rekisteröityjä tai rekisteröimättömiä. Rekisteröity yhdistys on oikeuskelpoinen, eli yhdistys voi hankkia oikeuksia ja tehdä sitoumuksia eikä yhdistyksen jäsenet ole henkilökohtaisesti vastuussa yhdistyksen sitoumuksista (6 ). Rekisteröimättömässä yhdistyksessä oikeustoimia ei voida tehdä yhdistyksen nimiin vaan sitoumukset ovat aina toimintaan osallistuneiden jäsenten vastuulla. Yhdistyksen ylintä päätösvaltaa käyttävät yhdistyksen jäsenet, jotka päättävät yhdistyksen asioista yhdistyksen kokouksessa (20 ). Yhdistyksen juoksevasta hallinnosta vastaa vähintään kolmejäseninen hallitus, joka lain ja sääntöjen sekä yhdistyksen päätösten mukaan hoitaa yhdistyksen asioita (35 ). Musiikkifestivaalilla tarkoitetaan tutkimuksessa sekä kevyeen että klassiseen musiikkiin erikoistuneita musiikkitapahtumia, joiden järjestäjänä on yleishyödyllinen yhteisö tai yleishyödyllisen aseman menettänyt yhteisö. Musiikkifestivaalit ovat yksi osa laajaa suomalaista kulttuurifestivaalien kirjoa. Muut kuin musiikkiin liittyvät festivaalit eivät kuulu tutkimuksen varsinaiseen aihealueeseen, vaikka niiden verotus yleishyödyllisinä yhteisöinä on samankaltainen kuin musiikkifestivaaleilla. Yleishyödyllinen yhteisö on tuloverolain 22 mukaan järjestäytynyt yhteisö. Yleishyödyllisen yhteisön käsite on tutkimuksen kannalta oleellinen ja siksi käsite on laajasti esillä työn toisessa luvussa.
9 1.4 Tutkimusmetodi Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa tarkastellaan ja vertaillaan kahta suomalaista musiikkifestivaalia ja niiden verotusta. Kvalitatiiviselle tutkimukselle luonteenomaisesti tutkielmassa pyritään analysoimaan valittuja tapauksia induktiivisen analyysin keinoin, eli tarkastelemalla aineistoa yksityiskohtaisesti ja tekemällä johtopäätöksiä analyysin perusteella (Hirsjärvi & Remes & Sajavaara 2005, 155). Tutkimuksen näkökulma tieteelliseen kirjoittamiseen on yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa paljon käytetty tutkija perehtyy aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen ja tutkimuskohdetta kuvaaviin teksteihin sekä haastattelee henkilöitä, jotka kykenevät kuvaamaan tutkimusongelmaa esimerkin kautta. Menetelmä on yleinen myös taloustieteellisessä tutkimuksessa. Koskinen ym. (Alasuutari 2005, 62 64) kuvaavat tutkimusnäkökulmaa faktanäkökulmaksi, jossa tutkija on kiinnostunut tiedoista eli faktoista ja muodostaa niiden pohjalta käsityksensä tutkittavasta ongelmasta. Tutkimuksessa selvitetään kahden musiikkifestivaalin toimintaa verotuksen näkökulmasta. Toinen yhteisöistä on menettänyt yleishyödyllisen yhteisön asemansa ja on elinkeinoverovelvollinen kaikesta tulostaan. Toinen musiikkifestivaaleista puolestaan on edelleen yleishyödyllinen yhteisö ja siksi verotuksen ulkopuolella. Tutkimusasetelma on vertaileva, eli tutkimuksessa kuvataan ensin yleishyödyllisyyden aseman menettäneen tahon toimintaa ja syitä, miksi yhteisö on toiminnastaan elinkeinoverovelvollinen. Tämän jälkeen esitellään edelleen yleishyödylliseksi katsottu musiikkifestivaali ja verrataan ensimmäisestä tutkimuskohteesta syntyneitä havaintoja jälkimmäisen kohteen toimintaan. Näin muodostuu kuva tutkimuksen kohteina olleiden case-yhteisöjen verotuksen tilasta, mikä tutkimuksen johtopäätöksissä vielä yleistetään soveltuvin osin koskemaan koko yleishyödyllisten musiikkifestivaalien järjestäjien kenttää. Työ perustuu teoriakirjallisuuteen ja tutkituista yhteisöistä saatuun kirjalliseen lähdeaineistoon, mikä sisältää yhteisöjen tilinpäätökset neljältä eri tilikaudelta sekä yhteisöjen toimintaa kuvaavaa muuta kirjallista materiaalia. Tärkeän osan tutkimusmateriaalista muodostavat molemmissa yhteisöissä tehdyt teemahaastattelut,
10 joiden avulla on kyetty saamaan tarkempi kuva yhteisöjen todellisesta toiminnasta sekä muodostamaan kokonaiskäsitys musiikkifestivaalien verotuksesta. 1.5 Tutkimuksen kohteet Musiikkifestivaalien verotuksen tutkiminen pelkästään teoriakirjallisuuden perusteella on käytännössä hyvin hankalaa. Yleishyödyllisten yhteisöjen verotus riippuu paljolti yhteisön varsinaisen toiminnan luonteesta ja siksi eri aloilla toimivia yleishyödyllisiä yhteisöjä käsitellään verotuksessa eri tavalla. Lisäksi musiikkifestivaalien verotuksesta ei ole tehty tieteellistä tutkimusta, jonka varaan uutta tietoa voi rakentaa. Jotta tutkielma antaisi kattavan kuvan musiikkifestivaalien verotuksen nykytilasta, tutkimuksessa syvennytään kahden musiikkifestivaalin toimintaan. Festivaalit on valittu niin, että niiden toimintaan syventymällä kyetään riittävässä määrin erittelemään musiikkifestivaalin toimintaa niin käytännön toiminnan kuin toiminnan aiheuttamien taloudellisten vaikutustenkin näkökulmista. Musiikkifestivaalin verotuksellista asemaa yleishyödyllisenä yhteisönä tarkasteltaessa täytyy huomio kiinnittää sekä varsinaisen toiminnan että toiminnasta aiheutuneiden taloudellisten vaikutusten kuvaamiseen ja analysointiin. Tutkimuksessa tarkastellaan kahta suomalaista musiikkifestivaalia. Ensimmäinen tutkimuskohteista on kansainvälisesti tunnettu rock-festivaali, joka on merkittävä festivaali omassa genressään Suomessa. Rock-festivaalin toiminnan analyysi luo pohjan musiikkifestivaalien verotuksen analyysille, koska festivaali on hiljattain menettänyt yleishyödyllisyyden statuksensa. Toinen tutkimuksessa käsiteltävistä festivaaleista on klassinen festivaali, joka on kooltaan merkittävästi rock-festivaalia pienempi mutta kuitenkin tunnettu niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Klassisen festivaalin toiminta on yleishyödyllistä. Vertaamalla toiminnan yleishyödyllisyyttä rock-festivaalin toimintaan voidaan selvittää, minkälaiset piirteet vaarantavat musiikkifestivaalin yleishyödyllisen statuksen. Toisaalta
11 vertailemalla kahta festivaalia löytyy myös viitteitä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat yleishyödyllisyyden statuksen säilymiseen. 1.6 Tutkimusaineisto Tutkimuksen empiirinen tutkimusaineisto koostuu rock- ja klassisen festivaalin toimintakertomuksista ja tilinpäätöksistä vuosilta 2002-2005 sekä rock- ja klassiseen festivaaliin liittyvistä teemahaastatteluista, joiden kysymykset on esitelty työn liitteissä 1 ja 2. Haastatteluja tehtiin yksi molempiin festivaaleihin liittyen joulukuussa 2006. Rock-festivaalin kysymyksiin vastasi festivaalin promoottori, joka tuntee festivaalin vuodesta 1994 alkaen, ja joka on vastannut yhteisön verotuksellista asemaa koskeneen prosessin käsittelystä elävän musiikin yhdistyksen puolesta. Klassisen festivaalin haastateltu puolestaan oli festivaalin toimintaa organisoivan yhdistyksen toiminnanjohtajaa. Rock-festivaalin kohdalla tarkastellaan myös festivaalin yleishyödyllisen aseman menettämiseen johtanutta oikeusprosessia. Prosessin kuvauksen ja sen läpikäynnin avulla pyritään selvittämään tämänhetkistä musiikkifestivaalien verotuksen oikeuskäytäntöä. Oikeusprosessin analyysi ei noudata oikeustieteissä käytettyä oikeustapausanalyysin menetelmää, vaan tutkittua tapausta on analysoitu työn viitekehyksen pohjalta eritellen niitä tekijöitä, joihin työn teoriaosuudessa kiinnitetään huomiota. Tutkimusaineiston analysointi tapahtuu viitekehyksen mukaisen yleishyödyllisen musiikkifestivaalin verotuksen tarkasteluprosessin kautta. Kummankin tutkittavan yhteisön tutkimusaineistosta etsitään seikkoja, jotka kertovat yhteisön elinkeino-, arvonlisä- ja talkootyön verotuksesta. Toiminnan analysointiin käytetään yhtäältä toimintakertomuksista, haastatteluista sekä muusta kirjallisesta materiaalista syntynyttä yhteisöjen toimintaa kuvaavaa laadullista tietoa. Toisaalta yhteisöjen toimintaa analysoidaan myös taloudellisesta näkökulmasta tilinpäätöstietojen avulla. Muodostuneita kokonaiskuvia kahdesta erilaisesta musiikkifestivaalista verrataan toisiinsa ja vertailun tuloksena syntyy kuva siitä, mitkä tekijät uhkaavat yleishyödyllisen
12 musiikkifestivaalin yleishyödyllisyyttä, sekä mitkä tekijät puhuvat yleishyödyllisyyden puolesta. Tutkimuksessa käytetty tutkimusmateriaali antaa kattavan lähtökohdan tutkittavien musiikkifestivaalien verotuksellisen tilanteen tarkasteluun. Tutkimusmateriaali ei kuitenkaan ole kattava ajatellen koko musiikkifestivaalien kenttää. Jokainen musiikkifestavaali muodostaa ainutlaatuisen tutkimuskohteen, jonka verotuksen selvittämiseksi tulee toistaa tutkimuksen viitekehyksen mukainen toiminnan analyysi. Lisäksi lukijan on hyvä pitää mielessä, että oikeuskäytäntö vaihtelee alueittain, eikä samanlaisista lähtökohdista tarkastellut tapaukset välttämättä saa samanlaista oikeuskohtelua. 1.7 Tutkielman rakenne Tutkielmassa on kaksi osaa, teoreettinen ja empiirinen, joista teoreettisessa osassa luodaan yleishyödyllisen yhteisön verotukselle viitekehys ja empiirisessä osassa tarkastellaan yleishyödyllisen musiikkifestivaalin verotuksen nykytilaa luodun viitekehyksen avulla kahden musiikkifestivaalin toimintaa erittelemällä. Tutkielmassa on seitsemän varsinaista päälukua, joista ensimmäinen on johdanto. Työn toisessa pääluvussa esitellään aluksi yleishyödyllisen yhteisön käsite. Tämän jälkeen luvussa käsitellään yksityiskohtaisesti yleishyödyllisen yhdistyksen tulo-, arvonlisä-, ja talkootyön verotusta ja luodaan lopuksi viitekehys verotuksen vaikutuksesta yhdistyksen toimintaan. Työn kolmas ja neljäs luku käsittelevät tutkimukseen osallistuneiden musiikkifestivaalien verotuksen nykytilaa tutkimusaineistosta muodostetun tilannekuvan perusteella. Viidennessä luvussa vertaillaan tutkittujen musiikkifestivaalien verotukseen liittyviä näkökulmia kolmannen ja neljännen luvun tietojen perusteella.
13 Työn viimeinen luku esittelee johtopäätökset työn pohjalta. Luvussa esitetään tutkimuksen perusteella syntyneitä näkemyksiä siitä, millainen suomalaisten musiikkifestivaalien verotuksen nykytila on tällä hetkellä ja millaisia haasteita ja muutoksia musiikkifestivaalien verotukseen on tulossa lähivuosien aikana.
14 2 MUSIIKKIFESTIVAALIN VEROTUKSEN PERIAATTEET 2.1 Yleishyödyllinen yhteisö Yleishyödyllisellä yhteisöllä tarkoitetaan tuloverolain 22 :n mukaisesti järjestäytyneitä yhteisöjä. Käytännössä yleishyödyllinen yhteisö on tavallisesti rekisteröity yhdistys tai säätiö, vaikka myös muut yhteisöt voivat olla yleishyödyllisiä. Rekisteröimätön yhdistys ei kuitenkaan voi missään tapauksessa olla yleishyödyllinen, vaan sitä verotetaan yhtymänä (Verohallinto 2005a, 2). TVL 22.1 :n mukaan yleishyödyllisenä voidaan pitää yhteisöä, joka toimii yksinomaan yleiseksi hyväksi, jonka toiminta ulottuu rajoittamattomiin henkilöpiireihin ja joka ei maksa yhteisön toiminnassa mukana oleville osinkoa tai siihen verrattavaa suoritusta eikä kohtuullista suurempaa palkkaa. Yhteisön on täytettävä kaikki TVL 22.1 :n ehdot yhtäaikaisesti toiminnassaan, jotta yhteisöä voidaan pitää yleishyödyllisenä. Yleishyödyllisyyttä arvioidaan yhteisön tosiasiallisen toiminnan ja siitä tehtävän kokonaisarvioinnin perusteella. Yhteisön sääntöjen ja niissä mainittujen pääasiallisten toiminnanmuotojen tulee täyttää TVL 22.1 :n vaatimukset, mutta säännöt eivät ole ensisijaisen tarkastelun kohteena yhteisön yleishyödyllisyyttä arvioitaessa. (Verohallinto 2005a, 2.) Esimerkiksi tosiasiallisuuteen perustuvasta toiminnan arvioinnista sopii KHO:n ratkaisu (KHO 1976 T 34). Ratkaisussa todetaan, että yhdistys, jonka sääntöjen mukainen toiminta oli edistää kristillistä toimintaa, mutta joka ei verovuonna ja sitä edeltäneinä kymmenenä vuotena ollut luovuttanut varoja sääntöjen mukaiseen toimintaansa, vaan oli harjoittanut asuntojen osto- ja vuokraustoimintaa, ei ollut yleishyödyllinen.
15 Tuloverolain 22.2 :ssä luetellaan toiminnanmuotoja, joita voidaan pitää yleishyödyllisinä yhteisöinä. Tällaisia ovat mm. työväenyhdistys, nuoriso- ja urheiluseura sekä näihin rinnastettavissa oleva vapaaehtoiseen kansalaistyöhön perustuva harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa edistävä yhdistys. Laissa esitetty lista mahdollisista yleishyödyllisistä toiminnanmuodoista ei kuitenkaan ole sellaisenaan täydellinen vaan myös laissa mainitsemattomat yhteisöt voivat toimia tavalla, joka täyttää yleishyödyllisyyden kriteerit (Myrsky 2004a, 43). 2.1.1 Hyödyllisyys ja yleisyys Yleishyödyllisyyden edellytyksiin kuuluu se, että yhteisön on toimittava yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä (TVL 22.1 ). Yleishyödyllisen yhteisön toiminnan on siten oltava sekä hyödyllistä että yleistä (Myrsky 2004a, 45). Hyödyllisyys on yleensä yleishyödyllisten yhteisöjen toiminnassa itsestäänselvä ja ilmeinen piirre, jonka arviointi on helppoa, eikä se aiheuta ongelmia. Yleinen hyvä puolestaan aiheuttaa suurempia tulkintaongelmia. Yleishyödyllisen yhteisön yleisyys merkitsee sitä, että toiminnan on kohdistuttava yhteisön ulkopuolelle. Käytännössä yleisyyden vaatimus ei kuitenkaan tarkoita rajoittamatonta tai edes kovin suurta laajuutta. Yleishyödyllinen yhteisö voi siten olla esimerkiksi suppealle maantieteelliselle alueelle rajoittunut vähäjäseninen urheiluseura tai kuoro. (Myrsky 2004a, 45 46.) Yleisyyden vaatimus merkitsee myös sitä, että yleishyödyllisen yhteisön toiminta ei voi olla ensisijaisesti luonteeltaan taloudellista. Jos yhteisön elinkeinotoiminta muodostuu niin laajaksi, että elinkeinotoiminta muodostuu yhteisön pääasialliseksi toiminnanmuodoksi, yhteisö menettää yleishyödyllisen yhteisön statuksen (Myrsky 2004c, 346 347). Syynä yleishyödyllisyyden statuksen menettämiseen tilanteissa, joissa elinkeinotoiminnasta tulee yleishyödyllisen yhteisön pääasiallista toimintaa, on yhtäältä
16 kilpailu elinkeinonharjoittajien kanssa, sekä toisaalta se, että spekulatiivisen toiminnan ei katsota sopivan yleishyödylliselle yhteisölle (Eskelinen 1997, 42 43). Laajakin liiketoiminta voidaan kuitenkin hyväksyä osaksi yleishyödyllisen yhteisön varsinaista toimintaa ilman, että liiketoiminta vaarantaa yhteisön yleishyödyllisyyden statusta. Jos yleishyödyllinen yhteisö on suuri ja sen yleishyödyllinen toiminta laajaa, huomattavankin liiketoiminnan voidaan katsoa olevan yhteisön yleishyödyllistä toimintaa. Tälläinen ratkaisu tehdään, jos liiketoiminta liittyy suoraan yhteisön yleishyödylliseen toimintaan, eikä liiketoiminnalla kilpailla suoraan elinkeinotoiminnan harjoittajien kanssa. (Eskelinen 1997, 43.) Voidaan sanoa, että yleishyödyllisen toiminnan osuuden yleishyödyllisen yhteisön kaikesta toiminnasta on oltava merkittävä, jotta toiminta olisi yleistä. Verohallinto on todennut ohjeessaan (Verohallinto 2005a, 3), että 1/3 yhteisön kaikesta toiminnasta on oltava yleishyödyllistä, jotta yhteisön todella katsotaan olevan yleishyödyllinen. Kaavamaisen toiminnan mittaamista on kuitenkin vaikeaa soveltaa yhteisön yleishyödyllisyyden arvioinnissa, minkä vuoksi verohallitus on korjannut ohjettaan ja luopunut 1/3-rajan käytöstä (Verohallinto 2005b). Hyödyllisyyden ja yleisyyden tarkastelussa on myös huomattava, että yhteisö, jonka voittovarat jaetaan yhteisön sääntöjen mukaan muuhun kuin yleishyödylliseen tarkoitukseen yhteisön purkautuessa, ei missään tapauksessa ole yleishyödyllinen. Voitto sinällään ei kuitenkaan aiheuta yleishyödyllisyyden statuksen menettämistä. (Eskelinen 1997, 44.) 2.1.2 Rajoitettu henkilöpiiri Yleishyödyllisen yhteisön toiminta ei voi kohdistua vain rajoitettuihin henkilöpiireihin (TVL 22.2 ). Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä, että ollakseen yleishyödyllinen, yhdistyksen jäsenyyden on oltava avoin. Käytännössä jäsenyydelle voidaan kuitenkin asettaa tiettyjä kriteerejä yhdistyksen säännöissä. Kuoron jäsenyyden saamiseksi
17 kokelaalla täytyy olla tietyt laululliset perusvalmiudet, samoin kuin sukuseuraan voivat liittyä vain tietyn suvun edustajat. (Myrsky 2004c, 352 353.) KHO on käsitellyt ratkaisussaan (1984 T 2005) sukusäätiön yleishyödyllisyyttä ja tullut siihen tulokseen, että säätiö voi harjoittaa yleishyödyllistä toimintaa huolimatta siitä, että yhteisö ei ollut kaikille avoin. Tapauksessa kiinnitettiin erityisesti huomiota yhteisön tosiasialliseen toimintaan ja sen luonteeseen, mikä yleishyödyllisyyden arvioinnissa lieneekin tärkeämpää kuin lain kirjaimellinen tulkinta toiminnan avoimuudesta. Yhteisön jäsenyyden ehtojen on kuitenkin oltava kohtuulliset eivätkä jäsenyyden ehdot saa rajata liian tiukasti yhteisöön pääsyä. Yleishyödyllisellä yhteisöllä tulee olla jatkuva pyrkimys toiminnan avoimuuteen ja uusien jäsenten hankkimiseen (Verohallinto 2005a, 4). Yhteisön koolle ei sinänsä ole asetettu mitään kriteerejä, vaan pienikin yhteisö voi muodostaa yleishyödyllisen yhteisön. Näin tulkitaan esimerkiksi sellaisten harvinaisten harrastusten pariin syntyneiden yhteisöjen status, joiden harrastajapiiri on suppea. (Myrsky 2004a, 63.) 2.1.3 Taloudellinen etu yhteisön toimintaan osallistumisesta Yleishyödyllinen yhteisö ei saa tuottaa toimintaan osallistuvalle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena tai kohtuullista suurempana palkkana (TVL 22.1 ). Mahdollisuus voitto-osuuden jakamiseen yhteisön ylijäämästä yhteisön sääntöjen mukaan estää aina yhteisön yleishyödyllisyyden. Tästä syystä osakeyhtiöt eivät pääsääntöisesti voi olla yleishyödyllisiä. (Eskelinen 1997, 47.) Yhteisö voi kuitenkin maksaa jäsenelleen palkkaa tämän yhdistykselle tekemästä työsuorituksesta. Korvaus ei saa olla käypää korvausta suurempi eikä jäsenten palkkaaminen saa muodostua yhteisön pääasialliseksi tarkoitukseksi. (Myrsky 2004c, 353). Tuloverolaissa tarkoitetun taloudellisen edun antamista on pyrkimys yhdistyksen jäsenten kustannusten minimointiin yhdistystoiminnassa, esimerkiksi myymällä
18 tuotteita yhdistyksen jäsenille alle niiden hankintahinnan. Etua voidaan saada jäsenpalveluiden tai -alennusten muodossa. Yleishyödyllistä toimintaa ei myöskään ole jäsenten harrastustoiminnan tai elantomenojen kattaminen. Harrastustoimintaan liittyviä yleishyödyllisen toiminnan ulkopuolella olevia kustannuksia voivat olla esimerkiksi rajoitetun piirin matkailuyhdistyksen opintomatkaan kohdistuvat kustannukset. (Verohallinto 2005a, 5.) Yleishyödylliset yhteisöt ovat voineet maksaa merkittäviäkin palkkioita jäsenilleen Suomessa. Yleishyödyllisinä yhteisöinä pidetään esimerkiksi raviseuroja, vaikka kilpailijoille maksetaan palkkioita ja ravien yhteydessä harjoitettu vedonlyöntitoiminta mahdollistaa taloudellisen edun hankkimisen. Lisäksi ammattiurheilu on Suomessa pääosin yleishyödyllisten yhteisöjen voimin järjestettyä, ja osalle urheiluseurojen pelaajista maksetaan suurta palkkaa. (Eskelinen 1997, 47.) 2.2 Yhdistyksen tulojen veronalaisuus tuloverotuksessa Yleishyödyllisen yhdistyksen tulojen verotusta käsitellään tuloverolain 23 :ssä. Lainkohdan mukaan yleishyödyllinen yhdistys on verovelvollinen saamastaan elinkeinotulosta sekä yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai sen osan tuotosta kunnalle ja seurakunnalle. Kiinteistön tai sen osan tuotto on rajattu tutkielman tarkastelun ulkopuolelle. Yhdistyksen verovapaan tulon ja elinkeinotulon välinen tarkastelu on puolestaan tutkielman kannalta erittäin tärkeä. Yleishyödyllisen yhdistyksen tulojen tarkastelu on kahtiajakoinen. Ensin on tarkasteltava onko yhteisö ylipäänsä yleishyödyllinen (ks. luku 2.1). Jos yhteisö ei täytä yleishyödyllisen yhteisön kriteerejä, sen saama tulo on kaikilta osin elinkeinotuloa. Kun yhteisön yleishyödyllisyys on todettu, siirrytään tarkastelemaan yhteisön saamia yksittäisiä tuloja ja niiden luonnetta. Jos tulot syntyvät elinkeinotoiminnan muodossa, niitä verotetaan yhteisön elinkeinotulona. Muutoin tulot ovat yhteisön verottomia tuloja. (Myrsky 2004a, 83.)
19 Tuloverolain 23.3 :ssä on säädetty niistä tuloista, jotka eivät ole yhteisön elinkeinotuloa. Tällaisia tuloja ovat esimerkiksi toiminnan rahoittamiseksi järjestettyjen arpajaisten, myyjäisten, urheilukilpailujen tai huvitilaisuuksien tulot sekä adressien, korttien tai muiden tällaisten hyödykkeiden myynnistä saadut tulot (TVL 23.3 ). Toiminnan rahoittamiseen tarkoitettujen tilaisuuksien verottomiin tuloihin kuuluvat tilaisuuden pääsylipuista ja käsiohjelmista sekä tarjoilusta syntyneet tulot. Tilaisuudesta syntyneet tulot saattavat kuitenkin muuttua elinkeinotuloksi, jos tapahtuma järjestetään säännöllisesti ja se täyttää elinkeinotoiminnan tunnusmerkit. (Verohallinto 2005a, 10.) Urheilukilpailujen, huvitilaisuuksien ja niihin rinnastettavat tulot ovat pääsääntöisesti yhteisön verovapaita tuloja (TVL 23.3 ). Tulojen verovapauden ehtona on kuitenkin se, että tuloja tuottava toiminta on järjestetty varojen hankkimiseksi yhteisön yleishyödylliseen toimintaan. Monissa tapauksissa yhteys sääntöjen mukaiseen toimintaan on selvä, kuten urheiluseuran järjestämien urheilukilpailujen ja kuorojen järjestämien konserttien kohdalla. (Myrsky 2004a, 98 99.) Varainhankintaa on monenlaista, ja niissä tapauksissa, kun varainhankinta liittyy yhteisön varsinaisen toiminnan toteuttamiseen, varanhankinnan tulot ovat verovapaita. Esimerkkeinä tulojen monimuotoisuudesta ovat puolueen piirijärjestön makeisonnenpyörällä saamat tulot (KHO 1978 II 509) ja soitinyhtyeen teatteriesityksen säestämisestä saadut tulot (KHO 1985 II 506). Edellä mainituissa tapauksissa varainhankinnalla ja yhdistysten varsinaisella toiminnalla oli selkeä yhteys, ja tulot olivat siksi verovapaita. Erilaisiin tilaisuuksiin liittyvän mainonnan ja myyntitoiminnan (kahvilat ja kioskit sekä kulutushyödykkeet) tulot ovat verovapaita, kunhan mainonta- ja myyntitoiminta liittyy tiettyyn tapahtumaan ja toimintaa harjoitetaan vain tapahtuman aikana. Jos mainonta- ja myyntitoiminta jatkuu tapahtuman ulkopuolella, niiden tuoton katsotaan olevan yhteisön elinkeinotuloa. (Verohallinto 2005a, 12 13.) Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkeinä pidetään voiton tavoittelua, itsenäisyyttä, toiminnan suunnitelmallisuutta ja jatkuvuutta, taloudellisen riskin olemassaoloa sekä toiminnan suuntautumista ulospäin rajoittamattomaan tai laajaan henkilöpiiriin.