Lumivaaran tuulivoimahanke 81 Vaikutukset teoreettisella maksiminäkyvyysalueella (25 35 kilometriä) Teoreettisella maksiminäkyvyysalueella tuulivoimaloiden tornit saattavat erottua hyvissä sääolosuhteissa. Lumivaaran maksiminäkyvyysalueella näkemävyöhykkeitä muodostuu hyvin vähän. Kirkkaalla säällä pienialaisia näkemävyöhykkeitä saattaa syntyä pääasiallisesti vesistöjen yhteydessä (mm. Osmankajärvi, Luvanjärvi, Tervajärvi, paikoin Kiehimänjoen varret). Etäisyydestä ja vaikutusten pienialaisuudesta johtuen voidaan todeta, että vaikutukset ovat tällä vyöhykkeellä merkittävyydeltään erittäin vähäisiä. 4.4.5.1 Lentoestevalaistuksen vaikutukset Tuulivoimaloiden lentoestevalot ovat väritykseltään punaisia tai valkoisia. Ainakin tuulipuiston reunimmaisten voimaloiden valojen tulee olla vilkkuvia. Vilkunta tapahtuu samanaikaisesti. Valot sijoittuvat tuulivoimaloiden napakorkeudelle. Lentoestevalaistus on näin ollen havaittavissa niillä alueilla, joille tuulivoimalan tornin korkein kohta (napakorkeus) näkyy. Voimaloiden tornin korkeudelle tehdyn näkemäalueanalyysin perusteella Lumivaaran tuulivoimaloiden lentoestevalaistus on havaittavissa pääosin vastaavilla alueilla kuin tuulivoimalat päiväsaikaan. Lentoestevalaistuksen osalta näkemäalueet ovat tosin laajuudeltaan paikoin hieman suppeampia. Lentoestevalaistus on havaittavissa maisemassa erityisesti pimeään aikaan kirkkaalla säällä. Sumuisessa tai sateisessa säässä lentoestevalaistus korostuu pilvistä aiheutuvan valon heijastumisen myötä. Erityisesti tuulipuiston toiminnan alkuvaiheessa heti voimaloiden rakentamisen jälkeen valaistus saattaa kiinnittää huomiota maisemassa, joka aikaisemmin on ollut valaisematon. Pimeään aikaan tai sumussa vaikutukset ovat kohtalaisia. Valoisaan aikaan lentoestevalaistuksen vaikutukset ovat vähäisiä, sillä valot eivät kirkkaalla säällä erotu kovin hyvin. 4.4.5.2 Voimajohtovaihtoehtojen vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Sähkönsiirron osalta maisemavaikutuksia aiheutuu voimajohtopylväistä sekä voimajohdon vaatimasta avoimesta, puuttomasta johtoaukeasta. Maisemavaikutukset on arvioitu olettaen, että sähkönsiirto toteutetaan 110 kv:n voimajohdolla. Jännitetasoltaan 110 kv:n voimajohdon pylväät ovat alustavien arvioiden mukaan korkeudeltaan noin 15 metriä. Voimajohto vaatii noin 26 30 metriä leveän avoimen johtoaukean. Lisäksi johtoaukean molemmille puolille varataan noin kymmenen metrin levyiset reunavyöhykkeet, joiden alueella puiden kasvukorkeutta rajoitetaan. Voimajohtopylväät peittyvät kummassakin vaihtoehdossa pääosin puuston taakse (kuva 4-29). Voidaan arvioida, että kummankin voimajohdon reittivaihtoehdossa maisemavaikutukset ovat luonteeltaan vähäisiä ja paikallisia, erityisesti verrattuna tuulipuiston aiheuttamiin maisemavaikutuksiin. Maiseman tai kulttuuriympäristön arvokohteisiin ei kohdistu voimajohtojen osalta haitallisia vaikutuksia. Reittivaihtoehto VE1 Voimajohdon reittivaihtoehto VE 1 edellyttää noin 13 kilometrin pituudelta uutta ilmajohtoa. Tästä uutta johtokäytävää on noin kolme kilometriä. Tämä osuus sijoittuu metsämaastoon, mikä tarkoittaa puuston poistamista kyseisellä matkalla. Muutoin voimajohto
Lumivaaran tuulivoimahanke 82 kulkee olemassa olevassa johtokäytävässä. Tällä osuudella puutonta johtokäytävää tulee leventää. Voimajohdon reittivaihtoehdon VE1 rakentamisesta aiheutuvat maisemavaikutukset ovat havaittavissa paikallisesti voimajohdon välittömällä vaikutusalueella. Reittivaihtoehto VE2 Voimajohdon reittivaihtoehto VE2 edellyttää noin kolmen kilometrin osuudella uutta johtokäytävää. Tämä osuus sijoittuu metsäiseen maastoon. Puuston poistamisesta aiheutuva maisemavaikutus on hyvin paikallinen ja havaittavissa voimajohdon välittömällä vaikutusalueella. Arvokohteet Voimajohdon reittivaihtoehdon VE1 varrelle sijoittuu arvokohteista Oulujoen ja Sotkamon reitin voimalaitoksiin kuuluva Seitenoikean voimalaitos. Voimajohdot ovat luonnollisesti osa voimalaitosympäristöä, joten sähkönsiirrolla ei ole vaikutusta kohteen arvoihin. Voimajohdon reittivaihtoehdon VE2 varrelle ei sijoitu maiseman tai kulttuuriympäristön arvokohteita.
Lumivaaran tuulivoimahanke 83 Kuva 4-29. Voimajohtovaihtoehtojen sijoittuminen ympäristöön. Uuden johtokäytävän alueelta puusto on poistettava, olemassa olevan johtokäytävän alueella puustoa on poistettava hieman nykyistä laajemmalta alueelta.
YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN Lumivaaran tuulivoimahanke 84 4.4.5.3 Vaikutukset maiseman tai kulttuuriympäristön arvokohteisiin Tuulipuiston hankealueella ei sijaitse maiseman tai kulttuuriympäristön arvokohteita. Valtakunnallisista ja maakunnallisista arvokohteista visuaalisia vaikutuksia saattaa kohdistua seuraaviin kohteisiin: Johanin luhtiaitta. Tuulivoimalat näkyvät keskellä avointa peltoaukeaa sijaitsevalle kohteelle. Etäisyyttä hankealueeseen on noin 3,8 kilometriä. Kainuun Museon (2009) mukaan Kolmiosainen vuonna 1789 tai 1809 rakennettu luhtiaitta edustaa korkeatasoista talonpoikaisrakentamista, mm. oven pielet karmeineen ja kyltteineen on veistetty yhdestä puusta. Vaikka tuulivoimalat näkyisivät aitalle, eivät rakennuksen edellä mainitut arvot heikkene. Oulujoen ja Sotkamon reitin voimalaitoksiin kuuluva Seitenoikean voimalaitos. Etäisyyttä hankealueeseen on noin yhdeksän kilometriä. Museoviraston kohdekuvauksen mukaan Oulujoen ja Sotkamon reitin voimalaitokset ovat laajuudeltaan, arkkitehtuuriltaan ja rakennustekniikaltaan yksi maan merkittävimmistä jälleenrakennuskauden rakennushankkeista. (RKY 2009). Tuulivoimaloiden näkyvyydellä ei ole vaikutuksia kyseisiin arvoihin. Näkemäalueanalyysin perusteella tuulivoimalat näkyisivät Hyrynsalmen keskustassa sijaitseviin arvokohteisiin (mm. Hyrynsalmen kunnantalo, Iston koulun alue, Kiviö, Hyrynsalmen kirkko) sekä Ristijärven keskustan arvokohteisiin (Ristijärven kirkko ja tapuli, Ristijärven pappila, Vanha kansakoulu ja maamieskoulu). Näkemäalueanalyysissa ei kuitenkaan ole huomioitu rakennusten näkymiä katkaisevaa vaikutusta. Todennäköisesti näkymiä Hyrynsalmen tai Ristijärven keskustoihin ei muodostu ja vaikutuksia kyseisiin arvokohteisiin ei aiheudu. Todettakoon myös, että vaikka voimalat tietyistä pisteistä näkyisivät, ei vaikutuksista muodostu etäisyyden (Hyrynsalmi 12 kilometriä, Ristijärvi 15 kilometriä) myötä merkittäviä. Melalahti Vaarankylän maisema-alue. Näkemävyöhykkeet ovat erittäin pienialaisia ja etäisyyttä voimaloihin on huomattavasti (yli 30 kilometriä). Niiltä osin kuin maisemavaikutuksia saattaa syntyä, on niiden merkittävyys erittäin vähäinen. Paikallisista arvokohteista vaikutuksia saattaa kohdistua seuraaviin kohteisiin: Oravivaara. Oravivaara on vanhimpia vaara-asutuksia Hyrynsalmella (Ympäristöministeriö 1998). Etäisyyttä hankealueeseen on noin 4,7 kilometriä. Tuulivoimalat muuttamat näkymiä Oravivaaralta ja tuovat maisemakokonaisuuteen uuden ajallisen kerrostuman. Vaikutukset voidaan luokitella kohtalaisiksi tai merkittäviksi. Vaikutuksia Oravijärven rannalta on havainnollistettu valokuvasovitteessa (Kuva 4-15). Oravivaaralla sijaitsee myös Mikkola, joka on vanha kestikievaritalo. Päärakennus on vuodelta 1940, pihan aitoista varhaisin 1700-luvulta (Ympäristöministeriö 1998). Voimalat saattavat näkyä kohteelle, mutta rakennusten arvoihin tuulivoimaloilla ei ole vaikutusta. Lietekylä. Lietekylä on Hyrynsalmen vanhinta kaskiasutusta. Etäisyyttä hankealueeseen on noin 2,3 kilometriä. Alueella on kauaksi näkyvää vaara-asutusta ja perinne- ja viljelymaisemaa eläviin maataloihin liittyneenä. (Ympäristöministeriö 1998). Havainnekuvassa (Kuva 4-16) on osoitettu Lietekylän peltoaukeille kohdistuva maisemavaikutus. Voimalat ovat lähellä, mutta peittyvät monin paikoin puuston tai maastonmuotojen taakse. Vaikutukset ovat kohtalaisia.
YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN Lumivaaran tuulivoimahanke 85 Jokikylä. Jokikylän maisemaa hallitsevat kylän läpi virtaavat Emäjoki ja Pienijoki sekä Pieni-Pyhäntäjärvi (Mikkonen 2001). Tuulivoimalat ovat havaittavissa näiden vesistöalueiden rannoilta sekä peltoaukeilta. Kylän rakennuskanta on pääosin sotien jälkeen rakennettua. Tuulivoimalat tuovat kylämaisemaan uuden, teknisen elementin. Etäisyyttä on yli 10 kilometriä, joten voimalat eivät hallitse maisemaa. Komulanvaara. Vaara on asutettu 1700-luvun loppupuolella. Joistakin pihapiireistä ja mm. Komulan laitumilta avautuu vaaramaisemaa. Tuulivoimalat muuttavat vaaramaiseman luonnetta. Etäisyyttä lähimpiin voimaloihin on yli 10 kilometriä, joten voimalat eivät hallitse maisemaa. Kainuun valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventoinnissa (Kainuun maisemat 2014) on ehdotettu tuulipuiston ympäristöön 35 kilometrin säteellä joitakin maakunnallisesti arvokkaita kohteita. Valtaosaan kohteita vaikutuksia ei aiheudu. Visuaalisia vaikutuksia saattaa kohdistua lähinnä seuraavaan kohteeseen: Karhulankylän rantaviljelymaisema. Päivitysinventoinnin mukaan Karhulankylä on yhtenäinen, elinvoimainen järvenrantakylä Iijärven rannalla. Alueella yhdistyy perinteinen sekä muuttunut maankäyttö; elävä maaseutu ja loma-asutus kohtaavat hallitusti. Tuulivoimalat saattavat näkyä alueen avoimille peltoaukeille. Etäisyyttä tuulipuistoon on noin 15 kilometriä, joten voidaan arvioida, että voimalat eivät heikennä alueen arvoja. 4.4.5.4 Yhteenveto maisemavaikutuksista Lumivaaran tuulipuiston rakentaminen luo alueelle uuden maamerkin. Hankealue sijoittuu korkealle vaaralle, joten oikeista katselupisteistä voimalat ovat havaittavissa pitkän etäisyyden päästä. Hankealueen ympäristö on kuitenkin monin paikoin metsämaastoa, jossa avoimia näkymälinjoja kohti tuulivoimaloita syntyy kohtalaisen vähän ja pienialaisesti. Voidaan arvioida, että lähialueella merkittävimmät maisemavaikutukset kohdistuvat Oravivaaran ja Oravijärven rannoille. Kohtalaisia vaikutuksia voi kohdistua Lietekylän tai Karpinvaaran alueille. Etäämmällä visuaalisia vaikutuksia kohdistuu erityisesti hankealueen itä eteläpuolen vesistöalueille. Voimalat ovat havaittavissa mm. Hyrynjärven, Seitenjärven, Ristijärven ja Iijärven kohti hankealuetta suuntautuneilta rannoilta. Näiltä vesistöalueilta etäisyyttä voimaloihin on jo huomattavasti, joten vaikka voimalat näkyisivät, eivät vaikutukset todennäköisesti ole merkittäviä. Tuulipuiston maisemavaikutusten kannalta ei hankevaihtoehtojen välillä ole merkittävää eroa. Voidaan arvioida, että tuulipuisto muuttaa näkymiä ympäristössä, mutta kaiken kaikkiaan tuulipuiston maisemavaikutukset eivät ole merkittävästi haitallisia, sillä tuulipuisto sijoittuu ihmistoiminnan vyöhykkeelle, jossa erilaiset tekniset rakenteet ovat jo ennestään osa ympäristöä. Lumivaaran tuulipuisto muodostaa seudulle yhden uuden teknisen rakenteen. Valtakunnallisiin ja maakunnallisiin maiseman tai kulttuuriympäristön arvokohteisiin ei kohdistu merkittäviä vaikutuksia. Kummankin voimajohdon reittivaihtoehdossa maisemavaikutukset ovat luonteeltaan vähäisiä ja paikallisia, erityisesti verrattuna tuulipuiston aiheuttamiin maisemavaikutuksiin. Arvokohteisiin ei kohdistu haitallisia vaikutuksia.
Lumivaaran tuulivoimahanke 86 4.5 Melu Hankkeesta ei arvioida aiheutuvan merkittäviä meluvaikutuksia. Tuulivoimaloiden aiheuttama melu ei mallinnuksen mukaan ylitä melulle asetettuja ohjearvoja hankealueen lähiympäristössä sijaitsevilla vakituisilla ja lomaasuinrakennuksilla. Melutason ohjearvot ylittyvät hankealueen länsipuolella sijaitsevan Natura 2000 -alueen (Säkkisenlatvansuo-Jännesuo-Lamminsuo ja Peuravaara) osissa, jotka sijaitsevat lähinnä tuulivoimaloita. Voimaloiden melu voi aiheuttaa vähäisiä häiriövaikutuksia suojelualueen itäosan pesivälle linnustolle. Pienitaajuinen melu ei lähimmissä asuinkohteissa ylitä sille asetettuja ohjearvoja. Tuulivoimalaitosten käyntiääni koostuu pääosin lapojen pyörimisen aiheuttamasta aerodynaamisesta melusta sekä sähköntuotantokoneiston yksittäisten osien meluista (mm. vaihteisto, generaattori sekä jäähdytysjärjestelmät). Äänen ominaisuudet, kuten voimakkuus, taajuus ja ajallinen vaihtelu, riippuvat tuulivoimaloiden lukumäärästä, niiden etäisyyksistä tarkastelupisteeseen sekä tuulen nopeudesta (Ympäristöministeriö 2012). Ympäristömelu Äänen voimakkuutta mitataan käyttäen logaritmista desibeliasteikkoa (db), jossa äänenpaineelle (eli hyvin pienelle paineenmuutokselle) käytetään referenssipainetta 20 μpa ilmalle sekä 1 μpa muille aineille. Äänen voimakkuutta on havainnollistettu taulukolla 4-5, jossa on esitetty kunkin äänenpainetason muutosta vastaava desibelitaso tyypillisen äänilähteen luona mitattuna. Taulukko 4-5. Äänen voimakkuuden havainnollistaminen. Äänenpaine, μpa Tyypillinen äänilähde Äänenpainetaso, db 100 000 000 Suihkumoottori 134 10 000 000 Rock-konsertti 114 1 000 000 Suuri teollisuusmoottori 94 100 000 Yleistä toimistomelua 74 10 000 Toimistohuone 54 1 000 Hiljainen luontoalue 34 100 Erittäin hiljainen huone 14 20 Kuulokynnys 0 Ääni on aaltoliikettä, joka tarvitsee väliaineen välittyäkseen eteenpäin. Ilmassa äänellä on nopeus, joka on riippuvainen ilman lämpötilasta. Eri väliaineissa ääniaalto kulkee eri nopeuksilla väliaineen ominaisuuksista riippuen. Normaali ympäristömelu sisältää useista kohteista peräisin olevaa yhtäaikaista ääntä, jossa äänen taajuudet ja aallonpituudet ovat jatkuvassa muutoksessa. Melu on subjektiivinen käsite, jolla ymmärretään äänen negatiivisia vaikutuksia, ei-toivottua ääntä, josta seuraa ihmisille haittaa, ja jossa kuulijan omilla tuntemuksilla ja äänenerotuskyvyllä on suuri merkitys. Melua voidaan mitata sen fysikaalisten ominaisuuksien perusteella.
Lumivaaran tuulivoimahanke 87 Ympäristömelu koostuu ihmisen toiminnan aiheuttamasta melusta, joka vaihtelee ajan ja paikan mukaan. Äänen (melun) voimakkuutta mitataan käyttäen logaritmista desibeliasteikkoa (db), jossa äänenpaineelle (eli hyvin pienelle paineenmuutokselle ilmassa) käytetään referenssipainetta 20 μpa ilmalle sekä 1 μpa muille aineille. Tällöin 1 Pa paineenmuutos ilmassa vastaa noin 94 db:ä. Kuuloaistin herkkyys vaihtelee eri taajuisille äänille, jolloin vaihtelevat myös melun haitallisuus, häiritsevyys sekä kiusallisuus. Nämä tekijät on otettu huomioon äänen taajuuskomponentteja painottamalla. Yleisin käytetty taajuuspainotus on A-painotus, joka perustuu kuuloaistin taajuusvasteen mallintamiseen ja ilmaistaan usein A-kirjaimella dimension perässä, esimerkiksi db(a). Melun ekvivalenttitaso (symboli Leq) tarkoittaa samanarvoista jatkuvaa äänitasoa kuin vastaavan äänienergian omaava vaihteleva äänitaso. Koska ääni käsitellään logaritmisena suureena, on hetkellisesti korkeammilla äänitasoilla suhteellisen suuri vaikutus ekvivalenttiseen melutasoon. Teollisuusmelussa hetkellisvaihtelut ovat usein varsin lähellä myös ekvivalenttista arvoa, mikäli toiminnasta ei aiheudu impulssimaisia melutapahtumia. Tuulivoimalaitosten käyntiääni koostuu pääosin laajakaistaisesta lapojen aerodynaamisesta melusta sekä sähköntuotantokoneiston osien aiheuttamasta melusta (muun muassa vaihteisto, generaattori sekä jäähdytysjärjestelmät). Aerodynaaminen melu kuullaan usein kohinamaisena äänenä, jossa on jaksollinen rytmi. Aerodynaaminen melu on hallitsevin (noin 60 70 prosenttia kokonaisäänienergiasta) lapojen suuren vaikutuspinta-alan ja jaksollisen niin sanotun amplitudimoduloituneen äänen vuoksi, jossa äänen voimakkuus vaihtelee ajallisesti lapojen pyörimistaajuuden mukaan. Melu on merkityksellisesti sykkivää, eli amplitudimoduloitunutta, jos siinä on kuulohavainnoin erotettavissa olevia melun haitallisuuksia lisääviä äänen voimakkuuden jaksollisia vaihteluita. Amplitudimodulaatio voidaan havaita sekä aerodynaamiselle virtausmelulle että myös koneiston kapeakaistaisille komponenteille. Yleisesti tuulivoimalan melun taajuusjakauma on painottunut pientaajuisen melun alueelle 50 500 Hz, mutta A-taajuuspainotuksen jälkeen merkittävimmät taajuudet ovat 500 1 500 Hz:n välissä. Ihminen kykenee havaitsemaan pientaajuisen melun taajuuksia lähtien 16 Hz:stä. (Asumisterveysohje 2003) Likainen lavanpinta lisää pinnan rosoisuutta, mistä seuraa ilmavirran turbulenssin ja siten myös äänitason nousua. Pientaajuisen melun osuutta aerodynaamisessa melussa lisäävät tulovirtauksen turbulenssi-ilmiöt, siipivirtauksen irtoamistilanteet (sakkaus) sekä ilmakehän äänen leviämisilmiöt (ilmamassanvaimennus etäisyyden kasvaessa).
Lumivaaran tuulivoimahanke 88 Kuva 4-30. Tuulivoimalan lavan suhahtavan äänen (amplitudimodulaatio / sykintä) emittoituminen alhaalla olevaan kuuntelijaan nähden (Oerlemans & Schepers 2009) sekä tuulivoimalan melun suuntaavuus ylhäältä päin katsottuna (Friman, 2011). Modernit kolmilapaiset tuulivoimalaitokset ovat nykyisin niin sanottuja ylävirtalaitoksia, joissa lavat sijaitsee tuulen etupuolella suhteessa voimalan torniin. Pyörivän lavan äänitaso on ylä- ja alatuulen puolilla suurempi kuin sivusta katsottuna samalla etäisyydellä (Oerlemans & Schepers 2009) (kuva 4-30). Lisäksi voimalan lähtöäänitaso on suoraan tuulennopeudesta riippuvainen siten, että alhaisilla tuulilla ja lähellä käyntiinlähtönopeutta lähtöäänitaso on usein noin 10 15 db alhaisempi kuin maksimiteholla. Lavan kärkinopeus on moderneissa voimaloissa maksimissaan noin 75 m/s. Sään vaikutus on merkittävä tekijä melun leviämisessä ympäristöön, mikä riippuu maaston pinnanmuodoista, kasvillisuudesta ja sääoloista, kuten tuulen nopeudesta ja suunnasta sekä lämpötilasta (Di Napoli 2007). Moderni tuulivoimala on varsin korkea äänilähde ja melun syntymekanismin vuoksi pääosa melusta syntyy keskimäärin voimalan napakorkeudelta. Taustamelu ja tuulen aiheuttama aallokko- ja puustokohina peittävät tuulivoimaloiden melua, mutta peittoäänet ovat ajallisesti vaihtelevia. Niiden voimakkuus on sitä parempi, mitä lähempänä peittoäänen taajuusjakauma on vastaavaa tuuliturbiinin äänijakaumaa (Nelson 2007). Vastaavasti tuulivoimamelun mahdollinen amplitudimodulaatio (sykintä) voi heikentää taustamelun peittovaikutusta ja siten kuulua myös taustakohinan läpi. Näin erityisesti tilanteissa, joissa alailmakehän stabiilisuus (stabiili tilanne esim. yöaikaan ja syksyllä, epästabiili ilmakehä on yleisempi päivällä ja keväällä) kasvaa, mikä osaltaan vähentää kasvillisuuden ja aallokon peittoääniä. (Uosukainen 2010) Moderneissa tuulivoimalaitoksissa melun lähtöäänitasoa voidaan kontrolloida erillisellä optimointisäädöllä, jonka avulla kellonajan, tuulensuunnan ja tuulennopeuden mukaan säädetään lapakulmaa haluttuun pyörimisnopeuteen ja melutasoon. Tällä säädöllä on kuitenkin vaikutuksia voimalan sen hetkiseen tuotantotehoon.
Lumivaaran tuulivoimahanke 89 Nykytila Lumivaaran alueen nykyinen ympäristömelu koostuu pääsääntöisesti paikallisteiden (Vanhatie sekä muut pienemmät paikallistiet) päivä- ja yöaikaisesta tieliikennemelusta sekä päiväaikaan mahdollisesti esiintyvistä metsätyökoneiden äänistä. Tieliikenteen melutilanne tarkistettiin Tiehallinnon Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun liikennemääräkartasta 2012 (Liikennevirasto 2014), jonka avulla laskettiin pohjoismaisen tieliikennemelumallin mukainen tilanne. Mallin tulosten perusteella Lietekyläntien aiheuttama päiväajan tieliikennemelu 500 metrin etäisyydellä tiestä on noin 31 db(a) ja yöaikana alle 20 db(a). Vastaavasti Vanhatieltä vastaavat melutasot 500 metrin etäisyydellä ovat päiväaikaan noin 39 db(a) ja yöaikaan noin 30 db(a). Tieliikennemelun osalta voidaankin olettaa tieliikennemelun rajoittuvan vain teiden välittömään läheisyyteen. Hankealueen läheisyydessä ei ole muuta merkittävää melua aiheuttavaa teollisuutta tai maanottotoimintaa. Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet Tuulipuiston meluvaikutuksia on arvioitu laskennallisin menetelmin. Arvioinnissa on hyödynnetty uutta kansallista ohjetta tuulipuistojen melun leviämislaskentoihin (Ympäristöministeriö 2014). Melun leviäminen maastoon on havainnollistettu käyttäen tietokoneavusteista melulaskentaohjelmistoa CadnaA 4.3. Mallissa otetaan huomioon äänen geometrinen leviämisvaimentuminen, maaston korkeuserot, rakennukset sekä maanpinnan ja ilmakehän melun vaimennusvaikutukset. Melumallinnus piirtää keskiäänitasokäyrät 5 db:n välein valituilla lähtöarvoparametreilla. Laskentaparametrit on esitetty taulukossa 4-6 ja ne vastaavat ympäristöministeriön ohjetta tuulivoimahankkeiden melumallinnusparametreiksi (laskentavaihe 1) (Ympäristöministeriö 2014). Laskennan epävarmuus on sisällytetty tuulivoimalan äänen melupäästöarvoon (uuden ohjeistuksen mukaan), sillä laskennassa on hyödynnetty voimalatoimittajien takuu- tai tunnusarvoa. Taulukko 4-6. Laskentamallien parametrit (Ympäristöministeriö 2014). Lähtötieto Mallinnusalgoritmit Sääolosuhteet Laskentaverkko Maanpinnan akustinen kovuus Objektien heijastuvuus Jaksollisuus, amplitudimodulaatio Kapeakaistaisuus Parametrit Peruslaskennat: Teollisuusmelun laskentamalli ISO 9613-2 Pientaajuinen melulaskenta: DSO 1284 Ilman lämpötila 15 C, ilmanpaine 101,325 kpa, ilman suhteellinen kosteus 70 prosenttia Laskentapiste viisi kertaa viiden metrin välein laskentaverkolla neljän metrin korkeudella seuraten maanpintaa ISO 9613-2, G = 0.4 maa-alueille, G = 0 vesialueille (ei jokialueet) Reseptorilaskennat: arvolla 0 (ei heijastusta) Ei huomioida Ei huomioida
Lumivaaran tuulivoimahanke 90 Pientaajuisen melun mallinnus tehtiin erikseen yhteen lähimpään immissiopisteeseen ensin arvioimalla pientaajuisen melun osuus talon ulkopuolella ja sen jälkeen arvioimalla sen osuus rakennuksen sisäpuolella. Pientaajuisen melun laskennassa hyödynnetään Ympäristöministeriön (2014) ohjetta sekä Tanskan kansallista ohjetta (The Danish Ministry of the Environment 2011 ja Pedersen, C. 2012). Ympäristöministeriön (2014) ohjeen mukaan, pienitaajuinen melu mallinnetaan altistuvassa kohteessa kuvaamaan tilannetta rakennuksen ulkopuolella. Ympäristöministeriö on viitannut ohjeessaan (2012) kuitenkin pientaajuisen melun ohjearvoihin sisätiloissa. Hankevaihtoehdon VE1 aiheuttaman melun vaikutukset on mallinnettu kahdella teholtaan erikokoisella tuulivoimalalla (vaihtoehto VE1a: 4,5 MW ja vaihtoehto VE1b: 3 MW) havainnollistamaan tuulivoimalan tehon vaikutusta hankkeesta aiheutuvaan meluun. Teholtaan 5 MW:n voimaloista ei ole saatavilla valmistajien tietoja äänitehotasoista, minkä vuoksi niitä ei ole voitu käyttää lähtötietoina mallinnuksessa. Melumallinnus on toteutettu olettaen 4,5 MW:n tuulivoimalan napakorkeudeksi 150 metriä ja 3 MW:n tuulivoimalan napakorkeudeksi 142,5 metriä. Mallinnettuja melun leviämisen laskentatuloksia verrataan Valtioneuvoston asettamiin melun ohjearvoihin sekä tuulivoimarakentamisen suunnittelun ohjearvoihin. Sovellettavat vertailuohjearvot Valtioneuvoston asettamia melun ohjearvoja (Valtioneuvoston päätös 993/1992) sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseen maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä. Ohjearvojen (taulukko 4-7) mukaan hyväksyttävä äänitaso olemassa olevilla asuntoalueilla on päiväaikaan 55 db ja yöaikaan 50 db ja lomaasumiseen käytettävillä alueilla päiväaikaan 45 db ja yöaikaan 40 db. Taulukko 4-7. Valtioneuvoston asettamat melun ohjearvot. (Valtioneuvoston päätös 993/1992) Asumiseen käytettävät alueet, virkistysalueet taajamissa ja niiden välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevat alueet Loma-asumiseen käytettävät alueet, leirintäalueet, virkistysalueet taajamien ulkopuolella ja luonnonsuojelualueet Melun ekvivalenttitaso Päivällä klo 7-22 Yöllä klo 22-7 55 db 50 db (uusilla alueilla 45 db) 45 db 40 db Ympäristöministeriön tuulivoiman suunnittelua koskevan ohjeen (Ympäristöministeriö 2014) mukaan Valtioneuvoston päätöksen mukaiset melutason ohjearvot eivät suoraan sovellu tuulivoimamelun häiritsevyyden arviointiin ja ohjeessa on esitetty suositus tuulivoimarakentamisessa käytettävistä suunnitteluohjearvoista (taulukko 4-8).
Lumivaaran tuulivoimahanke 91 Taulukko 4-8. Tuulivoimarakentamisen ulkomelutason suunnitteluohjearvot. (Ympäristöministeriö 2012) Asumiseen käytettävät alueet, loma-asumiseen käytettävät alueet taajamissa ja virkistysalueet Loma-asumiseen käytettävät alueet taajamien ulkopuolella, leirintäalueet, luonnonsuojelualueet* Melun ekvivalenttitaso Päivällä klo 7-22 Yöllä klo 22-7 45 db 40 db 40 db 35 db * yöarvoa ei sovelleta luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä Esitetyistä ohjearvoista yöajan ohjearvot ovat määrääviä vertailuarvoja yöajan tyypillisesti korkeamman tuulisuuden vuoksi (muun muassa usein esiintyvä stabiili ilmakehä). Pienitaajuisen melun osalta ympäristöministeriö on viitannut ohjeessaan asumisterveysohjeen ohjearvoihin pientaajuiselle melulle sisätiloissa (Ympäristöministeriö 2012). Vaikutusten arviointi 4.5.5.1 Rakentamisen aikainen melu Rakentamisen aikainen melu koostuu pääsääntöisesti tieliikennemelusta (kevyt- ja raskasliikenne) sekä maanmuokkaustöiden aiheuttamasta melusta. Luvussa 4.7 on arvioitu rakentamisen aikaisen liikenteen vaikutukset alueen melutilanteeseen. Rakentaminen ajoittuu lyhyelle ajanjaksolle ja siitä aiheutuvat vaikutukset arvioidaan niin lyhytkestoisuuden perusteella vähäisiksi. 4.5.5.2 Tuulipuiston toiminnan aikainen melu Topografiakartalle laskettu melun leviäminen esitetään värillisillä käyrillä kullekin hankevaihtoehdolle alla olevissa kartoissa. Erilliset pientaajuisen melun taulukkolaskennan tulokset on myös esitetty kaaviokuvin. Hankevaihtoehto VE1 Vaihtoehdossa VE1a on mallinnettu kahdeksan teholtaan 4,5 MW tuulivoimalan aiheuttama meluvaikutus (kuva 4-31). Tuulivoimaloiden äänentehotasoksi (LW) on mallissa oletettu 109,5 db(a). Mallinnuslaskennassa huomioidaan maaston korkeuserosta johtuva näennäinen äänitehotason kasvu +2 db yhteensä kuudella tuulivoimalalla, joiden korkeusero häiriintyviin kohteisiin kolmen kilometrin säteellä on 60 metriä tai enemmän. Melumallinnuksen mukaan keskiäänitason LAeq 40 db(a):n meluvyöhyke ulottuu noin 850 metrin päähän hankealuetta lähimmästä asuinrakennuksesta ja vastaavasti lähimmiltä voimaloilta 1 000 1 300 metrin päähän. Tuulivoimaloista aiheutuvan melun ei mallinnuksen mukaan arvioida ylittävän Valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaisia melutason ohjearvoja eikä ympäristöministeriön ohjeen (Ympäristöministeriö 2012) mukaisia suunnitteluohjearvoja hankealueen lähiympäristössä sijaitsevilla vakituisilla ja loma-asuinrakennuksilla.
YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN Lumivaaran tuulivoimahanke 92 Kuva 4-31. Melun leviäminen hankevaihtoehdossa VE1a, jos käytössä on kahdeksan 4,5 MW tuulivoimalaa. Kuva 4-32. Melun leviäminen hankevaihtoehdossa VE1b, jos käytössä on kahdeksan 3 MW tuulivoimalaa.
YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN Lumivaaran tuulivoimahanke 93 Vaihtoehdossa VE1b on mallinnettu kahdeksan teholtaan 3 megawatin tuulivoimalan aiheuttama meluvaikutus. Tuulivoimaloiden äänentehotasoksi (LW) on oletettu 106,5 db(a). Mallinnuksen mukaan (kuva 4-32) keskiäänitason LAeq 40 db(a):n meluvyöhyke ulottuu noin 1 070 metrin päähän lähimmästä asuinrakennuksesta ja vastaavasti lähimmiltä tuulivoimaloilta noin 900 1 100 metrin päähän. Tässäkään vaihtoehdossa hanke ei aiheuta valtioneuvoston melun ohjearvoja eikä ympäristöministeriön suosittelemia suunnitteluohjearvoja ylittävää meluvaikutusta hankealuetta lähimmissä asuin- ja loma-asuinkohteissa. Tuulivoimaloiden aiheuttama melu ulottuu voimakkaampana jonkin verran pidemmälle tuulivoimaloista kuin vaihtoehdossa VE1a, jossa tarkasteltiin teholtaan suurempia tuulivoimaloita. Melutason ohjearvot ylittyvät hankealueen länsipuolella sijaitsevan Natura 2000 -alueen (Säkkisenlatvansuo-Jännesuo-Lamminsuo ja Peuravaara) osissa, jotka sijaitsevat lähinnä tuulivoimaloita. Voimaloiden melu voi aiheuttaa vähäisiä häiriövaikutuksia suojelualueen itäosan pesivälle linnustolle. Hankevaihtoehto VE2 Hankevaihtoehdossa VE2, joka käsittää kuusi tuulivoimalaa, on meluvaikutuksia mallinnettu teholtaan 4,5 MW:n tuulivoimaloilla, joiden äänentehotaso (LW) on 109,5 db(a). Mallinnuslaskennassa huomioidaan maaston korkeuserosta johtuva näennäinen äänitehotason kasvu +2 db kaikilla kuudella tuulivoimalalla, joiden korkeusero häiriintyviin kohteisiin kolmen kilometrin säteellä on 60 metriä tai enemmän. Kuva 4-33. Melun leviäminen hankevaihtoehdossa VE2, jos käytössä on kuusi 4,5 MW tuulivoimalaa.
Lumivaaran tuulivoimahanke 94 Melumallinnuksen (kuva 4-33) mukaan vaihtoehdossa VE2 keskiäänitason LAeq 40 db(a):n meluvyöhyke leviää noin 1 000 metrin päähän lähimmästä asuinrakennuksesta ja vastaavasti lähimmiltä tuulivoimaloilta noin 900-1 100 metrin päähän. Hankevaihtoehdosta VE2 aiheutuva melu ei ylitä Valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaisia melutason ohjearvoja eikä ympäristöministeriön ohjeen (Ympäristöministeriö 2012) mukaisia suunnitteluohjearvoja hankealueen lähiympäristössä sijaitsevilla vakituisilla ja loma-asuinrakennuksilla. Vastaavasti kuin hankevaihtoehdossa VE1, ylittyy melutason suunnitteluohjearvo hankealueen länsipuolella sijaitsevan Natura 2000 -alueen itäosassa ja voi aiheuttaa vähäisiä vaikutuksia siellä pesivälle linnustolle. Hankevaihtoehtojen vertailu Melumallinnuksen tulosten mukaan tuulivoimaloiden takuu- tai tunnusarvolla lasketut melutasot eivät asuin- tai loma-asuinrakennusten osalta ylitä Valtioneuvoston päätöksen (993/1992) ja Ympäristöministeriön (2012) ohjeen mukaisia päivä- ja yöajan ohjearvoja kummassakaan tarkastellussa vaihtoehdossa. Meluvaikutusten osalta erot teholtaan 3 MW ja 4,5 MW tuulivoimaloiden välillä ovat pienet. Hankealueen läheisyyteen sijoittuvilla asuin- tai loma-asuinrakennuksilla meluvaikutukset ovat yhtenevät. Vaihtoehdoille VE1 ja VE2 mallinnettujen 4,5 MW tuulivoimaloiden osalta melun leviämisalue on vaihtoehdossa VE2 pienempi johtuen tuulivoimaloiden pienemmästä määrästä. Kummassakaan vaihtoehdossa Valtioneuvoston päätöksen (993/1992) ja Ympäristöministeriön ohjeen mukaisia ohjearvoja ei ylitetä. 4.5.5.3 Pienitaajuinen melu Tuulivoimaloiden pientaajuisen melun laskenta suoritettiin käyttäen laitevalmistajien painottamattomia äänitehotason 1/3 oktaavikaistatietoja. Laskenta suoritettiin Pöyryn kehittämällä ohjelmalla ohjeen DSO 1284 laskentarutiinin mukaisesti seuraten Ympäristöhallinnon ohjetta (Ympäristöministeriö 2014). Tuloskuvaajat kunkin vaihtoehdon osalta lähimmässä asuinkohteessa ovat esitetty alla. Lähimmän häiriintyvän kohteen asuinrakennuksen ilmaäänieristävyyttä ei tässä vaiheessa tunneta, mutta voidaan olettaa sen olevan suurempi kuin laskennassa käytetyt pienimmät arvot kullekin laskennan taajuudelle. Eristävyysarvot ovat saatu pientaajuista melua koskevasta kirjallisuudesta pienimmille arvoille (Moller and Pedersen, 2010) sekä keskimääräisille arvoille Tanskan säädöksestä (DSO 1284). Mallinnuksen tulokset kunkin vaihtoehdon osalta lähimmässä asuinkohteessa on esitetty kuvissa 4-31 4-33. Kaikkien hankevaihtoehtojen laskentatulosten mukaan pientaajuinen sisämelutaso on hyvin todennäköisesti annettujen ohjearvojen (kappale 4.5.4) alapuolella. Pienin ero on taajuuskaistalla 40 Hz. Ulkona pientaajuinen melu on kuultavissa taajuudesta noin 50 Hz alkaen.
Lumivaaran tuulivoimahanke 95 Kuva 4-34. Pientaajuisen melun laskentakuvaaja hankevaihtoehdossa VE1a. Kuva 4-35. Pientaajuisen melun laskentakuvaaja hankevaihtoehdossa VE1b.
Lumivaaran tuulivoimahanke 96 Kuva 4-36. Pientaajuisen melun laskentakuvaaja hankevaihtoehdossa VE2. 4.5.5.4 Melun vaikutus alueen äänimaisemaan Tuulivoimaloiden melu voi muuttaa alueen äänimaisemaa, mutta muutokset ovat ajallisesti ja paikallisesti vaihtelevia. Ajallisesti suurin muutos voidaan havaita melulle altistuvien kohteiden luona tilastollisen myötätuulen puolella eli hankealueen pohjois- ja itäosissa. Melun erottuminen on hyvin pitkälti säätilasta riippuvaista. Melun erottumista lisääviä säätekijöitä ovat stabiili ilta- ja yöajan alailmakehä sekä kostea säätila. Melu voidaan havaita paremmin myötätuuliolosuhteissa ja heikommin (tai ei lainkaan) vastatuuliolosuhteissa. Mitä kauempana laitoksista ollaan, sitä enemmän ilmakehän absorptio vaimentaa korkeita taajuuksia jättäen jäljelle vain matalimpia tuulivoimamelun taajuuksia. Lisäksi tuulivoimamelun amplitudimodulaatio (jaksoittainen äänitason vaihtelu/sykintä) voi erottua taustakohinan läpi ulkona kuunneltaessa. Uudet tuulivoimalat ovat kuitenkin hitaasti pyöriviä lapojen kärkivälin pituuden vuoksi, mistä syystä modulaation erottuminen voi kohdistua enemmän vain kovemmille tuulennopeuksille napakorkeudella. Tällöin etenkin aerodynaaminen melu voi kuulostaa matalataajuiselta lentomelulta ( kuminaa ), jolla on jatkuvasti vaihteleva, mutta yleisesti varsin matala äänitaso. 4.6 Varjon vilkkuminen Tuulipuistosta aiheutuvan varjon vilkkumisen vaikutukset lähiympäristöön ovat vähäisiä. Mallinnuksen perusteella varjon vilkunta ei ulotu hankealueen lähiympäristön asuinkohteisiin. Tuulivoimala voi aiheuttaa lähiympäristöönsä varjon vilkuntaa, kun auringon valo osuu käynnissä olevan tuulivoimalan pyöriviin lapoihin. Vilkunnan kantama ja kesto riippuvat siitä, missä kulmassa auringon valo osuu lapoihin, lapojen pituudesta ja leveydestä, tornin korkeudesta, maaston muodoista, ajankohdasta sekä näkyvyyttä vähentävistä tekijöistä
Lumivaaran tuulivoimahanke 97 kuten kasvillisuudesta ja pilvisyydestä. Tuulipuistojen ympäristössä esiintyvä vilkunta ilmenee usein juuri ennen auringonnousua tai -laskua, jolloin voimaloiden varjot ylettyvät pisimmälle. Tuulivoimalan aiheuttama varjon vilkunta saattaa aiheuttaa häiriötä esimerkiksi voimaloiden läheisyydessä asuville asukkaille. Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet 4.6.1.1 Arviointimenetelmät Tuulipuiston aiheuttaman varjon vilkunnan vaikutuksia arvioitiin laskennallisin menetelmin käyttäen tähän tarkoitukseen kehitettyä WindPRO-ohjelmiston SHADOWmallinnusmoduulia. Mallinnuksissa käytettiin tuulivoimaloita, joiden napakorkeus on 150 metriä ja roottorin halkaisija 130 metriä. Laskentamalli huomioi hankealueen sijainnin (auringonpaistekulma, päivittäinen valoisa aika), tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelman, voimaloiden aiheuttaman vilkunnan yhteisvaikutuksen, tuulivoimaloiden mittasuhteet (napakorkeus, roottorin halkaisija, lapa-profiili), maaston korkeuskäyrät sekä valitut laskentaparametrit (taulukko 4-9). Näillä oletuksilla ja laskentaparametreilla saadaan arvio aiheutuvasta teoreettisesta maksimivilkunnan määrästä. Taulukko 4-9. WindPRO-ohjelmiston SHADOW-mallinnuksessa sovelletut laskentaparametrit. Laskennan aikaresoluutio Laskentasäde tuulivoimalan ympärillä Auringon korkeus merenpinnasta huomioitu minimikulma Maaston korkeusvaihteluiden vaikutus näkemiseen Havaintokorkeus 1 minuutti Etäisyys, jolla vähintään 20 prosenttia auringosta on tuulivoimalan lavan peittämä. Laskentasäde hankkeessa tarkasteltavilla voimaloilla on 1 864 metriä. 3 astetta (Mikäli auringonpaistekulma on alle kolme astetta, auringon valon oletetaan siroavan ilmakehässä niin paljon, ettei se aiheuta havaittavia varjoja.) Huomioitu, eli vilkuntaa voi aiheutua havaintopisteeseen ainoastaan, mikäli maaston korkeusvaihtelut eivät estä näköyhteyttä tuulivoimalaan. 1,5 metriä Laskentamenetelmä ei automaattisesti huomioi varjon vilkuntaan vaikuttavia ylimääräisiä tekijöitä, kuten kasvillisuutta tai pilvisyyttä. Jotta saataisiin parempi kuva odotettavissa olevasta vilkunnan määrästä, on laskettu myös realistinen arvio vilkunnan määrästä. Realistinen arvio ottaa lisäksi huomioon paikallisen tuulensuuntajakauman sekä auringonpaistehavainnot (verrannollinen alueen leveyspiiriin ja pilvisyyshavaintoihin). Paikallinen tuulensuuntajakauma vaikuttaa roottorin suuntaukseen ja edelleen mallinnuksen laskentasäteeseen valittujen laskentaparametrien mukaisesti (taulukko 4-9). Tuulensuuntajakauma on saatu Suomen Tuuliatlaksesta (Tuuliatlas 2014). Mallinnuksessa käytetyt auringonpaistetilastot on saatu Oulunsalosta Oulun lentoaseman sääaseman auringonpaistehavainnoista (kuukausitason keskiarvot) vuosilta 1981 2010 (Ilmatieteen laitos 2012).
Lumivaaran tuulivoimahanke 98 Laskentaa varten määritettiin niin kutsuttuja reseptoripisteitä (lähellä tuulivoimaloita sijaitsevia asutuskohteita), joille laskettiin yksityiskohtaisemmat tulokset. Reseptoripisteiden oletettiin olevan kasvihuonetyyppisiä, jolloin joka suunnasta tuleva vilkunta otetaan huomioon. Reseptoripisteitä valittiin hankealueen ympäriltä yhteensä viisi kappaletta. Mallinnuksen tuloksena saatiin varjon vilkunnan esiintymisen määrä ja ajankohta tarkastelluille tuulipuiston toteutusvaihtoehdoille. Mallinnuksen tulokset esitetään numeerisesti teoreettiselle maksimivaikutukselle ja realistiselle vaikutukselle. Lisäksi realistisen vaikutuksen osalta tulokset esitetään myös karttakuvina. 4.6.1.2 Arvioinnin epävarmuudet Varjon vilkunnan teoreettista maksimimäärää mallinnettaessa lapojen oletetaan pyörivän jatkuvasti ja roottorin olevan kohtisuorassa aurinkoon nähden aiheuttaen maksimaalisen varjon. Todellisuudessa hyvin alhaisilla tai korkeilla tuulennopeuksilla lavat eivät pyöri. Lisäksi todellisuudessa roottorin suuntaus määräytyy havaitun tuulensuunnan perusteella, eikä varjon muodostuminen ole näin ollen aina taattua (lavan on havaitsijasta nähden peitettävä auringosta yli 20 prosenttia, jotta havaittava varjo syntyy). Teoreettinen maksimimäärä edustaa siis selkeästi konservatiivista arviota tuulivoimaloiden aiheuttamasta vilkunnan määrästä. Tuuliatlaksen mallinnustarkkuus aiheuttaa epävarmuutta realistiseen arvioon tuulensuuntajakauman käytön kautta. Myös auringonpaistehavaintojen käyttö lisää epävarmuutta, sillä hankealueen etäisyys Oulun lentoasemalta on noin 140 kilometriä. 4.6.1.3 Sovellettavat raja- ja ohjearvot Suomessa ei ole raja-arvoja tai suosituksia koskien tuulivoimaloista aiheutuvaa vilkkumisvaikutusta tai sen mallinnusta. Ympäristöhallinnon ohjeen (Ympäristöministeriö 2012) mukaan Suomessa vilkunnan vaikutusten arvioinnissa on suositeltavaa käyttää apuna muiden maiden suosituksia. Vilkkumisvaikutusten arvioinnin taustaksi esitellään seuraavassa Saksassa ja Ruotsissa käytössä olevia raja-arvoja, ohjeita ja suosituksia. Ohjeistus Saksassa Saksassa on annettu yksityiskohtaiset ohjeet vilkkumisvaikutuksen raja-arvoista ja mallinnuksesta (WEA-Shcattenwurf-Hinweise 2002). Saksan ohjeistuksessa annetaan kolme erilaista raja-arvoa suurimmalle sallitulle tuulipuistosta syntyvälle vilkuntavaikutukselle: korkeintaan 30 tuntia vuodessa teoreettisessa maksimitilanteessa korkeintaan 30 minuuttia päivässä teoreettisessa maksimitilanteessa mikäli voimalan automaattinen säätely on käytössä, realistinen vilkkumisvaikutus tulee rajoittaa korkeintaan kahdeksaan tuntiin vuodessa.
Lumivaaran tuulivoimahanke 99 Ohjeistus Ruotsissa Ruotsissa ei ole virallisia raja-arvoja vilkkumisvaikutukselle, vaan ainoastaan suositukset, jotka perustuvat Tanskassa olevaan ohjeistukseen (Boverket 2009). Näiden mukaan teoreettisessa maksimitilanteessa vilkkumisvaikutusta saa syntyä korkeintaan 30 tuntia vuodessa. Realistinen vilkkumisvaikutus saa suositusten mukaan olla korkeintaan kahdeksan tuntia vuodessa ja 30 minuuttia päivässä. Vaikutusten arviointi Mallinnuksen tuloksena on saatu vilkunnan vuosittainen teoreettinen maksimimäärä ja realistinen maksimimäärä tarkastelluille kahdelle tuulipuiston toteutusvaihtoehdolle (VE1 ja VE2). Tulokset on esitetty kuvissa 4-37 ja 4-38. Kuvista nähdään, että varjon vilkunnan määrä vähenee voimakkaasti etäisyyden kasvaessa. Vyöhykkeellä, jossa varjon vilkunnan määrä on alle kahdeksan tuntia vuodessa, ei sijaitse asutuskohteita. Mallinnuksen mukaan varjon vilkunnan esiintymisen teoreettinen maksimikesto (vuodessa, sekä yhtäjaksoinen maksimikesto vuorokaudessa), sekä vilkunnan realistinen kokonaiskesto (vuodessa), jossa on huomioitu auringonpaistetilastot, on nolla kaikissa reseptoripisteissä. Mallinnuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että hankealueen lähiympäristössä varjon vilkunta on vähäistä. Tuulipuiston toteutusvaihtoehdoissa VE1 ja VE2 läheisiin asutuskohteisiin ei ylety varjon vilkuntaa. Kahdeksan tunnin arvo ei ylity yhdessäkään asuin- tai lomarakennuksessa. Realistisissa vilkuntamäärissä ei ole huomioitu muun muassa kasvillisuuden tuomaa katvetta, joka edelleen vähentää vilkunnan havaitsemista kesällä. Hankkeesta syntyvän varjon vilkunnan vaikutukset lähialueen asutuskohteisiin arvioidaan vähäisiksi.
Lumivaaran tuulivoimahanke 100 Kuva 4-37. Vaihtoehto VE1: ylemmässä kuvassa varjon vilkunnan teoreettinen määrä ja alemmassa kuvassa realistinen määrä (kun auringonpaistehavainnot on otettu huomioon) tunteina vuodessa. Mallinnus on tehty tuulivoimaloilla, joiden napakorkeus on 150 metriä ja roottorin halkaisija 130 metriä.
Lumivaaran tuulivoimahanke 101 Kuva 4-38. Vaihtoehto VE2: ylemmässä kuvassa varjon vilkunnan teoreettinen määrä ja alemmassa kuvassa realistinen määrä (kun auringonpaistehavainnot on otettu huomioon) tunteina vuodessa. Mallinnus on tehty tuulivoimaloilla, joiden napakorkeus on 150 metriä ja roottorin halkaisija 130 metriä.
YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN Lumivaaran tuulivoimahanke 4.7 102 Liikenne Hankkeesta liikenteeseen kohdistuvat merkittävimmät vaikutukset syntyvät rakentamisen aikana. Merkittävimmät vaikutukset syntyvät alueelle suuntautuvista tuulivoimalakomponenttien erikoiskuljetuksista sekä sora- ja betonikuljetuksista. Rakentamisen aikaiset vaikutukset ovat lyhytaikaisia. Tuulipuiston ja voimajohdon toimintaan liittyvä liikenne on huoltoliikennettä ja sen määrä on vähäinen. Näin ollen hankkeen toiminnan aikaiset vaikutukset alueen liikenteeseen ovat vähäiset. Nykytila Hankealueen lähiympäristössä sijaitsevat tiet ja suurimpien teiden keskimääräiset liikennemäärät (ajoneuvoa vuorokaudessa) on esitetty kuvassa 4-39. Kuva 4-39. Hankealueen ja voimajohdon reittivaihtoehtojen läheisyydessä sijaitsevat tiet ja niiden liikennemäärät (vuoden keskimääräinen ajoneuvoliikenne, ajoneuvoa vuorokaudessa) (Liikennevirasto 2014) sekä suunnitelma kuljetusten reitiksi valtatieltä 5 hankealueelle (punainen viiva). Hankealueen rajaus esitetty mustalla katkoviivalla, voimajohdon alustavat reittivaihtoehdot värikkäillä katkoviivoilla (VE 1 = sininen, VE 2 = punainen). Tuulipuiston itäpuolella kulkee Kaivopurontie, joka sivuaa tuulipuistoaluetta sen kaakkoisosassa. Kaivopurontie erkanee Lietekyläntiestä tuulipuiston koillispuolella ja yhtyy eteläpuolella Karpinvaarantiehen ja edelleen Vanhatiehen (yhdystie 8890). Lietekyläntie kulkee tuulipuiston pohjoispuolella noin neljän kilometrin etäisyydellä, Vanhatie noin viiden kilometrin etäisyydellä idässä ja Peuravaarantie noin neljän kilometrin etäisyydellä lounaassa. Hankealueen itäpuolella noin 13 kilometrin etäisyydellä kulkee Heinola Sodankylä -valtatie (valtatie 5).
Lumivaaran tuulivoimahanke 103 Hankealueesta noin kahdeksan kilometriä itään kulkee rautatie, jolla tavaraliikenteen määrä oli vuonna 2011 noin 242 000 tonnia. (Liikennevirasto 2013a) Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet Tuulipuiston vaikutuksia liikenteeseen on arvioitu asiantuntijatyönä tarkastelemalla hankkeen rakentamisen ja toiminnan aikaiseen liikenteeseen käytettäviä reittejä ja liikennemääriä. Liikenteen aiheuttamista vaikutuksista on arvioitu ilmanlaatuun, alueen melutilanteeseen, liikennemääriin sekä liikenneturvallisuuteen kohdistuvia vaikutuksia perustuen hankeen aiheuttamaan liikennemäärän kasvuun. Myös lavoista irtoavan jään vaikutuksia liikenneturvallisuuteen on arvioitu. Tarkastelualueena ovat hankealueelle ja voimajohdon reittivaihtoehtojen alueille suuntautuvat tiet. Merkittävimmät epävarmuudet arvioinnissa liittyvät reittivalintoihin, rakentamisen aikaisiin liikennemääriin ja rakentamisen aikatauluun, joista päätetään tarkemmin vasta hankkeen jatkosuunnittelun aikana. Vaikutusten arviointi 4.7.3.1 Hankkeeseen liittyvä liikenne ja kuljetusreitit Kuljetusreitit Liikenne tuulipuistoalueelle suunnitellaan kulkevan Kaivopurontietä, jolta erkanevalta yksityistieltä suunnitellaan rakennettavan tuulipuistoalueelle tarvittavat uudet tiet (kuvat 3-3 ja 3-4). Lisäksi tuulipuistoalueella sijaitsevia olemassa olevia yksityisteitä hyödynnetään hankkeeseen liittyviin kuljetuksiin. Tuulivoimalakomponentit suunnitellaan alustavasti kuljetettavan laivalla Ouluun ja sieltä maanteitse hankealueelle. Alustava suunnitelma tuulivoimalakuljetusten reiteistä on esitetty kuvassa 4-39. Reitti kulkee valtatieltä 5 Ristijärven kohdalta Puolangantien (888) kautta Hyrynsalmentielle (8890), joka muuttuu Vanhatieksi. Vanhatieltä reitti hankealueelle kulkee Lietekyläntietä ja Kaivopurontietä pitkin hankealueen yksityisteille. Muuta liikennettä, kuten betoni- ja sorakuljetuksia, voi saapua alueelle myös muilta suunnilta. Hankkeen rakentamiseen liittyviä suurikokoisia komponentteja ei suunnitella kuljetettavan rautateitse. Tuulipuiston lähellä sijaitsevaan uuteen voimajohtoon (reittivaihtoehtojen VE1 alkuosa ja vaihtoehto VE2) liittyvä liikenne voi käyttää pääosin samoja reittejä kuin tuulipuistoon liittyvä liikenne. Olemassa olevan voimajohdon rinnalle suunniteltuun uuteen voimajohtoon (reittivaihtoehdon VE1 loppuosa) liittyvään liikenteeseen pyritään mahdollisimman paljon hyödyntämään olemassa olevan voimajohdon liikennöintireittejä. Voimajohtoon liittyvän liikenteen reitit tarkentuvat hankkeen suunnittelun edetessä. Liikennemäärät Tuulivoimalat kuljetetaan rakennuspaikoille osissa ja yhtä tuulivoimalaa kohden tarvitaan tyypillisesti 12 13 erikoiskuljetusta. Tuulivoimaloiden koon kasvaessa, myös voimalakomponenttien kuljetukseen tarvittavien erikoiskuljetusten määrät ovat kasvaneet, koska kooltaan suuremmat voimalat jaetaan useampaan kuljetuserään.
Lumivaaran tuulivoimahanke 104 Tuulivoimaloiden perustuksia varten tarvittavan betonin kuljetuksia tarvitaan noin 80 100 yhtä tuulivoimalaa kohden. Merkittävin osa tuulipuiston rakentamiseen liittyvästä liikenteestä aiheutuu tuulivoimaloiden perustuksiin ja nosto- ja kokoonpanoalueisiin sekä teihin liittyvistä sorakuljetuksista. Lisäksi rakentamiseen liittyy liikennettä muun muassa teiden kunnostamiseen sekä sähköaseman ja maakaapelien rakentamiseen liittyen. Rakentamisen aikana alueelle suuntautuu henkilöliikennettä arviolta noin 10 20 autoa päivässä. Arvio rakentamiseen liittyvien kuljetusten kokonaismäärästä hankevaihtoehdoittain on esitetty taulukossa 4-10. Taulukko 4-10. Arvio hankkeen rakentamiseen ja toimintaan liittyvien kuljetusten määrästä hankevaihtoehdoittain. VE1 VE2 Rakentamisen aikainen liikenne (kuljetuksia/autoja yhteensä koko rakennusajalta) Tuulivoimalakomponentit 95 72 Betoni 720 540 Sora 3 100 2 800 Muut kuljetukset 400 300 Raskas liikenne yhteensä 4 300 3 700 Henkilöliikenne 1 200 1 000 Toiminnan aikainen liikenne (autoja vuosittain) Huoltoliikenne 10 15 6 12 Voimajohdon rakentamiseen liittyvien kuljetusten määrä riippuu valittavasta pylvästyypistä, joka tarkentuu hankkeen suunnittelun edetessä. Voimajohdon rakentamiseen liittyvien kuljetusten määrä on tuulipuiston rakentamiseen verrattuna vähäisempi. 4.7.3.2 Rakentamisen aikaiset vaikutukset Rakentamisen aikana tarvittavat kuljetukset lisäävät erityisesti tuulipuiston lähialueiden teiden raskaan liikenteen määriä. Tuulivoimahanke on suunniteltu rakennettavaksi yhdessä vaiheessa, jonka arvioidaan kestävän noin kuusi kuukautta. Rakentaminen painottuu lumettomaan vuodenaikaan ja pääosa kuljetuksista tehdään päiväsaikaan arkisin. Rakentamisen aikainen raskaan liikenteen kasvu vaikuttaa liikenteen sujuvuuteen ja liikenneturvallisuuteen sekä aiheuttaa tärinää ja pölyämistä käytettävien teiden lähialueella. Rakentamisen vilkkain vaihe liikenteen kannalta on maansiirtotöiden tekeminen rakentamisen alkuvaiheessa, jolloin hankealueelle saapuu pääasiassa sorakuljetuksia. Rakentamisen vilkkaimmassa vaiheessa hankealueelle arvioidaan saapuvan ja sieltä lähtevän yhteensä noin 100 150 ajoneuvoa vuorokaudessa. Tämän vaiheen arvioidaan kestävän noin 1 2 kuukautta. Vilkkaimmassa vaiheessa vaikutus lähialueen teihin on merkittävä, koska raskaan liikenteen määrä näillä teillä on nykytilanteessa vähäinen. Rakentamisen vilkkaimmassa vaiheessa vaikutus raskaan liikenteen määriin myös valtatiellä 5 on merkittävä.
YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN Lumivaaran tuulivoimahanke 105 Maansiirtotöiden toteuttamisen jälkeen hankealueelle tulee pääasiassa betonin sekä tuulivoimalakomponenttien ja muiden laitteiden kuljetuksia. Kuljetusten määrä hankkeen rakennustöiden edetessä vähenee merkittävästi verrattuna maansiirtotöiden aikana tarvittaviin kuljetuksiin. Tuulivoimalakomponenttien erikoiskuljetukset voivat kuitenkin hidastaa muuta liikennettä. Rakentamisen aikaisen liikenteen aiheuttama haitta on lyhytaikainen. Voimakkaimmin rakentamiseen liittyvän liikenteen vaikutus ilmenee valtatieltä 5 hankealueelle kulkevilla liikennöintireiteillä. Lisääntyvä raskaan liikenteen määrä heikentää teiden koettua turvallisuuden tasoa. Lisääntyvä liikenne vaikuttaa alueen melutilanteeseen sekä mahdollisesti ilmanlaatuun, mutta vaikutus on lyhytaikainen ja paikallinen. Valtatieltä 5 hankealueelle johtavien liikennöintireittien varrella asutus on pääasiassa vähäistä, eikä hankkeeseen liittyvillä kuljetuksissa arvioida olevan merkittävää vaikutusta asutukseen tai kevyen liikenteen turvallisuuteen. Kokonaisuudessaan hankkeen rakentamisesta aiheutuvien liikennevaikutusten ei arvioida olevan merkittäviä, koska rakentamisen arvioidaan kestävän vain noin kuusi kuukautta. Kuljetusreitit valitaan siten, että ne soveltuvat hankkeeseen tarvittaviin kuljetuksiin ja aiheuttavat mahdollisimmat vähän haittaa asutukselle. Valtatie 5 sekä pääosin myös Oulusta Kainuuseen johtava valtatie 22 kuuluvat hankkeeseen tarvittavien kuljetusten reitillä valtakunnalliseen suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkkoon (SEKV), jolla on tavoitteena mahdollistaa 7 x 7 x 40 metrin (korkeus, leveys, pituus) kokoiset kuljetukset (Liikennevirasto 2013b). Olemassa olevien yksityisteiden parannuksista sovitaan tieyhdistyksen kanssa. Hankevastaava vastaa tuulipuiston rakentamiseen ja käyttöön liittyvien kuljetusten mahdollisesti aiheuttamista lisäkustannuksista teiden kunnossapidolle. Voimajohdon rakentamiseen liittyvien kuljetusten määrä on tuulipuistoa vähäisempi, eikä niistä arvioida aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia. 4.7.3.3 Toiminnan aikaiset vaikutukset Tuulipuiston toiminnan aikana liikennettä syntyy ainoastaan huoltotöistä. Huoltokäyntejä on tyypillisesti muutama vuodessa yhtä tuulivoimalaa kohden sekä muutamia käyntejä voimajohtolinjaan liittyen. Huoltokäynnit toteutetaan pääasiassa pakettiautoilla tai talviaikaan mahdollisesti moottorikelkalla. Lähiteiden liikennemäärät kasvavat vain vähän tuulipuiston ja voimajohdon huoltokäyntien takia, ja huoltoliikenteestä aiheutuvat vaikutukset arvioidaan olevan hyvin pieniä. Tuulipuistoalueelle rakennettavat uudet tiet ovat alueella liikkujien vapaassa käytössä ja ne voivat helpottaa esimerkiksi marjastajien ja sienestäjien liikkumista alueella. Hankevastaava vastaa hankkeen mahdollisesti aiheuttamista lisäkustannuksista teiden kunnossapidolle. Uusi voimajohto (reittivaihtoehdon VE1 alkuosa ja vaihtoehto VE2) ylittää tuulipuiston lähellä sijaitsevan Kaivopurontien. Liikenne Kaivopurontiellä on vähäistä eikä uudesta voimajohdosta aiheudu merkittäviä vaikutuksia tien käyttöön. Olemassa olevan voimajohdon rinnalle rakennettava uusi voimajohto (reittivaihtoehto VE1) ylittää Vanhatien (yhdystie 8890) sekä muita pienempiä teitä. Koska uusi voimajohto rakennetaan olemassa olevan voimajohdon rinnalle, ei siitä arvioida aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia liikenteeseen. Voimajohdon rakentamisessa huomioidaan Liikenneviraston ohje Sähköjohdot ja maantiet (4/2011).