2/2009. LUOmUPUUvILLAn matka PeLLOLTA PAIDAKSI. ReILUn KAUPAn markkinat 15. 16.5. YLIvIeSKAn LIIKUnTAKeSKUKSeSSA vaatteet & AATTeeT

2/2009 LUOmUPUUvILLAn matka PeLLOLTA PAIDAKSI ReILUn KAUPAn markkinat 15. 16.5. YLIvIeSKAn LIIKUnTAKeSKUKSeSSA vaatteet & AATTeeT

2 2/2009 PÄÄKIRJOITUS Hitaasti hyvä tulee Käsillä tekeminen ja käsityö- rastus. Kaikki on hyvin niin kauan, kun näitä palveluja voidaan ostaa. Itsenäisyyteen ja monitaitoisuuteen omassa elämässä ei enää tenkaan voi korvata kokonaan ihmistä, jota tarvitaan vielä ainakin käyttämään koneita ja viimeistelemään tuotteita. materiaalit huolellisesti hyödyntäen ja työntekijöitä ylikuormittamatta. People Tree vei reilun kaupan Lontoon muodin sydämeen markkinoiden alla. Markkinoiden, kuten tämän lehdenkin, teemana on vaatteet & aatteet. Maailmankauppalehti perehtyy läisyyden historia ovat olleet kannusteta, koska globaali Pikaruokakulttuurille 2006 ryhtyessään myymään tekstiili- ja vaatetusteolli- tärkeitä ihmiskunnan kehi- talousjärjestelmä perustuu syntyi vastaiskuna slow food, reiluja vaatteita Oxford suuden taustoihin, eetti- tykselle. Modernissa yhteis- palvelujen ja tavaroiden jossa panostetaan mm. pai- Streetillä slow fashion seen vaateteollisuuteen ja kunnassa käsillä tekemisestä myynnin kasvuun. kalliseen ruokakulttuuriin ja -periaatteella: vaatteet voivat pohtii, onko suomalaisen on tullut eksotiikkaa itse Tämä on johtanut myös raaka-aineisiin. Muotikult- olla kauniita, vaikka niiden ja kehitysmaan käsityö- ei enää tarvitse osata tehdä käsityöläisyyden automa- tuurissa on tapahtumassa tuotanto ei tapahtuisikaan läisen välillä vastakkain- käsillään uutta tai korjata tisaatioon: muotiteollisuus samaa. Slow fashion merkit- turvattomissa olosuhteissa asettelua. Antoisia luku- vanhaa, vaan taito on jon- tarvitsee uusia värejä ja mal- see, että vaatteet suunnitel- olemattomalla palkalla. hetkiä! kun siihen kouluttautuneen ammatti. Muille se on har- leja massoittain ja nopealla tahdilla. Koneet eivät kui- laan ja valmistetaan huolella riittävän ajan kanssa, Tämä lehti ilmestyy Ylivieskan reilun kaupan Anastasia Lapintie Päätoimittaja SISÄLlys Teemasivut 4 10 kertovat puuvillan viljelyn kääntöpuolesta ja avaavat vaatetusteollisuuden ongelmakohtia. Reilun kaupan markkinat järjestetään kahdeksatta kertaa, nyt Ylivieskassa 15. 16.5. Tapahtuman esittely ja ohjelma sivuilla 14 15 3 Ajattelin toisin: Leikki on lapsen työtä? 3 Poliittinen pilapiirros: Ares 3 Tapahtumakalenteri 4 TEEMASIVUT: VAATTEET JA AATTEET 4 Pahamaineiselle puuvillalle on myös vaihtoehtoja 5 Gm-puuvilla niittää ruumiita 6 Luomupuuvillan synty 7 Vaikuttava valinta 8 Vaatetusalalla kannetaan yhteiskuntavastuuta? 9 Ryhdy ekopyykkäriksi! 10 Valmistettu ympäri maailmaa 11 Repu-liite 14 Brittiläisen imperiumin jäsen: Jacky Bonney 15 Reilun kaupan markkinoiden ohjelma 16 Valmiista tuotteesta raaka-aineeksi ja takaisin 17 Big Bang Maailman reilun kaupan päivä jo kahdeksatta kertaa 18 Arkien kohtaaminen 19 Uusia tuotteita San Juanista 20 Reilun kaupan luomupaidan synty 21 Päivänkierto ashramissa 22 Valinnat ovat vaikeita vai ovatko sittenkään? 23 Kehityspolitiikka: Gandhin unelma elää Etelä-Intiassa 23 Maailmankauppalehti 20 vuotta sitten 22 Reilun kaupan toimijat 2/2009 www.maailmankaupat.fi/lehti Maailmankauppalehti on reilun kaupan erikoislehti, joka on ilmestynyt vuodesta 1984. Lehden tarkoituksena on lisätä suomalaisten kansalaisten ja kuluttajien tietoisuutta kehitysmaiden arjesta, hankkimiensa tuotteiden tuotantoketjusta ja -olosuhteista sekä mahdollisuuksista vaikuttaa näihin erityisesti reilun kaupan järjestelmän kautta. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kaikki kirjoitukset edustavat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivätkä välttämättä vastaa Maailmankauppojen Liiton virallista kantaa. Repu-liite on toimituksellisesti itsenäinen. Julkaisun tuottamiseen on saatu ulkoasiainministeriön kansalaisjärjestöille suunnattua viestintätukea. Maailmankauppalehden vuosikerran tilausmaksu on 10 euroa. Tilaus tehdään maksamalla se tilille 800016 70928507 ja kirjoittamalla viestikenttään tilaajan nimi ja osoite. Osoitteenmuutokset voi tehdä joko suoraan liiton toimistoon tai internetissä www.maailmankaupat.fi/lehti. Julkaisija Maailmankauppojen liitto ry Världsbutikernas förbund rf c/o Saloranta, Hakatie 5 B 10, 40900 Säynätsalo puh. 045 670 5645 www.maailmankaupat.fi liitto@maailmankaupat.fi Toimituskunta Päätoimittaja Anastasia Lapintie anastasia.lapintie@kolumbus.fi 045 138 5706 Toimitussihteeri Mia Hemming mia.hemming@gmail.com 050 361 2808 Taittaja Heikki Sallinen Logopolis graphic design heikki.sallinen@logopolis.fi 050 570 0907 Avustajat Laura Hokkanen Kati Hjerp Prema Canakiah Preeti Shroff Erja Lahdenperä Pirkko Hansén-Haug Shailesh Patel Oulun eteläinen Maailmankauppayhdistys Paino I-print, Seinäjoki Painos 26 000 kpl ISSN 1455 6987 Kannen kuva Malla Hänninen Tämä lehti on tilaajien lisäksi jaettu Ylivieskaan, Alavieskaan, Sieviin, Nivalaan, Haapavedelle, Kalajoelle ja Oulaisiin.

2/2009 3 ajattelin toisin Onko reilua, että lapsesi rakastamat ihanaiset lelut, joita leikkihuoneen nurkistanne löytyy röykkiöittäin, onkin tehnyt jonkun toisen vanhemman rakastama pikku kullannuppu, jolla ei itsellään ole yhden yhtä vastaavaa omaa lelua? Tai onko reilua sekään, että vaikka nuo lelut olisikin tehnyt joku aikuinen, hän on tehnyt ne puurtamalla pitkää päivää vailla työstään ansaittua oikeaa korvausta? Tekemällä upeita leluja rikkaiden länsimaiden lapsille. Leluja, joihin tuolla jonkun suloisen pikkupiltin vanhemmalla itsellään ei koskaan tule olemaan varaa. Lapsityövoiman käyttö on monissa maissa tuiki tavallista. Mitä köyhempi maa, sitä enemmän lapsityövoimaa sanotaan, mutta harvempi tulee ajatelleeksi, että lapset paiskivat täysikäisille kuuluvia hommia myös täällä omassa Euroopassamme. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n vuonna 2002 julkaiseman tutkimuksen mukaan maailmassa töitä paiskii noin 211 miljoonaa 5 14-vuotiasta lasta. Tämä tarkoittaa sitä, että noin joka viides maailman lapsi tekee työtä. Eli väistämättä aika moneen omistamaasi tavaraan tai sen osaseen ovat pienet sormet jossain päin maailmaa koskeneet, jotta se on nyt käytössäsi. Kerännyt puuvillaa, ommellut jalkapalloa tai silittänyt paidan kaulusta. Lasten vanhemmat saavat lapsen syntymän mukana kannettavakseen syyllisyyden taakan. Omatunto osoittelee syyttävällä sormellaan mitä pienimmistä syistä tuliko tänään syötyä liian makea välipala puhumattakaan, jos sen syönti unohtui kokonaan vauhdikkaan päivän tiimellyksessä. Tai onko muistettu ottaa D-vitamiinitipat. Jos kaupan tuotannon varjopuolilta ei halua sulkea silmiään, syyttävä sormi osoittaa erityisen topakasti valitessa lapselle vaikkapa lahjaa syntymäpäiväksi tai jouluksi. Mieluisen lelun historian soisi olevan yhtä Leikki on lapsen työtä? onnellinen kuin sen tulevaisuuskin tyytyväisen lapsen käsissä. Leluhyllyillä kaupoissa ja kirpputoreilla leluja saa käännellä tarkasti pitkän tovin löytääkseen tavaran valmistusmaan. Eihän se toki tarkoita, että jos valmistusmaa on vaikkapa Kiina, lelu olisi välttämättä lapsen tekemä. Mutta koska en voi vakuuttua toiseenkaan suuntaan, pidän omantuntoni puhtaana jättämällä kyseisen lelun kaupan hyllylle (myönnettäköön, että kirpparilla saatan tehdä poikkeuksen). Paitsi, etten lapsiani halua tavaroihin hukuttaa muutenkaan, en tahdo omantuntoni heristävän nyrkkiään minulle, kun lapseni leikkivät innoissaan kiinalaisilla nukeilla, joiden alkuperästä en tiedä mitään. Siksi jätän lelut mieluummin ostamatta ja valitsen sen sijaan kotimaassa painetun kirjan. Onneksi nykyään alkuperältään tunnettuja tuotteita on yhä enemmän esimerkiksi tekstiilivalikoimissa. Reilun kaupan vaatteita ja luomupuuvillaisesta kankaasta ommeltuja luomuksia löytyy paitsi Maailmankauppojen valikoimista, myös markettien ja muiden myymälöiden hyllyiltä. Ja valikoimat varmasti vain kasvavat, kun kuluttajat sitä vaativat omilla valinnoillaan. Suuntauksen toivoisi jatkuvan myös muihin tuotteisiin, kuten noihin leluihin. Itse tivaan myyjiltä usein rasittavuuteen asti tavaroitten alkuperästä, mutta luulenpa, että se on ainoa tapa tuoda oma ääni ja mielipide kuuluviin. Toivon vain hartaasti, ettei valitsemallani tiellä tulisi pahoja yhteentörmäyksiä lasteni kanssa, ettei heidän ole ihan pakko saada jotain tiettyä kiinalaista, kun kerran kaverillakin on. Että he ymmärtäisivät minun ajatukseni. Ainakin sitten joskus. Anri Juntto-Kollin Kirjoittaja lomailee opettajan työstään, ja keskittyy toisten lapsien sijasta kasvattamaan omiaan. TapahtumA KALenteri PILAPIIRROS 9.5. Kansainvälinen reilun kaupan päivä Reilun kaupan päivää vietetään eri puolilla maailmaa. Teemana on ilmastonmuutoksen ja köyhyyden kasvun pysäyttäminen. Päivää juhlistavat ainakin Maailmankauppa Juuttiputiikki, Mikkelin kehitysmaayhdistys, Savonlinnan kehitysmaayhdistys, Jyväskylän Maailmankauppa Mango sekä Tampereen Maailmankauppa Tasajako. Mikkelin Kehitysmaayhdistyksen nuorten reilun kaupan ryhmä järjestää jo aattopäivänä 8.5. klo 19.00 Erilaisen kahvi-illan Carolina s Lifestyle -kahvilassa. www.worldfairtradeday09.org 15. 16.5. Reilun kaupan markkinat, Ylivieska Kahdeksannet reilun kaupan markkinat järjestetään Ylivieskan liikuntakeskuksessa. Ovet ovat avoinna yleisölle perjantaina klo 12 18 ja lauantaina klo 10 16. Markkinoiden teemana on Vaatteet ja aatteet, joten ohjelma tulee keskittymään Reilun kaupan asusteiden ympärille. Näytteilleasettajina ovat Kehitysmaa- ja Maailmankaupat ympäri Suomea, Oulun eteläisen alueen käsityöläiset, sekä erilaiset kansalaisjärjestöt. Kutsuvieraana markkinoilla on Intiasta saapuva käsitöiden asiantuntija Jacqueline Bonney. Lisätietoja Anu Ainasoja, puh 046-6811 392, reilutmarkkinat@gmail.com 16.5. Oulun Mahdollisuuksien tori Maailmankauppa Juuttiputiikki osallistuu Mahdollisuuksien torille. 23.5. Savonlinnan ja Mikkelin Mahdollisuuksien tori Savonlinnan ja Mikkelin Kehitysmaayhdistykset osallistuvat paikallisille Mahdollisuuksien toreille. 23. 24.5. Maailma kylässä -festivaali, Helsinki Maailma kylässä -festivaali järjestetään jälleen Kaisaniemen puistossa. Mukana jo perinteeksi muodostunut Maailmankauppakylä, jossa Kehitysmaa- ja Maailmankaupat esittelevät reilun kaupan tuotteita. www.maailmakylassa.fi 29.5. Jyväskylän Mahdollisuuksien tori Jyväskylän kehitysmaayhdistys koordinoi perinteiseen tapaan paikallista Mahdollisuuksien tori -tapahtumaa. Tori järjestetään kävelykadulla. 6.6. Rovaniemen Mahdollisuuksien tori Maailmankauppa Elimu osallistuu Mahdollisuuksien torille Rovaniemen Lyseonpuiston lukiolla. 19. 31.10. Reilun kaupan viikot ympäri Suomea www.reilukauppa.fi Ares eli Arístides Esteban Hernández Guerrero syntyi Kuuban Havannassa 1963. Hän on opiskellut lääketiedettä ja psykologiaa. Nykyisin hän toimii vapaana taiteilijana ja kuvittajana. Sarjakuvia Ares on julkaissut yli 20 vuotta, ja palkittu niistä yli sata kertaa myös kansainvälisellä tasolla. Häntä pidetäänkin yhtenä merkittävimmistä Kuuban nykytaiteilijoista.

4 2/2009 vaatteet & AATTeeT TeemASIvUT Pahamaineiselle puuvillalle on myös vaihtoehtoja Kuva: Heidi Heikkinen Pensaana kasvava puuvilla on maailman käytetyin kuitumateriaali: kaikista tekstiilikuiduista jopa 45 % on puuvillaa. Suurimmat puuvillan tuottajat ovat USA, Kiina, Intia ja Pakistan. Puuvilla on uusiutuvaa, biohajoavaa ja kierrätyskelpoista materiaalia, mutta nykyisellään sen viljelyyn liittyy paljon ympäristöja terveyshaittoja. Suurimmat ongelmat ovat keinokastelu, jonka seurauksena vesistöt saattavat kuivua ja maaperä suolaantua, sekä kemialliset torjunta-aineet. Puuvillaa viljellään myös luonnonmukaisesti ja reilusti. Luomupuuvilla on terveellistä ja turvallista Maailmassa viljellystä puuvillasta alle prosentti on luonnonmukaisesti viljeltyä. Luomupuuvillan viljelyssä ei saa käyttää kemiallisia lannoitteita tai torjunta- aineita. Luonnonmukaisina torjunta-aineina käytetään mm. neem-öljyä, mausteita ja lehmänvirtsaa, lannoitteet tulevat omasta kompostista, kertoo eettisiä vaatteita myyvän verkkokauppa Karmashopin Heidi Heikkinen. Heikkinen tutustui viime vuonna Intian Gujaratissa luomu- ja reilun kaupan puuvillan viljelyyn. Luomupuuvillan viljelyssä ympäristönäkökulma otetaan laajasti huomioon ja mm. erilaiset vedensäästömenetelmät ovat menestyksekkäästi vähentäneet keinokastelun tarvetta, Heikkinen taustoittaa. Tavallisen puuvillan viljelyssä käytetään valtavat määrät myrkyllisiä torjuntaaineita, jotka pilaavat viljelijän terveyden, saastuttavat vesistöjä ja maaperää sekä niistä saattaa jäädä jäämiä valmiisiin tuotteisiin. Turvallisuuden lisäksi luomupuuvilla on viljelijälle kannattavampaa, sillä luomulisän saa joka kilolta. Luomuviljelijät kuuluvat yleensä luomujärjestöihin, joiden koulutetut agronomit antavat monenlaista tukea ja koulutusta viljelijöille. Näin tieto paremmista viljelytekniikoista ja ympäristön-

vaatteet & aatteet 2/2009 5 suojelusta leviää parhaiten. Tapaamieni gujaratilaisten viljelijöiden mukaan naapurien välinen yhteistyö on lisääntynyt huimasti paikallisiin luomu- ja reilun kaupan yhdistyksiin liittymisen jälkeen, Heikkinen iloitsee. Luomu- ja reilun kaupan järjestelmiin kuuluvat viljelijät ovat saaneet elinkeinonsa kannattavaksi, mutta järjestelmien ulkopuoliset viljelijät, jotka asuvat heikommilla alueilla saattavat olla nälkäkuoleman partaalla. (Ks. viereinen juttu gm-puuvillasta.) Reilun kaupan puuvillasta noin 10 prosenttia on luomuviljeltyä. Kriteerit eivät vaadi luonnonmukaista viljelyä, mutta kaikkien Reilun kaupan järjestelmään hyväksyttyjen tilojen tulee tehdä ja toteuttaa ympäristösuunnitelmaa. Viljelijät sitoutuvat noudattamaan kriteerien mukaisia tiukkoja ympäristömääräyksiä ja muun muassa vähentämään turhien torjunta-aineiden käyttöä ja korvaamaan niitä ympäristöystävällisemmillä vaihtoehdoilla. Reilun kaupan puuvillatuote ei vielä ole läpeensä reilu Suomeen tulee Reilun kaupan puuvillaa ainakin Malista, Kamerunista, Intiasta, Perusta, Egyptistä, Pakistanista, Burkina Fasosta ja Senegalista. Alkuperämaa tarkoittaa esimerkiksi pyyhkeen Turvallisuuden lisäksi luomupuuvilla on viljelijälle kannattavampaa. kohdalla vain puuvillan alkuperämaata, ei pyyhkeen valmistusmaata. Pyyhe kokonaisuudessaan ei ole Reilun kaupan tuote. Toistaiseksi vain puuvillan viljely on sertifioitu. Tutkimme paraikaa, miten voisimme laajentaa sertifioinnin koko tuotteeseen, Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Pirjo Pirjo Virtaintorpan mukaan kriteereitä tekokuiduille ei toistaiseksi ole valmisteilla. Luonnonkuitu ei kuitenkaan välttämättä ole sen ympäristöystävällisempi kuin tekokuitu: riippuu siitä, mitä kaikkea haluaa huomioida. Virtaintorppa kertoo. Kaikki Reilun kaupan puuvillatuotteiden prosessoijat rekisteröityvät kuitenkin Reilun kaupan merkkijärjestelmään ja joutuvat esittämään ulkopuolisen tahon antaman todisteen siitä, että niiden käyttämissä tuotantolaitoksissa pyritään noudattamaan Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksia ja tuotantomaan lainsäädäntöä. ILO:n säädökset kieltävät muun muassa lapsi- ja pakkotyövoiman käytön sekä koskevat työaikoja ja minimipalkkoja. Ensisijaisesti haluttiin luoda kehitysmaiden puuvillan viljelijöille paremmat mahdollisuudet saada tuotteitaan markkinoille ja saada työstään oikeudenmukainen, tuotantokustannukset kattava korvaus. Koska tekstiiliteollisuuden ongelmat ovat laajalti tiedossa, päätettiin puuvillan sertifioimisen yhteydessä heti lähteä kartoittamaan mahdollisuuksia koko tuotantoketjun sertifioimiseksi, Pirjo Virtaintorppa selvittää. Se on kuitenkin monimutkainen ja pitkällinen prosessi, jota jo hyvin monet eri tahot ovat lähteneet omista lähtökohdistaan ratkomaan. Paraikaa ollaan etsimässä sellaista ratkaisua yhteistyössä olemassa olevien tahojen kanssa, jolla tuotantoketju voidaan kriteereissä huomioida. Tämän kartoitusvaiheen aikana olemme jo pystyneet varmistamaan kymmenille tuhansille kehitysmaiden puuvillan viljelijöille paremmat elinolot. Heidi Heikkinen painottaa, että Reilulla kaupalla ja luomulla on merkittävä vaikutus viljelijän talouteen ja terveyteen sekä ympäristön hyvinvointiin. Toki jos raaka-aine ei sisällä myrkkyjä, suojelee se myös puuvillan käsittelijöitä ja vaatteiden ompelijoita myöhemmissä valmistusvaiheissa. Itse kannatan eettisten ja ekologisten seikkojen ulottamista viljelyn lisäksi kaikkiin valmistusvaiheisiin eli koko ketjun valvontaa. Toisin kuin suuryritysten edustajat ovat väittäneet, ketjun valvonta ei ole mahdotonta; työlästä ja aikaa vievää se kylläkin on. Mia Hemming & Anastasia Lapintie Gm-puuvilla niittää ruumiita Pääset eroon tuholaisista, lupaa näyttelijöiden tähdittämä agrokemikaali- ja siemenyritys Monsanton tv-mainos Intiassa. Geenimuunnellun bt-puuvillan paremmuus on kuitenkin osoittautunut valheelliseksi haavekuvaksi. Ötököiden leuat ovat tarttuneet myös bt-puuvillaan. Bt-puuvilla on siirtogeeninen kasvi, johon on yhdistetty bt-myrkkyä tuottavan maaperäbakteerin perimää. Bt-myrkky on tappavaa useille puuvillaa syöville hyönteislajeille. Suurin osa ötököistä ei siitä kuitenkaan kärsi ja niistä on muodostunut vakava riesa bt-kasvien viljelijöille. Myös sienitaudit näyttävät vaivaavan bt-kasveja. Bt-pelloille on loppujen lopuksi täytynyt suihkuttaa muita kemikaaleja yhtä paljon kuin tavanomaisillekin. On epäselvää, haittaavatko maaperään joutuvat suuret bt-myrkkymäärät esimerkiksi kastematoja. Kasvin korjuutähteitä syöviä lampaita ja vuohia on kuollut. Intiassa on havaittu, että bt-puuvillasatoa korjanneille ja käsitelleille ihmisille on tullut allergisia oireita. GM-puuvilla köyhdyttää viljelijöitä Gm-puuvillan kasvattaminen on kiihdyttänyt intialaisviljelijöiden velkaantumista. Puolen kilon gm-siemenpussi maksaa saman verran kuin keskikokoisessa viljelijätaloudessa on rahaa henkeä kohti käytettävissä kolmelle kuukaudelle. Valtionhallinto puuttui pari vuotta sitten kiskurihintoihin, mutta hinta on yhä kolmin nelinkertainen tavallisiin siemeniin verrattuna. Viljelyn kulut eivät ole laskeneet, päinvastoin. Bt-viljelijöiden ansiot ovat jääneet paikoin jopa 60 prosenttia kollegoitaan matalammiksi. Sietämättömiin taloudellisiin vaikeuksiin jouduttuaan tuhannet bt-puuvillan kasvattajat ovat päätyneet itsemurhaan tai menettäneet maansa. Geenimuunneltu puuvilla laillistettiin Intiassa takaportin kautta vuonna 2002, kun Monsanton siemen oli vahingossa levinnyt kenttäkoealoilta yleiseen viljelyyn. Sitä viljellään nyt noin kolmella prosentilla Intian peltomaasta. Koska bt-kasvien maine on monin seuduin huonontunut, haluaisivat viljelijät siirtyä takaisin aiemmin käyttämiinsä siemeniin. Paluu on kuitenkin tehty vaikeaksi: yhtiöille gm-siemenet ovat parempi bisnes, joten saatavilla alkaa olla vain niitä. Bt-puuvilla on tuottanut vastaavia pettymyksiä myös muissa viljelymaissa. Reilun kaupan ja luomutuotannossa geenimuunneltujen organismien käyttö on kielletty. Intiassa ollaan kuitenkin huolissaan siitä, että gm-puuvilla saastuttaa muut viljelmät ja uhkaa tehdä niistä lopun. Päivi Mattila

6 2/2009 vaatteet & aatteet Puuvillaa kerätään käsin. Lannoitteet tulevat omasta takaa. Luomupuuvillan synty Teksti ja kuvat: Heidi Heikkinen 1 Agrocelin velijelijöiden Reilun kaupan luomupuuvillapelto Intian Gujaratissa. Luomupuuvillan viljelyssä torjunta-aineina käytetään mm. neem-öljyä, mausteita ja lehmänvirtsaa, lannoitteet tulevat omasta kompostista. Viljelmillä on käytössä viljelykierto eli puuvillasatojen lomassa viljellään mm. vehnää, mausteita ja sokeriruokoa, jolloin maaperä pysyy rikkaana. Viljelyä valvovat ulkopuolisen sertifiointitahon edustajat, jotka tekevät tarkastuksia viljelmille. Kerättyä puuvillaa pienviljelmältä. 2Luomupuuvillan viljelyssä ympäristönäkökulma otetaan laajasti huomioon. Koska torjunta-aineita ei tarvita, luomupuuvillan viljelyssä syntyy 2,5 tonnia vähemmän hiilidioksidipäästöjä jokaista hehtaaria kohden kemialliseen viljelyyn verrattuna. Myös erilaiset vedensäästömenetelmät ovat vähentäneet keinokastelun tarvetta jopa 60 %. Intialaisilla perheviljelmillä puuvilla kerätään käsin, usein koko kylän viljelijöiden yhteistyönä, toisin kuin suurtiloilla.

vaatteet & AATTeeT 2/2009 7 Viljelijä Varmora Bravin Bhi on tyytyväinen luomuun. Vaikuttava valinta 3Tilan siirtymäaika luomuviljelyyn on 2 3 vuotta. Gujaratilaisen viljelijän Varmora Bravin Bhin mukaan sadot pienenivät noin 10 15 %, mutta ne on mahdollista pidemmällä ajalla saada nousemaan lähes samalle tasolle kuin kemiallisten lannoitteiden kanssa. Bhi itse ei pitänyt satojen laskua merkittävänä, koska tärkeintä hänen mukaansa ovat terveysnäkökohdat sekä se, että kemiallisten torjuntaaineiden ja lannoitteiden pois jättäminen pienentää kuluja todella paljon, jopa yli 50 %! Selvitystyötä puuvillan käsittelytehtaalla. Mikä painaa vaateostoksilla eniten: hinta, laatu, tuotteen alkuperä? Kaksi vaikuttajaa Haapavedeltä kertoo omista periaatteistaan. janne kollin Janne Kollin, järjestelmäasiantuntija ja vihreä vaikuttaja kertoo ostavansa vaatteita äärimmäisen harvoin. Vain äärimmäiset syyt ajavat hänet vaatekauppaan. Viimeisen hankintansa hän teki vuosi sitten Helsingissä. Yritin keskustan liikkeistä löytää reilun kaupan farkkuja tai luomupuuvillaisia farkkuja. Valitettavasti silloin tarjonta oli onnetonta ja ostin tavalliset farkut, Janne muistelee. Kuukausi sitten hän etsi itselleen uusia lenkkitossuja ja havaitsi niiden olevan kiinalaista alkuperää. Hän päätti kuitenkin luottaa siihen, että hyvämaineinen eurooppalainen yritys pitää edes kohtalaisesti huolta työntekijöidensä hyvinvoinnista ja osti kengät. Minusta on noloa, kun me hyvän elintason omaavat ihmiset ostamme vaatteita, joihin vaatteiden tekijöillä ei ole varaa edes kuukauden palkallaan, harmittelee Janne. Reilun kaupan vaatteita on vielä huonosti saatavilla. Niitä odotellessaan Janne valitsee kotimaisia, eurooppalaisia ja tunnetun valmistajan teettämiä tuotteita. Hän uskaltaa myös sanoa ei. Viime viikolla veljeni yritti antaa minulle tuliaiseksi paidan minkä hän oli ostanut Thaimaan katumarkkinoilta. Kieltäydyin ottamasta tuliaista vastaan, koska sen alkuperä ja mahdolliset myrkkyjäämät herättivät liikaa kysymyksiä. Paita oli kyllä harmittavan hyvännäköinen, Janne kertoo. kuva: Anri Juntto-Kollin 4Heidi Heikkinen selvitti Maailmankauppojen intialaisten käsityöyhteisöjen ympäristövaikutuksia pari vuotta sitten. Tällöin hän huomasi, että ketjun viimeinen vaihe eli itse tuotteen valmistus ei aiheuta suuriakaan ympäristövaikutuksia, koska ompelu ja viimeistelyt tehdään käsin tai polkuompelukonein. Vaikutukset syntyvät jo aiemmin, mm. viljelyssä, värjäyksissä sekä kuljetuksissa ja tämän vuoksi tuotteen koko kaaren ja raaka-aineiden alkuperän tiedostaminen on tärkeää. Hankaluutena näyttää olevan se, että pienillä toimijoilla, kuten järjestöillä, ei ole taloudellisia resursseja tai ammattimaista henkilökuntaa laajaan selvitystyöhön ja suuryrityksillä taas ei ole tahtoa uhrata rahaa ja aikaa näihin asioihin. Laajemmin luomupuuvillan matkasta pellolta paidaksi osoitteessa www.karmashop.fi Selvitystyö herätti kiinnostusta. antti-jussi vahteala Talousjohtaja Antti-Jussi Vahteala Haapavedeltä kiinnittää vaatehankinnoissaan eniten huomiota laatuun ja hintaan. Laadusta hän on valmis maksamaan. Hyvä laatu tarkoittaa usein myös pitkää käyttöikää. Vaatteen on luonnollisesti myös istuttava hyvin ja oltava käyttötarkoitukseen sopiva. Säänkestävyys esimerkiksi ohjaa ulkoiluvaatteiden valintaa. Pyrin ostamaan kotimaisia tuotteita ja sama pätee vaatteiden kohdalla. Yleensä tiedän myös ostamieni vaatteiden tuotantotavat, joten voin sanoa olevani eettinen kuluttaja, hän summaa. Näitä periaatteita Antti-Jussi noudattaa lähes poikkeuksetta. Joskus tulee tehtyä heräteostoja, mutta nykyisin vähemmissä määrin. Anu Ainasoja

8 2/2009 vaatteet & aatteet Vaatetusalalla kannetaan yhteiskuntavastuuta? Yritykset ovat joutuneet selittämään toimintansa eettisyyttä nykymaailmassa, jossa tietoa on saatavissa melko helposti, kuluttajat reagoivat vääryyksiin ja vaativat yrityksiltä avoimuutta. Vaatetus- sekä tekstii lialan yritykset ovat ottaneet valikoimiinsa eettisillä merkeillä merkattuja tuotteita sekä käyttöönsä menettelytapoja, joiden tarkoituksena on saattaa eettisyys osaksi kaikkia tuotteita. Noin puolitoista vuotta sitten muodin ystävät saivat uuden keinon kuluttaa vastuullisesti, kun Nanso toi markkinoille oman Reilun kaupan puuvillasta valmistetun vaatemallistonsa. Finlayson toi kauppoihin Suomen ensimmäiset Reilun kaupan puuvillasta valmistetut sisustustekstiilit, pyyhkeet ja kylpyhuoneen matot. Euroopassa Reilun kaupan puuvillasta valmistetut tuotteet ovat suosittuja ja esimerkiksi Marks & Spencer päätti muuttaa koko oman mallistonsa raakaaineen Reilun kaupan puuvillaksi. Eniten Reilun kaupan puuvillatuotteita on myynnissä Iso- Britanniassa. Ensimmäiset Reilun kaupan puuvillasta valmistetut tuotteet tulivat myyntiin Ranskassa. Standardeilla ja periaatteilla täytetään eettisiä vaatimuksia Reilun kaupan lisäksi erilaiset standardit huojentavat vaateostoksia harrastavan omantunnon kolkutusta. SA 8000 -standardi eli sosiaalisen vastuun standardi kertoo jo kohtalaisesta yhteiskuntavastuusta. Esimerkiksi Kesko ilmoittaa, että parhaiten tavarantoimittaja voi osoittaa täyttävänsä Kuva: Mia Hemming EU-kukalla merkittyjä vaatteita KappAhlissa. Kukan myöntämisperusteet laaditaan tutkimalla tuotteen ympäristövaikutuksia koko tuotteen elinkaaren ajalta. Keskon eettiset vaatimukset hankkimalla toiminnalleen kyseisen sertifikaatin tai Keskon hyväksymän muun vastaavan tarkastuksen. SA 8000 -standardin sanotaan kuitenkin olevan liian vaativa kehittyvien maiden yrityksille muun muassa johtamisjärjestelmänsä ja dokumentointinsa vuoksi ja sertifikaatin saaminen tulee kalliiksi. Euroopassa onkin kehitetty Business Social Compliance Initiative (BSCI), jota Euroopan tuontikaupan järjestö hallinnoi. Se on sosiaalisen laadunvalvonnan malli, joka tulee tehtaille halvemmaksi ja vaatii vähemmän byrokratiaa ja paperityötä. Se perustuu ILO:n kansainvälisiin työelämän perusoikeuksiin ja sillä tähdätään tavarantoimittajien valvonnan selkeyttämiseen ja yhtenäistämiseen. BSCI -järjestelmä ei kuitenkaan vaadi yritykseltä niin paljon kuin SA 8000 ja täysin luotettavana ei kuluttaja voi järjestelmää pitää. Suomesta BSCI-järjestelmässä on mukana Keskon lisäksi ainakin Stockmann, Hobby Hall, Seppälä ja S-ryhmän hankintayhtiö Intrade Partners. Standardien lisäksi useat yritykset käyttävät toiminnassaan ohjenuorana Vastuullisen tuontikaupan periaatteita. Ne on kehittänyt Vastuullisen tuontikaupan ryhmä, jonka suomalaiset yritykset perus- tivat 2000-luvun alussa. Ryhmää koordinoi Keskuskauppakamari ja ryhmä on ollut edistämässä myös BSCI-mallin käyttöönottoa. Jäseniksi ryhmään voivat liittyä tuontikauppaa harjoittavat yritykset. Jäsenet sitoutuvat noudattamaan vastuullisen tuontikaupan periaatteita, jotta suomalaisille kuluttajille tarjottavat tuotteet olisi valmistettu sosiaalisesti ja eettisesti hyväksyttävissä olosuhteissa. Jäsenyrityksiä ovat Intrade Partnersin, Keskon ja Stockmannin lisäksi muun muassa Berner (urheiluvaatteita), Halti (urheiluvaatteita), Montra (nahkavaatteita), Nanso, Sidoste, Virke ja Vogue Group. Omatkin säännöt perustuvat kansainvälisiin työelämän sopimuksiin Muutamilla suuryrityksillä on omia valvontajärjestelmiä. Skandaalidokumentit alihankintatehtaiden työoloista ja lapsityövoiman käytöstä ovat ehkä pakottaneet Hennes & Mauritzin luomaan code of conduct -säännöt, joissa määrätään muun muassa työpäivän pituudesta, oikeudesta järjestäytymiseen ja lapsityövoimakiellosta. Lindex on laatinut ohjeistuksen, jota tavarantoimittajien on noudatettava. Ohjeistus perustuu YK:n julistuksiin ja ILO:n työelämän standardeihin. Lindex on lisäksi BSCI:n jäsen. Yritys korostaa noudattavansa ympäristöystävällistä ajattelua koko tuotantoketjussa. KappAhl kertoo olevansa maailman ensimmäinen ympäristösertifioitu muotiketju ja se laati ensimmäisen käyttäytymisohjeiston toimittajilleen 90-luvun loppupuolella. Ennen 2000-luvun puoltaväliä se liittyi BSCI:hin. Se on myös asettanut Test and Manufacturing Guide -ohjeessaan toimittajilleen vaatimuksia muun muassa vahingollisten kemikaalien suhteen. Viime vuonna muutama miljoona KappAhlin vaatetta oli merkitty ympäristömerkillä. Keskoa kiitetään Netistä löytyy Suomen suurin eettisten kuluttajien yhteisö osoitteessa www.eettinenkuluttaja.net. Tässä jutussa mainituista yrityksistä siellä kiitetään Keskoa sen eettisyydestä. Tyydyttävän maininnan saavat Hennes & Mauritz, Seppälä, KappAhl ja Stockmann. Välttävään arvosanaan yltää Lindex, jota selittää Kuluttajaviraston ja muiden eurooppalaisten kuluttajajärjestöjen teettämä vaateketjujen yhteiskuntavastuututkimus, tosin vuodelta 2007. Siinä Suomesta mukana olleista ketjuista huonoksi on rankattu peräti neljä yritystä: Lindexin lisäksi Benetton, Kookai ja Esprit. Hyvään kokonaisarvosanaan ylsivät H&M ja espanjalainen vaateketju Mango. Tyydyttävään tuloksen tutkimuksessa ylsivät Zara, Vero Moda, Dressmann, Mexx ja Seppälä. Mia Hemming

vaatteet & AATTeeT 2/2009 9 Ryhdy ekopyykkäriksi! marttaliitto kehottaa ekopyykkäriä ottamaan avuksi pesukoneen valinnassa energianmerkinnän. A-luokan koneet ovat paras valinta. Ekopyykkäri ei säilytä pyykkiä likaisena liian pitkään. Tahrat lähtevät tällöin vähemmällä pesuaineella ja pienemmässä lämpötilassa. Näin myös vältät kestolikaiseen tuotteeseen tuskastumisen ja uuden hankinnan. Ekopyykkäri pesee täysiä koneellisia ja käyttää koneen pikaohjelmia. Ekopyykkäri valitsee sopivan pesuaineen. Älä pese värillistä pyykkiä valkaisuainetta sisältävällä aineella, jotta et päätyisi heittämään haalistunutta tuotetta pois ja ostamaan uutta tilalle. Joutsenmerkkituotteet ovat ympäristön kannalta parempia valintoja. Huuhteluainetta ei tarvitse käyttää. Ekopyykkäri pesee vielä mieluummin ekopyykinpesuaineilla, esimerkiksi pesupähkinöillä. Luonnonvaraisena Intian vuoristoalueilla kasvava Sapindus mukorossi -puu kuuluu saippuamarjakasvien heimoon ja sen hedelmät ovat pieniä ja pyöreitä, nahkeapintaisia luumarjoja. Ne eivät nimityksestään huolimatta siis ole pähkinöitä, jolloin ne soveltuvat myös pähkinäallergikoille. Pesupähkinöitä ei voi syödä, mutta niiden kuoret sisältävät saponiinia luonnollista puhdistusainetta. Niitä ja muita ekopyykinpesuaineita löydät ekokaupoista, niiden verkkokaupoista sekä Punnitse & Säästä -liikkeistä. Useassa kaupassa voit ostaa pesuainetta haluamasi määrän täyttöpulloon. Myös monista Maailmankaupoista voi ostaa Samu-pesupähkinöitä. Ekopyykkäri annostelee pesuaineen oikein. Älä käytä liikaa pesuainetta äläkä liian vähän, jottet joutuisi pesemään pyykkiä uudestaan. Ekopyykkäri kuivaa pyykin ulkona narulla milloin mahdollista, siis harvoin. Muulloin hän kuivaa narulla sisällä, siis useimmiten. Kuva: Kati Hjerp Maailmankauppojen Liiton edustajat vierailivat Samu-pesupähkinöiden alkulähteillä 2007. Himalyan Industries & Exports -yritys ostaa pesupähkinöitä Pohjois-Intiasta työllistäen satakunta ihmistä niiden keruussa ja pakkauksessa. Ekopyykkäri välttää turhia pesuja. Jos tuote ei ole likainen, tuuleta se pesemisen sijaan. Tai kastele ja ripusta henkariin suoristumaan. Kaikkia tekstiilejä ei tarvitse silittää. Ekopyykkäri ei hävitä pölypunkkeja pesemällä tekstiilejä vaan jättämällä ne kovaan pakkaseen noin vuorokaudeksi. Sitten vain ravistele tekstiilit ja ne ovat valmiita taas käytettäviksi. Mia Hemming shampoot hiusten hoitoaineet käsipesut vartaloshampoot kodin puhdistusaineet hajusteettomat KOTIMAINEN JA LUONNONMUKAINEN PESUAINEPERHE TEE EKOTEKO osta täyttöpalvelusta! Aukustiina ja Ole Hyvä ovat mukana valtakunnallisilla Reilun kaupan markkinoilla Ylivieskassa! Kuva: Kati Hjerp Ole hyvä luonnontuote oy, 05 215221, 045 1327 086, info@olehyvaluonnontuote.fi, www.olehyvaluonnontuote.fi

10 2/2009 vaatteet & aatteet Valmistettu ympäri maailmaa Tekstiili- ja vaatetus teollisuus ovat jo satoja vuosia olleet kansainvälisiä. Uudempi ilmiö on kuitenkin tuotannon merkittävä osittuminen: raaka-aine prosessoidaan yhdessä paikassa, kudotaan kankaaksi toisessa ja värjätään, leikataan sekä ommellaan jopa kymmenissä muissa paikoissa eri puolilla maailmaa. Kehitys on johtanut siihen, että valmiin tuotteen alkuperämaata on mahdoton nimetä ja tuotanto-olosuhteita äärimmäisen vaikea valvoa. Tuotannon siirtyminen kehittyviin maihin Kansainvälisen työjärjestön ILOn mukaan suurimmat muutokset tekstiiliteollisuudessa tapahtuivat 1960-luvulla, jolloin Aasiaan alkoi nousta uusia tuotantokeskuksia. Monet näistä aloittivat vähemmän pääomaa vaativassa vaatetusteollisuudessa ja käyttivät saamiaan vientituloja oman tekstiilituotannon käynnistämiseen. Kehittyvien maiden osuus tekstiilimarkkinoilla kasvoi merkittävästi 1970-luvulla. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tekstiili- ja vaatetusalan työpaikat vähenivät merkittävästi 1970 90-luvuilla, kun taas useissa kehittyvissä maissa alan työpaikat lisääntyivät vastaavasti. Suomessa tekstiiliteollisuus menetti 1980-1993 välisenä aikana noin 70 % työpaikoista, kun Kiinassa alan työllisyys kasvoi 100 %. Työ muuttui osa- ja määräaikaiseksi sekä kotona tai pienissä pajoissa tehtäväksi, jolloin myös lapsityövoiman osuus kasvoi. Kansalais- ja ammattijärjestöjen sekä hallitusten painostuksesta alkoivat ylikansalliset yhtiöt luoda eettisiä koodistoja, mutta alihankkijoiden viidakossa valvonta oli vaisua. Kohtuuttomat työolot Vaatetusala työllistää paljon nuoria naisia, jotka ovat muuttaneet maaseudulta kaupunkiin työn perässä. Naiset ovat halpaa ja joustavaa työvoimaa he saavat pienempää palkkaa, koska heitä ei usein nähdä perheen varsinaisina elättäjinä. Esimiesten harjoittama seksuaalinen häirintä kohdistuu myös useimmin naisiin. Ammattijärjestöön liittyminen ei ole edelleenkään kaikissa maissa mahdollista, eikä kukaan näin ollen valvo työntekijöiden etuja. Matalien palkkojen lisäksi jatkuvat ylityöt ja epäterveelliset työolosuhteet ovat edelleen arkipäivää vaatetusteollisuudessa. Monet kansalais- ja ammattijärjestöt ovat puhuneet käsitteestä living wage, jonka voisi suomentaa kohtuulliseksi palkaksi sellaiseksi, jolla tulee toimeen. Käsitteellä tarkoitetaan palkkaa ja työsuhde-etuja, jotka maksetaan korkeintaan 48 tunnin työviikosta ja riittävät työntekijän ja hänen perheensä perustarpeiden tyydyttämiseen. Siis asumiseen, ruokaan, terveydenhuoltoon ja koulutukseen ja jotain voi ehkä jäädä myös taskun pohjalle. Koh- 2000-luvulla vaatteiden kuluttajahinnat ovat laskeneet, vaikka tuotantokustannukset ovat ainakin osin nousseet kiristys tuntuu tuottajan palkkapussissa. Yritykset harjoittavat pääasiassa jälleenmyyntiä ja varsinaisen tuotannon hoitavat lukuisat alihankkijat kuka missäkin nykyisin suurimmaksi osaksi kehittyvissä maissa, joissa palkat ovat alhaiset ja vientiteollisuutta tuetaan esimerkiksi verohelpotuksin. Vaatteen matka kulkee niin monen toimijan kautta, että yritykset eivät usein tiedä miten ja missä lopullinen tuote on valmistettu. Tuotanto on ulkoistettu, jotta yritykset saisivat leikattua kustannuksiaan. Myös väliporras, alihankkijoita koordinoivat yritykset, ovat kasvattaneet kassavirtaansa merkittävästi. Koska ne ovat kuluttuulliseen palkkaan on kuitenkin vielä pitkä matka. Alihankinta hävittää jäljet Tämän päivän vaatetusteollisuus on globaali ja monimutkainen alihankintojen, ulkoistamisen ja ositetun työn vyyhti. Vaatetusalaa hallitsee kuitenkin yhä pienempi joukko suuria yrityksiä, mutta ketjun alapäässä tuottajien määrä on moninkertaistunut. Ostajia on vähän, mutta myyjiä paljon tuottajat joutuvat siis kilpailemaan kiivaasti toisiaan vastaan. Nopeasti muuttuva muoti aiheuttaa myös paineita tuotantoportaaseen: enemmän, nopeammin ja edullisemmin. Brändit ja jälleenmyyjät määrittelevät hinnan ja laadun, alihankkijoiden täytyy voida vastata vaatimuksiin. Tekstiiliteollisuuden hankintaketju yksinkertaistettuna Lähde: Trading away our rights women working in global supply chains. Oxfam 2004. tajille näkymättömiä, niiden toimintaan ei kohdistu vaatimuksia. Erityisesti vaatteiden ompeluvaihe on työvoimaintensiivistä, joten työ kannattaa tehdä siellä, missä työvoima on halpaa. Monen kehittyvän maan hallitus on perustanut ulkomaisia sijoittajia houkutellakseen vapaatuotantoalueita, joilla toimivat yritykset saavat erityisvapauksia kuten verohelpotuksia tai poikkeuksia aylainsäädäntöön. Myös kansainvälisiin kauppasopimuksiin kuuluneet tullien alennukset, laivarahdin kulujen runsas puolittuminen 1980 90-luvuilla sekä lentorahti tekivät tuotannon siirtämisestä Etelään edullisempaa. Siirtymä ei kuitenkaan ole poistanut kyseenalaisia työolosuhteita teollisuusmaista. Esimerkiksi USAssa ja Britanniassa teetetään työtä kotityönä ja harmaan talouden piirissä Etelästä tulevilla siirtolaisilla. Pienempi kate, pienempi palkka Tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa on monta muuta mutkaa, joita tässä artikkelissa ei edes sivuttu. Oma lukunsa on esimerkiksi käytettyjen vaatteiden kauppa, joka on globaalilla tasolla pientä, mutta vaikuttaa merkittävästi yksittäisten maiden omaan teollisuuteen. Yksi asia on kuitenkin yksinkertainen: jos kuluttajat vaativat alhaisempia hintoja, eivät yrityksen osakkeenomistajat pienennä omia osinkojaan. Jos kuluttaja jossain on kuningas, niin vaatekaupassa. Anastasia Lapintie Suositeltavaa lukemista aiheesta ovat mm. Finnwatchin raportti Vaatteita etelästä sekä Oxfamin Make Trade Fair -julkaisut. Vieraile myös osoitteessa www.fashioncheck.net Sieltä löydät tietoa suurimpien kansainvälisten muotibrändien eettisestä ja epäeettisestä toiminnasta. Saat myös vinkkejä vaikuttamiseen ja voit tarkistaa tutun brändisi tilanteen. Listatuista Suomessa myydään mm. Intersportin, Lidlin, Niken, Puman ja Triumphin tuotteita. Kuva: Tree Goslinga 2002 www.vrouwen.net/kalimata Tilaa Reilun kaupan erikoislehti jo vuodesta 1984. Kehitysmaiden arki ja työ. Ihmiset tuotteiden takana. Tilaa lehti vuodeksi (4 nroa) maksamalla 10 lehden tilille 800016 70928507. Kirjoita viestikenttään tilaajan nimi ja postitusosoite. Nettitilaukset osoitteesta www.maailmankaupat.fi/lehti

2/2009 11 Reilun kaupan puolesta Repu ry edistää oikeudenmukaisempaa maailmankauppaa. www.repu.fi Augusto Jaen opastaa amerikkalaisia espanjan kielen opiskelijoita Guabossa tammikuussa 2009. Reilua turismia Ecuadorissa El Guabon Reilun kaupan pienten banaanintuottajien järjestössä Asoguabossa on vuodesta 2006 lähtien ollut mahdollista tutustua Reiluun kauppaan, banaaninviljelyyn ja järjestön työhön reilun turismin projektin kautta. Turistit pääsevät tutustumaan banaanintuotantoon järjestön viljelijöiden pientiloille. Ecuador vastaanottaa joka vuosi suurempia määriä turisteja, ja kasvava joukko heistä kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen, että heidän käyttämänsä palvelut ovat kestävän kehityksen periaatteiden mukaisia ja paikallista väestöä tukevia. El Guabossa turismiprojektin tavoitteena onkin antaa pienviljelijöille ja heidän perheilleen mahdollisuus lisätuloihin turismin kautta. Turistina lähelle paikallista arkea Projektin päätuote on Banana Tour, puolen päivän mittainen vierailu järjestöön kuuluvan tuottajan tilalla. Siellä oppaaksi koulutettu viljelijä esittelee turisteille banaanin tuotantoprosessin eri vaiheet sekä kertoo niin Reilusta kaupasta, tuottajajärjestöstä kuin luomuviljelystäkin. Turistit saavat myös itse osallistua prosessiin muun muassa leikkaamalla banaanitertun puusta ja työntämällä tertut pellolta pakkausasemalle. Banana Tour pyritään aina järjestämään tilalla, jossa on sadonkorjuupäivä. Näin vierailijat saavat todenmukaisen käsityksen siitä, millaista työnteko reilun kaupan banaanitilalla on. Tavoitteena tulonlähteiden monipuolistaminen Turismiprojektista El Guabossa vastuussa oleva maatalousinsinööri Marco Valle kertoo, että projektin tärkeimpänä tavoitteena on luoda lisätuloja tuottajille. Tämän lisäksi se pyrkii tukemaan yhteisöllistä kehitystä pienviljelijöiden keskuudessa vahvistamalla tuottajaryhmien organisaatiota. Järjestölle projektista syntyneet tulot ohjataankin Promesalle, säätiölle, joka on vastuussa Reilun kaupan lisän käytöstä El Guabossa. Vuosi sitten 13 järjestön viljelijää suoritti turistioppaan peruskurssin. Heidän lisäkseen suoraa hyötyä turismista ovat saaneet Banana Tourille lounaita valmistavat viljelijöiden vaimot sekä käsitöitä turisteille myyvät maaseudun naisryhmät. Banana Tour tukee myös koko alueen turismia, ja teemmekin yhteistyötä alueen muiden turismitoimijoiden kanssa, sanoo Marco Valle. Banaanitilalla vierailun lisäksi turistit voivat vierailla Puerto Bolívarin satamassa, Reilun kaupan lisällä tuetuissa terveyspisteissä sekä kehitysvammaisten koulussa ja lähellä Guaboa sijaitsevilla vesiputouksilla. Hallittua kasvua Viime vuonna El Guabossa kävi yli 400 turistia, ja tavoitteena on tuplata heidän määränsä tänä vuonna. Samalla haasteena on ulottaa projektin hyödyt useammille tuottajille sekä yhteisöihin laajemmaltikin. Tällä hetkellä projektin kanssa on tekemisissä vain murto-osa järjestön lähes 500 tuottajasta, joista moni ei edes tiedä projektin olemassaolosta. Varsinkin jos projekti kasvaa suunnitelmien mukaisesti, järjestön on varmistettava turismin ekologinen ja sosiaalinen kestävyys sekä pyrittävä tarjoamaan uusia palveluja turisteille. Lähivuosina projektiin on tarkoitus sisällyttää ainakin majoitusmahdollisuus tuottajien kotona sekä laajentaa oheistuotteiden myyntiä, visioi Marco Valle. Reilun kaupan puolesta Repu ry on puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, jonka tarkoituksena on edistää reilua ja ekologisesti kestävää maailmankauppaa. Maailmankauppalehden välissä ilmestyvä Repu-liite on Repu ry:n toimituksellisesti itsenäinen julkaisu. Repu-liitteen artikkeleissa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta Repu ry:n virallista kantaa. www.repu.fi Repu-liitteen päätoimittaja on Anna Saipio, anna.saipio@repu.fi, 050 537 5638

12 2/2009 Quitolaiset turismin opiskelijat tutustuvat Puerto Bolivarin satamaan, josta banaanien matka Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin alkaa. Kohti reilumpaa matkailua Tulevaisuudessa kasvava osa matkailijoista haluaa tukea paikallisten ihmisten toimeentuloa tutustuessaan matkakohteensa arkielämään. Jotta matkailusta voisi tulla reilumpaa, on pystyttävä yhdistämään sen taloudelliset, sosiaaliset sekä ympäristönäkökulmat niin, että matkailun negatiiviset vaikutukset paikallisiin ihmisiin minimoidaan ja hyödyt maksimoidaan. El Guabossa on pyritty ottamaan tämä huomioon projektia suunniteltaessa. Mahdollisimman suuri osa tuloista ohjataan suoraan mukana oleville viljelijöille ja heidän perheenjäsenilleen. Toistaiseksi turismiprojekti ei Banaanisadon korjuuta el Guabossa. tule toimeen omilla tuloillaan, vaan se on saanut rahoitusta niin Asoguabolta kuin hollantilaiselta reiluun turismiin keskittyvältä järjestöltäkin. Tarkoituksena on, Reilua matkailua Turismille ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyjä reilun matkailun kriteereitä eivätkä matkailupalvelut ole Reilun kaupan merkkituotteita. Reilun kaupan kattojärjestö FLO on selvittänyt mahdollisuutta ottaa matkailu osaksi Reilun kaupan järjestelmää, mutta tämä tuskin toteutuu lähitulevaisuudessa. Reilulla matkailulla tarkoitetaan matkailua, joka esimerkiksi pyrkii ottamaan kohdemaan ihmiset ja ympäristön huomioon sekä jättämään matkailun taloudelliset hyödyt paikallisille ihmisille. Nykyisellään valtavirran turismia hallitsevat suuret länsimaiset yritykset, ja suuri osa matkailijoiden rahoista palautuukin takaisin länsimaihin. Arvioiden mukaan vain 10 40 % turismituloista jää paikallisille asukkaille. Turismi voi myös tuhota paikallisia elinkeinoja ja luoda vain harvoja työpaikkoja tuhoamiensa tilalle. Turisti saattaa kuluttaa kymmenen kertaa paikallisen asukkaan käyttämän vesimäärän. Kiinnostus kestävään ja reiluun matkailuun on kasvussa turistien keskuudessa. Moni Reilun kaupan tuottajayhteisö tarjoaa tai on kiinnostunut tarjoamaan sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä matkailupalveluita. Lisätietoa: Heidi Kalmari ja Kati Kelola: Vastuullisen matkailijan käsikirja. Lassi Salvi ja Antti Rautiainen: Kuluta harkiten. Vastuullisen kuluttajan opas. Reilun matkailun yhdistys: www.reilumatkailu.fi että vuoteen 2011 mennessä projekti seisoo taloudellisesti omilla jaloillaan pystyen tukemaan yhä enemmän paikallisia viljelijöitä ja yhteisöjä antamalla mahdollisuuden tulonlähteiden monipuolistamiseen. Teksti ja kuvat: Waltteri Katajamäki Kirjoittaja on juuri palannut Suomeen vietettyään 6 kuukautta Asoguabojärjestön vapaaehtoisena työntekijänä. Hänen pääasiallisena tehtävänään järjestössä oli turismiprojektin edistäminen. Halvan suklaan kallis hinta Suomalaiset suklaan valmistajat eivät pysty takaamaan käyttämänsä raaka-aineen alkuperää. Myös meidän suomalaisten syömän suklaan taustalla saattaa olla lapsi- tai pakkotyön käyttöä. Suklaan tuotannossa on yleistä, että ketjun alkupäässä työtä tehdään jopa nälkäpalkalla. Suklaan tuotanto-olosuhteista nousi pääsiäisen edellä kohu ruotsalaisen median ryhdyttyä kyselemään oman maansa suurilta suklaayrityksiltä, mistä ne hankkivat raaka-aineensa. Keskustelu sai alkunsa Swedwatchin tuoreesta raportista. Swedwatch on ruotsalainen tutkimusorganisaatio, joka seuraa, ottavatko ruotsalaiset ja Ruotsiin sidoksissa olevat yritykset huomioon ympäristön ja ihmisoikeudet toiminnassaan ulkomailla. Swedwatchin sisarjärjestö Suomessa on Finnwatch. Reilun kaupan kaakaopapujen kuivausta Ecuadorissa. Alhainen hinta, kehnot työolot Swedwatch julkaisi vuonna 2006 aiemman raportin, jossa käsiteltiin työolosuhteita suklaan tuotantoprosessin alkupäässä Ghanassa ja Norsunluurannikolla. Työoloja luonnehditaan raportissa epäinhimillisiksi. Työstä maksetaan nälkäpalkkaa eikä työntekijöillä ole työsopimuksia. Vaarallisia torjunta-aineita käytetään ilman suojavarusteita tai tarvittavaa koulutusta niiden turvallisesta käytöstä. Tämä on johtanut kroonisiin myrkytyksiin. Lapsi- ja pakkotyövoimaa sekä ihmiskauppaa esiintyy sekä Norsunluurannikon että Ghanan kaakaoviljelmillä. Lapset ja nuoret joutuvat työskentelemään yhtä kovissa työoloissa kuin aikuisetkin. Joissakin tapauksissa työntekijä on saanut palkan vasta vuoden kuluttua työn aloittamisesta, mitä voidaan pitää yhtenä pakkotyön muotona. Syy puistattaville työolosuhteille on kaakaosta saatava liian alhainen hinta. Kaakaopapujen hinta on pudonnut dramaattisesti 1980-luvulta lähtien. Niistä maksetaan pahimmillaan vain neljännes 20 vuotta sitten maksetusta hinnasta. Selviytyäkseen viljelijät ovat polkeneet palkat niin alas kuin mahdollista. Yritykset eivät valvo Vuoden 2006 raportti osoitti, että Ruotsin markkinoiden suurimmat suklaayritykset Cloetta Fazer, Kraft Food ja Nestlé eivät pystyneet takaamaan, että niiden käyttämä raaka-aine olisi tuotettu ilman lapsi- ja pakkotyövoimaa. Huhtikuun 2009 alussa ilmestynyt, julkisen kohun nostattanut seurantaraportti kertoo, että nämä suuret yritykset eivät edelleenkään pysty tähän. Yritykset ovat tehneet joitakin parannuksia, mutta yksikään niistä ei tee omia tarkastuksia suklaaviljelmillä. Kullakin on yrityksen omat eettiset säännöt (ns. code of conduct), mutta niiden toteutumista ei valvota mitenkään. Kansainvälinen suklaateollisuus pyrkii luomaan alan yhteisen valvontajärjestelmän (International Cocoa Initiative ICI), mutta järjestelmän käyttöönotto on tällä hetkellä lähes neljä vuotta myöhässä alkuperäisestä tavoitteestaan. Swedwatchin mukaan valvonta Ghanassa olisi täysin mahdollista toteuttaa. Sisäisten levottomuuksien repimällä Norsunluurannikolla valvonta olisi vaikeampaa, mutta sielläkin suklaayritysten tulisi toimia aktiivisemmin inhimillisten työolojen varmistamiseksi. Ruotsissa käynnistynyt keskustelu sai suomalaisen median kysymään suomalaisilta yrityksiltä, millaisista työoloista niiden raakaaine on peräisin. Tulokset olivat samat kuin naapurimaassa: Fazer ja Panda eivät puuttuvan valvonnan vuoksi pysty takaamaan kuluttajille, että niiden suklaan alkuperä olisi eettisesti ongelmaton. Teksti: Anna Saipio Kuva: Reilun kaupan edistämisyhdistys/didier Gentilhomme Anna palautetta yrityksille Suomen suklaamarkkinoiden suurimmilla yrityksillä Fazerilla ja Pandalla ei kummallakaan ole vielä valikoimissaan Reilun kaupan suklaata. Kerro yrityksille mielipiteesi ja toivo heidän siirtyvän käyttämään edes pieneltä osin Reilun kaupan sertifioitua raaka-ainetta. www.fazermakeiset.fi/fi/kontakt/kontaktformular.aspx www.panda.fi/palaute.php

2/2009 13 Pohdinnasta tulokselliseksi toiminnaksi Juuri nyt on hienoa olla mukana Repun toiminnassa, kun Reilu kauppa ottaa niin suuria harppauksia ainakin täällä Tampereella, tuumaa nykyisin Tampereella vaikuttava, joensuulaistaustainen Antti Kylänpää, Repun varapuheenjohtaja ja Tampereen ryhmän ryhmäkoordinaattori. Kai se kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin kasvoi siitä, kun oli tehtävä valinta armeijan ja siviilipalveluksen välillä. Aloin pohtia, missä oloissa, jos missään, on oikeutettua käyttää asevoimaa. Myös Antin kotona yhteiskunnalliset asiat olivat usein esillä kahvipöytäkeskusteluissa, ja Antin isä on ollut Joensuun kaupunginvaltuutettuna. Antti päätyi valitsemaan sivarin, jonka hän suoritti Pohjois- Karjalan ympäristökeskuksen laboratoriossa. Sivarin jälkeen hän pääsi Tampereen yliopistoon opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa. Tällä hetkellä päättymässä on neljäs opiskeluvuosi. Syksyllä Antti lähtee vaihtoon Berliiniin. Järjestötoiminnan Duracel pupu? Repuun lähdin mukaan heti opintoja aloittaessani. Järjestötoiminta on tehokas keino kanavoida maailmantuskaa toiminnaksi, jolla on vaikutusta pohtii Antti. Repun lisäksi hän vaikuttaa myös Luonto-Liitossa. Kävin tutustumassa useammankin järjestön toimintaan, ja Repu vaan tuntui eniten omalta jutulta. Luonto- Liittoon päädyin, koska eräässä kesätapahtumassa muutama vuosi sitten ainoa vapaa istumapaikka oli erään luontoliittolaisen vieressä. Antti on toiminut Tampereen paikallisryhmän koordinaattorina jo lähes kolme vuotta. Repun hallituksessa hän on toista kertaa. Luonto-Liitossa hän on ollut palkattuna piirityöntekijänä yhden syksyn sekä tehnyt kouluvierailuja ja järjestänyt tapahtumia vapaaehtoisena. Myös ylioppilaskunta Tamyssa Antti on tehnyt kehitysyhteistyöhön liittyviä projektitehtäviä. Todella aktiivisen järjestötoiminnan ohella Antti on ehtinyt myös opiskella kiitettävästi: opintopisteitä on jo yli yhden tutkinnon verran, ja sivuaineita riittää julkisoikeudesta matematiikkaan. Antilla on myös normaaleja harrastuksia : aikaa riittää teatterissa ja elokuvissa käyntiin, lukemiseen sekä pyöräilyyn. Montako tuntia tämän ihmisen vuorokaudessa on? Reilua meininkiä Tampereella Kun Tampereesta tuli Reilun kaupan kaupunki viime vuonna, Antti valittiin Reilu Tampere -kannatustyöryhmään, jossa on edustajat kaupungilta ja muista sidosryhmistä. Arvonimen saamisessa Repun paikallisryhmällä oli merkittävä rooli. Tampereen Ilveksen naisten jalkapallojoukkue pelaa tällä kaudella Reilun kaupan jalkapalloilla Reilun kaupan kaupungin logot peliasuissaan. Tampereen yliopistosta on todennäköisesti tulossa Suomen ensimmäinen Reilu korkeakoulu: jo 17 laitosta 24:stä ja viisi tiedekuntaa kuudesta ovat ilmaisseet kiinnostuksensa siirtyä Reilun kaupan kahviin ja teehen sekä tukensa Reilu korkeakoulu -kampanjalle. Yhä uudet yritykset ja muut tahot kaupungissamme ovat kiinnostuneet Reilun kaupan edistämisestä, iloitsee Antti. Eipä olekaan ihme, että Antti nimeää Repussa toimimisen parhaaksi puoleksi sen, että toiminta synnyttää tuloksia. Reilu kauppa sisältää ainakin yhden vastauksen esittämäänsä kritiikkiin: kehitysmaiden tuottajien heikkoa asemaa voi parantaa Reilun kaupan avulla. Reilun kaupan vaikutukset ulottuvat järjestelmää laajemmalle, sillä se herättää kysymyksen muidenkin tuotteiden alkuperästä ja tuotanto-oloista. Teksti: Anna Saipio Kuva: Antti Kylänpää Reilun kaupan uutisia Repussa tapahtuu OSALLISTU JÄSENKYSELYYN OSOITTEESSA www.repu.fi/jasenkys Reilun kaupan puolesta Repu ry järjestää jäsenkyselyn kehittääkseen toimintaansa. Kerro mihin asioihin ja millä tavalla juuri sinä haluat vaikuttaa. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan Reilun kaupan tuotepalkinto. OLETKO JO SÄHKÖ POSTI LISTALLA? Pyrimme osaltamme vähentämään paperin käyttöä. Ilmoita sähköpostiosoitteesi osoitteeseen heta@ repu.fi niin saat tärkeiden tapahtumien tiedot jatkossa sähköisesti. ~ R E Reiluttajille oma logo ja nettisivut Repun uusi koulutushanke sai nimekseen Reiluttaja Reilu kuluttaja. Hanke on saanut oman logon ja nettisivut. Projektista saa lisätietoa ja syksyn Reiluttaja-koulutukseen voi hakea osoitteessa: www.reiluttaja.fi I LUTTA JA ~ ~ Muistutus: Toimisto on muuttanut Uusi osoite on Töölöntorinkatu 2b, 00260 Helsinki. Kaikki puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet säilyvät ennallaan. Muistathan vedota reilumpien kännyköiden puolesta, jos et ole sitä jo tehnyt! www.makeitfair.fi/vetoomus R ÄTTV I SAR E FAI R MAK E R Åbo Akademis Studentkår jobbar för ett rättvisare universitet I år finns alla förutsättning för att göra Åbo Akademi till ett rättvisemärkt universitet, anser Åbo Akademis Studentkårs biståndansvarige Linda Bäckman och miljöansvarige Elias Vartio. Bägge styrelsemedlemmarna sitter också i miljö- och biståndsutskottet som är exceptionellt stort, aktivt och engagerat i år. Bäckman själv fungerar som ordförande för utskottet. ÅAS har sedan 2007 jobbat för skapandet av ett rättvisemärkt universitet och i år finns denna ambition även skrivits ner i verksamhetsplanen. För tillfället har bl.a. kårkansliet helt övergått till rättvisemärkt kaffe och te, men mycket återstår ännu för att uppfylla kriterierna för ett rättvisemärktuniversitet. ÅAS jobbar för tillfället för att rättvisemärktkaffe och te skall serveras på så väl studentcaféerna, specialföreningar och egna möten. Tanken är att ÅAS genom sitt agerande skall göra det väldigt lätt för universitet Åbo Akademi att väljade den rättvisemärkta vägen, då tiden är inne. Onko sinun euro ehdokkaasi jo reilu? Europarlamentti on antanut Reilua kauppaa tukevat päätöslauselmat vuosina 2006 ja 1998. Tuoreemmassa niistä parlamentti on myös kehottanut julkisia hankkijoita sisällyttämään reilun kaupan kriteerit hankintoihinsa. Uusi europarlamentti valitaan vaaleilla 7.6.2009. Eurooppalaisten reilun kaupan järjestöjen vaikuttamistoimintaa ( lobbausta ) EU-tasolla koordinoiva Fairtrade Advocacy Office on käynnistänyt kampanjan, jolla pyritään sitouttamaan eurovaaliehdokkaat tukemaan Reilua kauppaa. Mikäli valituksi tulee Reiluun kauppaan myönteisesti suhtautuva parlamentti, sen päätöslauselmilla ja julkilausumilla voi olla suuri merkitys Reilulle kaupalle EU:ssa, sillä parlamentti päättää EU-lainsäädännöstä ja budjetista yhdessä jäsenmaiden ministerien kanssa. Pyydä europarlamenttiehdokastasi allekirjoittamaan lupaus toimia Reilun kaupan sekä Etelän köyhien tuottajien ja työntekijöiden puolesta europarlamentissa. www.fairtrade-advocacy.org ja vasemmalta palkki Fair Trade EP Pledge Uutiset kokosi Anna Saipio

14 2/2009 vaatteet & aatteet Reilun kaupan markkinoiden vieraana Brittiläisen imperiumin jäsen Jacky Bonney Tänä vuonna reilun kaupan markkinoilla on tuottajavieraana Jacqueline (Jacky) J. Bonney. Bonney on intialaisen MESHin (Maximising Employment to Serve the Handicapped) toiminnanjohtaja. MESH on kansalaisjärjestö, joka pyrkii edistämään vammaisten ja lepraa sairastaneiden osallisuutta yhteiskunnassa. Olen 54-vuotias britti, vaikka lapsuuteni asuin Maltalla ja Saksassa. Lukion kävin Englannissa ja kouluttauduin sairaanhoitajaksi valmistuen 19-vuotiaana. Työskentelin yliopistollisessa sairaalassa puoli vuotta ja samalla järjestelin muuttoa Intiaan työhön Pelastusarmeijan Andra Pradeshissa sijaitsevaan leprasairaiden sairaalaan, Bonney muistelee. Ensimmäisen vuoden ajan Bonneyn työtovereita olivat Intian Pelastusarmeijan henkilökunta, kunnes seuraan liittyi toinen brittiläinen sairaanhoitaja. Jo ensimmäisen vuoden aikana Bonney tutustui potilaisiin, muun muassa eräästä Jawaharlal -nimisestä miehestä tuli hänen hyvä ystävänsä. Jawaharlal löysi vaimonsa leprapotilaiden parista ja he muuttivat yhdessä Bonneyn kanssa Bethanyn lepraa sairastavien ja sairastaneiden yhteisöön. Pari sai kaksi lasta, jolloin perheestä tuli viisihenkinen. He asuivat Bethanyssa vuodesta 1981 vuoteen 1995. Bonneyn aikana Bethany laajeni Työskentelin aluksi sairaanhoitajana Bethanyn pienessä leprasairaiden sairaalassa. Muutaman vuoden päästä työnkuvani laajeni ja jonkin ajan kuluttua siirryin hallinnon puolelle. Ryhdyin johtamaan sosiaalityötä ja kuntouttavaa toimintaa yhteisön runsaalle 300 perheelle, Jacky Bonney kertoo. Bonneyn aikana Bethanyssa laajennettiin kutomatoimin- taa sekä aloitettiin monia muita työllistämistoimia. Kutominen on kestänyt aikaa Bonneyn aikana myös rakennettiin runsas 300 taloa yhteisön jäsenille hallituksen ja ulkomailta saatujen lahjoitusten turvin. Bethanyssa toimi koulu, päiväkoti, sairaala sekä pyöritettiin tukiohjelmaa korkeampaan koulutukseen haluaville ja ikääntyneiden hoivaohjelmaa. Bethanysta tuli Etelä-Intian tuottajien järjestön (SIPA) jäsen ja olin aktiivinen sen johtokunnassa monen vuoden ajan. Siinä roolissa osallistuin kansainvälisen reilun kaupan järjestöjen verkoston (WFTO) Filippiinien sekä Irlannin konferensseihin ja autoin laatimaan Reilun kaupan kriteerit, jotka sitten esiteltiin WFTOille. Rakastan työtäni Jacky Bonney lähti Bethanysta töihin MESHiin. Hän koki kokemuksensa kuntouttavasta toiminnasta tulevan siellä vielä useamman käsityöläisryhmän ulottuville. Hän muutti aiemmin Puuvillan tanssi mainitun perheen kanssa, lapset olivat jo kouluttautuneita aikuisia. Omaa perhettä Bonney ei ole perustanut. Rakastan työtäni. Olen onnistunut laajentamaan kaupan vähittäismyymäläksi, avaamaan toisen Hyderabadiin, johtamaan useita muotoilun ja tuotekehittelyn projekteja ruotsalaisen avustusjärjestö IM-SOIRin lahjoituksella sekä nyt meillä on myös designstudio. Lisäksi pyöritämme Reilu palkka -ohjelmaa: tutustutamme käsityöläistuottajamme the World of Good -kehitysjärjestön kehittämään Reilu palkka -työkaluun (Fair Wage Guide), Bonney selvittää. Brittiläisen imperiumin ritarikunta on myöntänyt Bonneylle Brittiläisen imperiumin jäsen -arvonimen (Member of the British Empire, MBE) työstään leprahoidon eteen Etelä-Intiassa. Olipa kerran nainen, joka löysi siemenen. Se iti ja siitä kasvoi valkea kauneus " Kalajokinen tanssiopiskelija Edla Puoskari astuu reilun kaupan markkinoiden lavalle ja kertoo tanssin keinoin puuvillatekstiilin tarinan siemenestä kukaksi, langaksi ja lopulta kankaaksi. Performanssin juontaja sanallistaa käsityön tarinan, ja markkinoiden asiantuntijavieras Jacky Bonney kertoo intialaisen reilun kaupan tuottajayhteisön Bethanyn Colonyn tarinaa sanoin ja kuvin.

vaatteet & aatteet 15 2/2009 15 Reilun Kaupan Markkinat "Vaatteet ja aatteet" Ylivieskan Liikuntakeskuksessa 15. 16.5.2009 pe klo 12 18 ja la klo 10 16 Näytteilleasettajat: Maailmankauppoja Muita Reilun kaupan toimijoita Kehitysmaateemojen parissa toimivia tahoja Oulun eteläisen alueen paikallisia käsityöläisiä Paikallisia oppilaitoksia Vapaa Pääsy! Lapsille Ruoka ja Juoma Markkinapaikalla myynnissä herkullista kasvisruokaa. Reilun kaupan kahvia pääset maistelemaan Liikuntakeskuksen kahvila Messissä. Lapsille rakennetaan Reilun kaupan markkinoille Liikuntakeskukseen lastenpiste. Askartelun ohjaamisesta ja leikittämisestä vastaavat Ylivieskan ammattiopiston lähihoitajaopiskelijat. Markkinoilla voi myös testata potkujen tarkkuutta jalkapalloseinän avulla. Potkijoiden kesken arvotaan markkinoiden päätteeksi Reilun kaupan jalkapallo. Lisäksi molempina markkinapäivinä klo 14 Liikuntakeskuksen näyttämöllä esiintyy Törkypeikot, joka tarjoaa hauskan musiikkishown lapsille ja lapsenmielisille. Ylivieskan Liikuntakeskuksessa perjantaina 15. toukokuuta, 2009 12.00 Fanfaari /Teippiukko, Bethany Colony ja Juuttiputiikki /Jacqueline J. Bonney ja toiminnanjohtaja Kati Hjerp 12.45 Reilu kunta/kaupunki -kampanjan avaustilaisuus /toiminnanjohtaja Heta Niemi, Repu ry 13.00 Paneelikeskustelu paikallispoliitikoille: kuntien ja kaupunkien hankintojen eettisyys 13.30 Reilu muotinäytös 14.00 Törkypeikot, hauska musiikkishow lapsille ja lapsenmielisille 15.00 Teatterimonologi "Testamentti" /Maire Takalo 15.15 Repu ry /toiminnanjohtaja Heta Niemi 15.30 Jooganäytös Ylivieskan Liikuntakeskuksessa Lauantaina 16. toukokuuta, 2009 10.00 Liikuntakeskuksen ovet avautuvat, Maailmankauppojen liitto ry /puheenjohtaja Laura Hokkanen 10.30 Jooganäytös 11.00 Tuottajavieras Jacqueline J. Bonney ja tanssija Edla Puoskari 12.00 Nyrjähdys, kansanmusiikkia 13.00 Reilu muotinäytös 13.45 Teatterimonologi "Testamentti" /Maire Takalo 14.00 Törkypeikot, hauska musiikkishow lapsille ja lapsenmielisille 15.00 Maailmankauppojen liitto ry /puheenjohtaja Laura Hokkanen 15.30 Räppäri Stilisti alias Sami Soininen Valokuvat Kati Hjerp 16.00 Gene Roe 16.30 Maailmankauppojen liitto ry /puheenjohtaja Laura Hokkanen 16.00 Markkinat päättyvät 16.45 Rauskin kuoro 17.00 BadmePro- kansanmusiikkia meiltä ja muualta, Haapavedeltä ja kauempaa! 18.00 Ohjelma loppuu Liikuntakeskuksessa www.reilutmarkkinat.net

16 2/2009 NÄIN SYNTYY... Valmiista tuotteesta raaka-aineeksi ja takaisin Maailmankauppalehdessä on aiemmin ilmestynyt Näin syntyy... -palsta, joka on kertonut reilun kaupan käsitöiden syntyprosessista. Tällä kertaa tutustumme tuotteeseen, joka on lähtiessään valmis, mutta kuluttajalle saapuessaan raaka-aine nimittäin pakkakankaaseen. Bangladeshilainen Thanapara-järjestö ostaa puuvillan raaka-aineena muualta, mutta kehrää, kutoo ja värjää sen itse valmiiksi kankaaksi. Kankaasta työstetään Thanaparassa erilaisia vaatteita ja tekstiilejä, mutta yksi myytävä tuote on myös itse kangas. Pirkko Hansén-Haug on oululainen käsityöyrittäjä ja viiden lapsen äiti. Vaatetusalan artesaani ja kaavoittajakisälli valmistaa käsityönä värikkäitä lasten ja naisten vaatteita sekä asusteita. Materiaalina hän käyttää mahdollisimman paljon kierrätyskankaita, mutta myös luomupuuvillaa ja reilun kaupan puuvillaa. Kesän uusia tuotteita on suunnitteilla bangladeshilaisen reilun kaupan tuottajayhteisön Thanaparan raitapuuvillasta. Kierrätyskangas on materiaa lina kiehtova. Sillä on oma tarinansa ja elämänsä. On jännittävä miettiä kirpputoreja kierrellessä esimerkiksi, mitä vanhasta sängynpeitteestä voisi tehdä. Myös eri materiaalien ja kuosien yhdistely on kiehtovaa, kuin palapelin tekemistä, Hansén-Haug pohtii. Vasta valmiista tuotteesta näkee, millainen kokonaisuudesta tuli ja usein se on myös tekijälle iloinen yllätys. Käyttämissäni materiaaleissa on tärkeää niiden ekologisuus ja eettisyys. Kirpputorit ja erityisesti niiden energiaroska- astiat pursuavat käyttökelpoista materiaalia. Haluan valmistaa hyväntuulisia vaatteita ja asusteita. Mielestäni siihen kuuluu myös ajatus siitä, että tuotteissa käytetty kangas on vastuullisesti valittu. Kierrätyskankaat löytyvät läheltä ja ne ovat jo olemassa, eikä niitä ole valmistettu tuotteitani varten. Reilun kaupan kankaiden kutojat saavat työstään reilun palkan ja heidän työolonsa ovat valvotut, Pirkko Hansén-Haug taustoittaa. Luomupuuvillaa viljellään ympäristöä kunnioittaen ja siitä huolta pitäen. Uutena ostamani kankaat olen valinnut niiden kestävyyden ja hyvälaatuisuuden perusteella. Mielelläni käyttäisin kierrätyskankaiden rinnalla iloisen värisiä reilunkaupan luomupuuvillakankaita, mutta ne tuntuvat olevan kiven alla. Reilu kauppa tuli Hansén- Haugille tutuksi jo nuorena Maailmankaupassa suoritetun vapaaehtoistyön kautta. Myöhemmin hän on suunnitellut Swallows Handicraftsille kaksi seinälokerikkoa ja kaavoittanut Thanaparan maahantuojalle Maailmankauppa Juuttiputiikille naisten kesävaatteita. Vaatteiden kankaat kudottiin ja ommeltiin Thanaparassa. Etsiessään reilun kaupan kankaita tuotantoonsa Hansén- Haug muisti Thanaparan raitakankaat. Pakkakangasta on ollut Maailmankaupoissa harvakseltaan myynnissä, mutta nyt täksi kevääksi Thanaparasta niitä on tilattu kolmea kuosia: vihreä-, ruskea- ja lilavoittoinen raitakangas. Kankaat ovat ihanan ohuita ja vilpoi- sia. Lisäksi olemme hankkineet käsin kookoksesta valmistettuja pyöreitä, neliön, kolmion ja soikean muotoisia nappeja, kertoo Juuttiputiikin toiminnanjohtaja Kati Hjerp. Thanapara tarjoaa kylän naisille mahdollisuuden työllistyä ja kasvattaa lapsensa omassa kotikylässä sen sijaan, että lähtisivät vaikka tehdastöihin suuriin kaupunkeihin. Elämä kylässä on turvallista, koska suku on lähellä ja työnantaja tukee yhteisöä monin tavoin pyrkien parantamaan kyläläisten elinolosuhteita. Koulutusmahdollisuudet ovat hyvät jopa 30 km päässä sijaitsevaan Rajshahin yliopistoon asti. Oma vaikutelmani Thanaparasta on hyvin idyllinen: kylä on Kankaita maahantuo Maailmankauppa Juuttiputiikki www.juuttiputiikki.fi Pirkko Hansén-Haugin yritys on http://www.ukukunaks.fi/ siisti ja rauhallinen paikka elää. Thanaparan kankaat ovat vahvaa, hyvälaatuista puuvillaa ja ne ovat ihanan värikkäitä. Maksan mielelläni kankaista kunnon hinnan, kun tiedän kankaiden kutojien saavan hinnasta ansaitsemansa osuuden, toteaa Pirkko Hansén-Haug. Kangas on sopivan ohutta käytettäväksi kesävaatteissa. Kankaista olen suunnitellut valmistavani lasten housuja ja shortseja sekä lierihattuja ja lippiksiä. Varmasti muitakin käyttötarkoituksia kankaille löytyy, kunhan saan kangaspakat käsiini! Pirkko Hansén-Haugin kertomuksesta muokannut Maailmankauppalehden toimitus Kuvat: Rita Junes

2/2009 17 Maailman reilun kaupan päivä jo kahdeksatta kertaa BEAT POVERTY BEAT CLIMATE CHANGE BEAT FINANCIAL CRISIS BEAT A DRUM 09 MAY 09 A BIG DAY FOR THE PLANET Reilun kaupan päivä otettiin käyttöön Maailman reilun kaupan yhdistyksen (WFTO) toimesta Tansanian Arushassa vuonna 2001. Päivän tarkoitus on lisätä eri puolilla maailmaa tietoa reilusta kaupasta. Päivän juuria ulottuu myös Pohjois-Eurooppaan ja sen Maailmankauppojen NEWS!-verkostoon (Network of European Worldshops). Maailman reilun kaupan päivä on kasvanut ympäri maailmaa vietettäväksi lukuisten tapahtumien festivaaliksi. Sitä vietetään aina toukokuun toisena lauantaina, nyt seitsemässäkymmenessä maassa. On A GLOBAL DAY OF DRUMMING A BIG FAIR TRADE SOLUTION TO POVERTY CLIMATE CHANGE, FINANCIAL CRISIS ollut muun muassa Reilun kaupan aamiaisia, puheita, esityksiä, on tuonut meidät tänne, missä molempiin. Perinteinen ajattelu PICK UP A DRUM muotinäytöksiä, karnevaaleja, olemme. Nyt on aika muuttua. Jos mielenosoituksia ja protesteja. emme toimi, ja toimi nyt, emme Tavoitteena on ollut edistää reilua voi olettaa kenenkään muun kauppaa sekä kestävää sosioekologista politiikkaa. Päivän maailmaa, jossa jälkikasvumme toimivan puolestamme tai luovan aikana tuodaan esille erityisesti voivat elää tulevaisuudessakin. 09 MAY 09 marginaaliryhmien www.worldfairtradeday09.org reilun kaupan Tänä vuonna päivässä ovat mukana muun muassa Paul McCart- tuotteita. Maailman reilun kaupan ney, Annie Lennox ja arkkipiispa päivä 2009 on iso päivä planeetallemme. Se keskittää maailman kaupan päivä on loistava idea. Rei- Desmond Tutu. Maailman reilun huomion siihen, miten tärkeää on lu kauppa on tärkeää miljoonille toteuttaa 09 MAY reilua 09 kauppaa miljoonien tuottajien kanssa, jotka ovat kamppailevat selviytymisestä joka ihmisille, jotka tekevät työtä ja ekologisia kumppaneitamme. päivä. Siinä on kyse oikeudenmukaisuudesta ja ihmisoikeuksista, IFAT - WORLD FAIR TRADE ORGANIZATION Ilmastonmuutos pahentaa köyhyyttä: reilu kauppa voi vaikuttaa kommentoi Sir McCartney. A BIG CHANCE TO CHANGE THE WORLD 09 MAY 09 A BIG DAY FOR THE PLANET www.worldfairtradeday09.org Kuka tahansa voi viettää Maailman reilun kaupan päivää - perheet, koulut, opiskelijat, yritykset, kaikki halukkaat. Suuret organisaatiot tai yritykset voivat järjestää isomman tapahtuman, performanssin tai puhetilaisuuden. Mutta erityisesti yksittäiset ihmiset voivat tehdä jotain merkityksellistä kutsumalla pari ystäväänsä Reilun kaupan aamukahville tai järjestämällä keskustelutilaisuuden vaikka koulussa tai harrastusporukassa. Maailman reilun kaupan tapahtuma voi olla jotain niin yksinkertaista kuin reilun kaupan tuotteiden ostaminen tai niiden kysymistä paikalliselta kauppiaal- ta. Ja sen voi tehdä milloin vain. Tänä vuonna päivän kantava teema on rummutus, joka on osa kaikkien kansojen musiikillista kulttuuria. Yksi henkilö aloittaa rummutuksen aamun sarastaessa Uusi-Seelannissa. Sieltä rummutus laajenee koko maapallolle, kaikenlaisiin kulttuureihin afrikkalaisista kylistä islantilaisiin kaupunkeihin, aasialaisista suurkaupungeista amerikkalaisille maatiloille, kunnes loppuu päivän laskiessa Samoassa. Toimittanut Mika-Petri Lauronen Lisää tietoa Maailman reilun kaupan päivästä saa osoitteesta http://www. worldfairtradeday09.org/. L W 0 BEAT POVERTY BEAT CLIMATE CHANGE BEAT FINANCIAL CRISIS BEAT A DRUM 09 MAY 09 A BIG DAY FOR THE PLANET

18 2/2009 ARKIEN KOHTAAMINEN Arkien kohtaaminen -palstalla esitellään arkien ja kulttuurien kohtaamista käsitöiden kautta. Tuotteiden mukana välittyy ostajalle jotakin sen tekijästä. Yhteys syntyy tuotteesta maksetun hinnan kautta, sillä ostopäätöksillämme on vaikutusta työn tekijän arkeen. Yhä useammin tuote valitaan myös eettisistä syistä sillä perusteella, miten se on valmistettu. Palstalla on perinteisesti haastateltu tuotetta valmistavaa käsityöläistä sekä tuotteen kuluttajaa. Nyt kerromme oululaisesta, pienen pojan äidistä Hannasta, joka kantaa pienokaistaan Bethany Colonyn käsityöläisten valmistamassa kantoliinassa. Koska vauvankantoliinoihin käytettävän leveän nauhan kutojista ei ollut tällä kertaa saatavissa haastattelua, kerromme samassa yhteisössä työskentelevästä, kapeamman nauhan kutojasta Mariammasta. mariamma Joukko hyljeksittyjä leprasairaita asettui 1950-luvun puolivälissä asumaan Andra Pradeshin osavaltiossa Bapatlan kaupungin ulkopuolelle. Paikalle kehittyi reilun kaupan periaatteilla toimiva käsityöläisyhteisö, Bethany Colony. Nykyään Bethanyn käsityöosastolla työskentelee satakunta henkeä valmistaen kangaspuilla kudottuja pöytä- ja vauvankantoliinoja sekä raidallisesta puuvillanauhasta ommeltuja kasseja, passipusseja ja lompakoita. Tuotteita myydään pääasiassa ulkomaisille ostajille. 30-vuotias Mariamma on työskennellyt puolet elämästään Bethanyn kudontaosastolla. Yhtä kauan hän on ollut naimisissa. Koulua Mariamma on käynyt seitsemän luokkaa. Hänellä on kolme alakouluikäistä lasta. Mariamman mies on pyöräriksakuski, joka onnekseen omistaa itse riksansa. Mariamman appivanhemmat sairastavat lepraa. Heillä on oma talo, jonka yhteyteen Mariamman perheelle on rakennettu oma huone. Kudontaosastolla hän työskentelee 15 päivän jaksoissa, palkka maksetaan urakkapalkkana. Monesti ongelmana on materiaalin puute. Mariamma kuuluu eläkerahastoon ja lapset saavat koulunkäyntiin stipendin, mutta koulutarvikkeet on maksettava itse. Mariamma tarvitsisi enemmän palkka- tai lisätuloja voidakseen säästää lastensa koulutusta varten. Hän onkin haaveillut kioskin avaamisesta lisätulojen saamiseksi. Suomen Maailmankauppojen Liiton ansiosta kutojien urakkapalkkoihin saatiin puolitoista vuotta sitten 50 % korotus, joka auttaa myös Mariamman perhettä. A hanna rjen pienistä valinnoista tulee hyvä mieli, toteaa Hanna, 31, Oulussa asuva poikavauvan äiti. Kuukauden ikäisen pienokaisen lisäksi Hannan perheeseen kuuluu aviomies Antti ja Zora-koira. Perheessä käytetään päivittäin luomu- ja reilun kaupan tuotteita. Hanna sai kantoliinan apeltaan ensilahjaksi jo sairaalaan. Käytän kantoliinaa, sillä näin voin pitää pienokaista lähelläni. Vaikka vauva onkin rauhallinen, hän rauhoittuu nukkumaan erityisen hyvin liinassa, kertoo Hanna. Liinan käyttö mahdollistaa myös sen, että pojan nukkuessa voi samalla touhuta päiväaskareita. Itkuhälytin on tarpeeton, sillä vauvaa voi hyssytellä tarpeen tullen liinassa. Kantoliina on hyvin monikäyttöinen. Toistaiseksi Hanna on käyttänyt vasta kehtosidontaa, koska vauva on niin pieni. Kunhan poika kasvaa on aika kokeilla ns. sammakkoasentoa. Luin netistä, että mm. vauvan tasapaino ja liikeaisti kehittyvät liinailussa, hän toteaa. Hanna oli jo raskausaikana ajatellut kantoliinan hankkimista. Ilokseni appi oli hankkinut liinan juuri Maailmankaupasta, koska ajatus auttaa ihmisiä kuluttamisen avulla on lähellä sydäntäni, sanoo Hanna. Teskti: Anu Ainasoja ja Anastasia Lapintie Kuvat: Antti Ruuttunen ja Kati Hjerp

2/2009 19 LUE UUSI BLoGI ETELÄn KIERTÄJÄT > www.maailmankaupat.fi/lehti Koulun penkillä Pohjois-Intiassa Tuottajavierailulla Guatemalassa Tansanialainen kummitusjuttu Valkonaamana Kiberassa Kuva: Malla Hänninen Malla Hänninen toi Guatemalasta uusien tuotteiden prototyyppejä. Lopullisia malleja on saatavilla Turun Maailmankasta. Uusia tuotteita San Juanista sessa käytetty musta puulaji. Asosiación Artesanos de San Juanissa työskentelee sata naista, joista 95 käyttää vyökangaspuita, Malla Hänninen kertoo. Vierailuni tarkoituksena oli tutustua San Juanissa tuotettuihin kankaisiin sekä osallistua tuotekehittelyyn, jotta vyökangaspuilla kutoville naisille saataisiin enemmän töitä. Vaikka espanjalaisten valloittajien mukana Guatemalaan tulivat poljettavat kangaspuut, niin vyökangaspuut ovat säilyttäneet suosionsa, sillä naiset voivat käyttää niitä kotonaan. Guatemalalaisnaiset eivät perinteisesti käy töissä kodin ulkopuolella. Ulkomaiset ostajat suosivat kuitenkin isoilla kangaspuilla tehtyjä leveämpiä tuotteita, kuten riippumattoja, joten niiden tekijöille riittää San Juanin osuuskunnassakin enemmän töitä. Vyökangaspuilla kudotaan vain noin kahden metrin mittaisia kankaita, joten jokaiseen laukkuun kudotaan kangas erikseen. Malla Hännisen vierailun aikana työstettiin uusia malleja kasseille ja huiveille. Hänninen suunnitteli myös ulkomaan markkinoille sopivan kietaisuhameen, joka on valmistettu samasta paksummasta kankaasta kuin riippumatto. Kassit ja huivit on kudottu vyökangaspuilla. Kaikkien materiaali on sataprosenttista puuvillaa. Osuuskunta ostaa langat valmiiksi värjättyinä toisesta kaupungista toimittajalta, jonka laatu on todettu luotettavaksi. Uusiin tuotteisiin kudottiin yksiväristä kangasta, kun Guatemalassa tyypillisesti käytetään monia värejä, Hänninen kertoo. Perinteiset kankaat ovat hyvin värikkäitä. Ystäväni kuvasi niissä olevan kaikki maailman värit samassa kankaassa. Lattarivärit eivät ehkä ole suomalaisten suosikkeja, täällä pidetään maanläheisemmistä ja harmonisemmista sävyistä. Nyt tarkoituksena oli löytää myös suomalaisille pojille sopivia värejä ja malleja. Käyttämämme värit kuuluvat kuitenkin perinteiseen väriskaalaan, niitä on vain yhdistetty uudella tavalla. Perinteinen guatemalalainen kuosi on ikat, johon käytetään solmuvärjäyksen tyylisellä menetelmällä ennen kudontaa värjättyä kudetta tai lointa. Lopputuloksena on erilaisia hahmoja, joiden ääriviivat ovat hiukan sumuisia. Ikat-kuosit myivät kuitenkin meillä huonoimmin, Hänninen muistelee. Uudet tuotteet on kudottu muun muassa kolmella eri vihreän sävyllä, jolloin syntyy meleeratun kaltainen pinta. Kasseissa ja huiveissa on sekä yksivärisiä että raidallisia kankaita. Anastasia Lapintie San Juanin tuotteita maahantuo Turun Maailmankauppayhdistys. Malla Hänninen tutustui vuosi sitten Guatemalassa Asosiación Artesanos de San Juanin osuuskuntaan. Osuuskunta on perustettu 1988 San Juanin alueen naisten valmistamien käsitöiden markkinointikanavaksi. Turun Maailmankauppayhdistys on tuonut pitkään San Juanista Suomeen mm. riippumattoja ja kukkaroita. Osuuskunnasta oli viestitty, että perinteisillä vyökangaspuilla kutoville naisille tarvittaisiin lisää töitä, joten Hännisen vierailun tarkoituksena oli tuotekehittely. Uudet tuotteet ovat saapuneet tänä keväänä. Guatemalalainen tekstiiliperinne pohjaa vyökangaspuilla kudottuihin värikkäisiin kankaisiin. Maan väestöstä yli puolet kuuluu alkuperäiskansoihin, mikä näkyy käsityöperinteessä. Intiaaninaiset valmistavat perinteisiä kankaita yli 350 erilaisella mallilla ja mittavalla värivalikoimalla. Jokaisella kylällä on oma tyylinsä. Mayakulttuurissa väreillä oli symbolinen merkitys. Värit ja ilmansuunnat liitettiin yhteen: punainen kuvasi itää eli auringon syntymäpaikkaa, valkoinen pohjoista; pohjantähden ja kylmän tuulen kotia.väreillä oli myös monia muita merkityksiä musta kuvasi kuolemaa, sillä siihen liitettiin aseiden valmistuk- Kuva: Malla Hänninen Vyökangaspuilla syntyy niin perinteisiä kuin uniikkeja tuotteita.

20 2/2009 Reilun kaupan luomupaidan synty Kuvat: Anastasia Lapintie Monitorointi on globalisoituneen tekstiili- ja vaatetusteollisuuden heikko lenkki. Kaikki tuottajat eivät kuitenkaan ole hukkuneet alihankkijoiden ja vapaatuotantoalueiden sekamelskaan: osa brändeistä pysyy pystyssä mahdollisimman tarkalla monitoroinnilla. Maailmankauppalehti tutustui reilun kaupan luomupuuvillasta valmistetun t-paidan syntyyn. Maailmankauppojen liitto myy CraftAidin valmistamia t-paitoja Alkuperä tunnettu-logolla. Puuvilla: Agrocel Alkuperä tunnettu -paitojen Reilun kaupan luomupuuvilla hankitaan Intiasta Agrocel-yhtiöltä. Agrocelillä on 12 palvelukeskusta eri puolilla Intiaa. Luomupuuvillan viljelyä koordinoi joukko paikallisia viljelijöitä. Jokaisessa palvelukeskuksessa on agronomeista koostuva tiimi, joka valvoo viljelyn tapahtuvan kansainvälisten luomustandardien mukaan. Agrocelin puuvillantuottajista 90 % on intialaisia pienviljelijöitä, joiden tila on korkeintaan 7 hehtaaria. Agrocel maksaa viljelijöille maailmanmarkkinahinnan päälle 5 10 % reilun kaupan lisää puhdistamattomasta puuvillasta. Agrocel myös tukee useiden kasvien viljelyä monokulttuurien sijaan, jotta viljelijöillä on kestävä toimeentulo. Puuvillan lisäksi muidenkin kasvien tuotantoon ja markkinointiin tarjotaan tukea. Viljelijöiden ei ole kuitenkaan pakko myydä puuvillaansa Agrocelille. Agrocelin luomuviljelyssä olevat pellot ovat olleet myrkyllisistä kemikaaleista vapaana ainakin kolme vuotta ja niitä lannoitetaan kompostimullalla.näin kasvit ovat vastustuskykyisempiä hyönteisille, rikkaruohoille ja taudeille. Siemenet ovat geenimuuntelemattomia. Yhtiö kannustaa viljelijöitään tippakasteluun, joka säästää vettä ja vähentää haitallisten hyönteisten lisääntymistä. Agrocelin kenttätyöntekijät seuraavat hyönteispopulaatiota, minkä perusteella päätetään luonnonmukaisten torjunta-aineiden käytön määrästä. Agrocel on perustanut puuvillapankin voidakseen palvella myös pienempiä ostajia ympärivuotisesti sekä hyödyntääkseen viljelijöiden tuottamia eri laatuja. Puuvilla puhdistetaan koneellisesti ja paalataan, jonka jälkeen paalit kuljetetaan lankatehtaalle. Puuvilla numeroidaan joka vaiheessa, jotta sen alkuperä voidaan jäljittää viljelijään saakka. Intialainen Maral overseas Ltd valmistaa puuvillasta lankaa ja t-paitoja. Brittiläinen reilun kaupan järjestö Traidcraft ostaa siltä valmiita t-paitoja, afrikkalainen CraftAid puuvillalankaa. Ompelu: CraftAid Mauritiuslainen CraftAidjärjestö kertoo olleensa maan ensimmäinen luomupuuvillan käyttäjä. CraftAid on kolmen vuosikymmenen ajan edistänyt vammaisten henkilöiden hyvinvointia tarjoamalla työpaikkoja kädentaitojen parissa. Järjestön ompeluosastolla työskentelee 160 henkilöä. Asiakkaat lähettävät CraftAidiin omat mallinsa, jotka ompelijat toteuttavat. CraftAid ostaa luomupuuvillan lankana Agrocelilta. Kankaaksi se kudotaan ja värjätään Richfield Tang Knits Limitedissä Mauriutiuksella. Richfieldissä pyritään ympäristöystävälliseen tuotantoon mm. investoimalla uusiutuvaan energiaan ja vähentämällä hiilidioksidipäästöjä. Reilun kaupan sertifikaatin saanut yhtiö uskoo ekologisuuden ja reilun kaupan ehtojen olevan tulevaisuudessa valtavirtaa. Richfieldin valmistama kangas palaa CraftAidiin, jossa se leikataan ja ommellaan valmiiksi tuotteeksi. Suomalainen KAIKU Ethical maahantuo valmiita t-paitoja, joita on myynnissä erilaisilla painatuksilla eri puolilla Suomea. Anastasia Lapintie