KIRJALLINEN KYSYMYS 912/2012 vp Terveydenhuollon henkilökunnan omantunnonvapaus ja raskauden keskeytyksen viimeisen viikkorajan oikeellisuus Eduskunnan puhemiehelle Raskauden keskeyttäminen on toimenpiteillä käynnistetty raskauden päättyminen, joka ei ole synnytys, ja joka johtaa yhden tai useamman sikiön kuolemaan, ja jossa sikiön ei tiedetä kuolleen kohtuun ennen keskeyttämistoimenpidettä. Raskauden keskeytyksiä tehdään Suomessa vuosittain noin 10 500. Sen jälkeen, kun laki raskauden keskeyttämisestä (239/1970) tuli voimaan, on keskeytyksiä tehty yhteensä yli puoli miljoonaa. Raskauden keskeytyksen käy läpi Suomessa noin joka viides nainen, joista noin 30 prosentille on tehty useampi raskauden keskeytys. THL:n tilastoraportin mukaan vuonna 2011 raskauden keskeytyksistä 92 % myönnettiin sosiaalisin perustein. STM:n mukaan sosiaalisia perusteita arvioitaessa käydään läpi erityisesti hakijan halu ja edellytykset hoitaa lasta, hakijan näkemys lapsen synnyttämisestä ja hoidosta aiheutuvan rasituksen suuruudesta sekä perheen taloudellinen tilanne. Laki raskauden keskeytyksestä jättää ratkaisematta kaksi vaikeaa eettistä kysymystä. Ensimmäinen on se, että myöhäisin raskaudenkeskeytyksen viikkoraja on 24 (24 + 0 rvk), mutta 22. raskausviikon jälkeen spontaanisti syntyneitä elvytetään. Tämä myöhäinen viikkoraja määriteltiin vuonna 1986 voimaan tulleen aborttilakiin tehdyn lisäyksen perusteella (5 a ). Lisäys mahdollistaa raskauden keskeyttämisen aina 24. raskausviikon loppuun asti, mikäli sikiödiagnostisin menetelmin todetaan sikiön vaikea sairaus tai ruumiinvamma. Toinen eettinen ongelma on se, että osa terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä ei oman vakaumuksensa vuoksi haluaisi tehdä lainkaan raskauden keskeytyksiä. Nykyisen lainsäädännön puitteissa heillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta kieltäytyä toimenpiteestä. Hallitusohjelmaan on kirjattu seuraavasti: "Selvitetään, onko tarvetta ja mahdollisuuksia säätää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstölle oikeus eettisin perustein kieltäytyä jonkin työtehtäviin kuuluvan toimenpiteen suorittamisesta ja miten asiakkaiden ja potilaiden turvallisesta hoidosta ja palveluista tuolloin huolehdittaisiin." Myös raskauden keskeytysten viikkorajan siirtämisen tarpeellisuuden pohtiminen sisältyy hallitusohjelmaan. Sen pohdinta onkin kriittisen tärkeä eettinen kysymys, sillä raskauden keskeyttämistoimenpiteen aloittamisesta huolimatta myöhäisimmillä viikoilla abortoidut sikiöt saattavat syntyä elävinä. Koska raskauden keskeytys ei ole synnytys, elävänä syntynyttä sikiötä ei elvytetä. Kun abortoidun sikiön oikeudesta elämään on kysytty ministeriltä (KK 428/2010 vp), peruspalveluministeri Paula Risikko on todennut vastauksessaan, että "raskauden keskeyttämisen menetelmien ja sikiödiagnostiikan kehittymisestä sekä palvelujärjestelmän uudistamisesta johtuen myös raskauden keskeyttämistä koskevan säännöstön toimivuutta ja asianmukaisuutta on edelleen syytä seurata ja arvioida". Lakialoitteessa (LA 46/2010 vp) on pyritty saamaan muutosta Versio 2.0
laiksi raskauden keskeyttämisestä annetun lain 5 a :ään, mutta asian käsittely todettiin valiokunnassa rauenneeksi 12.4.2011. Euroopan neuvoston Parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselmassa 1763 (2010) todetaan, että hoitohenkilökunnalla tai hoitolaitoksella on oltava oikeus ilman mitään pakottamista, vastuuseen asettamista tai syrjintää kieltäytyä tekemästä tai avustamasta abortin tai eutanasian suorittamisessa. Päätöslauselman mukaan neuvoston jäsenvaltioilla on velvollisuus varmistaa, että terveydenhuollon toimijoiden oikeutta omantunnonvapauteen kunnioitetaan. Suurimmassa osassa Euroopan neuvoston jäsenmaita tämä oikeus onkin hoitohenkilökunnalle taattu. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta EN:n päätöslauselman mukainen oikeus omantunnonvapauteen sekä hallitusohjelman mukainen selvitys aiheesta toteutetaan ja miten hallitus aikoo ottaa pohdittavaksi raskauden keskeytyksen viimeisen viikkorajan oikeellisuuden? Helsingissä 23 päivänä marraskuuta 2012 Mika Niikko /ps 2
Ministerin vastaus KK 912/2012 vp Mika Niikko /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mika Niikon /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 912/2012 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta EN:n päätöslauselman mukainen omantunnonvapauteen sekä hallitusohjelman mukainen selvitys aiheesta toteutetaan ja miten hallitus aikoo ottaa pohdittavaksi raskauden keskeytyksen viimeisen viikkorajan oikeellisuuden? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Uskonnon ja omantunnon vapaus taataan muun muassa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (10 artikla), Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (9 artikla), Yhdistyneiden kansakuntien Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa sekä Euroopan neuvoston direktiivissä 2000/78/EY. Suurimmassa osassa Euroopan neuvoston jäsenmaissa terveydenhuoltohenkilökunnalla on oikeus omantunnon syistä kieltäytyä joistakin työtehtäviin kuuluvista toimenpiteistä. Suomen Lääkäriliiton Lääkärin etiikka -julkaisun mukaan lääkärillä tulisi olla oikeus omantunnonsyistä kieltäytyä raskauden keskeyttämisestä kuitenkaan vaarantamatta potilaan perusoikeuksia, ja asia tulisi pyrkiä hoitamaan työnjohdollisin ja kollegiaalisin järjestelyin. Raskauden keskeyttämisestä annetun lain (239/1970) 5 :n mukaan raskaus on keskeytettävä niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista. Pääsääntöisesti raskauden keskeytys on tehtävä viimeistään 12 raskausviikolla. Sen jälkeen luvan raskauden keskeyttämiseen antaa hakemuksesta Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. Valviran luvalla raskauden keskeyttäminen on mahdollista 20. raskausviikolle saakka. Raskauden keskeyttämisestä annetun lain 5 a mahdollistaa raskauden keskeytyksen aina 24 raskausviikolle saakka sikiön terveydentilan perusteella edellyttäen, että on voitu luotettavasti osoittaa sikiön vaikea kromosomi- tai rakennepoikkeavuus, jonka vuoksi vanhemmat ovat päätyneet raskauden keskeyttämiseen. Raskausviikoilla 22 24 tehtiin 47 raskaudenkeskeytystä vuonna 2011. Moni näistä vaikeasti sairaista sikiöistä olisi menehtynyt jo raskauden aikana tai vastasyntyneenä, mikäli raskaus olisi jatkunut. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että selvitetään, onko tarvetta ja mahdollisuuksia säätää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstölle oikeus eettisin perustein kieltäytyä jonkin työtehtäviin kuuluvan toimenpiteen suorittamisesta ja miten asiakkaiden ja potilaiden turvallisesta hoidosta ja palveluista tuolloin huolehdittaisiin. Tämä lisäksi hallitusohjelman mukaan tulee selvittää, onko tarvetta muuttaa raskauden keskeytyksen myöhäisintä viikkorajaa koskevaa lainsäädäntöä. Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan (ETENE) tehtävänä on käsitellä sosiaali- ja terveysalaan sekä potilaan ja asiakkaan asemaan liittyviä eettisiä kysymyksiä periaatteelliselta kannalta ja antaa niistä suosituksia. Kysymykset terveydenhuollon ammattihenkilöiden omantunnonvapaudesta liittyen raskauden keskeytyksiin sekä raskauden keskeytyksen viimeisen viikkorajan oikeellisuudesta ovat vahvasti eettisiä kysymyksiä, joita on tarkasteltava laaja-alaisesti monesta näkökulmasta kansain- 3
Ministerin vastaus väliset sopimukset huomioon ottaen. Tämän johdosta sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt osana hallitusohjelman mukaisia selvityksiä ETENE:ltä lausuntoa muun muassa terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeudesta kieltäytyä työtehtävistä eettisin perustein sekä raskauden keskeytyksen viikkorajoista. Tämän lisäksi todettakoon, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tukeman Käypä Hoito -ohjelman puitteissa on raskauden keskeytyksiä koskeva Käypä Hoito -ohje parhaillaan päivitettävänä. Helsingissä 13 päivänä joulukuuta 2012 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 4
Ministerns svar KK 912/2012 vp Mika Niikko /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 912/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Mika Niikko/saf: Vad ämnar regeringen göra för att samvetsfriheten i enlighet med den resolution som Europeiska unionens råd har utfärdat utövas och för att utredningen enligt regeringsprogrammet genomförs och på vilket sätt ämnar regeringen dryfta riktigheten i den gräns som gäller för i vilken vecka man senast får göra abort? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Religionsfrihet och samvetsfrihet garanteras i bl.a. Europeiska unionens grundfördrag (artikel 10), Europeiska konventionen om mänskliga rätttigheter (artikel 9), Förenta nationernas konvention om medborgerliga och politiska rättigheter och Rådets direktiv 2000/78/EG. I merparten av medlemsländerna i Europeiska unionens råd har hälso- och sjukvårdspersonalen rätt att av samvetsskäl vägra att utföra vissa ingrepp som ingår i arbetsuppgifterna. Enligt Finlands Läkarförbunds publikation om läkaretiken bör en läkare ha rätt att av samvetsskäl vägra att utföra en abort. Läkaren får dock inte äventyra patientens grundläggande rättigheter och man strävar efter att angelägenheterna sköts genom arbetslednings- och kollegiala arrangemang. Enligt 5 i lagen om avbrytande av havandeskap (239/1970) ska en graviditet avbrytas på ett så tidigt stadium som möjligt. I regel ska en graviditet avbrytas senast under den tolfte graviditetsveckan. Därefter kan tillstånd för ett avbrytande av en graviditet utifrån ansökan ges av Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården Valvira. Det är möjligt att med Valviras tillstånd avbryta en graviditet även under den tjugonde graviditetsveckan. Enligt 5 a i lagen om avbrytande av havandeskap kan en graviditet avbrytas på grund av fostrets hälsotillstånd senast under den tjugofjärde graviditetsveckan. Förutsättningen för detta är att det med hjälp av en tillförlitlig undersökning har konstaterats en allvarlig kromosomavvikelse eller anatomisk avvikelse hos fostret på grund av vilken föräldrarna har kommit fram till att graviditeten ska avbrytas. Antalet graviditeter som avbröts under graviditetsveckorna 22 24 uppgick till 47 år 2011. Om graviditeterna hade fortsatt så skulle många av fostren ha avlidit redan under graviditeten eller som nyfödda. I regeringsprogrammet har det skrivits in att det undersöks om det finns behov av och möjligheter att ta in bestämmelser om att yrkesutbildade personer inom social- och hälsovården har rätt att på etiska grunder vägra att utföra en uppgift som hör till arbetsuppgifterna och hur man i dessa fall ser till att klienterna och patienterna får trygg vård och tjänster. Enligt regeringsprogrammet undersöks det dessutom om det finns behov av att ändra lagstiftningen om i vilken vecka man senast får göra abort. Den riksomfattande etiska delegationen inom social- och hälsovården (ETENE) har i uppgift att på ett principiellt plan behandla etiska frågor med anknytning till social- och hälsovården samt patientens och klientens ställning och att ge rekommendationer om dessa. Frågorna som gäller samvetsfriheten för de yrkesutbildade personerna inom hälso- och sjukvården i relation till abor- 5
Ministerns svar ter och riktigheten i fråga om i vilken vecka man senast får göra abort är starkt etikrelaterade frågor som bör granskas på ett övergripande sätt, ur ett flertal synvinklar och med beaktande av de internationella konventionerna. Social- och hälsovårdsministeriet har därför som ett led i utredningarna i enlighet med regeringsprogrammet begärt utlåtande av ETENE om bl.a. rättigheten hos yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården att på etiska grunder vägra utföra arbetsuppgifter och om gränserna för i vilken vecka man senast får göra abort. Det bör dessutom konstateras att man inom ramen för programmet för god medicinsk praxis, vilket Institutet för hälsa och välfärd understöder, som bäst håller på med att se över anvisningen om god medicinsk praxis i anslutning till aborter. Helsingfors den 13 december 2012 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 6