EUROOPAN PARLAMENTTI 2004 Vetoomusvaliokunta 2009 26.9.2008 ILMOITUS JÄSENILLE Aihe: Vetoomus nro 943/2006, Hans-Heinrich Firnges, Saksan kansalainen, (ja 1 allekirjoittanut,) Ranskaan maksettujen kirkollisverojen vähennyskelvottomuudesta Saksassa 1. Yhteenveto vetoomuksesta Vetoomuksen esittäjä kertoo, että hänen ensisijainen kotipaikkansa on Saksassa ja toissijainen Ranskassa, jonne hän maksaa kirkollisveroja Ranskan reformoidulle kirkolle. Kun hän täytti Saksan vuoden 2004 veroilmoituksensa, hän vähensi kyseiset kirkollisverot siihen varatussa sarakkeessa, mutta Saksan veroviranomaiset eivät hyväksyneet tätä. Siksi hän pyytää parlamenttia tutkimaan, onko Saksan viranomaisten päätös tätä aluetta koskevien EU:n säännösten mukainen. 2. Käsiteltäväksi ottaminen Vetoomus otettiin käsiteltäväksi 30. maaliskuuta 2007. Komissiota pyydettiin toimittamaan tietoja työjärjestyksen 192 artiklan 4 kohdan mukaisesti. 3. Komission vastaus, saatu 19. lokakuuta 2007. Taustaa/Yhteenveto Tiivistelmä Vetoomuksen esittäjän, joka on Saksan kansalainen, ensisijainen kotipaikka on Saksassa ja toissijainen kotipaikka Ranskassa. Ranskassa hän maksaa kirkollisveroa Ranskan reformoidulle kirkolle. Hän halusi vähentää kirkollisveronsa Saksan veroilmoituksessa kirkollisverona. Saksan viranomaiset kieltäytyivät vähennyksestä, koska verot oli maksettu ulkomaiselle uskonnolliselle yhteisölle. CM\745366.doc PE396.605v02-00
Tausta a. Kirkollisverojen vähennyskelpoisuus Saksassa Saksan tuloverolainsäädännön (Einkommensteuergesetz = EStG) 10 pykälän 1 momentin 4 alamomentin mukaan kirkollisverot voidaan vähentää tuloista. Bundesfinanzhofin oikeuskäytännön mukaan se on mahdollista vain, jos kirkollisveroa maksetaan uskonnolliselle yhteisölle, joka on tunnustettu Saksan lainsäädännössä julkiseksi elimeksi ja jolle on myönnetty oikeus kantaa veroa. b. Hyväntekeväisyyteen annettujen lahjoitusten vähennettävyys EStG:n 10 b pykälän 1 momentin mukaan lahjoitukset hyväntekeväisyysjärjestöille ja uskonnollisille yhteisöille, jotka on tunnustettu hyväntekeväisyysjärjestöksi, ovat vähennyskelpoisia 5 prosentin osuuteen asti kokonaistuloista. Kantelu Vetoomuksen esittäjä katsoo, että hänen Ranskaan maksetun kirkollisveronsa vähennyskelvottomuus kirkollisverona Saksaan tehdyssä veroilmoituksessa on vastoin EU:n lainsäädäntöä. Komission kommentit vetoomuksen esittäjän väitteisiin Alustava huomio Yhteisön lainsäädännön kehittymisen nykyvaiheessa suoraa verotusta ei ole juurikaan yhdenmukaistettu. Yhdenmukaistamisen puuttuessa suora verotus (mukaan luettuna kaksinkertaista verotusta koskevat sopimukset) jää periaatteessa jäsenvaltioiden toimivaltaan. Toteuttaessaan tätä toimivaltaa jäsenvaltioiden on kuitenkin noudatettava EY:n perustamissopimuksen sisältämiä velvoitteita. Jäsenvaltiot eivät voi syrjiä kansallisuuden perusteella tai luoda tai ylläpitää syrjintää sellaisia muiden jäsenvaltioiden kansalaisia kohtaan, jotka toteuttavat EY:n perustamissopimuksen mukaisia vapauksia. Ne eivät voi soveltaa kyseisten vapauksien epäoikeudenmukaisia rajoituksia. Syrjinnän tutkiminen Vetoomuksen esittäjän esittämien tosiseikkojen mukaan kyseessä voisi olla EY:n perustamissopimuksen 18 artiklan (henkilöiden vapaa liikkuminen) rikkominen. Vaikka kirkollisveron vähennettävyys ei suoraan haittaa henkilöiden vapaata liikkuvuutta, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on päättänyt, että jäsenvaltioiden on vältettävä avointa tai peitettyä syrjintää kansalaisuuden perusteella (tuomio 14.2.1995, C-279/93, Schumacker, 21 ja 26 kohta). Ulkomaisen kirkollisveron vähennyskelvottomuutta on pidettävä peiteltynä syrjintänä kansallisuuden perusteella, sillä useimmissa tapauksissa tällainen säännös haittaa rajatylittäviä tilanteita. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin päätti asiassa C-386/04, Stauffer (tuomio 14.9.2006), että PE396.605v02-00 2/5 CM\745366.doc
perustamissopimuksen 73 b artiklaa [ ] on tulkittava siten, että [sen] vastaista on, että jäsenvaltio, joka vapauttaa yhteisöverosta lähtökohtaisesti yleisesti verovelvollisten säätiöiden jäsenvaltiosta saamat vuokratulot, jos näiden säätiöiden kotipaikka on tässä jäsenvaltiossa, kieltäytyy myöntämästä samaa vapautusta samankaltaisista tuloista yksityisoikeuden mukaisesti perustetulle yleishyödylliselle säätiölle pelkästään siitä syystä, että koska se on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, se on ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella vain rajoitetusti verovelvollinen. Jäsenvaltio ei voi siis kieltää verohelpotuksia vain sillä perusteella, että kyseinen yhteisö on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon. Tätä periaatetta voidaan soveltaa myös vetoomuksen esittäjän tapaukseen. Saksan lain kohta, joka perustuu yksinkertaisesti siihen, että kirkko tai yhteisö, jolle veroja maksetaan, on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, on vastoin EU:n lainsäädäntöä. a. Vetoomuksen esittäjän maksujen kelpuuttaminen kirkollisveroksi Bundesfinanzhofin oikeuskäytännön mukaan (tuomio 4.6.1975, I R 250/70) vain maksut kotimaisille uskonnollisille yhteisöille ovat oikeutettuja verovähennykseen EStG:n 10 pykälän 1 momentin 4 alamomentin mukaan ja siksi kyseinen säädös rikkoo EU:n lainsäädäntöä. Vetoomuksen esittäjän tapauksessa syrjintää tapahtuu vain jos kirkollisverot, joita vetoomuksen esittäjä on maksanut Ranskaan, ovat verrannollisia kirkollisveroon, josta saa verovähennyksen EStG:n 10 pykälän 1 momentin 4 alamomentin mukaan. Vain siinä tapauksessa vetoomuksen esittäjän tapausta voidaan verrata Saksan kirkollisveron maksajiin. Kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuin toteaa Staufferin tapauksessa (39 ja 40 kohta): pitää paikkansa, että yhteisön lainsäädännössä ei vaadita, että jäsenvaltiot tunnustaisivat, että alkuperämaassaan yleishyödyllisiksi tunnustetut ulkomaiset säätiöt saisivat automaattisesti hyväkseen saman tunnustamisen niiden alueella. Jäsenvaltioilla on nimittäin tältä osin harkintavalta, jota niiden tulee harjoittaa yhteisön lainsäädännön mukaisesti (ks. vastaavasti asia C-415/04, Kinderopvang Enschede, tuomio 9.2.2006, 23 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Näillä edellytyksillä ne voivat päättää vapaasti niistä yhdyskunnan intresseistä, joita ne haluavat edistää myöntämällä etuja yhteisöille ja säätiöille, jotka pyrkivät epäitsekkäästi mainittuihin intresseihin liittyviin tavoitteisiin. Tästä huolimatta kun yhdessä jäsenvaltiossa yleishyödylliseksi katsottu säätiö täyttää myös toisen jäsenvaltion lainsäädännössä tässä tarkoituksessa asetetut edellytykset ja kun sen tarkoituksena on edistää samanlaisia yhdyskunnan intressejä, minkä arvioiminen kuuluu viimeksi mainitun valtion viranomaisten, mukaan lukien tuomioistuimet, toimivaltaan, tämän jäsenvaltion viranomaiset eivät voi kieltää tältä säätiöltä oikeutta samanlaiseen kohteluun pelkästään sillä perusteella, että sillä ei ole kotipaikkaa sen alueella. Bundesfinanzhofin oikeuskäytännön mukaan kirkollisvero on maksu uskonnolliselle yhteisölle, joka on tunnustettu Saksan lainsäädännössä julkiseksi elimeksi ja jolle on myönnetty oikeus kantaa veroa. Vetoomuksen esittäjän antamien tietojen perusteella komissio CM\745366.doc 3/5 PE396.605v02-00
ei voida tehdä lopullista arviota siitä, ovatko maksetut maksut veroja Saksan lainsäädännön mukaisesti. On kuitenkin todennäköistä, että ne eivät täytä tätä vaatimusta, sillä vetoomukseen liitetty maksutosite on nimeltään (ranskaksi) Recu dons aux oeuvres ja viittaa yleisen verolainsäädännön 200-5 pykälään. Kyseinen pykälä koskee lahjoitusten vähentämistä verotettavasta tulosta. Siksi maksu vaikuttaa olevan luonteeltaan vapaaehtoinen lahjoitus eikä pakollinen vero, jota kirkon jäsenen on maksettava kiinteä prosenttiosuus tuloista (Saksassa 8 10 prosenttia). b. Hyväntekeväisyyteen annettujen vapaaehtoisten lahjoitusten vähennettävyys EStG:n 10 b pykälän 1 momentin mukaan lahjoitukset hyväntekeväisyysjärjestöille ja uskonnollisille yhteisöille, jotka on tunnustettu hyväntekeväisyysjärjestöksi, ovat vähennyskelpoisia 5 prosentin osuuteen asti kokonaistuloista. Jos vetoomuksen esittäjän maksuja ei voida pitää kirkollisverona Saksan lainsäädännön mukaan, niitä voidaan pitää uskonnolliselle yhteisölle tehtynä lahjoituksena, joka on myös verovähennyskelpoinen mutta rajoitetummin. Tuloveron täytäntöönpanoasetuksen 49 pykälässä tämä vähennyskelpoisuus rajoitetaan lahjoituksiin, jotka on tehty kotimaisille julkisille oikeushenkilöille tai hallinnollisille kokonaisuuksille, jotka ovat rajoittamattomasti verovelvollisia. Molemmat edellytykset sulkevat pois ulkomaisille organisaatioille annetut lahjoitukset pelkästään sillä perusteella, että vastaanottava säätiö on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon. Jo mainitun Stauffer-tuomion mukaan tämä on vastoin EU:n lainsäädäntöä. Johtopäätökset Komissio käynnistää rikkomismenettelyn EStG:n 10 pykälän 1 momentin 4 alamomentin ja 10b pykälän 1 momentin sekä tuloveron täytäntöönpanoasetuksen 49 pykälän sisältämästä rajoituksesta kotimaisiin yhteisöihin. Komissio ehdottaa, että vetoomuksen esittäjälle tiedotetaan asiasta. 4. Komission vastaus, saatu 26. syyskuuta 2008 I. Vetoomus Vetoomuksen esittäjä katsoo, että Ranskaan maksettujen kirkollisverojen vähennyskelvottomuus Saksassa rikkoo EU:n lainsäädäntöä. Komissio totesi ensimmäisessä tiedonannossaan 22.10.2007, ettei jäsenvaltio voi evätä veroetuja pelkästään sen syyn vuoksi, että kyseessä oleva instituutio sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa. Komissio katsoi, että Saksan tuloverolainsäädännön (Einkommensteuergesetz = EStG) 10 pykälän 1 momentin 4 alamomentissa, kun sitä luetaan yhdessä tuloveron täytäntöönpanoasetuksen (Einkommensteuer-Durchführungsverordnung) 49 pykälän kanssa, säädetty kotimaisia yhteisöjä koskeva rajoitus rikkoo yhteisön lainsäädäntöä, joten komissio käynnistää rikkomismenettelyn. PE396.605v02-00 4/5 CM\745366.doc
Se ei kuitenkaan pystynyt vetoomuksen esittäjän tapauksessa selvittämään, olivatko tämän Ranskassa kirkolle maksamat maksut ( Kirchenbeiträge ) verrattavissa Saksan kirkollisveroon, joihin sovelletaan EstG:n 10 pykälän 1 momentin 4 alamomentin mukaista verovähennysoikeutta, vai ovatko ne hyväntekeväisyyteen ja uskonnollisille yhteisöille tehtyjä lahjoituksia, joihin sovelletaan EstG:n 10b pykälän 1 momenttia, jolloin niitä voidaan vähentää verotuksessa enintään viisi prosenttia kokonaistuloista. Vetoomuksen esittäjä katsoi 15.2.2008 päivätyssä kirjeessä, että Kirchenbeiträge-maksuja tulisi pitää saksalaista kirkollisveroa vastaavana. Vetoomuksen esittäjä lisäsi 3.3.2008 päivätyllä kirjeellä vielä, että hänen Ranskassa kirkolle maksamansa maksut ovat Kirchenbeiträge-maksuja, eivät lahjoituksia. Hänen käsityksensä mukaan näiden Kirchenbeiträge-maksujen tulisi olla EstG:n 10 pykälän 1 momentin 4 alamomentin mukaisesti verovähennyskelpoisia kirkollisverojen tapaan, koska myös Saksan lainsäännön mukaisesti tunnustetuille julkisyhteisöille ( Körperschaft des öffentlichen Rechts ), jotka eivät kanna kirkollisveroa (kuten Saksan Jehovan todistajat) maksetut Kirchenbeiträge-maksut ovat Saksan lainsäädännön mukaan kirkollisveron tapaan verovähennyskelpoisia. II. Vetoomusta koskevat komission huomiot 1. SYRJINNÄN TUTKIMINEN Kuten ensimmäisessä viestissä todettiin, komissio käynnisti 6.62008 Saksaa vastaan virallisen rikkomismenettelyn (2008/2009) osoittamalla Saksan hallitukselle virallisen huomautuksen. Rikkominen koskee molempia tilanteita; sekä ulkomaille maksetun kirkollisveron että ulkomaisille hyväntekeväisyysjärjestöille tehtyjen lahjoituksen verovähennyskelvottomuutta. Saksan liittotasavallan hallitus ei ole vielä vastannut viralliseen huomautukseen. 2. VETOOMUKSEN ESITTÄJÄN MAKSAMIEN MAKSUJEN PITÄMINEN KIRKOLLISVEROINA Mitä tulee vetoomuksen esittäjän maksamien maksujen laatuun, komissio voi vain toistaa sen, mitä se totesi ensimmäisessä viestissään. Vetoomuksen esittäjän osalta kyse on syrjinnästä vain, jos kirkkomaksut ( Kirchenbeiträge ), joita vetoomuksen esittäjä on maksanut Ranskaan, ovat verrattavissa Saksan kirkollisveroihin tai kuten vetoomuksen esittäjä huomautti 3.3.2008 päivätyssä kirjeessään muille julkisyhteisöksi tunnustetuille uskonnollisille yhteisöille maksettuihin Kirchenbeiträge-maksuihin, joihin sovelletaan EstG:n 10 pykälän 1 momentin 4 alamomentissa säädettyä verovähennysoikeutta. Komissio ei kuitenkaan voi arvioida tätä asiaa, koska sillä ei ole toimivaltaa tehdä yksittäistapauksia koskevia ratkaisuja. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on käsiteltävä asia, ja jos siitä on epäselvyyttä, se on tutkittava kansallisissa tuomioistuimissa. CM\745366.doc 5/5 PE396.605v02-00