Vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen soveltaminen ennakkolupamenettelyihin

Transkriptio

1

2 EUROOPAN KOMISSIO YRITYS- JA TEOLLISUUSTOIMINNAN PÄÄOSASTO Toimintaohjeet 1 Bryssel Vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen soveltaminen ennakkolupamenettelyihin 1. JOHDANTO Tämän asiakirjan tarkoituksena on antaa helppokäyttöisiä ohjeita asetuksen (EY) N:o 764/ (jäljempänä vastavuoroista tunnustamista koskeva asetus tai asetus ) soveltamisesta ennakkolupamenettelyihin. Asiakirjaa ajantasaistettaessa otetaan huomioon jäsenvaltioilta, viranomaisilta ja yrityksiltä kerätyt kokemukset ja tiedot. 2. VASTAVUOROISTA TUNNUSTAMISTA KOSKEVA ASETUS (EY) N:O 764/2008 Asetuksen 2 artiklan mukaan asetusta sovelletaan talouden toimijoille osoitettuihin hallinnollisiin päätöksiin, kun päätös perustuu tekniseen määräykseen ja koskee tuotetta, jota pidetään laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa, ja kun kyseisen päätöksen välitön tai välillinen vaikutus on tuotteen kieltäminen, muuttaminen, lisätestaus tai vetäminen markkinoilta. Näin ollen asetusta sovelletaan, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät: (Aiottu) hallinnollinen päätös koskee tuotetta, jota pidetään laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa (Aiottu) hallinnollinen päätös koskee tuotetta, johon ei sovelleta yhdenmukaistettua unionin lainsäädäntöä 1 2 Tämä asiakirja ei ole oikeudellisesti sitova. Euroopan komissio tai kukaan sen puolesta toimiva henkilö ei ole vastuussa siitä, mihin näitä tietoja mahdollisesti käytetään, eikä virheistä, joita huolellisesta valmistelusta ja useista tarkistuksista huolimatta voi esiintyä. Toimintaohjeet eivät välttämättä kuvasta Euroopan komission näkemystä tai kantaa. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 764/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tiettyjen kansallisten teknisten määräysten soveltamista toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyihin tuotteisiin koskevista menettelyistä sekä päätöksen N:o 3052/95/EY kumoamisesta, EUVL L 218, , s 21.

3 Asetuksella säännellään alaa, jota ei ole yhdenmukaistettu yhteisössä, ja sitä sovelletaan erityisesti tuotteisiin, joilla ei ole EU:n tasolla yhdenmukaistettua lainsäädäntöä, tai tuotteiden piirteisiin, jotka jäävät osittaisen yhdenmukaistamisen ulkopuolelle. (Aiottu) hallinnollinen päätös on osoitettu talouden toimijalle Rajoitusta koskeva päätös, joka on osoitettu luonnolliselle tai oikeushenkilölle, joka ei ole taloudellinen toimija, ei siis kuulu vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen soveltamisalaan. (Aiottu) hallinnollinen päätös perustuu tekniseen määräykseen Asetuksessa 3 teknisellä määräyksellä tarkoitetaan jäsenvaltion lain, asetuksen tai muun hallinnollisen määräyksen säännöstä, jota ei ole yhdenmukaistettu yhteisön tasolla ja jossa kielletään tuotteiden kaupan pitäminen tai jonka noudattaminen on pakollista, kun tuotetta pidetään kaupan kyseisen jäsenvaltion alueella, ja (1) jossa jäsenvaltio kieltää toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan olevan tuotteen (tai tuotetyypin) kaupan pitämisen alueellaan tai jonka noudattaminen on pakollista, jotta tuotetta voidaan pitää kaupan jäsenvaltiossa, jossa hallinnollinen määräys on voimassa tai tulee voimaan; ja jossa säädetään (2) muista vaatimuksista, joiden tarkoituksena on suojata ympäristöä, ja joka vaikuttaa tuotteen elinkaareen sen jälkeen kun se on saatettu markkinoille. (Aiotulla) hallinnollisella päätöksellä kielletään toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidetyn tuotteen pääsy markkinoille tai vaikeutetaan sitä Asetuksen mukaan 4 (aiotun) hallinnollisen päätöksen välittömänä tai välillisenä vaikutuksena on oltava tuotteen kieltäminen, muuttaminen, lisätestaus tai vetäminen markkinoilta. Tämä tarkoittaa, että vastavuoroista tunnustamista koskevaa asetusta olisi sovellettava kaikkiin tämäntyyppisiin rajoituksiin. Asetuksessa vahvistetaan menettely, jota on noudatettava, jos vastavuoroisen tunnustamisen periaate yksittäistapauksissa hylätään. Menettelyä on noudatettava, kun edellä mainitut ehdot täyttyvät, jotta voidaan vähentää tavaroiden vapaan liikkuvuuden laittomia esteitä, jotka aiheutuvat teknisistä määräyksistä. Asetuksessa määritellään tiukat määräajat toimivaltaiselle viranomaiselle, joka velvoitetaan osoittamaan tekniset tai tieteelliset perusteet sille, miksi tiettyä tuotetta ei voida nykymuodossaan saattaa jäsenvaltion markkinoille. 3. ENNAKKOLUPAMENETTELYT Ennakkolupamenettely on jäsenvaltion lainsäädännön mukainen hallinnollinen menettely, jolla kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa hakemuksen perusteella muodollisen hyväksyntänsä, ennen kuin tuote voidaan saattaa kyseisen jäsenvaltion markkinoille. 3 4 Asetuksen 2 artiklan 2 kohta. Asetuksen 2 artiklan 1 kohta.

4 Yhteisöjen tuomioistuin on useaan kertaan todennut 5, että kansallinen lainsäädäntö, jossa vaaditaan tuotteiden alistamista ennakkolupamenettelyyn ennen kuin ne voidaan saattaa markkinoille, rajoittaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Kyseiset menettelyt voivat kuitenkin olla perusteltuja, jos kansalliset määräykset noudattavat unionin oikeudessa tunnustettua yleisen edun tavoitetta ja ovat oikeasuhteisia. Yhteisöjen tuomioistuin on asettanut useita ehtoja sille, milloin ennakkolupamenettely voi olla perusteltu: sen on perustuttava objektiivisiin, syrjimättömiin ja ennalta tiedossa oleviin kriteereihin, joilla kansallisten viranomaisten harkintavallalle asetetaan rajat, jotka estävät sen mielivaltaisen käyttämisen se ei saa johtaa siihen, että valvontatoimet, jotka on jo suoritettu toisten menettelyiden mukaisesti joko samassa jäsenvaltiossa tai toisessa jäsenvaltiossa, suoritetaan toiseen kertaan ennakkolupa on tarpeen ainoastaan, jos on katsottava, että jälkikäteen suoritettava tarkastus tapahtuu liian myöhään, jotta se olisi tosiasiallisesti tehokas ja jotta sillä voitaisiin saavuttaa tavoiteltu päämäärä menettelyyn liittyvät kustannukset ja siihen kuluva aika eivät saa estää toimijoita noudattamasta liiketoimintasuunnitelmaansa. Asetuksen johdanto-osan 11 kappaleessa todetaankin seuraavasti: "Tässä asetuksessa tarkoitettuja teknisiä määräyksiä sovelletaan joskus jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvassa pakollisessa ennakkolupamenettelyssä ja sen avulla, jolloin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi, ennen kuin tuote tai tuotetyyppi voidaan kyseisen lainsäädännön mukaisesti saattaa kyseisen jäsenvaltion markkinoille tai markkinoiden osalle, annettava muodollinen hyväksyntänsä hakemuksen perusteella. Tällaisen menettelyn olemassaolo sinänsä rajoittaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Sen vuoksi pakollisen ennakkolupamenettelyn olisi, jotta se olisi tavaroiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla koskevan perusperiaatteen osalta perusteltu, noudatettava yhteisön oikeudessa tunnustettua yleisen edun tavoitetta ja oltava syrjimätön ja oikeasuhteinen; toisin sanoen sen olisi oltava aiheellinen ja taattava tavoitellun päämäärän saavuttaminen eikä se saisi ylittää sitä, mikä on välttämätöntä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tällaisen menettelyn yhdenmukaisuutta suhteellisuusperiaatteen kanssa olisi arvioitava yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä esitettyjen huomioiden perusteella." 3.1. Yksinkertaistettu menettely Välttääkseen erilaisista tuotteista aiheutuvia mahdollisia riskejä jäsenvaltio voi ottaa käyttöön sallittujen aineiden luetteloita ja vaatia, että muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden valmistusaineiden, joita ei vielä ole sallittu kyseisessä jäsenvaltiossa, on läpäistävä turvatarkastus ennen kuin aineet voidaan sisällyttää sallittujen aineiden luetteloon. 5 Asia C-390/99, Canal Satélite Digital SL, tuomio , 43 kohta; asia C-432/03, komissio v. Portugalin tasavalta, tuomio , 52 kohta; asia C-443/02, Nicolas Schreiber, tuomio , kohta.

5 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan lainsäädännössä on tällöin säädettävä yksinkertaistetusta lupamenettelystä, jolla tuojat voivat saada aineen sisällytetyksi sallittujen aineiden kansalliseen luetteloon 6. Yksinkertaistetulta menettelyltä vaaditaan, että se on helppokäyttöinen se on saatettavissa loppuun kohtuullisessa ajassa hylkäävä päätös on voitava saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat hylätä hakemuksen tuotteen merkitsemiseksi sallittujen aineiden kansalliseen luetteloon vain, jos aineesta aiheutuu todellista vaaraa kansanterveydelle. 4. VASTAVUOROISTA TUNNUSTAMISTA KOSKEVAN ASETUKSEN SOVELTAMINEN ENNAKKOLUPAMENETTELYIHIN Asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa viitataan nimenomaan ennakkolupamenettelyihin: "Tuotetta koskeva ennakkolupavaatimus ei sinänsä muodostaisi tässä asetuksessa tarkoitettua teknistä määräystä, joten päätös jättää tuote markkinoiden ulkopuolelle tai poistaa se markkinoilta yksinomaan sillä perusteella, että sillä ei ole voimassa olevaa ennakkolupaa, ei olisi sellainen päätös, johon tätä asetusta sovelletaan. Jos tällaista pakollista ennakkolupaa kuitenkin haetaan jollekin tuotteelle, kaikkia päätöksiä, joilla on tarkoitus hylätä hakemus teknisen määräyksen perusteella, olisi kohdeltava tämän asetuksen mukaisesti, jotta hakija voisi saada tässä asetuksessa säädettyä menettelyllistä suojaa." 4.1. Ennakkolupaa koskeva vaatimus ei ole tekninen määräys Joissakin tapauksissa jäsenvaltioiden kansallinen lainsäädäntö edellyttää, että tuotteelle on hankittava ennakkolupa ennen kuin se voidaan saattaa markkinoille. Ellei talouden toimija ole hakenut kyseistä lupaa, tuote voidaan jättää markkinoiden ulkopuolelle tai poistaa markkinoilta. Päätös on osoitettu talouden toimijalle ja sillä kielletään tuotteen pääsy markkinoille, mutta se ei perustu tekniseen määräykseen. Vaatimus hakea lupa ennen tuotteen saattamista markkinoille ei sellaisenaan kuulu asetuksen piiriin 7. Näin ollen hallinnollinen päätös jättää tuote markkinoiden ulkopuolelle tai poistaa se markkinoilta yksinomaan sillä perusteella, että tuotteella ei ole ennakkolupaa, ei ole asetuksessa tarkoitettu päätös. Kansallisten viranomaisten ei pitäisi soveltaa 4 6 artiklan menettelyä tässä tapauksessa. Esimerkki 1: 6 7 Erityisesti asia C-24/00, komissio v. Ranskan tasavalta, tuomio Katso edellä oleva 3 kohta, jossa käsitellään ehtoja, jotka tällaisen järjestelyn tulee täyttää, jotta se katsotaan oikeutetuksi.

6 Tosiasiat: Jäsenvaltion A toimivaltainen viranomainen poistaa markkinoilta jäsenvaltiossa B laillisesti kaupan pidetyn vitamiinivalmisteen sillä perusteella, että tuotteella ei ole ennakkolupaa. Valmistaja haastaa jäsenvaltion A oikeuteen siitä, ettei sille ole ilmoitettu aiotusta päätöksestä eikä annettu tilaisuutta toimittaa huomautuksiaan, vaikka nämä oikeudet vahvistetaan asetuksessa 8. Ratkaisu: Jäsenvaltion A toimivaltainen viranomainen on toiminut oikein jättäessään soveltamatta asetusta, koska päätöksen perustana ei ollut tekninen määräys. Näin ollen vaatimus hakea tuotteelle ennakkolupa, ennen kuin tuote voidaan saattaa markkinoille, ei ole tekninen määräys Kun ennakkolupa evätään teknisen määräyksen perusteella Toimivaltainen viranomainen voi ennakkolupamenettelyn aikana arvioida tuotteen joko hyvin yleisten kriteerien tai teknisen määräyksen perusteella. Kun viimeksi mainitussa tapauksessa haetaan pakollista ennakkolupaa jollekin tuotteelle, päätöksiä, joilla on tarkoitus joko suoraan tai välillisesti kieltää pääsy markkinoille hakemus teknisen määräyksen perusteella, olisi kohdeltava tämän asetuksen mukaisesti, jotta hakija voisi saada tässä asetuksessa säädettyä menettelyllistä suojaa. Esimerkki 2: Tosiasiat: Jäsenvaltion A toimivaltainen viranomainen havaitsee ennakkolupamenettelyn aikana, että toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidetty tuote ei vastaa joitakin jäsenvaltion A kansallisia teknisiä määräyksiä. Viranomainen huomaa myös, ettei sillä ole teknisiä tai tieteellisiä todisteita siitä, että kyseiset tekniset määräykset ovat SEUT 36 artiklan (EY 30 artiklan) nojalla tai yleisen edun mukaisten ensisijaisten syiden vuoksi oikeutettuja. Ratkaisu: Jäsenvaltion A toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä 9 ja SEUT 34 artiklasta (EY 28 artiklasta) johtuvaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta ja sallittava tuotteen myyminen markkinoilla. Asetusta ei tarvitse soveltaa, ellei päätöstä, jonka tarkoituksena on kieltää tuotteen pääsy jäsenvaltion A markkinoille, ole tehty. Esimerkki 3: Tosiasiat: Jäsenvaltion A toimivaltainen viranomainen kielsi pakollisen ennakkolupamenettelyn aikana jäsenvaltiossa B laillisesti kaupan pidettyjen polyeteenistä valmistettujen piippujen saattamisen markkinoille teknisen määräyksen perusteella. Viranomainen kuitenkin laiminlöi päätöksestä ilmoittamisen talouden 8 9 Asetuksen 6 artiklan 1 kohta. Asia C-120/78, Rewe-Zentral AG v Bundesmonopolverwaltung für Branntwein, ns. Cassis de Dijon -tapaus, tuomio

7 toimijalle 20 työpäivän kuluessa, mikä on asetuksessa vahvistettu määräaika 10. Valmistaja toi piiput markkinoille päätöksestä huolimatta. Ratkaisu: Valmistaja oli oikeassa saattaessaan tuotteen markkinoille, koska asetusta on sovellettava tällaisiin päätöksiin. Asetuksen 6 artiklan 4 kohdassa sanotaan, että jos päätöstä ei anneta tiedoksi asetuksessa vahvistetussa määräajassa, tuotetta katsotaan pidettävän laillisesti kaupan kohdejäsenvaltiossa Asetuksen 6 artiklan 4 kohta.

8