KIRJALLINEN KYSYMYS 795/2001 vp Naisten ja miesten samapalkkaisuus työelämässä Eduskunnan puhemiehelle Naisten ja miesten välinen palkkaero on edelleen noin 20 % miesten hyväksi. Keskipalkkaisilla tämä tarkoittaa noin 2 500 markkaa kuukaudessa. Suurimmillaan ero on vaativissa toimihenkilötehtävissä ja pienimmillään matalapalkkatehtävissä. Vuoden 1999 (neljäs neljännes) lopussa naisten keskipalkka oli 10 529 mk ja miesten 12 823 mk. Ero oli noin 2 300 markkaa. Vuoden 2000 (neljäs neljännes) lopussa naisten keskipalkka oli 10 941 mk ja miesten 13 330 mk. Ero oli noin 2 500 mk. Noin puolet palkkaerosta on sellaista, jolle ei löydy perustetta henkilöihin tai työsuhteisiin liittyvistä taustatekijöistä. Näitä ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä syitä ovat ns. tuottavuustekijät, kuten esim. koulutus, työkokemus ja asema. Kun nämä poistetaan, jäävät jäljelle niin sanotut selittämättömät syyt, joita voi olla esim. rakenteellinen syrjintä. Sitä, mistä naisten ja miesten palkkaero johtuu, ei ole pystytty tyhjentävästi selvittämään. Viime vuonna tasa-arvovaltuutetun toimistossa (nyk. sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikössä) käynnistyi tutkimus- ja seurantahanke, jonka tavoitteena on saada aikaan vertailukelpoinen palkkojen seurantakehikko, jonka avulla pystyttäisiin katsomaan, mitkä tekijät selittävät palkkaeroja. Tutkimus ei kuitenkaan poista palkkaeroja, vaan antaa tietoa palkkapolitiikalle. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä naisten ja miesten samapalkkaisuuden aikaansaamiseksi, että naiset ja miehet saavat samasta työstä saman palkan? Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2001 Marja Tiura /kok Susanna Rahkonen /sd Annika Lapintie /vas Toimi Kankaanniemi /kd Timo Seppälä /kok Paula Lehtomäki /kesk Kirsi Ojansuu /vihr Katri Komi /kesk Leena Rauhala /kd Ismo Seivästö /kd Lauri Oinonen /kesk Marja-Leena Kemppainen /kd Tanja Karpela /kesk Petri Neittaanmäki /kesk Pekka Nousiainen /kesk Merikukka Forsius /vihr Rauha-Maria Mertjärvi /vihr Susanna Huovinen /sd Versio 2.0
Ulla Juurola /sd Leena Luhtanen /sd Marjaana Koskinen /sd Mirja Ryynänen /kesk Maria Kaisa Aula /kesk Kirsi Piha /kok Raija Vahasalo /kok Olli Nepponen /kok Kalervo Kummola /kok Päivi Räsänen /kd Liisa Hyssälä /kesk Paula Kokkonen /kok Pirjo-Riitta Antvuori /kok Hanna Markkula-Kivisilta /kok Jyrki Katainen /kok Tuula Haatainen /sd Saara Karhu /sd Christina Gestrin /r Marja-Liisa Tykkyläinen /sd Tuija Nurmi /kok Ulla Anttila /vihr Marjatta Stenius-Kaukonen /vas Pertti Hemmilä /kok Kaarina Dromberg /kok Janina Andersson /vihr Inkeri Kerola /kesk Tarja Kautto /sd Leea Hiltunen /kd Tuija Brax /vihr Säde Tahvanainen /sd Outi Ojala /vas Katja Syvärinen /vas Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk Juha Korkeaoja /kesk 2
Ministerin vastaus KK 795/2001 vp Marja Tiura /kok ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Marja Tiuran /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 795/2001 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä naisten ja miesten samapalkkaisuuden aikaansaamiseksi, että naiset ja miehet saavat samasta työstä saman palkan? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Hallitusohjelman yhtenä keskeisenä tasa-arvotavoitteena on edistää samapalkkaisuutta työelämässä. Samapalkkaisuudella tarkoitetaan sekä samaa palkkaa samasta työstä että samaa palkkaa samanarvoisesta työstä (Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986). Naisten ja miesten välillä vallitsevaa palkkaeroa voidaan selittää, kuten kirjallisessa kysymyksessä esitetään, vain osittain tilastollisin keinoin. Osa palkkaeroista on tulkittavissa naisten ja miesten erilaiseksi kohteluksi. Samapalkkaisuuden edistäminen on haastava ja moniulotteinen tehtävä, koska se, mitä samanarvoisilla töillä käytännössä tarkoitetaan, on jatkuvan neuvottelun kohteena työehtosopimuksissa ja työnarvioinnissa. Tässä työmarkkinaosapuolilla on keskeinen rooli. Naisten ja miesten välisiä palkkaeroja pidetään vakavana epäkohtana Euroopan unionissa. Samapalkkaisuuden edistäminen on ensiksikin osa Euroopan unionin työllisyysstrategiaa. Toiseksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätökset ovat linjanneet merkittävästi samapalkkaisuusperiaatetta. Tänä vuonna samapalkkaisuus on esillä myös Euroopan unionin viidennen tasaarvo-ohjelman toimeenpanossa (Sukupuolten tasa-arvoa koskeva yhteisön puitestrategia 2001 2005), sillä ensimmäisenä vuotena priorisoidaan samapalkkaisuuden edistämiseen tähtääviä toimia. Syksyn 2001 puheenjohtajamaa Belgia valmistelee esitystä yhteisön seurantaindikaattoreiksi samapalkkaisuuden alalta. Tasa-arvovaltuutetun toimiston tilaama tutkimus sukupuolten palkkaerojen tilastoinnista ja analyysistä antaa Suomelle hyvät taustatiedot myös tähän työhön osallistumiseksi. Suomen tasa-arvolaki on tarjonnut perustan suunnitelmalliselle tasa-arvotyölle ja positiivisille toimille tasa-arvon edistämiseksi työelämässä. Lain tarjoamia mahdollisuuksia on kuitenkin hyödynnetty riittämättömästi. Myös yhteisölainsäädäntö on kehittynyt tasa-arvolain viimeisen uudistuksen (1995) jälkeen. Yhteisöllä on selkeä toimivalta ryhtyä toimiin tasa-arvoisen kohtelun varmistamiseksi työtä ja ammattia koskevissa kysymyksissä, samapalkkaisuusperiaate mukaan lukien. Lisäksi Amsterdamin sopimuksessa (1997) määrätään sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta naisten ja miesten välisen eriarvoisuuden poistamiseksi. Hallitus onkin asettanut tasa-arvolain muuttamistoimikunnan. Sen tehtävänä on pohtia muun muassa edellä mainittuja kysymyksiä ja laatia hallituksen esitys tasaarvolain uudistamiseksi vuoden 2001 loppuun mennessä. Toimikunta tulee ottamaan myös kantaa Ruotsin tasa-arvolakiuudistukseen, jossa työpaikkoja velvoitetaan kartoittamaan vuosittain naisten ja miesten väliset palkkaerot ja tekemään suunnitelman erojen poistamiseksi. Hallitus pyrkii siis edistämään samapalkkaisuutta monella tasolla: kehittämällä lainsäädäntöä ja edistämällä naisten ja miesten tasa-arvo- 3
Ministerin vastaus tavoitteiden valtavirtaistamista, tukemalla työelämän tasa-arvoa ja hyvien tasa-arvokäytäntöjen toteuttamista sekä kannustamalla alan tutkimusta ja tilastojen kehittämistä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Helsingissä 9 päivänä heinäkuuta 2001 Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara 4
Ministerns svar KK 795/2001 vp Marja Tiura /kok ym. Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Marja Tiura /saml m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 795/2001 rd: Vad avser regeringen göra för att åstadkomma lika lön för kvinnor och män, så att kvinnor och män får lika lön för lika arbete? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Ett av regeringsprogrammets centrala jämställdhetsmål är att främja lika lön i arbetslivet. Med lika lön avser man både lika lön för lika arbete och lika lön för likvärdigt arbete (Lagen om jämställdhet mellan kvinnor och män 609/1986). Den rådande skillnaden i lön mellan kvinnor och män kan, liksom framförs i det skriftliga spörsmålet, förklaras endast delvis med statistiska medel. En del av löneskillnaderna kan tolkas som olika behandling av kvinnor och män. Att främja lika lön är en utmanande och mångdimensionerad uppgift, eftersom det som i praktiken avses med likvärdigt arbete är föremål för fortgående diskussion i kollektivavtal och i utvärderingen av arbetet. I detta spelar arbetsmarknadsparterna en central roll. Skillnader i lön mellan kvinnor och män anses vara ett allvarligt missförhållande i Europeiska unionen. Att främja lika lön är för det första en del av Europeiska unionens sysselsättningsstrategi. För det andra har de Europeiska gemenskapernas domstolars beslut på ett anmärkningsvärt sätt stakat ut principen om lika lön. I år har lika lön tagits upp också i verkställandet av Europeiska unionens femte jämställdhetsprogram (Gemenskapens ramstrategi för jämställdhet mellan könen 2001 2005), för under det första året prioriteras verksamhet som inriktas på att främja lika lön. Belgien, som är ordförarland hösten 2001, förbereder ett förslag till gemenskapens övervakningsindikatorer inom området för lika lön. Undersökningen som Jämställdhetsombudsmannens byrå har beställt gällande statisktikföring och analys av löneskillnader mellan könen ger Finland god bakgrundsinformation för att delta också i detta arbete. I Finland har lagen om jämställdhet givit en grund för planenligt jämställdhetsarbete och positiv verksamhet för att främja jämställdhet i arbetslivet. De möjligheter som lagen erbjuder har trots detta utnyttjats otillräckligt. Också gemenskapslagstiftningen har utvecklats efter den senaste revisionen av lagen om jämställdhet (1995). Gemenskapen har klara befogenheter att vidta åtgärder för att försäkra jämlik behandling i frågor gällande arbete och yrke, principen om lika lön inberäknat. I Amsterdamfördraget (1997) stadgas det dessutom om mainstreaming av jämställdhet mellan könen för att eliminera olikvärdighet mellan kvinnor och män. Regeringen har därför tillsatt en kommitté för ändring av lagen om jämställdhet. Dess uppgift är att begrunda bland annat de ovan nämnda frågorna och göra upp en proposition om revidering av lagen om jämställdhet före utgången av år 2001. Kommittén skall också ta ställning till revisionen av Sveriges jämställdhetslag, där arbetsplatser förpliktas att årligen kartlägga löneskillnaderna mellan män och kvinnor och göra upp en plan för att eliminera dessa skillnader. Regeringen strävar således efter att främja lika lön på många nivåer: genom att utveckla lagstiftningen och främja mainstreaming av jämställd- 5
Ministerns svar hetsmålen för kvinnor och män, genom att stöda jämställdhet i arbetslivet och verkställa god jämställdhetspraxis samt genom att uppmuntra till forskning i området och utveckling av statistik både på nationell och internationell nivå. Helsingfors den 9 juli 2001 Omsorgsminister Osmo Soininvaara 6