KIRJALLINEN KYSYMYS 78/2010 vp Keski-Suomen ja Pohjanmaan hätäkeskusten toiminnan jatkaminen Eduskunnan puhemiehelle Sekä Keski-Suomen että Pohjanmaan lääkärikeskukset olisi mielekkäintä säilyttää nykyiseen tapaan omina erillisinä yksikköinään jatkossakin, ja tehty ratkaisu niiden yhdistämisestä tulisi peruuttaa. Molemmat nyt toiminnassa olevat hätäkeskukset omaavat tarkoituksenmukaiset tilat ja paikallistuntemuksen hallitsevan henkilökunnan. Vaasan hätäkeskuksen kannalta on tarpeen myös hyvä ruotsin kielen taito ja meripelastuksen asiantuntemus. Nykyisen Keski-Suomen hätäkeskusalueen hätäkeskus sijaitsee Jyväskylässä Roninmäen Suojaerityisturvakiinteistössä, jonka suojausluokka on S6. Rakennuskompleksi on rakennettu poikkeusolojen pitkäkestoisia erityistilanteita varten. Hätäkeskuksen tilat ovat kokonaisuudessaan EMP-suojatut. Sähkösyötön osalta kiinteistö on varustettu varajärjestelmillä, jotka mahdollistavat pitkäaikaisen oman sähköntuotannon käyttäjien tarpeisiin. Hätäkeskuksen omassa käytössä on tilaa noin 1 200 m 2. Kiinteistön kokonaispinta-ala on 12 000 m 2, joka sisältää myös kiinteistössä vuokralla olevien toimijoiden yhteiskäyttöisiä tiloja ja toimintoja. Tilajärjestelyiden avulla hätäkeskuksen toimintoja voidaan laajentaa vielä tarvittaessa noin 1 700 m 2 kustannustehokkaasti kasvavan toimintavolyymin ja henkilöstömäärän tarpeisiin. Kiinteistön suojatilojen vuokrataso on sen suojaukseen ja poikkeusolojen valmiuteen nähden edullinen. Roninmäen Suojaan on hätäkeskuksen ohella sijoitettu muita turvallisuusorganisaatioita (mm. Puolustusvoimat, Erillisverkot, TeliaSonera), joilla on merkitystä varauduttaessa mm. poikkeusolojen viestitoiminnan varmistamiseen. Roninmäen Suojan kautta kulkevat maamme merkittävimmät viesti- ja tietoliikenneyhteydet, jotka mahdollistavat hätäkeskuksen toiminnan tulevassa verkottuneessa toimintamallissa, jossa hätäkeskukset on liitetty toisiinsa tietoverkon kautta. Puolustusvoimilla on Keski-Suomessa myös monia toimintoja, jotka omalta osaltaan tukevat hätäkeskuksen toimintaa. Keski-Suomessa Jyväskylässä maakunta takaa myös pätevän, koulutetun ja hyvän paikallistuntemuksen omaavan henkilöstön saatavuuden hätäkeskuksen käyttöön. Valtion Pelastusopisto Kuopiossa, noin 120 km:n päässä Jyväskylästä, kouluttaa hätäkeskuspäivystäjiä ja muuta henkilöstöä eri viranomaistahoille. Eri asiakastyytyväisyystutkimusten mukaan yleisö on ollut tyytyväisintä Keski-Suomen ja Etelä-Savon hätäkeskusten palveluihin. Keski-Suomen hätäkeskuksella on myös pitkäaikaista osaamista hätäkeskustoiminnasta ja sen kehittämisestä, sillä se toimi vuosina 1996 2001 SM:n kokeiluhätäkeskuksena. Keski-Suomessa useat hätäkeskuksen työntekijät ovat maakunnan eri seutukunnilla, kuten mm. Keuruulla, aiemmin poliiseina ja puolustuslaitoksen palveluksessa toimineita henkilöitä, joten heillä on luontaisesti työhön tarpeellista paikallistuntemusta. Vastaavasti Vaasan hätäkeskuksen henkilökunta omaa erityisolosuhteisiin soveltuvan paikallistuntemuksen ja kielitaidon. Versio 2.0
Hätäkeskuksen toiminnot tarvitsevat hyvät normaaliajan viestiyhteydet, jotta kansalaiset voivat saada välittömästi apua. Viestiverkot ovat haavoittuvia normaaliaikoina mm. ukkosten, myrskyjen, runsaan lumentulon ja muiden häiriötekijöiden vuoksi. Viestiyhteyksien haavoittuvuus kasvaisi jo rauhanajan poikkeusoloissa, kuten mm. pandemian aikana, jolloin huoltohenkilöstöä olisi poissa töistä. Kriisien, kuten mm. ydinkatastrofien, aikana eriasteisten viestiyhteyksien ylläpito ja korjaukset olisivat haaste siitä vastaavalle ja jatkuvasti jo normaalioloissakin vähennetylle henkilöstölle. Lankapuhelinverkon tuhoaminen, jota TeliaSonera ja muutkin puhelinyhtiöt ovat viime vuosina tehneet, on lisäämässä kansalaisten riskiä viestiyhteyden katkeamiseen kaukana vieraassa maakunnassa olevaan hätäkeskukseen. Sodan aikana ongelmat olisivat ihan oma lukunsa. Nykyiset hätäkeskukset sekä Jyväskylässä että Vaasassa on perusteltua säilyttää. Käytännön toimintojen kustannussäästöjä ei ole saavutettavissa hätäkeskusten yhdistämisillä ilman toiminnan palvelutason heikentymistä. Keski-Suomeen on organisoitu Turvallisuuden liiketoimintaverkosto, joka pyrkii entistä vahvemmin kytkemään tiedonhallinnan ja osaamisen organisaatioiden kilpailukykyyn ja kilpailuedun saavuttamiseen sekä sen ylläpitämiseen. Tavoitteena on informaatioon, tietoon, osaamiseen sekä kehittyneeseen turvallisuus- ja tietotekniikkaan liittyvien strategioiden yhteenkytkeminen ja yhdenmukainen muotoileminen liiketoiminta- ja yritysstrategioiden kanssa. Keski-Suomessa on useita toimijoita, joiden palveluksessa työskentelee yli 3 000 ammattilaista turvallisuustoimialalla. Yhteistyö turvallisuustoimijoiden ja Keski-Suomessa toimivien turvallisuusalan yritysten, Jyväskylän yliopiston ja VTT:n kanssa tulee tuottamaan merkittävää uutta liiketoimintaa ja osaamista, joka on suunnattu sekä kansallisille että kansainvälisille asiakkaille. Verkosto Keski-Suomessa muodostuu turvallisuusteknologiaa tuottavista yrityksistä, turvallisuuspalveluita tuottavista yrityksistä, turvallisuustoimijoista, turvallisuusalan koulutuspalveluita antavista laitoksista ja turvallisuusalan tutkimus- ja kehittämisorganisaatioista. Turvallisuusteknologiaa tuottavia yrityksiä ovat mm. Digia Oyj, EADS SN Oy, Ixonos Oyj, Millog Oy, Patria Oyj, Saab System Oy ja Tieto Oy, joissa työskentelee Jyvässeudulla yli 600 henkilöä. Turvallisuustoimijoita Keski-Suomessa ovat mm. ilmavoimat, Puolustusvoimien Johtamisjärjestelmäkeskus, Keski-Suomen poliisilaitos, Keski-Suomen hätäkeskus, Suomen Erillisverkot Oy, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri ja Keski-Suomen pelastuslaitos. Laajan turvallisuuskäsityksen mukaista turvallisuusalan koulutusta antavat Jyväskylän yliopisto ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Turvallisuusalan tutkimus- ja kehittämistoimintaa toteutetaan Jyväskylän yliopistossa ja alan yrityksissä. Tutkimus- ja kehittämistoiminta osana Turvallisuuden liiketoimintaverkostoa antaa mahdollisuuden Keski-Suomen pelastusalan osaamisen kehittämiseen ja parantamiseen, uusien innovaatioiden synnyttämiseen ja turvallisuusteknologioiden tuotantoedellytysten kehittämiseen. Turvallisuuden liiketoimintaverkosto luo Jyväskylään turvallisuusalan osaamiskeskuksen, jonka yhtenä merkittävänä elementtinä on tilannekeskusosaamisympäristö. Jyväskylässä on toiminnassa Hätäkeskuksen lisäksi puolustusvoimien tietoverkkojen tilannekeskus, Suomen Erillisverkkojen pääkäyttökeskus, TeliaSoneran pääkäyttökeskus ja G4S:n pääkäyttökeskus. Tästä kokonaisuudesta muodostuva osaamisympäristö tuottaa kaikkia toimijoita palvelevia käyttäjävaatimuksia tilannekuvaympäristöjen kehittämiseksi. Jyväskylän yliopisto yhdessä osaamiskeskuksen ja turvallisuusalan yrityksen kanssa voi aikaansaada kansallisesti merkittävän kokeilu-, testaus-, simulointi- ja oppimisympäristön Jyväskylään. Tässä kokonaisuudessa Pohjanmaan ja Keski-Suomen hätäkeskusalueen hätäkeskuksella on aivan erityinen rooli vahvistaa sitä osaamista, tehokasta palvelutuotantoa ja kehittämistä, mitä Keski-Suomessa on tällä hetkellä. Ennen ratkaisuja olisi aiheellista selvittää edellä olevan 2
lisäksi, mitä todellisia säästöjä tulee, jos hätäkeskus lopetetaan Jyväskylästä tai Vaasasta, tai jos näiden toiminta yhdistetään, niin mitä uusia kuluja näistä muutoksista syntyy. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin voidaan ryhtyä, että Keski-Suomen ja Pohjanmaan hätäkeskusten toiminnot jatkuvat edelleen Jyväskylässä ja Vaasassa, niin että asiakaspalvelujen taso säilyy parhaimpana mahdollisena? Helsingissä 18 päivänä helmikuuta 2010 Lauri Oinonen /kesk 3
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 78/2010 vp: Mihin toimiin voidaan ryhtyä, että Keski-Suomen ja Pohjanmaan hätäkeskusten toiminnot jatkuvat edelleen Jyväskylässä ja Vaasassa, niin että asiakaspalvelujen taso säilyy parhaimpana mahdollisena? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Nykymuodossaan hätäkeskuslaitos ei muodosta yhtenäistä toiminnallista virastokokonaisuutta, vaan laitoksen 15 hätäkeskuksen organisaatiomallissa keskukset toimivat alueillaan itsenäisinä. Laitoksen toimintavarmuus ei ole optimaalinen hätäkeskusten toimintamallien eriydyttyä toisistaan ja tehtävien ja resurssien jakautuessa epätasaisesti. Hätäkeskuslaitoksen nykyinen aluejako ei vastaa toiminnallisia tarpeita. Keskukset ovat kooltaan ja toimintatavoiltaan niin erilaisia, ettei toiminnan yhtenäistäminen eikä keskusten välinen varmistaminen ole mahdollista. Pienimpien keskusten suhteelliset toimintakustannukset asukaslukuun ja ilmoitusmäärään verrattuna ovat noin kaksinkertaiset suurempiin verrattuna. Henkilöstöä ei nykyjärjestelmällä voida kohdentaa hätäkeskuksiin palveluiden kysynnän mukaan. Palveluita tai toimintoja ei voida myöskään järjestellä tarkoituksenmukaisesti eikä keskittää valtakunnallisesti. Hätäkeskuslaitoksen nykyisen rakenteen ylläpitäminen edellyttäisi huomattavaa henkilöstön ja määrärahojen lisäämistä nykytasoon verrattuna. Lisäksi nykyisen rakenteen säilyttäminen tekisi välttämättä tarvittavan uuden tietojärjestelmän luomisesta huomattavasti kalliimpaa. Valtioneuvosto on 21.1.2010 sisäasiainministeriön esittelystä päättänyt 18 päivänä helmikuuta 2000 annetun hätäkeskuslain (157/2000) 5 :n 1 momentin nojalla seuraavat kuusi hätäkeskusaluetta: Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Hämeen, Pirkanmaan ja Satakunnan, Pohjanmaan ja Keski-Suomen, Itä- ja Kaakkois-Suomen sekä Pohjois-Suomen ja Lapin hätäkeskusalueet. Sisäasiainministeriö on edellä mainittuun aluepäätöksen täytäntöönpanoon liittyen ja eri sijoituspaikkavaihtoehtoja harkittuaan tehnyt 9.3.2010 päätöksen hätäkeskusten sijoituspaikkakunnista. Sijoituspaikkakunnat ovat seuraavat: Uudenmaan hätäkeskus, Kerava, Varsinais-Suomen ja Hämeen hätäkeskus, Turku, Pirkanmaan ja Satakunnan hätäkeskus, Pori, Pohjanmaan ja Keski-Suomen hätäkeskus, Vaasa, Itä- ja Kaakkois-Suomen hätäkeskus, Kuopio, Pohjois-Suomen ja Lapin hätäkeskus, Oulu, ja Erityistoimintoja hoitava hätäkeskus, Kouvola. Keskusten lakkauttamiset ja niiden hoitamien tehtävien ja toimintojen siirtämiset suunnitellaan ottamalla huomioon Hätäkeskuslaitoksen, yhteistoimintaviranomaisten sekä tietotekniikan toteuttamisessa tarvittavien voimavarojen mahdollisimman tasainen vuosittainen jakautuminen. Muutokset tehdään vuosien 2011 2015 aikana. Muutoksen yhteydessä ei rakenneta uusia toimitiloja. 4
Ministerin vastaus KK 78/2010 vp Lauri Oinonen /kesk Päätöksessä on kiinnitetty erityistä huomiota hätäkeskuspalveluiden turvaamiseen molemmilla kansalliskielillä, suomeksi ja ruotsiksi. Muutosprosessissa noudatetaan hyvää henkilöstöpolitiikkaa ja hyödynnetään valtionhallinnon organisaatiouudistuksiin liittyviä menetelmiä henkilöstön aseman turvaamiseksi. Helsingissä 23 päivänä maaliskuuta 2010 Sisäasiainministeri Anne Holmlund 5
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 78/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Lauri Oinonen /cent: Vilka åtgärder kan vidtas för att verksamheten vid nödcentralerna i Mellersta Finland och Österbotten ska fortsätta i Jyväskylä och Vasa så att nivån på kundtjänsterna ska vara den bästa möjliga även i fortsättningen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I sin nuvarande form utgör nödcentralsverket inte form någon samordnad funktionell myndighet, utan i verkets organisationsmodell med 15 nödcentraler är centralerna självständiga inom sina respektive distrikt. Verkets operativa säkerhet är inte den bästa möjliga nu när nödcentralernas verksamhetsmodeller skiljer sig från varandra och uppgifter och resurser är ojämnt fördelade. Nödcentralsverkets nuvarande distriktsindelning tillgodoser inte de operativa behoven. Centralerna är så olika till storlek och funktionssätt att det inte går att samordna verksamheten och säkra att den fungerar mellan centralerna. De minsta centralernas relativa verksamhetskostnader i relation till invånarantal och antal anmälningar är omkring två gånger större än de större centralernas. I det nuvarande systemet kan personal inte avdelas för nödcentralerna enligt efterfrågan på tjänster. Tjänster och verksamheter kan inte heller ordnas på lämpligt sätt eller koncentreras på riksplan. För att upprätthålla Nödcentralsverkets nuvarande struktur krävs det mycket mera personal och anslag jämfört med nuvarande nivå. Dessutom skulle det bli betydligt dyrare att skapa det nya datasystem som absolut behövs för att upprätthålla den nuvarande strukturen. Statsrådet fattade den 21 januari 2010 på föredragning från inrikesministeriet med stöd av 5 1 mom. i lagen av den 18 februari 2000 om nödcentraler (157/2000) beslut om följande sex nödcentralskretsar: Nylands, Egentliga Finlands och Tavastlands, Birkalands och Satakunta, Österbottens och Mellersta Finlands, Östra och Sydöstra Finlands samt Norra Finlands och Lapplands nödcentralskrets. Inrikesministeriet har i anslutning till ovan nämnda verkställighet av beslutet om kretsar och efter att ha övervägt olika placeringsalternativ den 9 mars 2010 fattat beslut om placeringsorter för nödcentralerna. Placeringsorterna är följande: Nylands nödcentral, Kervo, Egentliga Finlands och Tavastlands nödcentral, Åbo, Birkalands och Satakunta nödcentral, Björneborg, Österbottens och Mellersta Finlands nödcentral, Vasa, Östra och Sydöstra Finlands nödcentral, Kuopio, Norra Finlands och Lapplands nödcentral, Uleåborg och En nödcentral för specialuppgifter, Kouvola. Indragningarna av centralerna och överföringarna av deras uppgifter och verksamhet planeras genom att det tas hänsyn till en så jämn årlig fördelning av de resurser som behövs för Nödcen- 6
Ministerns svar KK 78/2010 vp Lauri Oinonen /kesk tralsverket, samarbetsmyndigheterna och datatekniken som möjligt. Ändringarna görs under åren 2011 2015. Inga nya lokaliteter byggs i samband med ändringen. I beslutet har särskild uppmärksamhet fästs vid att trygga nödcentralstjänster på båda nationalspråken, finska och svenska. I förändringsprocessen iakttas god personalpolitik och tillämpas metoder i anslutning till organisationsreformer i statsförvaltningen för att trygga personalens ställning. Helsingfors den 23 mars 2010 Inrikesminister Anne Holmlund 7