KIRJALLINEN KYSYMYS 485/2013 vp Ulkomailla työskentelevän verotus Eduskunnan puhemiehelle Yhä useampi suomalainen työskentelee erimittaisia jaksoja ulkomailla. Kaksoisverotuksen välttämiseksi Suomella on yli 60 valtion kanssa verosopimus. Sopimuksilla estetään kaksinkertainen verotus erityyppisten tulojen osalta. Sopimusten mukaan palkkaa saadaan pääsääntöisesti verottaa siinä valtiossa, jossa työ tehdään. Ulkomailla tehdystä työstä saatu palkka (ulkomaantyötulo) ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollisen oleskelu ulkomailla johtuu tästä työstä ja kestää yhtäjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta. Tuloverolain 77 :n mukaan Suomen kansalaisen työskennellessä ulkomailla suomalaisen yrityksen palveluksessa lyhytaikaisesti eli enintään kuusi kuukautta, palkka verotetaan Suomessa normaaliin tapaan, eikä työntekovaltiolla ole yleensä verotusoikeutta. Sen sijaan jos oleskelua samassa valtiossa kestää yli 183 päivää, työntekovaltiolla voi olla verotusoikeus. Työskentelypäiviä voi olla vähemmänkin, mutta verosopimusten mukaan yli 183 päivän oleskelu työntekovaltiossa antaa yleensä aina työntekovaltiolle verotusoikeuden palkkaan joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. 183 päivää lasketaan toisissa maissa kalenterivuoden ajalta ja toisissa riittää mikä hyvänsä perättäisten 12 kuukauden jakso. Jos oleskelupäivien lisäksi muutkin kuuden kuukauden säännön edellytykset täyttyvät, palkka on Suomessa vapaa tuloverosta. Työnantaja on kuitenkin velvollinen toimittamaan verovapaasta ulkomaanpalkasta vakuutetun sairausvakuutusmaksun ennakonpidätyksen. Tuloverotuksessa voidaan noudattaa kuuden kuukauden sääntöä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: verosopimus ei estä työskentelyvaltiota verottamasta palkkaa (tai verosopimusta ei ole), kyseessä on vähintään 6 kuukautta yhtäjaksoisesti kestävä ulkomaantyöskentely ja työntekijä ei oleskele Suomessa enempää kuin keskimäärin kuutena päivänä kuukautta kohden. Ulkomaantyötulon verotuskäytännöt poikkeavat eri maiden välillä. Esimerkiksi Ruotsin lainsäädännön mukaan riittää, jos on 183 päivää vuodessa poissa Ruotsissa muualla työskentelemässä ilman vaatimusta yhtäjaksoisuudesta. Suomen tuloverolain vaatimus kuuden kuukauden yhtäjaksoisuudesta ei kohtele ulkomailla työskenteleviä henkilöitä yhdenvertaisesti. Esimerkiksi merenkulkuammateissa käytetään vuorottelua, jolloin vuodessa voi kertyä reilustikin yli 183 ulkomaatyöpäivää esimerkiksi kuuden viikon pätkissä. Jos ulkomailla työskentely tapahtuu yhdessä ja samassa maassa, voi syntyä veronmaksuvelvollisuus samanaikaisesti kahteen maahan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Voidaanko vaatimusta yhtäjaksoisuudesta pitää perusteltuna ja tasapuolisena ja miten turvataan sellaisten henkilöiden oikeudenmukainen verokohtelu, jotka työskentelevät ulkomailla vuoden aikana useammassa jaksossa yli 183 päivää? Versio 2.0
Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 2013 Sauli Ahvenjärvi /kd 2
Ministerin vastaus KK 485/2013 vp Sauli Ahvenjärvi /kd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sauli Ahvenjärven /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 485/2013 vp: Voidaanko vaatimusta yhtäjaksoisuudesta pitää perusteltuna ja tasapuolisena ja miten turvataan sellaisten henkilöiden oikeudenmukainen verokohtelu, jotka työskentelevät ulkomailla vuoden aikana useammassa jaksossa yli 183 päivää? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Suomessa asuva yleisesti verovelvollinen on lähtökohtaisesti velvollinen maksamaan veroa Suomesta ja ulkomailta saamistaan tuloista. Ulkomaantyöskentelyn yhteydessä saattaa syntyä sellainen tilanne, jossa sekä asuinvaltio että työskentelyvaltio verottaisivat samaa tuloa kansallisten lainsäädäntöjensä nojalla. Tällaisen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi Suomi on tehnyt 75 sopimusta kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi, jäljempänä verosopimus. Suomen tekemissä verosopimuksissa on tyypillisesti sovittu suomalaisen työnantajan ulkomailla tehdystä työstä maksaman palkan osalta, että palkkaa verotetaan vain Suomessa, jos henkilö ei oleskele yli 183 päivää toisessa valtiossa kalenterivuoden tai perättäisen kahdentoista kuukauden aikana. Näissä tilanteissa palkkaa verotetaan vain Suomessa, eikä kaksinkertaista verotusta pääsee syntymään. Jos oleskelu ylittää 183 päivää, syntyy työskentelyvaltiolle verotusoikeus. Jos työskentelyvaltiolle syntyy verotusoikeus ja palkka verotetaan työskentelyvaltiossa, Suomi poistaa asuinvaltiona kaksinkertaisen verotuksen joko hyvitys- tai vapautusmenetelmällä. Suomen kansalliseen lainsäädäntöön, tarkemmin ottaen tuloverolain (1535/1992) 77 :ään on otettu kansainväliseen työskentelyyn liittyvä poikkeussäännös tulon veronalaisuutta koskevasta periaatteesta. Tätä sääntöä kutsutaan kuuden kuukauden säännöksi. Kuuden kuukauden säännön mukaan ulkomailla tehdystä työstä saatu palkka ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollisen oleskelu ulkomailla johtuu tästä työstä ja kestää yhtäjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta. Jos työskentely tapahtuu valtiossa, jonka kanssa Suomella on verosopimus, työskentelyvaltiolla on oltava verosopimuksen mukaan oikeus verottaa palkkaa. Suomalaisen työnantajan palveluksessa ulkomailla työskentelevän osalta tämä tarkoittaa sitä, että oleskelua ulkomailla verosopimusvaltiossa on oltava yli 183 päivää. Lisäksi edellytetään, että henkilö ei oleskele Suomessa enempää kuin keskimäärin kuutena päivänä sellaista täyttä kuuta kohti, jonka hänen ulkomaantyöskentelynsä voidaan olettaa kestävän tai jonka se on kestänyt. Kuuden kuukauden säännön soveltumisen kannalta ei siis ole yksin riittävää se, että työskentelyvaltiolle syntyy verotusoikeus. Vaikka työskentelyvaltiolle syntyisikin verotusoikeus 183 päivän ylittymisen myötä, kuuden kuukauden säännön soveltuminen voi estyä esimerkiksi siksi, että yhdenjaksoisuutta koskeva edellytys ei täyty tai että henkilö oleskelee Suomessa enemmän kuin keskimäärin kuutena päivänä kuukaudessa. Kuuden kuukauden sääntöä ei sovelleta suomalaisessa vesi- tai ilma-aluksessa tehtyyn työhön. Sen sijaan ulkomaisessa aluksessa tehtyyn työhön kuuden kuukauden sääntöä sovelletaan, mikäli soveltamisen edellytykset täyttyvät. 3
Ministerin vastaus Muissa maissa on saatettu tehdä toisenlaisia kansallisia lainsäädäntöratkaisuja kuin Suomessa. Verovapaudet voivat olla laajempia tai suppeampia. Kuten yllä on selvitetty, Suomi on tehnyt verosopimuksia kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi kansainvälisen työskentelyn tilanteissa. Lisäksi tuloverolaissa on erityinen verovapaussäännös kansainvälisen työskentelyn tilanteiden osalta. Ottaen huomioon, että kaksinkertainen verotus poistetaan myös silloin, kun niin kutsuttu kuuden kuukauden sääntö ei sovellu, hallitus ei näe syytä ryhtyä enempiin toimenpiteisiin kansanedustaja Ahvenjärven tarkoittamassa asiassa. Helsingissä 26 päivänä kesäkuuta 2013 Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen 4
Ministerns svar KK 485/2013 vp Sauli Ahvenjärvi /kd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 485/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Sauli Ahvenjärvi /kd: Kan kravet på kontinuerlighet anses vara motiverat och jämlikt, och hur kan man trygga sådana personers rättvisa skattebehandling som under året arbetar utomlands mer än 183 dagar i flera perioder? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: En allmänt skatteskyldig person som är bosatt i Finland är i princip skyldig att betala skatt på de inkomster som han eller hon får i Finland och utomlands. När man arbetar utomlands, kan det uppstå en situation i vilken både den stat i vilken man bor och den stat i vilken man arbetar skulle på basis av den nationella lagstiftningen beskatta samma inkomst. För att undvika dylik dubbelbeskattning har Finland ingått 75 avtal för undvikande av dubbelbeskattning, nedan skatteavtal. I de skatteavtal som Finland ingått har man typiskt gällande arbete utomlands för en finländsk arbetsgivare kommit överens om att lönen beskattas enbart i Finland, ifall personen i fråga inte under ett kalenderår eller under tolv på varandra följande månader vistas mer än 183 dagar i den andra staten. I dylika situationer beskattas lönen enbart i Finland, och ingen dubbelbeskattning uppstår. Om vistelsen är längre än 183 dagar, har arbetsstaten beskattningsrätt. Om arbetsstaten får beskattningsrätt och lönen beskattas i den, slopar Finland som hemstat den dubbla beskattningen genom antingen undantagande- eller gottgörelsemetoden. I den nationella lagstiftningen i Finland, närmare sagt i 77 i inkomstskattelagen (1535/1992), ingår en undantagsbestämmelse beträffande principen för skatteskyldighet i anknytning till arbete utomlands. Denna regel kallas sexmånadersregeln. Enligt den är lönen för arbete som utförts utomlands inte skattepliktig inkomst om den skattskyldiges utlandsvistelse på grund av detta arbete varar minst sex månader utan avbrott. Om arbetet sker i en stat med vilken Finland har ett skatteavtal, ska arbetsstaten i enlighet med skatteavtalet ha rätt att beskatta lönen. För en person som arbetar utomlands för en finländsk arbetsgivare innebär detta att vistelsen utomlands i skatteavtalsstaten ska vara i mer än 183 dagar. Därutöver förutsätts det att personen i fråga inte i medeltal vistas i Finland mer än sex dagar per sådan hel månad som hans tjänstgöring kan anses vara eller har varat. Med tanke på tilllämpningen av sexmånadersregeln är det alltså inte enbart tillräckligt att det uppstår beskattningsrätt för arbetsstaten. Även om det för arbetsstaten uppstod beskattningsrätt i och med att 183 dagar överskrids, kan tillämpningen av sexmånadersregeln hindras till exempel av att förutsättningen som gäller kontinuitet inte uppfylls eller att personen i fråga vistas i Finland mer än sex dagar i månaden i medeltal. Sexmånadersregeln tillämpas inte på arbete på ett finskt fartyg eller luftfartyg. Däremot tillämpas sexmånadersregeln på arbete på ett utländskt fartyg, ifall förutsättningarna för tilllämpningen uppfylls. Andra länder kan ha nationella lagstiftningslösningar av annat slag än Finland. Skattefriheten kan vara mer omfattande eller begränsad. Såsom det framgår av redogörelsen ovan har Finland ingått skatteavtal för att hindra dubbelbeskattning av arbete utomlands. Dessutom in- 5
Ministerns svar går det i inkomstskattelagen en särskild skattefrihetsbestämmelse beträffande situationer då man arbetar utomlands. Med beaktande av att dubbelbeskattning slopas även då den såkallade sexmånadersregeln inte kan tillämpas, anser regeringen att det inte finns anledning att vidta några ytterligare åtgärder i det ärende som riksdagsledamot Ahvenjärvi avser. Helsingfors den 26 juni 2013 Finansminister Jutta Urpilainen 6