ERITYISTYÖLASIEN VAIKUTUS NÄKÖÖN LIITTYVIIN RASITUSOIREISIIN NÄYTTÖPÄÄTETYÖSSÄ

ERITYISTYÖLASIEN VAIKUTUS NÄKÖÖN LIITTYVIIN RASITUSOIREISIIN NÄYTTÖPÄÄTETYÖSSÄ Niina Vuorenmaa Pro Gradu tutkielma Ergonomia Itä-Suomen yliopisto Biolääketiede Maaliskuu 2010

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, lääketieteellinen tiedekunta Biolääketieteen laitos Ergonomia VUORENMAA NIINA, H.: Erityistyölasien vaikutus näköön liittyviin rasitusoireisiin näyttöpäätetyössä Opinnäytetutkielma, 37 s., 2 liitettä ( 6 s.) Opinnäytetutkielman ohjaajat: FT, professori Veikko Louhevaara ja KT, yliopettaja, optikko Kaarina Pirilä Maaliskuu 2010 Avainsanat: näkeminen, näönrasitusoireet, näyttöpäätetyö, erityistyölasit Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, vähentävätkö Valtioneuvoston päätöksen (1405/1993) eli näyttöpäätedirektiivin mukaiset erityistyölasit näköön liittyviä rasitusoireita näyttöpäätetyössä ja millaiset erityistyölasien linssit vähentävät eniten oireita. Mikäli työpisteen tarkistuksen jälkeenkään työntekijän silmälasit eivät sovellu työhön, voi yli 45-vuotias työntekijä, joka tekee näyttöpäätetyötä vähintään neljä tuntia päivässä saada työnantajan kustantamat erityistyölasit. Erityistyölasit poikkeavat työntekijän tavanomaisista silmälaseista, voimakkuuden, linssityypin tai linssien asennuksen suhteen. Tutkimusjoukko koostui näyttöpäätetyöntekijöistä, joille työnantaja oli korvannut erityistyölasit. Tutkimukseen osallistui seitsemän miestä ja 26 naista (N=33). Tutkittavat olivat iältään 45-63-vuotiaita, keskiarvon ollessa 54 vuotta. Kvantitatiivinen kyselytutkimus toteutettiin kahdessa eri vaiheessa. Ensimmäiseen kyselyyn tutkittavat vastasivat ennen erityistyölasien käyttöä ja toiseen kyselyyn vastattiin, kun erityistyölaseja oli käytetty kolme viikkoa. Kysymykset ja tutkimusmenetelmä valittiin aiempien vastaavien tutkimusten perusteella. Kyselyssä tutkittavat arvioivat silmiin, näkemiseen ja kehon kuormitukseen liittyviä oireita Visual Analogue Scale (VAS) -asteikon avulla. Näyttöpäätetyötä tehtäessä monitehosilmälaseilla ilmenee paljon näköoireita ja ne vähentyvät, kun työpiste on tarkistettu säätöjen osalta ja käytetään näönkorjaustarpeen mukaisia erityistyölaseja. Tutkimustulosten perusteella silmiin, näköön ja kehoon liittyvät oireet vähentyivät erityistyölasien avulla. Suurimmalla osalla oli erityistyölaseissa syväterävät linssit ja ne vähensivät merkitsevästi kaikkia näönrasitusoireita. Erityistyölaseilla voidaan edistää työnäkemistä ja vaikuttaa silmien hyvinvointiin.

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Medicine Institute of Biomedicine Ergonomics VUORENMAA, NIINA, H.: The efficacy of task specific computer glasses in reduction of computer vision syndrome at the VDU work Thesis, 37 pages, 2 appendixes (6 pages) Tutors: Professor Veikko Louhevaara, Ph.D., Principal Lecturer Kaarina Pirilä, Optometrist, Ph.D. March 2010 Keywords: vision, computer vision syndrome, VDU, computer glasses The purpose of this study was to define the impact of the task specific computer glasses on the reduction of the computer vision syndrome (CVS) in the video display unit (VDU) work and find out what kind of VDU lens type is most effective decrease of symptoms. The EU Council Directive 90/270/EEC defines the minimum requirements for work with display screen equipment. If the computer workers normal glasses don t adjust for the work, employer have to pay task specific computer glasses to employee, who have to be minimum 45 year old and working at least four hours at the VDU. Task specific glasses have to differ from normal glasses, correction, lens type or lens adjust. The subjects consisted of computer workers, who had to get employer paid task specific computer glasses. Subjects were seven men and 26 women (N=33). Subjects were 45-63 old and the mean age of the subjects was 54 years. Quantitative questionnaire study included two parts. In the first part subjects answered the questionnaire before wearing the task specific computer glasses and second time three weeks after wearing the task specific computer glasses. Research method and questionnaire were chosen on the basis of former studies. Subjects evaluated vision related symptoms by the Visual Analogue Scale (VAS) method. Working at the VDU with general-wear multi-focal lenses is greater risk for the development of CVS symptoms. In reduction symptoms is important to adjust computer table and screen and wear a computer prescription glasses. Task specific computer glasses showed significantly to be effective in reduction of CVS symptoms of the computer users. The most of subject wore occupational progressive lenses and those glasses have been shown to be most effective in reduction of CVS symptoms. Task specific computer glasses have an effect on eyes welfare and enhance vision at the VDU work.

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 5 2 KIRJALLISUUSKATSAUS... 6 2.1 Näkeminen ja silmän taittovirheet... 6 2.2 Iän vaikutus näkemiseen... 8 2.3 Näyttöpäätetyöhön liittyvät säädökset ja erityistyölasit... 8 2.4 Näönrasitusoireet... 11 2.4.1 Silmiin liittyvät oireet... 11 2.4.2 Näkemiseen liittyvät oireet... 12 2.4.3 Kehoon liittyvät oireet... 13 2.5 Silmälasit näyttöpäätetyössä... 14 2.5.1 Yksi- kaksi- ja kolmiteholinssit... 15 2.5.2 Moniteholinssit... 17 2.5.3 Syväterävät - ja toimistomoniteholinssit... 18 2.6 Tutkimuksen tavoitteet ja teoreettinen viitekehys... 19 3 AINEISTO JA MENETELMÄT... 21 3.1 Tutkittavat... 21 3.2 Menetelmät... 21 3.3 Tilastolliset analyysit... 23 4 TULOKSET... 24 4.1 Linssityypit... 24 4.2 Silmien oireet... 24 4.3 Näön oireet... 25 4.4 Kehon oireet... 27 5 POHDINTA... 28 6 JOHTOPÄÄTÖKSET... 31 LÄHTEET... 32 LIITTEET... 38 Liite 1 Kyselylomake 1... 38 Liite 2 Kyselylomake 2... 41

1 JOHDANTO Perinteinen toimistotyö, jossa työpöydällä oli kirjoituskone, kirjoitusvälineet ja puhelin on muuttunut atk-näyttöpäätetyöpisteeksi. Näyttöpäätetyöntekijä saattaa istua näytön ja näppäimistön ääressä useita tunteja tauotta. Työasento voi olla yksipuolinen ja valaistusolosuhteet näkemisen kannalta puutteellisia. Tietotyön yleistyessä lisääntyivät fyysiset oireet näkemisessä, selässä, niskahartiaseudulla, käsivarsissa ja ranteissa (Kroemer & Grandjean 1997). Näyttöpäätetyöpisteitä on tutkittu paljon 80-luvun alusta lähtien ja työpisteiden suunnitteluun on kiinnitetty enemmän huomiota. Työympäristön tutkimuksissa on todettu, että fyysistä kuormittumista näyttöpäätetyössä aiheuttaa työtason korkeus, jos se on liian matalalla tai liian korkealla, työtuoli ilman säätömahdollisuuksia ja työhön sopimaton valaistus. Kuormittumista ilmeni myös, mikäli käsivarsien ja ranteiden tuki puuttui ja/tai näppäimistö oli liian ylhäällä, jolloin ranne saattoi olla liian taipunut tai kiertynyt (Kroemer & Grandjean 1997). Valtioneuvoston päätös näyttöpäätetyöstä eli näyttöpäätedirektiivi on ollut käytössä jo 1994 vuoden alusta alkaen. Päätöksen (1405/1993) mukaan näyttöpäätetyöpiste tulee säätää työntekijälle sopivaksi. Mikäli työpisteen säätämisen jälkeen näönrasitusoireet eivät ole vähentyneet, on yli 45-vuotiaalla työntekijällä mahdollisuus saada työnantajan kustantamat erityistyölasit. Erityistyölasit poikkeavat tavanomaisista silmälaseista linssityypin, asennuksen tai voimakkuuden suhteen ja ne on suunniteltu näyttöpäätetyötä varten. Kiinnostuin aiheesta optometristin (AMK) koulutuksen saaneena, koska Suomessa ei ole tehty aikaisemmin tutkimuksia erityistyölasien vaikutuksesta näönrasitusoireisiin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää erityistyölasien vaikutusta näköön liittyviin oireisiin näyttöpäätetyössä. Tutkimustuloksista on hyötyä erityistyölasien käyttäjille, työnantajille, työterveyshuollolle ja näönhuollon asiantuntijoille eli optikoille ja silmälääkäreille.

6 2 KIRJALLISUUSKATSAUS 2.1 Näkeminen ja silmän taittovirheet Silmä (KUVIO 1) toimii kameran tavoin linssijärjestelmän avulla. Valonsäde kulkee sarveiskalvon (cornea) ja mykiön (lens) läpi verkkokalvolle (retina). Kuva muodostuu verkkokalvolle ylösalaisin ja aistimus kulkee näköhermoa (n.opticus) pitkin aivoihin (encephalon). Sarveiskalvo on silmän tärkein valoa taittava väliaine. Sarveiskalvon kaarevuus pysyy muuttamattomana, mutta mykiö voi muuttaa muotoaan tarvittaessa kuperammaksi sitä ympäröivän sädelihaskehän (corpus ciliare) avulla (Nienstedt, Hänninen, Arstila, Björkqvist 1995). Mykiö koostuu pitkistä kudossäikeistä ja sen ympärillä on ohut kotelo (capsula lentis). Kun katse kohdistetaan yli kuuden metrin etäisyydelle, mykiön sädelihas veltostuu ja mykiö litistyy. Kun katse kohdistetaan lähelle, sädelihas supistuu ja mykiö muuttuu kuperammaksi. Silmän taittokyky lisääntyy lähelle katsottaessa ja tämän toiminnon avulla verkkokalvolle saadaan tarkka kuva eri etäisyyksille (Nienstedt ym. 1995). KUVIO 1. Silmän rakenne (Budowick, Bjålie, Rolstad, Toverud 1995).

7 Silmässä voi olla taittovirheitä (TAULUKKO 1), joita ovat: likitaittoisuus (myopia), kaukotaittoisuus (hyperopia), hajataittoisuus (astigmatismi) ja ikänäköisyys (presbyopia) (Nienstedt ym. 1995). Likitaittoisuus ilmenee siten että, valonsäde jää verkkokalvon eteen (silmämuna liian pitkänomainen) jolloin kaukana olevat kohteet nähdään epätarkkoina. Lähelle katsottaessa kuva saadaan tarkaksi. Taittovirhe korjataan koveran miinuslinssin avulla (Nienstedt ym. 1995). Kaukotaittoisuus ilmenee siten, että valonsäde taittuu verkkokalvon taakse (silmämuna liian lyhyt), akkommodaation avulla kohteen kuva tarkentuu. Taittovirhe korjataan kuperan pluslinssin avulla, jolloin silmän akkommodaatiota ei tarvita kauas katsottaessa (Nienstedt ym. 1995). Hajataittoisen silmän sarveiskalvon tai mykiön kaarevuussäteet ja voimakkuudet ovat erilaisia eri suunnissa ja tällöin kuva jää vääristyneeksi tai epätarkaksi. Taittovirhe korjataan sylinterilinssin avulla, jolloin kuva saadaan teräväksi (Nienstedt ym. 1995). TAULUKKO 1. Silmän taittovirheet, niiden oire, syy ja korjaustapa. taittovirhe oire syy korjaustapa myopia hyperopia astigmatismi presbyopia kauas ei näy terävästi lähelle ei näy terävästi samankaltaisten merkkien erottaminen toisistaan hankalaa esim. 6 ja 8 vaikea lukea lähietäisyydeltä silmän taittovoima liian voimakas silmän pituuteen nähden silmän taittovoima liian heikko silmän pituuteen nähden silmän optinen järjestelmä muodostaa kohteesta kuvan, jossa vaakasuunta on erilainen kuin pystysuunta ikä, mykiö ei enää mukaudu miinuslinssi pluslinssi sylinterilinssi taittovirhekorjaus + lähilisävoimakkuus

8 2.2 Iän vaikutus näkemiseen Ikä-/aikuisnäkö (presbyopia) liittyy ihmisen luonnolliseen ikääntymiseen. Oireina on hämärtynyt näkö, lukeminen on hankalaa ja teksti täytyy viedä kauemmas, kädet eivät riitä. Ikänäkö havaitaan usein 40-45-vuotiaana. Ikänäkö johtuu silmän mykiön elastisuuden- ja sitä kannattavien ripustinsäikeiden heikkenemisestä. Silmä ei enää pysty mukauttamaan taittovoimaa lähietäisyydelle, tällöin tarvitaan usein näönkorjaus silmälasilinssillä (Davson 1990, Inoue 2002). Silmän taittokyvyn muutosta eli mukauttamiskykyä kutsutaan akkommodaatioksi. Akkommodaation ja taittovoiman mittayksikkö on dioptria (D), joka tarkoittaa, että yhden dioptrian linssin polttoväli on yksi metri. Toisin sanoen äärettömyydestä tulevat yhdensuuntaiset valonsäteet taittuvat pisteeseen, joka on yhden metrin päässä linssistä (Handbook of Ophthalmic Optics 1991). Mykiön ulkokerrokset tiivistyvät ikääntyessä ja mykiön koko kasvaa. Mykiön ympärillä oleva kotelo käy ahtaaksi ja tämä vähentää silmän mukauttamiskykyä. Mykiön joustavuus katoaa vähitellen 40-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen mykiön kovettuminen etenee nopeasti (Fisher 1971). Duane (1922) tutki mukauttamiskyvyn ja iän yhteyttä, hän mittasi silmän akkommodaatiota ja totesi sen olevan 30-vuotiaalla noin 8 dioptriaa, 40-vuotiaalla 6 dioptriaa, 50-vuotiaalla 2 diotriaa ja 60-vuotiaalla 0 dioptriaa. 2.3 Näyttöpäätetyöhön liittyvät säädökset ja erityistyölasit Näyttöpäätetyöpisteen suunnittelua varten ja työn kuormittavuuden vähentämiseksi on olemassa säädöksiä ja suosituksia. Näyttöpäätetyössä sovelletaan näyttöpäätedirektiiviä eli Valtioneuvoston päätöstä (1405/1993), joka on laadittu (90/270/ETY) direktiivin perusteella. Päätös koskee työpisteitä, joissa näyttöpäätetyö on yhtäjaksoista ja yksipuolista. Fyysisen ja henkisen kuormituksen vähentämisen lisäksi päätös koskee myös näkemistä ja silmälaseja. Päätöksen 6 : n mukaan työntekijälle on järjestettävä näön ja silmien tarkastus, siten kuin työterveyshuollosta säädetään ja määrätään. Päätöksen 7 :n mukaan

9 työnantajan on hankittava työntekijälle näyttöpäätetyöhön sopivat erityiset silmälasit tai muut apuneuvot, jos niiden tarpeellisuus on 3 :n 2 momentin mukaiset työnantajan velvollisuudet huomioon ottaen käynyt ilmi 6 :ssä tarkoitetussa tarkastuksessa eivätkä tavanomaiset silmälasit ole työhön sopivat (VNp 1405/1993). Suomessa on tehty Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema tutkimus, jossa selvitettiin näyttöpäätedirektiivin (1405/1993) noudattamista. Tutkimuksen mukaan säädöksellä on ollut suuri merkitys näöntutkimusten järjestämisessä ja erityistyölasien korvaamisessa. Näkemisen asiantuntijat toivoivat käytännön sovellusohjeita erityisesti näyttöpäätetyöhön tarvittavien silmälasien määräämisestä ja korvaamisesta. Työntekijät olivat sitä mieltä, että työnantajan pitäisi toimia tehokkaammin näöntarkastuksen ja ergonomian arvioinnissa (Lehtelä, Ketola, Niskanen, Nykyri 2008). SFS-EN ISO 9241-5 standardin mukaan tietokoneen näytön tulisi olla kallistettava, käännettävä ja kierrettävä. Näyttöä säädettäessä työntekijälle sopivaksi on pyrittävä välttämään näytön kautta silmiin tulevaa heijastumista ja häikäisyä. Näönkorjaus ja ikä huomioidaan, kun näyttöä säädetään sopivalle etäisyydelle ja katselukulmalle. Sopivana katseluetäisyytenä istumisasennossa pidetään 60 cm, mutta 45-70 cm voidaan pitää myös sopivana riippuen työntekijästä. Katseen suunta rennossa istumisasennossa on kallistunut suunnilleen 35 vaakatasosta alaspäin. Paras mahdollinen tärkeimpien näyttöjen sijainti on pysty- ja vaakasuunnassa ± 15 º sisällä katseen suunnasta. Katselukulma ei saisi ylittää 40º missään näytön aktiivisen alueen kohdassa. Näyttöpäätetyötä aloitettaessa näkö tutkitaan ja todetaan, että näkö on riittävä työtehtävää varten, koska näyttöpäätetyö saattaa kuormittaa silmiä ja näkemistä. Määräaikaisia näöntarkastuksia tehdään 3-5 vuoden välein 40 ikävuoden alkaessa, ikänäön vuoksi. Jos työntekijällä on näkemiseen liittyviä oireita, hänen tulee ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon (Työsuojeluhallinto 2008). Työterveyshuollon tehtävänä on tarkistaa ja säätää näyttöpäätetyöpiste mahdollisimman sopivaksi työntekijälle. Pöydän, tuolin ja näytön säätäminen on neuvottava myös työntekijälle. Mikäli näköoireet eivät vähenny tai työntekijä ei tule toimeen omilla silmälaseillaan työpisteen ergonomiasäätöjenkään jälkeen ja hän tekee näyttöpäätetyötä vähintään neljä tuntia päivittäin ja on yli 45-vuotias, hän saa työterveyshuollosta

10 lähetteen (erityistyölasilomake) optikon/silmälääkärin näöntutkimukseen (Työterveyslaitos 2007). Optikolle tai silmälääkärille tullessaan työntekijällä on oltava mukana työterveyshuollon erityistyölasilomake, johon työfysioterapeutti on mitannut mm. katseluetäisyydet. Erityistyölasilomake voi olla yrityksen itse laatima, mutta lomakkeen on oltava samankaltainen kuin Suomen Työnäköseuran (2004) laatima lomake. Lomakkeesta löytyy tietoa katseluetäisyyksistä, ja näyttöruudun koosta. Erityistyölasit ovat yleensä tarpeen ikänäköisillä työntekijöillä, jos työympäristöä ei voi muuttaa siten, että tavanomaiset silmälasit soveltuvat työhön. Työtekijän ensimmäiset optikon tai silmälääkärin määräämät silmälasit eivät voi olla erityistyölasit. Erityistyölasit voivat olla linssityypiltään mitkä tahansa, kunhan ne sopivat työtehtävään ja työntekijälle ja ovat säännösten mukaiset. Erityistyölasien tulee poiketa normaaleista yleiskäyttöön tarkoitetuista silmälaseista voimakkuuden, linssityypin tai linssien asennuksen suhteen (Työsuojeluhallinto 2008). Optikon/silmälääkärin, joka antaa lausunnon erityistyölasien tarpeesta, on osattava toimia näyttöpäätedirektiivin (1405/1993) mukaisesti. Lausuntoja antavan optikon tulee olla suorittanut Työterveyslaitoksen järjestämän työterveyshuollon asiantuntijakoulutus optikoille -kurssin. Optikko tai silmälääkäri täyttää lähetelomakkeeseen silmien taittovirheen ja mahdollisten erityistyölasien voimakkuudet ja tarvittavan linssityypin. Lomakkeessa on oltava perustelu, miksi työntekijä tarvitsee erityistyölasit. Lisäksi on huomioitava, että laseilla näkee etäisyyksille, jotka lomakkeessa on mainittu. Työntekijä toimittaa lomakkeen työterveyshuoltoon ja työterveyshuolto hyväksyy tai hylkää erityistyölasien korvattavuuden. Myönteisen erityistyölasipäätöksen saatuaan työntekijä hankkii silmälasit sovitusta optikkoliikkeestä. Työnantaja voi päättää paljonko hän maksaa enimmillään erityistyölasien kehyksestä ja korvataanko linssien pinnoite vai ei. Pääsääntöisesti työnantajayritykset tekevät sopimuksen optikkoliikkeen kanssa erityistyölasien hinnoittelusta ja optikkoliike lähettää laskun suoraan työnantajalle. Jos kehyksen hinta ylittää sopimushinnan, työntekijä maksaa itse sopimushinnan ulkopuolelle jäävät kulut.

11 2.4 Näönrasitusoireet Computer Vision Syndrome (CVS) eli näönrasitusoireet on lääketieteellinen termi ja se tarkoittaa näyttöpäätetyöhön liittyviä silmien, näkemisen ja kehon ongelmia (American Optometric Association 1995). Tässä tutkimuksessa on tutkittu sitä, miten paljon erityistyölaseilla voidaan vähentää CVS -oireita. Kysymykset ja tulokset on jaettu aiempien tutkimusten mukaisesti kolmeen osaan, jotka ovat: a) silmiin liittyvät oireet (esim. kuivat -, vuotavat -, ärtyneet- tai polttavan tuntuiset silmät) b) näkemiseen liittyvät oireet, (esim. silmäsärky, silmien väsyminen, päänsärky, sumentunut näkö ja kahtena näkeminen) c) kehoon liittyvät oireet (esim. niska-, hartia- ja selkäsärky) Kaikki oireet voivat olla itse koettuja (subjektiivinen) tai vaihtoehtoisesti lääkärin toteamia (objektiivinen) oireita. Vaikka kehoon liittyvät oireet eivät liity näkemiseen, ne kuuluvat CVS -oireisiin siksi, että näyttöpäätetyöntekijöiden niskahartiaseudun särky ja selkäsärky liittyy usein näytön korkeuteen, -etäisyyteen ja -katselukulmaan (Blehm, Vishnu, Khattak, Mitra, Yee 2005, Yan, Hu, Chen, Lu 2008). Näyttöpäätetyössä kuormitusta aiheuttaa pitkäkestoinen paikallaan istuminen, toistuvat käden liikkeet, taipunut niskan asento ja näkemiseen liittyvät vaikeudet. Näyttöpäätetyön suurimmat ongelmat ovat näön rasittuminen ja lihaskivut. Niskahartiaseudun kivulla ja näköoireilla on todettu olevan selvä yhteys. Näyttöpäätetyö aiheuttaa näön kuormittumista erityisesti ikänäköisille. Oireita voidaan vähentää työpisteen ja valaistuksen ergonomisella suunnittelulla ja sopivilla silmälaseilla (Aarås, Horgen, Bjørset, Ro, Thoresen 1998, Aarås, Horgen, Bjørset, Ro, Walsøe 2001, Bachman 1992, Ketola 2005). 2.4.1 Silmiin liittyvät oireet Jos näyttö on liian korkealla katselinjasta, silmien räpyttely vähenee ja silmän kyynelneste haihtuu helpommin ja se aiheuttaa näköhäiriöitä. Silmien kuivumista aiheuttaa myös kuiva ilma ilmastointi ja paperipöly. Naisilla esiintyy enemmän silmien

12 kuivumista vaihdevuosien hormonitoiminnan vuoksi kuin miehillä ja myös ikääntyminen heikentää kyynelnesteen erittymistä (Bergqvist & Knave 1994, Blehm ym. 2005, Cole 2003). Pitkäkestoisessa näyttöpäätetyössä silmät punoittavat, kuivuvat ja väsyvät, jolloin näkö saattaa hämärtyä. Silmäoireita löytyi eniten henkilöiltä, joilla silmien taittovirhe korjattiin silmä- tai piilolaseilla. Myös silmälasien käyttö saattaa aiheuttaa kutinaa, silmäsärkyä ja kuivasilmäisyyttä (Bergqvist ym. 1994, Blehm ym. 2005). 2.4.2 Näkemiseen liittyvät oireet Pitkäkestoinen lähelle katsominen kuormittaa silmien lihaksia ja näköjärjestelmää. Lähityötä tekevät ja erityisesti ikääntyvät työntekijät kokevat, että silmät tuntuvat väsyneiltä. Silmien väsymisen syynä ovat useimmiten taittovirhe, karsastus, ikä tai akkommodaation vajaatoiminta, joka aiheuttaa pahimmillaan kahtena näkemistä (Aarås ym. 1998, 2001). Woodsin (2005) tutkimuksen mukaan näyttöpäätetyötä tekevät ilmoittivat kokevansa vuoden seurantajakson aikana eniten silmien väsymistä, päänsärkyä ja näön epätarkkuutta. Näytön etäisyydellä ja merkkien koolla on merkitystä. Jos merkit ovat pieniä, niitä on helpompi katsoa läheltä kun taas isot merkit näkyvät hyvin kauempaakin. Työntekijän näöntarkkuus vaikuttaa myös näkemiseen. Miellyttävä katseluetäisyys 5 mm merkille on 74 cm. Jos näyttö on liian lähellä, näkeminen vaikeutuu, koska silmät rasittuvat joutuessaan mukautumaan lähietäisyydelle. Kaukainen katseluetäisyys lisää näköoireita ja päänsärkyä (Rempel, Willms, Anshel, Jaschinski, Sheedy 2007). Liettualaisessa 400 näyttöpäätetyöntekijän kyselytutkimuksessa 88 % koki näköoireita, kuten näön epätarkkuutta, silmien punoitusta, silmäsärkyä, kahtena näkemistä ja näön heikkenemistä. Tutkittavista 31 % koki oireita päivittäin ja 60 % kahdesta kolmeen kertaan viikossa. Työpäivän jälkeen oireita ei ollut enää 43 % tutkittavista. Useita tunteja työpäivän jälkeen oireita oli 45 % tutkittavista (Ustinaviciene & Januskevicius 2006.

13 2.4.3 Kehoon liittyvät oireet Niskan kuormitusta näyttöpäätetyössä aiheuttaa fyysisesti sopimaton työympäristö ja tietokoneen ja sen hallintalaitteiden (hiiri, näppäimistö) asettelu. Niskakipua esiintyy enemmän naisilla, joka saattaa aiheutua naisten pienemmästä koosta ja lihasvoimasta miehiin verrattuna (Ketola 2005). Niska- ja hartiaseudun oireilla on vahva yhteys näkemiseen ja silmien kuormitukseen. Näyttöpäätetyöntekijöillä oli eniten niskakipuja ja samoilla työntekijöillä oli myös näkemiseen liittyviä oireita (Seppälä 2001, Woods 2005). Katselukulma ja niskan kuormitus on yhteydessä toisiinsa. Näyttöpäätteen sopivasta katselukulmasta on useita tutkimuksia. Tulokset ovat kaikissa samansuuntaisia. Näköoireet ja niskan kuormittuminen vähenee, kun näyttöä lasketaan katselinjan alapuolelle. Nyman ja Berns (1996) saivat selville, että katselukulman ollessa 20 näytön keskelle, vähentyivät silmäoireet ja niska-hartiaseudun kuormitus. Silmien ja kehon kuormitus lisääntyi, jos katselukulma oli suurempi tai pienempi kuin 20. Näköjärjestelmälle lähityössä on parempi alaspäin suuntautunut katse, tällöin niskan asento on myös luonnollisempi. Näytön pitäisi olla vähintään 15 katselulinjan alapuolella. Katselukulmalla ja näytön etäisyydellä on myös merkitystä, liian lähellä tai liian kaukana oleva näyttö kuormittaa enemmän. Sopiva katseluetäisyys on usein 60-100 cm (Aarås, Horgen, Ro 2000, Ankrum & Nemeth 1995, Jachinski, Heuer, Kylian 1998, Shieh & Lee 2007). Katselukulman suositukset ovat vaihdelleet 15 ja 40 välillä. Turville, Psihogios, Ulmer ja Mirka (1998) halusivat selvittää eri katselukulmien vaikutusta niskahartiaseudun kuormitukseen ja näöntarkkuuteen. Tutkimuksessa 12 nuorta tutkittavaa luki tekstiä näytöiltä 15 ja 40 katselukulmassa 75 cm:n etäisyydeltä. Lihaskuormitus oli suurempi 40 kulmassa ja kuudella tutkittavalla oli niska- ja selkäkipua. Seitsemän tutkittavaa koki 15 katselukulman miellyttävämmäksi. Näöntarkkuus ei vaihdellut katselukulmien muuttuessa. Fogleman ja Lewis (2002) tutkivat lähes 300 näyttöpäätetyöntekijän tuki- ja liikuntaelinten kuormitusta ja he pitävät erityisen tärkeänä työpisteen ergonomiaa ja

14 työn tauottamista. Työntekijät arvioivat itse kokemiaan oireita. Tuloksena oli että, jos näyttö ja näppäimistö ovat liian ylhäällä tai alhaalla, on työntekijöillä ongelmia selässä, niskassa, pään alueella ja näkemisessä. Fostervold, Aarås ja Lie (2006) tutkivat ja vertailivat 15 ja 30 katsekulman vaikutusta näkemiseen ja tuki- ja liikuntaelinten oireisiin (KUVIO 2). Tutkimukseen osallistui 150 näyttöpäätetyöntekijää, joista puolet katsoi näyttöä 15 kulmassa ja puolet 30 kulmassa. Työntekijöillä, joiden katsekulma oli 30, oli vähemmän silmäoireita, päänsärkyä ja niskahartiaseudun särkyä. KUVIO 2. Vaakasuora katselinja (pää pystyasennossa) ja tutkimuksen 15º ja 30º katsekulmat (Fostervold ym. 2006). 2.5 Silmälasit näyttöpäätetyössä Näyttöpäätetyöntekijöiden silmien taittovirheet voidaan korjata useilla eri tavoilla. Ikänäköiset tarvitsevat heikentyneen akkommodaation vuoksi näönkorjausta vähintään lähietäisyyksille. Mahdollisia linssivaihtoehtoja on yksiteho-, kaksiteho-, ja moniteholinssit sekä ns. syväterävät- ja toimistomoniteholinssit. Käytännössä

15 näyttöpäätetyöntekijöille suositellaan tällä hetkellä eniten syväteräviä- ja toimistomoniteholinssejä, koska ne ovat osoittautuneet toimiviksi näyttöpäätetyössä. Näkemiseen liittyviä ongelmia esiintyy enemmän silmälasien käyttäjillä kuin niitä käyttämättömillä henkilöillä (Voss & Bergqvist 1989). Näönkorjaus vähentää päänsärkyä ja silmien oireilua (Aarås ym. 1998, 2001). Erityisesti kauko- ja hajataittoisuuden korjaaminen näyttöpäätetyöntekijöillä on tärkeää. Työpisteestä on selvitettävä lähin ja kauimmainen näkökohde, kun suunnitellaan näönkorjausta. Katselukohteet ovat näyttöpäätetyöntekijällä usein kauempana kuin tavallinen lukuetäisyys, siksi silmälasien voimakkuus voi olla miedompi kuin tavanomaisissa silmälaseissa (Sheedy 1995). Ikänäköisillä näyttöpäätetyöntekijöillä on suurempi riski saada näkemiseen liittyviä oireita kun käytetään tavanomaisia yleissilmälaseja näyttöpäätetyölasien sijaan. Tavalliset monitehosilmälasit eivät ole sopivat näyttöpäätetyön katseluetäisyyksille ja - kulmille (Butzon, Sheedy, Nilsen 2002). Näyttöpäätetyölaseilla tarkoitetaan erityisesti sitä työtä varten suunniteltuja silmälaseja. Niissä on erilainen rakenne ja voimakkuus kuin tavanomaisessa silmälaseissa, lisäksi ne on usein asennettu käyttäjälle eri tavalla kuin tavalliset lähilasit. Näyttöpäätetyölasien käytön on todettu aikaisemmissa tutkimuksissa vähentävän merkitsevästi ikänäköisten näkemiseen liittyviä oireita. Monet näyttöpäätetyöntekijät käyttävät näönkorjaukseen kuitenkin tavallisia monitehosilmälaseja. Kun moniteholaseja verrattiin näyttöpäätetyölaseihin, työntekijät valitsivat mieluummin näyttöpäätetyölasit, koska ne tuntuivat miellyttävämmältä näyttöpäätetyössä (Bachman 1992, Butzon ym. 2002). 2.5.1 Yksi- kaksi- ja kolmiteholinssit Yksiteholinssissä on sama voimakkuus koko linssin alueella, linssiä voidaan käyttää kauko- tai lähikatseluun. Linssi voidaan määrittää henkilön tarvitsemalle etäisyydelle, ja alle 40-vuotiaat pystyvät näkemään kaukokatseluun soveltuvalla linssillä myös lähelle silmän akkommodaatiokyvyn avulla (Handbook of Ophthalmic Optics 1991, Inoue 2002).

16 Yksitehosilmälasit kuormittavat vähemmän niskahartiaseutua kuin moniteho- tai kaksitehosilmälasit. Päätä ei tarvitse liikutella tai kääntää löytääkseen terävästi näkyvät katselukohteet, koska linssin koko alueella on sama voimakkuus. Yksitehosilmälasit on suositeltavin näönkorjausvaihtoehto staattisessa näyttöpäätetyössä, koska ne eivät rajoita näkökenttää välietäisyydelle, joka yleisimmin on näyttöpäätetyössä 63-92 cm (Horgen, Aarås, Fagerthun, Larsen 1989, 1995, Bergqvist, Wolgast, Nilsson, Voss 1995, Selenow, Bauer, Ali, Spencer, Ciuffreda 2002). Kaksiteholinssissä on kaksi eri voimakkuutta. Linssissä on silmin havaittava rajallinen osa (segmentti), jossa on erilainen voimakkuus kuin linssin muulla alueella. Käytännössä linssin eri osilla voidaan nähdä eri etäisyyksille ja usein linssin yläosassa on kaukovoimakkuus ja linssin pienellä rajatulla alaosassa olevalla alueella on joko väli- tai lähietäisyyksille tarvittava voimakkuus (Handbook of Ophthalmic Optics 1991, Inoue 2002). Ikänäköiset näyttöpäätetyöntekijät, jotka käyttivät kaksiteholinssejä kokivat niska- ja selkäsärkyä. Katsottaessa näppäimistöltä näytölle pään liikkeitä oli kaksi kertaa enemmän kaksiteholinssillä kuin työhön suunnitellulla yksiteholinssillä. Pään liikkeillä ja kaksiteholinssin lukusegmentin sijainnilla pupilliin nähden ei ollut yhteyttä. Tutkijat totesivat, että särky johtui staattisesta niskan ja selän kuormituksesta, joka aiheutui kaksiteholinssien käytöstä ja näytön korkeudesta, jos se oli liian ylhäällä tai alhaalla (Martin & Dain 1988, Kumar 1994). Balci ja Aghazadeh (1998) totesivat myös, että kaksiteholinssejä käyttävillä näyttöpäätetyöntekijöillä oli merkitsevästi enemmän niskan- ja silmien kuormittumista verrattuna henkilöihin, jotka eivät käyttäneet työssään kaksiteholinssejä. Tutkimuksessa vertailtiin myös 15º ja 40º katsekulmia, 40º katsekulma todettiin kaksiteholinsseillä vähemmän kuormittavana. Kolmiteholinssi on kaksiteholinssin kaltainen, linssissä on kolme eri rajallisella alueella olevaa voimakkuutta. Kolmiteholinssejä on tutkittu näyttöpäätetyössä vähän ja niitä ei enää juurikaan käytetä (Handbook of Ophthalmic Optics 1991).

17 2.5.2 Moniteholinssit Moniteholinssi on käytetyin linssityyppi ikänäköisten yleissilmälaseissa. Moniteholinssissä (progressiivinen) on useita voimakkuuksia samassa linssissä ja linssi on rajaton eli selkeästi nähtävää rajaa ei voida havaita, kun voimakkuus muuttuu. Käytännössä linssin yläosassa on kaukovoimakkuus ja alaosassa lähivoimakkuus, mutta linssissä on myös välialueen voimakkuus, jolloin linssin avulla nähdään äärettömyydestä lähietäisyydelle terävästi (KUVIO 3) (Handbook of Ophthalmic Optics 1991). Moniteholinssin ylä- ja alaosan voimakkuuseron vuoksi linssin reuna-alueella kuva nähdään vääristyneenä ja epätarkkana, kun silmä katsoo sivuun ja pää pysyy paikalla. Mitä vähemmän silmän akkommodaatiota on jäljellä sitä suurempi on linssin ylä- ja alaosan välinen voimakkuusero (Handbook of Ophthalmic Optics 1991, Inoue 2002). Moniteholinssi rajoittaa rakenteensa vuoksi näkökenttää näyttöpäätetyössä. Näyttöpäätetyöntekijät joutuvat liikuttamaan päätään löytääkseen linssin terävimmän katselualueen. Pään nyökyttely aiheuttaa kipua niska-hartiaseudun alueelle. Moniteholinssin terävä välinäköalueen leveys saattaa olla 6,5 mm, jolloin tarkkana näkyvä katselualue vaakasuorassa on 16,6 cm (Cole 2003, Inoue 2002, Selenow ym. 2002). Moniteholinssien valmistajia ja linssityyppejä on useita. Vaikka linsseillä nähdään eri etäisyyksille, voi niissä olla lähi- tai kaukokatselualueen painotus. Solaz, Porcar-Seder, Mateo, Such, Dürsteler, Giménez ja Prieto (2008) tutkivat eri katseluetäisyyksien käyttökokemusta ja tyytyväisyyttä eri toimialojen ikänäköisillä työntekijöillä. Tutkimuksessa oli kenttätutkimus-, (N=191), vertailututkimus- (N=31) ja laboratoriotutkimus- (N=31) -osuus. Saman valmistajan neljällä eri moniteholinssityypillä ei ollut merkitsevää eroa toimistotyötä tekevien välillä kenttätutkimuksessa eikä laboratoriotutkimuksessa. Vertailututkimuksessa linssien välisiä eroja löytyi, kun tutkittava sai kokeilla kahta eri linssiä ja valita niistä itselleen paremmin sopivan. Linssien ominaisuudet ja käyttäjien mieltymykset ovat erilaisia ja tutkittavat olivat sitä mieltä, että tutkimuksia tulisi tehdä lisää. Mitään yleistettävää

18 vastausta ei tutkimuksessa saatu, koska linssivalinta on yksilöllistä ja kaikki linssit eivät sovellu kaikille. 2.5.3 Syväterävät - ja toimistomoniteholinssit Occupational progressive lenses (OPL), joista käytetään suomenkielisiä nimityksiä syväterävät- tai toimistomoniteholinssit ovat rakenteeltaan moniteholinssin kaltaisia. Linssit on suunniteltu ikänäköisille sisätiloissa katseluun ja niissä on leveämpi väli- ja lähinäköalue kuin moniteholinsseissä (KUVIO 3). Syväterävien linssien käyttö on yleistynyt ja niitä on saatavilla useilla eri valmistajilla. Toimistomoniteholinssi eroaa syväterävästä linssistä siten, että sillä näkee useimmiten linssin asennuksesta riippuen pidemmälle kuin syväterävällä linssillä (Sheedy & Hardy 2005). Kahta näyttöpäätetyöhön soveltuvaa linssiä vertailtiin aikuisnäköisillä, joilla oli silmien taittovirhe sekä näkemiseen että kehoon liittyviä oireita. Tutkittavia oli 24 ja he vertailivat näyttöpäätetyössä Technica Progressive ja Datalite CRT trifocal linssejä. Kolme yleisintä oiretta oli niskahartiaseudun kipu, silmäsärky ja hämärtynyt näkö välialueelle. Yleisimmät oireet vähentyivät taittovikaisilla ikänäköisillä tutkimuksen Datalite CRT trifocal linsseillä, koska linssi mahdollisti katselun monille katseluetäisyyksille (Butzon & Eagels 1997).

19 KUVIO 3. Moniteholinssin A rakenne ja syväterävän linssin B rakenne. D = linssin kaukokatselualue, I = välikatselualue ja N = lähikatselualue. Viivoitettu alue kuvaa linssin reunavääristymiä (Sheedy & Hardy 2005). Kolmea näyttöpäätetyöhön soveltuvaa syväterävää linssiä verrattiin 18 tutkittavalla laboratorio-oloissa yksiteholinssiin. Syväterävällä linssillä ja yksiteholinssillä ei ollut merkitsevää eroa lihasten kuormitukseen, kun elektromyografian (EMG) avulla mitattiin epäkäslihaksen (trapezius) ja alemman lapalihaksen (infraspinatus) kuormitusta optimoidussa työpisteessä. Tutkijat totesivat kuitenkin, että työntekijällä on aina yksilöllinen työpiste ja työskentelyetäisyydet, näiden seikkojen huomioimisen lisäksi myös työntekijän näönkorjaus aiheuttaa haasteen linssiteollisuudelle sekä optikoille (Horgen, Aarås, Kaiser, Thoresen 2002). Horgen, Aarås ja Thoresen (2004) tekivät kenttätutkimuksen (n=160), jossa verrattiin kolmea syväterävää linssiä yksiteholinssiin. Syväterävät linssit olivat: Essilorin Interview, Zeissin Gradal RD ja American Opticalin Technica. Vuoden kyselytutkimuksella saatiin selville, että päänsäryn ja näköoireiden muutokset olivat pieniä. Interview ja Gradal RD linssit koettiin miellyttäviksi ja merkitseviä muutoksia ei ollut Technica ja yksiteholinssin välillä. Silmälasilinssien rakenne kattaa katseluetäisyydet läheltä noin kahteen metriin. Työtehtävässä, jossa katseluetäisyys pysyy staattisena, soveltuu yksiteholinssi optisen korjauksen mukaisesti parhaiten näyttöpäätetyöhön. 2.6 Tutkimuksen tavoitteet ja teoreettinen viitekehys Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Suomen Valtioneuvoston (1405/1993) päätöksen eli näyttöpäätedirektiivin mukaisten näyttöpäätetyössä käytettävien erityistyölasien vaikutuksia näköön liittyviin rasitusoireisiin. Tutkimuksessa keskityttiin näyttöpäätetyöntekijän silmien, näön ja kehon oireisiin sekä työssä käytettäviin silmälaseihin (KUVIO 4).

20 Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: 1. Vähentävätkö erityistyölasit näkemiseen liittyviä rasitusoireita eli ns. CVS -oireita näyttöpäätetyössä? 2. Millaisia linssejä käytetään ikänäköisten erityistyölaseissa? 3. Mitkä erityistyölasien linssityypit (syväterävät vs. muut linssit) vähentävät eniten näkemiseen liittyviä rasitusoireita? KUVIO 4. Näyttöpäätetyössä näkemistä kuormittavat tekijät ja tutkimuksen muuttujat. Mukaillen (Godnig & Hacunda 1990).

21 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Tutkittavat Tutkimuksen otos (N=33) koostui näyttöpäätetyöntekijöistä, jotka olivat hankkineet erityistyölasinsa optikkomyymälöistä. Kaikki tutkittavat olivat saaneet työterveyshuollosta erityistyölasilomakkeen. Työfysioterapeutti oli säätänyt työpisteen työtekijälle sopivaksi. Sen jälkeen tutkittavat olivat käyneet optikon näöntutkimuksessa ja saaneet lausunnon erityistyölasien tarpeesta. Kyselyyn vastasi 33 ikänäköistä näyttöpäätetyöntekijää, 26 (78 %) naista ja 7 (22 %) miestä. Tutkimukseen kuului kaksi vastauslomaketta (ennen laseja ja lasien käytön jälkeen). Tutkittavista kolme jätti vastaamatta kyselylomakkeeseen 2, joten 30 tutkittavasta voitiin havainnoida näkemiseen liittyvien rasitusoireiden muutosta. Tutkittavien iän vaihteluväli oli 45 63 vuotta (ka. 54 vuotta). Tutkittavista 22 (67 %) työskenteli yhden näytön työpisteessä, 11 (33 %) työntekijällä oli 2-4 näytön työpiste. Tavallisia silmälaseja käytti työssään 31 (94 %) työntekijää ennen erityistyölasien käyttöönottoa ja kahdella (6 %) ei ollut aikaisempia silmälaseja ollenkaan. Aikaisemmin käytössä olleista silmälaseista monitehosilmälaseja oli 18 (55 %), syväteräviä silmälaseja 7 (21 %) ja yksitehosilmälaseja 6 (18 %) työntekijällä (TAULUKKO 2). Yli kaksi vuotta vanhoja silmälaseja käytti 15 (46 %), 1-2 vuotta vanhoja silmälaseja käytti 9 (27 %) ja alle vuoden ikäisiä silmälaseja käytti 7 (21 %) työntekijää. 3.2 Menetelmät Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisella menetelmällä, jossa tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla. Kysymyksillä selvitettiin taustatietoja ja CVS -oireiden eli näkemiseen liittyvien rasitusoireiden kokemista työssä. Lomakkeissa oireet oli jaoteltu

22 kolmeen osaan, silmiin, näköön ja kehoon liittyviin oireisiin. Kyselylomakkeita jaettiin tutkittaville joulukuusta 2008 kesäkuuhun 2009. Kyselylomake 1 (LIITE 1) annettiin asiakkaalle, kun hän oli hankkimassa optikon lausuntoa erityistyölasien tarpeellisuudesta. Kyselylomake 2 (LIITE 2) annettiin asiakkaalle, kun hän sai erityistyölasit käyttöönsä. Tutkittavat käyttivät erityistyölaseja kolme viikkoa ja vastasivat sen jälkeen kyselylomakkeeseen 2. Kyselylomakkeen kysymykset (LIITE 1 ja 2) olivat vastaavanlaisia kuin tutkimuksissa Aarås ym. (1998) ja Aarås ym. (2000). Tutkimuksessa kysyttyjä silmiin, näköön ja kehoon liittyviä näönrasitusoireita mitattiin visual analogue scale (VAS) -asteikolla (Price ym. 1983), koska se todettiin toimivaksi tässä tapauksessa. VAS -asteikkoa oli käytetty myös lähes kaikissa aikaisemmissa vastaavissa tutkimuksissa, esim. Aarås ym. (1998) ja Rempel ym. (2007). VAS -janan asteikko oli 0-100 mm ja tässä tutkimuksessa 0 tarkoitti ei koskaan oireita ja 100 tarkoitti aina/jatkuvasti oireita. Tutkittavat arvioivat näkemiseen liittyviä rasitusoireita laittamalla janalle viivan sellaiseen kohtaan, jonka verran he kokivat oireita. Oireisiin liittyviä väittämiä oli 24 kummassakin lomakkeessa. CVS -oireiden ensimmäiseen osaan kuuluivat silmiin liittyvät oireet esim. kuivat, vuotavat, ärtyneet tai hiekan tuntuiset silmät. Silmiin liittyviä oireita tutkittavat joutuivat miettimään kuuden eri kysymyksen avulla. Kysymykset olivat: silmiä särkee, silmät väsyvät ja tuntuvat rasittuneilta, silmät kuivuvat, silmät punoittavat, hiekan tunne silmissä ja silmien valonarkuus. Lopullisessa analyysissä tähän oirekategoriaan otettiin kuitenkin vain viisi kysymystä, sillä kysymys silmät väsyvät ja tuntuvat rasittuneilta katsottiin kuuluvan näkemiseen liittyviin oireisiin (TAULUKKO 3). CVS -oireiden toiseen osaan kuuluivat näkemiseen liittyvät oireet. Näönoireita tutkittiin tässä tutkimuksessa 13 kysymyksen avulla. Kysymyksillä selvitettiin näkemisen vaivattomuutta, silmien rasittumista ja päänsäryn esiintymistä työpäivän aikana ja työpäivän jälkeen (TAULUKKO 5). CVS -oireiden kolmanteen osaan kuuluivat kehon oireet (esim. niska-, hartia- ja selkäsärky), joita lomakkeessa kysyttiin kahdeksan kysymyksen avulla. Varsinaisessa analyysissä tähän oireryhmään liittyviä kysymyksiä oli kuitenkin vain kuusi, sillä kaksi

23 kysymystä ( päänsärkyä työpäivän aikana ja päänsärkyä työpäivän jälkeen ) katsottiin kuuluvan näkemiseen liittyviin oireisiin (TAULUKKO 7). 3.3 Tilastolliset analyysit Tulokset analysoitiin tilastollisin menetelmin Statistical Package for the Social Science (SPSS) 17.0 ohjelmalla. Taustatietoina oli sukupuoli, ikä, näyttöjen määrä työssä, käytössä ollut aikaisempi silmälasityyppi (lomake 1), silmälasien ikä ja käyttöön tulleiden erityistyölasien linssityyppi (lomake 2). Taustatiedot kuvailtiin frekvenssien, keskiarvon ja -hajonnan avulla. Muuttujina oli CVS -oireiden esiintyvyys ja miten erityistyölasien käyttö vaikutti oireiden määrään. Erityistyölasien vaikuttavuutta CVS -oireiden määrien muuttumiseen tilanteesta ennen lasien käyttöönottoa tilanteeseen erityistyölasien käyttämisen jälkeen analysoitiin parittaisen T-testin avulla. Verrattujen tulosten väliset erot katsottiin merkitseviksi, kun p < 0,05 (Mauranen & Puntila 1995). Jokaisesta CVS -oireesta (silmien, näön ja kehon oireet) muodostettiin kaksi summamuuttujaa tulosten analysointia varten. Summamuuttujien Cronbachin alfan avulla mitattiin summamuuttujien luotettavuutta eli homogeenisuutta toisin sanoen osioiden välistä korrelaatiota. Cronbachin alfat summamuuttujille olivat: silmien oireet ennen 0,89 ja silmien oireet jälkeen 0,86 näön oireet ennen 0,71 ja näön oireet jälkeen 0,73 kehon oireet ennen 0,88 ja kehon oireet jälkeen 0,93

24 4 TULOKSET 4.1 Linssityypit Yli puolet tutkittavista (55 %) käytti ennen erityistyölasien hankkimista yleismoniteholaseja työssään (TAULUKKO 2). Kaikki tutkittavat (N=30) saivat työantajan kustantamat erityistyölasit ja suurin osa (80 %) niistä oli syväteräviä silmälaseja. TAULUKKO 2. Aikaisemmin näyttöpäätetyössä käytössä olleiden silmälasien- ja erityistyölasien linssityypit. linssityyppi silmälasit erityistyölasit N (%) N (%) 1-teho 6 (18) 3 (10) moniteho 18 (55) 2 (7) syväterävä 7 (21) 24 (80) toimistomoniteho 0 1 (3) ei laseja 2 (6) 0 yhteensä 33 (100) 30 (100) 4.2 Silmien oireet Eniten silmien oireita aiheutti silmien kuivuminen (56 mm) ja hiekan tunne silmissä (47 mm). Kaikki silmiin liittyvät oireet vähentyivät erityistyölaseilla, eniten vähentyi silmäsärky 63 prosenttiyksiköllä ja hiekan tunne silmissä 57 prosenttiyksiköllä. Silmien kuivumiseen ja valonarkuuteen erityistyölaseilla oli vähiten vaikutusta (TAULUKKO 3).

25 TAULUKKO 3. Silmäoireiden kokeminen ennen erityistyölasien käyttöä ja kun erityistyölasit olivat olleet käytössä. (ka = keskiarvo, vv = vaihteluväli, kh = keskihajonta) Silmien oireet VAS 0-100 ennen jälkeen muutos - vähentynyt + lisääntynyt N 33 N 30 ka vv kh ka vv kh (%) silmiä särkee 35 0-88 31 13 0-55 14-22 (63) silmät kuivuvat 56 0-100 33 34 0-100 30-22 (39) silmät punoittavat 46 0-94 31 26 0-96 24-20 (43) hiekan tunne silmissä 47 0-100 30 20 0-100 24-27 (57) silmät ovat valonarat 46 0-97 33 28 0-94 27-18 (39) Syväterävien linssien ja muiden erityistyölasilinssien (yksiteho, moniteho, toimistomoniteho) käyttö vähensi silmien oireita merkitsevästi. Syväterävien linssien vaikutus silmäoireiden vähentymiseen oli voimakkaampaa. TAULUKKO 4. Linssityypin vaikutus silmäoireisiin. erityistyölasiryhmä N t df p-arvo syväterävät 24 5,26 23 0,000 muut 6 3,37 5 0,02 4.3 Näön oireet Eniten näkemisen ongelmia aiheutti se, että näkeminen työssä koettiin hankalaksi (64 mm) ja pään asentoa jouduttiin muuttamaan jatkuvasti (64 mm), jotta näyttö olisi näkynyt paremmin. Nämä samat kaksi oiretta vähenivät eniten kumpikin 72 prosenttiyksiköllä, kun erityistyölasit oli otettu käyttöön. Vähiten erityistyölasit vaikuttivat siihen, että tekstiä olisi pystytty katsomaan nostamatta leukaa ja kahtena näkemiseen (TAULUKKO 5).

26 TAULUKKO 5. Näön oireiden kokeminen ennen erityistyölasien käyttöä ja kun erityistyölasit olivat olleet käytössä. (ka = keskiarvo, vv = vaihteluväli, kh = keskihajonta) Näön oireet VAS 0-100 ennen jälkeen muutos N=33 N=30 - vähentynyt + lisääntynyt ka vv kh ka vv kh (%) näkeminen työssä hankalaa 64 18-96 21 18 0-88 19-46 (72) joudun muuttamaan pään asentoa jatkuvasti, jotta näkisin paremmin näytön 64 2-100 26 19 0-94 23-46 (72) pystyn katsomaan tekstiä 42 0-100 29 54 0-100 42-13 (31) nostamatta leukaa näen näytön tekstin 46 0-100 30 59 0-100 41-12 (26) nojautumatta eteenpäin käännän päätä sivulta toiselle katsoessani näyttöä 44 0-98 32 23 0-100 33-21 (48) nyökyttelen päätäni ylös/alas näytöltä lukiessani 55 0-100 26 18 0-98 26-37 (67) katseen kohdentaminen näytön tekstirivillä vaikeaa 59 11-100 22 17 0-98 21-42 (71) lähinäkö hämärtyy lukiessa 46 0-100 29 15 0-82 19-31 (67) kohdennus ja 52 2-94 27 28 0-95 26-25 (48) tarkennusvaikeuksia katselukohteen vaihtuessa läheltä kauas tai kaukaa lähelle näen kahtena 14 0-80 21 5 0-53 10-9 (64) silmät väsyvät ja tuntuvat 63 0-100 27 20 0-60 16-43 (68) rasittuneilta päänsärkyä työpäivän aikana 36 0-83 25 16 0-63 18-20 (56) päänsärkyä työpäivän jälkeen 36 0-84 27 16 0-63 19-20 (56) Näön oireet vähentyivät tilastollisesti merkitsevällä tavalla molemmissa linssiryhmissä. Syväterävien linssien vaikutus näköoireiden vähenemiseen oli vielä voimakkaampaa. TAULUKKO 6. Linssityypin vaikutus näön oireisiin. erityistyölasiryhmä N t df p-arvo. syväterävät 24 7,607 23 0,000 muut 6 5,611 5 0,002

27 4.4 Kehon oireet Hartiasärkyä esiintyi tutkittavilla eniten sekä työpäivän aikana (52 mm) ja sen jälkeen (55 mm) ennen erityistyölasien käyttöönottoa. Selkäsärkyä tutkittavilla esiintyi vähiten. Erityistyölasien käyttöönoton jälkeen niskasärky työpäivän aikana vähentyi eniten 57 prosenttiyksiköllä ja niskasärky työpäivän jälkeen 49 prosenttiyksiköllä. Hartiasärky työpäivän jälkeen vähentyi myös 49 prosenttiyksiköllä. Selkäsärkyyn erityistyölasit vaikuttivat vähiten. TAULUKKO 7. Kehon oireiden kokeminen ennen erityistyölasien käyttöä ja kun erityistyölasit olivat olleet käytössä. (ka = keskiarvo, vv = vaihteluväli, kh = keskihajonta) Kehon oireet VAS 0-100 ennen jälkeen muutos N=33 N=30 - vähentynyt + lisääntynyt ka vv kh ka vv kh (%) niskasärkyä työpäivän 49 0-99 29 22 0-67 22-28 (57) aikana niskasärkyä työpäivän 49 0-97 30 25 0-65 20-24 (49) jälkeen hartiasärkyä työpäivän 52 8-97 24 26 0-78 21-25 (48) aikana hartiasärkyä työpäivän jälkeen 55 7-95 26 28 0-77 22-27 (49) selkäsärkyä työpäivän 32 0-98 32 18 0-100 25-14 (44) aikana selkäsärkyä työpäivän jälkeen 34 0-99 33 20 0-100 28-13 (38) Kehon oireet vähentyivät merkitsevästi molemmissa linssiryhmissä. Syväterävien linssien vaikutus oireiden vähenemiseen oli hiukan voimakkaampaa. TAULUKKO 8. Linssityypin vaikutus kehon oireisiin. erityistyölasiryhmä N t df p-arvo syväterävät 24 4,84 22 0,000 muut 6 5,96 5 0,002

28 5 POHDINTA Tutkimuksessa selvitettiin erityistyölasien vaikutusta näönrasitusoireisiin ja lisäksi tarkasteltiin millaiset silmälasilinssit vähentävät oireita. Tutkimusjoukko oli homogeeninen, kaikki olivat ikänäköisiä ja kaikille oli myönnetty näyttöpäätedirektiivin (1405/1993) mukaiset erityistyölasit. Tutkimustuloksiin on vaikuttanut työpisteen ergonomian parantaminen eli pöydän, tuolin ja näytön säätäminen työntekijälle sopivaksi ennen erityistyölasien hankintaa. Tässä tutkimuksessa tutkittavat arvioivat itse kokemiaan näönrasitusoireita kahden kyselylomakkeen avulla, joissa kummassakin oli 24 väittämää. Ensimmäisessä lomakkeessa arvioitiin näönrasitusoireita ennen erityistyölasien käyttöä ja toisessa lomakkeessa kun erityistyölasit olivat olleet käytössä kolme viikkoa. Väittämiä arvioitiin VAS -asteikon avulla, koska se on todettu luotettavaksi menetelmäksi oireiden arvioinnissa (Price ym. 1983). Tutkittavia oli 33 ja 30 tutkittavaa vastasi molempiin kyselylomakkeisiin. Kolmelle tutkittavalle työnantaja ei korvannut erityistyölaseja. Ennen erityistyölaseja yleisimmät silmälasit olivat monitehosilmälasit ja ne aiheuttivat eniten silmien kuivumista, hiekan tunnetta silmissä, näkemisen hankaluutta, pään liikuttelua ja hartiasärkyä. Samat oireet moniteholaseilla todettiin seuraavissa tutkimuksissa Bachman (1992), Butzon ja Eagels (1997), Butzon ym. (2002), Horgen ym. (1989, 1995, 2002) ja Selenow (2002). Eniten silmäoireita aiheutti kuivuminen ja hiekan tunne silmissä, nämä oireet johtuivat kuivasilmäisyydestä. Erityistyölasien vaikutus silmien kuivuuteen ja valonarkuuteen oli pienin. Kuivasilmäisyyttä voidaan helpottaa kostuttavilla silmätipoilla. Kuivumiseen vaikuttaa enemmän työpaikan ilmastointi ja siellä oleva paperipöly. Valonarkuus saattoi johtua epätasaisesta valaistuksesta ja näytölle tulevista heijastuksista (Berqvist & Knave 1994, Blehm ym. 2005, Cole 2003). Näyttöpäätetyössä näkeminen koettiin hankalaksi ja pään asentoa jouduttiin muuttamaan jatkuvasti, jotta näyttö näkyisi paremmin. Työntekijöiden erityistyölaseista 80 % oli syväteräviä silmälaseja, joissa on leveämpi terävänä näkyvä katselualue

29 kuinmoniteholaseissa (KUVIO 3). Tästä syystä syväterävät silmälasit vähensivät eniten näkemisen hankaluuksia ja pään asennon jatkuvaa muuttamista. Näön oireiden väittämät pystyn katsomaan tekstiä nostamatta leukaa ja näen näytön tekstin nojautumatta eteenpäin (TAULUKKO 5) näyttävät keskiarvoina suuremmilta erityistyölasien käytön jälkeen kuin ennen erityistyölaseja. Tämä johtuu erilaisesta väittämän asettelusta, koska näiden väittämien kohdalla suurempi lukuarvo tarkoittaa myönteisempää tulosta kuin pienempi lukuarvo. Erityistyölasien avulla edellä mainittujen oireiden vähentyminen oli pienintä. Syynä saattaa olla syväterävien linssien reunavääristymät, jotka voivat haitata katselua, mikäli silmälasien istuvuus kasvoilla ei ole sopiva. Tämän perusteella olisi syytä tarkistaa työpisteen säädöt myös uusien silmälasien käyttöönoton jälkeen. Tässä tutkimuksessa kysyttiin niska-, hartia- ja selkäsäryn kokemista. Eniten kehoon liittyviä oireita oli hartiasärky työpäivän aikana ja sen jälkeen. Erityistyölasien käyttöönoton jälkeen niskasärky työpäivän aikana ja sen jälkeen vähentyi eniten. Kehon oireet vähentyivät työpisteen säädön ja uusien silmälasien hankinnan jälkeen. Katselukulma, niskan- ja silmien kuormitus korreloivat keskenään vahvasti. Oireita voidaan vähentää työpisteen säätämisellä ja silmälaseilla (Aarås ym. 2000, Fogleman & Lewis 2002, Fostervold ym. 2006, Ketola 2005, Nyman & Berns 1996, Seppälä, 2001, Woods 2005). Kun parittaisella t-testillä tutkittiin summamuuttujien avulla erityisesti syväterävien linssien ja muiden erityistyölasilinssien (yksiteho, moniteho, toimistomoniteho) käytön vaikutusta CVS -oireiden määrään, voitiin todeta, että kaikki erityistyölasit vähensivät CVS -oireiden määrää, mutta syväterävät linssit aiheuttivat vähiten oireita. Yleisimmät erityistyölasit olivat syväterävät silmälasit ja ne vähensivät eniten silmien särkyä, hiekan tunnetta silmissä, näkemisen hankaluutta, pään liikuttelua ja niskahartiaseudun särkyä. Näön rasitusoireiden vähentyminen saattaa johtua myös siitä, että edellisten silmälasien hankinnasta on kulunut aikaa ja näössä on tapahtunut muutoksia. Syväterävät linssit mahdollistavat tarkan näkemisen noin 40 cm - 2 metrin matkalla, riippuen linssien käyttötarkoituksesta, siksi ne soveltuvat parhaiten ikänäköiselle näyttöpäätetyöntekijälle. Samanlaisia näönrasitusoireiden vähentymistä

30 todettiin tutkimuksissa Bachman (1992), Butzon ja Eagels (1997), Butzon ym. (2002) ja Horgen ym. ( 2002, 2004). Tutkimuksen luotettavuutta voidaan pitää hyvänä otoskoon, tulosten tilastollisen merkitsevyyden ja aikaisempien samankaltaisten tutkimustulosten vuoksi. Todennäköisesti vastaavanlainen tulos olisi saatu myös suuremmalla otoksella. Tutkimuksen laajuutta olisi voinut lisätä huomioimalla esim. lomakkeessa olevia katseluetäisyyksiä. Mitään yhtä ja samaa linssityyppiä ei voida suositella jokaiselle näyttöpäätetyöntekijälle. Näyttöpäätetyö saattaa olla staattista tai dynaamista ja useimpien työntekijöiden on nähtävä kaikille etäisyyksille: lähelle, välialueelle ja kauas. Haasteena on kannettavat tietokoneet ja useita näyttöjä sisältävät työpisteet. Optikko tai silmälääkäri tutkii näön ja antaa lausunnon silmälasien tarpeesta työterveyshuollon erityistyölasilomakkeen ja työntekijän antamien tietojen avulla. Työntekijä on optikon ammattitaidon varassa linssivalinnassa. Siksi optikon on otettava tarkasti huomioon työntekijän työ- ja katseluetäisyydet, jotta työntekijä näkisi mahdollisimman hyvin ja tulisi toimeen työssään ilman ylimääräistä näön kuormitusta. Lisäksi optikon on tunnettava linssien ominaisuudet ja mitoitusohjeet, niin että silmälasit soveltuvat työhön. Näönrasitusoireet saattavat alentaa työkykyä ja sitä kautta työsuoritusta. Silmien terveyden ja työnäkemisen edistämisen keinoja työelämässä ovat silmistä ja näkemisestä johtuvien toimintahäiriöiden varhainen diagnosointi ja hoito työterveyshuollossa. Tärkeimmät keinot vähentää CVS -oireita ovat työympäristön näköolosuhteiden selvittäminen, työpisteen säätäminen sopivaksi työntekijälle, näön tutkiminen ja työhön sopivien silmälasien hankinta. Erityistyölasit on edullinen keino vähentää CVS -oireita.