Lausunto 1(12) Energiavirasto Lintulahdenkuja 4 00530 Helsinki kirjaamo@energiavirasto.fi simo.nurmi@energiavirasto.fi Viite: Lausuntopyyntö 313/430/2015 JE-Siirto Oy:n lausunto koskien Energiaviraston 1. suuntaviivoja 4. ja 5. valvontajaksolla Energiavirasto (EV) lähetti lausuntopyynnön 1. suuntaviivoista valvontamenetelmiksi 2016-2023. Kiitämme mahdollisuudesta lausua asiasta. Lausunnossamme on esitetty JE-Siirto Oy:n (JES) kommentteja suuntaviivoista. Suuntaviivoja koskevat kommentit on pyritty esittämään suoraan suuntaviivojen numeroituihin lukuihin kohdistaen. Lausunnossa on myös pyritty välttämään samojen asioiden toistamista vaikka lausuttavat asiat linkittyisivätkin useampaan suuntaviivojen kohtaan. Tuemme Energiateollisuus ry:n (ET) EV:lle toimittamaa lausuntoa 1. suuntaviivoista, joten tässä ei oteta kantaa kaikkiin ET:n lausunnossa jo oleviin kohtiin. 1.4.3 Valvontatietojen oikeellisuus Suuntaviivojen mukaan verkonhaltijan on epäselvissä tapauksissa pyydettävä virastolta tarkentavia ohjeita. Toivomme, että EV tarkentaa ohjeistuksiaan sekä kertoo selkeästi, milloin kyseessä on ohje ja milloin vain yksi esimerkki, jota verkonhaltija voi soveltaa. Ohjeistuksien tulee olla selkeitä ja julkisia, jotta ne ovat kaikille verkonhaltijoille tasapuolisia. Olisi hyvä kehittää menettelytapa, jolla verkonhaltijoita informoidaan muuttuneista tai tarkentuneista ohjeista esimerkiksi verkonrakennetietojen osalta. Viime vuosina on tullut liikaa ohjeistuksia sähköpostitse tai puhelimitse, nämä aiheuttavat epävarmuutta. Tällöin esimerkiksi henkilöstömuutokset EV:llä on riski verkonhaltijoille. Lisäksi sähköpostitse tai suullisesti annetuista ohjeista kuulee satunnaisesti vain osa verkonhaltijoista. Esimerkkinä tällaisesta epäselvistä ohjeistuksesta on, että CLC-alueita ei tarvitse noudattaa vaan itse voi määrittää laajemmat kaivuolosuhdevyöhykkeet. Epäselvää on myös, että mitkä ohjeet siirtyvät automaattisesti seuraavalla valvontajaksolle ja mitkä eivät. Ehdotuksena valvontatietojärjestelmässä voisi olla loki, josta näkyy verkonrakennetietojen ohjeisiin tehdyt päivitykset, täsmennykset ja hyväksytyt soveltamisohjeet.
Lausunto 2(12) 1.6 Vuokraverkot Verkonhaltijan tulee olla tasavertaisessa asemassa riippumatta siitä, omistaako verkon vai toimiiko se vuokraverkossa. 1. suuntaviivoissa tasavertaisuus ei toteudu sähköverkon muiden kuin liitteessä 1 olevien sähköverkon komponenttien osalta. Verkonhaltijat, jotka itse omistavat verkkonsa, saavat sisällytettyä sähköverkko-omaisuudeksi tasearvossaan useita komponentteja. Tällaisia ovat esimerkiksi varakomponentit, nyt uusien suuntaviivojen mukaan myös viestiverkot ja tietojärjestelmät sekä uudet valvontajakson aikana käyttöön tulevat komponentit, joita ei suuntaviivojen liitteessä 1 ole huomioitu. Näitä osin tasapuolisuus ei toteudu. Myös jos valvontamenetelmät muuttuisivat siihen suuntaan, että yhtiökohtaisia yksikköhintoja ei voi hakea, mutta yksikköhintaluettelon komponenttien rakenteesta merkittävästi poikkeaville komponenteille voitaisiin hyväksyä komponentin tasearvoon perustuva hinta, tulee tämän olla mahdollista myös vuokraverkoissa toimiville yhtiöille. 1.9 Valvontajakson aikana tehtävät laskelmat 1. suuntaviivojen useassa kohtaa mainitaan, että verkkoyhtiön tulee tehdä EV:lle erillinen selvitys asiasta. Tällaisia kohtia ovat esimerkiksi tasearvossa huomioitavat komponentit, investoinneista kuluiksi kirjatut kustannukset ja toimitusvarmuuskannustimeen laskettavat toimenpiteet ja kustannukset. Ennakoitavuuden varmistamiseksi, yhtiöiden tulee saada EV:ltä palaute heille toimitetuista selvityksistä. Palaute tulee saada kohtuullisessa ajassa. Verkkoyhtiöille aiheutuu suuri riski siitä, jos EV:n näkökanta kunkin yhtiön selvityksiin ilmenee vasta valvontapäätösvaiheessa ja mahdolliset hylkäykset vaikuttavat takautuvasti koko valvontajaksolle. Näin on käymässä 3. valvontajaksolla yhtiökohtaisten yksikköhintahakemusten kanssa, kun vielä vuonna 2015 ei tiedetä hyväksytäänkö vai hylätäänkö hakemukset. 2.1 Yksikköhinnat Kuten vuokraverkkoa koskevassa kohdassa jo lausuimme, tulee myös vuokraverkossa toimiville yhtiöille mahdollistaa muiden kuin suuntaviivojen liitteen 1 mukaisten komponenttien laskeminen sähköverkko-omaisuuteen kuuluvaksi ja saada komponenteille, kuten viestiverkolle, kohtuullinen tuotto. Valvontamenetelmien tulee olla tasapuolinen myös siltä osin, että omistaako vai ostaako yhtiö esimerkiksi tietojärjestelmät palveluna. Jos valvontamenetelmät ohjaavat siihen suuntaan, että vain itse omistamille tietojärjestelmille on saatavissa kohtuullinen tuotto, valvontamenetelmät eivät kohtele tasa-arvoisesti erityisesti konserneihin kuuluvia yhtiöitä, joissa tietojärjestelmille on muitakin toimintoja käyttäjinä ja tietojärjestelmien omistajana on konsernin emoyhtiö. Tällaisia tietojärjestelmiä ovat esimerkiksi asiakastietojärjestelmä ja mittaustieto- ja tasehallintajärjestelmä. Valvontamenetelmät jo 3. valvontajaksolla kohtelee
Lausunto 3(12) epätasa-arvoisesti yhtiöitä, jotka ostavat konsernilta palveluna sellaisten tietojärjestelmien käytön, jotka eivät kuulu yksikköhintaluetteloon. Tällainen järjestelmä JES:n osalta on esimerkiksi rakennuttamisjärjestelmä, jolle ei saa tuottoa ja käyttökustannukset menevät valvontamenetelmissä tehostamisvaateen alla oleviin operatiivisiin kustannuksiin. 2.1 Pitoajat 1. suuntaviivoista ei ilmene, onko jokaisen yhtiön mahdollista määrittää uudet pitoajat kaikille komponenttiryhmille. EV jossain vaiheessa mietti vaihtoehtoa, että jos nykyiset pitoajat poikkeavat uusista pitoaikaväleistä, yhtiön tulee määrittää uudet pitoajan uusien raja-arvojen väliltä. Asia on suuntaviivoissa vielä epäselvä. 2.1 Keski-iät 1. suuntaviivojen keski-iän laskentamalli selkeyttää ja yhtenäistää verkonhaltijoiden toimintatapaa. Pidämme uutta mallia hyvänä. 2.1 Ympäristöolosuhdeluokat JES:n jakelualueella on useita alueita, joilla ei verkkotietojärjestelmään tuodun CLC-aineiston perusteella ole minkäänlaista CLC-luokitusta. Jokainen tällainen CLC-kartan luokitukseltaan tyhjä alue on rajattava käsin ja määritettävä kuuluvaksi johonkin CLC-luokkaan. Korjattavat alueet ovat pääasiassa pieniä, mutta niitä on määrällisesti paljon. Lisäksi jakelualueemme CLC-luokitukseen on tehty paljon korjauksia 3. valvontajaksolla sovelletun kaivuolosuhteita koskevan perustelumuistion mukaisesti, tällaisia alueita ovat esimerkiksi liikennealueet ja uudet kaavoitetut alueet. Nyt lausunnolla olevien suuntaviivojen tekstistä ei käy ilmi, onko edelleen tarkoitus soveltaa perustelumuistion ohjeistuksia vai muuttuuko ohjeistus merkittävästi. Jos 4. valvontajaksolla sovelletaan edelleen valvontajakson alkaessa 10 vuotta vanhaa vuoden 2006 CLC-aineistoa, on esimerkiksi uusia kaavoitettuja alueita tullut runsaasti kaupunkialueelle ja CLC-aineistoon tehtävien korjausten määrä kasvaa jatkuvasti. Verkonhaltija voi perustelluista syistä esittää sanallisten määritelmien avulla muutoksia CLC-aineiston määrittämään alueeseen. Tällöin CLC-aineistossa on suurella alueella oltava selkeä virhe olosuhteissa. Alla on verkkotietojärjestelmästämme leikattu esimerkki, johon on korostettu punaisilla ympyröillä CLC-luokkien väliin jääviä tyhjiä alueita, joissa sijaitsee kaapeleita. Eri CLC-luokat näkvvät kuvassa erivärisinä alueina. Valkoisilla alueilla ei ole lainkaan luokitusta CLCaineistossa. Suuntaviivojen mukaan pieniä korjauksia ei saisi tehdä, mutta se on välttämätöntä, kun kyse on CLC-aineiston ulkopuolisista alueista. Suuntaviivoissa jää epäselväksi, tuleeko EV:lle tehdä jokaisesta aineistoon tehtävästä korjauksesta erillinen selvitys ja kuinka asia EV:lle tulee esittää, hyväksyykö tai hylkääkö EV verkonhaltijan esitykset
Lausunto 4(12) vai kuinka asiassa käytännössä menetellään. Kovin tarkka aineiston korjausten dokumentointi ja tietojen toimittaminen EV:lle on erittäin työlästä sekä verkonhaltijalle että aineistoa tarkastavalle EV:lle. Suuntaviivojen mukaan CLC-aineistoa on tarkoitus soveltaa jatkossa myös esim. sähköasematonttien luokitteluun. JES:n jakelualueella on sähköasematontteja, jotka eivät kuulu mihinkään CLC-alueeseen. Kuinka tällaisille tonteille määritetään luokitus? Vastaavasti tyhjiä reikiä CLC-kartassa on myös 110 kv:n johtoalueille. EV:n tulee antaa verkonhaltijoille yhteneväiset ohjeet CLC-aineiston soveltamiseen.
Lausunto 5(12) Ympäristöolosuhdeluokkien korjauksissa piilee suuri riski siinä, että verkkoyhtiö ei voi luottaa omaan määrittelytapaansa. Jos EV vasta valvontajakson lopussa tarkistaa yhtiöiden tekemiä luokituksia ja CLC-aineistoon tehtyjä korjauksia, on verkonhaltijoiden kohtuullisen tuoton laskennan ennakoitavuus menetetty. Lisäksi takautuvien muutosten laskeminen esimerkiksi maakaapelien kaivujen osalta CLC-luokitusten muuttuessa on mahdotonta, sillä verkkotietojärjestelmään ei jää tietoa purettujen kaapeleiden sijainnista. CLC-luokituksen muutoksia on mahdollista tehdä vain kyseisellä hetkellä verkkotietojärjestelmään dokumentoidun verkon osalta. Tekstistä jää myös epäselväksi, voidaanko 4. ja 5. valvontajaksolla soveltaa kaapelien kaivukustannusten määrittämiseen edelleen kaapelikertoimia vai onko ainoa vaihtoehto todellisten ojapituuksien määrittäminen. Jos kaivun arvon määrityksessä voi käyttää vain todellisia ojapituuksia, tarkoittaa se mittavaa dokumentointityötä. Esimerkiksi PowerGrid järjestelmään ovat eri yhtiöt dokumentoineet kaivureitit eri tavalla. Osa dokumentoi kaikki samassa ojassa olevat kaapelit yhdelle reitille riippumatta jännitetasosta. JES:llä dokumentoidaan jokainen kj-kaapeli omalle reitille ja kaikki samassa ojassa kulkevat pjkaapelit keskenään yhdelle reitille. Verkkotietojärjestelmän avulla ei ole mahdollista määrittää todellisia ojapituuksia. Esimerkiksi meidän tapauksessa joutuisimme vaihtamaan kokonaan järjestelmää, jossa todelliset ojapituudet on mahdollista määrittää. Tämä teettää suuren määrän työtä ja lisää kustannuksia. Todellisten ojapituuksien määrittämisen osalta on paljon epäselvyyttä, kuten: Kulkeeko eri aikoina vierekkäin asennetut kaapelit samassa ojassa, vaikka asennus olisi tapahtunut esim. 10 vuoden erolla? Oja on oikeasti kaivettu kahteen kertaan ja ojia tulisi olla kaksi. Jos myöhemmin kyseiset kaapelit saneerataan samaan aikaan, tällöin kaksi ojaa muuttuisi yhdeksi ojaksi. Kuinka lähellä toisiaan olevat kaapelit ovat samassa ojassa? Miten määritetään ojan ikä? Käytännön työn osalta on todella iso asia, jos kaapelikertoimet poistuvat käytöstä. Esitämme, että EV yhdessä verkonhaltijoiden ja alan toimijoiden kanssa määrittäisi noudatettavan menettelytavan siten, että menettely on johdonmukainen ja kustannustehokas. 2.1 Verkkotoimintaan kuulumattomat komponentit Kohdassa jää epäselväksi, että tarkoitetaanko verkkotoimintaan kuulumattomuudella, että kyseiset komponentit eivät kuulu lainkaan sähköverkkoliiketoimintaan ja ne tulee eriyttää muuksi liiketoiminnaksi vai että kyseisiä komponentteja ei saa laskea verkon arvoon liitteen 1 mukaisilla yksikköhinnoilla. Kuuluvatko verkkotoimintaan komponentit, jotka ovat aiemmin olleet kytkettynä verkkoon, mutta ovat väliaikaisesti poissa käytöstä?
Lausunto 6(12) 2.1 Verkonrakentamiseen saadut tuet Otsikoinnin lisäksi tässä kappaleessa puhutaan muiden kompensaatioiden määristä. Epäselvää on tarkoitetaanko tässä myös sellaisia kompensaatioita, joissa joku muu toimija aiheuttaa verkon siirtoja. Sähköturvallisuuslain mukaisesti korvausvelvollinen on muutoksen aiheuttaja: 52 Jos sähkölaitteiston tai sen osan rakennustöiden aloittamisen jälkeen sen läheisyyteen on rakennettu tai tulee rakennettavaksi maantie, kulkuväylä, rautatie, lentokenttä, kaasu- tai vesitaikka muu vastaava johto, rakennus tai muu rakennelma siten, että sähkölaitteistoa on yleisen turvallisuuden vuoksi tai laitteiston suojaamiseksi muutettava, sähkölaitteiston omistaja on velvollinen suorittamaan tarpeelliset muutokset. Siitä aiheutuvat kustannukset on kuitenkin tien, väylän, lentokentän, johdon, rakennuksen tai rakennelman omistajan korvattava. Koska muutoskustannusten veloitusperiaatteissa huomioidaan myös verkon ikä, verkkoyhtiöille ei tästä koidu etua. Asiaa on hyvä tarkentaa suuntaviivoihin. Tällaisten tietojen raportointi lisää kohtuuttomasti työtä ja kustannuksia, sillä verkon siirroista aiheutuneet muutokset ovat yleensä hyvin pieniä. 2.1 Vuokraverkot Tässä kohdassa esitetty lause Verkonhaltijan on pystyttävä yksilöimään kaikki komponentit, jotka kuuluvat verkkovuokraan. on avattava selkeämmin. Tässä jää epäselväksi, tuleeko esimerkiksi verkkovuokrasopimukseen sisältyvistä mittareista olla yksilöity listaus tai riittääkö, että kaapelit on dokumentoitu verkkotietojärjestelmään siten, että kaapelin omistajaksi on merkitty verkon omistaja? Kuinka yksilöidään ojat? Tuleeko sähköasemien sisällä olevat komponentit kuten mittamuuntajat yksilöidä? Riittääkö esimerkiksi sähköasemien osalta, että ne ovat verkon omistajan taseessa luokiteltu kuuluvaksi sähköverkkoon vai tuleeko vuokraverkossa toimijan ylläpitää erillistä listaa sähköasemista? Kuinka pieniin osiin verkko on pilkottava ja kuinka tarkalla tasolla EV:lle on mahdollisesti toimitettava todisteet vuokratusta verkosta? Onko selvitys tehtävä vuosittain vai valvontajaksoittain? Komponenttien yksilöinti ei saa tuottaa kohtuutonta verkonhaltijan työllistämistä, sillä verkon itse omistamat yhtiöt eivät vastaavia selvityksiä joudu tekemään. Kaikki selvitykset tuottavat lisäkustannuksia. Jos verkon omistaja vuokraa sähköverkon vain yhdelle vuokraverkkoyhtiölle, kaikki sähköverkon komponentit sisältyvät verkkovuokraan. Samaan aiheeseen liittyvä lause on kohdassa 2.1 Verkkotoimintaan kuulumattomat komponentit: Vuokraverkossa verkkotoimintaan eivät edellä mainittujen lisäksi kuulu komponentit, joita ei ole sisällytetty vuokratusta verkosta tehtyyn vuokrasopimukseen.
Lausunto 7(12) EV:n tulee tarkentaa ohjeistustaan, jottei vuokraverkossa toimivan verkonhaltijan oikeus kohtuulliseen tuottoon vaarannu. Osallistumme mielellämme keskusteluun tästä aiheesta ennen seuraavien suuntaviivojen julkistamista. Liite 1. Verkkokomponentit, yksikköhinnat ja pitoaikavälit Jakokaapit ja jonovarokekytkimet Talovarokekotelon yksikköhinta on todella alhainen, herää epäilys ovatko kaikki yhtiöt laskeneet kaikki siihen sisältyvät kustannukset kuten asennuksen. Vähintään 630 A:n jakokaapin hinta on merkittävästi liian alhainen, hinnassa on oltava virhe. Ovatkohan kaikki yhtiöt ymmärtäneet muutoksen, jonka mukaan myös jonovarokekytkimet sisältyvät 4. valvontajaksolla jakokaapin hintaan? Yksi jakokaapin yksikköhintaa laskeva asia lienee se, että jakokaapin investointivaiheessa jakokaappiin ei välttämättä asenneta kaikkia tarvittavia jonovarokekytkimiä. Jonovarokekytkimiä lisätään, kun jakokaappiin (tai muuntamoon) lisätään uusia liittymiä. Tämä selittänee osan hinnan alhaisuudesta. Muuntamon tai jakokaapin investointivuotta myöhemmin lisättävät jonovarokekytkimet jäävät nyt kokonaan pois verkon arvosta. Kaupunkialueella täydennysrakentamista tapahtuu jatkuvasti, joten asia tulisi huomioida muuntamoiden ja jakokaappien hinnoissa. Maakaapelit ja ilmajohdot 1. suuntaviivoissa olevien yksikköhintojen perusteella ilmajohtojen verkon arvo kasvaa ja kaapeleiden verkon arvo putoaa. Sama tapahtui 2. ja 3. valvontajaksojen vaihtuessa. Tämä rasittaa erityisesti kaupunkiyhtiöitä, joiden verkot ovat kaapeloitu jo aiemmin. Kaapelikustannusten laskeminen johtunee siitä, että suuret verkkoyhtiöt investoivat mittavia määriä kaapeliverkkoon ja heidän mittakaavaedun vuoksi kaapelihinnat ovat matalat. Lisäksi kaupunkien pj-verkoissa jatkoja ja päätteitä on suhteessa enemmän kuin maaseutuverkoissa. Nämä asiat näkyvät erityisesti pienten pj-kaapeleiden hinnoissa. Verkkopituudelta suhteellisen pienenä yhtiönä emme pysty toteuttamaan kaapelointeja vastaavin kustannuksin. Kaupunkiyhtiöiden kaapeliverkon arvo yksikköhinnoissa ei vastaa hankintahintoja. Toisaalta vanhojen ilmajohtoverkkojen arvo taas nousee yksikköhintojen kasvaessa. Ilmajohtoverkon arvon nousu ei kompensoi kaupunkiverkkojen verkon arvon laskua suuren kaapelointiasteen vuoksi. Muutokset suosivat maaseutuyhtiöitä. Kaapelipoikkipintojen purkaminen omiksi yksiköiksi on hyvä muutos. Tällöin valvontamenetelmät eivät ohjaa poikkipinnan valintaa, vaan poikkipinnat valitaan oikein perustein.
Lausunto 8(12) 20 kv:n kaapeleiden ja päätteiden säilyttäminen omina yksiköinä on kaupunkiyhtiöiden kannalta oikeudenmukainen ratkaisu. Kaupunkiverkossa niitä on huomattavasti enemmän kaapelikilometriä kohden. Erittäin vaikealta kaivuolosuhteelta puuttuu yksikköhinta. Lisäksi on epäselvää, voidaanko kaapelikerroinmenetelmiä soveltaa 4. valvontajaksolla ja muuttuuko CLC-aineiston käsittely 3. valvontajaksolla käytössä olleesta perustelumuistiosta. Näitä asioita käsiteltiin lausunnossa jo aiemmin. Muuntamot Pylväsmuuntamoille tulisi sallia edelleen 30 vuoden pitoaika. Kaupunkiympäristössä pylväsmuuntamoita poistetaan kaupungin täydennysrakentamisen yhteydessä muuntamoiden korvautuessa puistomuuntamoilla. Myös pohjavesialueilla sijaitsevista pylväsmuuntamoista pyritään pääsemään eroon normaalia aikaisemmin. Muun muassa näistä syistä pylväsmuuntamot poistuvat kaupunkiverkosta nopeammin kuin maaseutuverkoista. Ulkoa hoidettavan puistomuuntamon jakaminen kahteen komponenttiin oli tarpeen. Näiden kahden komponentin välinen hintaero on merkittävä. Yksikköhintaluettelossa on kirjoitusvirhe, toisen ulkoa hoidettavan muuntamon pj-keskuksen nimellisvirran tulisi olla yli 630 A. Sisältä hoidettavien puistomuuntamoiden hinnoissa on merkittäviä eroja riippuen siitä, onko kyseessä pelti- vai betonirakenteinen muuntamo. Toivottavasti merkittävä hintaero näiden kahden komponentin välillä ei ole johtanut siihen, että aineistosta on poistettu kalliimmat betonimuuntamot hintapoikkeaman perusteella. Nämä komponentit voisivat olla omia yksiköitä niiden merkittävän hintaeron vuoksi, mutta muutos ei varmaankaan ole enää mahdollinen 4. valvontajaksolle. Asian voisi huomioida 5. valvontajaksolle tehtävässä yksikköhintakyselyssä. Joka tapauksessa tulee varmistaa, ettei ryhmään oikeasti kuuluvia komponentteja oli vahingossa poistettu hinnan määrityksestä. Päämuuntajat Päämuuntajien verkon arvon laskennassa on aiemmin huomioitu päämuuntajille kerran elinkaaren aikana tehtävät täyshuollot. Nyt asiasta ei ole mainintaa missään. Täyshuollot pidentävät päämuuntajien elinkaarta kymmenillä vuosilla ja huolto on kustannukseltaan kallis. Tämä tulisi edelleen huomioida valvontamenetelmissä, jotta menetelmät kannustavat ylläpitämään toimivia komponentteja mahdollisimman tehokkaasti. Sähköasemakomponentit Vaikka sähköasemakomponenteille ei 1. suuntaviivoissa vielä juurikaan ole hintoja, olemme huolestuneita siitä, onko EV poistanut kojeistojen osakomponenttien saneerauksen vaikutuksen. 3. valvontajaksolla on kojeistojen iän laskennassa huomioitu esim.
Lausunto 9(12) virtamuuntajien, erottimien ja katkaisijoiden vaihdot. Näin tulisi olla myös jatkossa, sillä näiden komponenttien pitoaika poikkeaa kentän muusta pitoajasta ja osakomponenttien vaihdon vaikutus verkonarvon laskennassa on merkittävä. Jos osakomponenttien saneerausta ei huomioida komponenttien iän laskennassa, tulisi se huomioida komponentin yksikköhinnassa jo etukäteen. Yhtiökohtaiset yksikköhinnat Suuntaviivojen mukaan yhtiökohtaisia yksikköhintoja ei ole mahdollista hakea enää 4. valvontajaksolla. Tämä muutos voi johtaa kaupunkiyhtiöiden kannalta erittäin epäoikeudenmukaiseen lopputulokseen. Koska liitteen 1 yksikköhintaluetteloon on lisätty uusia komponentteja kuten 110 kv:n johtoja ja sähköasemarakennusten eri tyyppejä, uskomme yhtiökohtaisten yksikköhintahakemuksen määrän vähenevän jo tätä kautta. Yhtiöillä tulee kuitenkin olla mahdollisuus hakea yhtiökohtaista hintaa, jos valvontamenetelmien liitteen 1 komponenttien jaottelu ei ole riittävä. Asiana se vastaa sitä, että jos luettelosta puuttuu jokin komponentti, sille saa tuoton tasearvossaan. EV:llä on mahdollisuus lisätä vastaavanlainen komponentti yksikköhintaluetteloon 5. valvontajaksolle yksikköhintaluettelon päivityksen yhteydessä. 3. Kohtuullinen tuottoaste Tuemme kohtuullisen tuottoasteen laskennan parametrien valinnassa ET:n lausunnossa esitettyjä näkemyksiä ja arvoja. 5.1 Liittymismaksut 1. suuntaviivojen mukaan liittymismaksuja ei ole mahdollisuus jaksottaa. Poikkeuksellisen suuret yksittäiset liittymät tai liittymismaksukertymät aiheuttavat pienille verkonhaltijoille ongelmia tuottolaskentaan. Tasapuolisuuden nimissä tällainen riski pitäisi poistaa. Aiemmassa markkinaoikeuskäsittelyssä (MAO: 427-501/12) MAO on todennut, että Markkinaoikeus katsoo kuitenkin, että jos jatkuvasti korkeat liittymismaksutulot käytännössä veisivät jakeluverkkoyhtiöiltä mahdollisuuden kohtuullisen tason asettamiselle siirtohinnoittelussaan, Energiamarkkinaviraston olisi aiheellista arvioida neljännelle valvontajaksolle hyvin korkeiden vuosittaisten liittymismaksutulojen huomioimista valvontamallissa nykyisestä poikkeavalla tavalla. Energiavirastoa on siis kehotettu huomioimaan korkeat liittymismaksutulot 4. valvontajaksolla.
Lausunto 10(12) 5.2 Kirjanpidon investointien ja kulujen yhdenmukainen kohtelu 1. suuntaviivojen mukaan liitteen 1 mukaisten verkkokomponenttien aktivoimattomat kulut palautetaan toteutuneen oikaistun tuloksen laskentaan. Suuntaviivojen mukaan tällöin verkonhaltijat ovat tasavertaisessa asemassa riippumatta siitä, että aktivoiko verkonhaltija investointiin kuuluvia kustannuksia vai kirjaako se niitä kuluiksi. Yhdenmukaisuuteen vedoten tulisi täten myös huomioida se, että investointeihin liittyvät aktivoimattomat kustannukset ovat mukana tehostamiskannustimen operatiivisissa kustannuksissa ja näin ollen aktivoimattomiin investointeihin liittyviin kustannuksiin kohdistuu tehostamistavoite. Tätä asiaa ei 1. suuntaviivoissa ole vielä ratkaistu. Esitämme, että yksinkertaisuuden vuoksi tämä kohta suuntaviivoista poistetaan ja nykyistä menettelytapaa noudatetaan myös 4. valvontajaksolla. Jos tämä kohta kuitenkin toteutuu suuntaviivojen mukaisesti ja EV:lle tulee jatkossa raportoida aktivoimattomat investointeihin liittyvät kustannukset, tulee EV:n tarkentaa ohjeistuksia. Onko tarkoitus raportoida vain henkilöstön palkkakustannuksia vai henkilöstökustannuksia sisältäen palkat, eläkekulut, muut lakisääteiset henkilösivukulut ja muut vapaaehtoiset henkilösivukulut? Vai onko tarkoitus raportoida ja jyvittää kaikki investointeihin liittyvät kustannukset autojen käytöstä puhelin- ja kalustokuluihin? Tarvitaan tarkempia ohjeistuksia, jotta raportointi yhtiöiden välillä on yhdenmukaista. Lisäksi on epäselvää, että millainen kirjaustaso riittää EV:lle raportoitaviin tietoihin, kun kyse ei ole tilintarkastuksen alaisesta toiminnasta eikä tällöin ole erityisvaatimuksia esim. tuntikirjanpidon käyttöön. Riittääkö arvio investointitöihin tehdyistä vuosittaisista osuuksista verrattuna kokonaiskustannuksiin? Esim. käyttötoiminnon ja käyttökeskuksen osalta investointitöihin kuuluvia toimintoja kuten kytkentöjä on usein, mutta ne ovat lyhytkestoisia töitä. Tällaisiin toimintoihin käytetyn ajan tarkka kirjaaminen lisää merkittävästi raportointityötä. Asiana tämä muutos aiheuttaa merkittävästi lisätyötä, sillä yksikään toiminto ei kohdistu pelkästään investointitöihin. Esim. rakennuttamistoiminto kilpailuttaa ja tilaa investointitöiden lisäksi kunnossapitoon liittyviä töitä. 5.2 Verkkotoimintaan kuulumattomat kustannukset Tässä kappaleessa vastikkeettomiksi kustannuksiksi on luokiteltu komponenttien sijoittamiskorvaukset. Näitä ei mielestämme voida pitää vastikkeettomina kustannuksina. Asia vaatinee tarkennusta, että mitä tällä tarkoitetaan. Jos näistä tulee toimittaa selvitys EV:lle, tulee EV:n myös vastata heille toimitettuun selvitykseen kohtuullisessa ajassa. 5.2 Toisen verkonhaltijan sähköverkkoon liittymisestä aiheutuneet kustannukset 1. suuntaviivojen mukaan ei-palautuskelpoiset toisen verkonhaltijan sähköverkkoon liittymisestä aiheutuneet kustannukset ja liittymismaksut otetaan huomioon tasearvossaan. Valvontamenetelmiin tulee tarkentaa, kuinka toimitaan vuokraverkkoyhtiöissä. Erityisesti
Lausunto 11(12) Fingridin kantaverkkoon liittymisen kustannus on todella suuri ja myös vuokraverkkoyhtiössä tulee saada huomioida kyseiset liittymismaksut kohtuullisen tuoton laskennassa, vaikka liittymissopimus tehdään verkon omistajan ja Fingridin välillä ja liittymismaksu kirjautuu verkon omistajan taseeseen. Jos liittymismaksua ei huomioida vuokraverkkoyhtiöiden kohtuullisen tuoton laskennassa, yhtiöitä ei kohdella tasavertaisesti. 5.2 Kontrolloitavissa ja ei-kontrolloitavissa olevien operatiivisten kustannusten Viitaten kohtaan aktivoimattomien investointikustannusten raportoinnista, taulukossa 5 oleva rivi kuluiksi kirjattujen komponenttien kustannukset (elleivät sisälly muihin yllä oleviin eriin) aiheuttaa lähinnä enemmän hämmennystä siitä, millaisia kuluja aktivoimattomiin investointikustannuksiin todella pitää ilmoittaa. Ilmeisesti tarkoitus on ilmoittaa myös muita kuin henkilöstökustannuksia? 6.2.6 Laatukannustin toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa On hienoa, että laatukannustimen symmetrisyysrajoitin säilyy. Menettelytapa on reilu kaltaisillemme yhtiöille, joilla KAH-kustannukset ovat jo nyt erittäin alhaisella tasolla. 6.3.1 Yleisen tehostamistavoitteen sovellettava taso On erittäin hyvä asia, että EV on ymmärtänyt verkkoyhtiöille tulevan jatkuvasti uusia velvoitteita, joiden toteuttaminen kasvattaa kustannuksia. Pidämme erittäin hyvänä asiana, että yleinen tehostamistavoite on määritetty nollaksi. 6.3.3 Tehokkuusluku Tehokkuusluvun määrittäminen vain yhden vuoden tietojen perusteella aiheuttaa merkittävää vaihtelua yhtiön tehokkuudessa riippuen siitä, millainen kyseinen vuosi on sattunut olemaan. Tarkastelujemme perusteella valittu vuosi on kaikkein merkitsevin tekijä koko tehostamiskannustimessa. 1. suuntaviivojen mukana julkaistun tehostamiskannustimen SKOPEX-vertailutason määrittävän laskentataulukolla tehtyjen tarkastelujen perusteella vuoden 2012 kopexien tai vuoden 2014 kopexien käyttö tarkasteluissa johtaa aivan erilaisiin SKOPEX-tasoihin. Jos käytetään 2012 vuoden toteutuneita kopexeja, olemme ns. ylitehokas yhtiö ja laskennallinen tehokkuus 3. valvontajakson lopussa on n. 119 %. Jos käytetään vuoden 2014 vuoden toteutuneita kopexeja, olemme tehoton yhtiö ja laskennallinen tehokkuus 3. valvontajakson lopussa on n. 87 %. Tällöin olisi loogista, että käytettäessä vuoden 2012 toteutuneita lukuja SKOPEX-vertailutaso 4. valvontajaksolla olisi korkeampi kuin tehottomammalta näyttävän vuoden 2014 SKOPEX-vertailutaso. Laskenta kuitenkin näyttää
Lausunto 12(12) toimivan päinvastoin eli mitä suuremmat ovat laskennan lähtötietoina käytetyt operatiiviset kustannukset, sitä suuremmat kustannukset sallitaan 4. valvontajaksolla. Tehostamiskannustimen kannustinvaikutus on erittäin epäselvä. Yllä olevasta johtuen on vaikea ymmärtää, että käykö 5. valvontajaksolle siirryttäessä huonosti yhtiöille, jotka ovat tehostaneet kustannuksia merkittävästi eli onko 5. valvontajaksollakin SKOPEX-taso sitä korkeampi, mitä korkeammat operatiiviset kustannukset on 4. valvontajaksolla. On vaikea nähdä, että tehostamisesta saisi mitään hyötyä toteutuneen oikaistun tuloksen laskentaan. 6.4.1 Tutkimus- ja kehittämiskustannukset On varmasti alan kannalta erinomainen asia, että tutkimus- ja kehittämiskustannuksia hyväksytään innovaatiokannustimeen enemmän kuin 3. valvontajaksolla ja että innovaatiokannustimeen hyväksyttävien t&k- kustannusten laskenta pohjautuu koko valvontajakson liikevaihtojen summasta laskettavaan osuuteen. Kaipaisimme kuitenkin EV:ltä vastausta jo valvontajakson kuluessa että hyväksytäänkö innovaatiokannustimeen ilmoitetut kustannukset laskentaan vaiko ei. Jos hyväksyntä jää vasta valvontapäätöksen antamisen vaiheeseen, eivät yhtiöt pysty ennakoimaan innovaatiokannustimen vaikutusta valvontajakson ollessa kesken. 6.5 Toimitusvarmuuskannustin Toimitusvarmuuskannustimen osalta tuemme ET:n lausuntoa asiasta eikä tässä kerrata siinä esitettyjä asioita. Ystävällisin terveisin JE-Siirto Oy Anmari Ala-Kolu Toimitusjohtaja