Metsätalouden vesiensuojelu Riikka Salomaa, Suomen metsäkeskus Joroinen 22.4.2015
Esityksen sisältö Metsätalouden vesistökuormitus ja vaikutukset Vesiensuojelu hakkuiden, maanmuokkauksen, kantojen noston ja lannoituksen yhteydessä Vesiensuojelu kunnostusojitusten yhteydessä Vesiensuojelumenetelmät Lainsäädäntö Esitys perustuu TASO-hankkeessa tuotettuun metsätalouden vesiensuojelun kouluttajan aineistoon. Aineisto löytyy osoitteesta http://www.ymparisto.fi/fi-fi/tasohanke/julkaisut 4.5.2015
Metsätalouden vesistökuormitus
Metsätalouden vesistökuormitus Vesistökuormitus voidaan jakaa Luonnonhuuhtouma ja Ihmistoiminnan aiheuttama kuormitus (laskeuma, hajakuormitus, pistekuormitus, sisäinen kuormitus) Metsätalouden kuormitus on tyypiltään hajakuormitusta. Myös luonnontilaisista metsistä ja soilta valuu ravinteita, kiintoaineita ja humusta (luonnonhuuhtouma). Metsätalouden osuus ihmistoiminnan aiheuttamasta vesistöjen kokonaisfosforikuormituksesta on arviolta 5 % ja typpikuormituksesta 7 %. Latvavesistöissä metsätalous voi olla ainoa vesistökuormitusta aiheuttava maankäyttömuoto. Metsätalouden vesiensuojelua on tehostettu ja menetelmiä kehitetty paljon viimeisen 20 vuoden aikana. EU:n vesipuitedirektiivi, vesilaki ja asetus, Kemera-laki, valtakunnalliset vesienhoitosuunnitelmat ja toteutusohjelmat, kansallinen metsäohjelma, metsäsertifiointi, metsänhoitosuositukset Vesien hyvä tila monen tahon tavoite. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 6
Mitä vesistökuormitus on? Kiintoainekuormitus (kivennäismaalajeja esim. hiesu tai orgaanisia maalajeja; turve) Ravinnekuormitus (N, P, K, Ca; kiintoaineessa tai veteen liuenneena) Humuskuormitus (veteen liuennutta orgaanista ainetta, joka tummentaa veden) Happamuuskuormitus (happamat sulfaattimaat) Metallikuormitus (haitallisimpia Pb ja Cd) Pohjavesiin kohdistuva kuormitus (esim. öljypäästöt) 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 7
Metsätalouden aiheuttama vesistökuormitus on pääasiassa kiintoainesta. Epäonnistuneen ojituksen jälkeen tilanne voi vesistön rannassa näyttää pahimmillaan tältä. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 8
Mitä kuormitus aiheuttaa? Kiintoaine samentaa veden, laskeutuu pohjaan, aiheuttaa liettymistä ja ojien tukkeutumista, pienissä virtavesissä pohja umpeutuu, jolloin esim. kutupaikat katoavat. Ravinteet ja orgaaninen hiili lisäävät veden perustuotantoa, levien ja vesikasvien kasvua, joka edelleen voi aiheuttaa leväkukintoja, veden samentumista, hapettomuutta, kalakuolemia ja veden yleistä käyttökelvottomuutta. Orgaaninen aines kuluttaa hajotessaan veden happea ja voi aiheuttaa syvänteiden hapettomuutta. Hapettomuus vapauttaa pohjasta ravinteita. Humuksella on monia suoria ja epäsuoria vaikutuksia, esim. veden väri, happamuus, happipitoisuus, kalakanta. Voimakas happamoituminen aiheuttaa kalakuolemia Vedestä tulee petollisen kirkasta, kun humus saostuu. Vesistökuormituksen haitat ovat usein monen tekijän yhteisvaikutuksen tulosta. Haitat - eivät ainakaan kaikki - näy heti kuormituksen alettua eivätkä lopu sen päätettyä. Veden laadun huononeminen vähentää vesistön virkistyskäyttöarvoa ja voi välillisesti vaikuttaa rantatonttien hintaa. Suomen metsäkeskus 9
Metsätalouden vesistökuormitus Vesistökuormituksen eri lajit
Kiintoainekuormitus Merkittävin metsätaloustoimenpiteiden aiheuttama vesistöhaitta on kiintoainekuormitus (eroosio) Yksittäisistä toimenpiteistä kiintoainekuormitusta aiheuttaa eniten kunnostusojitus. Kiintoaineen taustakuormitus keskimäärin 5 kg/ha/v Kunnostusojitus lisää kiintoainekuormaa ensimmäisinä vuosina 3-10-kertaisesti, jopa 20-kertaisesti Kiintoainekuormituksen riski suuri 2 3 vuotta kunnostusojituksen jälkeen. Kiintoaineskuormitusta voivat aiheuttaa kunnostusojitus, maanmuokkaus, kannonnosto, tienrakennus, koneiden urapainaumat 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 11
Veden virtausnopeus m/s Hiukkasen laskeutumisnopeus m/h 1,6 0 1,4 2 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0,2 0 savi hieno hiesu karkea hiesu hieno hieta karkea hieta hieno hiekka karkea hiekka hieno sora karkea sora 4 6 8 10 12 14 16 Kiintoainekuormituksen riski kasvaa, jos maalaji irtoaa helposti virtavan veden mukaan ja laskeutuu hitaasti seisovassa vedessä. Vesiensuojelun kannalta hankalin kivennäismaalaji on hiesu. (Ennaltaehkäisy!) 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 12
Maalajin tunnistaminen Maalajiryhmä Maalajit Tunnistaminen Ominaisuudet Karkeat maalajit Sora, hiekka, soramoreeni Raekoko helppo arvioida silmävaraisesti Läpäisevät helposti vettä. Karuja maita Keskikarkeat maalajit Karkea hieta ja hiekkamoreeni Yksittäiset rakeet nähtävissä paljain silmin, rakeet irrallisia Vesitalous yleensä kunnossa. Hyviä metsämaita. Hienot maalajit Hieno hieta, hiesu, hienoainesmoreeni Yksittäisiä rakeita ei erota paljain silmin. Kovettuu kuivana, mutta hajoaa pöliseväksi jauhoksi Läpäisee heikosti vettä, märkänä juoksevaa, erittäin routivaa. Irtoaa helposti virtaavan veden mukaan. Vesiensuojelun kannalta hankalimpia maalajeja. Savi Kosteana voi pyörittää alle 2 mm paksun pötkön. Kuivana ei hajoa jauhoksi. Märkänä sitkeää ja tiivistä. Kovettuu ja halkeilee kuivuessaan. Värjää veden. Hiekan näkee, hiedan tuntee, hiesun maistaa ja saven haistaa. Moreenimaat yleisimpiä, lajittuneita maalajeja on vähemmän. Moreenien luokitus sen mukaan, mitä maalajia eniten. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 13
Ravinnekuormitus Ravinteitä liukenee valumaveteen hakkuutähteistä, humuskerroksesta ja suoraan maaperästä. Ravinteita joutuu vesistöihin myös kiintoaineen mukana. Kiintoaineessa on ravinteita eri suhteissa kiintoaineen laadun mukaan. Typpi (N) on sitoutunut eloperäiseen kiintoainekseen ja fosfori (P) kivennäismaalajeihin. Lannoitus voi lisätä valumaveden ravinnepitoisuuksia. Pääravinteet typpi (N) ja fosfori (P) aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä. Pienet latvavedet herkempiä ravinnetalouden muutoksille kuin suuret vesialtaat. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 14
Mitä on humus? Humus on veteen liuennutta orgaanista eli eloperäistä ainetta. Humusta muodostuu hajoavasta eläin- ja kasviaineksista Vesistöjen humus on peräisin ympäröivältä valuma-alueelta. Suomen järvi- ja jokivesien orgaaninen hiili on pääosin liuenneessa muodossa ja siitä valtaosa vaikeasti hajoavia humusaineita. Humuspitoisuuden määrittäminen on vaikeaa. Epäsuorasti sen määrää voidaan arvioida esim. veden väristä. Humus on pääosin hiiltä (n. 50 %). Kunnostusojitus vähentää valumaveden humuskuormitusta jopa noin kolmanneksen. Turvemaiden uudistushakkuualoilla tilanne voi olla toinen, koska valunnan määrä kasvaa. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 15
Humuspitoinen vesi voi olla lähes mustaa myös luonnontilaisissa suopuroissa. Kuvassa laskuojan vesi on ohjattu takaisiin vanhaan mutkittelevaan purouomaan. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 16
Metsätalouden vesiensuojelu Hakkuut, maanmuokkaus ja kantojen nosto
Vesiensuojelun tavoite Tavoitteena on, että pintavesien ekologinen tai kemiallinen tila ei heikkene. Tavoite voi olla se, että tila paranee. Tavoitteena on, että vesien virkistyskäyttöarvoa ei huonone tai se paranee. Tavoitteena on käyttää parhaimpia ja taloudellisesti tehokkaimpia menetelmiä. Hyvä suunnittelu ja ongelmien ennaltaehkäisy ovat vesiensuojelun avainsanoja. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 19
Riskitekijät Toimenpide Maalaji Kaltevuus Veden määrä Virtausnopeus Ajankohta Sijainti Iso avohakkuu, ojitusmätästys ja kantojen nosto loppukesällä maalajiltaan hienojakoisessa, jyrkässä puronvarsimetsässä. Vesistöongelmia vaikea välttää Pieni harvennushakkuu umpimetsässä talvella maalajiltaan karkealla, tasaisella moreenimaalla. Vesistöongelmia vaikea aiheuttaa. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 20
Vesiensuojelun menetelmät: Suojakaista Riittävän leveällä suojakaistalla voidaan vähentää kiintoaineen (ja ravinteiden) valumista vesistöihin hakkuiden, maanmuokkauksen, kantojen noston ja lannoituksen yhteydessä Suojakaistan suositusten mukainen minimileveys Vesistöjen ja pienvesien varteen vähintään 5 metriä. Metsälakikohteella rajaus ominaispiirteiden mukaan Metsäojien varteen 3 metriä, mistä ei nosteta kantoja Muokkauksessa ojien varteen vähintään 1 metri Lannoitus: ojat 5 m, purot 10-15 m, vesistöt 30 m. Lentolevityksessä suojakaista vesistöihin 50 m. Tuhkanlevitys suojakaista vesistöihin 50 m. Leveyden tulisi olla minimiä enemmän, kun maalaji on hienojakoista, rinne jyrkkä, vettä valuu laajalta alueelta. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 21
Suojakaista (2) Huomioitava tulva suojakaista ei saa jäädä tulvan alle Yksittäisiä puita voi poimia, jos se onnistuu maanpintaa rikkomatta eikä kyseessä ole metsälakikohde. PEFC-sertifioinnin standardien mukaan suojakaistan puuston voi hakata, mutta pensaskerrosta ei saa raivata Hakkuutähteet puidaan suojakaistan ulkopuolelle. Leveydessä kannattaa huomioida maanpinnan muodot ja veden virtaamakohdat. Virtaamakohtiin leveyttä. Maiseman kannalta monotoninen tasaleveä kaistale on yleensä huono. Suojakaistalle tai sen läheisyyteen hyvä sijoittaa säästöpuuryhmiä. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 22
Riittävän leveä suojakaista. Suojakaistan leveydessä huomioitu kuvan oikeasta reunasta tuleva painuma (vedenkulku-uoma), jota ei ole hakkuussa ylitetty. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 23
Reunimmaisesta muokkausurasta rantaan 10-15 m eli leveyttä vesiensuojelun kannalta riittävästi. Rantavyöhyke turvetta. Maiseman kannalta toteutus ei ole paras mahdollinen. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 24
Metsätalouden vesiensuojelu Vesiensuojelu eri työlajien yhteydessä
Maanmuokkaus Maanmuokkauksella varmistetaan uudistamisen tulos ja parannetaan metsätalouden kannattavuutta. Tavoitteena muokkausmenetelmä, joka varmistaa uudistamisen ja paljastaa kivennäismaata mahdollisimman vähän. Hienojakoiset maat (hieno hieta, hiesu, hienoainesmoreeni) hankalia vesiensuojelun kannalta. Hienojakoiset maat vaativat yleensä mätästyksen. Vettä johtavia ojia tehdään vain, jos on maan kuivatustarvetta. Turvemailla uudistamisen yhteydessä joudutaan tekemään myös ojitus. Vesiensuojelu kuten kunnostusojituksessa 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 26
Laikkumätästys on suositeltava muokkausmenetelmä erityisesti kuusen viljelyssä. Paljasta maanpintaa on vähemmän kuin perinteisellä metsä-äkeellä ajettaessa eikä yhtenäisiä vedenkulkuuomia synny. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 27
Kantojen nosto Kantojen nosto rikkoo maan pintaa enemmän kuin pelkkä maanmuokkaus eroosion riski kasvaa. Vesiensuojelu huomioidaan samoin kuin maanmuokkauksessa ja käytetään samoja menetelmiä koska maanpintaa paljastuu enemmän, leveämmät suojakaistat suositeltavia. Kantoja ei nosteta I luokan pohjavesialueilta eikä nostoa suositella II luokan pohjavesialueilla. Kantojen nosto voi lisätä välillisesti ravinnekuormitusta, jos kantojen nostoalueelta huuhtoutuu vesistöön kiintoainetta. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 28
Hakkuutähteiden keruu Päätehakkuuikäisen kuusikon biomassasta noin 40% oksissa, latvuksessa ja neulasissa. Männyllä noin 20%. Ravinteista suurin osa neulasissa, latvuksessa ja muissa ohuissa oksissa. Hakkuutähteiden keruu pienentää potentiaalista ravinteiden huuhtoutumista Ravinteet ovat pois metsän kasvusta Hakkuutähteistä suositellaan jätettäväksi 30% ja kuusivaltaisilla aloilla suositellaan latvusmassan kuivattamista palstalla Harvennushakkuualoilla kokopuukorjuulla ei merkittävää vaikutusta ravinnehuuhtoutumaan, mutta selvä vaikutus jäävän puuston kasvuun. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 29
Vesiensuojelu lannoituksessa Kohdevalinta Pääravinteitä typpeä ja fosforia vain, jos niistä on hyötyä Työn ajankohta lannoitelajin mukaan Sulan maan aikaan, tuhkaa ympäri vuoden Nitraattityppi kevätkesä, urea syksy Riittävät suojakaistat Ojat 5m, purot 10 15 m, vesistöt 30m tai 50m (tuhkan levitys), lentolevitys vesistöjen varteen 50 m. Työjärjestys: hakkuu, lannoitus, kunnostusojitus Tärkeillä pohjavesialueilla (luokka I) ja vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla (luokka II) ei lannoiteta. Ympäristönsuojelulaissa pohjaveden ehdoton pilaamiskielto. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 30
Happamat sulfaattimaat Happamia sulfaattimaita esiintyy rannikkovesistöjen valumaalueilla Litorinameren ylimmän rannan korkeudella. Pohjois-Pohjanmaalla korkeus noin 100m ja Etelä-Suomessa 30 40 m merenpinnasta. GTK tekee happamien sulfaattimaiden yleiskartoitusta. Tiedot löytyvät GTK:n verkkosivuilta. Todellista hapanta sulfaattimaata tai pohjavesipinnan alapuolisia sulfidi-sedimenttejä, jotka hapettuvat ja muodostavat rikkihappoa (H2SO4), jos pohjavesipinta laskee esim. ojituksen seurauksena. Rikkihappo laskee maakerroksen ja valumavesien ph-arvon niin alas, että vesistöissä voi tapahtua kalakuolemia. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 31
Vesiensuojelu pohjavesialueilla Kantoja ei korjata I-luokan pohjavesialueilta (PEFCkriteerit) eikä nostoa suositella II-luokan pohjavesialueilla. I- ja II-luokan pohjavesialueilla suositellaan vain kevyttä maanmuokkausta (vain maanpinnan paljastus). I- ja II-luokanpohjavesialueilla ei suositella kulotusta. I- ja II-luokan pohjavesialueilla ei käytetä kemiallisia kasvinsuojeluaineita. I- ja II-luokan pohjavesialueilla olevia soita ei suositella lannoitettavaksi (pohjaveden ehdoton pilaamiskielto). I - ja II-luokan pohjavesialueilla kunnostusojitusta ei suositella, mikäli ojat joudutaan kaivamaan kivennäismaakerrokseen alkuperäistä ojasyvyyttä syvemmiksi. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 32
Metsätalouden vesiensuojelu Kunnostusojitus
Kunnostusojituksen tarve (1) Turvemaiden ojituksen tavoitteena on laskea pohjaveden pintaa niin, että maan pinnassa on 30 50 cm hapellinen kerros kasvukauden aikana. Kunnostusojitustarve voidaan arvioida tarkastelemalla ojien kuntoa, puuston kasvua ja pohjaveden korkeutta. Kunnostusojitustarvetta ei pääsääntöisesti ole, jos hyväkasvuista puustoa Etelä- ja Keski-Suomessa yli 120 ja Pohjois-Suomessa yli 150 m³/ha. Puuston haihdunta pitää pohjaveden riittävän alhaalla. Puuston kasvu hiipuu vähitellen pohjaveden noustessa äkkikuolemaa ei tapahdu. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 35
Kunnostusojituksen tarve (2) Kunnostusojitus kannattaa ajoittaa harvennushakkuiden yhteyteen tai siirtää uudistamisvaiheeseen. Huomioitava puuston määrä hakkuun jälkeen. Kunnostusojituskelpoisuus tarkoittaa sitä, että kunnostusojitus on taloudellisesti kannattava toimenpide. Kannattavuus monen asian summa. Kunnostusojituksen aikaansaama lisäkasvu keskimäärin 1 1,5 m³/v/ha 15 20 vuoden ajan. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 36
Oja täysin tukossa, puustossa pikkuhiljaa harvennustarvetta, puustosta valtaosa kasvaa tukkipuustoksi. Kunnostusojitus tarpeellinen ja kannattava toimenpide. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 37
Karu rahkaräme, jolla puusto ei kasva tukkipuun mittoihin ilman toistuvia lannoituksia. Kunnostusojitus ei ole kannattavaa. Kuiva maatunut pintaturve liettyy erittäin helposti veden mukaan. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 38
Metsätalouden vesiensuojelu Kunnostusojitushankkeen vesiensuojelun suunnittelu ja toteutus
Vesiensuojelun tavoite Metsätalouden toimenpiteistä kunnostusojitukseen liittyy suurin riski haitallisesta vesistökuormituksesta. Vesistökuormitus koostuu yksittäisistä hajallaan olevista toimenpiteistä. Tärkeimmät vesiensuojeluratkaisut tehdään yksittäisen hankkeen toteutuksessa. Ensisijainen tavoite on estää maa-aineksen irtoaminen veden mukaan. Hyvin onnistuneilla vesiensuojeluratkaisuilla kiintoaineesta pysäytetään 70 90 % ennen vesistöä. Ehkäistävä purojen ja pienvesien liettyminen. Muistettava, että ravinteet kulkeutuvat vesistöihin valtaosin kiintoaineen mukana ja eloperäinen kiintoaines voi ajan myötä liueta veteen muodostaen humusta. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 40
Vesiensuojelun suunnittelu Kohdevalinta - hyötyjen arviointi Tehdään vain puuston kehityksen kannalta tarpeellisia kunnostusojituksia Kerralla kuntoon periaate (hakkuu, lannoitus, vesiensuojelurakenteet + kunnostusojitus) Riskien kartoitus Syöpyvät alueet Arvokkaat luontokohteet Happamat sulfaattimaat Pohjavesialueet 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 41
Vesiensuojelun tehostaminen kunnostusojituksissa Eroosiolle altistavat olosuhteet vaihtelevat usein suuresti ojitusalueen sisällä ja ojittain Tietoa vesimääristä > laskuojien ja sarkaojien tunnistaminen Ojien kaltevuudet ja maalajit riittävällä tarkkuudella erityisesti laskuojien osalta Ojastokohtainen tai pienipiirteisempi tarkastelu Vesiensuojelusuunnitelmassa riskien tunnistaminen ja niihin reagointi
Uomien eroosioherkkyyden mallinnus Pintavesien virtausreitin, valuma-alueen pinta-alan ja uoman kaltevuuden perusteella laskettu arvo; esim. veden nopeus. Antaa etukäteistietoa pintavesien liikkumisesta ja kohdista, joissa maaainesten irtoaminen on mahdollista 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 43
Ojakohtaiset menetelmät Menetelmä Vesien jako useampaan ojaan Tarkoitus Vesien jakamisella voidaan pienentää ojakohtaista vesimäärää ja veden virtausnopeutta. Ojaeroosion ehkäisy. Ojien suuntaus Lietekuoppa Kaivukatko Pohjapato Ojien pituuskaltevuus ei ylitä ojan valumaalueen ja maalajin mukaista suurinta sallittua raja-arvoa. Ojaeroosion ehkäisy. Pidättää ojan pohjalla kulkevan karkean maaaineksen. Pienentää pituuskaltevuutta ja virtausnopeutta ja sitä kautta ojaeroosiota. Pienentää pituuskaltevuutta ja virtausnopeutta ja sitä kautta ojaeroosiota. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 44
Hankekohtaiset menetelmät Menetelmä Virtaaman hallinnan rakenteet Laskeutusallas Pintavalunta Kosteikko Tarkoitus Virtaamanhallinnalla varmistetaan, että veden virtausnopeus pysyy riittävän pienenä eikä maa-aines irtoa veden mukaan. Hidastaa veden virtausnopeutta, jolloin altaan pohjalle laskeutuu maa-ainesta. Pidättää kiintoainesta ja myös ravinteita. Vesi virtaa turpeen tai kivennäismaan ylimmässä vettä läpäisevässä kerroksessa, jossa se puhdistuu. Osittain avovesipintainen vesiensuojelurakenne, joka pidättää kiintoainesta ja ravinteita. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 45
Virtaamanhallinta Virtaamanhallinta on keskeinen menetelmä pienentää kunnostusojituksen aiheuttamaa vesistökuormitusta. Ojakohtainen virtausnopeus ei saa ylittää maalajikohtaista rajanopeutta. Virtausnopeuteen vaikuttaa ojan pituuskaltevuus ja vesimäärä. Pituuskaltevuuteen vaikuttaa ojien suuntaus. Sitä voidaan pienentää pohjapadoilla tai kaivu- ja perkauskatkoilla. Veden määrään ja sitä kautta virtausnopeuteen voidaan vaikuttaa erilasilla patorakenteilla, joita ovat putkipato, settipato, v-pato, munkki ja veden ohjauksella ojaverkostossa eri ojiin. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 46
Putkipato Virtaamansäätörakenne, jonka avulla padotetaan hetkellisesti vettä padon yläpuolella olevaan laskeutusaltaaseen ja/tai ojaverkostoon. Putkipato pienentää ylivirtaamien voimakkuutta tutkimusten mukaan jopa 90 %. Vähentää eroosiota ojaverkostossa ja parantaa kiintoaineen laskeutumista. Vähentää kiintoaineen määrää jopa 80 %. Putkipato padottaa vettä ojitusalueelle ja vaikutus voimakkain padon yläpuolella. Mitoitus siten, että kasvukaudella pohjaveden pinta pysyy ojitusalueella riittävän alhaalla. Soveltuu laajoille ojitusalueille, joissa rakenteen yläpuolella riittävästi veden pidätystilavuutta. Soveltuu hyvin laskeutusaltaan yhteyteen. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 47
4.5.2015 Suomen metsäkeskus 48
Putkipato 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 49
Lietekuopat ja laskeutusallas Lietekuopat vähintään 1 m³ tilavuus ja 100 metrin välein ja ennen jokaista risteystä. Laskeutusaltaassa oleellista riittävä koko, oikea rakenne ja sijainti. Laskeutusaltaaseen mahdollista pidättää vain hieta ja sitä karkeammat maalajit. Laskeutusallas ei koskaan saa olla ainoa vesiensuojelumenetelmä. Laskeutusallasta ei aina tarvita (siitä ei ole aina mitään hyötyä). 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 50
Lietekuoppa pidättää ojan pohjalla kulkevaa karkeaa maaainesta. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 51
Kosteikon (tai ison laskeutusaltaan) rakentamisessa kannattaa käyttää esimerkiksi vanhoja turpeennostopaikkoja, jolloin vältytään raskailta kaivuutöitä. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 52
Pintavalutuskenttä Pintavalutuskenttä voi olla ojitettu tai ojittamaton suo tai kivennäismaa-alue, jolle metsänkäsittelyalueen vedet ohjataan. Pintavalutukseen soveltuu tasainen maa-alue, jolle vesi levittäytyy tasaisesti ja virtaama hidastuu. Sitoo hyvin hienojakoisiakin kiintoaineita, liukoisten ravinteiden osalta tulokset vaihtelevia. Toimivuuteen vaikuttaa koko, hyötyala, tulevan veden määrä, oikovirtaukset, kaltevuus, kasvillisuus ja turvekerroksen paksuus Suositeltava koko vähintään 1 % valuma-alueen pintaalasta (mutta pienempikin parempi kun ei mitään) Pieni pintavalutuskenttä toimii paremmin virtaamansäätörakenteiden, esim. putkipatojen yhteydessä. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 53
Vesi saadaan jakaantumaan pintavalutuskentälle tasaisemmin kampamaisella jako-ojalla. Kentän alapuolisia ojia perataan vain tarpeen mukaan. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 54
Jos pintavalutuskenttä tehdään metsään, puuston kuoleminen on mahdollista. Pääpuulajeista kuusin on herkin, mänty ja hieskoivu kestävät tulvia paremmin. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 55
Laskeutusaltaan alapuolinen pintavalutusalue, jossa veden jakaantumista on pyritty parantamaan padotuksella. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 56
Kosteikko Kosteikko on patoamalla tai kaivamalla tehty osittain avovesipintainen syvän ja matalan veden alueita käsittävä vesiensuojelurakenne. Kosteikot pidättävät hyvin kiintoainesta ja myös ravinnekuormitusta. Fosforin osalta vaihtelevia tuloksia. Kosteikkojen rakentamisessa suositeltavaa käyttää olemassa olevia lampia, turpeen nostopaikkoja tai vastaavia, jolloin vältytään huomattavalta rakentamiselta. Kosteikko voi olla myös lyhytaikainen tulvituskosteikko. Hyvän kosteikon suunnittelu ja rakentaminen on vaativa, osaamista ja hyviä paikkatietosovelluksia vaativa työ. Kosteikon käyttö on suositeltavaa, kun sillä voidaan parantaa useiden maankäyttömuotojen vesiensuojelua ja kosteikolla on muutakin kuin vain vesiensuojelullista arvoa. Kosteikot metsätaloudessa Selvitys: http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7bb87387eb-54b0-44cb- 98A0-7725E67BE05D%7D/91694 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 57
Kosteikko Kosteikkoja voidaan tehdä kaivamalla tai patoamalla yleensä ilman lupaviranomaisen (AVI) lupaa, jos: ei nosteta vesistön keskivedenkorkeutta ei tehdä yli 500 m³ ruoppausta ei vaaranneta purouomien luonnontilan säilymistä ei muuteta alle hehtaarin kokoista luonnontilaista lampea ei aiheuteta edunmenetystä, johon yksityinen edunhaltija ei ole suostunut Epäselvissä tapauksissa tulee pyytää suunnitelman perusteella ELY-keskukselta lausunto vesilain mukaisesta luvan tarpeesta. Kosteikolla ei luonnollisestikaan saa aiheuttaa vesistön tilan huononemista tai haittaa suojelluille luontokohteille tai pohjavesille. Kosteikon rakentamisen aikana tulee varmistua siitä että ei aiheuteta merkittävissä määrin kiintoaine ja happamuuskuormitusta. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 58
Kosteikko 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 59
Kosteikon rakentamisen rahoitus metsätaloudessa KEMERA Metsätalouden kosteikot suunnitellaan osana luonnonhoitohankkeita (tehostettu vesiensuojelu) Metsäkeskuksen luonnonhoidon suunnittelu tapahtuu valtionavulla -> korvamerkittyä rahaa, jolla katetaan myös muuta luonnonhoitotyötä Valuma-aluetasoista yleissuunnittelua; valumaalueanalyysi, suunnitelma toteutettavista töistä määrä ja kustannusarvioineen Toteuttajat haetaan hankehaun kautta Toteutus KEMERA:n luonnonhoitomomentin varoin Riippuu valtion budjetissa metsäluonnonhoitoon osoitetuista varoista, joista maksetaan sekä metsätalouden ympäristötuet ja kaikki erilaiset luonnonhoitohankkeet 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 60
Kosteikkorakentaminen, maatalouden tuet http://kosteikko.fi/wp-content/uploads/sites/2/2015/02/sk20150238.pdf Aktiiviviljelijä, rekisteröity yhdistys ja vesioikeudellinen yhdistys voi hakea ei-tuotannollisen investoinnin korvausta kosteikkojen perustamiseen. Vuonna 2015 ei-tuotannollisten investointien korvausta haetaan ELYkeskuksesta viimeistään 30.6.2015. Hakemukseen liitetään suunnitelma, josta käy ilmi tehtävät toimenpiteet. Suunnitelmaan pitää sisällyttää kustannuslaskelma, jonka perusteella ELY-keskus laskee kohteelle myönnettävän korvauksen. Kosteikkoinvestoinneissa korvauksen määrä on enintään 11 669 /ha. Jos kohde on kooltaan 0,3-0,5 ha, voit saada korvausta enintään 3225 /kohde (hyväksytyt toteutuneet kustannukset) Tehtävistä toimista kannattaa pitää hoitopäiväkirjaa. Kun investointi on toteutettu, kohteen hoidosta on velvollisuus tehdä viisivuotinen ympäristösopimus (entinen erityisympäristötukisopimus). Kun hakijana on yhdistys tai yhteisö, yhteyshenkilöllä / allekirjoittaneella, on oltava nimenkirjoitusoikeus. Hakemuksen liitteeksi on laitettava kopio sen kokouksen pöytäkirjasta, missä asiasta on päätetty. Sopimusalue oltava yhdistyksen hallinnassa koko sopimuskauden, liitteeksi laitetaan sopimuskauden kattava vuokrasopimus. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 61
Kosteikon hoito, maatalouden tuet Aktiiviviljelijän, rekisteröityneet yhdistykset ja vesilain mukaiset vesioikeudelliset yhteisöt voivat hakea kosteikonhoitosopimusta. Korvauksen määrä kosteikonhoitosopimuksissa on 450 /ha/vuosi. Sopimuksen kesto on 5 vuotta. Sopimusalan tulee olla vähintään 0,3 ha. Ympäristösopimushakemukseen on liitettävä hoitosuunnitelma. Suunnitelmassa on oltava vähintään seuraavat tiedot: 1. arvio hankkeen vaikutuksista ympäristöön tai maisemaan 2. suunnitellun hankkeen yleiskuvaus ja tavoitteet 3. suunnitelma-alueen kartta. Ympäristösopimus ei voi sisältää toimenpiteitä, joiden toteuttamisesta maksetaan jo muuta Euroopan unionin tai kansallisen tukijärjestelmän tukea tai toimenpiteitä. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 62
Kosteikon hoito http://www.epaper.fi/reader/?issue=11249;456dc1d4eb0c8876abb 7410a9c43eb16 Riistakosteikko-opas Kosteikon toimintaa tulee seurata tarkkailemalla laskeutuuko kiintoainesta, hidastuuko virtaama, varastoituuko tulvavesi ja miten kosteikko kehittyy eri lajien elinympäristönä. Umpeenkasvanutkin kosteikko pidättää ravinteita, mutta luonnon monimuotoisuuden parantamiseksi kasvustoa tulee raivata. Kasvillisuuden hoito suunnitellaan tavoitteen ja kosteikkotyypin mukaan. Linnusto on usein edustavimmillaan silloin, kun avovettä ja kasvillisuutta on yhtä paljon. Ruoppaus, vesikasvillisuuden niitto ja vedenpinnan nostaminen ovat keinoja, joilla voidaan lisätä avovesipinta-alaa. Kosteikkoja ympäröivät alavat alueet ovat usein niiton ja pajukon raivauksen tarpeessa. Kosteikon ajoittainen kuivatus ja vedenpinnan vaihtelu lisää kosteikon hyönteistuotantoa. Vedenpinnan nostolla ja laskulla voidaan myös kurittaa liian rehevää vesi-kasvillisuutta. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 63
Lisätietoa kosteikoista: http://kosteikko.fi/ 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 64
Metsätalouden vesiensuojelu Lainsäädäntö
Ympäristönsuojelulaki ja Vesilaki Ympäristönsuojelulaki on ympäristön pilaantumisen torjunnan yleislaki. Pohjavesien ehdoton pilaamiskielto. Ympäristölupa tarvitaan, jos toiminnasta ympäristön pilaantumisen vaara. Vesilaki käsittelee vesitalousasioita, esim. vedenpinnan nostoa tai laskua tai veden ohjaamista uuteen uomaan. Jos ojitushanke on luvanvarainen, sille haetaan vesilain vesitalouslupaa, ei ympäristölupaa, vaikka luvanvaraisuus koskisi vesistön pilaantumisen vaara. Lupaviranomainen on aluehallintovirasto (AVI) Vesilakia sovelletaan vesistöihin. Niitä ovat järvet, lammet, purot, tekojärvet, kanavat tai vastaavat Noro, oja tai lähde ei ole vesilaissa vesistö. Luonnontilaisen tai sen kaltaisen lähteen tai noron luonnontilaa ei kuitenkaan vesilain mukaan saa vaarantaa (muualla kuin Lapin maakunnassa). Jos toimenpide vaarantaa puron uoman luonnontilaisuuden, on toimenpide luvanvarainen. 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 67
Ojitushanke ja ojitusilmoitus Maanomistajalla on oikeus ojitukseen maan kuivattamiseksi. Ojitusta on ojan tekeminen, ojan, noron tai puron suurentaminen, syventäminen tai oikaisu. Kirjallinen ilmoitus ojituksesta elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukseen (ELY) 60 vuorokautta ennen aloitusta. Toisen maalla toimimiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa tai lupa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta. Uudistamiseen liittyvää ojitusmätästystä pidetään vähäisenä, vaikka siihen liittyy ojitusta (ei ilmoitusvelvollisuutta) Metsälaki / vesilaki Metsälaki koskee pienvesien välitöntä lähiympäristöä Vesilaki koskee vesiuomaa 4.5.2015 Suomen metsäkeskus 68
Kiitos Kiitos! Metsäala kasvuun