Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014

Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014 Päivitys vuodelle 2012

Julkaisun kustantaja: Evira, Tukes ja Valvira, Helsinki 2011 Taitto: AT-Julkaisutoimisto Oy ISBN: 978-952-225-090-2 (pdf)

Päivitys vuodelle 2012 Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014 KUVAILULEHTI Julkaisun nimi Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014, päivitys vuodelle 2012 Tekijät Työryhmä: Forsbacka Anna Tukes, Haapala-Mrena Johanna Valvira, Honkanen Reetta Valvira, Kanerva Pauliina Tukes, Koskinen Erkki Evira, Kupiainen Niina Tukes, Kuustonen Jaakko Tukes, Kärnä Kaarina Tukes, Mattila Hannu Tukes, Moilanen Marianne Tukes, Mäntynen Kaisa Valvira, Niskakoski Johanna Tukes, Nurminen Antti Evira, Poutiainen-Lindfors Ulla Evira, Rautalahti Katariina Valvira, Särkijärvi Silja Valvira, Terho Laura Valvira ja Wallin Harriet Evira. Päivityksessä lisäksi: Aalto Päivi Valvira, Brotherus Hanna Evira, Fieandt Eeva Evira, Holkko Laura Tukes, Leikoski Mervi Tukes, Maunu Mikko Evira, Törmä-Oksanen Raija Evira, Wirta Eeva-Riitta Evira, Räsänen Satu Valvira. Tiivistelmä Evira, Tukes ja Valvira ovat päivittäneet ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman vuosille 2011 2014. Päivitys korvaa syksyllä 2010 julkaistun valvontaohjelmaversion siten, että päivitykset huomioidaan suunniteltaessa vuoden 2012 alusta eteenpäin toteutettavaa valvontaa. Osassa I määritellään ympäristöterveydenhuollon yleiset ja yhteiset periaatteet ympäristöterveydenhuollon lainsäädännössä tarkoitettujen valvontaviranomaisten suorittamalle valvonnalle. Osa II sisältää ympäristöterveydenhuollon toimialakohtaiset valtakunnalliset valvontaohjelmat ja kyseisen toimialan valvonnan erityispiirteet. Julkaisuaika Kesäkuu 2011 Asiasanat Ympäristöterveydenhuollon valvonta, elintarvikevalvonta, kuluttajaturvallisuusvalvonta, kemikaalilain valvonta, tupakkalain valvonta, terveydensuojelulain valvonta, eläintautivalvonta, eläinten hyvinvoinnin valvonta, kunnan valvontasuunnitelma, valvontamaksut, valvontaohjelma Sivuja 238 Kieli Luottamuksellisuus Suomi, ruotsi Julkinen Julkaisija Elintarviketurvallisuusvirasto Evira (www.evira.fi), Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes (www.tukes.fi) sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira (www.valvira.fi) Julkaisun kustantaja Evira, Tukes ja Valvira, Helsinki 2011 ISBN ISBN 978-952-225-090-2 (pdf) 3

Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014 Päivitys vuodelle 2012 4

Päivitys vuodelle 2012 Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014 Esipuhe Ihmisen terveyden edistäminen ja turvallisen elinympäristön varmistaminen on yhteiskunnan keskeinen tavoite. Ympäristöterveydenhuolto kokoaa julkishallinnon harjoittaman valvonnan, jossa riskit huomioiden valvotaan viime kädessä ihmisen terveyteen vaikuttavaa elinympäristöä. Ihmisen terveyttä varmistetaan terveydensuojelun lisäksi huolehtimalla elintarvikkeiden, kemikaalien, tupakoinnin, kuluttajaturvallisuuden sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin riittävästä valvonnasta. Valvonnan ylimmästä johdosta vastaa neljä ministeriötä, sosiaali- ja terveysministeriö (STM), maa- ja metsätalousministeriö (MMM), työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) ja ympäristöministeriö (YM), joilla toimii kolme keskusvirastoa, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira), Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Alueellisesta ohjauksesta ja valvonnasta puolestaan vastaavat aluehallintovirastot. Ympäristöterveydenhuollon valtakunnallinen valvontaohjelma on väline, joka tarvitaan tämän laaja-alaisen valvonnan ohjaamiseksi kunnassa ja muissa ympäristöterveydenhuollon viranomaisissa yhdenmukaisella tavalla. Eri hallinnonalojen yhteisellä ohjelmalla yhdenmukaistetaan valvonta- ja ratkaisukäytäntöjä, ohjataan valvontaa riskiperusteiseksi sekä parannetaan valvonnan vaikuttavuutta, kun toiminta pohjautuu suunnitelmallisuuteen. Toimialakohtaiset valvontaohjelmat ovat nyt osa yhteistä valvontaohjelmaa ja toimialojen erityispiirteet esitetään omina kokonaisuuksinaan ohjelman lopussa. Keskusvirastot haluavat tällä ohjelmalla edistää kehitystä, jossa koko ympäristöterveydenhuollon valvontaa ohjataan yhdellä ohjelmalla niin, että alue- ja paikallishallintoviranomaiset voisivat laatia osaltaan yhden koko ympäristöterveydenhuoltoa koskevan valvontasuunnitelman. Tämä yhdessä keskitetyn sähköisen tiedonkeruun kanssa mahdollistaa suunnitelman raportoimisen paikallishallinnon tasolta aluehallinnon arvioinnin kautta keskusvirastotasolle aiempaa tehokkaammin. Keskusvirastot haluavat edistää myös suunnitelmallisuuden pitkäjänteisyyttä valitsemalla keskeiset painopisteet koko ohjelmakaudelle. Ympäristöterveydenhuollon tehokkaalla ja oikein suunnatulla valvonnalla taataan ihmisen kannalta turvallinen ja terveyttä edistävä elinympäristö. Tämä asiakirja on päivitetty versio syksyllä 2010 julkaistusta Ympäristöterveydenhuollon yhteisestä valtakunnallisesta valvontaohjelmasta vuosille 2011 2014. Päivitys on tehty Eviran, Tukesin ja Valviran yhteistyönä. Päivityksessä on otettu huomioon ennen kaikkea muutokset lainsäädännöissä sekä keskusvirastojen organisaatioissa. Terveydensuojelun valvontaohjelmassa ei ole muutoksia aikaisempaan. Tupakkalain, kuluttajaturvallisuusvalvonnan, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä kemikaalilain valvontaohjelmien muutokset ovat vähäisiä. Sen sijaan elintarvikevalvontaohjelma on uusittu lähes kokonaan. Helsingissä 14.6.2011 Jaana Husu-Kallio Seppo Ahvenainen Marja-Liisa Partanen Pääjohtaja Ylijohtaja Ylijohtaja Evira Tukes Valvira 5

Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014 Päivitys vuodelle 2012 6

Päivitys vuodelle 2012 Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014 Sisällys Kuvailulehti 3 Lyhenteitä 9 Valvontaohjelman säädösperusta 10 OSA I Ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisen valvontaohjelman yhteinen osa 11 Johdanto 11 1 Ympäristöterveydenhuollon valvontaohjelman yhteiset periaatteet 12 1.1 Toimintaympäristö 12 1.2 Ympäristöterveydenhuollon valvonnan tavoitteet 12 1.3 Ympäristöterveydenhuollon valvontaviranomaiset 13 1.3.1 Viranomaisohjaus 14 1.4 Ympäristöterveydenhuollon valvontaohjelmat 14 1.5 Laatutyö ympäristöterveydenhuollossa 15 1.6 Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman painopisteet 2011 2014 16 1.6.1 Tietojärjestelmät 16 1.6.2 Kuntien ympäristöterveydenhuollon laadun kehittäminen 16 1.6.3 Yhteistoiminta-alueiden toiminnan käynnistäminen 17 1.6.4 Ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisen ja paikallisen näkyvyyden lisääminen 17 1.7 Valvonnan maksullisuus 17 1.8 Valvontaohjelman toteutumisen arviointi 18 2 Kunnan valvontasuunnitelmaan sisällytettävät asiat 19 2.1 Lainsäädäntötausta 19 2.2 Valvontasuunnitelman sisältövaatimukset 19 2.3 Tarkastuksen tavoitteet ja sisältö 20 2.4 Tarkastustiheyden määrittäminen 20 2.5 Tarkastukseen käytettävän ajan suunnittelu 21 2.6 Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen 21 2.6.1 Laboratoriot ja ulkopuoliset asiantuntijat 22 2.7 Muut valvontasuunnitelmaan sisällytettävät asiat 22 2.7.1 Valvontahenkilöstön pätevyyden varmistaminen 22 2.7.2 Valvontaprojektit ja -hankkeet 23 2.7.3 Varautuminen erityistilanteisiin 23 2.7.4 Viestintä 24 2.8 Valvontasuunnitelman hyväksyminen 24 2.9 Valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi ja raportointi 25 3 Kunnan valvontasuunnitelman käsittely aluehallintovirastossa 27 7

Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014 Päivitys vuodelle 2012 OSA II Toimialakohtaiset valtakunnalliset valvontaohjelmat 28 1 Valtakunnallinen elintarvikevalvontaohjelma 29 2 Valtakunnallinen kemikaalilain valvontaohjelma 63 3 Kuluttajaturvallisuusvalvonnan valtakunnallinen valvontaohjelma 89 4 Valtakunnallinen terveydensuojelun valvontaohjelma 113 5 Valtakunnallinen tupakkalain valvontaohjelma 135 6 Valtakunnallinen ohjelma eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta sekä kuntien järjestämistä eläinlääkäripalveluista 173 8

Päivitys vuodelle 2012 Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014 Lyhenteitä Euroopan tason yleisorganisaatiot EY Euroopan yhteisö (nyk. Euroopan Unioni) Komissio Euroopan yhteisöjen komissio (nyk. Euroopan komissio) Ministeriöt MMM STM TEM YM Maa- ja metsätalousministeriö Sosiaali- ja terveysministeriö Työ- ja elinkeinoministeriö Ympäristöministeriö Suomalaiset ympäristöterveydenhuollon keskusvirastot Evira Elintarviketurvallisuusvirasto Tukes Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Valvira Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Muita organisaatioita EFSA SFS STUK THL Aluehallinto AVI ELY-keskus Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (European Food Safety Authority) Suomen Standardisoimisliitto ry Säteilyturvakeskus Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Aluehallintovirasto Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Lainsäädäntö EL Elintarvikelaki (23/2006) ElhL Eläinlääkintähuoltolaki (765/2009) EsL Eläinsuojelulaki (247/1996) EtL Eläintautilaki (55/1980) KemL Kemikaalilaki (744/1989) KuTuL Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004) TsL Terveydensuojelulaki (763/1994) TupL Tupakkalaki (693/1976) Valvontaohjelmaasetus Valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista (78/2011) Valvontasuunnitelmaasetus Valtioneuvoston asetus kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta (665/2006) Yhteistoiminta-aluelaki Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueista (410/2009) Palvelulaki Laki palvelujen tarjoamisesta (1166/2009) 9

Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014 Päivitys vuodelle 2012 EY-asetukset AMS-asetus CLP-asetus EY-valvonta-asetus REACH-asetus Muut ELTU KUTI YHTI RYMY VAMU VASU Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008 tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/ EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004 rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/ EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta. Elintarvikevalvonnan ja -tutkimuksen tiedonkeruu Keskitetty valtakunnallinen tietojärjestelmä elintarvikevalvontakohteille ja valvontatiedoille Keskitetty valtakunnallinen tietojärjestelmä terveydensuojelun, kuluttajaturvallisuuden, tupakkalain sekä kemikaalilain mukaisten toimialojen valvontakohteille ja valvontatiedoille Ruokamyrkytysepidemioiden ilmoitusjärjestelmä Kuntien elintarvikevalvonnan auditointi (ent. vaatimustenmukaisuuden arviointi) Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma (Single Multiannual National Control Plan) Valvontaohjelman säädösperusta Elintarvikelaki (23/2006) 47 Eläinlääkintähuoltolaki (765/2009) 8 Kemikaalilaki (744/1989) 7 a Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004) 14 Tupakkalaki (693/1976) 14 Terveydensuojelulaki (763/1994) 4 a Valtioneuvoston asetus kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta (665/2006) Valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista (78/2011) 10

Päivitys vuodelle 2012 OSA I Ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisen valvontaohjelman yhteinen osa OSA I Ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisen valvontaohjelman yhteinen osa Johdanto Päävastuu ympäristöterveydenhuollon valvonnasta on kunnilla. Aluehallintovirastot (AVIt) ja keskusvirastot (Evira, Tukes ja Valvira) suorittavat myös valvontaa, mutta niiden päätehtävä on muiden ympäristöterveydenhuollon viranomaisten ohjaus. Keskusviranomaiset laativat yhdessä ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisen valvontaohjelman valvontatoiminnan yhdenmukaistamiseksi. Vuosille 2011 2014 laadittu ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma poikkeaa rakenteellisesti edellisistä ohjelmista siten, että toimialakohtaisten valvontaohjelmien yleiset, kaikille yhteiset osat on koottu yhteen ja ne pysyvät periaatteessa samoina koko kauden ajan. Yhteistä valvontaohjelmaa päivitetään vuosittain tarpeen mukaan. Lisäksi ohjelmassa ovat omina osioinaan toimialakohtaiset ohjelmat, joissa kuvataan kyseisen toimialan valvonnan erityispiirteet. Toimialakohtaiset vuosittaiset projektit ja hankkeet eivät sisälly nyt julkaistavaan valvontaohjelmaan, vaan keskus- ja aluehallintovirastot tiedottavat niistä erikseen. Ympäristöterveydenhuollon yhteisessä valtakunnallisessa valvontaohjelmassa ovat mukana toimialakohtaiset valvontaohjelmat, joista säädetään terveydenhuoltolaissa (1326/2010) määritellyissä ympäristöterveydenhuollon laeissa: terveydensuojelulaissa (763/1994), elintarvikelaissa (23/2006), laissa kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004), kemikaalilaissa (744/1989), tupakkalaissa (693/1976) sekä eläinlääkintähuoltolaissa (765/2009). Eläinlääkintähuoltolaissa säädetty valtakunnallinen valvontaohjelma ja siihen pohjautuvat alueelliset valvontasuunnitelmat on laadittu vuoden 2010 lopulla. Kunnilla on marraskuuhun 2011 asti aikaa laatia omat valvontasuunnitelmansa koskien eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa sekä eläinlääkäripalveluja. Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman tavoitteena on kehittää ja yhdenmukaistaa keskusvirastojen ohjausta kunnalle ja muille valvontaviranomaisille sekä lisätä ympäristöterveydenhuollon lakien edellyttämän valvonnan suunnitelmallisuutta, vaikuttavuutta ja laatua ohjaamalla viranomaisia valvontasuunnitelman laatimisessa, valvonnan järjestämisessä ja toteutuksessa. Tavoitteena on yhtenäistää valvontakäytäntöjä koko maassa. 11

Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014 Päivitys vuodelle 2012 1 Ympäristöterveydenhuollon valvontaohjelman yhteiset periaatteet 1.1 Toimintaympäristö Ympäristöterveydenhuollon tehtävät hoidetaan pääsääntöisesti kunnissa, jotka toteuttavat itsenäisesti valvontaohjelmien mukaisia valvontasuunnitelmia. Tässä valvontaohjelmassa kunnilla tarkoitetaan sekä yksittäisiä kuntia että kuntien muodostamia yhteistoiminta-alueita. Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-aluelain toteutuessa Suomen kattaa vuoden 2013 alussa 50 85 kunnallista ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-aluetta, joissa kussakin työskentelee saman johdon alaisuudessa vähintään 10 henkilöä. AVIt ohjaavat ja valvovat annettujen säännösten ja määräysten noudattamista toimialueillaan. AVIt ottavat valvonta- ja ohjaustoiminnassaan huomioon niitä koskevan valtioneuvoston antaman strategia-asiakirjan, valtioneuvoston ja AVIen välisten strategisten tulossopimusten ja keskusvirastojen/ministeriöiden ja AVIen välisten toiminnallisten tulossopimusten ympäristöterveydenhuoltoa koskevat linjaukset. Kemikaalilainsäädännön osalta AVIt ja ELY-keskukset ohjaavat ja valvovat, kumpikin omalla toimialallaan, kuntien toimintaa kemikaalilain säännösten noudattamisessa. Ministeriöiden alaiset keskushallinnon valvontaviranomaiset, jäljempänä keskusviranomaiset, suunnittelevat, ohjaavat ja valvovat ympäristöterveydenhuoltoa valtakunnallisesti omilla toimialoillaan seuraavasti: Evira Tukes Valvira Elintarvikelaki, eläinlääkintähuoltolaki Kemikaalilainsäädäntö, kuluttajaturvallisuuslainsäädäntö Terveydensuojelulaki, tupakkalaki, elintarvikelaki (alkoholijuomat) Eduskunnalle annetussa hallituksen esityksessä (HE 99/2010) ehdotetaan säädettäväksi kuluttajaturvallisuuslaki, joka korvaisi voimassa olevan lain kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta. Koska termi tuoteturvallisuus mielletään yleisesti tavaroiden turvallisuuteen liittyväksi, on Tukes ryhtynyt termin tuoteturvallisuusvalvonta sijaan käyttämään termiä kuluttajaturvallisuusvalvonta. Ministeriöiden tehtävänä on vastata valvonnan yleisestä johdosta, suunnittelusta ja ohjauksesta. Valvonnan ylin johto on tällä hetkellä jaettu ministeriöiden kesken seuraavasti: MMM STM TEM YM Elintarvikelaki ja eläinlääkintähuoltolaki Terveydensuojelulaki, tupakkalaki ja kemikaalilaki (terveysvaarojen ja fysikaalisten vaaraominaisuuksien osalta) Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta, jatkossa mahdollisesti kuluttajaturvallisuuslaki, katso edellä Tukesin toimiala Kemikaalilaki (ympäristövaarojen osalta) 1.2 Ympäristöterveydenhuollon valvonnan tavoitteet Ympäristöterveydenhuollon lakien tavoitteena on edistää ja valvoa elinympäristön ja yksilön terveyttä sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia. Lakien tarkoituksena on varmistaa korkealaatuinen ympäristöterveydenhuollon valvonta, mikä edellyttää, että valvonta 12

Päivitys vuodelle 2012 OSA I Ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisen valvontaohjelman yhteinen osa on suunnitelmallista, riittävin voimavaroin ja oikein kohdennettua, tehokasta sekä eri toimijoita tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kohtelevaa. Valvonnan tulee perustua dokumentoituihin valvontamenettelyihin ja olla myös muulla tavoin hyvää hallintoa koskevien vaatimusten mukaista. Valvonnan tavoitteena on varmistaa ympäristöterveydenhuollon lakien noudattaminen toiminnanharjoittajia ja kuluttajia neuvomalla ja ohjaamalla, tekemällä tarkastuksia, ottamalla näytteitä, käyttämällä hallinnollisia pakkokeinoja, antamalla lausuntoja ja varautumalla erityistilanteisiin. Viralliseen valvontaan käytettäviä valvontamenetelmiä ja -tekniikoita ovat esimerkiksi omavalvontajärjestelmän arviointi, tarkastustoiminta, seuranta, henkilöstön haastattelut sekä toimijan mittaustulosten lukeminen ja todentaminen viranomaisen omien laitteiden avulla. Valvontaviranomaisen on seurattava, että toimija myös poistaa epäkohdat. Epäkohtien korjaamisesta ja aikataulusta sovitaan toimijan kanssa ja valvontakirjanpitoon merkitään, kun toimija on toteuttanut korjaukset. Tarvittaessa valvontaviranomainen ryhtyy hallinnollisiin pakkokeinoihin epäkohtien korjaamiseksi. Valvonnan tavoitteena on toimia kattavasti keskus-, alue- ja paikallistasolla siten, että vastuut ja tehtävät on määritelty selkeästi eri tasoilla ja sektoreilla toimivien valvontaviranomaisten kesken ja että eri valvontaviranomaiset toimivat yhteistyössä keskenään ja ympäristöterveydenhuollon toimijoiden kanssa. Toimintaympäristön muuttuessa panostetaan koulutukseen ja viestintään. 1.3 Ympäristöterveydenhuollon valvontaviranomaiset Ympäristöterveydenhuollon aloilla toimii eri valvontaviranomaisia (taulukko 1), joiden toimivallasta on säädetty asianomaisissa ympäristöterveydenhuollon laeissa. Kunnille ja aluehallintovirastoille kuuluu valvontatehtäviä ympäristöterveydenhuollon kaikilla osa-alueilla. Lisäksi jokaisella ympäristöterveydenhuollon toimialalla toimii keskusviranomainen. Tietyillä sektoreilla valvontatehtäviä on myös ELY-keskuksilla, poliisilla, puolustusvoimilla ja Tullilaitoksella. Taulukko 1. Ympäristöterveydenhuollon eri toimialojen valvontaviranomaiset Elintarvikkeet Kemikaalit Eläinlääkintähuolto Kuluttajaturvallisuus Terveydensuojelu Tupakka kunnat AVIt Evira Valvira puolustus - voimat Tullilaitos kunnat AVIt Evira poliisi kunnat AVIt ELY-keskukset Tullilaitos Tukes kunnat AVIt Tukes Tullilaitos kunnat AVIt Valvira puolustusvoimat kunnat AVIt Valvira poliisi Tulli laitos Valvontaviranomaisella on oltava palveluksessaan tai sopimuksen perusteella käytettävissään tarpeellinen määrä pätevää ja riittävän kokemuksen omaavaa henkilöstöä. Jos voimavarat eivät vastaa valvonnan tarvetta, tulee valvontasuunnitelmassa olla selostus siitä, miten valvontavelvoitteet aiotaan hoitaa. Tarvittaessa esitetään toimenpiteet lisähenkilöstön hankkimiseksi. Lainsäädännön muutokset edesauttavat osaltaan ympäristöterveydenhuollon voimavarojen riittävyyttä. Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueista (410/2009) tuli voimaan 15.6.2009. Lain mukaan kunnalla tai yhteistoiminta-alueella tulee olla tehtävän järjestämiseksi käytettävissään vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat henkilöresurssit. Ympäristöterveydenhuollon nykyistä tehokkaampi toimeenpano edellyttää ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoiden erikoistumista ympäristöterveydenhuollon eri osa-alueisiin. Jotta erikoistuminen olisi tarkoituksenmukaista ja tehokasta, kunnalla tai yhteistoiminta-alueella tulee olla riittävä määrä henkilöstöä ympäristöterveydenhuollon tehtävissä. 13

Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014 Päivitys vuodelle 2012 Kunnan tai yhteistoiminta-alueen oli ilmoitettava AVIlle ympäristöterveydenhuollon henkilöresurssit, yhteistoiminta-alueeseen kuuluvat kunnat sekä yhteystiedot tammikuun 2010 loppuun mennessä. AVIt tarkastivat ja arvioivat ilmoitukset sekä lähettivät ne sekä arvionsa yhteistoiminta-alueista STM:lle 31.3.2010 mennessä. Mikäli kunta tai yhteistoiminta-alue ei täytä lain minimihenkilöresurssia eikä ole tehnyt päätöstä yhteistoiminta-alueeseen liittymisestä, valtioneuvosto voi päättää kunnan kuulumisesta yhteistoiminta-alueeseen. Valtioneuvosto tekee päätöksen kunnan kuulumisesta yhteistoiminta-alueeseen viimeistään 30.6.2011. Laissa tarkoitetun yhteistoiminta-alueen on aloitettava toimintansa viimeistään 1.1.2013. Keskusvirastot ja STM ovat tehneet yhteistyössä MMM:n tietopalvelukeskuksen TIKEn kanssa sähköisen viranomaistoimijatietojärjestelmän (VTO), jota käytetään ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueita koskevien ilmoitusten käsittelyyn ja arvioimiseen. 1.3.1 Viranomaisohjaus Ympäristöterveydenhuollon viranomaisohjaus käsittää kaikki ne toimet, joilla ohjataan ympäristöterveydenhuollon viranomaisvalvontaa. Viranomaisohjauksen keinoja ovat valvontaohjelmat, neuvonta, koulutus, ohjeet ja oppaat sekä viranomaisohjauksen kautta koordinoitu toiminta, kuten esimerkiksi valvontaprojektit ja -hankkeet. Viranomaisohjauksen tavoitteena ympäristöterveydenhuollossa on: edistää valvonnan keskeisten periaatteiden (suunnitelmallisuus, riskiperusteisuus, vaikuttavuus, yhdenmukaisuus ja läpinäkyvyys) toteutumista tukea valvontaviranomaisten osaamisen ylläpitoa kehittää viranomaisvalvonnan keinoja sekä tehostaa ja seurata niiden käyttöä varmistaa viranomaisvalvonnan laatua ohjaamalla laatujärjestelmien kehittämistä ja ylläpitoa ja toiminnan tarkastamista (auditointeja) tukea ja koordinoida erityistilanteisiin varautumista. Ympäristöterveydenhuollon keskeinen viranomaisohjaus on kuvattu tässä valvontaohjelmassa. 1.4 Ympäristöterveydenhuollon valvontaohjelmat Ympäristöterveydenhuollon valvontaohjelmista säädetään ympäristöterveydenhuollon laeissa ja valvontaohjelma-asetuksessa. Kukin keskusviranomainen vastaa omien toimialojensa valvontaohjelmista. Kuntien ohjausta sovitetaan yhteen laatimalla ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma keskusviranomaisten yhteistyönä. Keskusviranomaiset ohjaavat ja sovittavat yhteen valvontaohjelmilla ympäristöterveydenhuollon lakien mukaista valvonnan toimeenpanoa. Valvontaohjelmilla ohjataan viranomaisia laatimaan valvontasuunnitelmia, joissa otetaan huomioon hallitusohjelman sekä ministeriöiden ja keskusviranomaisten asettamat ympäristöterveydenhuoltoa koskevat linjaukset, strategiset tavoitteet ja valvonnan toimeenpanon tärkeysjärjestykset. Lisäksi keskusviranomaiset koordinoivat projektien, hankkeiden ja painopisteiden suunnittelua, jotta ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmaa laadittaessa on helpompi ottaa huomioon kaikki ympäristöterveydenhuollon osa-alueet valtakunnallisten ohjelmien mukaisesti. Evira vastaa elintarvikevalvontaohjelmasta ja valtakunnallisesta ohjelmasta, joka koskee eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa sekä kuntien järjestämiä eläinlääkäripalveluita, Tukes kemikaalilain ja kuluttajaturvallisuusvalvonnan valvontaohjelmista sekä Valvira terveydensuojelun ja tupakkalain valvontaohjelmista. Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman suhdetta toimialakohtaisiin valvontaohjelmiin ja -suunnitelmiin on kuvattu seuraavassa kaaviossa. 14

Päivitys vuodelle 2012 OSA I Ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisen valvontaohjelman yhteinen osa YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON YHTEINEN VALTAKUNNALLINEN VALVONTAOHJELMA (Evira + Tukes + Valvira) Ympäristöterveydenhuollon yhteiset asiat, toimintaympäristön muutokset, ympäristöterveydenhuollon lait, yhteiset periaatteet ja toimintatavat TOIMIALAKOHTAISET VALTAKUNNALLISET VALVONTAOHJELMAT Elintarvikelaki Eläinlääkintähuoltolaki Kemikaalilaki Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta Terveydensuojelulaki Tupakkalaki Evira Tukes Valvira Valvontaviranomaisen ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman suhde toimialakohtaisiin valvontaohjelmiin ja kuntien, AVIen ja muiden valvontaviranomaisten valvontasuunnitelmiin. Hallitusohjelma vaikuttaa valvontaohjelmiin valtionhallinnon tulosohjausjärjestelmän mukaisesti. Hallitusohjelman keskeiset ympäristöterveydenhuoltoa koskevat linjaukset kirjataan AVIen strategia-asiakirjaan ja edelleen valtionvarainministeriön ja AVIen välisiin strategisiin tulossopimuksiin. Keskusvirastot/ministeriö tekevät lisäksi AVIen kanssa toiminnalliset tulossopimukset, joissa sovitaan strategista tulossopimusta tarkemmin AVIen ympäristöterveydenhuollon valvonta- ja ohjaustehtävistä. Tavoitteena on, että keskusvirastot/ministeriö tekevät yhteistyössä myös ympäristöterveydenhuoltoa koskevat toiminnalliset tulossopimukset AVIen kanssa. AVIt voivat laatia yhden valvontasuunnitelman, joka koskee koko ympäristöterveydenhuoltoa. Elintarvikevalvonnan ja eläinlääkintähuollon valvonnan osalta valvontasuunnitelmaa edellytetään jo lainsäädännössä. Valvontasuunnitelma voidaan laatia tulossopimuksen liitteeksi. AVIn valvontasuunnitelma sisältää oman valvonnan toimeenpanon lisäksi suunnitelman kunnan ohjaamisesta. Esimerkiksi resurssit, kriteerit ja painopisteet siitä, millä kunnan suunnitelmat ja niiden toteutuminen arvioidaan AVIssa, ja miten ohjausta tarvittaessa muutetaan. Tavoite on, että valvontaohjelmakausi seuraisi hallituskautta. Näin ollen valvontaohjelmat olisivat nelivuotisia ja niitä päivitettäisiin vuosittain toukokuun loppuun mennessä. Valvontaohjelmissa mainitut projektit ja hankkeet päivitetään vuosittain ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmiin. Keskus- ja aluehallintoviranomaiset antavat tarkemmat tiedot toimialakohtaisista projekteista ja hankkeista. 1.5 Laatutyö ympäristöterveydenhuollossa Ympäristöterveydenhuollon valvontaviranomaisen tulisi laatia laatujärjestelmä tai vastaava asiakirja. Laatujärjestelmä on organisaation itsensä laatima asiakirja, jossa on kuvattu ko. organisaatiossa sovitut toimintatavat sen varmistamiseksi, että työt tehdään yhdenmukaisesti, laadukkaasti ja vaikuttavasti. Toimiva laatujärjestelmä yleensä myös tehostaa toimintaa. Yhtenäisten toimintatapojen luominen on välttämätöntä yhteistoiminta-alueita muodostettaessa ja yhteistoiminta-alueet joutuvat osoittamaan peruskunnille työnsä laadun. Tarve laadukkaaseen työhön korostuu erityisesti valvonnan maksullisuuden laajentumisen myötä. 15

Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014 Päivitys vuodelle 2012 Elintarvikelaissa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 882/2004 on erikseen säädetty, että viranomaisella tulee olla valvontatoimintaansa sopiva laatujärjestelmä. Lisäksi valvonta-asetuksen mukaan viranomaisen on huolehdittava, että sen toimintaa tarkastetaan eli auditoidaan säännöllisesti. Auditointien tarkoituksena on todentaa, että valvonta toteutuu lainsäädännön asettamien vaatimusten mukaisesti; selvittää valvonnan toimivuutta, tehokkuutta ja yhtenäisyyttä; sekä tunnistaa valvonnan kehitystarpeita ja vahvuuksia. Ympäristöterveydenhuollon keskusviranomaiset katsovat, että laatujärjestelmä on syytä tehdä koko ympäristöterveydenhuoltoa koskevaksi. Keskusviranomaiset tukevat kuntia laatutyössä laatimalla ohjeita ja malliasiakirjoja. Laatutyötä tukevat ohjeet ja malliasiakirjat löytyvät keskusviranomaisten internet- ja ekstranetsivuilta seuraavasti: www.evira.fi: Ohjeet ja lomakkeet www.tukes.fi: Kuluttajaturvallisuusvalvonnan ekstranet www.valvira.fi: Terveydensuojelun valvontaohjeisto sekä Tupakka-ekstranet 1.6 Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman painopisteet 2011 2014 Tähän ympäristöterveydenhuollon yhteiseen valvontaohjelmaan on kirjattu valvonnan painopisteitä, jotka on tarkoitus ottaa huomioon koko ympäristöterveydenhuollon valvonnassa. Aluehallintoviranomaisten toteuttamat ohjaus- ja valvontakäynnit valvontayksiköihin voivat pitää sisällään toimialakohtaisia painopisteitä, mutta tärkeää on arvioida ympäristöterveydenhuoltoa myös kokonaisuutena. Keskusviranomaiset edistävät muun muassa kuntien laatujärjestelmien kehittämistä, ympäristöterveydenhuollon erityistilanteisiin liittyvää viestintää ja varautumista, valvontaohjelmien ja kuntien valvontasuunnitelmien seurantaa sekä tietojärjestelmähankkeita. Lisäksi keskusviranomaisilla voi olla toimialakohtaisia painopisteitä valvontaohjelmakauden eri vuosille. Nämä kuvataan toimialakohtaisissa valvontaohjelmissa. Ohjelmakauden painopisteiden kuvaus, aikataulut ja päivitetty tilanne on saatavilla keskusvirastojen internet- tai ekstranetsivuilla. 1.6.1 Tietojärjestelmät Keskusviranomaiset tiedottavat ja kouluttavat keskitetyn valvontatietojärjestelmän (KUTI-YHTI) käyttöönotosta. Kuntien tulee varautua korjaamaan valvontakohdetietoja ja syöttämään valvontatietoja KUTI- ja YHTI-luokitusten mukaisesti tietojärjestelmiinsä. Ympäristöterveydenhuollon keskitetty tietojärjestelmä yksinkertaistaa ja nopeuttaa raportointia. Suunnitteilla on ympäristöterveydenhuollon yhteinen portaali valvontaviranomaisille ja mahdollisesti toiminnanharjoittajille ja kansalaisille 1.6.2 Kuntien ympäristöterveydenhuollon laadun kehittäminen Ympäristöterveydenhuollon keskusvirastot ovat tiivistäneet yhteistyötään laatujärjestelmien edistämiseksi. Ohjelmakauden tavoitteena on, että: kuntien laatutyön tueksi laaditaan ohjeita ja malliasiakirjoja; edellä mainittuja ohjeita yhdenmukaistetaan; ohjeet ja malliasiakirjat kootaan yhteen; sekä käynnistetään ympäristöterveydenhuollon auditointien laajentaminen. Tämän lisäksi keskusviranomaisten koordinoimassa koulutuksessa otetaan esille ympäristöterveydenhuollon valvonnan laatuun liittyviä yhteisiä teemoja, kuten päätösten tekemi- 16

Päivitys vuodelle 2012 OSA I Ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisen valvontaohjelman yhteinen osa nen, pakkokeinot, valvontasuunnitelmien laatiminen sekä erityistilanteisiin varautuminen ja niistä tiedottaminen. Henkilökunnan pätevyyden varmistaminen on osa laatutyötä. Keskusvirastot tiivistävät yhteistyötään ympäristöterveydenhuollon täydennyskoulutuksen koordinoimiseksi. Yhteisillä koulutuspäivillä käsitellään koko ympäristöterveydenhuollolle yhteisiä teemoja, kuten kunnan valvontaviranomaisen laatujärjestelmän kehittämistä, kunnan valvontasuunnitelman laatimista ja toteuman arviointia, hallinnollisia pakkokeinoja sekä tietojärjestelmähankkeita. Koulutustarjonnasta saa lisätietoja esimerkiksi keskusvirastojen internetsivuilta. 1.6.3 Yhteistoiminta-alueiden toiminnan käynnistäminen Keskusviranomaiset keräävät yhteistoiminta-alueilta palautetta, jota voidaan käsitellä yhteisessä tilaisuudessa. Yhteistoiminta-alueiden edustajilta kysytään kokemuksia yhteistoiminta-alueiden toiminnan käynnistämisestä sekä kerätään tietoa siitä, millaisilla ratkaisuilla alueita on muodostunut (esimerkiksi isäntäkuntamalli, kuntayhtymä, liikelaitos). Tavoitteena on selvittää yhteistoiminta-alueiden käynnistymiseen ja toimintaan liittyviä asioita ottaen huomioon eri sidosryhmät (yhteistoiminta-alueiden, kuluttajien ja toiminnanharjoittajien edustajat sekä päättäjät ja valtion viranomaiset). Keskusvirastot ja AVIt valmistelevat koulutuspaketteja ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoille. Uusien yhteistoiminta-alueiden myötä on viranhaltijoiden tarkoituksenmukainen erikoistuminen mahdollista. Keskusviranomaiset arvioivat ohjelmakauden lopussa ympäristöterveydenhuollon valvonnan vaikuttavuuden muutosta 2011 2014. 1.6.4 Ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisen ja paikallisen näkyvyyden lisääminen Keskusvirastot suunnittelevat alueellisesti toteutettavan valvontaprojektin, jonka tavoitteena on valvoa kohdetta samanaikaisesti usean eri ympäristöterveydenhuollon lain näkökulmasta. Keskusvirastot ja AVIt tiedottavat yhteisestä valvontaprojektista sekä kouluttavat ja laativat tarkastusohjeita siihen liittyen. Projektin toteutuksen yhteydessä tiedotetaan yleisesti siitä, mitä ympäristöterveydenhuoltoon kuuluu ja kuinka sitä valvotaan. Vuoden 2012 aikana on tarkoitus edistää valvonnan näkyvyyttä käytännössä. 1.7 Valvonnan maksullisuus Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman mukainen valvonta on maksullista. Muiden toimenpiteiden, kuten kohteen hyväksymisen, ilmoituksen käsittelyn ja niihin liittyvien tarkastusten maksullisuudesta on säädetty erikseen. Maksuja ei kuitenkaan voida periä esimerkiksi ruokamyrkytys- ja talousvesiepidemioiden tai valitustapausten selvittämisestä, vaan näihin tulee varata varoja talousarviossa. Maksujen periminen suunnitelmallisesta valvonnasta edellyttää hyväksyttyä valvontasuunnitelmaa ja maksutaksaa. Valvontasuunnitelman laatimisesta kerrotaan tämän ohjelman luvussa 2 sekä toimialakohtaisissa valvontaohjelmissa. Kuntaliitto on ohjeistanut kuntia yleiskirjeellään (21/80/2006) ympäristöterveydenhuollon maksullisuudesta, taksojen laatimisesta sekä taksojen ja suunnitelmien hyväksymismenettelyistä. Valvonnan maksullisuuden periaatteena on, että kunnan valvontaviranomaisen tulee periä toiminnanharjoittajalta hyväksytyn taksan mukainen maksu hyväksyttyyn valvontasuunnitelmaan sisältyvästä tarkastuksesta, näytteenotosta ja näytteen tutkimisesta. Maksullisuuden tavoitteena on ympäristöterveydenhuollon valvonnan voimavarojen turvaaminen, minkä vuoksi on tärkeää, että maksutulot kohdennetaan kunnassa valvonnasta vastaavalle yksikölle. Maksuilla katetaan valvonnasta aiheutuvia todellisia kustannuksia. Suunnitelmallisen valvonnan laskutuksessa käytössä on sekä tuntitaksaan perustuvia malleja että kiinteitä taksoja eri valvontakohdetyypeille. Valvontakohdetta laskutetaan 17

Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014 Päivitys vuodelle 2012 joko kunkin tarkastuksen vaatiman todellisen tuntimäärän mukaan tai taksalla, joka perustuu keskimääräiseen arvioon kohteen vaatimasta tarkastusajasta. Muista maksuista poiketen tupakkatuotteiden vähittäismyynnin valvontamaksut ovat myyntipistekohtaisia vuosimaksuja. Maksullista on myös valvontasuunnitelmaan sisältyvän tarkastuksen perusteella annettujen määräysten valvonta silloin, kuin määräysten antaminen perustuu säännösten noudattamatta jättämiseen. Ympäristöterveydenhuollon lainsäädännöissä on kuitenkin eroja, jotka on otettava huomioon maksuja määrättäessä. Valvontaprojektien tai -hankkeiden puitteissa tehdyt tarkastukset ovat maksullisia, jos ne on kirjattu valvontasuunnitelmaan. Maksullisia voivat olla myös sellaiset tarkastukset, jotka tehdään kohdetyyppiin, jota on valvontasuunnitelmassa muutenkin suunniteltu tarkastettavan, vaikka erillistä mainintaa projektista tai hankkeesta ei valvontasuunnitelmassa olisikaan. Valvontayksikön on vahvistettava maksutaksassaan, millä tavoin matkoista aiheutuneet kustannukset sisällytetään valvontamaksuihin. Kuntaliiton yleiskirjeessä ohjeistetaan matkakustannusten jakamisesta yleiskustannuksiin, jolloin ne tulevat mukaan tuntihintaan tai kiinteään taksaan, eikä matkalaskua kohdenneta erikseen toiminnanharjoittajalle. Valtio korvaa kunnille aiheutuneet kustannukset sellaisista keskusviranomaisten kuntien toimeenpantavaksi ohjaamista tarkastuksista, näytteenotoista, tutkimuksista ja selvityksistä, jotka ympäristöterveydenhuollon lainsäädännössä säädetään yksinomaan keskusviraston tehtäviksi. Kunnan viranomainen ja AVI ovat kuitenkin velvollisia pyydettäessä toimittamaan korvauksetta keskusvirastolle tarkastuksia, valvontatoimenpiteitä, valvontahenkilöstöä, maksuja sekä valvontaa koskevia muita tietoja ympäristöterveydenhuollon lakien mukaisen valvonnan ohjausta, seurantaa, raportointia ja tilastointia varten. 1.8 Valvontaohjelman toteutumisen arviointi Keskusvirastot laativat yhteenvedon valvontaohjelman toteutumisesta ohjelmakauden päätyttyä. Valvontaohjelman toteutumisen arviointi perustuu AVIen laatimiin yhteenvetoraportteihin kuntien valvontasuunnitelmien toteutumisen arvioinneista. Valvontaohjelman toteutumisen arviointia hyödynnetään ympäristöterveydenhuollon valvonnan kehittämisessä ja seuraavan ohjelmakauden suunnittelussa. 18

Päivitys vuodelle 2012 OSA I Ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisen valvontaohjelman yhteinen osa 2 Kunnan valvontasuunnitelmaan sisällytettävät asiat 2.1 Lainsäädäntötausta Suunnitelmalliselle valvonnalle on annettu perusta ympäristöterveydenhuollon laeilla. Valvontasuunnitelma-asetuksen 3 :n mukaan kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman tulee sisältää vähintään: 1) tarkastuksen sisältö; 2) valvontakohteiden tai valvontakohdetyyppien tarkastustiheys; 3) tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika; 4) kunnan toimesta tapahtuva näytteenotto ja näytteiden tutkiminen; sekä 5) valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi. Asetuksessa kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmalla tarkoitetaan yhtä valvontasuunnitelmaa, johon on koottu eri lakien mukaiset toimialakohtaiset asiat. Kunnan valvontasuunnitelmaan on tarkoituksenmukaista sisällyttää myös eläinlääkintähuollon tehtäväksi säädetty eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä valvonta, jota koskeva kunnan suunnitelma tulee laatia 1.11.2011 mennessä. 2.2 Valvontasuunnitelman sisältövaatimukset Valvontasuunnitelman yhteisessä osiossa on todettava ympäristöterveydenhuollon käytettävissä olevat voimavarat, joiden jakautuminen eri toimialoille päätetään jo suunnitteluvaiheessa. Riskitekijöiden arviointiin perustuva valvontatarpeen määrittely on tärkeä vaihe voimavarojen suunnittelussa. Valvontasuunnitelmassa tulee arvioida, miten valvontaresurssit riittävät suunnitelman toteuttamiseen. Voimavarojen tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon valvontakohteiden tarkastukset sekä niiden valmisteluun, matkoihin ja tarkastuskertomuksen laatimiseen tarvittava aika. Kokonaistyöpanostarve on tavallisesti 1,5-2 kertaa alueella sijaitsevien kohteiden tarkastuksiin tarvittava aika. Lisäksi lomien ja muiden tiedossa olevien poissaolojen aikaiset järjestelyt suunnitellaan etukäteen. Voimavarojen suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös viranhaltijoille annetut muut tehtävät. Henkilövoimavarojen lisäksi tulee muun muassa näytteenottoon, laboratoriotutkimuksiin ja koulutukseen varata riittävästi rahaa. Valvontasuunnitelmassa esitetään valvonnan painopisteet ja otetaan huomioon ympäristöterveydenhuollon yhteiseen valtakunnalliseen valvontaohjelmaan sisältyvät seurantaohjelmat, projektit ja hankkeet sekä toimialakohtaiset valvontaohjelmat ja niiden painotukset sekä toimialakohtaiset vuosittaiset projektit ja hankkeet. Valvontasuunnitelmaan on suositeltavaa kirjata henkilöstön pätevyyden ylläpidon periaatteet sekä pätevyyden turvaamiseksi suunnitellun koulutuksen painopisteet ja laajuus. Samalla voidaan tuoda esille henkilöstön pätevyys ja mahdollinen erikoistuminen valvonnan eri toimialoille. Henkilöstön täydennys- ja lisäkoulutustilanteen seuraaminen on myös hyvä mainita suunnitelmassa. Luvussa 2.7.1 on kuvattu tarkemmin valvontahenkilöstön pätevyyden varmistamista. Valvontasuunnitelmaan voi liittyä koulutussuunnitelman lisäksi muun muassa tarkastussuunnitelma, näytteenottosuunnitelma, viestintäsuunnitelma ja erityistilannesuunnitelma. Kuntaliiton valvontasuunnitelmapohjaa (internetsivun oikeassa reunassa Word-asiakirja Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmapohja) voi hyödyntää valvontasuunnitelmaa laadittaessa. Ympäristöterveydenhuollon yhteisen tietojärjestelmän (KUTI-YHTI) käyttöönotto edellyttää, että valvontaviranomaisella on käytössään KUTI-YHTI yhteensopiva valvontatietojärjestelmä ja että valvontakohde- ja valvontatiedot on syötetty järjestelmään KUTI- ja YHTI-luokitusten mukaisesti. Valvontasuunnitelmassa tulisi kuvata valvontaviranomaisen käytössä oleva kohderekisteri ja arvio kehittämiskuluista. 19

Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014 Päivitys vuodelle 2012 Valvontasuunnitelmat laaditaan riskiperusteisesti valvontatarpeen mukaisiksi. Valvontasuunnitelmien yhdenmukainen laatiminen ja niiden toteuman raportointi ovat ensiarvoisen tärkeitä. Aluehallintoviranomaiset käyttävät raportteja kuntien ympäristöterveydenhuollon toiminnan tarkastamiseksi (auditointi). Täten alue- ja keskushallintoviranomaiset saavat oikean kuvan valvontaviranomaisten voimavaroista sekä valvonnan toteutumisesta kunnissa. Suunnitelmassa tulee varata aikaisempien vuosien valvontakokemusten perusteella resursseja myös suunnitelman ulkopuolisten tehtävien hoitoon. Tällaisia ovat esimerkiksi erityistilanteiden aiheuttamat toimenpiteet sekä ilmoitusten ja hakemusten käsittely. Tähän ryhmään kuuluvat myös uusien kohteiden tarkastukset. Kunnan viranomaisen on annettava tarpeen vaatiessa myös neuvontaa ja ohjausta. Erityistilanteisiin varautumisesta on tarkemmin kappaleessa 2.7.3. 2.3 Tarkastuksen tavoitteet ja sisältö Ympäristöterveydenhuoltoon liittyvän valvonnan toimeenpanossa tarkastustoiminta on oleellinen osa selvitettäessä valvottavan kohteen tai toiminnan vaatimustenmukaisuutta. Tarkastus voi kohdistua tiloihin, toimintatapoihin, olosuhteisiin, asiakirjoihin ja tuotteisiin. Yksittäinen tarkastus voi pitää sisällään koko kohteen tarkastuksen tai vain jonkin osa-alueen tarkastuksen. Valvontaohjelma-asetuksen mukaan tarkastukset voivat sisältää näytteiden ottoa ja mittauksia kohteen, kohteessa harjoitettavan toiminnan tai siellä valmistettavien tuotteiden tai tarjottavien palvelujen mahdollisten terveyshaittojen selvittämiseksi sekä turvallisuuden ja määräystenmukaisuuden arvioimiseksi. Pelkkää näytteenottokäyntiä ei pidetä tarkastuksena. Valvontasuunnitelmaan kirjataan tarkastukset joko valvontakohteiden tai valvontakohdetyyppien mukaan. Kunnan valvontasuunnitelmasta tulee ilmetä tarkastuksen sisältö vähintään valvontakohdetyypeittäin. Valvontasuunnitelmaan kirjatut tarkastukset ovat valvontayksikön säännöllistä tarkastustoimintaa. Tarkastuksen sisältö määräytyy sen mukaan, millaiseen kohteeseen ja minkä lain perusteella se tehdään. Joihinkin kohteisiin saattaa olla tarkoituksenmukaista tehdä tarkastus samanaikaisesti useamman lain perusteella. Tarkastuksen lakiperusteet on käytävä ilmi sekä valvontasuunnitelmassa (ennalta suunnitellun valvonnan osalta) että tarkastuksen jälkeen laadittavassa tarkastuskertomuksessa. Tarkastuksesta laaditaan aina tarkastuskertomus ja tarkastetut asiat kirjataan, vaikka niissä ei tarkastuksen aikana havaittaisikaan epäkohtia. Tarkastuskertomukseen merkitään valvonnan tarkoitus, sovellettu lainsäädäntö, käytetyt menetelmät ja valvonnan tulokset sekä tarvittaessa asianomaiselta toimijalta edellytettävät toimet ja niiden määräajat. Tarkastuskertomus toimitetaan tiedoksi asianosaisille. Käytännössä kertomus laaditaan kahtena kappaleena, joista toinen jää viranomaiselle ja toinen toimitetaan tarkastajan allekirjoittamana tarkastuskohteeseen. Tarkastuskertomus voidaan toimittaa tiedoksi myös muille viranomaisille. 2.4 Tarkastustiheyden määrittäminen Valvontasuunnitelman ja siihen liittyvien muiden suunnitelmien laatimisen tulee perustua valvontakohteiden kartoitukseen, riskinarviointiin sekä valvonnan kattavuuden varmistamiseen eri toimialoilla. Lähtökohdan valvontatarpeelle muodostaa tieto erityyppisten valvontakohteiden lukumääristä ja kohteiden tuntemus. Erityisen haasteen viranomaiselle asettavat kokonaan uudentyyppiset valvontakohteet ja sellaiset kohteet, joilla ei ole ilmoitus- tai hyväksymismenettelyä. Myös näiden kohteiden valvonta kuuluu kunnalle, vaikka kohteet eivät usein ole ennalta valvontaviranomaisen tiedossa. Yhtä valvontakohdetta joudutaan usein tarkastelemaan useamman eri ympäristöterveydenhuollon lain näkökulmasta. Keskusviranomaiset ovat tehneet valvontakohdetyypeittäin alustavan riskinarvioinnin, joka kirjataan valvontasuunnitelmaan, jollei kohdekohtaista riskinarviointia ole itse tehty. Toimialakohtaisissa valvontaohjelmissa 20