KARTTALEHTEEN No 37.

SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN No 37. T E H NYT HUGO BERGHELL. SUOMENTANUT ARVID PÖNNELIN.

SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN No 37, PYHÄJÄRVI TEHNYT HUGO BERGHELL. SUOMENTANUT ARVID PÖNNELIN. - KUOPIO 1902. K. MALMSTRÖM'IN KIRJAPAINO.

G E O L O G I N E N T U T K 1 W S L A J? 3 S KIRJASTO 02150 ESPOO 15 Esipuhe. Karttalehti N:o 37, Pyhäjärvi, on viimeinen lehti Suomen eteläisimpien osien geologista erityiskarttaa mittakaavassa 1: 200,000, joka toistaiseksi julaistaan. Tämän kartan käsittämän alueen pohjoispuolella olevista osista maata tulevat kartat julaistaviksi mittakaavassa 1: 400,000, kukin kahdessa lehdessä, toinen näyttäen kiinteän vuoriperän, toinen irtonaisten maakerroksien laadun. Ensimainitun kartan ensimäinen lehti, käsittävä Kemiön saaren ja lähinnä sen itäpuolella olevan osan mannermaata, ilmestyi jo v.1879, ja sittemmin on karttalehtiä julaistu tasasessa järjestyksesä alussa yksi kunakin vuonna, vuodesta 1888 useimmiten kaksi lehteä vuodessa. Kertomukset näihin lehtiin ovat tehneet seuraavat: N:o l ll K. A. Moberg. 12 (Uusikaupunki) Hj. Gylling. 13 {Hämeenlinna) A. F. Tigerstedt. 14 15 (Hankoniemi &Jussarö)ja 16 (Kumlinge) K. A. Moberg. 17 (Finström) J. J. Sederholm ja B. Frosterus. 18 (Tammela) J. J. Sederholm. 1,9 20 (Suursaari & Tytärsaari) W. Ramsay. 21 (Marianhamina) B. Frosterus. 22 (Valkeala) J. J. Sederholm. 23 24 (Jurmo & Mörskär) H. Berghell. 25 (Föglö) B. Frosterus. 26 (Enskär) A. F. Tigerstedt. 27 (Hamina) K. A. Moberg. 28 (Säkkijärvi) H. Berghell ja B. Frosterus. 29 (Lavansaari) H. Berghell. 30 31 (Raivola & Rajajoki) J. J. Sederholm.

4 32 (Loimaa) V. V. Vilkman. 33 34 (Viipuri ja Muola) H. Berghell. 35 (Antrea) B. Frosterus. 36 37 (Rautu ja Pyhäjärvi) H. Berghell. Näitten karttalehtien piirustamisen ovat toimittaneet seuraavat henkilöt: N:o 1 2 V. Arppe. 3 5 I. J. Inberg. 6 7 O. F. Nyberg. 8 15, 17 18, 21 25 ja 27 33 V. L. Akerblom. 16 K. A. Moberg. 19 20 W. Ramsay. 26 A. F. Tigerstedt. 34 37 Elin Äkesson. Kuten tästä näkyy, on tutkimuksen vakinainen palveluskunta suuresti vaihdellut. Vieläkin enemmän koskee tämä kesäksi otettuja ylimääräisiä apulaisia, joista useimmat vain kahtena tai kolmena vuotena ovat ottaneet osaa näitten karttalehtien tutkimiseen. Myöskin tutkimuksen suunnitelma on sen edistyessä ollut sangen monien muutosten alaisena. Vuosina 1866 68, jolloin geologinen kartottaminen ensin alkoi Turun ja Uudenmaan läänien rajaseuduissa, tehtiin työkartat mittakaavassa 1: 20,000. Vuodesta 1877 alkaen, jolloin työ alettiin uudelleen, on sitävastoin käytetty mittakaava 1:100,000, sillä Maanmittausylihallituksen n. k. kihlakunnankarttoja tässä mittakaavassa on käytetty kartotuksen perustana. Missä on ollut mahdollista, on myöskin Venäjän topografikunnan tekemiä, tarkkoja erityiskarttoja mittakaavassa 1:21,000 valokuvakopioina osaksi kaksi, osaksi noin 4 kertaa pienemmässä mittakaavassa, käytetty kartotuksessa. Näin on ollut laita karttalehdillä 7, 8, 14, 15, 18, 22, 27, 28, 30, 31, 32 37, mikä pohjoisimpiin lehtiin nähden koskee kuitenkin ainoastaan seutua 61 leveysasteen eteläpuolella. Missä topografikartat ovat puuttuneet ja yksinomaan maanmittarikartat tulleet käytäntöön, on topografisten erityisseikkain oikea esittäminen usein kohdannut suuria vaikeuksia. Sillä varsinkin niissä

5 osissa Uudenmaan ja Turun lääniä, jotka ovat mitatut vanhempina aikoina, ovat maanmittarikartat perin vaillinaisia, mikä koskee niin hyvin vuoria, soita kuin myöskin viljelysmaita, niin että useinkin alue, jota tutkija on päiväkauden tutkinut, on kartalla ollut aivan puhdas, joten hän on ollut pakotettu itse etsimään kaikki topografiset erityisyydet ja vapaalla kädellä panemaan ne kartalle. Myöskin työkarttojen sovittelu karttalehdeksi on kohdannut monia vaikeuksia, ja virheet, jotka tällöin ovat päässeet osaan vanhemmista kartoista, ovat osittain vaikuttaneet myöskin viimeksi ilmestyneihin lehtiin. Vihdoin on muistettava, että tämän karttateoksen ilmestyessä geologia, erittäinkin mikä koskee kidemäisiä vuorilajeja, on täydellisesti uudistunut, sillä sekä sen työtavat että itse ikivuoren syntymistavan peruskäsite ovat mikroskoopin tultua käytäntöön kokonaan muuttuneet. Myöskin käsite irtonaisten maakerroksien geologiasta on, varsinkin ruotsalaisten ja pohjoisamerikkalaisten glasiaaligeoloogien käänteen tekevien tutkimusten kautta suuresti muuttunut viimeisinä aikoina. On siis selvää, että yhtäpitävyyttä eri vuori- ja maalajien käsitykessä ei voi odottaa kartalta, joka on ilmestynyt tänä aikana, joten on toivottavaa, että vastaisten tarkastustutkimusten jälkeen vähitellen julaistaan uusia karttoja mittakaavassa 1: 400,000 myöskin siitä seudusta, jonka nyt lopetettu erityiskartta käsittää. Tämän ohella voisivat myöskin ne monet esitykset, joitu viimeisinä vuosina on ilmaantunut teknillisgeologisella alalla, tulla huomioon otetuiksi. Huolimatta nyt mainituista haitallisuuksista jotka ovat kohdanneet tämän kartan valmistustyötä voitanee katsoa sen, yleiskarttana ja esikoisteoksena, täyttävän paikkansa Suomen kartografiassa ja antaa se varsinkin maantieteellisessä katsannossa paremman kuvan eteläisimmän Suomen vaihtelevasta luonnonlaadusta lukemattomine erilaatuisine vuorineen, harjuineen, sorakumpuineen, viljavine savikenttineen ja suomaineen, kuin mikään muu tähän asti julaistu kartta. Ensimäiset lehdet uusista yleiskartoista mittakaavassa 1: 400,000, joista jo 4 on täydellisesti tutkittu, ilmestyvät ensi vuoden kuluessa. Helsinki 15 p. joulukuuta 1900. J. J. Sederholm.

\Duurimman osan karttalehteen N:o 37, Pyhäjärvi, kuuluvasta maa-alueesta tutkivat kesällä 1893 allekirjottaneen johdolla herrat lääketieteen kandidaatti A. N. A. Arppe, vuori-insinööri H. F. Blankett ja ylioppilas Frans Oraeffe. Ainoastaan kapean Antrean karttalehteen L.-ssä rajottuvan maakaistaleen karttalehden lounaisessa osassa kartotti jo kesällä 1892 fil. kand. J. Uoti, joka sanottuna kesänä tohtori Benj. Frosteruksen johdolla toimitti geologisia tutkimuksia pääasiallisesti Antrean lehdellä. Sekä geologisen karttalehden mittakaavassa 1: 200,000 että kertomukseen liitetyn korkeuskartan puolta pienemmässä mittakaavassa on neiti Elin Äkesson yhteen sovitellut ja piirustanut. Jälkimäinen kartta on tehty venäläisten topografikarttain mittakaavassa 1: 42,000 perusteella, jotka kartat myöskin yhdessä maanmittaushallituksesta saatujen pitäjänkarttain kanssa mittakaavassa 1; 100,000, ovat olleet geologisen kartotuksen perustana. Helsingissä, Toukokuulla 1900. llugo Berghell.

Karttalehti N:o 37, Pyhäjärvi, on viimeinen karttalehti, jonka, aina- Karttalehden kin joksikin aikaa, Suomen Geologinen Tutkimus julkaisee mittakaa- maantletee111 ' nen ^J^ vassa 1:200,000. Lehti käsittää seuraavat pitäjänosat Käkisalmen kihlakunnassa Viipurin lääniä: eteläisen ja suurimman osan Käkisalmen sekä itäisimmän osan Räisälän pitäjää, suurimman osan Pyhäjärven pitäjää paitsi sen kaikkein läntisintä osaa ja samoin suurimman (pohjoisen) osan Sakkolan pitäjää, paitsi sen läntisintä osaa. Pyhäjärven karttalehteen kuuluvan maa-alan muodostavat pääasiallisimmin kauimpana Ka.-ssa olevat osat Suomen puoleista n. k. Karjalan kannasta, kuten geologisessa tarkoituksessa voidaan kutsua sitä osaa Suomen lahden ja Suomen suurimman sisäjärven Laatokan välisestä maakaistaleesta, joka on eteläpuolella Viipurin ja Käkisalmen kaupunkien välillä kulkevaa siirrosviivaa, jonka pohjoispuolella ikivuorialue alkaa, jota vastoin eteläpuolella tätä rajaviivaa Suomen puolella esiintyy ainoastaan kvartaarikerrostumia. Karttalehti rajottuu L.-ssä ja E.-ssä äskettäin ilmestyneisiin karttaleh- Rajottuvia tiin N:o 35, Antrea ja N:o 36, Piautu sekä P.-ssa kohdakkoin ilmesty- karttalehtiä, vään Savonlinnan lehteen Suomen yleiskarttaa, joka tulee julkaistavaksi mittakaavassa 1: 400,000. Äsken mainitun siirrosviivan pohjoispuolella olevien maa-alueit- Seudun yleiten yleinen luonne eroaa varsin huomattavasti yksinomaan irtonaisten nen muodostumien peittämän maa-alueen luonteesta mainitun rajaviivan eteläpuolella. Karttalehden luoteisessa kulmassa olevan ikivuorialueen täytyy nimittäin sanoa olevan ylipäänsä vaihtelevampaa, jota vastoin muut, yksinomaan kvartaarikerrostumien peittämät maa-alueet ylimalkaan tarjoavat aution ja yksitoikkoisen näön avarine hiekkakankaineen ja lakeine soineen.!u nne.

10 Poikkeuksia yllämainitusta yleisestä säännöstä on kuitenkin olemassa. Niinpä on esim. rannikkokaistale Laatokan länsipuolella aina noin kuuden kilometrin leveyteen asti lakeata ja autiota siellä, missä se leviää siirrosviivan pohjoispuolella, useimmiten karuine hiekkakerrostumineen ja kivisine moreenimaineen. Ja toiselta puolelta voidaan toisinaan kvartaarialueella Vuoksen etelä- ja kaakkoispuolella Luonnon- tavata sangen miellyttäviä maisemia, joista tässä erittäin mainittakoon kauneutta, ainoastaan nuo usein erinomaisen kauniit näköalat, jotka leviävät katselijan silmien eteen useilta Marjalanniemen Noidermaan harjun lukuisilta harjukummuilta, joista erittäinkin mainittakoon pitkäveteinen, hyvin kilometriä pitkä harjuselänne Noidermaan majatalon itäpuolella. Jos asettuu jollekin tämän selänteen suuremmalle kummulle ja katselee siellä ja täällä olevia syviä harjukuoppia, joitten pohjalla tavallisesti välkkyy tyyni ja peilikirkas vesipinta, täytyy ehdottomasti ihastua seudun luonnonkauneudesta. Korkeussuh- Korkeuserotus karttalehden korkeimpien ja matalimpien osien teet. välillä on noin 91 m. Laatokan keskikorkeus on nimittäin Tillotin mukaan 5,1 m y. m. ja karttalehden korkein kohta, joka on parin, kolmen kilometrin päässä Pannusaaren kylästä Lo. karttalehden lounaisessa osassa, saavuttaa noin 96 m:n korkeuden y. m. Maa-alat kartta-alueella ovat muuten, ylimalkaisesti otettuina, paremmin tasakorkeita. Suurimman osan voidaan siis, kuten korkeuskartta kyllin selvästi osottaa, katsoa olevan noin 50 m:n läpileikkauskorkeudessa y. m. Yläpuolella 60 m:n korkeuskurvia on kuitenkin suuremmassa tai vähemmässä määrässä epätasaisia alueita. Varsinkin mainittava epäsäännöllisestä epätasaisuudestaan on seutu Kuoppalammen ympärillä Pyhäjärven pitäjän koillisessa osassa. Yleinen oro- Mitä tulee yleisiin orografisiin suhteisiin karttalehdellä, niin pisgrafia. tää epäilemättä silmään jotenkin Lu. Ka. kulkeva orografinen pääsuunta, hyvin hätäisestikin tarkastettaissa niinhyvin geologista karttalehteä kuin korkeuskarttaakin. Tähän suuntaan ovat venähtäneet tärkeimmät joet ja järvet (kuitenkaan lukuunottamatta Suvantojärven läntistä osaa). Samassa suunnassa kulkevat myöskin laaksot, selänteet ja ylätasangot. Vieläpä Laatokallakin on karttalehdellä PLu. Lu.

11 kulkeva rannikkoviiva samaan suuntaan pistävine niemekkeineen. Myöskin useita kymmeniä kilometriä jotenkin Lu. Ka.-ssa suunnassa yhdensuuntaisesti Laatokan rannikon kanssa kulkevan korkeuskartalle merkityn vedenjakajan osa kulkee samassa suunnassa. Avarimmat alavat tasangot sijaitsevat karttalehden luoteisessa Tasankoja, osassa, missä ne pääasiallisesti ovat moreenisoramaita, mutta myöskin hiekka- ja turvekerrostumia. Pari melkoisen laajaa savitasankoa sijaitsee Pyhäjärven pohjoisen osan ympärillä. Muut alavat tasangot ovat melkein yksinomaan enemmän tai vähemmän vesiperäisiä turveja hiekkakerrostumia. Suuren osan kartta-alueesta anastavat ylävät ylätasangot, joitten Ylätasanpintakerrosta peittävät pääasiallisesti hiekkakerrostumat. Avarin ja koja. samalla suhteellisesti tasaisin näistä ylätasangoista leviää Pyhäjärven eteläisen ja Suvantojärven itäisen osan välillä (vrt. korkeuskarttaa). Sekä tämän että muittenkin ylätasankomuodostumien sivurinteet karttalehdellä osottavat hyvin usein äkkijyrkkiä terrassimaisia penkereitä, jotka ovat syntyneet joko niitten kautta juosseitten jokien erosioonista tahi abrasioonin kautta vanhojen muinoisten merien rannoilla (vrt. korkeusmuutoksia). Edellisessä mainittiin jo, miten laaksot karttalehdellä, suurissa Laaksoja, piirteissä katsottuina, seuraavat yleistä orografista pääsuuntaa eli siis kulkevat jotenkin Lu. Ka.-ssa suunnassa. Tämä koskee ei ainoastaan niitä laaksoja, jotka avarien kumpuisten pohjiensa kautta ilmaisevat, että ne on pääpiirteissään veistänyt liikkuva muinoinen maajää, vaan myös suurinta osaa juoksevan veden erodeeraamista jokilaaksoista. Luonnollista on kuitenkin, että jokierosioonilaaksoilla, jotka muuten tavallisissa tapauksissa ovat parhaastaan ahtaita ja syviä, syntymistapansa vuoksi on useimmiten enemmän kiemurteleva kulku. Laaksojen joukossa, joitten varsin todennäköisesti on kiittäminen muinoista maajäätä synnystään, mainittakoon tässä ainoastaan Kiimajärven herraskartanon ja Sakkolanjoen suun välillä Suurisuon yli kulkeva leveä laakso, jonka jatkossa Lu. kohti Kiimajärvi sijaitsee ja jonka jatkona Ka. kohti on selvästi Suvantojärven itäinen osa.

12 Hydrografiaa; Melkein kaikki Pyhäjärven karttalehdellä löytyvät järvet ja vevedenjakajia. sistöt tyhjentävät vesijoukkonsa Laatokkaan, joko suorastaan tai suurempia ja pienempiä kiertoteitä. Jotakuinkin suurista järvistä puuttuu ainoastaan Kuoppalammelta, sijaitseva Pyhäjärven pitäjän koillisessa osassa, ja Pörtsykänlammelta likellä Laatokkaa karttalehden pohjoisessa osassa, kokonaan näkyvä laskuväylä. Useimmat vedet laskevat Laatokkaan kiertoteitä, joko tuon mahtavan Vuoksen välityksellä tai myöskin jokimaiseksi venähtäneen Suvantojärven kautta, joka suureksi osaksi kuuluu Raudun karttalehteen, missä sen laskuväylän Laatokkaan muodostaa sangen leveä ja vuolas Taipaleenjoki. Suoraan Laatokkaan laskevien vesistöjen ja niitten, jotka kiertoteitä saavuttavat saman päämäärän, välinen vedenjakaja kulkee noin neljänkymmenen kilometrin matkan jotenkin yhdensuuntaisesti Laatokan rannikkoviivan kanssa, kolmen ä neljän kilometrin keskivälimatkan päässä siitä, jonka jälkeen se Yläjärven eteläpuolella tekee polven muotoisen käänteen Lu.-seen suuntaan Jenkkuan kylää kohti, sijaitseva Pyhäjärvestä Ka. Jenkkuan Ka.-puolelta jatkuu vedenjakaja sittemmin polvitellen läntisessä suunnassa, erottaen Suvantojärveen laskevat vedet niistä, jotka laskevat Pyhäjärveen ja Kiimajärveen. Verrattain matala Kiimajärvi on osaksi monen siihen laskevan joen ja puron, osaksi Pyhäjärven ja Yläjärven kaikkine lisävesineen kokoontumisjärvenä. Viimemainituista järvistä on Yläjärvi hyvin matala ja osittain umpeen liettymäisillään; Pyhäjärvi on sitävastoin paikkapaikoin hyvinkin syvä. Niinpä kuulutaan eräällä kohdalla sen luoteisessa osassa luojaamalla saavutetun noin 30 metrin syvyys. Kiimajärvi tyhjentää vihdoin vetensä Vuokseen kokonaan Antrean karttalehdellä olevan Konnitsanjoen kautta. Kaakkois-Suomen mahtavimmalla joella, tuolla valtavalla ja vesirikkaalla Vuoksella, jonka kautta koko Saimaan vesistön vedet etsivät itselleen tietä Suomen lahteen Laatokan ja Nevan ylitse, on kuten tunnettu nykyään kaksi laskuhaaraa Laatokkaan; toinen Suvantojärven ja Taipaleenjoen kautta Metsäpirtissä sekä toinen Käkisalmen kaupungin luona. Pyhäjärven karttalehdelle lankeaa osia kum-

13 Kiviniemenkoski ' Maaperän laatu, mastakin laskuhaarasta. Niinpä anastaa pohjoinen eli Käkisalmen haara etelästä tulevine lisävesineen Konnitsanoja, Toikkaoja y. m. karttalehden luoteisesta osasta melkoisen alueen. Karttalehden lounaisessa osassa on taas suurin osa eteläiseen haaraan kuuluvasta kaidasta ja jokimaisesta Suvantojärvestä lukuisine puromaisine ja useimmiten vähäpätöisine lisävesineen, joista suurin on Sakkolanjoki. Vuoksen vesien tulo Suvantojärveen joen haaraannuttua Noisniemen luona Muolan lehden koillisessa kulmassa tapahtuu Kivinie- menkosken kautta, jolla Suomen kartaston (Fennia N:o 22) tekstistä saadun tiedon mukaan on 32 desimetrin putouskorkeus sekä 33,000 teholliseksi hevosvoimaksi laskettu vesivoima. Että tämä suunnaton voima on käyttämättä ja ainoastaan pitää huolta veden laskusta sekä kalojen noususta muutamiin kalastuspaikkoihin, täytyy syvästi surkutella. Kosken rantojen omistajat kuuluvat kylläkin muutamia vuosia takaperin tehneen anomuksen, että tätä voimaa saisi käyttää teollisuustarpeisiin, mutta lienee tämä anomus kohdannut erityisiä esteitä hallituksen puolelta. Teollisuuslaitos, joka käyttäisi hyväkseen suurimman mahdollisen vesivoiman, olisi kuitenkin tuottava täällä koko ympäristölle suuria etuja ja tuova mukanaan hyvinkin tarpeellisen kohottimen sen taloudelliselle kehitykselle, joten on toivottavaa, että suunnitelma voiman käyttämisestä teollisuustarpeeseen lähimmässä tulevaisuudessa on toteutuva. Viljeltyjä maita on verrattain harvassa kartta-alueella ja tuntuvat pääasiallisimmin sijaitsevan lehdellä esiintyvien järvien ympärillä sekä Vuoksen läheisyydessä. Verrattomasti suurimman osan karttaalueesta anastavat kuitenkin aivan asumattomat erämaat. Peltomaa on Vuoksen läheisyydessä ylimalkaan hyvää; samoin niillä paikoilla Pyhäjärven ja Kiimajärven ympärillä, missä se on savikkoa. Missä pellot ovat hiekkamaalla, on maaperä kuitenkin useimmiten karua ja laihaa. Ei kuitenkaan aina. Sillä paikkapaikoin on hiekan alle jo muutamien desimetrien syvyydessä kerrostunut savea, jossa tapauksessa se hyvin hyvästi palkitsee viljelijänsä vaivat. Laitumet ovat ylimalkaan huonoja. Poikkeuksen tekevät kuitenkin

14 Vuoksen ympäristöt ja yksityiset paikat Pyhäjärven ja Kiimajärven ympärillä. Metsiä. Ruunun metsät anastavat hyvin suuren osan kartta-alueesta, varsinkin Pyhäjärven pitäjässä, ja ovat ylimalkaan hyvässä kunnossa. Näin on myöskin useimmiten yksityisten metsienkin laita, joissa kuitenkin usein tapaa laajoja paljaiksi hakattuja aloja. Metsät ovat kaikkein suurimmaksi osaksi puhdasta mäntymetsää, joille laajalle levinneet hiekkakerrostumat ovat erinomaisena maaperänä. Sekametsiä, joissa kuusi on vallitsevana, löytyy Laatokan tienoilla ja joissa lehtipuut ovat vallitsevina, samoin kuin puhtaita lehtimetsiä, soitten ja luonnonniittyjen lähistöllä kuin myös melkein kaikkialla Vuoksen rannoilla ja sen lukuisilla saarilla. Väestö ja Väestö on hyvin epätasaisesti jakautunut kartta-alueella. Tiheimelinkeinot. mj n asu t u t seudut ovat Vuoksen varrella, Suvantojärven läntisen osan ympärillä sekä Kiimajärven ja Pyhäjärven ympärillä, jotavastoin Laatokan rannikko on harvaan asuttua. Pääelinkeinoina voitanee pitää rahdinkäyntiä ja merenkulkua Laatokalla, jota jälkimäistä harjoitetaan sangen vilkkaasti Käkisalmeen, Pietariin ja Konevitsan luostariin. Maanviljelys on hyvin alhaisella kannalla. Seuraus onkin, että ainoastaan poikkeustapauksissa korjattu vilja hyvinä vuosina riittää koko vuodeksi. Venäjän jauhoja tuodaankin senvuoksi yleiseen paikkakunnalle. Karjanhoito on sitävastoin hiukan korkeammalla kannalla kuin maanviljelys, ja myöskin kalastus on tärkeänä elinkeinona. Voita ja tuoretta kalaa viedäänkin ympäri vuotta Pietariin. Pienempien sivuelinkeinojen joukossa mainittakoon pajun kuoren kiskominen, muurahaisten munien ja männyn siemenien kerääminen. Vuoriperän laatu. Vaikka vuoriperä pistää esiin ainoastaan karttalehden luoteisessa osassa, missä se pääasiallisimmin esiintyy Vuoksen saarilla ja

15 rantamilla. Kartta-alueen muissa osissa peittävät vuoriperän sitävastoin kokonaan irtonaiset maalajit, joitten paksuus ikivuoren ja nuorempien kerrostumien välisen siirrosviivan eteläpuolella lienee kaikista päättäen sangen suuri. Kartalle merkityt kalliot ovat yksinomaan gneissi- ja graniittivuorilajeja monissa eri toisinnoissa. Karttalehdellä esiintyvät gneissivuorilajit ovat kaikki suurem- Gneissivuorimassa tai vähemmässä määrässä sarvivälkkeenpitoisia. Usein korvaa lajeja, kiilteen kokonaan sarvivälke, niin että syntyy puhdas sarvivälkegneissi. Gneissit ovat milloin pienirakeisia, milloin hienorakeisia. Kerrallisuus on useimmissa tapauksissa hyvin selvä, mutta toisinaan tavataan kuitenkin myös gneissejä, jotka ulkonäöltään ovat puhtaasti massamaisia. Gneissikerrat ovat milloin suoria tai hieman kaareviksi taipuneita, milloin mutkikkaita ja kiemurtelevia, jossa jälkimäisessä tapauksessa gneissit kaikkialla ovat suuresti graniitin sekaisia ja tavallisesti sisältävät sangen runsaasti granaatteja. Kertojen kulku ja kaade on hyvin vaihteleva. Kulku L. I.-stä Lu. Ka.-seen jyrkällä eteläisellä kaateella näyttää kuitenkin tavallisimmin esiintyvän. Gneissit ovat tavallisesti sangen suuresti ja tiheään halkeilleita vino- tai suorakulmaisesti parallelipipedimäisiin lohkareisiin. Suorakulmaisesi parallelipipedimäinen halkeileminen on toisinaan hyvin täydellinen. Pintaosissaan ovat gneissivuorilajit, varsinkin ulkonäöltään massamaiset, punertavasti ruosteenvärisiä parin sentimetrin syvyyteen asti, vaikka niitten väri muuten on vihertävän harmaa tai, sarvivälkerikkaammissa toisinnoissa, vihertävän musta. Sekundaarinen punertava pintaväri on selvästi tullut gneisseissä usein lisäaineksena esiintyvän pyriitin rapautumisesta. Graniitit ovat väriltään milloin harmaita, milloin punasia, graniit- Graniittivuotien tavallisella kivennäiskokoomuksella. Harmaa graniitti on useim- rilajeja. miten tasarakeinen pieni- tai keskirakeisella rakeisuudella. Punanen taas on usein karkearakeinen ja porfyyrimainen porfyyrisesti pirottuneine, toisinaan useita sentimetrejä pitkine maasälpäkiteineen. Molemmat graniitit ovat toisinaan, vaikka ei läheskään aina, juovaisia,

16 jolloin juovaisuus ei kuitenkaan kule missään määrätyssä suunnassa, se kun muuten on johtunut tavallisesti sangen runsaasti esiintyvän biotiitin järjestymisestä. Gneissin ja Graniittivuorilajit esiintyvät osaksi itsenäisinä vuorina, osaksi graniitin kes- mykiöinä ja kerrosjuonina gneissivuorilajeissa sekä sulkevat myöskin kinainen j tseens ä usej n gneissimurskaleita. suhde. Kerrosjuonet karkearakeisesta punasesta graniitista saavuttavat toisinaan useitten desimetrien leveyden, jolloin useimmissa tapauksissa juonen keskus on suuremmaksi osaksi, useinpa yksin omaan kvartsia. Tavallisesti ovat nämä kerrosjuonet kuitenkin hyvin kapeita, sillä ne tunkeutuvat gneissikertojen väliin ainoastaan pari millimetriä leveinä suonina, jolloin syntyy erittäin läheinen gneissi- ja graniittiseos. Muuten ei punanen graniitti esiinny ainoastaan kerrosjuonina gneissikertojen välissä, vaan myös katkasee ne toisinaan. Lähellä koskemusta graniittia vastaan on gneissi tavallisesti paljon hienorakeisempaa kuin muuten on tavallista. Monin paikoin huomataan karkearakeisessa punasessa graniitissa primaarisia sulkeumia hienorakeisesta punasesta kvartsirikkaasta graniitista. Ja usein lävistävät karkearakeista punasta graniittia yksi Juonigraniitti.tai pari desimetriä leveät juonet samasta hienorakeisesta punasesta graniitista. Juonien rajat ympäröivää vuorilajia vastaan ovat milloin epäsäännölliset, milloin supisuorat. Edellisessä tapauksessa ovat juonet primaarisia, s. o. jähmettyneet jotenkin samaan aikaan kuin päävuorilajikin ja polveutuvat samasta graniittitahtaasta kuin sekin. Jälkimäisessä tapauksessa on taas juonigraniitti selvästi nuorempaa kuin päävuorilaji, johon se on tunkeutunut vasta sitte, kun tämä jo oli ennättänyt jähmettyä ja tulla täyteen halkeamia. Tämä oikea juonigraniitti tulee lähellä koskemusta päävuorilajia vastaan tavallisesti yhä kvartsirikkaam maksi. Miten se kiinteä vuoriperä on kokoonpantu, jonka karttalehdellä kokonaan peittävät irtonaiset maakerrokset, on luonnollisesti vaikea ratkaista. Irtonaisten kivien joukossa hiekka- ja sorakerrostumissa runsaasti esiintyvät postarkeiset vuorilajit, joita edustavat hiekkakivet, hiekkakivikonglomeraatit, diabaasimandelikivet j. m. s.

17 ilmaisevat kuitenkin, että alla olevalla vuoriperällä täällä on jonkijn verran toisenlainen kokoomus kuin karttalehden luoteisessa osassa. Todennäköisesti on se myöskin suureksi, joskaan ei suurimmaksi osaksi, Kahvenitsanjärven ja Kuoppalammen kautta kulkevan siirrosviivan eteläpuolia olevassa seudussa postarkeisista vuorilajeista. Kvartaariinuodostumia. Jääkauden jälkiä kiinteässä vuoressa. Jään liikuntasuunta. Paljaat kalliot ovat melkein kaikkialla kauniisti kuluneita eli Kuluneita pyöreiksi hiotuita ja silitetyt niihin suuntiin, joista muinoinen maajää kallioita, liukui niitten ylitse eli P. Lu. ja L. kohti. Vuorien vastaiset sivut,»suojasivut», ovat sitävastoin useimmissa tapauksissa rosoiset ja epätasaset. Sileiksi hiotut vuorien»sysäyssivut» ovat tavallisesti hyvin kauniisti enemmän tai vähemmän likettäin olevien naarmujen ja korojen naarmuttamat eli uurtamat, n. k. uurteet, joita ylitse liukunut jääpeite sen alla mukana kuletetun sora-aineen avulla on uurtanut vuoriperään ja jotka siis nyt, kun jääpeite on sulanut pois ja kalliot paljastuneet, silminnähtävästi todistavat, mihin suuntiin maajään muinoiset jäävirrat ovat kulkeneet. Uurteita on huomattu melkein kaikkialla, missä vuoriperä on Uurteita, ollut paljas, toisin sanoen karttalehden luoteisessa osassa, varsinkin Vuoksen saarilla. Kahdessakymmenessä neljässä paikassa on uurresuuntia mitattu ja kirjotettu muistiin sekä ovat ne osottautuneet hyvin vaihteleviksi. Rajat ovat P. E. (eräällä kohdalla eräässä Lierlahden saaressa on myöskin suunta P. 6 I. kirjotettu muistiin) ja P. 65 L. Uurteet suunnassa, joka vaihtelee P. 35 -L. ja P. 15 L. välillä, sekä sellaiset, joilla on jotenkin P. E. suunta (tavallisesti muutamien 2

18 asteitten poikkeuksella L. kohti) esiintyvät lukuisimmin ja jotenkin yhtä monilukuisina. Muutamia yksinäisiä uurteita suunnassa P. 65 L. on huomannut ainoastaan yhdessä paikassa, Tenganlahden E-puolella, Arppe erään kallion eteläisellä sivulla, jonka pohjoisella sivulla on lukuisia erittäin selviä uurteita suunnassa P. E.-stä P. 5 L.-een. Ristissä toisiaan vastaan olevia uurteita tavataan hyvin usein, jolloin ne ovat toisinaan järjestyneet sädemäisesti. Useimmissa tapauksissa esiintyvät nämä ristiuurteet samassa paikassa kallioissa eikä selvyydessä näy mitään erotusta, jossa tapauksessa on tietysti mahdotonta niitä erottaa ikänsä puolesta toisistaan. Tenganlahden eteläpuolella olevassa kalliossa, jossa Arppe on tavannut ristiuurteita, n^kyy kuitenkin kaksi selvästi erotettua sysäyssivua, jotka oikeuttavat sen johtopäätöksen, että jään liikunta täällä on aikasimmin tapahtu- Jään liikunta-nut suunnassa P. 65 L. ja vasta myöhemmin kulkenut jotenkin suunta, p E.-ssä suunnassa. Tämä muutos jään liikuntasuunnassa on todennäköisesti tapahtunut jääkauden viimeisenä aikana eli sen sulamisaikana. Ja oltanee, sen nojalla mitä tiedetään suhteista muilla seuduilla maajään sulamisajalta, oikeutetut olettamaan, että maajää on aikasimmin liikkunut P. 65 L.-ssä suunnassa, joka sittemmin, käsi kädessä jään sulamisen kanssa, on muuttunut yhä pohjoisemmaksi ja pohjoisemmaksi. Kaksi pitem- Mitään täysin sitovaa todistusta ei tietenkään voida antaa siitä, män vähajan että näissä seuduissa olisi ollut useampia jääkausia, joita toisistaan erottamaa jääkautta. ero^aj g j va j pitemmät interglasiaalikaudet suopeampine ilmastosuhtei- neen. Eräs seikka viittaa kuitenkin siihen, että karttalehden käsittämän alueen ylitse on hyvin todennäköisesti kahtena eri ajanjaksona liukunut maajää. Nykyään lienee nimittäin kieltämätöntä, että vierinkiviharjut ovat muodostuneet maajään sulamisen yhteydessä. Karttalehdellä olevat vierinkiviharjut kulkevat nyt P. 20 L:n ja P. 30 L:n välillä, johon suuntaan maajää siis on liikkunut karttalehdellä viimeisenä sulamisaikanaan. Maajään varhaisinta liikuntasuuntaa osottanee taas Kiimajärven, Pyhäjärven, Yläjärven ja Suvantojärven pituus. Että uurteita tältä varhaisimmalta jääkaudelta löytyy niin niukasti, riippuu tietysti siitä, että myöhemmin liukuneet jääjoukot ovat hävittäneet ne suurimmaksi osaksi.

19 Irtonaiset muodostumat. Irtonaisten maalajien eri laaduista ovat ainoastaan turvekerros- Yleiskatsaus, tumat jotakuinkin tasasesti jakautuneet kartta-alueella. Moreenisora esiintyy, suurimmassa määrässä karttalehden luoteisissa ja kaakkoisissa osissa sekä pistää sitäpaitsi esiin pienempinä ja suurempina pilkkuina hiekkakerrostumista, joilla on verrattomasti suurin leveneminen maalajien joukossa. Savimuodostumat esiintyvät suurempina ja pienempinä kenttinä Ostamojärven, Kiimajärven, Pyhäjärven ja Suvantojärven läntisen osan ympärillä. Vierinsora vihdoin kulkee karttalehden halki PLu. EKa.-ssa suunnassa monina, useimmiten ympäröiviä maalajeja vastaan jyrkkäpiirteisinä selänteinä tai pitkäveteisinä harjukumpuina, jonka ohella se esiintyy suurempana hiukan epäsäännöllisenä kasaumana Kuoppalammen ympärillä Pyhäjärven pitäjän koillisessa osassa. Karttalehdellä voidaan erottaa kaksi ainakin ulkonäöltään ja kiin- Moreenisora teydeltään hyvin erilaista moreenisoralaatua, toinen harmahtavan toi- eli «murtokinen ruskeahkon värinen. visora». Harmaa moreeni esiintyy pääasiallisimmin karttalehden luoteisessa osassa Vuoksen ja Ostamojärven ympärillä. Tällä harmaalla moreenilla on kaikki tyypillisen pohjamoreenin luonteenomaiset ominaisuudet. Se on hyvin kovasti yhteensullottua, jotenkin savenpitoisine sideaineineen ja sangen tiheässä olevine kivineen, jotka ylimalkaan esiintyvät parin kuutiosentimetrin kokoisesta parin kuutiodesimetrin kokoiseen. Osa kivistä saavuttaa kuitenkin jopa yli kuutiometrin nousevan suuruuden. Useimmat moreenissa olevat kivet ja lohkareet, pienimmistä suurimpiin asti, ovat täynnä pitkin ja poikin kulkevia selviä naarmuja ja särmistään pyöristyneitä, jonka ohella savenpitoinen sideaine tavallisesti hyvin sitkeästi tarttuu useimpiin niistä. Kivet ovat petrografiselta laadultaan pääasiallisimmin graniitti- ja gneissivuorilajeja, edellisiä enitamin. Rapakivivuorilajeja, dioriitteja, diabaaseja ja kvartsiitteja löytyy kuitenkin myös, vaikka vähässä määrässä eli viisi ä kymmenen prosenttia. Parissa tavatussa soranotto paikassa on moreenin pintakerros lä-

20 hes metrin syvyyteen asti pinnan alapuolella osottanut heikkoja merkkejä kokoonpuristumisesta vaakasuorissa kerroksissa. Syynä tähän moreenin rinnakkaisrakenteeseen lienee ehkä ollut jääkaudella moreenin päällä olleen jääjoukon paine. Nyt kerrotun moreenin kaikkein ylimmät pintakerrokset ovat tavallisesti enemmän tai vähemmän huuhdottuja ja hiekkaisia korkeuksissa, jotka ovat Y. R. alapuolella (vrt. korkeusmuutoksia). Puhtaaksi huuhtoutuminen ei kuitenkaan ulotu milloinkaan syvemmälle kuin pari desimetriä. Ruskeahkolla moreenilla on kellahtavan ruskea väri. Varsinkin kuivana on sillä kaunis, vaaleasti ruskeankeltanen väri. Kosteana sitävastoin näyttää ylipäänsä ruskea väri pistävän terävämmin silmään kuin keltanen. Sideaine tässä tavallisesti irtonaisemmassa moreenissa vastaa todellakin useimmissa tapauksissa kvartaarigeologisessa tiedesanastossa käytettyä nimeä vuorilajijauho, varsinkin kun se, kuten useimmiten näyttääkin tapahtuvan, on tomuhienoa. Toisinaan puuttuu kuitenkin koossapitävä «sideaine» tämän sanan varsinaisessa merkityksessä kokonaan, vaan on moreeni hiekkaista ja antaa todellakin aihetta nimitykseen sora. Tämän hyökysoramaisen moreenin, jota tapaa vähän jokapaikassa, suuremmat kivet ovat ylimalkaan löyhänpuoleisesti kiinnitetyt niitä ympäröiviin hiekka- ja sorajoukkoihin, aivan kuin vierinkivisorassa olevien vierinkivien laita on tavallisesti. Missä sideaine moreenissa sitävastoin on tomuhienoa, tarttuu se aina enemmän tai vähemmän sitkeästi siinä oleviin kiviin. Näitten suuruus vaihtelee nyrkin kokoisesta yli metrin läpimittaiseen. Ylimalkaan ovat pienemmät kivet, yhden tai parin kuutiodesimetrin suuruisia, hyvin hyvästi pyöristyneitä. Ne ovat usein täydellisesti vierinkivisoran vierinkivien näköisiä ja esiintyvät suurissa määrin irtonaisina hajallaan moreenin pintakerroksissa. Todennäköisesti täytyy niitä suureksi osaksi pitää alkujaan fluvioglasiaalisina vierinkivinä, koska ne esiintyvät moreenissa sellaisessakin syvyydessä, että ne eivät ole voineet pyöristyä minkään muinoisen meren pohjalla tai rannoilla (vrt. korkeusmuutoksia). Ruskeahkossa moreenissa olevat kivet ovat myöskin pääasial-

21 lisimmin graniitti- ja gneissivnorilajeja sekä yksinäisiä rapakiven, dioriitin ja arkeisen kvartsiitin edustajia. Mutta sen ohella tavataan tässä moreenissa sangen runsaasti, paikkapaikoin aina 80 ä 40 prosenttiin asti, kiviä ja lohkareita punasista ja keltasista hiekkakivistä, usein konglomeraattimaisista, jotka ovat aivan Satakunnassa tavattujen hiekkakivien näköisiä ja säätänee kuten niitäkin pitää ijältään postarkeisina, mutta prekambrisina. Edelleen ei tämän moreenin kivien joukossa ole niinkään harvinainen eräs ulkonäöltään jotenkin nuori, kuonamainen vulkaaninen vuorilaji mandelikivirakenteella. Kun ruskeahko moreeni esiintyy kumpuina tai selänteinä, kuten usein tapahtuu, peittävät näitten sivurinteitä, varsinkin Lo. kohti käännettyjä sivuja, useinkin hiekkakerrokset, jotka voivat saavuttaa monen metrin vahvuuden ja usein ovat selvästi kerrallisia. Myöskin on usein keskellä ruskeahkon moreenin pintaosia pienempiä hiekkapilkkuja, vaikka niin pieniä laajuudeltaan että niitä ei voida kartottaa niin pienessä karttamittakaavassa kuin 1:200,000. Harmaalla moreenisoralla lienee vähäinen vahvuus. Tavatuissa Moreenisosoranottopaikoissa ei nimittäin vahvuus ole ollut missään viittä met- ran vahriä suurempi, mutta onpa monin paikoin jo parin kolmen metrin sy- vuus - vyvdessäkin tavattu kiinteä vuoriperä. Todennäköisesti on kuitenkin eri " ikä ' stä harmaa moreeni alkujaan peittänvt vuoriperää melkoista suuremmassa määrässä, vaikka se suurimmaksi osaksi on hävitetty ja poisviety jääpeitteen uudestaan liukuessa sen maa-alueen ylitse, joka, sittenkun ensimäinen maajää suotuisain ilmastosuhteitten johdosta oli vetäytynyt takasin, oli jäänyt paljaaksi ja peitetyksi ei ainoastaan moreenisoramuodostumilla vaan myöskin vierinkivisoralla. Kun maajää sittemmin uudestaan kulki alueen ylitse, kuletti se tietysti mukanaan suuren osan ensimäisenä jääkautena kerrostuneista sorajoukoista, jotka siten joutuivat jälkimäisenä jääkautena muodostuneeseen moreenisoraan, johon siis tietenkin täytyi sekaantua enemmän tai vähemmän oikeita vierinkiviä. Tätä nuorempaa, vierinkiviensekaista moreenisoraa edustanee nyt suurimmalla todennäköisyydellä tuo ruskeahko moreeni, joka petrografisessakin suhteessa jyrkästi eroaa harmaasta. Tosin voi, pintapuolisesti katsottuna, tuntua omituiselta, että postar- Kaksi moreem patjaa.

22 keisia ja vulkanisia pintavuorilajeja yksinomaan näkyy olevan nuoremmassa moreenissa tai sen pintakerroksissa, mutta sitävastoin ei milloinkaan ole tavattu harmaassa vanhemmassa moreenissa. Sillä luonnollistahan on, että näitten nuorien vuorilajien kappaleet eivät ole voineet olla sekaantumatta sen moreenisora-aineen joukkoon, jonka aikaisimmin liukunut maajää muodosti, vaan pikemmin on se temmannut irti ja kulettanut mukanaan hyvin paljon niitä. Että niitä ei kuitenkaan ole tavattu vanhemman harmaan moreenin kiviainesten joukossa karttalehdellä, voi ainoastaan riippua siitä, että niitten levenemisraja P. tai Lu. kohti (jään liikuntasuunta) todennäköisesti kulkee karttalehden luoteisen kulman kautta ja luultavasti lankeaa yhteen ikivuoren ja nuorempien geologisten kerrostumien välisen siirrosviivan kanssa. Todennäköisesti täytyy kuitenkin Venäjän puolella Karjalan kannasta, jos siellä kerta onnistutaan erottamaan kaksi moreenipatjaa, helposti löytää alemmassa moreenissa saman tyypisiä postarkeisia hiekkakiviä ja vulkaanisia mandelikivivuorilajeja, joita niin lukuisasti ja usein on näyttäytynyt nuoremmissa moreenikerrostumissa Pyhäjärven karttalehdellä. Ruskeahkolla nuoremmalla moreenilla on paljoa suurempi vahvuus kuin harmaalla ja vanhemmalla. On nimittäin huomattu siinä soranottopaikkoja parissa paikassa lähes kymmenen metrin syvyyteen asti, ilman että kiinteä vuoriperä on paljastunut. Muuttolohka- Irtonaisia muuttolohkareita löytyy suurimmassa osassa karttareita ja loh- aluetta verrattain niukasti. Ainoastaan moreenimailla Vuoksen ja Irn Iryjq^ll iv^iq "Ostamojärven ympärillä karttalehden luoteisessa osassa esiintyy niitä enemmän, paikkapaikoin niin monilukuisina ja niin likettäin kasautuneina, että ne muodostavat oikeita «lohkaremeriä». Muuttolohkareitten suuruus vaihtelee parista moneen kymmeneen kuutiometriin. Milloin ovat ne teräväsärmäisiä, milloin varustetut enemmän tai vähemmän pyöristyneillä särmillä. Milloin ovat ne aivan irrallaan irtonaisten maakerroksien pintaosissa, milloin alaosiltaan vajonneet niihin enemmän tai vähemmän syvään. Petrografiselta laadultaan ovat ne pääasiallisimmin saman tyypisiä graniitti- ja gneissivuorilajeja kuin kiinteässä kalliossa kartta-alueen

23 luoteisella puolella sekä sen luoteisessa osassa tavattavatkin. Alaarvoisina esiintyy kaikkialla rapakivivuorilajeja sekä mainitun siirrosviivan eteläpuolella hiekkakiviä, ijältään postarkeisia. Nämä lisääntyvät, kuta kauemmaksi tullaan E. päin, ja esiintyvät varsinkin pitkin Laatokan rannikkoa hyvin runsaasti. Vierinkivisoran värillä on Pyhäjärven karttalehdelle, kuten ai- Vierinkivikasemmin julaistuille karttalehdillekin, jotka käsittävät osia Karjalan soraa, kannaksesta, kartotettu ainoastaan se vierinkiviensekainen sora, joka samalla kun se puhtaaksi huuhdotun ominaisuutensa kautta selvästi näyttää laskeutuneen liikkuvassa vedessä, esiintyy jyrkkäpiirteisinä harjuina tai epätasaisina kumpumaisina joukkoina. Kaikki muu vierinkivisora, niinhvvin submariininen kuin supramariininenkin, on sitävastoin, jos se esiintyy ylätasangon tapaan tai jotakuinkin tasaisina kenttinä, kartotettu «hiekaksi yleisesti», vaikkakin se useimmissa tapauksissa syntymistapansa puolesta lienee samanlaista harjuina ja kumpuina esiintyvän vierinkivisoran kanssa. Tätä harjumuodostumaa voidaan varsin hyvin seurata, missä Marjalanse toisiaan seuraavien pitkäveteisten selänteiden ja kumpujen muo- niemen dostamana jonona kulkee karttalehden läntisen osan kautta PLu. Noiderr-,,, EKa.-ssa suunnassa. maan harjujono. Harju alkaa Vuokseen pistävän Marjalanniemen pohjoisimmasta päästä, mistä se jatkuu hyvästi neljä kilometriä pitkänä yhtäjaksoisena, ympäristöään vastaan jyrkkäpiirteisenä selänteenä, joka on keskimäärin kymmenen metriä korkea. Tämä pohjoisin harju on kumpuinen ja kuoppainen korkeammissa osissaan, muutamine sen pituussuunnassa venähtäneine, toisinaan sangen kapeine harjuhautoineen. Harja on tavallisesti, varsinkin Marjalanniemen talojen kohdalla perin kivinen teräväsärmäisine suurine siellä ja täällä hajallaan olevine muuttolohkareineen. Pitkin sivuja löytyy monin paikoin akkumulatiooniterrasseja hiekasta, sorasta ja mukulakivistä, paikkapaikoin useita toistensa yläpuolella aina harjun harjalle asti, joka on noin 21 m:n korkeudessa y. m. ja on siis ollut Litorinameren alla, jonka herkeämättä takasin vetäytyessä akkumulatioonit ovat viskautuneet (vrt. korkeusmuutoksia). Melnitsanpellon kylästä jatkuu harjumuodostuma sittemmin pit-

24 käveteisten korkeintaan kaksi kilometriä pitkien kumpujen ja selänteiden muodostamana jonona Noidermaan majatalon Ka-puolelle, missä se E. kohti muuttuu tasasiksi kentiksi vierinkiviensekaisesta hiekasta. Harjukummuista ovat useimmat teräväharjaisia; ja on omituista kyllä, suurin osa submariinisista kummuista sellaisia, kun sitävastoin Kahvenitsanjärven pohjoispuolella olevan supramariinisen harjukummun pinta on paremmin tasanen, ylätasankomainen, vaikka se ei ole ollut muinoisen Yoldiameren alla. Harjukumpu, joka on heti Kahvenitsanjärven Ka-puolella Alakylässä, on hyvin jyrkkäpiirteinen, järveltä katsottuna, jonka yli se kohoaa lähes kolmekymmentä metriä. Myöskin ne kaksi harjuselännettä, jotka esiintyvät Alalammen kummallakin puolella, kohoavat I.-stä äkkijyrkästi ympäröivästä hiekkamaasta hyvästi kymmenen metrin korkeuteen asti; L. päin muuttuvat ne sitävastoin huomaamatta ylätasangon tapaisiksi kentiksi vierinkiviensekaisesta hiekasta. Ainoastaan harvoja ja verrattain matalia leikkauksia on tavattu Marjalanniemen Noidermaan harjujonossa. Harjuaines näyttää kaikissa näissä leikkauksissa olevan hienompaa hiekkaa ja karkeampaa soraa hyvin pvöristyneine, kananmunan kokoisesta ihmisen päätä suurempaan esiintyvine kivineen. Ainoastaan yhdessä soranottopaikassa, sijaitseva Noidermaan majatalon pohjoispuolella, on huomattu kerrallisuutta harjuaineksessa, joka kerrallisuusolikuitenkin sangen epäselvä. Kuten tunnettu, tapaa kuitenkin vierinkiviharjujen «kuori» tavallisesti olla kauniisti kerrallisista osueista. Ja on myöskin Marjalanniemen Noidermaan harjun pintaosueitten laita ollut näin, vaikka kerrallisuuden on hävittänyt Yoldiameren, Ancylusjärven ja Litorinameren uudestaan kerrostava vaikutus. Tetrisuonkan- Tämä Pyhäjärven Ka-puolella kulkeva harju on lakea ja matala gas. sekä kohoaa ainoastaan hieman ympärillä olevia hiekka- ja turvemaita korkeammalle. Se on kuitenkin todennäköisesti kerrostunut alkuperäisenä ympäristöstään jyrkemmin esiintyvänä harjusoramuodostumana, jonka vasta myöhemmin on mataloittanut ja tasottanut meren hyöky. Mahdollisesti on sitä pidettävä Marjalanniemen Noidermaan harjun jatkona, joka siis Pyhäjärven eteläpuolella olisi»heittänyt» itäisessä suunnassa.

25 Vierinkivisoralla Kuoppalammen ympärillä on hyvin omituinen Vierinkivipintamuodostus, sillä se leviää täällä sekasortoisena kasaumana likeltäin sora Kuopolevista useita metrejä korkeista säännöttömistä kummuista, joita syvät palammen kuopat ja haudat erottavat. Sora on kokonaan supramariinista eikä ympärillä, ole milloinkaan ollut minkään alla niistä meristä, jotka jääkauden loputtua valtasivat suurimman osan kartta-alueesta. «Saveksi yleisesti» ovat kartotetut kaikki karttalehdellä päiväpin- «Savea nassa esiintyvät savikerrostumat, niitten ijästä huolimatta; paitsi kui- yleisesti», tenkaan paria pientä Vuoksen lähellä olevaa savialuetta, joitten nykyaikainen tulvamuodostumaluonne on kieltämätön. Pintaosissaan ovat savet muuten kaikkialla, ainakin muutamien desimetrien syvyyteen asti, kerrattomia. Tämän ominaisuuden ei kuitenkaan tarvitse ratkaisevasti ilmaista, että savet välttämättömästi olisivat ijältään postglasiaalisia. Kaikki savikerrostumat ovat nimittäin A. R. alapuolella (vrt. korkeusmuutoksia). Savet lienevät siis ainakin ylimmissä kerroksissaan kaikkialla uudestaan kerrostuneet Ancylusjärvessä, L. R. alapuolella olevat savikerrokset myöskin Litorinameressä. Todennäköisesti on kuitenkin muuten suuri osa esiintyvistä savista oikeita Ancylusjärvessä ja Litorinameresssä laskeutuneita postglasiaalisia savia, vaikka sitä ei vielä ole tarkemmilla tutkimuksilla näytetty toteen. Syvemmällä huomataan hyvin usein selvä kerrallisuus savikerrostumissa vuorotellen hiekkaisemmissa ja savenpitoisemmissa osissa glasiaalisen yoldiasaven niin luonteenomaisen kerroksisuuden ohella. Tällä syvemmällä olevalla yoldiasavella on tavallisesti harmahtavan sininen värivivahdus tuoreena ollessa. Ilmassa kuivattuna tulee se sitävastoin melkein aina harmahtavan valkeaksi tai harmaanruskeaksi. Pintaosissa ovat savikerrokset muuten kaikkialla harmaanruskean tai keltasenruskean värisiä ja tavallisesti sangen suuresti hiekansekaisia. Kuten kartasta käy selville, on savikerrostumilla kartta-alueella verrattain rajotettu leveneminen päiväpinnassa. Syvemmällä lienee savella sitävastoin sangen suuri leveneminen. Monin paikoin on nimittäin hiekkaa kaivettaissa, rahvaan ilmiantojen mukaan, pienemmissä tai suuremmissa syvyyksissä tultu saveen. Itse tulin vakuu-

26 tetuksi kaivattaissani hiekkakerrostumia, jotka ovat heti Taubilan herraskartanon luoteispuolella Pyhäjärven luoteisessa päässä, että tällä kohdalla soramaisen ja osittain vierinkiviensekaisen hiekan alle on kahdentoista desimetrin syvyydessä kerrostunut harmaanruskeata, täydellisesti kerratonta, plastillista, mutta ylimmissä kerroksissaan hiukan hiekansekaista savea, johon kaivettiin puoli metriä. Tätä savea ei ole vielä lähemmin tutkittu ja sen ikä siis toistaiseksi määräämätön. «Hiekkaa Tämä maalaji anastaa suurimman osan maa-alasta niissä osissa yleisesti.» Pyhäjärven ja Sakkolan pitäjiä, jotka lankeavat karttalehdelle. Se on tavallisesti karkeampaa hiekkaa siinä löytyvine vierinkivineen, joitten suuruus vaihtelee pähkinän ja suuremman nyrkin välillä. Suurempia vierinkiviä esiintyy ainoastaan poikkeustapauksissa ja ovat ne silloin kaikkialla rajotetut pintaosiin. Paikkapaikoin on hiekka kuitenkin aivan kivetöntä, jolloin se on milloin hyvin hienoa, milloin karkeampaa, soramaista. Kerrallisuutta, osaksi konkordantista osaksi diskordantista, huomataan hyvin usein «hiekaksi yleisesti» merkityssä maalajissa. Tulvasavea. Tulvasavea löytyy ainoastaan perin vähän karttalehden luoteisessa osassa kahden pienen joen suitten ympärillä, jotka tulevat Kähölahden ja Lielahden pohjiin Vuoksessa. Nämä savikerrokset ovat ohuenpuoleisia, ainoastaan metriä tai toista paksuja. Tulvasavi on selvästi kerrallista usein paperihienoissa kerroksissa. Kaikkialla on se hiekansekaista, vuorotellen hiekkarikkaampine ja hiekkaköyhempine kertoineen. Siinä on lukuisia tulvan tuomia kasvijäännöksiä. Tulvahiekkaa. Tulvahiekaksi on kartotettu kaikki Litorinameren peittämä hiekka, jonka meren rajoja tämän kartotusperiaatteen johdosta voidaankin varsin hyvin seurata Pyhäjärven karttalehdellä. Ainoastaan hyvin vähässä määrin on kuitenkin tulvahiekkaa pidettävä nykyaikaisena tulvamuodostumana. Tarkoin otettuna on ainoastaan niitten hiekkamuodostumien laita näin, jotka on kulettanut nykyisille paikoilleen juokseva vesi, joilla tulvamuodostumilla on kuitenkin perin vähäinen leveneminen. Tulvahiekkamuodostumia Vuoksen, Kiimajärven, Pyhäjärven ja varsinkin Suvantojärven ympärillä on kuitenkin itse asiassa myöskin pidettävä suurimmaksi osaksi nykyaikaisina muodostumina, koska niitten pääjoukko on paljastunut vasta Suvantojärven pubkais-

27 tua Taipaleen hiekkaharjun v. 1818 sekä Kiviniemenkosken perkkauksen jälkeen v. 1857. Tulvahiekka on useimmissa tapauksissa hyvin hienoa ja puhdasta; paikkapaikoin, vaikka harvoin, on se kuitenkin hiukan tomunsekaista tai pistää sen pinnasta esille pieniä savipilkkuja. Väri on tavallisesti kellahtavan ruskea, vivahtaen punaseen. Melkein täysivalkeata, puhdasta kvartsihiekkaa tavataan kuitenkin siellä ja täällä Suvantojärven ympärillä, esim. likellä Syvähennän majataloa. Turvekerrostumilla on karttalehdellä sangen laaja leveneminen. Turve on useimmiten hyvin tekeytynyttä; paikkapaikoin on se kuitenkin yhä kasvavaa, kuten esim. on Suurisuon laajojen lakeuksien laita Sakkolassa. Pohjana on savi tai hiekka, vain poikkeustapauksissa moreenisora. Vahvuus on toisinaan sangen suuri. Niinpä pitäisi Hutinsuon turvekerrostuman olla Graeffen mukaan vähintään kymmenen metriä syvän. Ja kairauksilla Suuri- eli kuten sitä myöskin kutsutaan Isosuolla ei maisteri Harald Lindberg ole 85 desimetrin syvyydessä vielä tavannut pohjaa. Suurisuon on muuten Lindberg tutkinut tarkkaan kasvitieteellisessä suhteessa ja jättänyt seikkaperäisen kertomuksen siitä Suoviljelysyhdistyksen vuosikirjassa v. 1898 kirjotelmassa «Sakkolan pitäjän Isosuon kasvitieteellinen tutkiminen», josta käy selville, että kasvistossa siitä ajasta kuin turve alkoi muodostua nykyiseen aikaan asti on tapahtunut hyvin suuri muutos. Niinpä huomauttaa Lindberg (siv. 39, op. c.), että «kuusi on ollut kaikkialla suon ympärillä muinoin vallitsevia puita, mutta vähitellen kuitenkin saanut antaa sijaa muille puulajeille», kun kuusia sitävastoin tätä nykyä löytyy perin niukasti Suurisuon ympärillä, kuten ylipäänsä Karjalan kannaksella. Me tulemme jälleen korkeusmuutoksissa tähän suohon esitellessäni me Litorinameren levenemistä Pyhäjärven karttalehdellä. Toinen geologisessa suhteessa suuresti mieltä kiinnittävä turvemuodostuma on heti Vernitsan herraskartanon länsipuolella oleva suo. Tämän suon on seikkaperäisesti tutkinut tohtori Gunnar Andersson Tukholmasta. Suon tossilinen kasvisto on laveasti selitetty mainitun kasvipalaeontoloogin ja tekijän yhteisesti julkaisemassa kirjotelmassa Turvetta.

28 «Torfmosse öfverlagrad af Strandvall väster ora Ladoga», joka löytyy «Geologiska Föreningens i Stockholm Förhandlingarissa», nid. 17, ss. 21-34. Karttaluonnos kuv. 1 antaa opastavan yleiskatsauksen Vernitsan luona vallitsevista geologisista suhteista. Mittakaava, l: löooo Moreenia, y. m. Tarvetta. Rantasoraa. Kuv. 1 Karttaluonnos Vernitsan ympäristöstä. Maalajit Vernitsan ympärillä ovat, kuten karttaluonnoksesta käy selville, moreenia, turvetta ja rantasoraa. Suuri turvekerrostuma

kaarimaisen rantasoravallin länsipuolella on, kuten neljästätoista toimitetusta syväkairauksesta *) on havaittu, kerrostunut matalassa, keskimäärin noin 3 m syvässä säiliössä. Kolmesta profiilista otettujen turvenäytteiden (a, b, c karttaluonnoksessa) kasvipalaeontologinen tutkimus osottaa, että turve on suureksi osaksi kokoonpantu sellaisista kasveista, joita voidaan pitää eteläisimpinä niistä kasveista, jotka löytyvät Laatokan länsipuolella olevissa seuduissa, kuten esim. Alnus glutinosa, Scirpus silvaticus ja Corylus Avellana. Tässä ei ole kuitenkaan oikea paikka antautua lähempään selontekoon Suurisuon fossilisesta kasvistosta, vaan täytyy meidän viitata niitä lukijoita, joita tähän kuuluvat olosuhteet huvittavat, äsken mainittuihin erikoiskirjoteimiin. Muuten tulemme jälleen etempänä myöskin Vernitsansuohon korkeusmuutoksissakäsitellessämme Litorinameren maksimilevenemistä. Tässä ainoastaan viitattakoon vieressä olevaan profiilipiirustukseen kuv. 2, josta käy selville, miten turpeen on repinyt rikki moneen eri osaan sen päälle akkumuloitunut rantasora. Turve on täällä hyvin kovaan Sen alirajalla tavataan sangen runsaasti /mftpalasia. Lentohiekaksi on kartotettu kaikki hieno hiekka, joka esiintymisensä kautta 1 a 29 o 3 (N S.. 'm c ä ii 13 ffi a> m 'H. a es a o 3 sulloutunutta, melkein ruskohiilen tapaista. Lentohiekkaa. *) Paikat, missä syväkairauksia on toimitettu, ovat karttaluonnoksessa numeroidut 1 XIV.

30 kumpuisina, epätasasina kenttinä tai vallimaisina ylänköjaksoina selvästi osottaa aeolisen syntyperänsä. Lentohiekka leviää pääasiallisimmin pitkin Laatokan rannikkoa. Sisämaassa löytyy lentohiekkaa siinä määrin, että se on voitu kartottaa, ainoastaan Ylä-Puustoisen kylän eteläpuolella, missä se muodostaa hyvin kauniita dyyniä. Lentohiekka on useimmiten, varsinkin pitkin Laatokan rannikkoa, aivan paljasta ja tuiskuaa tuulessa. Ainoastaan poikkeustapauksissa sitoo sitä karu ruoho- ja vaivaismäntykasvillisuus. Korkeusmuutoksia. Pyhäjärven karttalehdelle lankeava maa-alue on kvartaarikaudella ollut monien korkeusmuutoksien alaisena, sekä vaipumisien että kohoamisien. Kun jääpeite viimeisen kerran suli ja vetäytyi takasin kartta-alueelta pohjoiseuropalaisen jäätymisalueen keskisempiä osia kohti, peitti jään syleilystä vapautetut maa-alat kohdastaan hyvin kylmä jäämeri, tuo n. k. Yoldiameri, joka ulottui maamme suurimman osan ylitse välittömänä jatkona pohjoiselle jäämerelle. Viidessä paikassa karttalehdellä on onnistuttu määrätä, miten korkealla Suomen lahden nykyisestä keskikorkeudesta tämä mvöhäisglasiaalinen Yoldiameri on ollut, kun se saavutti suurimman laajuutensa. Kolme paikkaa sijaitsee Suvantojärven eteläpuolella, ja näistä on kaksi parin kilometrin päässä Röykylän kylästä, toinen Lo. ja toinen Ka.; kolmas paikka on taas parin kilometrin päässä Ojaniemen kylästä LLo. Yksi paikka sijaitsee noin 4 km:n päässä Sakkolan kirkolta itään lähellä geologiselle karttalehdelle merkittyä kolmiopistettä 71. Ja viides paikka, missä Y. R. *) on määrätty, on noin kahden kilometrin päässä Kuoppalammesta kaakkoon Pyhäjärven pitäjän koillisessa osassa. Kaikissa näissä paikoissa on Yoldiameren korkein raja hiekkaan tai sorakerrostumiin leikkautuneitten abrasiooniterrassien jalkain juuressa. *) Seuraavassa merkitään Yoldiameren korkeinta rajaa lyhykäisyyden vuoksi Y. R.