SOSIAALI- JATERVEYSMINISTERIÖ Muistio Neuvotteleva virkamies 04.05.2015 Reetta Orsila EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI LISÄÄNTYMISTERVEYDELLE TYÖSSÄ VAARAA AIHEUTTAVISTA TEKIJÖISTÄ JA VAARAN TORJUNNASTA Ehdotuksen pääasiallinen sisältö YLEISPERUSTELUT 1 Nykytila Ehdotuksella pannaan täytäntöön kansallisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/27/EU, neuvoston direktiivien 92/58/ETY, 92/85/ETY, 94/33/EY ja 98/24/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/37/EY muuttamisesta niiden mukauttamiseksi aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta annettuun asetukseen (EY) N:o 1272/2008, artiklan 2 osalta. 1.1 Kansallinen lainsäädäntö Työhön, jossa työntekijät altistuvat tai saattavat altistua kemiallisille, fysikaalisille ja biologisille tekijöille työssä, sovelletaan työturvallisuuslakia (738/2002). Työturvallisuuslaki on työn tekemisen turvallisuutta sääntelevä yleislaki, jossa säädetään esimerkiksi työnantajan yleisestä huolehtimisvelvollisuudesta, työn vaarojen selvittämisestä ja arvioinnista, erityistä vaaraa aiheuttavasta työstä, työympäristön ja työn suunnittelusta ja työntekijälle annettavasta opetuksesta ja ohjauksesta sekä henkilönsuojainten käytöstä. Työturvallisuuslain 38 :n mukaan altistuminen turvallisuudelle tai terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttaville kemiallisille tekijöille on rajoitettava niin vähäiseksi, että näistä tekijöistä ei aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle tai lisääntymisterveydelle. Pykälän 3 momentissa on valtuutussäännös tarkempien säännösten antamiseen valtioneuvoston asetuksella kemiallisista tekijöistä ja niiden tunnistamisesta, altistuksen luonteesta, sen kestosta ja arvioinnista, rajaarvoista, torjuntatoimenpiteistä sekä vaarallisten aineiden käsittelystä, siirtämisestä ja säilyttämisestä. Työturvallisuuslain 39 :n mukaan altistuminen turvallisuudelle tai terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttaville lämpötilaolosuhteille, melulle, paineelle, tärinälle, säteilylle tai muille fysikaalisille tekijöille on rajoitettava niin vähäiseksi, että näistä tekijöistä ei aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle tai lisääntymisterveydelle. Pykälän 3 momentissa on valtuutussäännös tarkempien säännösten antamiseen valtioneuvoston asetuksella fysikaalisista tekijöistä ja niiden tunnistamisesta, altistuksen luonteesta ja sen kestosta ja arvioinnista, raja-arvoista ja torjuntatoimenpiteistä. Työturvallisuuslain 40 :n mukaan altistuminen turvallisuudelle tai terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttaville biologisille tekijöille on rajoitettava niin vähäiseksi, että näistä tekijöistä ei aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle tai lisääntymisterveydelle. Lain 40 :n 2 momentissa on valtuutussäännös tarkempien säännösten antamiseen valtioneuvoston asetuksella biologisista tekijöistä ja
2 niiden tunnistamisesta, altistuksen luonteesta ja sen kestosta ja arvioinnista, rajaarvoista ja torjuntatoimenpiteistä. Pykälän 3 momentissa on valtuutussäännös tarkempien säännösten antamiseen sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella biologisten altisteiden haitalliseksi tunnetuista ominaisuuksista sekä altisteilta suojautumisen yksityiskohdista ja menettelytavoista. Työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 3 :n mukaan työnantajan on huolehdittava työturvallisuudesta työntekijän suojelemiseksi tapaturmilta ja terveydellisiltä vaaroilta niin kuin työturvallisuuslaissa säädetään. Työturvallisuuslain 11 :n mukaan työnantajan on pyrittävä siirtämään työntekijä raskauden ajaksi tälle sopiviin työtehtäviin, jos työstä tai työolosuhteista saattaa aiheutua raskaana olevalle työntekijälle tai sikiölle erityistä vaaraa, eikä vaaratekijää voida poistaa. Tämä vastaa asiallisesti työsopimuslain 2 luvun 3 :ää, mutta kattaa työturvallisuuslain soveltamisalaan kuuluvat muutkin kuin työsuhteessa olevat työntekijät. Raskaana olevalle työntekijälle tai sikiölle työstä tai työolosuhteista aiheutuvaa vaaraa ei tarkemmin yksilöidä, vaan asia selvitetään 10 :n mukaisessa vaarojen arvioinnissa. Työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä, milloin niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Työturvallisuuslaki koskee sekä miesten että naisten lisääntymisterveyden suojelua. Lain 11 :n 2 momentti kattaa työn tai työolosuhteiden aiheuttaman erityisen vaaran myös sikiölle ja perimälle. Vanhaan työturvallisuuslakiin (299/1958) tehtiin muutos (27/1987) 9 :n 2 momentin osalta, jolloin arvioitaessa työolosuhteista johtuvia vaaratekijöitä huomioitiin myös mahdollinen perimälle samoin kuin sikiölle aiheutuva vaara. Tällä säännöksellä laajennettiin työturvallisuuslain työntekijän suojelua koskevat säännökset myös työntekijän perimälle ja lisääntymiselle aiheutuvan vaaran ehkäisemiseen. Perimälle, sikiölle ja lisääntymiselle työssä aiheutuvan vaaran torjunnasta annettua valtioneuvoston päätöstä (1043/1991) sovelletaan työssä, jossa esiintyvät kemialliset, fysikaaliset tai biologiset tekijät voivat aiheuttaa vaaraa perimälle, sikiölle tai lisääntymiselle. Valtioneuvoston päätöksen nojalla annetussa perimälle, sikiölle ja lisääntymiselle työssä varaa aiheuttavista tekijöistä annetussa työministeriön päätöksessä (1044/1991) vaaraa aiheuttavilla tekijöillä tarkoitetaan kemiallisia, biologisia ja fysikaalisia tekijöitä. Valtioneuvoston päätöksen 2 :ssä kuvataan käsitteet perimälle vaarallinen, sikiölle vaarallinen ja lisääntymiselle vaarallinen. Valtioneuvoston päätöksen 3 :ssä säädetään, että työministeriön päätöksessä säädetään vaaraa aiheuttavista tekijöistä eli työssä esiintyvistä kemiallisista, fysikaalisista ja biologisista tekijöistä, joita on pidettävä perimälle, sikiölle tai lisääntymiselle vaaraa aiheuttavina. Valtioneuvoston päätöksen 4 :ssä säädetään vaaraa aiheuttavien tekijöiden korvaamisesta ja työntekijöiden altistumisen vähentämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan työnantajan on huolehdittava, milloin se on teknisesti mahdollista ja kohtuudella toteutettavissa, että päätöksen soveltamisalassa tarkoitetut vaaraa aiheuttavat tekijät
3 korvataan vähemmän vaaraa aiheuttavilla tekijöillä. Työturvallisuuslain 8 :n mukaan työantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Valtioneuvoston päätöksen 4 :n 2 momentissa säädetään, että jos työpaikalla esiintyy päätöksen 3 pykälässä tarkoitettuja tekijöitä, on työntekijöiden altistumisen määrä ja kesto järjestettävä niin vähäiseksi kuin se kohtuudella on mahdollista. Työturvallisuuslain 8 :ssä säädetään työnantajan yleisestä huolehtimisvelvollisuudesta. Päätöksen 4 :n 3 momentin mukaan raskaana olevan työntekijän käyttämiä työmenetelmiä valittaessa on huomioitava siirrettävien taakkojen suuruus, työasennot tai työliikkeet, jotka voivat olla sikiölle vaarallisia. Työmenetelmien osalta siirrettävien taakkojen suuruudesta, työasennoista ja työliikkeistä säädetään työturvallisuuslain 24 :n 1 momentissa sekä valtioneuvoston päätöksessä käsin tehtävistä nostoista ja siirroista työssä (1409/1993). Työturvallisuuslain 11 :n 1 momentin mukaan, jos 10 :ssä tarkoitettu työn vaarojen arviointi osoittaa, että työstä saattaa aiheutua erityistä tapaturman tai sairastumisen vaaraa, tällaista työtä saa tehdä vain siihen pätevä ja henkilökohtaisten edellytystensä puolesta työhön soveltuva työntekijä tai tällaisen työntekijän välittömässä valvonnassa muu työntekijä. Valtioneuvoston päätöksen 5 :ssä säädetään yleisistä suojelutoimenpiteistä. Päätöksen mukaan työntekijät on suojattava sellaiselta altistumiselta tekijöille, jotka voivat aiheuttaa vaaraa perimälle, sikiölle tai lisääntymiselle. Päätöksen 5 :n mukaan altistumisen torjuntaan on käytettävä ensisijassa rakenteellisia ja muita teknisiä torjuntatoimenpiteitä. Työturvallisuuslain 8 :n 3 momentin mukaan työnantajan on suunniteltava, valittava, mitoitettava ja toteutettava työolosuhteiden parantamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Valtioneuvoston päätöksen 5 :n 3 momentin mukaan työntekijän tulee käyttää ja huolellisesti hoitaa hänen käyttöönsä annettuja henkilökohtaisia suojeluvälineitä sekä ilmoittaa viipymättä niissä ilmenneistä vioista ja puutteellisuuksista työnantajalle tai tämän edustajalle. Valtioneuvoston päätöksen 6 :ssä säädetään raskauden suojelusta. Päätöksen mukaan raskaana olevaa työntekijää ei saa altistaa sellaisille työpaikan ilman epäpuhtauksien pitoisuuksille, jotka ylittävät suurimman sallitun pitoisuuden. Raskaana olevaa työntekijää ei saa myöskään työssä siinä määrin altistaa sellaiselle kemialliselle, fysikaaliselle tai biologiselle tekijälle eikä hän saa käyttää sellaista työmenetelmää, että siitä on perusteltua syytä olettaa olevan vaaraa sikiön kehitykselle tai raskaudelle. Tällainen työntekijä on pyrittävä siirtämään muihin työntekijälle sopiviin tehtäviin huomioiden hänen ammattitaitonsa ja kokemuksensa äitiysloman alkamiseen saakka, jos työstä tai työpaikan olosuhteista vaaraa aiheuttavaa tekijää ei ole voitu poistaa. Työturvallisuuslain 8 :ssä säädetään työnantajan yleisestä huolehtimisvelvoitteesta. Työnantajan on muun muassa seurattava sitä, altistuvatko työntekijät valtioneuvoston päätöksen 3 pykälässä tarkoitetuille tekijöille. Työnantajan on tarvittaessa seurattava työntekijöiden altistumista työpaikalla suoritettavin työhygieenisin mittauksin sekä työntekijälle suoritettavien biologisin altistusmittauksin. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa asetuksella luettelon työpaikan ilman haitallisiksi tunnetuiksi pitoisuuk-
4 siksi. Uusin asetus on sosiaali- ja terveysministeriön asetus haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista (268/2014). Valtioneuvoston päätöksen 6 :n 3 momentin mukaan työantajan on ilmoitettava työntekijöille sikiön kehitykselle tai raskaudelle aiheutuvasta vaarasta, jos työssä käytetään tai esiintyy tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa tällaista vaaraa. Tällaisessa työssä raskaana olevan työntekijän on ilmoitettava raskaudestaan työantajalle suoraan tai työterveyshenkilöstön kautta, jotta työnantaja voisi ryhtyä päätöksessä tarkoitettuihin suojelutoimenpiteisiin. Työturvallisuuslain 11 :n 2 momentin mukaan, jos työstä tai työolosuhteista saattaa aiheutua raskaana olevalle työntekijälle tai sikiölle erityistä vaaraa, eikä vaaratekijää voida poistaa, työnantajan on pyrittävä siirtämään työntekijä raskauden ajaksi tälle sopiviin työtehtäviin. Säännös vastaa työsopimuslain 2 luvun 3 :ää. Työntekijän tulee olla ilmoittanut työnantajalle raskaudestaan. Yötyöstä säädetään työaikalain (605/1996) 26 :ssä ja työturvallisuuslain (738/2002) 30 :ssä. Valtioneuvoston päätöksen 7 :ssä säädetään tiedottamisesta, koulutuksesta ja työnopastuksesta. Työturvallisuuslain 14 :n mukaan työnantajan on annettava työntekijälle riittävät tiedot työpaikan haitta- ja vaaratekijöistä sekä huolehdittava, että työntekijälle annetaan opetusta ja ohjausta. Valtioneuvoston päätöksen 7 :n mukaan työntekijän on noudatettava hänelle lisääntymisterveyden suojelemiseksi annettuja suojeluohjeita. Työnantajan on huomioitava työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön samoin kuin työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat. Työturvallisuuslain 8 :n 1 momentin mukaan työantajan on tarpeellisilla toimenpiteillä huolehdittava työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Pykälässä 8 säädetään altistumisen seurannasta. 8 :n mukaan työntekijöiden altistumista asetuksen 3:ssä tarkoitetuille tekijöille on tarvittaessa seurattava työpaikalla suoritettavien työhygieenisin mittauksin sekä työntekijälle suoritettavien biologisin altistusmittauksin. Työturvallisuuslain 37 :ssä säädetään ilman epäpuhtauksista. Tällöin työpaikalla, jossa esiintyy ilman epäpuhtauksia työntekijää vahingoittavassa tai häiritsevässä määrin, on niiden leviäminen mahdollisuuksien mukaan estettävä eristämällä epäpuhtauden lähde tai sijoittamalla se suljettuun tilaan tai laitteeseen. Pykälässä 9 säädetään työterveyshuollosta. Työnantajan on 9 :n mukaan käytettävä työterveyshuoltolain ja sen nojalla annettujen määräysten ja ohjeiden mukaisesti työterveyshuollon ammattihenkilöitä vaaran arvioimiseksi sekä ohjeiden ja neuvojen antamiseksi ja tarvittaessa terveystarkastusten järjestämiseksi työntekijöille. Työterveyshuollosta säädetään työterveyshuoltolaissa (1383/2001). Pykälässä 10 säädetään tarkemmista määräyksistä. Esimerkiksi ympäristön tupakansavu on syöpävaarallinen aine. Työpaikoilla tupakkalaki (693/1976) rajoittaa tupakointia. Lain 12 :n mukaan tupakointi on kielletty työyhteisöjen yhteisissä ja yleisissä sekä asiakkaille tarkoitetuissa sisätiloissa. Lain 13 :n mukaan työnantaja on velvollinen neuvoteltuaan asiasta työntekijöiden tai näiden edustajan kanssa kieltämään tupakoinnin tai rajoittamaan sitä siten, että työntekijät eivät tahattomasti altistu tupakansavulle työyhteisön työtiloissa, joissa tupa-
5 1.2 EU:n lainsäädäntö kointi ei ole 12 :n mukaan kielletty. Lain 12 :n ja 13 :n säännösten noudattamista työyhteisössä valvovat työsuojeluviranomaiset siten kuin siitä säädetään työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetussa laissa (44/2006). Valtioneuvoston päätös ympäristön tupakansavusta ja siihen liittyvän syöpävaaran torjunnasta työssä (1153/1999) 2 :n mukaan työssä, jossa on vaara altistua ympäristön tupakansavulle, työnantajan on arvioitava työntekijöiden altistumisen luonne, määrä ja kesto sekä vaarat työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle sekä ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin. Päätöksen 2 :n mukaan työnantajan on arviointia tehdessään kiinnitettävä erityistä huomiota vaaraan, joka aiheutuu ympäristön tupakansavun vaikutuksille riskialttiiden työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle. Vuonna 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/85/ETY, toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä, säädetään toimenpiteistä, joilla edistetään raskaana olevien, äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisesta työssä. Artiklan 4 mukaan työnantajan on arvioitava raskaana olevaan työntekijään, äskettäin synnyttäneeseen työntekijään ja imettävään työntekijään suoraan tai työsuojelun puitedirektiivin (89/391/ETY) mainitun suojelun ja ennalta ehkäisevän toiminnan kautta asianomaisessa yrityksessä ja laitoksessa kohdistuvan altistumisen luonne, aste ja kesto sellaisessa toiminnassa, jonka epäillään sisältävän erityisen vaaran altistua tekijöille, prosesseille ja työolosuhteille, joista on ei-tyhjentävä luettelo direktiivin liitteessä I. Direktiivin liitteessä I kuvataan kemialliset tekijät, biologiset ja fysikaaliset tekijät sekä prosessit ja työolosuhteet siltä osin kuin niiden katsotaan aiheuttavan sikiövaurioita ja vaurioittavan istukan kiinnitystä tekijät. Liitteessä II kuvataan työssä vaaraa aiheuttavat tekijät, jotka ovat kiellettyjä raskaana olevilta ja imettäviltä. Direktiiviä 92/85/ETY on muutettu direktiivillä 2014/27/EU sen mukauttamiseksi CLPasetukseen. Direktiivin 2014/27/EU sisältö Direktiivin 1 artikla sisältää määräykset direktiivin 92/58/ETY muuttamiseksi vastamaan CLP-asetusta. Artikla 2 sisältää määräykset direktiivin 92/85/ETY muuttamiseksi vastamaan CLPasetusta. Direktiivissä jakso A kohdan 2 biologiset tekijät viite direktiiviin on muutettu viittaamaan direktiivin 2000/54/EY. Kohta 3 on korvattu viittauksella CLPasetuksen mukaisiin aineisiin ja seoksiin seuraavasti: - sukusolujen perimää vaurioittava, kategoria 1A, 1B tai 2 (H340, H341) - syöpää aiheuttava, kategoria 1A, 1B tai 2 (H350, H350i, H351) - lisääntymiselle vaarallinen, kategoria 1A, 1B tai 2 sekä lisäkategoria vaikutukset imetykseen tai imetyksen kautta aiheutuvat vaikutukset (H360, H360D, H360FD, H360Fd, H360Df, H361, H361d, H361fd, H362)
6 - elinkohtainen myrkyllisyys kerta-altistumisen jälkeen, kategoria 1 tai 2 (H370, H371) Lisäksi kohdan ii) alakohdassa b viitataan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/37/EY sekä jakso B korvataan viitteellä direktiivin 2004/37/EY. Artikla 3 sisältää määräykset nuoria koskevan direktiivin 94/33/EY muuttamiseksi vastaamaan CLP-asetusta. Artikla 4 sisältää määräykset direktiivin 98/24/EY muuttamiseksi vastaamaan CPLasetusta. Artikla 5 sisältää määräykset direktiivin 2004/37/EY muuttamiseksi vastaamaan CLP-asetusta. Artiklat 6 8 sisältävät muun muassa tavanomaiset direktiivin voimaantuloa ja kansallista täytäntöönpanoa koskevat säännökset. 2 Esityksen vaikutukset Työsuojeluviranomaiset valvovat, että työssä käytetystä tai esiintyvästä tekijästä ei aiheudu haittaa tai vaaraa työtekijöiden terveydelle tai turvallisuudelle, kuten perimälle, sikiölle ja lisääntymiselle. Valtioneuvoston päätöksellä (1043/1991) ei ole enää ollut merkitystä työsuojeluviranomaisten valvonnassa, sillä valtioneuvoston päätöksen vaatimukset sisältyvät työturvallisuuslakiin. Koska valtioneuvoston päätös on menettänyt merkityksensä, se voidaan kumota. Työministeriön päätös (1044/1991) on vanhentunut. Päätösten kumoaminen vähentäisi työnantajan hallinnollista taakkaa ja selkeyttäisi työsuojelun valvontaa. Uusi asetus selkeyttäisi lisääntymisterveyttä koskevaa sääntelyä. Uuden asetuksen myötä tultaisiin uudistamaan työterveyslaitoksen julkaisema opas erityisäitiysrahasta työterveyshuollolle mukaan lukien raskaana oleviin kohdistuva riskienarviointi työpaikoilla. 3 Asian valmistelu ja ehdotuksen voimaantulo Ehdotus on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimivan työturvallisuussäännöksiä valmistelevan neuvottelukunnan asettamassa kolmikantaisessa HTP-jaostossa. Jaostossa on ollut sosiaali- ja terveysministeriön, Työterveyslaitoksen, Elinkeinoelämän Keskusliiton, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n, TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry:n ja Kemianteollisuus ry:n edustajat. Jaosto on yksimielisesti hyväksynyt asetusluonnoksen 12.12.2014. Ehdotus on käsitelty ja hyväksytty työturvallisuussäännöksiä valmistelevassa neuvottelukunnassa 5.2.2015. Asiaa valmisteltaessa palkansaajajärjestöt pitivät tärkeänä, että 2 :n ja 3 :n mukana olo asetuksessa on tärkeää informatiivisuussyistä. Ehdotus on tarkastettu oikeusministeriön laintarkastusyksikössä. Asetuksen ehdotetaan tulevan voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2015.