RANNIKKOPUOLUSTUKSEN ASELAJILEHTI 39. VUOSIKERTA 3/1996 RANNIKON PUOLUSTAJA

RANNIKKOPUOLUSTUKSEN ASELAJILEHTI 39. VUOSIKERTA 3/1996 RANNIKON PUOLUSTAJA ILMAVOIMIEN ' YRITYSKUVA'' ÖRÖINI OBUHOVIT KUNTOON! VENÄJÄN LAIVASTO 300 VUOTTA SEA SKUA

RANNIKON PUOLUSTAJA 3/1996 TÄSSÄ NUMEROSSA MM: 3 Pääkirjoitus 4 HORIMET - ilmavoimien tehonyrkki 6 HORIMET - lentävä asejärjestelmä 10 fävittäjä-ässien koulutus 12 HÄVITTÄJÄTAKTIIKKAmenestyksen kulmakivi 15 HIORNET - osin kotimainen tuote 1 7 TriHero: Joulu tulla jolkuttaa 18 152/46 Loordi 19 Empyn mukana Hiidenmaalla 20 Kirjallisuutta 22.ukkosaaren karhunkaato 23 Merikadettikurssi XV 3 1 Löytöjä arkistoista RANNIKON PUOLUSTAJA 4/96... ilmestyy 28.11.1996 Lehden teema-aiheena on merelliset yhteistyökumppanit. Aineiston tulee olla toimituksella 31.10.1996 mennessä. Tekstit mielellään levykkeellä missä tahansa formaatissa. Liittäkää juttuihinne runsaasti kuvia. Ne palautetaan. Kuulumisia: 24 KotRPsto: Kotkalaiset meripäivähuumassa 26 Kyminlinnan rt-kilta: Merellinen päivä Kotkassa 27 Suomenlinnan rt-kilta: Rannikonpuolustajain päivä 29 Mekin olimme siellä 32 Johtorengas: Rt-golf 33 Ritarimalja Riitalle 35 Hankoniemen kilta: Venäjän laivasto 300 vuotta; Souturetki troolarilla 38 TurRR: Orön historiaa tallennetaan 39 Turun rt-kilta: Orön Obuhovtykkien kunnostus Tekniikkaa: 41 Rannikon radiot 45 Kiinalainen ennätys 47 Melua torjutaan melulla 48 Lämpösuojaus puhuttaa 52 SEASKUA LEHDEN JULKAISIJAYHTEISÖJEN YHTEYSTIEDOT LÖYDÄT SIVULTA 55 Jälleen 56 sivua - täyttä terästä! Ilmapuolustus rannikkoalueilla Ilmasta katsoen ei maamme monisatakilometrinen rannikko sinänsä muodosta erityistä suoritusteknistä ongelmaa ilmapuolustuksen tulenkäytön johtamiselle eikä hävittäjä- tai ilmatorjunnan tulenkäytöllekään. Asia ei ole kuitenkaan valitettavasti eri puolustushaarojen toiminnan yhteensovittamisen kannalta näin yksiselitteinen. Reaaliaikainen ilmatilannekuva on tietysti kaiken toiminnan peruste erityisesti ilmapuolustuksessa. Uhkakuvassa ja sen analysoinnissa sekä jakelussa tarvitsijoille ei voida sallia viiveitä eikä virheitä. Tulenkäytön valmisteluun liittyvät toimenpiteet on käynnistettävä selvästi herkemmin kuin maarajoihin liittyvässä ilmatilassa. Lentotoiminta kansainvälisessä ilmatilassa voi muuttua uhkaksi ilman ennakkovaroitusta sekä toiminnan suuntautumisen että tulenkäytön osalta. Aikaa vastatoimenpiteiden laukaisemiselle on ehkä vain kymmeniä sekunteja - parhaassakin tapauksessa muutama minuutti. Päätöksenteon kannalta tilanne rannikolla on vaativa. Varoitettavia ja hälytettäviä osapuolia on paljon ja erilaisten viestiyhteyksien päässä. Torjuntaan sopivia tuliyksiköitä on linnakkeilla, laivoilla, mantereella ja ilmassa sekä sisämaassa lentokentillä. Uhka-ja torjunta-analyysi on suoritettava nopeasti ja oikein. Suomalainen ratkaisu ilmapuolustuksen tulenkäytön johtamisjärjestelmän osalta on ainutlaatuisen yhdenmukainen. Kaikkien puolustushaarojen tuliyksiköt. laivat ja lentokoneet mukaanlukien, ovat samassa verkossa ja puhuvat sekä ymmärtävät samaa käskytys- ja maalinosoituskieltä. Sama ilmatilannekuva mahdollistaa eri tuliyksiköiden tulen yhdistämisen tai vuorottaiskäytön. Ongelmaksi jää Hornet-hankinnasta ja uudesta alueilmatorjuntaohjusjärjestelmästä huolimatta se, ettei ulottuvuudeltaan ja jokasääntoiminakyvyltään nykyaikaista aseistusta riitä kaikkien tärkeiden kohteiden suojaksi edes valmiutta kohotettaessa. Voiman keskitetty käyttö ja tilanteenmukainen suuntaaminen sekä näihin liittyvä joustava yhteistoiminta eri puolustushaarojen kesken on avain uskottavaan puolustukseen myös tulevaisuudessa. On vain muistettava, ettei uskottava kuva synny ainoastaan materiaalihankkeita toteuttamalla. Ammattitaitoja mahdollisuus harjoitella uusien järjestelmien yhteiskäyttöä ovat puolustusvoimien "yrityskuvalle" vähintään yhtä tärkeitä. Ilmavoimien komentaja Kenraalimajuri I RANNIKKOPUOLUSTUKSEN ASELAJILEHTI Päätoimittaja Eero Sivunen puh 90-129 9256 f ax 90-129 9214 Toimitussihteeri Timo Kaukoranta puh 90-161 2520 fax 90-161 2536 Toimitusneuvosto Jorma Vuohelainen, eversti Timo Sario, everstiluutnantti Ulla Varjola, rouva Timo Kaukoranta, everstiluutnantti Kaj Brandstack, diplomi-insinööri Reijo Telaranta, toimitusjohtaja Heikki Tiilikainen, everstiluutnantti Kari Laakko, luutnantti Toimituksen osoite PErt-os, PL 919 00101 Helsinki Tilaushinnat Kiltojen ja yhdistysten jäsenet 50 mk Ulkopuoliset tilaajat 80 mk Ilmoitushinnat mv/4-väri III kansi 2 500 mk/4 500 mk IV kansi 3 300 mk/5 000 mk Sisäsivut 1/1 s. (147x215 mm) 2 700 mk/3 700 mk 1/2 s. (147x105 mm) 1 700 mk/2 600 mk 1/4 s. (70x105 mm) 1 200 mk 1/8 s. (70x52 mm) 800 mk 1/16 s. (70x25 mm) 500 mk Rivi-ilmoitukset sop.muk. Värierottelut veloitetaan erikseen. Kirjapaino Lauttapaino, Huittinen Taitto Kari Merilä Ilmoitusmyynti Tmi Ilpo Pitkänen puh 90-349 9224 ISSN 1239-0445 Kansi Hornetteja suomalaisin tunnuksin RANNIKON PUOLUSTAJA 2/96 3

Ensimmäinen Suomessa koottu yksipaikkainen F-18C HN-401 lennolla Hallin taivaalla toukokuussa 1996. Valintaa edelsi pitkä ja perinpohjainen tutkimus ehdokaskoneiden ominaisuuksista. Hornet selvisi voittajaksi tässä kilpailussa, joka huipentui Koelentokeskuksessa Kuoreveden Hallissa tehtyihin koelentoihin. Loppuvaiheessa kilpailivat Hornetin lisäksi yhdysvaltalainen F-16C, ranskalainen Mirage 2000-5 ja ruotsalainen Saab 39 Gripen. Venäläinen MiG-29 oli jo aiemmassa vaiheessa pudon- HORNETilmavoimien tehonyrkki Teksti ja kuvat JYRKI LAUKKANEN Syksyllä 1996 jo kymmenen uutta Suomen tunnuksilla varustettua Hornetia lentää rutiininomaisesti ilmatilassamme. On kulunut viisi ja puoli vuotta siitä, kun Hornet tuli viimeisenä mukaan valintakuviohin huhtikuussa 1991 haettaessa seuraajaa vanheneville MiG-21 ja Draken -hävittäjille. nut pelistä. Hornetin myötä Ilmavoimat siirtyy lentokaluston osalta kerralla nykyaikaan. Hornet on laivastohävittäjä, joka USA:n merivoimissa palvelee sekä hävittäjä- että rynnäkkökonetehtävissä. Tästä syystä USA:n tyyppimerkintä koneelle on F/A-18 (F=Fighter/A=Attack). Suomen ilmavoimissa virallinen tyyppimerkintä on yksipaikkaisille F-18C ja kaksipaikkaisille F-18D. A on jätetty pois sekä merkinnän yksinkertaistamiseksi että hävittäjäroolin korostamiseksi. Kaksipaikkaisillakin taistellaan Hornetin prototyyppi lensi ensi kerran marraskuussa 1978. Koneita on valmistettu jo yli 1300 kappaletta. Tyyppi on käytössä USA:n laivaston ja merijalkaväen lisäksi Kanadassa, Australiassa, Espanjassa, Kuwaitissa, Suo- Suomi hankkii kaikkiaan 64 Hornetia. Näistä seitsemän on kaksipaikkaisia. Ne rakennettiin McDonnell Douglasin tehtailla. Koneet lennettiin Suomeen kahdessa erässä. Ohjaajina välilaskuttomilla 8 200 km pitkillä siirtolennolla toimivat USA:n laivaston lentäjät. Suomalaislentäjät olivat mukana siirtolennoilla takaohjaamossa ja vuorottelivat ohjaamisessa amerikkalaisten kanssa. Kaksipaikkaiset F-18D-koneet ovat asejärjestelmiensä ja varustuksensa puolesta täysin yksipaikkaisia vastaavia hävittäjiä. Nykyiset kaksipaikkaiset Drakenit ja Migit ovat varustukseltaan vain tyyppilentokoulutukseen tarkoitettuj a harj oi tushävittäj iä. messa ja Sveitsissä. Malesia ja Suurempi kuin entiset Thaimaa ovat myös tilamassa Horneteja. Suomeen ostetut C-ja D-versiot ovat perustyypin uusimpia malleja. Näissä on mm edeltäjiään työntövoimaltaan suuremmat Kaikkien yksipaikkaisten F-18Ckoneiden loppukokoonpano tehdään Kuorevedellä Hallissa. Kaksi ensimmäistä yksipaikkaista on jo luovutettu Ilmavoimille. Toimitukset moottorit. Niiden työntövoima jatkuvat vuoden 2000 on lentoonlähdössä yhteensä 15 966 kp. Koneen paino ilman ulkoista syyskuuhun asti, jolloin kaikkien 57:n yksipaikkaisen tulisi olla hyötykuormaa on 15 700 käytössä. kg- Hornet on suurin meillä koskaan käytössä ollut hävittäjä. Kokoero aikaisempiin suihkuhävittäjiimme on selvä. Silti Hornet on vielä pienempi kuin amerikkalainen F-15 Eagle ja venäläinen Su-27. Aiempiin Ilmavoimien hävittäjiin verrattuna uutta Hornetissa on sen sähkövälitteinen digitaalinen tietokonepohjainen ohjausjärjestelmä. Ohjaaja antaa ohjauskäskyt sauvalla ja poikimilla. Näiltä tieto menee sähköisesti eteenpäin ohjaustietokoneille. Kaksipaikkaiset F-18D Hornetit ovat täysiverisiä torjuntahävittäjiä. Tukialuskäyttöön tarkoitettu ominaisuus, mikä mahdollistaa siipien kärkiosan taittamisen, pienentää säilytykseen tarvittavaa tilaa myös maassa. Yhdistämällä ohjauskäskyt ja eri sensoreilta saatavat tiedot, tietokoneet päättävät mitä ohjainpintoja kussakin tapauksessa on optimaalisinta käyttää lento-ominaisuuksien kannalta parhaimman lopputuloksen saavuttamiseksi. Koska Hornet on staattisesti pituusvakaa, ei tietokoneiden vikaantuminen tee koneesta lentokelvotonta. Siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että ohjaustietokoneisiin tai niiden oheisjärjestelmiin tulee riittävä vikamäärä, ohjaus voidaan edelleen hoitaa useammalla varamoodilla. Lentäjäpojan ohjaamo Hornetin ohjaamo on yksi kehittyneimmistä, joita tällä hetkellä on palveluskäytössä olevissa hävittäjissä. Ohjaamossa on kolme suurta värillistä näyttölaitetta, joilla voidaan esittää kaikki tarvittava asevalinta-, lentoarvo- sekä taktinen tilanne-ja paikannustieto. Halutut valinnat tehdään näyttölaitteiden sivulla olevilla näppäimillä tai sauvassa ja kaasuvivussa olevilla kytkimillä kotitietokoneen "hiiren" tapaan liikuttamalla näyttöruudussa olevaa nuolta. Paikannuksen tekee naurettavan helpoksi keskimmäisessä näyttölaitteessa esitettävä liikkuva värikartta. Tulevat lentäjät eivät voi "pudota kartalta", ellei näyttö mene epäkuntoon. Välittömään lentämiseen ja aseiden käyttämiseen tarvittava tieto esitetään lisäksi tuulilasille heijastetulla näytöllä (HUD), jolloin ohjaajan ei tarvitse välttämättä siirtää katsettaan ohjaamon sisään lainkaan. Hornetin ohjaamo on erinomaisen tilava ja näkyvyys ulos on mainio joka suuntaan. Hyvät suoritusarvot Tietokoneohjauksella käyryydeltään muuttuva siipi ja suuri moottorien työntövoima antavat Hornetille vaikuttavan lyhyen lentoonlähtömatkan. Normaalilla ilmataistelu varustuksella ilman lisäsäiliöitä lähtökiito on alle 600 m. Kuorman kasvaessa matka tietenkin kasvaa, mutta ero nykyisen hävittäjäkaluston kiitotievaa- 159 RANNIKON PUOLUSTAJA 3/96 1 1

timuksiin on tuntuva. Hornetin suurin operatiivinen hyötykuorma on 7 710 kg. Vaakalennossa Hornet kulkee matalalla ääntä nopeammin. Korkealla vaakalennossa sileällä koneella suurin nopeus on noin 1,8 Machia. Koneella säilyy ylisooninen nopeus ilman jälkipolttoakin. Nousukyky on vaikuttava. Jarruilta vapautettu Hornet on parissa minuutissa 12 km korkeudessa. Sileällä koneella voidaan pian laskutelineiden sisäänoton jälkeen vetää kone lähes pystynousuun. Virallinen "taistelulakikorkeus" on 15 000 m, mutta nopeutta korkeudeksi muuttamalla Hornetilla voi nousta korkeammallekin. Lyhyt lasku ilman varjoa Kaaitotaistelussa Hornet on samalla viivalla muiden nykyaikaisten hävittäjien kanssa. Erikoisen hyvää Hornetissa on liikehtelyssä suuri kohtauskulman kestävyys. Tässä lajissa se hakkaa useimmat läntiset kilpailijansa ja painii samassa sarjassa venäläisten Su-27:n ja MiG-29:n kanssa. Hornetin sisäisellä polttoainemäärällä toimintasäde on kuormasta riippuen noin 740 km. Tämä vastaa starttia Rovaniemeltä, lentoa Helsingin ylle tunnistukseen ja paluuta Rovaniemelle. Runkoon ja siipiin on mahdollista sijoittaa kolme lisäsäiliötä. Täydellä polttoainemäärällä Hornetin lentomatka on 3 700 km. Jos on lähtömatka lyhyt, niin suuri ei ole kiitoratavaatimus laskussakaan. Hornetin lähestymisnopeus normaalilla laskupainolla on 248 km/h. Normaaliin jarrutettuun laskukiitoon tarvitaan alle 1 000 m kiitorataa. Hornetissa ei ole jarruvarjoa. Tukialushävittäjä Hornetin ominaisuuksiin kuuluu lisäksi erittäin hyvät laskeutumisominaisuudet. Se on helppo laskea tarkasti haluttuun paikkaan. Koneen vakiovarustukseen kuuluvaa jarrukoukkua voidaan hyödyntää myös maakäytössä. Nykyaikaisen hävittäjäkoneen asejärjestelmä muodostuu useista hajautetuista järjestelmistä, jotka on kytketty toisiinsa tietokoneväylän avulla. Hajautettu väylä kytketty järjestelmä tarjoaa mahdollisuuden joustaviin ohjelmisto- ja laitemuutoksiin sekä nopeuttaa testausja vianetsintätoimia. HORNET SEPPO HEISKANEN Hornetin ohjaamo on nykyaikainen ja ohjaajaystävällinen. Mittaritaulua hallitsevat kolme suurta värinäyttöputkea, joilla tarvittava taktinen ja suunnistustieto esitetään. Kuva McDonnei Douglas. Hornetin asejärjestelmä tukeutuu kahteen keskustietokoneeseen. Normaalitilanteessa keskustietokoneet j akavat ohjelmien toteuttamiskuormituksen keskenään, mutta toisen tietokoneen vioittuessa toinen voi hoitaa myös toisen tehtävät suoritusnopeuden j uurikaan alentumatta. Asejärjestelmä käsitteenä sisältää joukon erilaisia alajärjestelmiä, joista tärkeimpinä voidaan erotella varsinaiset aseet, tutka ja omasuojajärjestelmät. Asejärjestelmään kuuluvat myös edellä mainittujen alajärjestelmien näyttö-ja käyttölaitteet. Ohjaamon näytöt on maalitietoja esittävää HUD-heijastusnäyttöä (Head-Up Display) lukuunottamatta toteutettu värillisillä monitoiminäyttölaitteilla. Tutka on järjestelmän sielu Hornetin tutkana on moderni pulssidopplertutka, joka toimii hieman alle 10 gigahertsin taajuudella ja kykenee ilmaisemaan hävittäjän kokoluokkaa olevan ilmamaalin jopa 250 kilometrin etäisyydeltä. Tutka on tyypiltään monitoimitutka, joka kykenee seuraamaan myös maamaalejaja ohjaamaan ohjuksia ja tykkiä. Tutka sijaitsee koneen nokkakartiossa saranoidun radoniin takana ja muodostuu viidestä suuremmasta yksiköstä, jotka on helppo irrottaa huoltoa varten. Tutkatila on hyvin eristetty muusta koneesta, koska aivan sen taakse on asennettu Vulcantykki. Tutkalta voidaan valita seitsemän ilmasta ilmaan -moodia ja kaksitoista ilmasta maahan -toimintaa, joten taistelulentäjälle riittää opiskeltavaa, jotta hän saisi täyden hyödyn monipuolisesta työkalustaan. Ilmataistelumoodit, joita on neljä kappaletta, mahdollistavat maalien etsinnän ja ilmaisun, useiden maalien yhtäaikaisen seurannan, automaattisen lukittumisen maaleihin ja matalalla lentävien maalien seurannan. Tutka kykenee myös erottelemaan yksittäisiä maaleja muodostelmista Koneen nokkakartiossa oleva tutka on helppo irrottaa huoltoa varten. 160 RANNIKON PUOLUSTAJA 3/96 1 1

ja tietenkin ohjaamaan tykkiä ja ohjuksia. Useimmat ilmasta maahanmoodit ovat rynnäkkömoodeja, joiden avulla etsitään kiinteitä tai liikkuvia maaleja maasta ja mereltä sekä mitataan niiden etäisyyksiä. Ilmasta maahanmoodeja ovat myös erilaiset kartoitusja navigointimoodit sekä maastonseurantamoodi, jota käytetään välttämään törmäys esteisiin matalalla lennettäessä. Iin vaikutuspiiriin ja määrittelevät signaalin tulosuunnan. Prosessori vertailee signaalia muistissaan olevaan uhkakirjastoon ja antaa ohjaajalle visuaalisen ja äänivaroituksen uhkasta. Soihtuja ja silppua Uhkan torjuntaa varten koneen eri puolille on asennettu neljä kappaletta heittimiä, joilla voidaan ampua soihtu- tai silppupatruunoita. Infrapunasäteilyä lähettävien soihtujen tarkoituksena on harhauttaa konetta kohti laukaistu lämpöhakuinen ohjus. Silppupatruunoista leviävä silppupilvi puolestaan muodostaa tulenjohtotutkaa harhauttavan valemaalin, johon tutka lukittuu koneen sijasta. Tulenjohtotutkia voidaan harhauttaa myös aktiivisella häirinnällä, jota varten kone on varustettu häirintälähettimellä. Laitteisto kykenee uhkavaroitusvastaanottimensa avulla ilmaisemaan ja tunnistamaan lentokoneeseen kohdistuvat asejärjestelmien tutkasignaalit sekä suuntaamaan niitä kohden tutkien käytön estävää tai harhauttavaa häirintälähetettä. Häirintä- ja harhautussignaalit muodostetaan ohjelmistopohjaisina, joten uusien tulevaisuudessa käyttöön tulevien tutkasignaalien vaatimat häirintätavat voidaan joustavasti lisätä järjestelmään. Tulivoimaa riittävästi Finn-Gamec Oy Ab Hornetin kiinteä aseistus käsittää koneen nokkakartioon tutkan taakse sijoitetun kuusipiippuisen, Gatling-periaatteella toimivan Vulcan -tykin. Tykin kaliiperi on 20 millimetriä ja sille voidaan valita tulinopeudeksi 4 000 tai 6 000 laukausta minuutissa. Suomalaisiin Hornet-hävittäjiin on hankittu kahta ohjustyyppiä, jotka ohjausmenetelmiltään erilaisina täydentävät sopivasti toisiaan. Lämpöhakuinen lyhyen kantaman AIM-9 Sidewinder on omimmillaan kaartotaisteluissa, kun taas tutkaohjattu keskipitkän kantaman AIM-120 AMRAAM (Advanced Medium Range Airto-Air Missile) on tyypillinen torjuntaohjus. Sidewinder on lyhyen kantaman ilmataisteluohjus, joka käyttää ohjausmenetelmänä passiivista infrapunahakeutumista eli se ohjautuu maalin lähettämään lämpösäteilyyn. Nestemäisellä typellä jäähdytetty hakupää on niin herkkä, että ohjus voidaan laukaista maalia kohti mistä suunnasta tahansa. Hakupään katselukulma on 90 astetta. Varmasti perille AMRAAM on uuden sukupolven keskipitkän kantaman torjuntaohjus, jonka maaliinohjauksessa käytetään useampaa menetelmää tehokkuuden varmistamiseksi. "An AIM-120 AMRAAM edustaa tämän päivän huipputekniikkaa ilmataisteluohjusten alalla. Ohjuksen pitkä kantama ja monipuoliset ohjausmenetelmät mahdollistavat laukaisun kaukaa ohjaajasta maaliin päin ulottuvan näköetäisyyden ulkopuolelta. Laukaisu tapahtuu koneen tulenjohtotutkan antaman maalinosoituksen perusteella. Maalin koordinaatteja välitetään ohjukselle sen lennon alkuvaiheessa linkin avulla. Lennon keskivaiheessa käytetään inertiaohjausta, jota voidaan myös päivittää linkin avulla. Aivan lennon loppuvaiheessa ohjuksen oma monopulssitutka kytkeytyy toimintaan ja maaliinohjaus tapahtuu sen avulla. Jos maali on ohjuksen tutkan mittausetäisyyden sisällä, tutka kytkeytyy päälle välittömästi laukaisun jälkeen. Mikäli ohjuksen tutkaa yritetään häiritä, ohjus hakeutuu häirintälähettimeen, joka sijaitsee yleensä maalina olevassa koneessa. Hornetin tulenjohtotutka mahdollistaa kahdeksan AM- RAAM-ohjuksen ohjaamisen samanaikaisesti kahdeksaan eri maaliin. Häiritsee ja harhauttaa Omasuojajärjestelmä on oleellinen osahornetin asejärjestelmää. Omasuojajärjestelmän tehtävänä on varmistaa koneen selviytyminen vastustajan vihamielisessä asejärjestelmäympäristössä. Hävittäjäkoneen kannalta suurinta uhkaa edustavat vastustajan hävittäjäkoneet sekä ammus- ja ohjusilmatorjunta. Useimmat näistä asejärjestelmistä käyttävät tulenjohtoon tutkalaitteita, joiden signaalit voidaan ilmaista ja joiden toimintaa voidaan estää tai vaikeuttaa erilaisilla häirintä- ja harhautusmenetelmillä. Hornetin omasuojajärjestelmä koostuu tutkavaroittimesta, harhautusheittimistä ja aktiivisesta häirintäjärjestelmästä. Tutkavaroitin muodostuu koneen eri puolille asennetuista antenneista, vastaanottimista ja prosessorista sekä käyttö- ja näyttölaitteesta. Vastaanottimet ilmaisevat koneen joutumisen tutkasignaa- Kaasuvarusteet, huollot ja korjaukset Kaasujakelulaitteet Puh. (90) 591 6400 Fax (90) 595 339 Karapellontie 2, 02610 Espoo BATTLEFIELD iïiiu i n fivkj] itivi m i ;fii a i KM TAISTELI IDEN HISTORIA ceei UPEA 6-OSAINEN VIDEOSARJA -Taistelu Ranskasta -Taistelu Britanniasta -Taistelu Midvvaystä -Taistelu Stalingradista -Taistelu Normandiasta -Taistelu Berliinistä Kasettien kesto 120 min. Suomenkielinen teksti 99,- Myynti ja markkinointi: Castle Communications Oy Atomitie 5 D, 00370 HELSINKI Puh 09-476 1616 Fax 09-4761 6330 KIINTEISTÖHUOLTO J. R0SIM0 Louhinta- ja räjäytystyöt Huhdanojantie 473, 16300 Orimattila Puh. 03 778 1255 SOKOS ^ HOTGL KUUSAMO SOKOS» HOja. i " 93600 KUUSAMO s (08)85920 Fax (80) 852 1263 Telex 3818 hotku sf KUUSAMO 161 RANNIKON PUOLUSTAJA 3/96 1 1

» («ut. Kun perusosaaminen on hankittu simulaattorissa, aloittavat tulevat hävittäjäpilotit taitojensa hiomisen näillä kaksipaikkaisilla F-18D -koneilla. Hävittäjä-ässien koulutus JARMO LINDBERG Ilmavoimat on kouluttanut suurten kalustohankintojen yhteydessä perinteisesti pienen ydinryhmän valmistajamaassa kotimaisen koulutuksen tehokkaan ja turvallisen käynnistämisen takaamiseksi. Mig-21 -kalustolle koulutusta saatiin silloisessa Neuvostoliitossa, Draken -kalustolle Ruotsissa ja Havvkille Englannissa. F-18 -hankinnan yhteydessä vuorossa oli Yhdysvallat. Yhdysvalloissa koulutettiin vuosina 1994-95 yhteensä 15 ohjaajaa ja 55 lentoteknisen henkilökunnan edustajaa. Lisäksi insinöörejä ja muuta erikoishenkilöstöä oli koulutuksessa lentokoneen ja moottorin valmistajilla. Heinäkuussa 1994 kaksi ilmavoimien koelentäjää aloitti koulutuksensa USA:ssa, jotta simulaattoreiden sekä koneiden vastaanotto- ja tarkastusvalmius saavutettaisiin valmistusaikataulussa. Seuraava kuuden ohjaajan ryhmä aloitti koulutuksensa tammikuussa 1995. Tässä ryhmässä oli ohjaajia Satakunnan Lennostosta ja Karjalan Lennostosta. Ryhmän tehtävä oli käynnistää lentokoulutus kotimaassa. Kolmannessa ryhmässä oli seitsemän ohjaajaa ja he osallistuivat Karjalan Lennoston Hornetkoulutuksen käynnistämiseen. ATK on armoton opettaja Yhdysvalloista oli ohjaajillemme hankittu koulutus, joka oli kokeneille ohjaajille tarkoitettu tiivistetty koulutuspaketti. Koulutusta räätälöitiin suomalaisille siten, että US Navyn rynnäkkölentokoulutusta oli hieman supistettu ja lentotukialus- sekä ilamatankkauskoulutus jätettiin pois. Seitsemän kuukauden koulutus alkoi kuukauden mittaisella teoriakurssilla, jossa erittäin tiiviiseen tahtiin käytiin läpi Hornetin kaikki järjestelmät ja menetelmät. Suuri osa koulutuksesta oli itseopiskelua tietokonepohjaisilla opetusjärjestelmillä. Tietokone antoi oppitunnin jälkeen kokeen, joka piti läpäistä US Navyn standardeilla. Jos koetta ei läpäissyt, antoi kone oppitunnin uudestaan ja jos koe ei vieläkään mennyt läpi, tulosti kone raportin koulutuslaivueen komentajalle. Menetelmä oli selkeän yksiviivainen eikä järjestelmästä kävelty vahingossa läpi. F/A-18:n tyyppilentokoulutuksen yhteydessä lennettiin osa lennoista matkalentoina eri puolille Yhdysvaltoja. Tyyppilentokoulutuksen jälkeen lennettiin tutkatorjuntoja, suunnistuslentoja, tunnistuslentoja, rynnäköitä, ilmataistelun perusteita ja lopuksi oli kahden viikon ilmataisteluleiri Nevadan autiomaassa. Lentoja virtuaali- Suomessa Ilmavoimien lentokoulutusjärjestelmää on uudistettu upseerikoulutuksen muututtua nelivuotiseksi ja Hornetin korvatessa aikaisemman kahden hävittäjätyypin rinnakkaisen käytön. Hornet-Ientokoulutusohjelmistoja alettiin laatia jo helmikuusta 1994 alkaen. US Navyn teoriakoulutuksen perusteella aloitettiin suomalaisten kurssien rakentaminen. Samalla käytiin läpi McDonnel Douglasin tuottamia tietokonepohjaisia oppitunteja, joita oli 25 000 sivua, joten tarkastettavaa riitti. Koulutusmateriaali tulee säilymään englanninkielisenä myös tuleville kursseille, koska käännösresursseja ei ole. Tämän seurauksena englanninkielen opetusta kadettikursseilla on jo lisätty. Ensimmäisen F-18 -simulaat- Artikkelin kirjoittaja, everstiluutnantti Jarmo Lindberg lentovarusteissaan Kalifornian helteessä torin asennukset aloitettiin tammikuussa 1996. Tämä on nk Weapons Tactics Trainer (WTT) ja se on 12 metrin halkaisijalla oleva pallo, jonka keskipisteessä on täydellinen F-18 -ohjaamo. Pallon sisäpinnalle heijastetaan satelliittikuvien perusteella rakennettu maisema Suomesta. Pallon ulkopuolella on neljä laser-projektoria, joista heijastetaan kuvulle ympäristössämme toimivien lentokoneiden graafisia malleja. WTT mahdollistaa melko realistisen simulaattorikoulutuksen "virtuaalisen Suomen" yläpuolella. Hätätilanteet on hallittava Pienempi Weapons Tactics and Situational Awareness (WTSAT)simulaattori on myös otettu vastaan. Tämä on suomalaisten suunnittelema ja McDonnel Douglasin rakentama asejärjestelmäharjoittelulaite, jolla voidaan harjoitella torjuntoja samojen maisema- ja maalimallien kanssa kuin WTT:ssä. Simulaattorin yksinkertaisemmassa versiossa on näyttönä vain yksi 27 tuuman kuvaputki, joten imataistelukoulutus WTSAT:lla on rajallista. Satakunnan Lennostossa Pirkkalassa käynnistettiin ensimmäinen F-18 -ohjaajakurssi huhtikuun puolivälissä kuudelle ohjaajalle. Kurssi alkoi viiden viikon teoriaosuudella. Teoriaosuuden jälkeen oli vuorossa simulaattorikoulutus, missä lennetään ensin tyyppilentoja, joilla opetellaan koneen käynnistämistä ja lentoa edeltävät kuuden sivun mittaiset tarkastukset ja normaalitoimenpiteet ilmassa. Tämän jälkeen siirrytään viikoksi hätätoimenpidekoulutukseen, jossa lennonopettaja käy läpi koneen kaikkien järjestelmien vikaantumisen. Kun kaikki järjestelmät on opetettu, siirrytään sovellettuihin hätätoimenpidelentoihin, joissa aiheutetaan satunnaisia vikoja eri järjestelmiin ja ohjaajan täytyy tunnistaa ne sekä tehdä oikeat toimenpiteet. Osa toimenpiteistä vaaditaan osattavaksi ulkoa ja osa tehdään englanninkielisten hätätoimenpidelistojen mukaan. Näitä koulutusvaiheita on luonnollisesti mahdotonta toteuttaa oikealla koneella ja se onkin simulaattorikoulutuksen painopistealueita kaikilla konetyypeillä. Kaikki ensimmäistä kertaa Ensimmäinen tyyppikurssi aloitti lennot Hornet-koneilla kesäkuun puolessavälissä. Simulaattorikoulutuksella ohjaajille oli saatu niin hyvä valmius ja tuntemus koneen menetelmistä, että jo neljän 45 minuutin koululennon jälkeen ohjaajat voitiin päästää ensimmäistä kertaa yksin Hornetilla taivaalle. Tämän jälkeen Hornetkoulutuksessa on vuorossa suunnistus-, mittari-, taito- ja osastolentokoulutus. Hornet-lentokoulutuksen ja hävittäjälentämisen painopiste on ilmataistelukoulutuksessa, joka pitää sisällään tutkatorjuntalennot, tunnistuslennot ja kaartotaistelut. Ilmataistelukoulutuksen aloittamista edeltää kahden viikon asejärjestelmäkurssi, jolla käydään läpi koneen tutkan toiminta, asejärjestelmätietokone, tähtäimet, ohjukset ja tykki sekä osa ELSO-järjestelmistä. Ensimmäinen Hornet-asejärjestelmäkurssi aloitetaan elokuussa Satakunnan Lennostossa ja ensimmäinen kotimainen Hornet-lennonopettajakurssi on jo käynnissä. Karjalan Lennosto aloittaa ensimmäisen ohjaajakurssinsa Rissalassa syyskuussa. "Ensimmäinen" -sana on esiintynyt usein tässä artikkelissa ja se kuvastaa koko Hornettoiminnan luonnetta vuonna 1996 - kaikki on tehty ensimmäistä kertaa kotimaassa. 10 RANNIKON PUOLUSTAJA 3/96 1 1

Tarvittaessa F-18 voidaan aseistaa toci elia jämerästi, Siipikoneell a tyypillinen hyvän sään ilmataisteluvarus tus. Kuva M cair HAVITTAJ ATAKTIIKKA menestyksen kulmakivi KIM JÄÄMERI Hävittäjätoimintamme erityispiirteet - pieni kalustomäärä ja pitkä kaluston käyttöikä sekä itsenäisen puolustuskyvyn vaatimus - ovat luoneet ilmavoimiimme vahvan hävittäjätaktiikan kehittämisperinteen. Määrälliset ja tekniset alivoimatekijät on korvattu joustavalla, olosuhteisiimme tarkasti suunnitelulla käyttömetodiikalla. Uuden F-18 -hävittäjäkaluston käyttöönotto on avannut hävittäjätaktiselle kehitystyölle mahdollisuudet pitää hävittäjäyksiköidemme iskuvoima laadullisesti maailman huipulla pitkälle ensi vuosituhannelle. Nykyaikaisen hävittäjäsukupolven itsenäinen toimintakyky pienentää selvästi valvonta-jataistelunjohtojärjestelmälle sekä tukeutumisedelly tyksi 1- le asetettavia vaatimuksia. Hävittäjätaktiikan perusratkaisu on ilmasodankäyntiin sovellettu "sissitaktiikka", jonka tavoitteet ovat oman voiman säästävä käyttöjä vastustajan voiman sitominen saatto- ja suojaustehtäviin. Osittain varatukikohtiin jo ennen sotatoimien alkua hajautettua hävittäjäkalustoa käytetään erittäin tarkan maalianalyysin pohjalta keskitettyihin iskuihin. Torjuntamenetelmä on jalostettu kestämään elektronisen sodankäynnin vaikutukset ja vihollishävittäjien ei-toivottua kohtaamista varten ohjaajat on koulutettu parilla ja parvella käytävän hävittäjätaistelun asiantuntijoiksi. Tutka on tärkeä F-18:n pulssi-doppler tutka on kasvattanut huomattavasti hävittäjiemme mahdollisuuksiahavaita matalalla lentävät maalit. Tutkan pitkä mittausetäisyys pienentää taistelunjohtajan antaman maalitiedon tarkkuusvaatimuksia ja mahdollistaa entistä useammin hävittäjien omatoimisen hakeutumisvaiheen. Tärkeä osa hävittäjätutkan toimintaa on sen kyky antaa lä- hes yhtäaikaisia maalinosoituksia tutkaohjuksille. Aktiiviset tutkaohj ukset voidaan näin ollen laukaista hyvin lyhyin väliajoin, ja useiden maalien saman aikainen torjunta on mahdollista jo näköetäisyyden ulkopuolelta. Näköetäisyydellä käytävässä taistelussa tutkaa voidaan käyttää ohjusten ja tykin tähtäimenä sekä etäisyyden mittarina oikeiden laukaisuparametrien varmistamiseksi. Ohjustekniikan etulinjassa Suomi on ilmailun suurvaltojen rinnalla ensimmäisiä kevyen aktiivisen tutkaohjuksen käyttäjämaita. Odotukset uutta asetta kohtaan ovat suuret ja hävittäjätaistelun ennakoidaan muuttuvan osittain näköetäisyyden ulkopuolelta käytäviksi "turnajaisiksi". Aktiivisen tutkaohjuksen edut ovat kiistattomat. Mahdollisuus usean maalin torjuntaan yhdellä hyökkäyksellä moninkertaistaa yksittäisen hävittäjän taisteluarvon ja pienentää vastustajan määrällisen ylivoiman merkitystä. Aktiivisen tutkaohjuksen käyttömahdollisuus hävittäjätaistelussa nostaa käytettävän taktiikan ja taistelutekniikan ohjuksen suoritusarvoja ratkaisevammaksi tekijäksi. Käytettävät lentokorkeudet ja nopeussuhteet vaikuttavat ohjusten tehokkaiden laukaisualueiden muotoon huomattavasti. Mikäli laukaisuparametrit ovat oikeat, aktiivisen tutkaohjuksen väistäminen on hyvin vaikeaa, ja maalin tuhoutumistodennäköisyys on suuri. Myös elektronisen häirinnän sietokyky on ohjuksilla hyvä, joten ne kasvattavat hävittäjien iskuvoimaa melkoisesti. Lähitaistelukyky säilytetään F-18:n infrapunaohjukset mahdollistavat sen, että maaliin voidaan näin vaikuttaa mistä sektorista tahansa kahdella, toisistaan riippumattomalla asejärjestelmällä tuhoamistodennäköisyyden kasvattamiseksi ilman vaativaaja aikaavievää liikehtelyä takasektoriampuma-asemaan. Uusien infrapunaohjusten maalinseurantakyky on niin hyvä, että ohjusten väistö liikehtimällä ei yleensä onnistu. Lentokonetykki on säilyttänyt asemansa hävittäjän kiinteänä aseistuksena Vietnamin sodan ohjushävittäjäkokeiluiden jälkeen. Vaikka esim F-18:n tykin perusmalli on suunniteltu 1960- luvun alussa, kehitys tähtäinjärjestelmissä on kasvattanut tykin tehokkaan ampumaetäisyyden ja tarkkuuden moninkertaiseksi. Hyvä liikehtelykyky takaa yhdessä ase- ja omasuojajärjestelmien kanssa kunnollisen itsepuolustuskyvyn jopa yllätyksellisissä alivoimatilanteissa. Koneen poikkeuksellisen hyvä hetkellinen kaartokyky mahdollistaa aseiden nopean suuntaamisen ja tehokkaat väistöt kaartotaistelussa. Edellä esitettyjen teknisten mahdollisuuksien hyödyntäminen näkyy uuden kaluston myötä tapahtuneina taktisten menettelytapojen muutoksina. Pinnassa vai korkealla? Hävittäjäparin asemaa operatiivisen lentotoiminnan perusyksikkönä uusi hävittäjäkalusto ei muuta. Mahdollisuus häiriöttömään radioyhteyteen ja tarkkaan suunnistukseen kaikissa sääolosuhteissa helpottaa kuitenkin suurempienkin torjuntaosastojen johtamista ilmasta käsin. Pintakorkeuksien käyttö hakeutumisvaiheessa on salaamisen vuoksi hyvin perusteltua silloin, kun vastustaja käyttää pintasijoitteisia tutkia ilmatilannekuvansa muodostamiseen. Uudet järjestelmät ovat pienentäneet vihollishävittäjien yllätyshyökkäyksen kohteeksi joutumisen uhkaa, joten keskikorkeuksien käyttö lähiilmatorjunnan ulottumattomissa on muodostunut käyttökelpoiseksi vaihtoehdoksi. Kyky löytää ja tuhota maaleja pitkiltä etäisyyksiltä ja kaikilta korkeuksilta antaa F-18:lle merkittävän itsenäisen, tarkasta taistelunjohtotoiminnasta riippu- 10 RANNIKON PUOLUSTAJA 2/96 1 163