47/2016 8 Lastensairaalan lastenohjaajan työsopimussuhteisen palvelussuhteen haettavaksi asettaminen Päätösehdotus Yhteisen seurakuntatyön johtaja Pentti Miettinen Yhteinen kirkkoneuvosto päättää 1) asettaa sisäisesti haettavaksi Helsingin lastensairaalassa työskentelevän lastenohjaajan työsopimussuhteisen palvelussuhteen; 2) tehtävä täytetään kokoaikaisesti 1.1.2017 alkaen; 3) tehtävän palkkaus määräytyy Kirkon yleisen virka- ja työehtosopimuksen sekä lastenohjaajien palkkausta koskevien seurakuntayhtymän linjausten mukaisesti, jolloin tehtävän vaativuusryhmä on 402 ja peruspalkka 1.942,58 /kk; 4) tehtävään valitun tulee suostua neljän kuukauden koeaikaan ja esittää viimeistään viikkoa ennen koeajan päättymistä hyväksyttävä lääkärintodistus sopivuudesta kyseiseen tehtävään sekä lasten kanssa työskenteleviltä lakisääteisesti edellytettävä rikosrekisterilain 6 :n 2 momentissa tarkoitettu rikosrekisteriote; 5) merkitä tiedoksi, että asiasta on tehty Lapsivaikutusten arviointi (LAVA). Selostus Sairaalalapsityön historiaa Sairaalalapsityöllä on pitkät perinteet Helsinkiläisissä sairaaloissa. Vuonna 1976 Helsingin seurakuntien kirkkoherrainkokous päätti lähteä kehittämään sairaalapyhäkoulun organisaatiota Helsinkiin. 1979 sairaalapyhäkouluja oli toiminnassa 15 ja näissä oli vuoden aikana työskennellyt kaikkiaan 26 ohjaajaa, vuonna -85 pyhäkouluja oli 20 ja lisäksi yksi päiväkerho. 1990-luvulla päiväkerhoja toimi useassa sairaalassa. Sairaalapyhäkoulutoiminnasta vastasi seurakuntien kasvatusasiainkeskus ja sielunhoidonkeskus. 2000-luvulla tilanne oli jo toinen. Lasten hoitoajat lyhenivät ja säännöllisen viikkotoiminnan järjestäminen sairaaloissa oli vaikeampaa. Oli mietittävä toisenlaista tapaa tehdä työtä sairaalassa. 1990-luvulla palkattiin 50 % lastenohjaaja sairaalatyöhön. Aluksi lastenohjaaja teki työtä varsin omaehtoisesti. Katsottiinkin tarpeelliseksi kiinnittää työ enemmän sairaalan omaan leikki- ja nuorisotoiminnan yksikköön, joka tuntee lasten ja perheiden tilanteet ja toiveet. Sairaalan leikkitoiminnan työntekijöiden kollegiaalinen tuki oli näin ollen mahdollinen päivittäin. Yhteistyössä sairaalan leikkitoiminnan kanssa päätettiin kohdentaa lastenohjaajan työ
tapahtuvaksi enemmän osastoilla suoraan lasten ja perheiden parissa kuin kerhoissa. Lastenohjaaja toimi Lastenklinikalla osasto K5:lla. Lastenohjaajan työ Lastenklinikalla Helsingin seurakuntien palkkaama lastenohjaaja on toiminut lastenklinikalla osa-aikaisesti neljänä päivänä viikossa. Lisäksi yhteisen seurakuntatyön lapsityönohjaaja on työskennellyt sairaalassa yhtenä päivänä viikossa. Lastenklinikan lastenohjaajan työ on keskittynyt lasten ja lasten perheiden tapaamiseen. Sairaalalapsityön keskiössä on sairaana oleva lapsi ja hänen yksilöllisten tarpeidensa huomioiminen. Työ on kokonaan suoraa asiakastyötä lasten ja perheiden kanssa. Työtä tehdään yhdessä lastenklinikan leikki- ja nuorisotoiminnan yksikön työntekijöiden kanssa. Työnjohdollisena esimiehenä on toiminut vastaava lastentarhanopettaja ja hallinnollisena esimiehenä kasvatuksen tiimin lähiesimies. Sairaalalapsityön pedagogiseksi linjaukseksi otettiin vuonna 2005 valmistunut Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma (Vasu), johon myös sairaalan leikkitoiminta liittyi. Vasussa korostui lapsen kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen tukeminen, johon lapsella on oikeus myös sairaalaympäristössä. Yksi kuudesta orientaatiosta on uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio. Tämä tarkoittaa mm. suurien kirkkopyhien näkyväksi tekemistä sairaalan ympäristössä eli tutustumista kirkkovuoden kulkuun ja ilmiöihin. Julkisoikeudellisessa yhteisössä on huomioitava myös muut katsomukset ja uskonnottomat eli toimia positiivisen uskonnonvapauden hyväksi. Lastenohjaajan tehtävän jatkon arviointi Lastenklinikan lastenohjaaja Virve Pehlivanoglu jää vanhuuseläkkeelle 1.10.2016 alkaen. Tämän vuoksi joudutaan punnitsemaan tehtävän jatkoa ja sen täyttämistä. Sairaalalapsityö muualla Suomessa Suomessa sairaalalapsityötä tehdään useilla paikkakunnilla. Oulussa Oulun yliopistollisessa sairaalassa toimii kaksi seurakuntayhtymän palkkaamaa lastenohjaajaa 75%:n työpanoksella ja 25% työajastaan he toimivat seurakunnassa. Tampereella toimii viisi kokopäiväistä lastenohjaajaa Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenosastoilla. Neljän lastenohjaajan palkan maksavat seurakunnat ja yhden sairaalasielunhoidon sopijaseurakunnat. Turussa sairaalassa toimii kaksi lastenohjaajaa neljänä päivänä viikossa ja yhtenä päivän seurakunnassa. Lahdessa on kaksi lastenohjaajaa hieman yli 50%:n työpanoksella. Lastenohjaajat toimivat näillä paikkakunnilla osana kasvatuksen ja varhaiskasvatuksen organisaatiota, josta ammatillinen tuki tehtävään parhaiten saadaan.
Tampereella on tehty sopimus sairaalan ja seurakuntayhtymän välillä. Turussa sopimus on työn alla ja Helsingissä asiasta on käyty alustavia keskusteluita. Tässä tilanteessa joudutaan kuitenkin odottamaan ratkaisuja tehtävien täytön kanssa ennen kuin voidaan aloittaa sopimusneuvottelut. Sairaalan näkökulma Tehtäessä arviota työn merkityksestä ja tehtävän täyttämisen tarpeellisuudesta, on näkökulmaa tiedusteltu lastenklinikalta. Sairaalan vastaava lastentarhanopettaja Marja Lopperi toteaa, että lastenohjaajan osaaminen ja koulutus varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa on tuonut merkittävän lisän työyhteisöön. Olemme saaneet merkittävää tukea ja mahdollisuuden konsultoida sekä yhdessä kehittää lapsipotilaiden että heidän perheidensä tukemista sairauden ja sairaalassa olon aikana. Lopperi toteaa edelleen: Lapsella tulee sairaudestaan huolimatta olla mahdollisuus olla lapsi ja jatkaa hänen normaaliin arkeensa kuuluvia asioita. Esimerkiksi lapsille ja perheille, jotka kotikunnassaan käyvät seurakunnan kerhoissa on merkityksellistä se, että seurakunta näkyy myös sairaalassa ja lapsi voi tehdä samanlaisia asioita kuin päiväkerhossakin, laulaa samoja lauluja, leikkiä ja askarrella. Lopperin arvio kertoo, että sairaalassa on tunnistettu selkeästi lasten hengelliset tarpeet ja seurakunnan työn arvo osana lasten ja perheiden hyvinvointia. Lastenklinikan sairaalapastorin näkemys Lastenklinikalla työskentelevä sairaalapastori Johanna Tammelin arvioi lastenohjaajan työlle olevan tarvetta ja kysyntää. Lastenklinikalla hoidetaan lapsia, jotka sairastuvat äkillisesti, joutuvat onnettomuuteen tai ovat kuolemassa. Monien lasten hoito on pitkäkestoista, ja esimerkiksi elinsiirron saaneet tai syöpää sairastavat lapset eivät saa poistua potilashuoneista pitkiin aikoihin infektioriskin vuoksi. Vanhemmilla voi olla useita lapsia, jolloin heidän on vaikea venyä kodin ja sairaalan välillä. Monissa tilanteissa seurakunnan lapsityöntekijä on todella tarpeellinen tuki näille lapsille ja vanhemmille. Tammelin toteaa, että sairaalapapit ja lastenohjaaja tekevät sairaalassa yhteistyötä. Kummatkin kohtaavat perheitä, mutta papin työssä pääpaino tuessa keskittyy vanhempiin, lastenohjaajan työssä lapsiin. Uuteen lastensairaalaan on tulossa kappeli, jonka on tarkoitus toimia monitoimikappelina. Kirkollisten toimitusten lisäksi siellä on mahdollista järjestää monenlaista toimintaa. Lastenohjaajan työ Lastenklinikalla on Helsingin seurakuntayhtymän toimintastrategian mukaista toimintaa, jossa työtä tehdään ihmisten tarpeiden mukaisesti. Tämä työ lisää kriisissä olevien perheiden arvostusta kirkkoa kohtaan ja tuo heidät lähemmäksi sitä. Arviointi tilanteesta ja esitys Helsinkiin on valmistumassa paljon julkisuutta saanut uusi lastensairaala. Nämä lapset ovat monesti kaikkein vaikeimmin sairaita ja tarvitsevat
Helsingissä maan parasta lääketieteellistä asiantuntemusta. Lasten, perheiden ja helsinkiläisten seurakuntien työn kannalta on tärkeää, että tässä kohdassa jatketaan ainoan lasten kanssa työskentelevän lastenohjaajaamme läsnäoloa sairaalasta. Uuden sairaalan rakentamisessa on erityisesti ajateltu potilaiden hengellisyyttä suunniteltaessa sairaalaan kappelia, mikä vahvistaa kirkon mukanaolon merkityksellisyyttä. Yllä selostettujen syiden vuoksi on perusteltua, että tehtävä täytetään. Lapsivaikutusten arviointi (LAVA): Esityksen kohdalla on tehty lapsivaikutusten arviointi. Tehtävän täyttämättä jättämistä voidaan kompensoida joiltain osin. Lapsityönohjaajan läsnäolo sairaalassa voitaisiin kaksinkertaistaa, mutta se ei paikkaa lastenohjaajan jättämää aukkoa. Lapsityönohjaajan työstä osa suuntautuu henkilöstön kaipaamaan ammatilliseen tukeen uskonnolliskatsomuksellisissa kysymyksissä eikä voi jatkossakaan suuntautua yksinomaan lastenohjaajan tehtäviin. Sairaalapastorin sielunhoidollinen työ taas keskittyy pääosin vanhempiin ja henkilökuntaan eikä voi suuntautua lapsiin täydellä voimallaan. Ulkopuolisten työntekijöiden tai vapaaehtoisten käyttäminen sairaalassa osana sairaalan työtä ei kykene korvaamaan työntekijän jatkuvaa läsnäoloa ja jäsenyyttä hoitavassa työyhteisössä. Kirkollisen varhaiskasvatusosaamisen puuttuminen päivittäisestä sairaalan potilastyöstä olisi potilaille ja heidän omaisilleen selkeä huononnus.