SKP:n Tampereen piirijärjestö r y :n julkaisu 1/06

SKP:n Tampereen piirijärjestö r y :n julkaisu 1/06 Ruotsalaisomisteisen Bong Suomi Oy:n johdon päätös lopettaa kirjekuorituotanto Tampereella hämmentää ja suututtaa tehtaan väkeä. Lue varapääluottamusmies Timo Tervon haastattelu. Tilaaja-tuottaja -malli on kaupungin omien palvelujen vähentämisen ja työntekijöiden kurjistamisen toimintamalli, kirjoittaa SKP:n kaupunginvaltuutettu Jari Heinonen. Jos kunnallista päätösvaltaa käyttää pieni sisäpiiri ja kaupunkia johdetaan kuin yritystä, ei tavallinen ylöjärveläinen koe osallisuutta yhteisten asioiden hoitamiseen., kirjoittaa Jouko Koivunen. www.skp.fi/tampere

2 Näköala 1/06 Poliittista muutosta yhteiskuntaan ja työelämään ei tule, vaan se pitää tehdä. Olemme lisääntyvässä määrin joutuneet toteamaan, miten maamme työelämä ja koko yhteiskunta on alistettu valtiovallan ja ay-liikkeen toimesta yhä enemmän työnantajien ja niiden järjestöjen sanelupolitiikkaan. Joudumme kysymään, mikä on SAK:n ja niiden liittojen vastaus tähän kehitykseen. Lähes päivittäin tiedotusvälineet uutisoivat, miten kilpailun nimissä tuotantoa ajetaan alas ja siirretään halvemman työvoiman maihin. Kysymys ei ole siitä, että kapitalistit haluaisivat näin auttaa köyhiä maita. Ei, vaan kysymys on pääoman kasvattamisesta tai toisin sanoen koko maailman työläisten riiston lisäämisestä. Riistonsa ja valtansa lisäämiseksi kapitalistit operoivat kaikkialla maailmassa keinoja kaihtamatta. Tähän liittyvät myös työntekijöiden valitsemiin luottamushenkilöihin kohdistuneet lisääntyneet hyökkäykset. Luottamushenkilöiden irtisanomiset kyseenalaisin tai jopa mielivaltaisin perustein osoittavat, ettei kysymys ole vain yksittäisiin henkilöihin kohdistuvista hyökkäyksistä vaan hyökkäyksestä koko ammattiyhdistysliikettä vastaan. ARTO VIITANIEMI SKP:N PÄÄSIHTEERI Helsingin pörssiin listautuneet yhtiöt jakoivat osinkoja vuonna 2005 yhteensä 8 380 miljoonaa euroa. Se on uusi ennätys. Myös muut kuin pörssiyhtiöt ovat viime vuosina jakaneet suuria osinkoja omistajilleen. Kansantalouden tilinpidon mukaan osinkoja jaettiin vuosina 2000 2005 yhteensä 74,1 miljardia euroa. Myös pörssiyhtiöiden osakkeenomistajien omaisuudet ovat lihoneet uusiin lukemiin. Vuoden 2005 tammikusta vuoden 2006 tammikuuhun Helsingin pörssiin listautuneiden yhtiöiden osakkeitten yhteenlaskettu markkina-arvo kasvoi 161 miljardista eurosta 210 miljardiin eroon. Osingoista ei niiden saajat maksa kunnille veroa ollenkaan. Valtion verostakin osingonsaajat on lähestulkoon kokonaan vapautettu ja verotussäännökset ovat niin väljät, ettei ole mikään konsti kiertää verot kokonaan suuristakin osinkotuloista. Vanhasen hallitus vapautti suuromistajat omaisuuden perusteella perittävästä veronmaksun taakasta säätämällä lain, jolla omaisuusvero poistettiin kokonaan. Näin siis myös ne pörssimiljardöörit, joiden omaisuus vuoden aikana lisääntyi noin 50 miljardilla eurolla, vapautettiin omaisuusverosta. Osingoista ei makseta myöskään eläkevakuutusmaksuja ei sosiaaliturva- eikä työttömyysvakuutus- ja sairausvakuutusmaksuja. Osinkotuloja saavat rikkaat ja hyvätuloiset ovat yhteiskunnan vapaamatkustajia sanan täydessä merkityksessä. Osingot ovat työntekijöiden työn tulosta. Ne ovat osa yritysten tuottamaa voittoa, joka jaetaan omistajille. Noin toinen puoli voitoista sijoitetaan yritysten itsensä toimesta lähinnä kansainvälisille osakemarkkinoille ja yritysostoihin ulkomailta. Työpaikkoihin ei investoida juuri nimeksikään varsinkaan ei kotimaahan. Osinkotulojen viime vuosina tapahtuneen räjähdysmäisen kasvun perimmäinen syy on harjoitettu uusliberalistinen talouspolitiikka, jonka oleellinen osa on ollut tulopoliittiset ratkaisut ja niihin liittyneet matalat palkkojen korotukset. Nämä tekijät ovat ruokkineen tehokkaasti tulonjaon muuttamista rikkaitten omaisuustuloja saavien hyväksi ja työntekijöiden tappioksi. Nykyinen kehitys on täysin kestämätöntä. Siksi kasvavista voitoista on siirrettävä osa myös työntekijöille. Palkkojen korottaminen hyödyttäisi myös julkista sektoria lisääntyneinä verotuloina, joka puolestaan parantaisi kuntien mahdollisuuksia tuottaa kuntalaisille välttämättömiä palveluita. Pääomatuloista on jo oikeudenmukaisuudenkin nimissä ryhdyttävä perimään kunnallisveroa, joka on toinen keino kunnallisten palvelujen rahoituksen turvaamiskesi. Missään tapauksessa kyse ei ole siitä, etteikö tässä maassa olisi varaa laittaa asiat kuntoon. Kyse on poliittisesta tahdosta. Mikä sitten on ollut SAK:n tai koko ammattiyhdistysliikkeen vastaus näihin hyökkäyksiin? Yleisesti työnantaja pyrkii eroon luottamusmiehestä nimellisellä rahakorvauksella. Kapitalistille jokunen kymmenentuhatta euroa on pieni hinta aktiivisesta luottamushenkilöstä pääsemiseksi. Kysymys on paljon vakavampi ammattiyhdistysliikkeelle, onhan se perustettu puolustamaan ja kehittämään työväen oikeuksia. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ammattiyhdistysliikkeen johdon toimet ovat jättäneet jäsenistön pelinappuloiksi siinä härskissä pelissä, jota kapitalistit johtavat. Tämä kehitys pysähtyy vasta sitten, kun ammattiyhdistysliikkeen jäsenistö puuttuu siihen ja ryhtyy isännäksi omassa talossaan. Aikaa hukattavaksi ei ole paljon. Pitkittyessään oikeistolaisen uusliberalismin hyökkäys vain voimistuu ja ajaa maamme 30-luvun tyyliseen oikeistolaiseen terroriin niin työelämässä kuin koko yhteiskunnassakin. Tämä vuosi Lenin-museon 60- vuotisjuhlavuosi, joka huomioidaan vuoden mittaan monin tavoin. Tammikuussa avattu juhlanäyttely Vallankumouksesta neuvostonostalgiaan on kavalkadi aiemmista näyttelyistä ja mukana on myös museon esineistöä. Näyttely on avoinna 17.4. saakka. Museonjohtaja Aimo Minkkinen kertoo, että aivan alkuvuodesta oli juhlaseminaari. Kevään aikana on udmurdialaisten koululaisten piirustusten näyttely ja yleisötilaisuus nuorisofestivaalien historiasta. Mukana on veteraanien lisäksi myös viime vuonna Venezuelan festivaaleilla käyneitä nuoria. Vuoden mittaan on festivaaleihin liittyviä näyttelyjä. Nämä tapahtumat ovat osa yleismaailmallista nuoriso ja museot -teemavuotta. Aimo Minkkinen kertoo, että Lenin-museo on saavuttanut kaikin puolin arvostetun ja vakiintuneen aseman. Kävijämäärät ovat kasvussa ja kiinnostusta on kaikkialta maailmasta, mm. japanilaiset ja kiinalaiset matkailijat ovat löytäneet museon. Yhteistyö Työväen keskusmuseon sekä pietarilaisten Poliittisen historian museon ja Demokraattisten liikkeiden museon kanssa on toimivaa. Historian tuntemuksen merkitys on kasvanut, sillä valitettavasti myös vasemmiston piirissä on ilmennyt melkoista historiatiedon vajetta. Mutta kiinnostus on myös kasvussa, kuten Aleida Guevaran vierailun saama huomio osoitti. Imperialismin ja globalisaation vastaisuus yhdistää hyvin eri tavoilla ajattelevia ihmisiä, sanoo Aimo Minkkinen. Poliittista muutosta yhteiskuntaan ja työelämään ei tule, vaan se pitää tehdä. Muutoksen rintamassa me kommunistit olemme mukana. Vasemmistoliiton kriisikehitys syvenee. Vasemmistoliittoa on vaivannut koko sen historian ajan pyrkimys irtaantua perinteisen työväenliikkeen yhteiskunnallisista ja aatteellisista lähtökohdista. Tällä tiellä vasemmistoliiton kriisit seuraavat toinen toistaan, kunnes se lopulta ajautuu historian roskatunkiolle. Mutta selvää on, että SKDL/SKP:n työn jatkajaa tarvitaan. Tätä työtä jatkaa Suomen kommunistinen puolue, SKP. Päätoimittaja: Pekka Järvinen Toimitussihteeri: Riitta Suokas Taitto: Satu Siirtola Julkaisija: SKP:n Tampereen piirijärjestö ry www.skp.fi/tampere Yhteystiedot: Näsilinnankatu 22 A 35 33210 Tampere puh. 222 3591 fax 222 3596 skp.tampere@kolumbus.fi Painos: 27 000 kpl Painopaikka: Kangasalan Lehtipaino Oy Kvartaalitalouden poliittinen neljännesvuosikatsaus Sosialidemokraatit: Puheenjohtaja Eero Heinäluoma on vihdoinkin oppinut avaamaan sanaisen arkkunsa. Se on tosin osoittautunut ihan tyhjäksi ei euron latia. Keskusta: Paula Lehtomäen kevätkylvöt on aloitettu, mutta Matti Vanhasta vaan pukkaa hangen alta Kauko Juhantalonkin tiluksilla. RKP & Vihreät: Mites nyt käy ärkkopeen (RKP), kun Tarja Cronbergin vihreät haluavat tilkkeeksi mihin tahansa hallitukseen? Oppositioon? Mikä se on? Vasemmistoliitto: Siimes lähti, Roppola loikkasi ja Viialainen on kahden vaiheilla. Osakkeenomistajana en sijoittaisi noin epävarmaan yhtiöön. Kokoomus: KOP:n Matti Virkkunen elvyttäisi Suomen talouden armeijan saapasteollisuudella. (ajankohtainen uutiskertaus vuodelta 1968) Perussuomalaiset: Jakomäen Tony Halme on laskenut Espoon Timo Soinin kurssia, mutta Alajärven nimismies Raimo Vistbacka pistää viimeiset lanttinsa likoon. Kristillisdemokraatit: Kalliksen ruuna valmistautuu Suonenjoen kilpailuihin hitaampien lähtöön, sillä Bjarne on synnynnäinen hevosmies. Päivi Räsänen ohjastaa ja lyö vetoa. Kauden vinkki: Eläkkeelle jäänyt Tarmo Ropponen voisi ryhtyä antamaan sijoitusvihjeitä mihin puolueeseen kannattaa kulloinkin sijoittaa. Vaihtoehto: Äänestäjille, joille ei mikään edellä mainituista vaihtoehdoista kelpaa, suositellaan Suomen kommunistista puoluetta (SKP). Internetissä www.skp.fi. ON TRENDIKÄSTÄ ÄÄNESTÄÄ KOMMUNISTEJA Helsingin Sanomat kirjoitti 10.2. ensi syksyn muodista. Työläistyyli on yksi neljästä päätrendistä. Virtaukset eivät koske vain muotia, vaan koko elämäntapaa - myös politiikkaa. Life-style johtaja Vincent Grégoiren mukaan esimerkiksi lähiöiden ongelmat ja työläisyys puhuttavat muotitietoista väkeä. Ranskassa ajatellaan, että seuraavissa vaaleissa on trendikästä äänestää kommunisteja.

Näköala 1/06 3 Pirkanmaan kommunistit tuplaavat äänimääränsä ja vievät paikan kokoomukselta, uskoo professori, kaupunginvaltuutettu Jari Heinonen. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa SKP kolminkertaisti äänimääränsä Pirkanmaalla vuoden 1999 vaaleihin verrattuna, mutta ei yltänyt kansanedustajan paikkaan. Tuolloin vaalipiirin viimeisen paikan vei kokoomus, mutta vuoden päästä pidettävissä vaaleissa SKP ottaa sen paikan. Tällaiseen tavoitteeseen ja tulokseen uskoo tamperelainen sosiaalipolitiikan professori ja kaupunginvaltuutettu Jari Heinonen, joka viime vaaleissa sai SKP:n suurimman äänimäärän Pirkanmaalla. SKP ottaa paikkansa eduskunnassa ja luo samalla painetta muuhun vasemmistoon yhteiskuntapolitiikan suunnan muuttamiseksi selkeästi vasemmalle. Ykkösasia on työn ja pääoman välisen tulonjaon muuttaminen. Kun rahavirrat käännetään, meillä on varaa ylläpitää kansalaisten tarpeita vastaava hyvinvointivaltio, sanoo Jari Heinonen. Työpaikkojen lakkauttamiselle ja samanaikaiselle kymmenien miljardien eurojen osinkojen jaolle on vihdoinkin jonkun poliittisen voiman tehtävä jotain. Hymistelyt ja näpertelyt eivät nyt auta. Heinosen mielestä SKP: n on otettava vanhan SKDL: n paikka, ja koottava muutokseen valmiit äänestäjät kaikista puolueista ja nykyisin nukkuvien keskuudesta. Kun SKP tässä onnistuu, se samalla ryhdistää muuta vasemmistoa ja ay-liikettä sekä antaa kansalaisliikkeille niiden tarvitsemaa selkänojaa. Se antaa itseluottamusta, uskoa omiin voimiin ja yhteiseen toimintaan poliittisen muutoksen puolesta. Pelkkä äänestäminen vaaleissa ei riitä, mutta vaalivoitto saavutetaan vain äänestämällä, sanoo Heinonen. Otetaan paikka pois porvareilta Jari Heinonen kertoo tutkineensa jälleen viime eduskuntavaalien tulosta vaalipiiri- ja kuntakohtaisesti. Sen mukaan äänimäärän kaksinkertaistaminen on realistinen tavoite, kun kokonaisäänipotti jaetaan ja asetetaan selkeät kuntakohtaiset tavoitteet. Tavoitteen merkitystä lisää se, että näin meillä on tilaisuus pudottaa pois kokoomukselta yksi paikka. Tarvittavat äänet löytyvät nukkuvien, vasemmistoliiton, demareiden ja vihreiden parista. Pitää muistaa, että vasemmistoliitto kulkee perälauta auki. Heinosen mukaan vasemmistoliittoon pettyneet eivät suinkaan ryntää demareihin ja vihreisiin, sillä miksi he menisivät muihin puolueisiin pettymään. SKP:n on mahdollisuus saada valtaosa näistä äänistä. Kattava ehdokaslista, hyvä vaalityö ja periaatteellinen politiikka, hän tiivistää kolmen kohdan ohjelman SKP:n vaalitavoitteen saavuttamiseksi. Politiikkaa sydänja ruohonjuuresta Kihniöläinen fil.kand. ja kotiäiti Taina Hollo on pohjoisen Pirkanmaan ja yleensä autioitetun maaseudun puolestapuhuja. Hän on toiminut aktiivisesti mm. kamppailussa kylä- ja lähikoulujen puolesta viime syksynä, jolloin kerättiin yli 20000 nimeä tavoitteen puolesta. Toivon, että voisin toiminnallani herättää liikettä maaseudun autioitumista vastaan. Se on kamppailua lähipalvelujen ja lähidemokratian puolesta keinotekoisia suurkuntia ja vallan keskittämistä vastaan, sanoo Taina Hollo. Hän on lupautunut SKP:n ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleissa, sillä mikään muu puolue ei vastaa hänen omia arvojaan ja tavoitteitaan. Mutta samalla hän haluaa kehittää myös SKP:n politiikkaa ja toimintatapaa. Haluan nostaa politiikkaan omia kokemuksiani, naisten, palvelujen käyttäjien ja maaseudun ihmisten asioita. Vaikka meillä joissakin asioissa olisi erilaisia Taina Hollo kotoisasti pöydän ääressä Viola-tyttärensä kanssa. Kamppailu maaseudun kouluolojen ja muiden palvelujen puolesta työllistää äitiä. näkemyksiä ja painotuksia, sen ei saa antaa haitata yhteisten asioiden hoidossa. Haluan olla mukana oikein sydämestäni, hän sanoo. Vaikka tappio kamppailussa oman kylän koulun puolesta on ilmeinen, siitä ei Taina Hollon mukaan pidä masentua. On tartuttava kaikkeen mitä pitää ja mitä voidaan puolustaa kansalaisten voimin. Kihniö aiottiin liittää Parkanoon väkisin, eikä muista vaihtoehdoista tehty selvityksiä. Kun kihniöläiset vaativat asiasta kansanäänestystä, hankkeesta luovuttiin. Kunta- ja palvelurakenneuudistusten ja muiden pakkotoimien sijasta tarvitaan aitoa yhteistyötä palvelujen ja toimeentulomahdollisuuksien puolesta, sanoo Taina Hollo. Hänen mielestään suurkunnat vievät sekä palvelut että päätöksenteon yhä kauemmas kuntalaisista. Se on typerää myös ympäristösyistä, sillä joka asian takia täytyy kulkea autolla kymmeniä kilometrejä. Taina Hollo ei ole luopunut toivosta, vaan hän uskoo maaseudun elinvoimaan. Jos me maaseudun asukkaat päätämme, maaseutu on elinkelpoinen tulevaisuudessakin. Politiikasta kiinnostuneet Vesa Suhonen ja Jaakko Ujanen tutustuivat ensin Vasemmistoliittoon, mutta se ei vastannut heidän odotuksiaan. Puolueen kokoa tärkeämpää on heidän mielestään aatteellinen ja toiminnallinen linja. Vesa Suhonen ja Jaakko Ujanen ovat nuoria työläisiä Lempäälän Sääksjärveltä, ikää kummallekin on karttunut 21 vuotta. Vesa on putkiasentaja, Rakennusliiton jäsen ja töissä Putkiliike P. Nuoralla. Jaakko on koulutukseltaan suurtalouskokki, Palvelualojen ammattiliiton PAM:n jäsen ja töissä Liisan Leipomolla. Siis varsin tavallisia nuoria miehiä, mutta jotain erikoista heidän tarinaansa liittyy. Molemmat tekivät viime vuoden syksyllä radikaalin valinnan ja liittyivät Suomen kommunistiseen puolueeseen, sen Lempäälän osastoon. Jaakolla on pioneeritausta lapsuudesta saakka, myös Vesan kotitausta on vasemmistolainen. Varsinaisesti minut sai pohtimaan asioita kyllästyminen porvarilliseen elämäntapaan, jota näin lähipiirissäni. Kun tutustuin Jaakkoon, alettiin yhdessä pohtia asioita ja ottaa selvää niistä, kertoo Vesa. Vaikka olen ollut pioneereissa ja pari vuotta ohjaajanakin, on poliittiset näkemykset pitänyt selvittää itse. Tutustuimme Vesan kanssa ensin Vasemmistoliittoon, mutta ei se vastannut meidän odotuksiamme, sanoo Jaakko. Tinkimättömyys on tärkeää Niinpä tie vei vasemmalle ja SKP:n jäsenyyteen. Molemmat ovat poliittisen taipaleensa alussa ja haluavat ennen kaikkea tietää asioista lisää, mutta toimintaakin tarvittaisiin. Lempäälän osaston väki on varsin ikääntynyttä ja tämän vuoksi toiminta on ymmärrettävästi hiipunut vähäiseksi. Meidän ansiosta osaston keski-ikä laski alle 75:n, heittävät pojat pienen kärjistyksen. Vesa ja Jaakko ovat ratkaisunsa tehneet ja toivovat tietenkin muita mukaan, niin nuorempia kuin vanhempiakin. Kun viime kunnallisvaalien aikaan seurasin poliittisia keskusteluja, ei Suvi-Anne Siimes jättänyt mitään vasemmistolaista vaikutelmaa, ja muutenkin Vasemmistoliitto on ollut pettymys. Onhan SKP pieni puolue, mutta poliittinen tinkimättömyys tärkeämpi asia kuin puolueen koko, Vesa Suhonen pohtii. Vaikka monet haluavat äänestää varman päälle jotain suurempaa puoluetta, se ei ole Vesan mukaan kestävä peruste poliittiselle valinnalle. Jaakko on samoilla linjoilla. Monet kuvittelevat voivansa vaikuttaa Vasemmistoliittoon sisäpiirin kautta, mutta eipä siitä näy tulosta olevan. Tupoilu riittää ay-liikkeessä Sääksjärvi on perinteisesti vasemmistolainen taajama Lempäälässä. Ehkä sillä on vaikutusta siihen, että monet kunnalliset palvelut on vuosien ja vuosikymmenten mittaan hoidettu kuntoon alueella. Urheilukenttä, kuntosali ja pururata ovat hyvässä kunnossa ja laajassa käytössä. Nuorisotalo on tärkeä kokoontumispaikka, siellä pioneeritkin kokoontuvat, kertoo Vesa. Liikunta-asiat ovat Vesalle läheisiä, sillä hän on Lempäälän Hockey Teamin aktiivikiekkoilija ja pelaa 3.divisioonassa. Työelämässä ja ay-liikkeessä tarvittaisiin Vesan ja Jaakon mukaan terävöitymistä ja rohkeita tavoitteita. Työviikon lyhentäminen 30 tuntiin palkkaa alentamatta korjaisi palkkatyöllä elävien asemaa siitä mihin pääomapiirien suosiminen on kehitystä vienyt, Jaakko Ujanen linjaa. Pahin tilanne on naisvaltaisilla palvelualoilla, kuten terveydenhuollossa. Ja koko ay-liikkeessä tarvitaan suunnanmuutosta, kyllä Lauri Ihalainen on pannut nimensä turhan moneen tupoon, Vesa Suhonen sanoo. Vesan ja Jaakon kokemus on, että viihteen kautta tuputetaan porvarillista maailmankatsomusta, joka menee läpi yllättävän monella. Vaihtoehtoisia lehtiä, kuten Tiedonantajaa tarvitaan. Minua on varoitettu, ettei Tiedonantaja jätä mitään lukijan ratkaistavaksi, mutta itse en ole kokenut niin. Toivoisin lehden kirjoittavan enemmän vaihtoehdoista USA:n maailmanpolitiikalle, kuten vaikka Kuuban yhteiskuntaelämästä, sanoo Vesa. Paljon ovat Vesa ja Jaakko asioita pohtineet, mutta pohtimisen lisäksi he haluavat nyt myös toimia. Vesa on miettinyt asiaa niin pitkälle, että sanoo olevansa valmis SKP:n ehdokkaaksi ensi vuoden eduskuntavaaleissa, jos niin on tarpeen.

4 Näköala 1/06 JARI HEINONEN PROFESSORI KAUPUNGINVALTUUTETTU (SKP) www.jariheinonen.tk Kaikki Tampereen kaupungin henkilöstöjärjestöt ovat ottaneet kielteisen kannan kaupunginhallituksen henkilöstöjaostossa loppusyksyllä käsiteltyyn henkilöstöohjelmaan. Tuota ohjelmaa valmistelleessa työryhmässä henkilöstöjärjestöt esittivät palvelussuhdeturvan osalta lukuisia muutosehdotuksia kuntatyönantajaa sitovampaan suuntaan. Asia olisi voitu henkilöstöjärjestöjen mielestä muotoilla esimerkiksi niin, että kaupunki turvaa ennakoinnilla palvelussuhteet. Tähän ei kuitenkaan suostuttu. Kaupunginhallitus hyväksyi ko. henkilöstöohjelman yhden pöydällepanon jälkeen tammikuussa 2006. Henkilöstöjärjestöjen edustajia kyllä muodollisesti kuultiin henkilöstöohjelman valmistelussa, mutta henkilöstön esittämiä näkemyksiä ei paperiin sisälly. Tämä on valitettavaa, koska kuntatyöantajan myös Tampereen kaupungin - tulisi näyttää esimerkkiä muille työnantajille SKP vastustaa hanketta, koska se heikentää palveluja, lisää eriarvoisuutta ja kaventaa Vanhasen hallitus ajaa kunta- ja palvelurakenteiden rajua muutosta. Hanketta ajavat samat puolueet, jotka ovat leikanneet kuntien rahoitusta ja supistaneet kuntien osuutta kansantuotteesta. Valmisteluryhmissä ovat mukana hallituspuolueiden - keskustan, SDP:n ja RKP:n - lisäksi kokoomuksen, vihreiden ja Vasemmistoliiton edustajat. Tarkoitus on lopettaa suurin osa kunnista ja keskittää ne suuriin yksiköihin. Samalla aiotaan laajentaa kunnallisten palvelujen kilpailuttamista, ulkoistamista ja yksityistämistä. Asukkaat ja työntekijät on sivuutettu ratkaisuja valmisteltaessa. Valmistelujen edetessä on käynyt yhä selvemmäksi, että tavoitteena on muuttaa kunnalliset palvelut markkinaehtoisiksi ja laajentaa yksityisiä palvelumarkkinoita. asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. Suomen perustuslakiin on kirjattu velvoite taata jokaiselle kuuluvat perusoikeudet ja tätä lähtökohtaa vahvistaa vielä se, että lain mukaan kunnallinen itsehallinto on nimenomaan asukkaiden itsehallintoa. - SKP vaatii kunta- ja palvelurakenteiden uudistamisen suomalaisilla työmarkkinoilla. Strategisessa, pitkän aikavälin henkilöstösuunnittelussa työsuhdeturva on ilmaistu niin, että käytännössä kaupunki ei enää takaa mitään, vaan pyrkii ainoastaan välttämään irtisanomiset. Palvelussuhdeturva on ollut kaupungin koko henkilöstölle keskeinen arvo ja motivaatiotekijä. Siksi viisi kaupungin henkilöstöjärjestöä (Tampereen yhteistyöjärjestö JHL ry, Jyty Tampere ry, Tnj-Tampere, Ktn: n Tampereen paikallisyhdistys ja Juko ry.) katsovat, etteivät ne voi sitoutua henkilöstöohjelmaan. Tampereella ei siten nykyisellään ole henkilöstöjärjestöjen hyväksymää henkilöstöohjelmaa. Tilanne on johtanut siihen, että esimerkiksi Tampereen kaupungin liikennelaitoksessa (TKL) bussikuskien ajovuorojärjestelmää on haluttu yksipuolisesti muuttaa, pidentää heidän palkatonta ruokatuntiaan ja lisätä kaksiosaisia työpäiviä. Samoin kouluille ja päiväkodeille ruokaa tekevässä Tampereen Ateriassa työntekijät kokevat työtahtinsa kiristyneen kohtuuttomasti ja vaativuusarviointien seurauksena useiden työntekijöiden erityisesti sijaisten ja määräaikaisten - palkka alentui, kun vastaavasti työnjohdon palkat nousivat. Huoli tulevaisuudesta ja jaksamisesta on kaupungin työntekijöiden keskuudessa suuri. On syytä kysyä, että tässäkö on Tampere- työnantajan henkilöstölleen tarjoama tulevaisuus? Tätäkö tilaaja-tuottaja malliin arvioimista ja suuntaamista nimenomaan perusoikeuksien ja asukkaiden itsehallinnon vahvistamisen pohjalta, sanoo SKP: n Tampereen valtuustoryhmän sihteeri Mirva Tossavainen. - Sen sijaan, että hanketta nyt runnotaan kovalla kiireellä, on kunnallisten palvelujen ja demokratian kehittämisen tarpeet saatava asukkaiden ja työntekijöiden laajaan keskusteluun. Tältä pohjalta on valmisteltava kuntakohtaiset kehittämisohjelmat. Lähtökohtana pitää olla palvelujen saatavuus ja vaikuttavuus, asukkaiden hyvinvointi ja vaikutusmahdollisuudet. SKP:n kannan mukaan kuntien taloudellisia edellytyksiä on parannettava laatimalla rahoitusohjelma, jolla palautetaan kunnilta leikatut valtionosuudet, muuttamalla kunnallisvero progressiiviseksi, saattamalla pääomatulot kunnallisveron piiriin ja siirtämällä erikoissairaanhoidon rahoitus pääosin valtiolle. Lyhytnäköinen säästäminen henkilöstömenoissa ja palvelujen kilpailuttaminen henkilöstön kustannuksella on eli Tiltuun siirtyminen merkitsee koko Tampereen kaupungin henkilöstölle, eli onko Tampere pian samanlainen konserni kuin mikä tahansa yksityinen suuryritys, joissa lähes viikoittain käydään ns. YT- neuvotteluja ja josta valtakunnan päämediat kirjoittelevat alituiseen (vrt. HESA 4.1.2006)? Markkinahenkisellä Tiltulla ja Tampereen kaupungin kovenevalla henkilöstöpolitiikalla näyttää olevan kiinteä keskinäinen yhteytensä. Tiltun perusideahan on palvelumarkkinoiden laajentaminen ja niiden täysimittainen hyödyntäminen. Mitä muuta tämä voisi tarkoittaa pitkällä aikavälillä kuin kaupungin omien työpaikkojen mittavaa vähentämistä, julkisten palvelujen laajaa kilpailuttamista, ulkoistamista ja yksityistämistä. Tässä mielessä Tiltu on kaupungin omien palvelujen vähentämisen ja työntekijöiden kurjistamisen toimintamalli. Ihmetystä herättää, miksi sosiaalidemokraatit ja vasemmistoliitto sitä valtuustossa ovat niin lujasti kannattaneet. Olen vahvasti sitä mieltä kuten äskettäin esittämässäni valtuustokyselyssäni totesin, että Tampereen kaupungin on syytä ottaa huomioon henkilöstön oikeutetut näkemykset palvelussuhteiden sitovammasta turvaamisesta. Samalla työntekijöiden oikeutetut vaatimukset tulee kirjata kaupungin henkilöstöohjelmaan ja kaupungin henkilöstöpolitiikan tulee ylipäätään lähteä siitä, että työntekijöitä ja heidän edustajiaan kuunnellaan nykyistä herkemmällä korvalla. Kilpailuttaminen heikentää naisten asemaa, sanoo Mirva Tossavainen lopetettava. Työntekijöiden palkkausta on parannettava ja lisättävä vakinaista henkilöstöä mm. sijaisia vakinaistamalla. - Pidän tärkeänä, ettei kuntien oikeutta päättää itse palveluistaan ja niiden tuottamisesta omana toimintana rajoiteta. Kilpailuttaminen heikentää erityisesti naisten asemaa. Suurin osa naisista on töissä julkisissa palveluissa ja enemmistö julkisten palvelujen työntekijöistä on naisia. Ei siis ole yhdentekevää, tuottaako palvelut kunta vai yksityinen yritys. Hallituksen ja eduskunnan on torjuttava palvelujen laajaan kaupallistamiseen tähtäävä palveludirektiivi ja GATS-sopimuksen laajentaminen, Tossavainen vaatii. - Päätösvaltaa ei saa keskittää pienelle piirille. Tarvitaan osallistuvan ja lähidemokratian, kuten kunnanosavaltuustojen, vuokratalojen asukkaiden itsehallinnon ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien kehittämistä. Kuntien yhdistämistä koskevat ratkaisut tulee aina alistaa kunnalliseen kansanäänestykseen, linjaa kunnallisoikeutta opiskeleva Mirva Tossavainen lopuksi. Hervantalainen Sauli Siidoroff puolustaa Ruskon viljelypalstaa. Tehtaan voi laajentaa muuhunkin suuntaan kuin kasvimaan päälle. SAULI SIIDOROFF Hervannassa on vireillä kaavahankkeita, joissa aiotaan kaavoittaa suuren rahan eduksi ja hervantalaisten tappioksi. Ruskossa Volvo haluaa laajentaa tehdastaan kasvimaan päälle, vaikka nykyisellä tontilla olisi tilaa laajennukselle. Talousjohtaja Sirkku Saarelainen on myöntänyt tämän, mutta hänen mukaansa yksikerroksisen teollisuuslaitoksen laajentaminen olisi vaikeaa huomattavan korkeuseron vuoksi. Tällä perusteellahan koko Hervanta olisi jäänyt rakentamatta! On hyvä, että Volvo laajentaa ja lisää työpaikkoja, mutta siihen olisi käytettävä nyt tyhjänä olevaa maata eikä tuhottava kaupunkilaisten omaehtoista harrastustoimintaa. Kaupungin pitäisi päinvastoin parantaa Ruskon kasvimaan olosuhteita järjestämällä sinne vesipisteet. Vastakkainasetteluun bussitehtaan ja viljelijöiden välillä ei ole kuitenkaan aihetta, kysymys on erilaisten vaihtoehtojen hakemisesta. Vasemmistoliiton valtuutettu Jari Heikkilä on lehtikirjoituksessa kehottanut hyväksymään kaavamuutoksen sellaisenaan. Vasemmistoliitolla on yhteistyösopimus Joukko tamperelaisia kansalaisjärjestöjä on päättänyt järjestää Pirkanmaan sosiaalifoorumin helatorstaina 25.5. Työväen keskusmuseossa Finlaysonin alueella. Avaus on klo 10.30 ja seminaarit alkavat klo 11. Päätösistunto alkaa klo 17. Samaan aikaan järjestetään Mahdollisuuksien tori museon edustalla, Väinö Linnan aukiolla. Sosiaalifoorumissa kansalaisjärjestöt tuovat esille ja keskusteluun tärkeinä pitämiään asioita ja aloitteita. Mottona on Toisenlainen maailma on mahdollinen ja yhteisinä tekijöinä uusliberalismin, pääomien maailmanvallan ja imperialismin vastustaminen sekä väkivallaton muutostyö. Ensimmäinen sosiaalifoorumi järjestettiin tammikuussa 2001 Brasiliassa, ja sen jälkeen jopa miljoona ihmistä on osallistunut niihin eri puolilla maailmaa. Pirkanmaalla sosiaalifoorumi järjestetään nyt toisen kerran, ensimmäinen oli syksyllä 2002. kokoomuksen ja demareiden kanssa ja linja on liiankin tuttu viime vuosilta niin hallitus- ja kuntatasoltakin: ei ole kuin yksi vaihtoehto ja siihen pitää kaikkien alistua. Tällä politiikalla saadaan kyllä etampere ja jäähalliin uusi videotaulu, mutta ei tarpeeksi hoitajia Koukkuniemeen. Mutta takaisin kaavoitukseen. Vireillä on myös Hervantajärven pohjoispuolen kaavoitus asuinalueeksi. Taas kerran. Edellisellä kerrallahan hanke tyrmättiin. SKP:n Hervannan osasto otti silloin kantaa alueen säilyttämiseksi virkistyskäytössä. Tilanne ei ole siitä muuttunut. Eikös Hervannan keskustan täydennysrakentamisella pitänyt turvata, ettei Hervantajärven kaavaa tehdä? Taktiikkana näyttää olevan, että rantoja lähellä olevia metsäalueita pyritään kaavoittamaan pieninä paloina, ettei meteliä syntyisi. Ei kannata kuitenkaan alistua, nyt tarvitaan aktiivista kansalaistoimintaa. Vuosi on aikaa myös johtopäätösten tekemiseen. Miksi äänestää nykyisiä valtapuolueita, kun ne eivät anna mitään arvoa tavallisten kaupunkilaisten asioille? Mielenkiintoisia seminaareja Pirkanmaan sosiaalifoorumiin on ilmoitettu jo useita tilaisuuksia. Aiheita ovat mm. kunnalliset hyvinvointipalvelut, kuntauudistus, EU:n pakolaispolitiikka, ilmastonmuutos, sata vuotta poliittisia aatteita, Venezuela, pääoman lähtö ja kansalaistottelemattomuus. Demokraattisen Sivistysliiton aluejärjestö ja kriittinen ay-verkosto ovat järjestämässä seminaaria pääoman maastaviennistä ja katoavista työpaikoista. Alustajana on mm. Ritva Pitkänen, joka on Pekka Sauramon kanssa tutkinut pääoman lähtöä, suomalaisten yritysten kansainvälistymistä ja tulopolitiikkaa. DSL: n aluejärjestö on järjestämässä myös seminaaria, jossa käsitellään kunta- ja palvelurakennehanketta, julkisia palveluja ja henkilöstön asemaa. Alustajana on mm. sosiaalipolitiikan professori Jari Heinonen. Tapahtumia voi ilmoittaa 7.4. asti. Lisätietoja ja tapahtumien ilmoittautumiset sosiaalifoorumin yhteyshenkilöille: Marko Ulvila Maan ystävistä, marko.ulvila@kaapeli.fi (03) 212 0097, Riitta Suokas Demokraattisesta Sivistysliitosta riitta.suokas@pp1.inet.fi 040 5406052.

Näköala 1/06 5 Tämä tarina alkoi siitä, kun metsuri Kalevi Kalliomäki Ikaalisista luki Näköalasta sosiaalineuvonnasta ja soitti Jari Heinoselle. Taustalla oli 30 vuotta kestänyt työura metsurina, rakennustyöläisenä ja maatalousyrittäjänä pienellä kotitilalla sekä työperäisen sairauden vuoksi pysyvästi alentunut työkyky ja alkanut eläkekamppailu. Tuosta puhelusta alkoi vuosien oikeustaistelu viranomaisten laintulkintoja vastaan. Kaksi ja puoli valituskierrosta kestänyt kamppailu johti lopulta täyden työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseen vuoden 2005 puolivälistä alkaen. - Eläke yli kaksinkertaistui, mikä on tosi iso asia toimeentulon kannalta. Ja toteutuihan tässä oikeus, sillä viisi erikoislääkäriä on useampaan otteeseen todennut minut täysin työkyvyttömäksi. Välillä tuli tunne, että onko Suomi oikeusvaltio lainkaan, sanoo huojentunut Kalevi Kalliomäki. - Taustalla on tosiasiallinen tavoite nostaa eläkeikää, jopa lain määräysten ja lääkärinlausuntojen vastaisesti. Kela, Mela (maatalousyrittäjien eläkelaitos) ja vakuutusoikeus ovat tehneet hylkäyspäätöksiään voimassa olevien lakien vastaisesti, toteaa Jari Heinonen. Hän huomauttaa, että eläkelaitokset ovat valmiita myöntämään 2/5:n työkyvyn aleneman, mutta ratkaiseva 3/5:n alenema pyritään kiertämään tavalla tai toisella. Masennus iski kipujen lisäksi Oikean käden ja selän kipeytyminen, käden puristusvoiman heikkeneminen ja leikkaus sekä pysyvä työkyvyn aleneminen eivät usean erikoislääkärin yhtäpitävistä lausunnoista huolimatta vakuuttaneet Kelan ja vakuutusyhtiöiden päättäjiä Kalevi Kalliomäen vaivat pahenivat hoitoa vaativiksi 1990- luvun lopulla. Kipujen, huimauksen ja toimintakyvyn alenemisen lisäksi masennus iski päälle. Oikean käden leikkaus tehtiin vuonna 2000, jolloin hänet passitettiin TAYS:sta Kankaanpään kuntoutuslaitokseen. Noin viisi vuotta sitten nousi Tampereella SKP:n sosiaalipolitiikan asiantuntijoiden piirissä keskustelua tarpeesta saada apua ja neuvoja erilaisissa sosiaalisissa kysymyksissä, sillä viranomaisten, vakuutusyhtiöiden ym. niukka ja tyly linja jättää asiakkaat usein vastausta vaille. Lisäksi nuo vastaukset sekä lakien ja sopimusten tulkinnat voivat olla suorastaan lainvastaisia. Kun Tampereen Tapaturma- ja sairausinvalidien (TSIL) yhdistys tarjosi neuvontapalvelulle tilat, saattoi toiminta käynnistyä. Tässä on palattu vanhan työväenliikkeen juurille, jossa porukalla autetaan yksityisiä kansalaisia heidän vaikeuksissaan, sanoo neuvonnassa mukana oleva sosiaalipolitiikan professori ja kaupunginvaltuutettu Jari Heinonen. Jari Heinonen (vas.) ja Kalevi Kalliomäki ovat käyneet voitokkaan eläkekamppailun. - Siellä lääkäri totesi, että jos käsi ei ojennu, minua on pidettävä toistaiseksi työkyvyttömänä. Keväällä 2001 pääsin osittaiselle kuntoutustuelle ja osatyökyvyttömyyseläke myönnettiin vuoden 2002 alusta. - Onneksi Kela vihdoin myönsi sairauspäivärahan osatyökyvyttömyyseläkkeen lisäksi. Minua kehotettiin hakemaan kevyempiä töitä, mutta mistäpä niitä tällä kunnolla ja työkokemuksella Ikaalisista löytyisi. Työvoimatoimisto ei suostunut antamaan lausuntoa, että työllistäminen on mahdotonta. Nyt on elämä paremmalla tolalla Siitä alkoi Kalevin ja Jarin pitkä ja sitkeä kamppailu vakuutusyhtiöiden, eläkelautakunnan ja vakuutusoikeiden tulkintoja vastaan täyden työkyvyttömyyseläkkeen puolesta. - Erikoislääkärien yhtäpitävät ja aina vaan perusteellisemmat lausunnot painoivat niin paljon, että täysi työkyvyttömyyseläke lopulta myönnettiin. Mutta sitkeitä valituksia ja hyviä perusteluja se vaatii, sanoo Jari Heinonen. - On se kumma miten vaikeaa viranomaisten on ollut myöntää, että kyseessä ovat todelliset ja vakavat sairaudet. Kun maitopurkin nostaminen pöydältä sattuu, niin miten tällä kädellä vedetään moottorisaha käyntiin, kysyy Kalevi Kalliomäki. Hän toteaa, että ihmiset eivät useinkaan tunne perustavanlaatuisia oikeuksiaan ja viranomaiset eivät vapaaehtoisesti kerro niistä. Kuntien sosiaaliasiamiehet hieman korjaavat puutetta, mutta se apu jää varsin vähäiseksi. Jari Heinosen ohella neuvonnassa antavat vapaaehtoisapua Taavi Lintunen ja Pertti Keihänen. Lintusen kontilla ovat asumiseen liittyvät asiat, Keihänen neuvoo työelämän asioissa ja Heinoselle jää muu sosiaalikenttä, kuten eläkkeet, toimeentulotuki, vammaispalvelut, omaishoito ja lastensuojelu. Valtaosa kysymyksistä ja avun tarpeesta koskee toimeentulotukea. Se kuvannee hyvin, miten rahan puute on yhä useamman ongelma työttömyyden, pätkätöiden aikana ja sosiaaliturvan leikkausten Mutta nyt on entisen metsuri-rakennusmies-pienviljelijän elämä on paremmalla tolalla, sillä täyseläke takaa toimeentulon, vaikka leveästä leivästä ei ole tietoa. Hän asuu pientilallaan Kovelahden kylällä yhdessä iäkkään äitinsä kanssa, tätä vointinsa mukaan auttaen. Myös haitari soi ja runoja syntyy. Kalevi Kalliomäeltä on ilmestynyt 1998 Riimirunoja -niminen kokoelma, ja paikalliset säveltäjät ovat tehneet lauluja hänen runoistaan. Sirkku Lehto on valinnut kirjaan runot, jotka jakautuvat 18:sta eri kokonaisuudeksi. Ohessa näyte sarjasta Omituiset olijat, jonka runosta Kuka on muka kuka ehkä päättäjätkin löytävät piirteitä itsestään. aikana. Neuv o n n a n l i s ä k s i hakemusten ja valitusten t e k e m i - nen on k e s k e i - nen osa t y ö t ä. Ison osan muodostavat Kelan toimintaan liittyvät asiat, esimerkiksi asumis-, opinto- ja eläkkeensaajan hoitotuet ja niihin liittyvät takaisinperintätapaukset. Nämä johtavat usein valituksiin, joissa lopputuloksena on monta kertaa asiakkaalle myönteinen päätös, kertoo Heinonen. Aikoinaan sosiaalista vuokra-asuntotuotantoa rahoittamaan perustetun aravajärjestelmän on annettu ajautua kriisiin, jonka seurauksena arava-asuntojen tuotanto on romahtanut lähes täysin muutamassa vuodessa. Kun kolme vuotta sitten aravalla rahoitettiin 8000 vuokra-asuntoa ja viime vuonna valmistui 4200 arava-asuntoa, tänä vuonna jäädään 3000 asuntoon. Myös tavoitteet ovat jääneet alle todellisen tarpeen jo pitkään. Kun viisi vuotta sitten hallitus otti tavoitteeksi 10000 arava-asuntoa, tarve olisi ollut kaksinkertainen. Ja nyt tuotannossa on siis jääty paljon alle alimitoitettujen tavoitteiden, sanoo Asukasliiton puheenjohtaja Herkku Hernesniemi Nokialta. Hänen mukaansa valtio ajoi asiat tähän tilaan omalla korkopolitiikallaan. Aravan korko oli pitkään liian kallis eli asuntomarkkinoilla se ei ollut kilpailukykyinen pankkien korkoon verrattuna. Mutta muitakin syitä oli. Valtiovarainministeriö vaatii rahaa valtion kassaan, ja esimerkiksi toissa vuonna otettiin 130 miljoonaa euroa pois asuntotuotannosta. Ja nyt kun aravan korko on laskenut kohtuulliseksi, ei aravaan enää luoteta asuntotuotannossa, toteaa Hernesniemi. Mutta Asukasliitto ei luovu sosiaalisen vuokra-asuntotuotannon tavoitteestaan, vaan vaatii aravarahoituksen ja tuotannon lisäämistä sekä järjestelmän sosiaalisen luonteen säilyttämistä. Sen sijaan Vanhasen hallitus askaroi toissijaisten ja vahingollisten ratkaisujen parissa. Valtioneuvosto on tehnyt nippeliratkaisuja, joilla vain pahennetaan tilannetta. Sosiaalisen asumisen tulorajojen poistaminen on avannut aravan myös keskituloisille, jolloin todella pienituloisten asema vain heikkenee. Tämä näkyy mm. siten, että asunnottomuus on lähtenyt monilla paikkakunnilla uudelleen nousuun. Asukkaille myös hyviä uutisia Yksi parannus tällä hetkellä on asuntomarkkinoille tullut osaomistusasuminen, joka on tullut romahtaneen aravatuotannon tilalle. Sen avulla vuokralle pääsee ilman vakuuksia ja viiden Asukasliiton puheenjohtaja Herkku Hernesniemi puolustaa sosiaalista vuokraasuntotuotantoa. vuoden jälkeen asukas voi lunastaa asunnon itselleen. Maksetut vuokrat lasketaan asukkaan sijoitukseksi asuntoon. Tämä on tärkeää myös siksi, että omistusasuntojen tuotanto on laskussa, ja kunnat lopettavat omaa tuotantoaan ja luopuvat vuokra-asunnoistaan, jatkaa Hernesniemi. Pirkanmaan Avo-asunnot on tuottanut 300 osaomistusasuntoa, mikä vastaa kymmenesosaa koko tämänvuotisesta aravatavoitteesta. Asukas voi myydä asunnon 10 vuoden siirtymäkauden jälkeen valtion rahoituksen päätyttyä. Kunnat voisivat omalla toiminnallaan helpottaa tilannetta, mutta se vaatisi käännettä tonttipolitiikassa. Nokian kaupunginvaltuutettuna ja Pirkanmaan maakuntavaltuuston jäsenenä Herkku Hernesniemi patistaa äänestäjiä vaikuttamaan valtuutettuihin. Sosiaalista asuntotuotantoa harjoittaville rakennusliikkeille ei ole riittävästi halpoja tontteja. Myös valtio pitää tonttimaan hintaa liian korkealla omistamansa Kapitaali-yhtiön kautta. Jos valtio ja kunnat muuttaisivat tonttipolitiikkaansa, se laskisi tonttimaan hintaa myös vapailla markkinoilla ja parantaisi sosiaalisen asuntotuotannon edellytyksiä. Osaomistusasumisen lisäksi asukkailla on tulossa pari muuta hyvää muutosta, jos eduskunta hyväksyy esitykset. Ryhmäkannelaki ja uusi asunto-osakeyhtiölaki tuovat parannuksia asukkaille. Edellinen helpottaa kynnystä viedä esim. vuokra-asuntoriidat oikeuteen ja jälkimmäinen helpottaa asunto-osakeyhtiöiden perusparannuksia, sanoo Asukasliiton puheenjohtaja Herkku Hernesniemi.

6 Näköala 1/06 TAINA HOLLO Kyllä hävettää, erityisesti vasemmiston kansanedustajien puolesta! Vihreiden Irina Krohn joutui eduskunnan lähetekeskustelussa yksinään puolustamaan puoluetoverinsa Rosa Meriläisen kanssa tekemäänsä lakialoitetta kirkon erottamiseksi valtiosta. Lakialoitteen mukaan mm. koulujen ja päiväkotien uskonnonopetus lopetettaisiin, kirkolta poistettaisiin verotusoikeus ja jumalanpilkkapykälä kumottaisiin. Lyhyesti sanoen uskonnoista tulisi vain aatteita muiden joukossa ja uskonnollisista yhteisöistä aatteellisia yhdistyksiä ilman erioikeuksia. Kristinuskon jumala menettäisi lain erityissuojeluksen, minkä pitäisi nykyaikaisessa, sekulaarissa yhteiskunnassa olla itsestään selvää. Uskonnolliset tunteet asetettaisiin uudessa tilanteessa samalle viivalle HANNU PULLINEN KUMERA OY:N PÄÄLUOTTAMUSMIES TOIJALA Metallialalla on ilmennyt paikka paikoin työvoimapulaa. Pulaa on ollut ennen kaikkea ammattitaitoisesta työvoimasta. Tämä tilanne on pitkän ajan kehityksen tulos. Metallialan maine on suorastaan romahtanut siitä mitä se oli vielä 40-30 vuotta sitten. Metallialaa ovat leimanneet laajat irtisanomis- ja lomautusaallot. On selvää ettei tällainen ala kiinnosta, jossa ei voi päivääkään olla varma työpaikan pysyvyydestä. Metallialalla vaaditaan korkeata ammattitaitoa. Aikaisemmin ammattitaito hankittiin käymällä ammattikoulu tai ammattikursseja, joiden jälkeen työpaikalla harjaannuttiin ammattiin. Nyt yritykset haluavat valmiita ammattityöntekijöitä koulutukseen, ja ammattiin harjaantumiseen ei haluta uhrata mitään. Tällä menolla yritykset saavat haikailla ammattityöntekijöiden perään pitkään ja kauan. Metallin mainetta työntekijöiden silmissä on heikentänyt myös tällä muiden pyhien tunteiden kanssa. Nythän on Muhammed-pilakuvakohun yhteydessä vedottu siihen, että uskonnollisia tunteita olisi erityisesti suojeltava. Miksi esim. kristityn pyhät tunteet olisivat pyhempiä kuin kommunistin? (Puhumattakaan, että kummatkaan näistä olisivat pyhempiä kuin sanan- ja painovapaus!) Onko lakiin siis kirjattava kaikkien jonkun ihmisen tai ryhmän pyhänä pitämien asioiden loukkaamattomuus? Tunteet ja niiden loukkaaminen ovat niin vaikeasti määriteltävä ja tulkinnanvarainen asia, että lähes kuka tahansa voisi vetää kenet tahansa oikeuteen pyhänä pitämänsä asian loukkaamisesta. Jouduttaisiin kerta kaikkiaan mielettömyyksiin ja haaskattaisiin yhteiskunnan varoja. Loukkauksesta ei myöskään automaattisesti seuraa loukkaantuminen: ihminen voi valita suhtautumisensa loukkausyritykseen. Pyhä tunne on mielestäni loukkausten yläpuolella, ja minkään uskonnon jumala tuskin tarvitsee maallista lakia turvakseen. alalla harjoitettu työehtosopimuspolitiikka. Metalli on yleensä ensimmäisenä solminut sopimukset ja lähes aina heikkotasoisimmat. Metallityöväen liitto oli aikaisemmin todellinen päänavaaja ja se sai lukuisia parannuksia aikaan. Muutos tapahtui lähes 20 vuotta sitten. Liitosta tuli maan hallituksen nöyrä pönkkäpuu. Voimassa olevaan työehtosopimukseen valmistauduttaessa juuri Metallityöväen liiton johtajat vaativat malttia, malttia ja vielä kerran malttia. Liitto onnistui vaatimuksessaan, sillä palkansaajille tuli todella maltilliset korotukset. Paljon mainostettu muutosturvakin on osoittautumassa varsin vähäpätöiseksi. Maltti unohtui yhden kerran Liiton johdolta pääsi maltti unohtumaan, kun 18.2 2006 liittotoimikunta päätti yksimielisesti johdon palkankorotuksista. Jäsenistölle tulee tänä vuonna 1.6. lähinnä alkavan palkanmaksukauden alusta 1,6 prosentin korotus ja tämän lisäksi 0,3 prosentin järjestelyvara. Edellä mainitussa liittotoimikunnan kokouksessa korotettiin puheenjohtajan kuukausipalkkaa 650 eurolla 7400 euroon eli pikkuista vaille 10 prosentilla. Tämän siis liittotoimikunta päätti yksimielisesti. Jos pyhien tunteiden loukkaamisesta tulisi jumalanpilkkapykälän kumoamisen takia jonkinlainen yhteiskunnallinen ongelma, johon ei muun lainsäädännön avulla pystyttäisi puuttumaan, voitaisiin yhteiskuntarauhan nimissä perustaa epävirallinen totuuskomissio käsittelemään tällaisia asioita. Sitä ei kuitenkaan taidettaisi tarvita ovathan muut aatteet ja vakaumukset tulleet tähänkin asti toimeen ilman erityistä lain suojaa. Kirkosta eroaminen on vihdoin päässyt Suomessa kunnolla vauhtiin, erityisesti siksi, että eroaminen onnistuu nykyään internetitse. (Yksi osoitus tilanteen nurinkurisuudesta jälleen: vaikket ole koskaan antanut suostumustasi kirkkoon liittämiseksi, sinun on varta vasten ilmoitettava eroavasi. Miten suhtautuisimme, jos vauvoja liitettäisiin esim. SDP:n jäseniksi?) Eduskunta ei selvästikään vielä ole kypsä erottamaan kirkkoa valtiosta, mutta ennemmin tai myöhemmin sen pakko taipua tosiasioiden edessä. www.eroakirkosta.fi Tällainen menettelytapa on ollut jo pitkään yleistä yritysten johtajien ja yleensä johtavissa asemissa olevien keskuudessa. Olemme saaneet nähdä miten ovat käyttäytyneet kansanedustajat omien palkkojensa ja muiden etujensa suhteen. Kaikki, jotka pystyvät rohmuamaan, tekevät sen kylmän rauhallisesti. Metalliliiton tapauksessa on surullista se, että nyt yletöntä rohmuamista harrastaa työväenjärjestö. Onko työväenliikkeelle käynyt niin, että ainoaksi merkittäväksi saavutukseksi jää sen johtajien loismainen elintaso? Yhteiskunnassamme tuloerot kasvavat. Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomessa on lähes 600000 köyhää - yksistään työssäkäyviä köyhä lasketaan maassamme olevan 180000. Näistä ei näytä kukaan huolta kantavan. Politiikan keskiössä on nyt hyväosaisten eduista huolehtiminen. Vaikka Metalliliitossa tehtiin törkeä päätös tasaarvoa ja kaikkea solidaarisuutta kohtaan, ei sitä pidä hylätä. Ammattiyhdistysliikettä tarvitaan ja suuresti tarvitaankin. On vain huolehdittava siitä, ettei sitä johda rahan ahneet - vain omista eduistaan huolehtivat pyrkyrit. Työväenliike olisi palautettava juurilleen eli sellaiseksi, että ensin viedään apua sinne missä hätä on suurin. MIKA FAGERSTRÖM Suomen Tasavallan presidentti, Suomen hallitus ja moni eduskunnassa edustettuna oleva oppositiopuoluekin kannattaa suomen osallistumista tällä hetkellä vielä perustamisvaiheessaan olevien Euroopan Unionin taistelujoukkojen toimintaan. Julkisuuteen kerrottujen suunnitelmien mukaan nämä EU:n taistelujoukot voivat toteuttaa sotilaallisia operaatioitaan Yhdistyneiden Kansakuntien luvista riippumatta eli ne voivat käydä myös kansainvälisen oikeuden vastaisia hyökkäyssotia. Suomen poliittisen eliitin taholta on vakuuteltu EU:n taistelujoukkojen käytöllä pyrittävän mm. ihmisoikeuksien puolustamiseen ja kansanmurhien ehkäisyyn. Näissä vakuutteluissa julkilausutut pyrkimykset kuulostavat tietysti varsin jaloilta ja tuskin kenelläkään on mitään niiden edistymistä vastaan. En silti kuitenkaan oikein rohkene uskoa todeksi näitä vakuutteluja ja niihin uskominen voi mielestäni ilmentää sitä, että hyvää tarkoittavat haaveilut ovat astuneet kapitalismin realiteettien tunnistamisen sijaan. Tämmöisellä ihmisoikeuspuheella pyritään nimittäin peittämään ne imperialistiset valtapyrkimykset, jotka ovat EU:n taistelujoukkojen perustamishankkeen taustalla. Kapitalistiset suurvallat, jollaiseksi EU:a ollaan kovasti kehittämässä ja ollaan osittain jo kehitettykin, eivät valitse sotilaallisten hyökkäyksiensä kohteita ihmisoikeusloukkausten vakavuuden tai kansanmurhissa kuolleiden ihmisten lukumäärän perusteella. Sen sijaan tällaiset suurvallat valitsevat hyökkäyskohteensa ennen muuta siten, että niiden hallitsevien luokkien edut tulisivat parhaalla mahdollisella tavalla turvatuiksi. Hyökkäyssotiin ollaan näin ollen valmiita ryhtymään silloin, kun kapitalistien ja heidän erilaisten edustajiensa etuja ei riittävässä määrin kyetä turvaamaan rauhanomaisesti poliittistaloudellisin painostus- /suostuttelumenetelmin. Puheet ihmisoikeuksien puolustamisesta ja kansanmurhien ehkäisemisestä näiden tulevien maailmanjärjestys- ja luonnonvarasotien yhteydessä on siis mielestäni nähtävä ensisijaisesti omien etujensa puolesta sotilaallisiin hyökkäyksiin valmistautuvan Legendaarisen Che Guevaran tytär, kuubalainen lastenlääkäri Aleida Guevara kävi Pohjoismaiden vierailullaan myös Tampereella. Hän oli Lenin-museon ja Suomi- Kuuba-seuran vieraana. Vierailu kiinnosti laajasti, sillä Tampereen Työväentalon juhlasali lähes täyttyi Aleida Guevaran kuulijoista ja ihailijoista. Guevara kertoi laajasti Kuuban poliittisesta ja yhteiskunnallisesta elämästä, latinalaisen Amerikan tilanteesta ja globalisaatiokriittisestä liikkeestä. Tärkeän osan puheenvuoroa muodosti Che Guevaran arviointi perheenisänä sekä isän ja tyttären suhde. Aleidan mukaan Chen yhteiskunnallinen ajattelu ja toiminta elää latinalaisessa Amerikassa, jossa erilaiset vasemmistolaiset ja kapitalisminvastaiset liikkeet ovat voimistuneet ja saaneet poliittista valtaa. Aleida Guevara kävi tutustumassa TAYS:ssa suomalaiseen lastensairauksien hoitoon ja jatkoi täältä matkaansa EU:n sotapropagandana, jolla pyritään muovaamaan kansalaisten mielet eliitin sotasuunnitelmille otolliseen tilaan. Suomen aiottu osallistuminen EU:N taistelujoukkojen toimintaan ja Suomen kytkeminen myös tätä kautta yhä tiiviimmin Natoon on hyvin riskialtista politiikkaa sekä osoitus nykyisen poliittisen eliittimme piittaamattomuudesta niitä inhimillisiä kärsimyksiä kohtaan, joita sodat aina tuottavat. Sillä sota on tappamista, puolin ja toisin ja tällaiseen provokatoriseen sotapolitiikkaan sisältyy sellainen vaara, että sillä horjutetaan Suomessa ja Suomen lähialueilla tällä hetkellä vallitsevaa varsin vakaata tilannetta. Taitaa tämä kapitalismi toisinaan olla varsin veristä puuhaa. Che Guevaran tytär, kuubalainen lastenlääkäri Aleida Guevara vieraili myös Tampereella. Islantiin. Tamperelaisten kommunistien lahjana kaupunginvaltuutettu Jari Heinonen luovutti Aleida Guevaralle kuvateoksen Rauhan ja toivon lapset.

Näköala 1/06 7 JOUKO KOIVUNEN HIDAS YLÖJÄRVELÄINEN Ylöjärvelläkin kunnallispolitiikan ammatillistuminen on johtanut siihen, että valtapoliitikot ovat asettuneet tietoineen tavallisen kaupunkilaisen yläpuolelle. Arjen pienet asiat ovat saaneet jäädä sivuun. Tilalle on tullut tilaustyönä laaditut strategiasuunnitelmat ja niihin pohjautuvat suuret kunnallispoliittiset linjat. Ylöjärvellä on käynnissä kunnallisdemokratian ulkoistamisprosessi. Veroni ja vesilaskuni maksavana kaupunkilaisena kaipaan kunnallispolitiikkaa, joka on avointa ja jossa näkyy arjen kuntalaisnäkemys. Tämän toteuttaminen vaatii nykyisen päätöksentekokulttuurin kyseenalaistamista ja muuttamista muun muassa julkisilla kysymyksillä ja kuntalaisaloitteilla. Kuntaliitos kaventaa demokratiaa Maan hallitus on käynnistänyt laajan kunta- ja palvelurakenteen muutoshankkeen. Hankkeen tarpeellisuudesta ei ole kysytty kuntalaisilta, kunnan työntekijöiltä tai päättäjiltä. Muutostarvetta on perusteltu muun muassa suurista yksiköistä saatavilla taloudellisilla säästöillä ja suuremmalla tehokkuudella. Ylöjärven kaupunginvaltuusto ja Viljakkalan kunnanvaltuusto päättivät 23.2.2006 kuntien yhdistämisestä vuoden 2007 alusta alkaen. Kuntaliitoksen valmistelu ja päätökset hoidettiin konsulttien, virkamiesten ja edustuksellisen demokratian yhteistyönä. Kuntalaisten mielipidettä liitoshankkeeseen ei kysytty. Ylöjärven ja Viljakkalan yhdistyminen toteutettiin nopeassa aikataulussa. Liitossopimusta valmistelleet työryhmät pitäytyivät tiukasti annetussa raamissa, eikä sopimuksesta löydy esityksiä kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantamisesta. Sopimuksen mukaan kunnallinen demokratia toteutetaan yhdistämällä valtuustot ja täydentämällä lautakuntia niiden toimikauden loppuajaksi vuoden 2008 loppuun asti. Yhdistymissopimuksessa ei oteta kantaa siihen, että kunnallinen demokratia kaventuu vuoden 2009 alusta alkaen Ylöjärvellä. Jouko Koivunen haluaa Ylöjärvelle kuntademokratiaa kuntalaisten ehdoilla. Sopimusajankohtaan verrattuna kaupunginvaltuuston koko pienenee 64 valtuutetusta 43 valtuutettuun ja lautakunnissa olevien luottamushenkilöiden määrä vähenee. Lisäksi päätöksenteko viljakkalalaisten silmin katsottuna etääntyy ja luottamusmiehet sekä virkamiehet muuttuvat kasvottomiksi. Hidas Ylöjärvi lisää osallisuutta! Kuntaliitoksen jälkeinen Ylöjärvi kaipaa todellista ja kriittistä julkista keskustelua kaupungin tulevaisuudesta. Millaisen kaupungin ylöjärveläiset haluavat rakentaa? Keskustelu voidaan aloittaa vaikka seuraavista aiheista ja esityksistä: Onko Ylöjärven puutarhakaupunki-idea vailla todellisuuspohjaa, kun keskusta aiotaan täyttää suurilla marketeilla, eikä kaupungissa ole puutarhoihin ja puutarhamaisuuteen liittyvää historiaa. Voisiko Ylöjärven kaupungin kehittämisen lähtökohdaksi ottaa hitaan kaupunkiajattelun? Hitaan kaupungin perusidea on kehittää kaupungin omia vahvoja ja ainutlaatuisia puolia ja vastustaa nykyisen kaupunkikehityksen kielteisiä puolia esimerkiksi yhdenmukaistamista. Hitaan Ylöjärven nettisivuilla kerrottaisiin mitä Ylöjärvi todellisuudessa on, eikä sitä, mitä sen toivotaan olevan. Laajentuneen Ylöjärven tulee selvittää yhdessä kaupunkilaisten ja kaupungin työntekijöiden kanssa nykyisten palvelujen puutteet ja kehitystarpeet. Selvityksen pohjalta tulee laatia laaja peruspalvelujen pitkän tähtäimen kehittämisohjelma. Pinta-alaltaan kasvaneessa kaupungissa myös etäisyydet pitenevät entisestään. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että poliittinen päätösvalta etääntyy kaupunkilaisista. Poliittisen päätöksenteon ulkoistaminen, ammatillistuminen ja vallan keskittyminen nykyistä pienemmän piirin käsiin tulee estää. Ylöjärven kunnallisen demokratian turvaamiseksi tulee ns. edustuksellisen demokratian rinnalle kehittää uusia osallistavan demokratian muotoja, jossa kaupunkilaisille turvataan todelliset mahdollisuudet vaikuttaa kunnalliseen päätöksentekoon myös vaalien välillä. Kalliiden kunnallisvaalikampanjoiden synnyttämää demokratiavajetta on kavennettava, sopimalla vaalimainonnan kustannusten ylärajasta. Kaupunki osallistuisi vaalikampanjaan julkaisemalla tiedotuslehden, jossa puolueet ja ryhmät saisivat tilaa vaaliohjelman ja ehdokkaiden esittelyyn. Lisäksi kaupunki järjestäisi vaalipaneelit eri kuntakeskuksissa. Kuntalaiselle on tärkeää, miten kunnalliset päätökset vaikuttavat hänen jokapäiväiseen elämäänsä tai asuinympäristön muuttumiseen. Toissijaista on se, miten kunnallishallinto tai virkamies asian kokee ja näkee. Jos Ylöjärvellä kunnallista päätösvaltaa käyttää pieni sisäpiiri ja kaupunkia johdetaan kuin yritystä, ei tavallinen ylöjärveläinen koe osallisuutta yhteisten asioiden hoitamiseen. Nokian kaupunki myi kaukolämpötoimintansa Fortum Lämpö Oy:lle vuoden 2004 alusta. Silloin SKP:n kaupunginvaltuutettu Tuula Palomäki ihmetteli, miksi Nokian kaupunki luopui tuottavasta helmestään. Kaupunki sai kolme tarjousta, joista parasta ei valittu valtuuston 20.10.2003 kokouksessa. Fortum oli ilmoittanut neuvotteluissa, että heidän kanssaan 24.1.2001 solmittu sopimus sisältää sidonnaisuuden, jonka rikkoessaan Nokian kaupunki joutuu korvausvelvolliseksi. Tuo sopimus oli määräaikainen 31.12.2018 saakka eikä siihen sisältynyt irtisanomismahdollisuutta. Fortum ei siis ollut paras, mutta näin kiristämällä sai itselleen Nokian kaupungin helmen. Nyt nokialaiset kaukolämmön kuluttajat ovat alkaneet epäillä laskutuksen oikeellisuutta. Hinnat ovat nousseet kohtuuttomasti. Fortum aikoo korvata liikaa perityn hinnan kolmen prosentin korkoineen. Ihmettelen, ettei Nokian kaupunki itse suurena kuluttajana ole huomannut, ovatko laskut sopimuksen mukaisia, sanoo Tuula Palomäki. Kaukolämpöasiakkaat TUULA PALOMÄKI Nokian Kerholassa kokoontui ke 8.3.06 runsaat sata henkeä puolustamaan saappaiden teon jatkuvuutta Nokialla. Perustettiin Pro Kontio liike suomalaisen työn puolesta puhujaksi ja liikkeen toivottiin valtaavan koko Suomen niemen. Pääluottamusmies Nuolikoski valotti nykytilannetta ja sanoi, että kokoonpanijat ovat lomautettuina toukokuun puoleenväliin saakka. Siihen mennessä pitäisi välimiesoikeudessa ratketa kilpailukiellon kohtalo eli että saadaanko saappaita myydä muillekin kuin Bernerille. Sehän juuri on Kontion elämän ja kuoleman kysymys. Kemian liiton Timo Vallittu korosti, mitä merkitsee saappaan teon lopettaminen. Se on ammattityötä ja se on SKP:n kaupunginvaltuutetut Tuula Palomäki ja Eero Salonen ihmettelevät miksi Nokian kaupunki luopui tuottavasta helmestään. ovat kyselleet vastuullisia päättäjiä ja sopimusten neuvottelijoita. Mitä sanot tähän SKP:n Nokian valtuustoryhmän puheenjohtaja Herkku Hernesniemi? - Päätös oli valtuustossa 20.10.2003 äänestyspäätös, koska tein ryhmän puolesta hylkäysehdotuksen, jota Eero Salonen kannatti. Saimme oman kolmen äänemme lisäksi kolme muuta taaksemme, hyväksymisen kannalla oli 34 valtuutettua ja yksi äänesti tyhjää, kaksi valtuutettua olivat esteellisiä. Miksi teitte hylkäysehdotuksen? - Suurin syy oli tuottavan laitoksen tulojen menetys kaupungille. Toisena syynä oli pelko kaukolämmön hintojen noususta, josta päätösvalta menisi pois käsityötä. Päätös on lopullinen, vaihtoehtoja ei ole. Jos saappaan teko lopetetaan, ei sitä niin vaan aloiteta uudelleen. Jokainen suomalainen on ollut tekemisissä Nokialla tehtyjen Nanson yöpaidan ja Kontiosaappaan kanssa. Nyt niistä on toinen uhattuna, jatkoi Vallittu. kaupungilta. Molemmat pelkomme ovat siis toteutuneet, vastasi Hernesniemi. Vastuulliset kaupungin neuvottelijat kauppaehdoista olivat kaupunginhallituksen puheenjohtaja Seppo Kallio (vas), teknisen lautakunnan puheenjohtaja Seppo Parkkali (sdp), varapuheenjohtaja Leo Lähde (vihr), kaupungin insinööri Simo Latva (vas), liikelaitospäällikkö Juha Menonen (kok), talousjohtaja Alpo Karila (vas) ja kaupunginjohtaja Markku Rahikkala (sdp). Nyt Nokian kaupunki neuvottelee Fortumin kanssa, onko sopimusehtoja rikottu vai onko kyseessä laskuvirhe. Tulevaisuus näyttää lopputuloksen. Suomessa Nokialla on valmistettu sata vuotta kumisaappaita ja jalkineita, Vielä vuonna 1975 oli Nokian kumitehtaassa 6000 työntekijää. Nyt on enää 70 ja nämä työpaikat sekä niiden ohessa toinen 70 työpaikkaa alihankkijoilla ovat tänään uhanalaisia. ALLEKIRJOITA VETOOMUS: www.prokontio.nettisivut.fi Demokraattisten Naisten perinteinen kevätretki sunnuntaina 21.5. Nokialle. Lähtö Keskustorilta klo 11 Mäntylän bussilla. Käymme mm. tutustumassa Ossi Somman sodasta ja rauhasta kertoviin teoksiin Penttilän koululla ja Nancy Holtin maataideteoksiin Pinsiössä. Lounaan nautimme jo 1300-luvulla tunnetussa Knuutilan kartanossa. Tulkaa mukaan, puhutaan kulttuurin lisäksi muutakin asiaa ja vietetään yhdessä mukava sunnuntaipäivä. Ilmoittautumiset : Anja Kivipensaalle puh (03) 255 1232 / 040 569 6022 tai Inkeri Toloselle (03) 2124159 (työ).

8 Näköala 1/06 Ruotsalaisomisteisen Bong Suomi Oy:n johdon päätös lopettaa kirjekuorituotanto Tampereella ja siirtää tuotanto Kaaville Pohjois-Savoon hämmentää tehtaan väkeä. Hämmennyksen lisäksi päätös järkyttää ja suututtaa, sillä Tampereen kirjekuoritehdas on koko Bong-konsernin kannattavin tuotantoyksikkö. Tämän lisäksi Kaavilla ei ole riittävästi tiloja eikä ammattitaitoista henkilökuntaa. Koneita siirretty pikkuhiljaa Tampereen tehtaan varapääluottamusmies Timo Tervo (skp) kertoo, että tuotannon lopettamista pohjustavia merkkejä on jo ollut olemassa. - Uskon, että Kaavin kunta on luvannut Bongille merkittäviä etuja, sillä ei siirrossa muuten olisi järkeä. Toinen juttu on, että onko Bong siirtämässä tuotantoaan Venäjän ja Viron suuntaan. Yhtiö osti vähän aikaa sitten tehtaan Virosta, ja koneita on siirretty sieltä ja täältä Venäjälle, jossa Bongilla on tehdas, sanoo Tervo. Hän toteaa, että Venäjän tehdas takkuilee siinä määrin, että sen varaan tuskin voi laskea tällä hetkellä. Mutta ilmeisesti nämä tapahtumat ovat merkkejä yhtiön johdon suunnitelmista. Osansa asiassa saattaa olla Bongin naapurissa Tampereen Tesomalla sijaitsevalla UPM:n Raflatacin tehtaalla, joka laajentuessaan havittelee Bongin toimitiloja. - Vaikka kirjekuorien menekki laskee hitaasti sähköisen tiedonvälityksen takia, ei nyt ilmoitetulla lopetuspäätöksellä ole tekemistä menekin kanssa. Bong riskeeraa epävarmalla tuotannon siirrolla. Se voi koitua yhtiön tappioksi, jos muut kirjekuorivalmistajat iskevät tähän saumaan. Varapääluottamusmies Timo Tervo muistuttaa, että Tampereen tehdas on Bongin kannattavin yksikkö. Vaikka työnantajan ilmoittama kuorien menekin viiden prosentin vuosialenema pitäisi paikkansa, Tampereen tehtaan lopettaminen ei auta yhtiötä. Ay-liike saatava tositoimiin Maaliskuun alkupuolella alkaneissa yt-neuvotteluissa ratkaistaan tuotannon jatkumisen ohella noin 120 työntekijän ja toimihenkilön kohtalo. Yksi keskeinen kysymys neuvotteluissa on, mitä sopimusta palkanmaksussa noudatetaan. - Kaavilla noudatettaisiin kevyen paperin selvästi alempaa sopimusta, ja sitä on tarjottu Tampereellekin. Meidän on pidettävä kiinni omasta sopimuksestamme, sillä emme voi lähteä palkanalennuksiin hyvin kannattavan tehtaan voittojen kasvattamiseksi. Työnantajat pärjäävät joka tapauksessa globaalitaloudessa, sillä heidän menestyksensä ei ole Suomen varassa, Timo Tervo pohtii. Hänen mielestään nyt tarvitaan koko ay-liikkeen yhteistä kamppailua isänmaattomien kapitalistien toimia vastaan. - Jos työnantajat jatkavat tähän tahtiin, eikä ay-liike puolusta yhtenäisesti suomalaisia työpaikkoja, sen uskottavuus työläisten silmissä kärsii. Nyt pitäisi olla pois työstä niin kauan, että työnantaja huomaa työntekijäin merkityksen yhtiön tulokseen. Satsataanko projekteihin vai perusteollisuuteen? Jos Bongin johdon päätös pitää, menee Tervolta jo toistamiseen paperitehdas alta. Uusperheellisellä Tervolla on kolme pientä lasta ja neljäs tulossa, vaimon tulot koostuvat kotihoidon tuesta. Hän kyselee myös Tampereen päättäjien vastuuta perusteollisuuden säilyttämiseksi paikkakunnalla. - Kaiken maailman näyttäviin projekteihin satsataan, mutta perusteollisuuden työpaikkojen puolesta he eivät ole ääntään korottaneet, sanoo Timo Tervo. UPM:n hallituksen tuore päätös, jonka mukaan yhtiö aikoo irtisanoa Suomessa 3000 työntekijää ja lopettaa kokonaisen tehtaan, järkyttää koko Suomessa. Valkeakoskella Tervasaaren tehtaalta jätetään työtä vaille 120 työntekijää. Tervasaaren tehtaan kunnossapidon luottamusmies Seppo Kuisma on tuohtunut tavasta, jolla Voikkaan tehtaan lopetuksen ja irtisanomisten jälkihoito aiotaan hoitaa. Yhtiön kurssinousun ja osakkeenomistajien miljoonavoittojen kielteiset seuraukset aiotaan maksattaa täysin yhteiskunnan varoilla, sillä apuun huudetaan valtiovaltaa eri muodoissaan. En voi hyväksyä, että UPM turvautuu eläkeputken käyttöön, koska kyseessä ei ole konkurssikypsä yritys vaan miljoonavoittoa tuottava firma. Tämä jos mikä on sosiaalitukien väärinkäyttöä, sanoo Seppo Kuisma. Kaikkia keinoja täytyy tietenkin käyttää irtisanottavien toimeentulon turvaamiseksi, mutta yrityksen tulosta pitäisi voida käyttää hädänalaisten auttamiseksi. EU ja palkkamaltti eivät tuoneet työtä Kuisma muistuttaa myös, että UPM:n päätös toteutuessaan heijastuu paljon laajemmalle kuin 120 irtisanottavan talouteen. Kun kuntien verotulot putoavat ja ostovoiman heikkenemisen seurauksena paikalliset yritykset menettävät, jää lasku tätäkin kautta yhteiskunnan kontolle. Paljon puhuttua yh- Luottamusmies Seppo Kuisma syyttää UPM:ää sosiaalitukien väärinkäytöstä ja vaatii yrityksen voittoja työttömyyden hoitoon. teiskuntavastuuta ei näy UPM: n päätöksessä, sanoo Seppo Kuisma. Hän kohdistaa kritiikkinsä myös Suomen EU-jäsenyyteen ja ay-liikkeen taipumiseen palkkamalttivaatimusten edessä. Kumpikaan ei ole tuonut luvattuja työpaikkoja, vaan näyttää käyvän päinvastoin. Kun palkat muodostavat UPM:n kuluista alasta riippuen 8-14 prosenttia, yhtiö voisi hakea lisää kannattavuutta muilta suunnilta. Esimerkkinä Kuisma mainitsee ylihintaiset ja muutenkin epäonnistuneet yritysostot mm. Saksasta ja Kanadasta. Markkinoita on yritetty vallata keinolla millä hyvänsä, vaikka ne ovat osoittautuneet virheinvestoinneiksi. Lainsäädäntöä on muutettava, jos yritysten ja työpaikkojen halutaan pysyvän Suomessa. Paljon puhuttu muutosturva jäi torsoksi, joten tarvitaan huomattavasti järeämpiä keinoja, sanoo Seppo Kuisma. Suomen kannattavimman paperiteollisuuden suuryrityksen UPM:n ilmoitus 3 600 työntekijän vähentämisestä kuvaa suurpääoman raakaa voitontavoittelua. Yhtiö jakaa omistajilleen osinkoina 392 miljoonaa euroa, mikä on noin kaksi kertaa enemmän kuin se aikoo säästää irtisanomisilla. Lisäksi se aikoo käyttää satoja miljoonia yhtiön omien osakkeiden ostamiseen. Yhtiön johto kerää itselleen lisää optioetuja maksattamalla työntekijöillä johdon tekemiä virheitä. UPM kirjaa metsäteollisuuden julistamasta työsulusta 195 miljoonan euron menetykset, epäonnistuneista yritysosastoista yli 200 miljoonan tappiot ja kartellilakien rikkomisesta 57 miljoonan sakot. Ilman näitä kertaluontoisia eriä yhtiön liikevoitto on yli 100 miljoonaa edellistä vuotta suurempi. UPM:n valmistelemat joukkoirtisanomiset ovat räikeä esimerkki siitä, miten tuhansien työläisten, perheiden ja kokonaisten kuntien työllisyys ja hyvinvointi uhrataan suurpääoman voittojen kasvattamiseksi. Samalla se kertoo pörssikeskeisen kapitalismin kieroutuneesta logiikasta, jossa myös metsäteollisuuden kaltaisen, pitkiin ja suuriin investointeihin perustuvan alan kannattavuutta mitataan suursijoittajien pikavoittojen odotuksilla. Hallitus ei saa väistää vastuutaan Puheet yhtiöiden yhteiskuntavastuusta ovat yhtä tyhjän kanssa, kun lähes päivittäin tulee lisää uutisia joukkoirtisanomisista samaan aikaan kun yhtiöt jakavat ennätysosinkoja. Toisin kuin Matti Vanhasen ja Eero Heinäluoman johtama hallitus esittää, valtiovallalla on mahdollisuus pysäyttää joukkoirtisanomisten vyöry. SKP vaatii työsopimuslain muuttamista niin, että estetään irtisanomisten käyttäminen keinona pörssikurssien ja voittojen kasvattamiseen. Samalla irtisanomiset on tehtävä työnantajille kalliimmaksi, kuten ne ovat useimmissa muissa EU-maissa. Yhtiöiden valtiolta saamat erilaiset tuet on perittävä takaisin UPM:n kaltaisissa irtisanomistilanteissa. Laittamalla pörssikaupalle vero, saattamalla pääomatulot kunnallisveron piiriin ja estämällä veroparatiisien kautta tapahtuvaa veronkiertoa löytyy lisää rahaa työllisyyteen ja kuntien palveluihin. Monissa muissakin yhtiöissä uhkaavat joukkoirtisanomiset ja tuotannon siirtämiset halvemman palkkatason maihin ovat haaste ammattiyhdistysliikkeelle. Irtisanomisten ja työvoiman polkumyynnin lopettamiseksi tarvitaan ay-liikkeen keskinäistä solidaarisuutta, joukkovoimaa ja kansainvälistä yhteistyötä. AKT: n lakko ja monet kansainväliset lakkotaistelut osoittavat, että joukkovoimalla voidaan myös saada tuloksia. SKP:N POLIITTINEN TOIMIKUNTA 14.3.06