N o 1/2013 hinta: 4 euroa KULUTTAJAN Kuluttajaliitto Konsumentförbundet ry www.kuluttajaliitto.fi Haastava bussiliikenne Bussiliikenteen vapautuminen aloittaa joukkoliikennemarkkinoiden vallankumouksen. Joukkoliikenteen matkustajien oikeudet lisääntyvät. Hui, hui huijausta!
Pääkirjoitus Kuluttajaliitto Konsumentförbundet ry nyt myös Facebookissa www.facebook.com/kuluttajaliitto Nappo 1 13 sisällys Toimiva joukkoliikenne on kuluttajien etu ja oikeus 03 Toimiva joukkoliikenne on kuluttajien etu ja oikeus 04 Haastava bussiliikenne 06 Joukkoliikenteen matkustajien oikeudet lisääntyvät 08 Matkatakuu joukkoliikenteen kuluttajansuoja 10 Kilpailun avaaminen joukkoliikenteessä on kuluttajan etu 11 Rytmiaikataulu junamatkustajan etu 12 Skärgårdstrafiken seglar på konkurrens vågor 14 Voiko yksityisiltä kuluttajilta ostaa turvallisesti? 16 Kulutusverotuksessa kiristysten aika 18 Hui, hui huijausta! 20 Puheenjohtajan palsta 21 Napakat 22 Kuluttajaliitto ottaa kantaa 23 Vastaus- ja liittymislomake 24 Pintaa syvemmältä PÄÄTOIMITTAJA Juha Beurling KANNEN KUVA Shutterstock TAITTO Rohkea Ruusu Oy VUOSIKERTA 15 e PAINOSMÄÄRÄ 5000 kpl, ISSN: 1796 4547 PAINOPAIKKA Lönnberg Print&Promo, Helsinki 2012 Seuraava lehti ilmestyy 15.6.2013. Aineistot tulee jättää 22.5.2013 mennessä. Kuluttajan Napon tekstisisältöä saa vapaasti kopioida, levittää, näyttää ja esittää seuraavilla ehdoilla: 1) Kirjoittaja on ilmoitettava sillä tavoin, kuin se on ilmoitettu kirjoituksen yhteydessä. Lisäksi lähteenä on mainittava Kuluttajan Nappo -lehti. (Esimerkiksi: N.N., Kuluttajan Nappo 3/2007.) 2) Kirjoituksia saa muunnella (esimerkiksi lyhentää) sillä edellytyksellä, että tekstin asiasisältö ei muutu. Muu käyttö on sallittua tekijänoikeuslainsäädännön sallimassa laajuudessa. Lähes jokainen meistä käyttää tai on käyttänyt joukkoliikennettä muodossa tai toisessa. Meillä kaikilla on myös kokemuksia joukkoliikenteestä, sen toimivuudesta, laadusta ja täsmällisyydestä. Harva asia tuntuu suututtavan ihmisiä enemmän kuin kylmällä talvipakkasella tai kaatosateella myöhässä olevan linjaauton tai junan odottaminen varsinkin silloin kun on kiire töihin tai lapsia hakemaan. Toisaalta toimivaa joukkoliikennettä pidetään helposti itsestäänselvyytenä. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä maailmassa on todella paljon esimerkkejä säännönmukaisesti huonommasta joukkoliikenteestä kuin mihin olemme täällä Suomessa tottuneet. Suomalaiset joukkoliikennepalvelujen kuluttajat elävät kovin erilaisissa ympäristöissä. Yhtenä ääripäänä ovat erittäin harvaan asutut seudut, joissa joukkoliikennettä on joskus vaikea saada toimimaan. Toisessa ääripäässä on Helsingin tiheästi asutettujen alueiden toimiva joukkoliikenneverkosto. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö joukkoliikenteen kehittämiseksi olisi tehtävä töitä kaikkialla maassamme. Nykyinen hallitus on kirjannut joukkoliikennepoliittista tavoitteitaan hallitusohjelmaansa. Ohjelmassa todetaan, että liikenteen päästöjä vähennetään muun muassa tukemalla joukkoliikennettä. Joukkoliikenteen palvelutasoa parannetaan, tavoitteena matkustajamäärien kasvu ja yksityisautoilun vähentäminen. On pyrittävä suunnitelmalliseen yhdyskuntarakenteeseen. Liityntäpysäköintipaikoituksia on lisättävä. Otetaan käyttöön valtakunnallinen joukkoliikenteen lippujärjestelmä, jossa yhdellä matkakortilla voi matkustaa kaikissa joukkoliikennevälineissä. Toteutetaan valtakunnallinen joukkoliikenteen aikataulu- ja reittipalvelu. Edistetään kaupunkiseutujen lähiraideliikenteen kehittämistä. Suurten kaupunkien joukkoliikennetukea korotetaan tinkimättä joukkoliikenteen ostoista. Työmatkalippua kehitetään helppokäyttöisemmäksi ja sen houkuttelevuutta parannetaan. Toimiva, kohtuuhintainen ja laadukas joukkoliikenne on suomalaisen kuluttajan oikeus. Tämä oikeus ei vielä toteudu kaikkialla maassamme. Itse asiassa maassamme on vielä paljon tehtävää, jotta saamme joukkoliikennepalvelut edes välttävälle tasolle kaikkialla maassamme. Tämä ei ole helppo tehtävä, mutta siihen on pyrittävä. Näin edistämme kuluttajien välistä tasa-arvoa ja edistämme kestävää kehitystä. Kuluttajaliitto tulee seuraamaan, että maamme hallitus pitää kiinni yllä mainituista lupauksistaan. Juha Beurling Pääsihteeri JULKAISIJA Kuluttajaliitto Konsumentförbundet ry, Malminrinne 1 B, 00180 HELSINKI puhelin (09) 454 2210, info@kuluttajaliitto.fi, www.kuluttajaliitto.fi 2 3
Juna- ja bussimatkustajien ylivoimaisella enemmistöllä on ollut taskussaan opiskelija- tai eläkeläiskortti. Haastava bussiliikenne Bussiliikenteen vapautuminen aloittaa joukkoliikennemarkkinoiden vallankumouksen. kuvat shutterstock Kenties yllättävintä kuitenkin on, etteivät juna ja bussi ole kunnolla kilpailleet edes keskenään. Bussiliikenteessä nopeimmat pikavuorotkin ovat kierrelleet sellaisten välipaikkojen kautta, joita juna ei ole palvellut. EU:n joukkoliikennemarkkinat vapautuvat asteittain kilpailulle. Bussiliikenne kulkee edellä ja rautatiet seuraavat muutamia vuosia perässä. Parhaillaan eletään siirtymäkautta, jonka aikana vanhat bussiliikenteen yksinoikeudet asteittain päättyvät. Viimeistään vuonna 2019 ollaan kokonaan tavoitetilassa, jossa yksinoikeuksia voidaan edelleen antaa, mutta vain kilpailun kautta. Mitä mullistus merkitsee kuluttajille? Miksi yksityisautosta tuli kaukoliikenteen markkinajohtaja? Joukkoliikenne on ollut Suomessa äärimmäisen säänneltyä. Junaliikenne on ollut puhdasoppinen monopoli. Kun junapuolella kilpailua ei ole ollut, bussipuolellakin sitä on ollut vain marginaalisesti. Bussiliikenne on ollut hyvin staattinen johtuen vanhasta linjaliikennelupamallista, jossa uusia vuoroja myönnettiin vain tarpeesta ja jossa toisaalta olemassa oleviin lupiin oli etuoikeus niitä hallinneella yhtiöllä. Lähes aina tarpeen katsottiin olevan tyydytetty olemassa olevilla vuoroilla, jolloin uusia ei myönnetty. Kenties yllättävintä kuitenkin on, etteivät juna ja bussi ole kunnolla kilpailleet edes keskenään. Bussiliikenteessä nopeimmat pikavuorotkin ovat kierrelleet sellaisten välipaikkojen kautta, joita juna ei ole palvellut. Juna on saanut hallita suurten kaupunkien välistä päästä-päähän-matkustusta, sillä kiertelevä bussi on ollut hidas. Toisaalta juna ei haastanut busseja välipaikkojen liikenteessä, jolloin bussien ei tarvinnut niissä kilpailla hinnalla. Lopputuloksena yksityisautosta tuli liikkumisen markkinajohtaja. Kun suomalainen hankkii auton joka tapauksessa esimerkiksi jo kesämökkiä varten, ei yksittäisen matkan kustannuksiksi tarvitse laskea kuin polttoaine. Jo yhden matkustajan tapauksessa oman auton bensat ovat saattaneet tulla halvemmaksi kuin aikuisen juna- tai bussilippu. Juna- ja bussimatkustajien ylivoimaisella enemmistöllä on ollut taskussaan opiskelija- tai eläkeläiskortti. Alennuskortiton valtaväestö on kulkenut omalla autolla ja joukkoliikenne on jäänyt vähemmistön vaihtoehdoksi. Halpabussien tulo enteilee suurta muutosta kaukoliikenteessä Jo siirtymäkaudella on saatu esimakua kilpailun avautumisesta. Halpabussit ovat haastaneet junan tarjoamalla suo- ria ja siten mahdollisimman nopeita reittejä suurten kaupunkien välillä. Kysyntäperusteisen hinnoittelun avulla hinta on saatu painettua tasolle, joka haastaa junan lisäksi myös yksityisautomatkan bensan. Halpabussien halpuus ei perustu muita pienempiin kuluihin vaan korkeampaan täyttöasteeseen. Kun yhden bussivuoron kustannuksia on jakamassa 20 matkustajan sijaan 50 matkustajaa, on hinta halvempi. Toistaiseksi halpabussireittejä on vähän ja vuorotarjontaa on niukasti johtuen vielä voimassa olevista yksinoikeuksista. Odotettavissa kuitenkin on, että siirtymäkauden loputtua halpabussien tavasta toimia on tullut perusmalli kaukoliikenteeseen. Näinhän on käynyt lentoliikenteessäkin. Onnistuessaan muutos tarkoittaa yksityisautoilun kasvun pysäyttämistä ja edullisempaa matkustamista myös junissa, sillä niidenkin on ensimmäistä kertaa vastattava bussien haasteeseen. Paikallisliikenteessä suurimmat muutokset keskisuurissa kaupungeissa Pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella bussiliikenteen suunnittelu on ollut viranomaisten käsissä jo pidemmän aikaa. Tavoitteena on ollut joukkoliikenteen markkinaosuuden maksimoiminen ja joukkoliikenteen suunnittelu on nähty osana muuta kaupunkisuunnittelua. Muilla kaupunkiseuduilla suunnittelua on ohjannut yksinoikeudella toimivien bussiyritysten voiton maksimoiminen. Niilläkin seuduilla bussiliikennettä on toki tuettu verovaroin, mutta tulokset ovat olleet tehottomia. Yhtä joukkoliikennetukeen käytettyä veroeuroa kohden esimerkiksi Jyväskylässä, Lahdessa, Kuopiossa ja Oulussa on saatu synnytettyä murto-osa joukkoliikennematkoja verrattuna vaikka Tampereeseen. Kaupunkiliikenteessä suurimmat muutokset tullaankin näkemään keskisuurissa kaupungeissa, jossa joukkoliikenteen suunnittelu siirtyy bussiyhtiöiltä viranomaisille. Se merkitsee suunnitteluajattelun muutosta tuotantolähtöisestä matkustajalähtöiseksi. Yksityiset yritykset huolehtivat edelleen varsinaisesta ajamisesta, mutta urakat ansaitaan kilpailussa. Aikataulujen ja linjaston kehittämisen lisäksi kuluttaja voi saada aiempaa monipuolisempia lipputuotteita. Ainakin asia on kuntien päätettävissä toisin kuin vanhassa mallissa, jossa yksityiset yritykset ovat päättäneet hinnoittelusta. 4 5
Joukkoliikenteen matkustajien oikeudet lisääntyvät EU:n juuri voimaan tulleet asetukset parantavat linja-autoja laivamatkustajan oikeuksia. Laivan saapuessa myöhässä määränpäähänsä matkustajalla on oikeus korvaukseen. Korvaus on 25 prosenttia lipun hinnasta, jos laiva on myöhässä vähintään: 1 tunnin, jos aikataulun mukainen kesto on enintään 4 tuntia 2 tuntia, jos aikataulun mukainen kesto on yli 4 tuntia, mutta enintään 8 tuntia 3 tuntia, jos aikataulun mukainen kesto on yli 8 tuntia, mutta enintään 24 tuntia 6 tuntia, jos aikataulun mukainen kesto on yli 24 tuntia teksti timo niemi kuvat shutterstock Kaksi Euroopan unionin antamaa joukkoliikenteen matkustajien oikeuksia koskevaa asetusta on tullut äskettäin voimaan. Matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä annettu asetus tuli voimaan viime vuonna 18. joulukuuta ja matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä annettu asetus 1. maaliskuuta. Aikaisemmin EU on antanut vastaavat asetukset lentomatkustajien ja rautatiematkustajien oikeuksista. Laivamatkustajan oikeudet Uuden asetuksen mukaan lähdön peruuntuessa tai viivästyessä yli 90 minuuttia laivayhtiöllä on velvollisuus tarjota maksutta välipaloja, aterioita ja virvokkeita kohtuullisessa suhteessa odotusaikaan. Jos majoittuminen on välttämätöntä, matkustajalle on tarjottava majoitus aluksella tai maissa, kun se on mahdollista. Majoituskustannukset maissa voidaan rajoittaa 80 euroon yöltä ja enintään kolmeen yöhön matkustajaa kohti. Lisäksi matkustajalle on järjestettävä sataman ja majoituspaikan välinen kuljetus. Matkustajalla on lisäksi oikeus vaatia uutta matkareittiä lopulliseen määränpäähän mahdollisimman pian ilman lisämaksuja. Vaihtoehtoisesti matkustaja voi perua matkan ja saada lipun hinnan takaisin seitsemässä päivässä. Palautusta voi vaatia kultakin peruuntuvalta matkan osalta ja jo tehdyltä matkalta, jos se on alkuperäisen matkasuunnitelman kannalta hyödytön. Matkustajalle pitää myös järjestää viivytyksettä maksuton paluumatka matkalipun mukaiseen lähtöpaikkaan. Korvaus on 50 prosenttia lipun hinnasta, jos viivästyksen kesto on kaksinkertainen. Menopaluulipuissa korvaus lasketaan puolesta lipun hinnasta, jos viivästys koskee vain jompaakumpaa suuntaa. Valitus laivayhtiölle on tehtävä laivayhtiölle kahdessa kuukaudessa siitä, kun viivästys tai peruutus tapahtui. Oikeudet eivät koske aluksia, jotka saavat kuljettaa enintään 12 matkustajaa tai joiden miehistö on alle 3 henkeä. Asetusta ei sovelleta myöskään alle 500 m yhdensuuntaisilla matkoilla tai laivalla tehtävillä retkillä tai kiertoajeluilla. Vammaisille ja liikuntarajoitteisille matkustajille taataan oikeus syrjimättömään kohteluun ja maksuttomaan apuun. Lisäksi asetuksessa säädetään matkustajille annettavista tiedoista ja valitusten käsittelystä. Linja-automatkustajan oikeudet Uudet linja-automatkustajan oikeudet koskevat erityisesti kaukoliikenteen (yli 250 km) matkustajia. Heille on tulossa oikeus muun muassa riittävään apuun (kuten välipaloihin, aterioihin, virvokkeisiin ja tarvittaessa hotellimajoitukseen enintään kahdeksi yöksi enintään 80 eurolla yötä kohden), jos aikataulun mukaan yli kolme tuntia kestävä matka peruuntuu tai viivästyy yli 90 minuuttia. Lisäksi heille on taattava lipun hinnan palautus tai uudelleenreititys, jos linja-autossa ei ole matkustajalle paikkaa ylivarausten takia tai jos aikataulun mukainen lähtö peruuntuu tai viivästyy yli kaksi tuntia. Jos liikenteenharjoittaja ei pysty reitittämään matkustajaa uudelleen tai palauttamaan lipun hintaa, matkustajalle on maksettava 50 prosentin korvaus lipun hinnasta. Asetuksessa säädetään myös tiedottamisesta matkan peruuntuessa tai viivästyessä. Asetuksessa säädetään myös vammaisten tai liikuntarajoitteisten matkustajien avustamisesta ja syrjimättömästä kohtelusta. Kaikille matkustajille on matkan pituudesta riippumatta taattava oikeus syrjimättömään kohteluun kansallisuuden perusteella hintojen ja sopimusehtojen osalta. Lisäksi kaikkia matkustajia koskevat vähimmäissäännöt ennen matkaa ja matkan aikana annettavista tiedoista sekä matkustajien oikeuksia koskevista tiedoista sekä valitusten käsittelystä. Kaikille matkustajille on matkan pituudesta riippumatta taattava oikeus syrjimättömään kohteluun kansallisuuden perusteella hintojen ja sopimusehtojen osalta. 6 7
Matkatakuu joukkoliikenteen kuluttajansuoja Peruuntuneen tai myöhästyneen päivittäismatkan aiheuttamaa haittaa ei usein voi korvata toisella matkalla, eikä taksikulu ole merkittävin kuluttajalle aiheutuva vahinko. 0% 10% 20% 30% 40% 50% 1 min 3% 3 min 30% Suomessa on kohtuullisen hyvä kuluttajansuoja tavanomaisissa kulutustavaroissa. 5 min 49% TEKSTI Antero Alku kuvat Elina Manninen 10 min 15% 15 min 2% Tuotteita ei voi myydä rikkinäisinä eikä niin huonoina, että ne kestävät vain muutaman käyttökerran. Vastuu on tuotteen myyjällä, eikä kuluttajaa saa juoksuttaa selvittämään ongelmia maahantuojien tai valmistajien kanssa. Mutta jos bussia ei tule tai juna jättää siinä seisot aika kuluu ja luultavasti myöhästyt töistä, lääkäriltä, elokuvasta tai jopa laivalta tai lennolta. Matkustajan kuluttajansuojassa on vielä tekemistä. Liikkumistottumustutkimuksissa on selvitetty, että suomalaiset tekevät päivittäin matkoja, joiden pituus on puolesta tunnista tuntiin. Toisin kuin lento-, laiva- tai junaliikenteessä, näille lyhyille päivittäisille matkoille ei ole mahdollista järjestää korvaavaa palvelua muuten kuin siten, että kuluttaja tilaa itse tak- sin tai ottaa ajoon oman auton. Mutta sekään ei välttämättä ole ratkaisu. Autoliikenteen luonteeseen kuuluvat ruuhkat ja nopeusrajoitukset voivat merkitä, ettei taksi tai autokyyti kykene korvaamaan menetettyä matkaa. Pelkästään bussin tai junan turhaan odottamiseen mennyt aika voi jo olla liikaa. Peruuntuneen tai myöhästyneen päivittäismatkan aiheuttamaa haittaa ei usein voi korvata toisella matkalla, eikä taksikulu ole merkittävin kuluttajalle aiheutuva vahinko. Suurempia kuluja ja myös harmillisempia vahinkoja tulee lääkäreiden vastaanottomaksuista, teatteri- ja konserttilipuista sekä peruuntuvista palavereista ja muista työasioista. Korvausta vai luotettavaa palvelua Helsingin seudun liikennekuntayhtymä HSL on kaavaillut matkatakuuta, jossa kuluttajalla on oikeus saada enintään 50 euron taksikulukorvaus, jos palveluhäiriö johtaa vähintään 20 minuutin myöhästymiseen. Matkatakuu ei ole vielä tullut voimaan. HSL:n laskelman perusteella arkipäivisin tulisi korvattavaksi noin 100 matkatakuukorvausta. Korvausten piirissä olisivat käytännössä vain huonon joukkoliikennepalvelun alueet, sillä suuri osa HSL:n linjoista ajaa niin tiheällä vuorovälillä, että seuraava bussi tai juna hoitaa perille vähemmällä kuin 20 minuutin myöhästymisellä. Viime vuosien lumitalvet jäisivät myös takuun ulkopuolelle. Sää on ylivoimainen este, ja jos lisäksi on ilmoitettu etukäteen, että häiriöitä on, ilmoitus vapauttaa takuusta. Kuluttajan kannalta tällainen matkatakuu on pitkälti turha, mitä tukee HSL:n oma kyselytutkimuskin. Suunniteltu 20 min 1% matkatakuu turvaa taksikyytejä sinne, missä käyttö on vähäistä, kun vuorovälikin on yli 20 minuuttia. Jos ennakkoilmoitus vapauttaa takuusta, kuluttajan on vaihdettava joukkoliikenne autoiluun. Esimerkiksi töistä ei voi olla poissa vain ilmoittamalla ennakkoon. Matkatakuu kuluttajan lähtökohdasta Kuluttaja kaipaa joukkoliikenteeltä luotettavuutta. Matkatakuun ehdot tulee määritellä niin, että liikenteen tilaajalle ja viime kädessä liikennettä tuottaville bussi-, juna-, metro- ja raitioliikennöitsijöille on edullisempaa huolehtia liikenteen luotettavuudesta kuin maksaa korvauksia. Tällaista korvausperustetta on ehkä vaikea laskea ennalta, mutta kuluttajan näkökulmasta matkatakuu on määriteltävissä. Ihmisten käytännön elämän ja eurooppalaisen yleisen joukkoliikenteen käytännön sekä HSL:n oman kyselytutkimuksen mukaan matkatakuun sopiva raja-arvo on 10 minuuttia. Se on Euroopassa yleinen joukkoliikenteen perusvuoroväli ja myös aika, jonka voi kohtuudella edellyttää varattavaksi matkustamisen pelivaraksi. 10 minuutin ylittävä matka-aika luvatusta johtaisi korvausvelvollisuuteen. Luvattuun matka-aikaan tulee lukea koko matkaketju. HSL:n reittioppaan ilmoitus siitä, ettei vaihtoyhteyksiä taata, ei voi vapauttaa vastuusta. Sillä vaihdot eivät ole kuluttajan vaan myyjän valinta siitä, miten se palvelutuotteensa valmistaa. Laaja korvausvelvollisuus Sääolosuhteita ei voi kuitata ennakkoilmoituksella, vaan myyjän tulee kertoa HSL:n oma haastattelututkimus osoittaa, että 10 minuuttia ylittävät myöhästymiset ovat vastaajien mielestä kohtuuttomia ja siten 10 minuutin raja on sopiva matkatakuun rajaksi. ennalta, minkälaisessa säässä palvelu toimii. Vapautus palvelun tuotantovastuusta tulee vasta sitten, kun luvatut sääolot on ylitetty. Liikenteen kokonaisuuden kannalta pitäisi olla niin, että vaikeassa säässä ihmiset voivat jättää autonsa kotiin ja turvautua mieluummin joukkoliikenteeseen, ei toisin päin. Korvausvelvollisuuden on oltava sekä korvaavasta matkasta että myöhästymisen aiheuttamasta välittömästä vahingosta. Esimerkiksi peruuntunut vastaanottomaksu tai käyttämättä jääneet teatteriliput tulevat hyvitettäviksi, samoin laiva- tai lentoliput. 8 9
Kilpailun avaaminen joukkoliikenteessä on kuluttajan etu TEKSTI Kirsikka Siik puheenjohtaja, Suomen Liikenneliitto SuLi ry Joukkoliikennesektorilla kilpailu on avautumassa bussiliikenteen lisäksi rautateiden henkilöliikenteessä. Aiheeseen liittyy monia epäluuloja ja pelkoja. Syynä näihin lienee epätietoisuus kilpailun tavasta ja sisällöstä, arvellaan Suomen Liikenneliitto SuLi ry:ssä. Rytmiaikataulu junamatkustajan etu TEKSTI: Juha P. Korhonen, varapuheenjohtaja, Suomen Rautatiematkustajat ry Kilpailun avautumisen merkityksestä ja toivottavasta toteutustavasta tuntuu olevan useita erilaisia käsityksiä. EU-lainsäädäntö sallii joukkoliikenteen kilpailun järjestämiseen lukuisilla vaihtoehtoisilla malleilla. Koska kiskokapasiteettia on tarjolla rajallinen määrä, on kuluttajan näkökulmasta äärimmäisen merkittävää, mikä toteutusmalli erityisesti rautateillä valitaan. Täysin vapaan markkinaehtoisen kilpailun mallissa yritys voi tuottaa joukkoliikennepalvelua missä, milloin ja miten parhaaksi näkee. Vaarana on kerman kuorinta : palvelutarjontaa vilkkaimmille reiteille syntyy yli tarpeen, sen sijaan hiljaisemman liikenteen reiteille tuskin lainkaan. Raidekapasiteetista esimerkiksi Helsingin ja Tampereen välillä tulisi tällä mallilla varmasti ankaraa kilpailua, sen myötä myös paineita useampien rinnakkaisten raiteiden rakentamiseen, jotta kaikki kilpailevat yhtiöt junineen mahtuisivat reitille. Yritysten näkökulmasta tämä malli on edullisin, sillä yhteiskunta joutuu silloin tilaamaan ostopalveluna liikenteen reiteille, joille sitä ei markkinaehtoisesti synny. Tilaaja-tuottaja-mallissa tilaaja (valtio, ELY tai seudullinen joukkoliikenneviranomainen) määrittelee reitit, vuoro- välin, kaluston minimivaatimukset yms. palvelutason ja valitsee hinta- tai laatukilpailutuksen perusteella liikennöitsijän eli tuottajan. Tuottajien välinen kilpailu vaikuttaa hintatasoon. Lipputulot mutta samalla myös kannattavuusriskit kantaa joko tilaaja (ns. bruttomalli) tai tuottaja (ns. nettomalli). Kuluttajan näkökulmasta tämä joukkoliikenteen järjestämisen malli takaa markkinaehtoista mallia varmemmin liikennettä myös hiljaisille reiteille. Ruotsissa rautateiden henkilöliikenteen kilpailun avaaminen on laskenut lippujen hintoja ja lisännyt junaliikenteen tarjontaa. Rautatiekeskustelussa on jäänyt vähälle huomiolle yksi merkittävä rautatiekeksintö, nimittäin junien rytmittäminen. Aiemmin jokaiselle kaukojunalle laadittiin yksilöllinen aikataulu. Junamäärän kasvaessa näiden sovittaminen järkeväksi kokonaisuudeksi tuli vaikeaksi. Ongelman helpottamiseksi junat laitettiin kulkemaan tasaisin välein. Saman reitin junien aikataulut poikkesivat toisistaan vain junavälin verran. Näinhän on toimittu lähiliikenteessä jo vuosikymmeniä. Sveitsissä tästä kehitettiin koko maan kattava järjestelmä. Tällaisessa integroidussa rytmiaikataulussa liikenne jaetaan linjoiksi. Kunkin linjan sisällä junat ovat yhtä nopeita kulkien tasaisin välein. Jokaiselle linjalle laaditut kaavat sovitetaan yhteen. Ei enää käsitellä satoja yksittäisiä junia vaan kokonaisia linjoja. Sivutuotteena aikataulut ovat matkustajien kannalta huomattavasti selkeämpiä ja helpommin muistettavia. Rytmittäminen tehostaa myös liikenteenhoitoa, jolloin samoin resurssein voidaan ajaa useampia ja nopeampia junia. Linjat vaikuttavat toisiinsa solmupisteissä, joiden väliset ihanteelliset matka-ajat voidaan rytmityksen ansiosta määritellä. Rytmiaikataulusta on useita vaihtoyhteydet toteuttavia versioita, jotka poikkeavat toisistaan portaittain. Junan nopeuttamisesta ei ole hyötyä, ellei siten saavuteta seuraavaa tasoa. Radanpidon kannalta menetelmästä on erityistä hyötyä. Linjan kaikkien junien asettamat vaatimukset radalle ovat samat, joten rata kannattaa kunnostaa vain tälle aikataulun vaatimalle tasolle. Toisaalta rataan kannattaa tehdä suurehkojakin parannuksia, sillä ne hyödyttävät linjan kaikkia junia. Investoinnit voidaan mitoittaa siten, että niiden hyöty on mahdollisimman suuri. Toisaalta vältytään tekemästä toimia, joita ei kuitenkaan voida hyödyntää. Nyt Suomessa yritetään noudattaa kolmituntirytmiä eli perusjunaväli on kolme tuntia. Tämän palvelutaso on heikko, joten sitä on täydennetty lisäjunin. Se johtaa aikataulun sekavuuteen ja liikennöinnin tehottomuuteen. Samoin resurssein voitaisiinkin siirtyä kaksituntirytmiin, jonka antama hyöty olisi oleellisesti suurempi. Nyt hyvästä ideasta ei saada läheskään kaikkea mahdollista hyötyä irti. Puuttuu myös riittävän kauaskantoinen suunnittelu. 11
Skärgårdstrafiken seglar på konkurrens vågor Finland är inte bara de tusen sjöarnas land utan även de tusen öarnas land. TEKSTI ja kuvat: Vesa Rantala Bergöfarjan har tagit fyra bilar en vanlig vintereftermiddag från ön till fastalandet, en sträcka på en dryg kilometer. Färjan trafikerar enligt en tidtabell, varje tjugonde minut från var sin brygga. På Bergö bor 500 människor och sommartid fyrdubblas befolkningen. VD för Finlands Skärgårdsrederi Veijo Hiukka ser på Skärgårdshavet på kartan. Det statsägda rederiet är än så länge den största trafikanten på skärgårdsrutterna. Finland är inte bara de tusen sjöarnas land utan även de tusen öarnas land. Uppskattningsvis finns det 56 000 sjöar i vårt land medan antalet öar rentav är 76 000. På över femhundra öar finns permanent befolkning även om ön saknar en fast vägförbindelse. Därmed bor nästan 9 000 finländare bakom en färje-, förbindelsefartygseller båtresa. Om man därtill beaktar fritidsbebyggelsen på samma öar är invånarantalet betydligt högre, uppemot 60 000. Ett par hundra skärgårdsbor lever ensamma eller i den utsträckningen avskilda från fartygsrutterna att de får ty sig till egen båt. Lagen förutsätter att staten sköter om skärgårdsfolket och garanterar dem adekvata trafikförbindelser. Den finländska skärgårdstrafiken är välorganiserad och i sitt slag unik i hela världen, framför såväl servicenivåansvarig Sirpa Vanhala vid NTM-centralen i Egentliga Finland som verkställande direktör för Finlands Skärgårdsrederi Veijo Hiukka. Skötseln av skärgårdstrafiken är koncentrerad till Åbo. Närings-, trafik- och miljöcentralen i Egentliga Finland är det statliga organet som anordnar trafiken. Det helt statsägda bolaget Finlands Färjetrafik i Åbo trafikerar under namnet Finferries landsvägsfärjorna medan dotterbolaget Finlands Skärgårdsrederi ombesörjer trafiken på nästan alla förbindelsefartygsrutter på Skärgårdshavet. Landskapet Åland ansvarar för sina egna rutter. Gamla fartyg i trafiken Konkurrensen är redan ett faktum för förbindelsefartygstrafiken. Inom en snar framtid lär den bli verklighet även för persontrafiken på järnvägen. Från skärgården hörs dock kritiska röster om nuläget. Skärgårdsborna är inte nöjda med de fartyg varmed de efter konkurrensutsättningen valda rederierna trafikerar. Fartygen är helt enkelt för gamla skorvar. Tidtabellen håller inte då fartygen är tvungna att kämpa sig fram genom isen. VD Hiukka uppskattar att ett förbindelsefartyg kan användas i 30 år. I dag ses i skärgården farkoster som redan har 50 år på nacken. De nya företagarna har införskaffat t.ex. norska fjordbåtar som visat sig vara oanpassade till de krävande vinterförhållandena i Skärgårdshavet. De har sedan blivit servade och lappade. Genom konkurrensutsättningen har fartygsbeståndet bara föråldrats, säger Hiukka och medger att Skärgårdsrederiet har förlorat rutter i konkurrensen med de nya företagen, som inte är traditionella rederier utan småföretagare med någorlunda erfarenhet av vattentrafik. Landsvägsfärjorna röner inte mycken kritik. Den ena av Bottenhavets två landsvägsfärjor kör mellan Bergö i Malax och vindkraftparken på Bräckskäret i Korsnäs. Sträckan är 1 166 meter och färden tar knappa tio minuter. Varje nionde Malaxbo bor på Bergö. Det motsvarar 500 invånare, och kommundirektör Mikko Ollikainen säger att årligen en del nya familjer flyttar till ön. Färjtrafiken löper bra, kommenterar kommundirektören och berättar dessutom att en fest är inplanerad senare i år för att fira att 50 år förflutit sedan färjtrafiken inleddes. På vissa färjor i Skärgårdshavet och på Karlörutten i norr har skärgårdsborna förkörsrätt. Att så är inte fallet i rusningstider kan en och annan skärgårdsbo intyga. Därför borde man behöva polisen som övervakare. Förkörsrätt beviljas enbart genom skild anhållan. Utryckningsfordon och bussar har naturligtvis företräde till färjor och fartyg. Servicenivåansvarig vid NTM-centralen Sirpa Vanhala säger att alla anbudsgivare står på samma linje i kon- kurrensutsättningen. Först granskar man att offerten uppfyller alla de krav som ställs på fartyg, utrustning, besättning, tidtabell, säkerhet osv. De tjänstleverantörer som klarar de angivna kriterierna får ta del i den andra omgången. Nu öppnas de kuvert som avslöjar offertsumman. Den förmånligaste prislappen segrar alltid. Landkrabbor åker snålskjuts Landsvägslagen stipulerar att det är avgiftsfritt att använda landsväg och en färjesträcka hör till landsvägen. Lagen om främjande av skärgårdens utveckling vill skapa möjligheter till utkomst, basservice och samfärdsel i skärgården. Därför bör staten se till att skärgårdsbor erbjuds en erforderlig trafik- och transportservice, som även är smidig och avgiftsfri eller prismässigt skälig. Från och med 2009 är det avgiftsfritt att åka med alla förbindelsefartyg på Skärgårdshavet utom de fartyg som på sommaren trafikerar på den så kallade ringvägen i Åbolands norra skärgård. Dessutom kostar vissa rutter på Finska viken, t.ex. i Raseborg och Sibbo, där det finns så kallad understödd trafik. Nästa år skall Finlands Skärgårdsrederi vidga sin verksamhet till Finska viken, berättar VD Hiukka. Rederiet börjar med ett nytt fartyg trafikera rutter från Kotka och Pyttis. Förbindelsetrafiken är avsedd enkom för skärgårdsbor, poängterar Sirpa Vanhala. Alla andra får njuta av friska sjöresor till på köpet. Båtfärden är en förlängning av vägförbindelsen och inte ett transportmedel. Skärgårdstrafiken är inte någon billig sak. I årets budget har man anvisat 60 miljoner euro för ändamålet. De 41 landsvägsfärjorna slukar 47 miljoner av beloppet. Förbindelsefartygen trafikerar 16 rutter och transporterar 180 000 passagerare samt 45 000 fordon per år och på två rutter även mjölkbilar. VD Hiukka uppskattar att fördelningen mellan skärgårdsbor och turister är jämn. På landsvägsfärjorna räknar man 10 miljoner resenärer per år. 12 13
Voiko yksityisiltä kuluttajilta ostaa turvallisesti? Moni meistä ostaa toisilta kuluttajilta erilaisia tavaroita käytetyistä vaatteista autoon tai jopa miljoonan euron hintaisia purjeveneitä. Mitä johtava lakimies Tuula Sario ei ostaisi yksityiseltä myyjältä? Mistä tietää, ettei ole ostamassa varastettua tavaraa? Auttaako kukaan ongelmatilanteissa? Nettihuutokaupan pitäjillä ei ole enempää vastuuta kuin yksityisillä myyjilläkään, joten mielestäni niistä ostaminen ei ole turvallisempaa kuin muukaan yksityishenkilöiltä ostaminen. teksti Kaisa Pannimaa-Pätsi kuva Soile Kallio Tuula Sario ei ostaisi yksityiseltä myyjältä mitään, jos hän ei ole täysin vakuuttunut tuotteen kunnosta ja alkuperästä. Missään tapauksessa hän ei ostaisi mitään konetta tai laitetta. Hän toteaa myös, että toiselta kuluttajalta ostaessa on hyvä muistaa, että on valmis heittämään rahansa kankkulan kaivoon. Lisäksi on tärkeää pitää mielessä, että myyjä voi hävitä kuin tuhka tuuleen, jolloin isompaakaan ostosta ei voi palauttaa tai pyytää hyvitystä virheestä. Mistä tietää, että ei ole ostamassa varastettua tavaraa? Sitä ei voi ihan vedenpitävästi tietää. Mikäli tuotteen mukana on joko ostokuitti, takuutodistus, huoltokirja tai ohjekirja/vihko voi olla varmempi siitä, että tuote ei ole varastettu. Yhtenä varoitusmerkkinä on se, että myytävä tuote on selvästi markkinahintaa halvempi. Mikäli myyjä pyytää rahat muulle kuin omalle tililleen, silloin pitäisi hälytyskellojen soida. On hyvä muistaa, että varastetut sarjanumeroiset tavarat voidaan jäljittää helposti, jolloin ostaja menettää sekä ostamansa tavaran ja useimmiten myös rahan, jonka on siihen sijoittanut. Jos esimerkiksi toiselta kuluttajalta ostetussa autossa on jokin vika, jota myyjä ei ole kertonut, miten pitää toimia? Ensin pitää ottaa yhteys myyjään ja kertoa virheestä ja mahdollisista vaatimuksistaan. Yhteydenoton kannattaa olla asiallinen, esimerkiksi myyjän syyttäminen huijariksi ei edistä sovintoon pääsyä. Mikäli myyjän kanssa ei pääse sopimukseen, asian voi viedä käräjäoikeuteen. Yksityisten välisessä kaupassa on tärkeää huomioida, että kaupat eivät ole kuluttajasuojalainsäädännön piirissä. Tämän vuoksi kuluttajaneuvojat eivät voi auttaa ongelmatilanteissa ja riidat ratkaistaan käräjäoikeudessa. Hyvin harvoin riitoja puidaan käräjäoikeudessa, koska se on erittäin kallis prosessi. Moni ostaa tuotteita netissä toimivista huutokaupoista. Onko mielestäsi turvallisempi ostaa sitä kautta? Nettihuutokaupan pitäjillä ei ole enempää vastuuta kuin yksityisillä myyjilläkään, joten mielestäni ei ole. Millaisia vinkkejä antaisit yksityisiltä henkilöiltä tavaroita ostaville kuluttajille? Kuten aina kaupankäynnissä ostajan velvollisuus on tarkastaa ostamansa tavara huolella ja myyjällä on velvollisuus kertoa kaikki viat ja puutteet myymistään tavaroista. Vaatisin kaikista ostoksista kuitin, jos on pienikin riski, että voi tulla tarve valittaa. (Lisäksi suuremmista kaupoista kuten autot ja veneet pitää tehdä kauppakirja). Haastattelun lopuksi johtava lakimies Tuula Sario muistuttaa, että jokaisen kuluttajan kannattaa liittyä Kuluttajaliitto - Konsumentförbundet ry:n jäseneksi Me olemme ainoa taho, joka auttaa jäseniään myös kahden kuluttajan välisissä kaupoissa. 14 15
Valmisteverot ovat tyypillisesti haittaveroja, joita maksetaan vain tietyistä hyödykkeistä, kuten esimerkiksi energiasta, alkoholista ja tupakasta. Yleensä niiden vero on kiinteä summa tiettyä tuoteyksikköä kohden. Tupakka-askista maksetaan veroa kuitenkin jo useita euroja, ja esimerkiksi jokaisesta maitotölkistäkin kilahtaa valtion kassaan reilut kymmenisen senttiä arvonlisäveroa. Summa voi vaikuttaa ensi tuntumalta pieneltä, mutta ruokaa ostetaan vuodessa paljon. Yhteensä elintarvikkeista kertyy valtiolle vuosittain verotuloja reilut kaksi miljardia euroa. Kulutusveroja maksetaan, kun tuote tai palvelu ostetaan tai otetaan käyttöön. Verot kuitenkin perii ja tilittää eteenpäin myyjä tai maahantuoja, minkä vuoksi tavallisen asiakkaan ei näitä veroja tarvitse edes muistaa. Päättäjät kuitenkin muistavat kulu- Kulutus Kaupan kassalla harva huomaakaan maksavansa ostosten loppusummassa veroja. teksti Minna Punakallio kuva Shutterstock tusverot, sillä kulutusverojen joukko on varsin kirjava. Valtiontaloudellisesti ehdottomasti tärkein kulutusvero on arvonlisävero, jota peritään lähes kaikista myyntitapahtumista. Arvonlisäveron merkitys onkin kasvanut viime vuosikymmeninä niin meillä kuin muualla. Muita kulutusveroja ovat esimerkiksi valmisteverot ja tavaran käyttöön perustuvat verot, kuten ajoneuvovero. Valmisteverot ovat tyypillisesti haittaveroja, joita maksetaan vain tietyistä hyödykkeistä, kuten esimerkiksi energiasta, alkoholista ja tupakasta. Yleensä niiden vero on kiinteä summa tiettyä tuoteyksikköä kohden. Siten esimerkiksi jokaisesta moottoribensiinilitrasta peritään tänä vuonna 24 prosentin arvonlisäveron lisäksi energiaveroja yhteensä noin 65 senttiä. Kulutusverojen laajaan joukkoon kuuluvat myös esimerkiksi verotuksessa kiristysten aika Arvonlisäveron kiristykset ovat olleet suosittuja sen vuoksi, että niiden avulla velkaantuneet maat ovat pystyneet keräämään valtiolle enemmän rahaa kuin monilla muilla veroilla. autovero, jätevero, juomapakkausvero sekä vakuutusmaksuvero. Kulutusverojen osuus kaikista verotuloista Suomessa on pysytellyt 1990-luvun ja lähes koko 2000-luvun varsin tasaisena osuuden liikkuessa hieman päälle 30 prosentin tuntumassa. Osuus on tyypillinen kehittyneille maille. Ankarampia kulutusverottajia ovat esimerkiksi Turkki ja monet EU:n uudemmat jäsenmaat, joissa kokonaisveroaste on matala ja työn verotus keveää. Keveimmät kulutusverot löytyvät usein Etelä-Euroopasta. EU-maiden joukossa Suomen kulutusverot asettuvat kireähkölle keskitasolle. Yksittäisissä veroissa sijoitus vaihtelee kuitenkin voimakkaammin. Suomi on esimerkiksi erittäin kireän alkoholiverotuksen maa. Suomi on EU-maiden ankarin oluen ja viinin verottaja, ja väkevässä viinassa Suomen verot asettuvat toiseksi kireimmälle tasolle Britannian jälkeen. Tupakkavero on sen sijaan EU-maiden keskiarvojen tuntumassa. Näin siitä huolimatta, että Suomessa verottaja saa tyypillisen savukeaskin hinnasta noin 80 prosenttia. Perinteisesti kulutusverojen tasoa on muutettu niin Suomessa kuin muissakin EU-maissa varsin harvakseltaan. Esimerkiksi Suomen ensimmäinen korotus yleiseen arvonlisäveroprosenttiin tapahtui ensimmäisen kerran 16 vuoden kuluttua lain voimaantulon jälkeen. Vuodesta 2009 alkanut kansainvälinen finanssikriisi ja siitä vähitellen Eurooppaan takertunut velkakriisi käynnistivät kuitenkin uuden ajan, jossa kulutusverojen tiheistä korotuksista tuli arkipäivää. Kun 2004 2008 vain kolme maata korotti yleistä arvonlisäverokantaa ja kaksi laski sitä, niin vuonna 2009 arvonlisäverokanta nousi jo kuudessa maassa ja seuraavana vuonna kahdeksassa. Tahti on jatkunut kiivaana, mutta tänä vuonna kiristysten määrä näyttäisi jäävän kolmeen. Yksi näistä kolmesta maasta on Suomi. Uusia kiristyksiä voi tälle vuodelle toki vielä tulla, mutta jonkin näköinen hidastumistahti näyttää lähes varmalle. Arvonlisäveron kiristykset ovat olleet suosittuja sen vuoksi, että niiden avulla velkaantuneet maat ovat pystyneet keräämään valtiolle enemmän rahaa kuin monilla muilla veroilla. Joissakin maissa arvonlisävero on myös ollut monia muita Euroopan maita matalampi. Toki kiris- tyksiä on tehty arvonlisäveron ohella myös muihin kulutusveroihin. Ongelmattomia kiristykset eivät kuitenkaan ole olleet. Talouskasvu ympäri Eurooppaa on hiipunut, kun työttömyys on kasvanut ja kuluttajien ostovoima supistunut. Kulutusverojen kiristykset nostavat myös hintatasoa, mikä välittyy pienellä viiveellä myös julkisten menojen tasoon. Myös vaikutukset verkkokauppaan puhuttavat. Suomi on sinnitellyt eurooppalaisessa velkakriisissä varsin hyvin. Hurjista veronkiristyksistä huolimatta julkinen talous on kuitenkin yhä alijäämäinen. Kiristysten tie ei voi enää jatkua loputtomasti. Sen rinnalle on etsittävä muita keinoja. 16
Hui, hui huijausta! teksti tuula sario kuva soile kallio Mikä yhdistää partakoneenteriä, laihdutuspillereitä, kalsareita, omena-viinihappokapseleita ja rintaliivejä? Sekö, että juuri näitä samoja tuotteita ei saa kaupoista, vaan niitä myydään vain puhelimitse, netissä ja kauppakeskusten torialueilla. Sekö, että näitä myyviin yrityksiin ei saa kaupanteon jälkeen yhteyttä vaiko se, että netin keskustelupalstat ovat täynnä näitä tuotteita koskevia keskusteluja. Kaikki tämä ja lisäksi se, että ne ovat yleisimmät tuotteet, joilla meitä huijataan. Healthzone, NaturaMedPharma, Tono International, Norvital ja monet muut ovat tuttuja nimiä kuluttajaoikeusneuvojille, Kuluttajavirastolle, Kuluttajariitalautakunnalle ja Kuluttajaliiton neuvonnalle. Kuluttajien valitukset koskevat yleisimmin sitä, että markkinointitilanteessa tarjotaan ilmaista tutustumispakettia tai maksutonta näytettä, mutta lopputuloksena on kuukausia kestävä määräaikainen tilaus, jonka myötä postilaatikkoon tipahtelee potenssilääkettä, vitamiinilisiä tai alushousuja säännöllisin välein reippaan laskun kera. Lain Kehitys kehittyy, sanoi eräs tuntemattomaksi jäänyt mäkihyppääjä ja suuri suomalainen ajattelija. Se totisesti pitää paikkaansa ainakin huijariyritysten markkinointikeinojen suhteen. edellyttämää vahvistusta, jossa pitäisi kertoa sopimuksen ehdot ja ohjeet palautusoikeudesta, ei tule tai teksti on niin pientä, ettei sitä näe lukea mikroskoopillakaan. Peruutusta ei voi tehdä, koska yrityksen asiakaspalvelussa ei vastata tai siellä on vironkielinen nauhoitus. Sähköpostit tulevat paluupostissa takaisin ja postiosoite on postilokero. Kehitys kehittyy, sanoi eräs tuntemattomaksi jäänyt mäkihyppääjä ja suuri suomalainen ajattelija. Se totisesti pitää paikkaansa ainakin huijariyritysten markkinointikeinojen suhteen. Uusimpana tapana on naamioida markkinointi tieteelliseksi tutkimukseksi. Yrityksen edustaja tarttuu hihasta ostosparatiisissa ja tarvitsee juuri sinunlaisesi kuluttajan tärkeää mielipidettä tieteelliseen tutkimukseen. Kukapa voisi vastustaa kiusausta! Osallistumista varten uhrille annetaan paketti markkinoitavaa ihmeainetta tai -kapseleita samalla kun kerrotaan, ettei tämä maksa mitään. Lopuksi pitää allekirjoittaa liuta lomakkeita, koska niitä tarvitaan tutkimuksen tärkeyden vuoksi. Allekirjoittamalla uhri tulee yllättäen ja pyytämättä sidotuksi tilaamaan kyseisiä tuotteita jopa vuoden määräaikaisella sopimuksella. Lukot ovat rehellisiä varten ja samoin on lainsäädäntökin rehellisiä elinkeinonharjoittajia varten. Hämäräbisneksessä tai sen rajamailla toimivia yrityksiä ei lain noudattaminen kiinnosta. Useat näistä toimivat Suomen ulkopuolella ja niin sanottu asiakaspalvelukin on ulkoistettu jonnekin tuntemattomaan paikkaan. Viranomaiset ovat voimattomia, koska yhden kiinni jääneen yrityksen tilalle tulee kaksi uutta uusin kujein. Se mikä kummastuttaa kunnollista kuluttajaa, on elinkeinoelämän haluttomuus puuttua ongelmiin. Ryhmäkanne olisi tehokas keino puuttua tämän tyyppiseen kuluttajien huijaamiseen mutta hupsista ryhmäkanne on kuin Harry Potterin arkkivihollinen Voldemort, jonka nimeä ei edes saa lausua. Ryhmäkanne olisi käypä keino kitkeä markkinoilta epätervein keinoin toimivat yritykset ja taata rehellisille elinkeinonharjoittajille ja kuluttajille vakaat toimintaolosuhteet. Miksi yritykset, joilla on puhtaat jauhot pussissa, eivät halua torjua markkinarosvoja? Koska elinkeinonharjoittajat eivät halua kantaa vastuuta, on kuluttajien oltava itse aktiivisia epäterveen elinkeinotoiminnan ja laittoman markkinoinnin torjunnassa. Tämä velvoittaa sekä kuluttajaliikettä että yksittäistä kuluttajaa. Kuluttajaliitto on aktiivisesti vaatinut puhelinmyynnin rajoittamista. Kuluttajaliitto on esittänyt puhelinmyynnin kieltämistä kokonaan ilman kuluttajan antamaan ennakkosuostumusta tai vaihtoehtoisesti kannattanut sitä, että puhelimitse tapahtunut kauppa tulee sitovaksi vasta, kun kuluttaja toimittaa myyjälle vahvistuksen jollakin pysyvällä tavalla esimerkiksi kirjeellä, sähköpostilla tai tekstiviestillä. Ei liene yllätys, että elinkeinoelämä vastustaa näitä samoin kuin muitakin kuluttajan suojaa parantavia esityksiä. Mitä yksittäinen kuluttaja voi tehdä? Puskaradio nykymuotoisena facebookeineen on kuluttajan tehokkain väline taistelussa vääryyttä vastaan. Paikallisyhdistykset voivat järjestää tilaisuuksia, jakaa tietoa ja olla alueillaan aktiivisia. Jokaisen kannattaa kiertää kaukaa nämä nykyaikaiset kulkukauppiaat, jotka vaanivat viatonta kuluttajaa kauppakeskusten käytävillä ja muistaa, että puhelimitse ei myydä mitään sellaista mitä ei saisi edullisemmin kaupasta. Ja mikä tärkeintä: ilmaista potenssilääkettä ei ole! Se mikä kummastuttaa kunnollista kuluttajaa, on elinkeinoelämän haluttomuus puuttua ongelmiin. Ryhmäkanne olisi tehokas keino puuttua tämän tyyppiseen kuluttajien huijaamiseen mutta hupsista ryhmäkanne on kuin Harry Potterin arkkivihollinen Voldemort, jonka nimeä ei edes saa lausua. 18 19
Puheenjohtajan palsta Joukkoliikenne ensin Kuluttajaliiton kotisivuilla ja Facebookissa teksti Timo Niemi tapahtuu Vinkkaa kuluttaja-aihe kotisivuilla Keskustelua Facebookissa Suomi on laaja ja harvaan asuttu maa. Tämähän oli keskeisenä teemana myös jokin aika sitten loppuun viedyissä EU:n pitkän aikavälin budjettikehyksissä. Pitkät etäisyydet ja harva asutus on erityisenä riesana silloin kun kansalaisille Riitta Myller Puheenjohtaja Kuluttajaliitto-Konsumentförbundet ry pitäisi taata yhtäläiset oikeudet joukkoliikenteeseen. Monilla alueilla kuntien välinen yhteistyö on pakon sanelemana alkanut laajalla maantieteellisellä alueella, kun joukkoliikennettä on pyritty edes jollain tasolla järjestämään myös normaalin liikkuvuuden tukemiseen. Koulukuljetuksethan ovat pakollisia ja niiden yhteyteen on monin paikoin järjestetty myös vanhusväestön tarvitsemaa asiointiliikennettä. Kutsutaksi ja kimppakyydit ovat myös löytäneet käyttäjänsä siellä missä myös omaa järjestämisaktiivisuutta riittää. Isoilla kaupunkialueilla ei tällaisia ongelmia ole. Mutta miten varmistaa se, että joukkoliikenteen avulla saataisiin liikenne nykyistä sujuvammaksi ja turhat ruuhkat puretuiksi. Vähentämällä yksityisautoilua myös jatkuva tarve uusien teiden ja muiden yksityisautoilun vaatimien liikenneratkaisujen tekemiseen vähenisi. Maailmalla yleisesti on käytössä sekä keppiä että porkkanaa. Keppinä on joko ylettömän kalliit parkkipaikat tai ei parkkipaikkoja ollenkaan tietyissä osissa kaupunkien kes- kustoja. Julkiselle liikenteelle on myös omat kaistansa sujuvoittamaan kulkemista. Hyvä porkkana on myös matkustamisen tekeminen halvaksi. Esimerkiksi Ranskassa monissa kaupungeissa matkan hinta on euron. Vuosikortilla matkan tekeminen on vielä huomattavasti tätäkin edullisempaa. Osallistuin Intiassa kaupunkisuunnitteluseminaariin, jossa teemana oli käveltävyys ja pyöräily kaupunkialueella. Intian suurkaupungeissa köyhät liikkuvat liikenneruuhkissa jalkaisin oman henkensä uhalla. Kävelyn ja pyöräilyn turvallisuutta voitaisiin monin paikoin parantaa Suomessakin. Kaupunkialueilla tilanne on yleensä hyvä, mutta maanteillä, joista pyörätiet puuttuvat, on pyöräily todella vaarallista. Kävely- ja pyöräilyreittien turvallisuuden parantamisella ja logistisesti viisaalla toteutuksella voitaisiin joukkoliikenteestä saada nykyistä enemmän hyötyä myös hajaasutusalueilla. Kuluttajaliiton kotisivujen kautta voi lähettää kuluttaja-aiheisia kysymyksiä. Liiton asiantuntijat vastaavat valittuihin kysymyksiin, jotka ilmestyvät osoitteessa: www.kuluttajaliitto.fi/usein_kysytyt_kysymykset/vinkkaa_kuluttaja-aihe! Esimerkiksi tätä on kysytty: Voidaanko auton myyntiliike velvoittaa suorittamaan auton huolto-ohjelman mukaiset puuttuvat huollot? Huolto-ohjelman mukaisten huoltojen laiminlyönti on kuluttajansuojalaissa tarkoitettu virhe, jos myyjä ei ennen kaupan tekoa ole nimenomaisesti kertonut asiasta. Lain mukaan myyjä on velvollinen korjaamaan virheensä eli suorittamaan puuttuvat huollot. Jos myyjä ei kohtuullisessa ajassa reklamaation jälkeen tee puuttuvia huoltoja, ostaja voi teettää huollot itse ja vaatia myyjää maksamaan kustannukset. Uutisessa kerrottiin: Nettiraivo roihahti: Subwayn subi on 2,54 cm mainostettua lyhyempi, mitä kuluttajaliitto kommentoi lyhyesti: Kyllä koolla on väliä, ainakin kuluttajansuojanäkökulmasta. Keskustelussa tuotiin esiin toisenlainen näkökulma: Haluaisin ottaa kantaa tähän keskusteluun työntekijän näkökulmasta. Entisenä Subin monivuotisena työntekijänä voin kertoa, että taikinan määrä ei ole vuosien aikana pienentynyt. Leivät paistetaan samoissa 12 muoteissa kuin aina ennenkin. Leipiä pitää paistaa satoja päivittäin ja uunin lämpö- ja kosteusasetukset eivät ole automaattisia. Tästä johtuen ei voida taata kaikkien leipien olevan täsmälleen samanlaisia, vaikka se toki tarkoitus onkin. Työntekijät eivät myöskään ennätä alkaa mitata jokaista leipää mittanauhalla vaan arvio leivän laadusta on tehtävä silmämääräisesti. Kuluttajaliitto kommentoi uutista, jonka mukaan Aktia-pankki alkaa periä maksua käyttötilistä: Jo on liikeidea. Pankki perii maksua siitä, että asiakkaalla on liian vähän rahaa tilillään. Onneksi pankin vaihto on nykyään helppoa. Keskustelussa asiaa kommentoitiin mm. näin: Ehdotan, että pankit siirtyvät takaisin kassakaappeihin/-holveihin missä ne rahat on. Toihan on ihan järjetöntä, että pankki alkaa perimään miinuskorkoa jos on tallettanut sinne rahaa. Mikä kustannus se on, että tilitiedot on jollain levynurkalla järjestelmissä. Potaskaa! 20 21
hinta: 4 euroa Lue liiton muut ajan- Kuluttajaliitto ottaa kantaa Palautetta Kuluttajan Naposta Pyysimme lukijoitamme antamaan palautetta syyskuun Kuluttajan Napon numerosta. Mielenkiintoisimpana kirjoituksena pidettiin Teta-hanke sivuilla 14 15. Arvoimme kaikkien vastanneiden kesken Finnkinon elokuvalippupaketin. Sen voitti Mirja Pikkarainen Varkaudesta. Parhaimmat onnittelut! Palkinto on postitettu voittajalle. Kiitos kaikille palautteen lähettäneille! KULUTTAJAN Kuluttajaliitto Konsumentförbundet ry www.kuluttajaliitto.fi Kuluttajaparlamentin kolme teemaa N o 4/2012 Joulukaupan pelisäännöt. Kuluttajaliikkeen yhdistymisestä kaksi vuotta. Yhteistyötä yli rajojen. 1. Mikä oli tämän lehden paras juttu? 2. Mikä ei kiinnostanut? Lähetä tämä kuponki yhteystiedoillasi varustettuna, tai anna palautetta osoitteeseen www.kuluttajaliitto.fi/nappo. Kaikkien 1.5.2013 mennessä vastanneiden kesken arvotaan Finnkinon elokuvalippupaketti. vastaus 1. vastaus 2. nimi osoite postinumero sähköpostiosoite postitoimipaikka Kuluttajaliitto ry Kuluttajaliitto Konsumentförbundet ry Vastauslähetys Tunnus 50003912 00003 Helsinki Vastaanottaja maksaa postimaksun Kuluttajaliitto esittää: kohtaiset kannanotot www.kuluttajaliitto.fi Ryhmäkannelainsäädäntöä uudistettava pikaisesti vastaamaan nykypäivän tarpeita LIITYN JÄSENEKSI / OSOITTEENMUUTOS Medlemsansökan / adressförändring Vastaanottaja maksaa postimaksun Kuluttajaliitto esitti oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille ryhmäkannelainsäädäntöä uudistettavaksi siten, että kanneoikeus laajennetaan koskemaan yksittäisiä kansalaisia sekä ympäristö- ja kuluttajajärjestöjä. Ryhmäkanteen soveltamisalan tulisi käsittää kuluttaja-asioiden lisäksi ainakin ympäristön pilaantumista koskevat kiistat. Monet ympäristöasiat ovat verrannollisia kuluttaja-asioihin ja kansalaisten on ollut vaikea tehdä eroa kuluttaja- ja ympäristöasioiden välillä. Tästä ovat esimerkkeinä muun muassa monet ympäristön pilaantumistapaukset, joissa yksityisten ihmisten mökki- tai kotirannat ovat saastuneet. Ajankohtaisia kuluttajaongelmia, joihin ryhmäkanne voisi soveltua, ovat esimerkiksi valmistaloja koskevat rakennusriidat, teleoperaattoreiden ja sähköyhtiöiden sopimusehtokiistat, sähkö- ja vesikatkosten aiheuttamien vahinkojen korvaamisasiat, joukkoliikennevälineiden myöhästelyt sekä elektroniikkalaitteiden tyyppiviat. Ryhmäkanteen nostaminen tuli mahdolliseksi kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisissä riidoissa vuodesta 2007 alkaen. Muista pohjoismaista poiketen Suomessa ryhmäkanteen voi nostaa ainoastaan kuluttaja-asiamies. Vaikka jo tuolloin ryhmäkanteen käyttämiselle oli voimakas tarve, ei Suomessa ole ajettu vielä yhtään ryhmäkannetta. Keskeisenä syynä tähän on ollut ryhmäkanteen rajaaminen vain kuluttaja-asioihin sekä se, että kanteen voi nostaa vain kuluttaja-asiamies. Markkinat voivat toimia vain jos yritykset noudattavat pelisääntöjä ja rikkomukset käsitellään tehokkaasti. Lakia rikkovat yritykset saavat epäoikeutettua kilpailuetua rehellisiin yrityksiin nähden. Ryhmäkanne ei ole tarpeen vain kuluttajien kannalta vaan se turvaa myös rehellisten yrittäjien asemaa. nimi / namn Haluan liittyä Kuluttajaliiton suorajäseneksi. Jäsenmaksu 40 e / vuosi. Jag vill bli medlem i Konsumentförbundet. Medlemsavgiften är 40 e / år. Haluan liittyä Kuluttajaliiton paikallisyhdistyksen jäseneksi. Saat tiedot sinua lähinnä olevasta kuluttajayhdistyksestä postittamalla tämän kortin tai soittamalla (09) 454 2210. Jag vill bli medlem i Konsumentförbundets lokalförening. Information om lokala föreningar nära dig får du genom att returnera detta kort eller genom att ringa (09) 454 2210. Olen jo jäsen, mutta osoitetietoni muuttuvat. Jag är redan medlem, men adressuppgifterna ändras. osoite / address postinumero / postnummer sähköpostiosoite / e-post postitoimipaikka / postort Haluan tilata Kuluttajan Nappo -lehden vuosikerran hintaan 15 e Kuluttajaliitto ry Kuluttajaliitto Konsumentförbundet ry Vastauslähetys Tunnus 50003912 00003 Helsinki 22 23
Pintaa syvemmältä Johanna Karimäki Kansanedustaja Johanna Karimäki teksti Juha beurling Kuvaile itseäsi kuluttajana Suosin pientä lähikauppaa, luomua ja kotimaisia elintarvikkeita. Valitsen myös Reilun kaupan tuotteita, sillä haluan varmistua, ettei lapsityövoimaa ole käytetty tuotannossa. En ole kauppojen unelmaasiakas, sillä ostan vähän ja tarpeeseen. Kuinka tärkeää kotimaisuus on valintoja tehdessä? Se on tärkeää. Valitsen kotimaisia kasviksia ja muita ruokia ja etsin tuotteista joutsenlippua. Yksi suosikkini on suomalaisen Nanson mukavat ja pehmeät vaatteet. Onko jokin kuluttamiseen liittyvä asia jäänyt myönteisellä tavalla mieleesi? Pidän arvokkaana sitä, etteivät kauppaketjut myy uhanalaista, luonnonvaraista meritaimenta. On tärkeää, että kuluttaja voi luottaa siihen, että kauppa osallistuu luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Millaista on hyvä asiakaspalvelu? Pienessä lähikaupassa on tutut, iloiset myyjät. Kodinkoneliikkeissä hyvä valtti on asiantunteva palvelu. Vertailetko hintoja? Seuraan hintatasoa, mutta laadukas tuote on ajan mittaan edullinen ja ekologinen valinta. Kerro jokin vinkki, suositus tai idea lukijoillemme? Vuosia markkinoilla ollut tuote, kuten kosmetiikkatuote on yleensä hyvä valinta, vaikka uutuuksia mainostetaan vetoavasti.