Hyväksytty käyttäytymistieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston kokouksessa 16.2.2016 Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan tieteellisiä jatkotutkintoja koskevat pysyväismääräykset Tieteellinen jatkokoulutus Tutkintoasetuksen (nro 794/04) mukaan jatkokoulutuksen tavoitteena on, että opiskelija: perehtyy syvällisesti omaan tutkimusalaansa ja sen yhteiskunnalliseen merkitykseen sekä saavuttaa valmiudet tutkimusalansa piirissä itsenäisesti ja kriittisesti soveltaa tieteellisen tutkimuksen menetelmiä ja luoda uutta tieteellistä tietoa, perehtyy hyvin oman alansa kehitykseen, perusongelmiin ja tutkimusmenetelmiin sekä saavuttaa sellaisen yleisen tieteenteorian ja tutkimusalaansa liittyvien muiden tieteenalojen tuntemuksen, joka mahdollistaa niiden kehityksen seuraamisen. 1 Tieteelliseen jatkokoulutukseen hyväksyminen Tohtorin tutkinnon suoritusoikeuden myöntää tiedekuntaneuvosto. Jatkokoulutukseen hyväksyminen edellyttää, että tiedekunta toteaa suoritetun tutkinnon ja koulutuksen antavan riittävät valmiudet tiedekunnan oppiaineissa suoritettavaan jatkotutkintoon sekä että tohtoriohjelma puoltaa jatko-opiskelijaksi hyväksymistä. Käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa tieteelliseen jatkokoulutukseen hyväksymisen edellytyksenä on suoritettu ylempi korkeakoulututkinto (ns. pohjatutkinto). Erityisestä syystä jatkokoulutus voidaan aloittaa alemman korkeakoulututkinnon pohjalta. Jatko-opiskelijaksi hyväksymisen ehtona on myös oppiainetta edustavan ohjaajan hyväksymä tutkimussuunnitelma, ohjaajan hyväksymä jatko-opintosuunnitelma sekä ohjaussopimus, jossa on kaikkien ohjaajien, ohjattavan ja laitosjohtajan allekirjoitukset. Lisäksi vaaditaan maisterin tutkinnon todistus ja opintosuoritusote, jos tutkinto on tehty muualla kuin Helsingin yliopistossa, ja ei-suomea tai -ruotsia taitavilta kielitodistus suomen, ruotsin tai englannin kielen riittävästä tasosta sekä todistusten viralliset käännökset suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi, jos tutkinto on tehty ulkomailla. Jokaiselle jatko-opiskelijalle nimetään vähintään kaksi väitellyttä ohjaajaa, joista ainakin toisella on dosentin arvo tai sitä vastaava tieteellinen pätevyys ja ainakin toinen edustaa sitä tiedekunnan oppiainetta, johon tutkinnonsuoritusoikeutta haetaan ja johon väitöskirjaprojekti liittyy. Oppiainetta edustavan ohjaajan pitää olla tohtoriohjelman hyväksymä sekä edustaa sitä oppiainetta, johon väitös tehdään. Jokaisella jatko-opiskelijalla pitää olla voimassaoleva ohjaussopimus. Ohjaussopimukseen merkitään mahdollisimman tarkasti ohjaajien ja ohjattavien vastuut ja velvollisuudet. Oppiainetta edustava ohjaaja voi merkitä itsensä sivuohjaajaksi silloin, kun ohjaustyön määrä jää normaalia vähäisemmäksi. Oppiainetta edustava ohjaaja valvoo, että jatko-opinnot suunnitellaan ja toteutetaan yliopiston, tiedekunnan ja tohtoriohjelman määräysten mukaisesti. Tohtoriohjelmien johtoryhmät ja jatkokoulutuskoordinaattori tekevät ehdotuksen jatko-opiskelijan hyväksymisestä tiedekuntaneuvostolle. Oppiainetta edustavan ohjaajan tehtävänä on seurata jatko-opintojen etenemistä ja tarvittaessa puuttua myös niiden etenemistä haittaaviin ongelmiin.
2(5) Jatko-opinto-oikeus myönnetään tohtorin tutkinnon suorittamista varten lukuun ottamatta erikoispsykologikoulutuksen sisältävää lisensiaatintutkintoa. 2 Käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa suoritettavat tieteelliset jatkotutkinnot Käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa voidaan suorittaa filosofian, psykologian ja kasvatustieteen tohtorin ja lisensiaatin tutkintoja. Filosofian tohtorin ja filosofian lisensiaatin tutkinnon voi suorittaa pääaineena kasvatustiede, aikuiskasvatustiede, pedagogik, vuxenpedagogik, erityispedagogiikka, kasvatuspsykologia, kotitaloustiede, käsityötiede, kognitiotiede, psykologia, logopedia ja fonetiikka. Psykologian tohtorin ja psykologian lisensiaatin tutkinnon voi suorittaa pääaineena psykologia, mikäli on suorittanut psykologian maisterin tutkintoon kuuluvat syventävät opinnot. Kasvatustieteen tohtorin ja kasvatustieteen lisensiaatin tutkinnon voi suorittaa pääaineena kasvatustiede, aikuiskasvatustiede, pedagogik, vuxenpedagogik, erityispedagogiikka, kasvatuspsykologia, kotitaloustiede ja käsityötiede, mikäli aiempiin opintoihin tai jatkotutkintoon sisältyy syventävät opinnot kasvatustieteissä. Psykonet-yliopistoverkoston puitteissa voidaan tiedekunnassa suorittaa kehitys- ja kasvatuspsykologian, neuropsykologian, psykoterapian, terveyspsykologian sekä työ- ja organisaatiopsykologian erikoispsykologikoulutus (PsL). Valinta näihin koulutuksiin tapahtuu erillishakumenettelyllä. 3 Tohtorin tutkinto Tohtorin tutkintoa varten opiskelijan tulee suorittaa seuraavat opinnot: väitöskirja 40 opintopisteen laajuiset jatko-opinnot, jotka käsittävät pääainetta ja tutkimusalaa tukevia opintoja sekä muita väitöskirjaa tukevia syventäviä opintoja, aineopintoja tai ammatillisia erikoistumisopintoja. Jatko-opintoihin voi kuulua tieteenfilosofiaan, tutkimusetiikkaan, kansainväliseen tieteelliseen toimintaan ja tieteellisen asiantuntijuuden ja työelämässä tarvittavien taitojen kehittämiseen liittyviä opintoja. Lisäksi niihin voi sisältyä muun muassa tutkimusmenetelmä-, metodologia-, kieli- ja kommunikaatio-opintoja, tutkimusalaan kuuluvia sisältöopintoja sekä kansallisia ja kansainvälisiä seminaareja. Jos opiskelija haluaa kasvatustieteen tohtorin (KT) tutkinnon eikä hänen pohjatutkintonsa ole kasvatustieteiden maisterin (KM) tutkinto, häneltä voidaan lisäksi vaatia 20 opintopistettä kasvatustieteen syventäviä opintoja. Väitöskirjasta ei saa opintopisteitä. Oppiainetta edustava ohjaaja hyväksyy jatko-opintokokonaisuudet. Myös muutokset hyväksyttyyn jatkoopintosuunnitelmaan hyväksyy oppiainetta edustava ohjaaja. Jatko-opinnot on oltava suoritettuina ja koostettuina opintosuoritusrekisterissä ennen väittelyluvan myöntämistä. Lisensiaatin tutkinnon opinnot, jos ne täyttävät tiedekunnan jatko-opintojen sisältövaatimukset, oppiainetta edustava ohjaaja voi hyväksilukea tohtorin tutkintoon. Tällöin hyväksiluetut opintojen sisällöt pitää näkyä opintosuoritusrekisterissä.
3(5) Väitöskirja Väitöskirja on tekijän omaan itsenäiseen tutkimukseen perustuva, uutta tieteellistä tietoa sisältävä yhtenäinen esitys jonkin käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa edustettuna olevan oppiaineen alalta. Väitöskirja voi olla monografia tai artikkeliväitöskirja. Monografian enimmäislaajuus on 250 liuskaa. Mikäli monografian ohella on julkaistu samaa tutkimusta raportoivia tieteellisiä julkaisuja (B1, B2 ja A1), niihin viitataan monografiassa, kuten muihinkin aiempiin tutkimuksiin. Lisäksi tieteelliset julkaisut mainitaan itsenäisen työn osuutta koskevassa selvityksessä esitarkastusvaiheessa. Artikkeliväitöskirjassa vähimmäisvaatimuksena on 3 arvioijakäytäntöä noudattavassa tieteellisessä julkaisusarjassa julkaistua tai julkaistavaksi hyväksyttyä, painossa olevaa artikkelia, joissa tekijän on oltava ensimmäisenä kirjoittajana, ja artikkeleista laadittu yhteenveto. Jos osajulkaisut eivät ole vielä julkaistu, väittelijä toimittaa todistuksen lehdeltä hyväksymispäätöksestä. Väittelijän on annettava kirjallinen ja ohjaajan vahvistama selvitys työpanoksestaan ja itsenäisen työn osuudestaan yhteisjulkaisuissa samalla, kun tutkimus jätetään esitarkastettavaksi. Väittelijä voi lisäksi selvittää painetussa väitöskirjassa osuutensa yhteisjulkaisuissa julkaisujen luettelon yhteydessä. Selvitys itsenäisen työn osuudesta tehdään sillä kielellä, millä tutkimus on tehty. Artikkeliväitöskirjoissa selvityksessä käydään läpi itsenäisen työn osuus artikkelikohtaisesti. Monografiaväitöskirjoissa tarkennetaan oman ja muiden (esim. ohjaajan tai ulkopuolisten asiantuntijoiden) työn osuus tutkimuksen suunnittelussa, aineiston keruussa ja analysoinnissa sekä tietoteknisissä asioissa ja väitöskirjan graafisen ulkoasun suunnittelussa. Vähimmäisvaatimuksen (3 artikkelia, joissa väittelijä on ensimmäisenä kirjoittajana tai jaetulla ensimmäisellä sijalla) lisäksi väitöskirja voi sisältää julkaisijalle lähetettyjä (submitted), mutta ei vielä julkaistavaksi hyväksyttyjä artikkeleita. Väittelijän ja ohjaajan tulee kirjoittaa perustelut kyseisistä artikkeleista ja niiden osuudesta ja tarpeellisuudesta väitöskirjassa siinä vaiheessa, kun väitöskirjaa esitetään esitarkastukseen. Artikkeliväitöskirjaan on mahdollista sisällyttää tapauskohtaisen arvioinnin jälkeen myös artikkeleita, joita käytetään kahdessa väitöskirjassa. Arviointi edellyttää väittelijän laatimaa ja ohjaajan vahvistamaa perusteltua suunnitelmaa saman artikkelin käytöstä kahdessa väitöskirjassa. Mikäli artikkeliväitöskirjan ohella on julkaistu samaa tutkimusta raportoivia tieteellisiä julkaisuja (B1, B2 ja A1), niihin viitataan artikkeliväitöskirjassa, kuten muihinkin aiempiin tutkimuksiin. Lisäksi tieteelliset julkaisut mainitaan itsenäisen työn osuutta koskevassa selvityksessä esitarkastusvaiheessa. Väitöskirjatyön jättämiselle tarkastukseen pitää olla oppiainetta edustavan ohjaajan suostumus sekä ohjaajan näkemys väitösaikataulusta. Ohjaajan pitää myös varmistaa, että väitöskirja täyttää tiedekunnan asettamat minimivaatimukset sekä että se on viimeistelty. Tiedekuntaneuvosto nimeää väitöskirjalle vähintään kaksi esitarkastajaa, joilla on vähintään dosentin pätevyys tai vastaavat tieteelliset ansiot. Ehdotuksen esitarkastajista tekee ohjaaja keskusteltuaan asiasta työn muiden ohjaajien kanssa. Väitöskirjan tekijän on puolustettava väitöskirjaansa julkisesti. Tiedekuntaneuvosto nimeää väitöskirjalle yhden tai kaksi vastaväittäjää sekä väitöstilaisuuden kustoksen. Ehdotuksen vastaväittäjistä tekee väitöskirjan ohjaaja keskusteltuaan muiden ohjaajien ja laitoksen johtajan kanssa. Ehdotuksiin esitarkastajista ja vastaväittäjistä liitetään riittävä määrä tietoa heidän tieteellisistä ansioistaan, mikäli ehdotettu henkilö ei ole professori tai dosentti. Väitöskirjan tekijälle varataan tilaisuus esittää tiedekuntaneuvostolle huomautuksensa esitarkastajien ja vastaväittäjän valinnasta. Esitarkastajien ja vastaväittäjien tulee pääsääntöisesti olla Helsingin yliopiston ulkopuolelta. Mikäli esitarkastajaksi tai vastaväittäjäksi esitetään asiantuntijaa Helsingin yliopistosta, on siitä laadittava tiedekuntaneuvostolle kirjallinen perustelu. Helsingin yliopiston dosentteja, jotka eivät ole työsuhteessa Helsingin yliopistoon tai työskentele tiedekunnan laitoksessa, voidaan nimetä esitarkastajiksi tai vastaväittäjiksi. Jos vastaväittäjäksi ehdotetaan samaa henkilöä, joka on toiminut esitarkastajana, tämä pitää erikseen perustella tiedekuntaneuvostolle kirjallisesti.
4(5) Tiedekuntaneuvosto nimeää väittelyluvan myöntämisen yhteydessä väitöskirjan arvolausetoimikunnan. Arvolausetoimikunnan muodostavat vastaväittäjä ja kustos, mikäli kustos ei ole toiminut väitöskirjatyön ohjaajana. Kustoksen tulee olla tiedekunnan professori. Kustoksena toimii yleensä työn oppiainetta edustava ohjaaja, jos hän on professori, mutta hän voi esittää tehtävään myös toista tiedekunnassa työskentelevää professoria. Jos kustos on toiminut väitöskirjatyön ohjaajana, tiedekuntaneuvosto nimeää arvolausetoimikuntaan hänen tilalleen puolueettoman asiantuntijajäsenen. Asiantuntijajäsenellä tulee olla vähintään dosentin pätevyys tai vastaavat tieteelliset ansiot. Kustos kirjoittaa väitöstilaisuuden kulusta lausunnon. Vastaväittäjä ja arvolausetoimikunnan jäsen keskustelevat väitöksen jälkeen arvolauseesta ja molemmat antavat väitöskirjan arvolauseesta lausuntonsa. Jos kustos on toiminut väitöskirjatyön ohjaajana, hän ei osallistu arvolausetoimikunnan keskusteluun eikä ole keskustelussa läsnä. Väitöskirjan ja lisensiaatintutkimuksen tarkastamisesta ja hyväksymisestä on voimassa, mitä Helsingin yliopiston opintosuoritusten arvostelua ja kuulustelua sekä opintosuoritusten tutkintolautakuntaa koskevassa johtosäännössä määrätään. 4 Lisensiaatin tutkinto Jatko-opiskelija voi suorittaa lisensiaatin tutkinnon itsenäisenä tieteellisenä jatkotutkintona tai välitutkintona tohtorin tutkinnon suorittamiselle. Lisensiaatintutkintoa varten opiskelijan tulee suorittaa seuraavat opinnot: lisensiaatintutkimus 40 opintopisteen laajuiset opinnot, jotka ovat samat kuin tohtorin tutkinnossa (ks. 3 ) Erikoispsykologikoulutuksen sisältävästä psykologian lisensiaatintutkinnon sisällöistä ja suoritustavasta säädetään erikseen. Lisensiaatin tutkimuksesta ei saa opintopisteitä paitsi erikoispsykologikoulutuksen lisensiaatintutkimuksista (40 op). Lisensiaatintutkimus Lisensiaatintutkimukseksi voidaan hyväksyä monografia tai vähintään kaksi arvioijakäytäntöä noudattavassa tieteellisessä julkaisusarjassa julkaistua tai julkaistavaksi hyväksyttyä artikkelia, joissa tekijä on ollut ensimmäisenä kirjoittajana ja niistä laadittu yhteenveto. Pro gradu -tutkielmaa ei voi sellaisenaan hyväksyä lisensiaatintutkimukseksi. Lisensiaatintutkimuksen jättämiselle tarkastukseen pitää olla ohjaajan suostumus. Tiedekuntaneuvosto nimeää lisensiaatintutkimukselle vähintään kaksi lausunnonantajaa, joilla on vähintään tohtorin tutkinto tai riittäviksi katsottavat tieteelliset ansiot. Ehdotuksen lausunnonantajista tekee työn ohjaaja. Lausunnonantajat tekevät tiedekuntaneuvostolle esityksen lisensiaatintutkimuksen hyväksymisestä ja arvosanasta. Erikoispsykologikoulutuksen lisensiaatin tutkimus koostuu yhdestä artikkelista (20 30 sivua), jonka ei tarvitse olla julkaistu. Jatko-opintojen ei tarvitse olla rekisteröitynä ennen lisensiaatin tutkimuksen hyväksymistä. Lisensiaatin tutkimuksen todistuksen saa kuitenkin vasta, kun kaikki vaadittavat opinnot on suoritettu ja rekisteröity.
5(5) 5 Jatko-opinnoissa käytettävät arvosteluasteikot Väitöskirjan arvosteluasteikko Väitöskirjan arvostelussa käytetään 3-portaista arvosteluasteikkoa (kiittäen hyväksytty / hyväksytty / hylätty). Lisensiaatintutkimuksen arvosteluasteikko Lisensiaatintutkimuksen arvostelussa käytetään 3-portaista arvosteluasteikkoa (kiittäen hyväksytty / hyväksytty / hylätty). Jatkotutkintoon kuuluvien muiden opintojen arvosteluasteikko Jatkotutkintoon kuuluvien muiden opintojen (40 60op) arvostelussa käytetään pääasiassa hyväksytty hylättyarvostelua. 6 Pysyväismääräysten voimaantulo ja siirtymäsäännökset Nämä pysyväismääräykset tulevat voimaan 16.2.2016 alkaen. Opiskelijoilla, joille on myönnetty oikeus suorittaa jatkotutkinto ennen näiden pysyväismääräysten voimaantuloa, on oikeus jatkaa opintoja jo hyväksytyn opintosuunnitelman mukaan tai siirtyä opiskelemaan asetuksen 794/2004 sekä näiden pysyväismääräysten mukaisesti. Siirtymisen jälkeen huolehditaan siitä, ettei siirtyminen tarpeettomasti hankaloita tai pidennä jatkotutkinnon suorittamista. Opiskelija sopii ohjaajien kanssa jatkotutkintoa varten laaditun suunnitelman toteuttamisesta ja siihen tehtävistä muutoksista