YKSI MAAKUNTA, MONTA NÄKÖKULMAA IV

YKSI MAAKUNTA, MONTA NÄKÖKULMAA IV ARTIKKELEITA PÄIJÄT-HÄMEESTÄ Jukka Mikkonen - Päivi Pulkkinen (toim.) PÄIJÄT-HÄMEEN LIITTO A166*27

YKSI MAAKUNTA, MONTA NÄKÖKULMAA IV ARTIKKELEITA PÄIJÄT-HÄMEESTÄ Toimittaneet Jukka Mikkonen - Päivi Pulkkinen PÄIJÄT-HÄMEEN LIITTO A166 * 27 ISBN 978-951-637-157-6 ISSN 1237-657

ALUKSI Yksi maakunta, monta näkökulmaa IV, artikkeleita Päijät-Hämeestä on suunnattu maakunnan ja kuntien päättäjille, ammatissaan tai opinnoissaan aluetta koskevaa tietoa tarvitseville sekä muille maakunnan asioista kiinnostuneille. Julkaisu sisältää tällä kertaa viisi hieman aikaisempaa pidempää asiantuntija-artikkelia aihepiireistä, jotka ovat julkaisuhetkellä ajankohtaisia Päijät-Hämeessä: luonto, yrittäjyys, liikenne, maankäyttö ja hallinto. Julkaisun lopussa on tilastoosio, johon on koottu artikkeleiden aiheisiin liittyvää tietoa maakunnasta. Julkaisun rahoittivat Päijät-Hämeen liitto ja Teknillisen korkeakoulun Lahden keskus, ja sen toimittivat tutkimuspäällikkö Jukka Mikkonen ja erikoissuunnittelija Päivi Pulkkinen. Tilasto-osion laati Päijät-Hämeen Verkkotietokeskus. Julkaisun taittoi visuaalinen suunnittelija Maaret Monola. Julkaisun toimittajat kiittävät kirjoittajia ja muita julkaisun tekoon osallistuneita. Toivomme, että julkaisu lisää kiinnostusta Päijät-Hämeen maakuntaa kohtaan. Julkaisu on saatavissa myös sähköisenä TKK Lahden keskuksen julkaisusarjassa sekä Verkkotietokeskuksen ja Päijät- Hämeen liiton internet-sivuilla seuraavissa osoitteissa: http://julkaisut.ltk.hut.fi/, www.verkkotietokeskus.fi ja www.paijathame.fi.

SISÄLLYSLUETTELO Seija Nerg Luontoympäristö Päijät-Hämeen vetovoimatekijänä 7 Timo Pihkala Päijäthämäläinen yrittäjyys - maakunnallinen ilmiö vai poikkeuksellisten yksilöiden puuhaa? 15 Reijo Helaakoski Liikennejärjestelmäsuunnitelma linjaa Päijät-Hämeen liikennepolitiikkaa vuoteen 225 saakka 2 Raimo Airamo Maankäytön yhteistyötä 5 vuotta yleispiirteisellä tasolla Lahden kaupunkiseudulla 25 Sari Hänninen Kuntapäättäjänä Paras-hankkeen tiimellyksessä 35 Tilastot 4 6

LUONTOYMPÄRISTÖ PÄIJÄT-HÄMEEN VETOVOIMATEKIJÄNÄ Seija Nerg Suunnitteluinsinööri Lahden kaupunkisuunnittelussa Suomalainen luontoympäristö ja luonnonmaisemat ovat luonnonvaroja, joita kannattaa vaalia. Asukaskyselyissä ja strategioissa nämä nostetaan tärkeiksi viihtyisyystekijöiksi, mutta käytännössä erilaiset rakennushankkeet usein jyräävät ne mataliksi. Päijät-Hämeen taajamista löytyy luontoympäristöjä, joita tulisi enemmän käyttää vetovoimatekijöinä ja samalla keinoina erottautua muista keskuksista. Maakunnan asukkaista suurin osa asuu taajamissa, joten luontoympäristö on siellä erityisen tärkeää. On tehty erilaisia selvityksiä kuten asumisesta, liikenteestä, kulttuurikohteista, perinne- ym. maisemista, kasveista, linnuista, harjuista, kallioista jne., mutta kokonaisvaltainen ja poikkitieteellinen luontomiljöön erityispiirteiden analyysi tietääkseni puuttuu. Päijät-Hämeestä sellainen kannattaisi tehdä ja olen vakuuttunut siitä, että aineksia löytyy nostamaan Päijät-Häme monipuolisen ja ainutlaatuisen luonnonympäristönsä vuoksi, jos ei maailmankartalle, niin ainakin kirkkaasti Suomen kartalle. Järvi-Suomen portti, Lahti. 7

Luontoympäristöllä monta tehtävää Ihmisen suhde luontoon on jatkuvasti muuttunut. Alussa ihminen oli kokonaisuuteen kuuluva ja osa luontoa, mutta sittemmin yhdyskuntien kehitys on merkinnyt alkuperäisen luonnon asteittaista tuhoutumista. Tämä kehityksen loppupää on jo kauan sitten saavutettu ihmiskunnan vanhimmissa sivistyskeskuksissa. Suomessa on vielä jäljellä moneen muuhun maahan verrattuna paljonkin alkuperäistä tai ainakin suhteellisen koskematonta luontoa. Mutta kaupungeissa ja muissa asutuskeskuksissa olemme mekin päässeet niin pitkälle, että luonnon ja maiseman suuret piirteet ja tasapaino on usein rikottu. Luonnon ystävän on kulttuurimaisemassa tyydyttävä luonnon sirpaleiden ja pienoismaailmojen tarkasteluun. Harmonian saavuttaminen luonnonmaiseman ja kaupungin rakenteen välillä ei ole kapeasti kaupunkisuunnittelun tehtävä, vaan ennen kaikkea meidän kaikkien sosiaalinen tehtävä. Suomalaiset ulkoilevat mieluiten metsässä. Taajamien lähialueet joutuvat alttiiksi kovalle kulutukselle. Kaavoituksessa kuitenkin metsien ulkoilu- ja virkistyskäyttö on tärkeysjärjestyksessä listattu loppupuolelle. Puustoiset alueet vaikuttavat parantavasti paikallisilmastoon lisäämällä kosteutta, tasaamalla lämpöoloja ja toimimalla tuulensuojana. Eikä vähiten vihreätä massaa tarvita biologisina suodattimina ja hiilidioksidinieluina nykyisessä ilmastomuutosprosessissa. Puustoa käytetään myös ympäristön teknisenä osana jakamaan ja rajaamaan alueita sekä meluesteenä. Luonnonmukaisen metsikön hoitokustannukset ovat noin kymmenesosa kokonaan istutetun viheralueen hoidosta. Joissakin tapauksissa metsät ovat vetovoimaisia esim. erityisten luonnonolosuhteidensa, näköalojensa tai monipuolisen eläimistönsä takia. Nämä alueet ovat jo rakennuslainsäädännön perusteella itsestään selviä taajamien viheraluejärjestelmän osia niiden koosta ja sijainnista riippumatta. Tällaisia alueita löytyy paljon Päijät-Hämeestä. Kestävän kehityksen kunta hoitaa omia metsiään mahdollisimman luonnonmukaisesti. Maisema ja paikallisen luonnon erityispiirteet ovat kunnan arvokkainta omaisuutta. Suojelualueiden perustamisen lisäksi voidaan sekä kaavoituksen keinoin että metsänhoidollisin menetelmin vahvistaa luonnon monimuotoisuutta. Nykyisin kuitenkin luontovahvuutta heikennetään jatkuvasti siellä, missä ihmisetkin asuvat eli taajamissa, missä jokainen kaunis niemi ja notko ovat gryndereiden haluamaa rakennusmaata. Metsäympäristö on ehtymätön henkisen rikkauden, kauneuden ja luovuuden lähde Taajamien julkiset rakentamattomat tilat (luontoympäristö) eivät ole oleellisia ainoastaan taajamien ekologian, visuaalisen kauneuden, kaupunkisuunnittelun ja terveellisen ilmaston takia, vaan ne tarjoavat asukkaille myös mahdollisuuden tyydyttää irrationaalisia toiveita, joista tärkeimpiä on tarve kokea tai kuvitella villi ja kesyttämätön luonto 8

vastapainona tekniselle ja suunnitellulle kaupunkiympäristölle. Luonnosta vieraantumisen jatkuessa läpi sukupolvien on piilevä tunteellisen luonnonyhteyden ja ihmisen sisäinen luonnon kokemisen halu jatkuvasti kasvanut. Villissä ja alkuperäisessä luonnossa yksilö löytää tietynlaisen spontaanin kotimaan eikä niinkään kotinsa ja asuinympäristönsä keinotekoisista rakennelmista Metsien muututtua vihreäksi kullaksi, aineellisten tarpeiden tyydyttäjäksi ja elintason nostajaksi ihminen irtautui luonnonympäristöstään. Toisaalta taas kaupunkilaiset pyrkivät yhä enemmän käyttämään vapaa-aikaansa metsässä virkistäytyäkseen. Metsän kokeminen rauhoittaa ja tyynnyttää vieraantuneenkin yksilön mieltä, sillä luonnonmukainen metsä on elämän voimien aito tuote samoin kuin alitajunta. Joitakin ihmisiä metsä voi pelottaa. Hän voi joko paeta eristäytymällä kaupunkiin tai yrittää alistaa metsän esim. hakkaamalla, hoitamalla ja tutkimalla sitä niin, että saisi sen kokonaan valtaansa. Länsimaisen elämäntavan perustunnusmerkkejä ovat luonnon aineellinen riisto ja pyrkimys luonnon herruuteen. Itämaissa uskonnoissa luontosuhteen pyyteettömyyteen sisältyy esteettinen aspekti, joka tarkoittaa luonnon kunnioittamista itseisarvona sekä huolenpitoa sellaisena kuin se on. Joka kulttuurissa luonnonmukainen pohja luo edellytykset kauneudelle. Inhimilliset maisemat on luotu toteuttamalla tiedostamattomasti ekologisia lainalaisuuksia. Metsien merkitys lapsille Päijät-Hämeen vahvuudet liittyvät lähinnä luontoympäristöön. Hämeenlinnalla on omia vahvuuksia, jotka Lahdelta puuttuvat eli vahvempi kulttuuri- ja perinnetausta, joten Korpisen mielestä Lahden seudun vahvuudet liittyvät keskeisesti luontoon ja matkailuun. Luontoa ja melutonta ympäristöä kaipaaville pääkaupunkilaisille Päijät-Häme onkin luonnollisin vaihtoehto, josta löytyvät mm. lähimmät järviin liittyvät virkistysmahdollisuudet. Monet jo käyvätkin Päijät-Hämeessä hiihtämässä ja laskettelemassa, Korpinen toteaa ja korostaa, että tarvittava yrittäjyys on luontevampaa houkutella esiin itse alueelta, kuin helsinkiläisten yrittäjien siirtyminen Päijät-Hämeeseen. Kesämökkikylien ja virkistyksen kehittämisessä on paljon mahdollisuuksia hänen mielestään. Myös metsäammattilaiset ovat huomanneet, että Päijät- Hämeessä kasvavat Suomen komeimmat kuusikot. Kuusi indikoi maaperän elinvoimaisuutta. Kuusipuun ympärille voisi kehittää yhden symbolin maakunnan puuosaamisesta ja luontovahvuudesta, koska sille löytyy katetta. Olen huomannut, että metsänhoidossa kaadetaan aina alueen isoimmat ja komeimmat kuuset. Miksei ainakin sitä suurinta voisi jättää alueen komistukseksi! Salpausselän harju, jossa lumi pysyy hyvin, on tarjonnut edellytykset Lahdelle kehittyä erääksi maailman johtavista talviurheilukeskuksista. Messilän Tiirismaan alue on Lahden seudun keskeisiä matkailuvaltteja. Tiirismaa kohoaa 226,6 metriä merenpinnan yläpuolelle ollen Etelä-Suomen Tavallisesti kuvataan sekä luonnonympäristöä että rakennettua ympäristöä muotoina ja katseltavuutena. Lapsille tämä ei riitä. Lapsille toimintaympäristö merkitsee, että se on juostava, kiivettävä, tartuttava, istuttava, käveltävä, ylihypättävä, ryömittävä, piiloutumisen mahdollistava jne. Lapsen ihanneympäristö on siis toisenlainen kuin me aikuiset heille tarjoamme, eli se on kuin metsä parhaimmillaan suurine puineen, risukkoineen, juurakkoineen, kivineen ja soineen. Maakunnan luontoympäristö on jo huomattu Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen katsoo Lahteen Helsingin horisontista (Helsingin Sanomat 1999). Hänen mielestään Lahden on vaikea olla keskuspaikka Helsinki ja Tampere ovat niin lähellä, mutta Salpausselän ulkoilumetsän tunnelmaa parhaimmillaan, Seija Nerg 9

tunnetuimpia täällä ovat Pulkkilanharju ja Kelventeen saari kansallismaisemien veroisina nähtävyyksinä, joissa kapeat pitkittäisharjukannakset kulkevat laajojen järvenselkien poikki. Salpausselät salpaavat pohjoispuolelleen Järvi-Suomen, jonka todellisena porttina (lähimpänä pääkaupunkiseutua) voidaan pitää Päijät-Hämettä. Kapeiden kannasten ja virtapaikkojen toisistaan erottamia järviä on yhdistetty kanavilla. Täten koko Järvi-Suomesta on tehty ainutlaatuinen nähtävyys rauhallisesta luonnosta nauttiville turisteille. Alue tarjoaa mm. useita eripituisia ja mielenkiintoisia melonta- ja patikkareittejä. Liipolan kallioita, Seija Nerg. korkein kohta. Ulkoilijan ja matkailijan kannalta Salpausselät ovat erittäin hyvin saavutettavissa. Ulkoilualueen ulottuminen Lahden keskustaan ja hyvien valtakunnallisten liikenneyhteyksien tuntumaan on se vahvuus, joka on tehnyt Lahdesta tunnetun talviurheilukeskuksen. Salpausselkien ja Vesijärven liitto Päijät-Hämeessä jääkauden jälkeiset vaiheet ovat erityisen hyvin nähtävinä poikittais- ja pitkittäisharjuina, muinaisrantakivikkoina, siirtolohkareina, suppina, suistoina (deltatasanteina), jään sulamisvesiuomina, moreeniselänteinä tai laajoina savikkoina. Reunamoreeneista ja poikittaisharjuista merkittävimmät ovat I ja II Salpausselkä, jotka ovat komeimmillaan Päijät-Hämeen kohdalla ja luovat identiteettiä koko maakunnalle. Salpausselkä itsessään on syntytapansa ansiosta erikoisuus koko maailmassa ja edustaa luonnonhistorian aikaperspektiivissä jääkauden aikaisia (n. 11 vuotta sitten) muodostumia. Ne syntyivät pitkäaikaisen ja monivaiheisen kehityksen tuloksena mannerjään reunan liikehtiessä edestakaisin (n. 2 vuoden ajan), jolloin kallioperästä irtautuva kiviaines jauhautui, lajittui ja kasaantui harjujonoksi. Pitkittäisharjumuodostumat ovat syntyneet mannerjään sulamisvirtojen lajittelemasta sorasta ja hiekasta. Jos nykyisin joki kuivuu, niin siitä jää uoma näkyviin maan syvennyksenä. Kun jäätikköjoki aikoinaan kuivui, se jäi näkyviin kohoumajonona, nykyisinä pitkittäisharjujaksoina. Näistä Vesijärvi on jäänyt Salpausselkien väliin. Alueen rehevästä maaperästä kertovat Salpausselän pohjoisrinteiden ja Vesijärven rantojen lukuisat lehdot, lehtomaiset kankaat ja kuusikot. Itse Vesijärvi on biologialtaan todettu Suomen monipuolisimmaksi järveksi ja sen hoitotoimet ovat kansainvälisenä mallikohteena ns. biomanipulaatiomenetelmänsä ansiosta. Harjumuodostumien ansiosta Päijät-Hämeessä on myös arvokkaat pohjavedenmuodostusalueet, joista tärkein sijaitsee Salpausselällä. Päijät-Hämeen kauniista maisemista ja erikoisen monipuolisesta luontoympäristöstä on kiittäminen viimeistä jääkautta. Vesi velloi maaperän monin paikoin sellaiseksi, että siinä on ravinteita ja se pidättää vettä. Ensimmäisen ja toisen Salpausselän välinen alue on kaikista monipuolisin, sillä Mannerjään synnyttämien reunamuodostumien sijainti. 1

siinä esiintyy Järvi-Suomen ja Rannikko-Suomen erikoispiirteitä, joten luontoympäristökin on hyvin rikasta ja omintakeista, ja se on ikään kuin tiivistyneessä muodossa juuri Päijät-Hämeessä. Ilmankos jo esihistorialliset, keräilystä ja metsästyksestä elävät ihmiset asettuivat tänne asumaan. Hämeessä kaksi kansallista kaupunkipuistoa (voisi olla kolme) Maankäyttö- ja rakennuslain ( 68) mukaan kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluvan alueen kulttuuri- tai luonnonmaiseman kauneuden, historiallisten ominaispiirteiden tai siihen liittyvien kaupunkikuvallisten, sosiaalisten, virkistyksellisten tai muiden erityisten arvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi voidaan perustaa kansallinen kaupunkipuisto. Sen perustaminen ei merkitse alueen totaalista suojelua, vaan em. arvojen mukaista kehittämistä ja rakentamista. Siihen liittyviin kehittämishankkeisiin on helpompi saada ulkopuolista rahoitusta. Kansallinen kaupunkipuisto kohottaa myös kaupunkilaisten omaa arvostusta elinympäristöään kohtaan ja kannustaa toimimaan sen parhaaksi. Seudun luonnon erityisarvoista kertoo jotain, että Suomen kolmesta ensimmäisestä kansallisesta kaupunkipuistosta Hämeessä on kaksi (Hämeenlinna ja Heinola), kolmas on Porissa. Porvoo ja Turku havittelevat seuraavaksi saavansa valtakunnallista tunnustusta luonto- ja kulttuuriympäristölleen. Nämä kaupungit ovat ymmärtäneet, että valtion suojeluksessa oleva kansallinen kaupunkipuisto antaa myönteistä julkisuutta, jota on mahdollista hyödyntää monin tavoin kaupunkien imagon kehittämisessä. Lahtikin olisi sen saanut, jos valtuusto olisi päättänyt hakea sitä vuonna 23, mutta ilmeisesti täällä ei ole yhtä vahvaa kulttuuri- ja perinnetaustaa, kuin Hämeenlinnalla (Pekka Korpinen oli oikeassa). Heinola puolestaan on Päijät-Hämeen puolella vanhinta kaupunkimaista taajamaa ja oikea siltojen kaupunki, jonka sijainti Jyrängönvirran ja pohjois-eteläsuuntaisen harjun solmukohdassa on maisemallisesti vaikuttava. Lahdessa Salpausselän ulkoilu- ja virkistysalue ja Radiomäki yhdistettynä Vesijärveen ja sen vapaisiin ranta-alueisiin muodostaa sellaisen kokonaisuuden, joka täyttäisi valtakunnallisesti arvostetun kansallisen kaupunkipuiston kriteerit. Mutta Lahdessa on vielä virkamiehiä ja päättäjiä, jotka pitävät tätä aluetta rakentamisen reservialueena! Suomessa tulee olemaan korkeintaan 1 kansallista kaupunkipuistoa. Porvoonjoen tunnelmaa Lahdessa, Juho Kiuru Porvoonjoen kulttuuri- ja luontoympäristö on päijäthämäläistä kansallismaisemaa Ympäristöministeriö valitsi 1992 Suomen maakunnista yhteensä 27 kansallismaisemaa, joihin myös Porvoonjokilaakso laskettiin kuuluvaksi. Kohteiden tuli edustaa parhaalla mahdollisella tavalla Suomen eri osien luontoa ja kulttuuria ja niillä tuli olla yleisesti tunnustettu merkitys Suomen historiassa ja luontokuvassa. Jostain syystä tähän mennessä tehdyt kansallismaiseman rajaukset eivät kuitenkaan ole ulottuneet Orimattilaa ylemmäksi, vaikka Lahden ja Hollolan puolella olevat Porvoonjoen varsialueet ovat Suomen vanhimpia asuinpaikkoja (Ristola), ja ne paljastuivat jääkauden jälkeen ensimmäisinä kuivalle maalle. Okeroisten peltoalueet ja Lahden Porvoonjoen varren niityt ja koskipaikat (esim. Kukonkoski ja Oksanen) ovat samanarvoisia ja yhtä kauniita luonto- ja kulttuurimaisemia kuin on Orimattilassa ja sen eteläpuolella. Lahden kaupunginmuseon hanke Porvoonjoen asutustutkimus- kansallismaiseman syntyvaiheet ja tulevaisuus on omalta osaltaan pyrkinyt lisäämään tietoa Porvoonjokilaakson latva-alueen historiasta ja luonnosta. Siinä tutkittiin vuosina 2-22 arkeologian, historian, geologian, kasvitieteen, kansantieteen ja rakennustutkimuksen keinoin Porvoonjoen yläjuoksua. Porvoonjoen maisemassa on nähtävissä ihmisen vaikutus kautta vuosituhansien. Jokea pitkin ovat kulkeneet kivikauden metsästäjät, sen yläjuoksulle syntyi rikas asutuskeskus ja historiallisella ajalla hyvinvoivia kyliä ja kartanoita. 11

Kansallisia sielunmaisemia arvostettava enemmän Porvoonjoki ja Päijänteen vesistö ovat muinoin tarjonneet pohjois-eteläsuuntaisen vesistöyhteyden aina Pohjanlahdelle ja Suomenlahdelle saakka. Veneet on kannettu tai vedetty Salpausselän yli. Salpausselän harju on puolestaan tarjonnut itä-länsisuuntaisen muinaisen kulkureitin, sittemmin Ylinen Viipurintie, joten Lahden seutu on jo kivikaudesta alkaen ollut tärkeää risteysaluetta. Maisemallisesti ja luontoympäristönä se on myös huomattava solmukohta. Lahdessa maisemallinen solmukohta kulminoituu Vesijärven, keskustan ja Salpausselän virkistysalueen yhtymäpisteeseen, ja tähän pisteeseen työntyy vielä entisen satamaraiteen alue ja ratapenkka, joka siinä kasvavine puineen toimii visuaalisena ja esteettisenä taitekohtana kahden erilaisen miljöön välillä. Se muistuttaen myös siitä kehitysvaiheesta, kun vesiliikenne ja rautatieliikenne toivat Päijät-Hämeeseen elinvoimaa. Ratapenkka on suojeltu muinaismuistolailla, mutta muu osa tästä kokonaisuudesta ei tähän mennessä ole saanut arvostusta. Toisen Salpausselän harju muodostaa Vesijärven ja Päijänteen välissä myös huomattavan ja upean maisemallisen sekä luonnon-kulttuurihistoriallisen solmukohdan Vääksyssä. Vääksynjoen varrella on ollut useita Asikkalan kylien myllyjä. Kanava on ollut pitkään sisävesiliikenteen solmukohta ja on vieläkin Suomen vilkkaimmin liikennöity vapaa-ajan kanava. Vääksyn kanavamiljöö on osa kansallista historiaa ja sielunmaisemaa, sanoo Juha Kauhanen Vääksynjoki Asikkalassa, Carita Uronen. 3.8.27 ESS:ssa. Hän pitää nykyisiä kanava-alueen kerrostalorakentamishankkeita selvästi menneen arvomaailman pyrkimyksinä, joten luonto, historia, ympäristö ja yleinen arvomaailma vaatisivat jo jotain muuta. Kolmas huomattava maisemallinen solmukohta on Heinolassa, missä Päijänteen vedet aikoinaan puhkaisivat pohjois- eteläsuuntaisen pitkittäisharjun läpi itselleen lasku-uoman (Kymenvirran) Suomenlahdelle. Tästä solmukohdasta Heinola onkin saanut valtakunnallista tunnustusta hankkimalla itselleen kansallisen kaupunkipuiston statuksen. Pitäisi olla ilman muuta selvää, että nämä kansalliset sielunmaisemat pidetään yhteisinä alueina myös jälkipolville. Strategiat, teoriat ym. tavoitteet hyviä, mutta Ympäristöministeriö ja Kuntaliitto ovat painottaneet yhteisessä esitteessään (Yhdyskuntarakenne eheäksi 26), että virkistys- ja viheralueet kuuluvat eheään yhdyskuntaan. Toimiva, tasapainoinen ja hyvä elinympäristö edellyttää puistoja, kevyen liikenteen reittejä, virkistysalueita ja vapaita maisemakohtia. Viheralueet ovat yhdyskuntien keuhkot, ne antavat tilaa hengittää. Usein niillä on myös suuri esteettinen arvo. Kaupunkiluontokin on osa luonnon monimuotoisuutta. Puistot ja vaatimattomatkin viheralueet toimivat myös suojavyöhykkeinä ja välittävinä yhteyksinä sekä tulvavesien tasaajina. Reittien jatkuvuus yli kuntarajojen tarjoaa asukkaiden käyttöön myös seudun muut ulkoilu- ja virkistysalueet. Ulkoilu- ja viheralueiden jatkuvuus ja verkostomaisuus on välttämätöntä myös eläinten kulkureiteille. Päijät-Häme onkin mukana ylimaakunnallisessa ulkoilu- ja luontomatkailuhankkeessa. Mukana olevien kuntien yhteistyöllä pyritään parantamaan ulkoilu-, luontomatkailu- ja retkeilymahdollisuuksia ja siten lisäämään kuntien vetovoimaa laadukkaina asuinympäristöinä. Hämeen ympäristöstrategian luontoa koskeva tavoite vuoteen 215 on, että hämäläinen luonto on monimuotoinen peltojen, vesien, metsien, lehtojen, harjujen ja soiden kokonaisuus, jossa ihmisen yhteys luontoon on arkipäivää. Se on hyvin sanottu. Asuinympäristöä koskeva tavoite on, että hämäläiset yhdyskunnat ovat terveellisiä, viihtyisiä ja turvallisia sekä yhdyskuntataloudelliselta rakenteeltaan ja toiminnaltaan ympäristöä ja luonnonvaroja säästäviä. Ne sisältävät tarpeeksi myös luontoa ja hiljaisia alueita. 12

Etelä-Suomen maakuntien liittouman visiossa nähdään luonto ja kulttuuriympäristö arvostettavana ja hyvää hoitoa edellyttävinä vetovoimatekijöinä. Olen sitä mieltä, että strategiat ja tavoitteet ovat hyvin huomioineet luontoympäristön ja ne toteutuvatkin, jos maltetaan ajan kanssa harkiten ja yhteistyössä etsiä hyvää lopputulosta. Luontoympäristö vaatii vähintäänkin kompromisseja Kaavoituksella ja rakennustoiminnalla on huomattava merkitys ihmisen sosiaalisten yhteyksien sekä ihmistä ympäröivän luonnon kannalta ja siten myös keskeinen asema sairauksien synnyn estämisessä. Tämä merkitsee sitä, että pitäisi käsitellä biologista ihmistä, ihmisen sosiaalisia yhteyksiä ja ihmistä ympäröivää luontoa siten, että pahoinvoinnin synty estyy. Uskon, että päättäjiä vaivaa turha ennakkoluuloisuus kaikenlaista suojelua kohtaan. Usein luontoa koskevista ympäristöasioista ei ole tarpeeksi tiedotettu tai valistettu (eli puhuttu avoimesti). Toivottavasti parempaa ympäristöyhteistyötä aletaan tehdä nyt, kun ilmastomuutoskin pakottaa siihen. Aina on löydettävissä kompromissiratkaisu, jos maltetaan antaa tilaa vuorovaikutukselle ja luottaa asukkaisiin ja asiantuntijoihin. Luontoympäristön arvokohteita on jätettävä sinne, missä ihmisetkin ovat, se luo vetovoimaa. Ei riitä, että ne ovat jalankulkumatkojen ulottumattomissa maakunnan reuna-alueilla. Huomattava taloudellinen merkitys kätkeytyy vetovoimaisen luontoympäristön ns. aineettomiin arvoihin. Virkistys, retkeily ja liikunta sekä niihin perustuva matkailu ovat jo nyt osa kokonaistaloutta. Eikä mikään voi olla tiedemiehille ja käytännön ihmiselle saatikka kaupunkisuunnittelijalle kunniakkaampaa, kuin pyrkimys luoda ympäristöjä, joissa ihmisen ja luonnon yhteys on katkeamaton. Heinola, siltojen kaupunki, kansallisen kaupunkipuiston maisemaa. Lahden ammattikorkeakoulu/lentokuva Vallas Oy, 25. 13

Lähteet Aarrevaara Eeva, Uronen Carita, Vuorinen Tapani 26, Lahden Ammattikorkeakoulu, Päijät-Hämeen liitto, Hämeen ympäristökeskus: Päijät-Hämeen maisemaselvitys. Helsingin Sanomat 1999: Päijät-Hämeen vahvuudet luonnossa, Pekka Korpisen haastattelu. Hirsimäki J. 1985: Luonnonmukaiset viheralueet ja luonnonkasvit, Helsingin yliopisto, Puutarhatieteen laitos. Tyrväinen L. 199: Kaupunkimetsät ovat meille tärkeitä, Suomen kunnallislehti 6/199. Vepsä K. 1991, Lapset ympäristöä koskevan ymmärtämisen avartajina, Tulevaisuuden tutkimusseura, Futura 4/91. Ympäristöministeriön esite 26: Yhdyskuntarakenne eheäksi, Ajateltavaa kuntapäättäjille. Hämeen ympäristökeskus 27: Kulttuuriympäristöjen Häme, Hämeen alueellinen kulttuuriympäristöohjelma. Lahden tekninen virasto, Maankäyttö 22: Salpausselän sininen, Lahden kansallinen kaupunkipuisto, Luonnos. Lahelma A., Hovi A. ja Poutiainen H. 22: Porvoonjoen yläjuoksun esihistoriallisia ja kulttuurihistoriallisia kohteita Lahden, Hollolan ja Orimattilan alueella. Porvoonjoen asutustutkimus-hanke, Lahden kaupunginmuseo. Suomen kaupunkiliitto 199: Kunta ja kestävä kehitys -julkaisu. Suomen kuvalehti 15.6.1987: Tunne järvet, saaret ja joet: Järvemme ovat jääkauden jälkeläisiä. Kariniemen puisto, Lahti 14

PÄIJÄTHÄMÄLÄINEN YRITTÄJYYS MAAKUNNALLINEN ILMIÖ VAI POIKKEUKSELLISTEN YKSILÖIDEN PUUHAA? Professori Timo Pihkala Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Lahden yksikkö Yrittäjyys ja uuden liiketoiminnan generointi on noussut viimeisen 15 vuoden ajan yhä merkittävämmäksi kansallisen ja alueellisen tason menestystekijäksi. Yrittäjyyden rooli on nähty tärkeänä mm. haja-asutusalueiden elinkeinorakenteen kehittämisessä, pitkään korkealla tasolla pysytelleen työttömyyden purkamisessa, kansantaloutemme kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamisessa, uusien kasvuyritysten synnyttämisessä, liiketoiminnan säilyttämisessä kotimaassa ja teollisuuden rakennemuutosten hallitsemisessa. Yrittäjyyden edistämisestä on siten muodostunut strategista toimintaa joka on saanut osalleen jopa valtiovallan keskeisimpien ohjausvälineiden huomion. Päättyneen hallituskauden aikana toteutettiin yrittäjyyspoliittinen ohjelma, jonka keskeinen ajatus oli kansallisten yrittäjyyttä edistävien toimien integrointi ja kehittäminen, ja toisaalta yrittäjyyttä estävien rakenteellisten tekijöiden madaltaminen tai poistaminen. Vaikka näiden toimenpiteiden onnistuneisuudesta voidaan olla montaa mieltä, suunta lienee joka tapauksessa oikea. Näillä yrittäjyyden puitetekijöihin kohdistuvilla kehittämistoimilla on pyritty nostamaan kansallista yrittäjyyspotentiaalia sille tasolle, että se voisi konkretisoitua uusien itsenäisten liiketoimintojen syntymisenä. Päijät-Häme on monissa yhteyksissä mainittu yrittäjämäiseksi maakunnaksi. On oikeastaan erikoista, että vaikka muilta osin paikalliseen kulttuuriin on kuulunut omien ansioiden väheksyminen, niin omaa yrittäjyyttä on nostettu ilman ilmeisiä syitä ylpeyteen. Osaltaan tämä herättää kahdenlaisia ajatuskulkuja: ensinnäkin voisi harhautua pohtimaan, miksi Päijät-Hämeessä koetaan tarvetta julistautua yrittäjämäiseksi? Liittyykö se jotenkin alueelliseen identiteetin epäselvyyteen, teolliseen perintöön joka on koettu hukatuksi tai onko se peruja Business City-traumasta? Toisaalta, olisi ehkä mahdollista edetä systemaattiseen analyysiin yrittäjämäisyyden tasosta ja sen ilmenemismuodoista ja päätyä ehkä käsitykseen siitä, olisiko ylpeyteen sittenkin aihetta. Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja TKK Lahden keskus toteuttivat viime talvena päijäthämäläisiin kohdistetun kyselytutkimuksen, jonka tulokset kertovat yrittäjyyteen liittyvistä tunnoista selvää kieltä. Alla olevasta taulukosta 1 käy ilmi, että yrittäjyyden asenneilmasto on Päijät-Hämeessä erittäin hyvällä tasolla. Kolme neljästä päijäthämäläisestä pitää yrityksen perustamista kunnioitettavana tekona. Hienoisena yllätyksenä voidaan pitää sitä, että yli 7 % vastaajista suhtautui erittäin positiivisesti yrittäjyyden opettamiseen peruskouluissa. Yrittäjien ansaintamahdollisuuksiin ja heidän esimerkillisyyteensä suhtauduttiin niin ikään erittäin positiivisesti. Osa väittämistä oli tarkoituksellisesti asetettu nurin päin: vähiten kannatusta saivat yrittäjyyteen suunnattuja yhteiskunnan palveluja koskeva väittämä sekä yrittäjien epärehellisyyttä ja epäonnistumista koskevat väittämät. Vain 13 % vastaajista katsoi, että konkurssin tehnyt yrittäjä on toimillaan ansainnut kohtalonsa. 15

Taulukko 1. Yrittäjyysasenteet - samaa mieltä olevien osuus vastaajista (n 328) Oman yrityksen perustaminen on kunnioitettavaa Yrittäjyyttä pitäisi opettaa jo peruskoulussa Yrittäjän tulee voida rikastua työllään Yrittäjät ovat hyviä esimerkkejä lapsillemme Yrittäjyyteen sisältyy liian suuri taloudellinen riski Työllistäminen on tärkeämpi tavoite kuin yritystoiminnan kannattavuus Yrittäjien toimia ei valvota tarpeeksi Yrittäjät ja pk-yritykset eivät noudata työntekijöiden oikeuksia Yrittäjyys on ainoa vaihtoehto työttömyydelle Konkurssiyrittäjä on kohtalonsa ansainnut Yrityksen kasvattaminen rehellisin keinoin on mahdotonta Yrittäjille ja pk-yrityksille on suunnattu liikaa ilmaisia yhteiskunnan palveluja Kpl 276 226 29 197 146 73 68 48 44 37 35 25 % 75,7 7,6 65,5 62,1 46,2 23, 21,4 14,9 13,6 13,4 1,9 7,7 On sinänsä tärkeää, että alueellinen asenneilmasto yrittäjyyteen on positiivinen vaikkakaan se ei ratkaise kaikkea. Asenteiden ja todellisen käyttäytymisen yhteys on tiedetty käytännössä olemattomaksi mutta Päijät-Hämeessä tämä ilmiö näkyy hyvin konkreettisesti. Huomio kohdistuu uusien yritysten perustamiseen. Taulukossa 2 on koottu kolme keskeistä mittaria, joiden kautta saamme kuvaa maakunnan tilastoidusta yrittäjyydestä makrotasolla. Tällöin kyse ei ole täysin harhattomista mittareista, mutta ne kiinnittyvät erittäin tiukasti yrittäjyyden perusluonteeseen uusien liiketoimintojen ja toiminnallisten kokonaisuuksien luomisena, ja ovat siten puolustettavissa. Yritysten perustaminen on väestöpohjaan nähden suhteellisen vakaata toimintaa. Vuonna 25 Suomessa syntyi keskimäärin 5 yritystä /1 asukasta vuodessa. Yrittäjyy- den huippualueet tällä mittarilla mitattuna sijaitsevat Pohjanmaalla, jossa uusperustanta on jopa tasolla 6-7 yritystä /1 asukasta. Pohjalaisten yrittäjyysaktiivisuutta on selitetty mm. pakkomallilla, jonka mukaan Pohjanmaalla suurten yritysten puuttuessa ei olisi muita mahdollisuuksia kuin yrittäjyyden kautta työllistyminen. Vaikka tämä saattaa osaltaan olla totta, on ilmeistä, että sikäläinen alueellinen kulttuuri tukee yrittäjämäistä käyttäytymistä ja että sillä on myös osansa korkeiden suoritustasojen selityksessä. Alimmillaan yritysten perustaminen on niillä perinteisillä teollisuuspaikkakunnilla, joille on muodostunut teollisen palkkatyöläisyyden (yksipuolinen) kulttuuri. Tämänkaltaiset alueet ovat yrittäjyyden kannalta hankalimmassa tilanteessa toimivien yritysten määrä on pieni, yrittäjinä toimivia roolimalleja on vähän ja yleinen suhtautumistapa yrittäjyyteen saattaa olla jopa negatiivinen. Päijät-Hämeessä uusperus- Taulukko 2. Faktoja yrittäjyydestä: Yleiskuva ja Päijät-Hämeen tilanne (Tilastokeskus 26) Koko Suomi Yritysten perustaminen kpl/1 asukasta 5, Yritysten perustamisen osuus yrityskannasta 1,3 Yrityskannan suhteellinen muutos (%) 2,1 Päijät-Häme 4,4 9,3,9 16

tantaa esiintyy väestöpohjaan nähden hieman vähemmän kuin Suomessa keskimäärin. Tällä mittarilla arvioituna kyse ei ole erityisen yrittäjämäisestä alueesta. Toisaalta, maakuntamme ei ole toivottoman kaukana maamme keskiarvosta. Toinen tapa tarkastella asiaa on tutkia uusperustantaa suhteessa olemassa olevaan yrityskantaan. (Taulukko 2). Amerikkalainen Sue Birley havaitsi jo vuonna 1986, että yrityspohjalla on taipumus tuottaa normaalioloissa 7-1 % uusia yrityksiä vuodessa. Osaltaan tämä perustanta korvaa alalta poistuvia yrityksiä ja osin kyse on todellisesta yrityskannan kasvusta. Päijät-Hämeessä perustamista tapahtuu 9,3 % vauhdilla. Maakunnassamme oli vuoden 25 tilastojen mukaan 1 52 yritystä, joten kyseisen vuoden aikansa perustettujen 873 uuden yrityksen osuus näyttää tällä perusteella olevan hieman koko maata alhaisempi. Olisi mukava löytää tälle tulokselle yksi selvä syy, mutta todennäköisesti kyseessä on tältäkin osin erilaisten yhdessä vaikuttavien tekijöiden oireyhtymästä. Onko tämä tulos heijaste maakunnan elinkeinorakenteesta? Onko alueellinen elinkeinopolitiikka epäonnistunut? Purkautuuko maakunnan yrittäjyysaktiivisuus uusina liiketoimintoina oikoradan väärässä päässä? Syitä voimme arvuutella. Tosiasia on kuitenkin se, että yrityskannan suhteellinen muutos on Päijät-Hämeessä kuitenkin selvästi koko maan keskiarvoa alhaisempi (Taulukko 2). Yrityskannan suhteellisen muutoksen mittariin on huomioitu perustettujen ja lopetettujen yritysten yhteisvaikutus ja verrattu sitä yrityskannan kokoon. Hyvänä tätä mittaustulosta voidaan pitää sen vuoksi, että muutos osoittaa yrityskannan kasvua. Samalla se kuitenkin on merkittävästi alempi kuin lähimaakunnissa. Suurinta yrityskannan suhteellinen muutos oli Itä-Uudellamaalla (3,1) ja Uudellamaalla (2,6). Tämä tulos voitaisiin tulkita niin, että ottaen huomioon uusperustanta ja yritysten lopettaminen, yrityskanta vaihtuu Uudellamaalla hieman useammin kuin kerran 5 vuodessa, kun se Päijät-Hämeessä kestää hieman yli sata vuotta. Jos maakuntamme alueella on pyrkimyksiä saada aikaan elinkeinopohjan uudistumista, sen tärkein uudistaja on mitä ilmeisimmin jo toimiva yrityskenttä. Vaikka edellä sanottu vaikuttaa hieman synkältä, yrittäjyyden suhteen on odotettavissa vireätä toimintaa. Jo edellä mainitussa kyselytutkimuksessa tarkasteltiin myös yrittäjyyteen kohdistuvia aikomuksia. Vaikka yrittäjyysaikomus ei ole sama kuin yrittäjämäinen toiminta, on aikomuksella kyky kuvastaa alueella vallitsevaa yrittäjämäisyyden vireyttä. Yrittäjyysaikomukset on perinteisimmin käsitetty kohdistuvan oman yrityksen perustamiseen. Taulukosta 3 käy ilmi, että kyselyyn vastanneista 328 henkilöstä oman yrityksen perustamisaikomuksia on 17 henkilöllä eli noin 5 % vastaajista. Vaikka tämä luku sinänsä vaikuttaa alhaiselta, on muistettava, että se on suhteellisesti kymmenkertainen määrä toteutuneeseen perustamiseen verrattuna (vrt. Taulukko 1). Hieman huolestuttava havainto on, että liiketoiminnastaan luopumista harkitsevia on enemmän kuin uuden perustamista harkitsevia. Taulukko 3. Yrittäjyysaikomukset (n 328) Aion... Kpl % perustaa oman yrityksen luopua harjoittamastaan liiketoiminnasta etsiä liiketoimintamahdollisuuksia kehittää yksityisesti uutta tuotetta tai palvelua valmistautua yrittäjätoimintaan kouluttautumalla etsiä yhteistyökumppaneita käynnistämiseen valmistautua yrittäjätoimintaan säästämällä pääomaa hakea patenttia keksinnölle 17 22 57 54 42 33 18 15 5,2 6,8 17,7 16,7 13 1,3 5,5 4,6 17

Aikomuksen taustalla tulisi olla valmistautumista yrittäjätoimintaan. Liiketoimintaan valmistautumisen tapojen merkitys on todettu yllättävän suureksi. Valmisteluvaiheen eteneminen liiketoimintakonseptin kehittämisen ja asiakasrajapinnan kehittämisen suuntaan on havaittu parantavan yrityksen käynnistymisen todennäköisyyttä, ja toisaalta tuotekehittämiseen ja yrityksen fyysiseen resursointiin liittyneet ponnistelut vähentävät todennäköisyyttä yrityksen syntymiseen. Liiketoimintamahdollisuuksien etsiminen, tuotteen tai palvelun kehittäminen ja kouluttautuminen tulevalle yrittäjäuralle ovat yleisimpiä valmistautumiskeinoja Päijät-Hämeessä (ks. Taulukko 3). Vastaajista jopa joka kuudes ilmoittaa etsivänsä liiketoimintamahdollisuuksia. Lähes samankokoinen joukko ilmoitti kehittävänsä uutta tuotetta tai palvelua. Patenttien hakeminen ja aloituspääoman säästäminen ovat sen sijaan vastaajien keskuudessa vähiten hyödynnettyjä valmistautumiskeinoja. Tämä on ymmärrettävää, sillä molemmat toimenpiteet ovat luonteeltaan pitkäjännitteistä toimintaa johon liittyy merkittävää investointitarvetta. On hyvä syy olettaa, että merkittävä osa uudesta liiketoiminnasta on peräisin jo olemassa olevan liiketoiminnan piiristä. Siten jo käynnissä oleva aktiviteetti saa aikaan uutta. Tätä ilmiötä voidaan havainnollistaa yksinkertaisella analyysilla: Vaikka aikomusten taso on suhteellisen alhainen, nämä yrittäjämäiset ihmiset ovat suuntaamassa huomiotaan moneen suuntaan. Merkittävä osa yrittäjämäisestä toiminnasta on lähtöisin muutaman erittäin yrittäjämäisen henkilön toiminnasta. Oman yrityksen perustamista suunnittelevista 17 henkilöstä valtaosa eli 12 aikoo myös lähteä osakkaaksi sukulaisen tai ystävän yritykseen ja 6 aikoo ostaa jo toimivan yrityksen. Perustamisaikomuksia harkitsevien joukosta 1 kouluttautuu yrittäjyyteen ja 12 etsii liiketoimintamahdollisuuksia ja kehittää uutta tuotetta tai palvelua. Edellä taulukossa 3 esitetyistä aikomuksista merkittävä osa on samojen ihmisten aikomuksia. Tämä viittaa siihen, että yrittäjyysaktiivisuus on paljon enemmän yksittäisiin ihmisiin ja heidän monipuoliseen toimintaansa liittyvää kuin yleisestä asenneilmastosta nousevaa myönteisyyttä. Näyttää perustellusti siltä, että päijäthämäläinen yrittäjyys on enemmänkin yksittäisten yrittäjien leimaamaa kuin laajempaa yhteisöllistä yrittäjähenkisyyttä. Mitä asialle voisi tehdä? Ennen kaikkea tulisi muistaa, että uusperustanta ei sinänsä ole itsetarkoitus ja yrittäjyyden edistämistoimissaan valtio ja kunnat eivät toimi pyyteettömästi. Kyse on ennen kaikkea talouden ja liiketoimintojen uudistumisprosessista, jossa yrittäjyydellä on nähty olevan merkittävän roolin. Parhaimmillaan uusperustanta toimii erityisesti uudenlaisien liiketoimintojen ja liiketoimintamallien käyttöönotossa. Tässä roolissaan se toimii kansallisesti kohtuullisella tasolla ja omassa maakunnassamme hieman vajavaisemmin. Uudistumiskyky kuvastaa kansallisen tai alueellisen talouden kykyä kilpailla ja tarvittaessa mukautua uusiin kilpailukyvyn vaatimuksiin. Ilman tätä kykyä seuraisi kilpailun ulkopuolelle putoaminen ja näivettyminen. Tämä huomioiden, olisi ehkä syytä pieneen huolestumiseen, sillä Päijät-Hämeessä perinteinen yrittäjyys on tämän analyysin perusteella hyvin kapean yrittäjämäisen ryhmän varassa. 18

Kysely toteutettiin postikyselynä joulukuussa 26. Vastaajat valittiin satunnaisotannalla Väestörekisteristä ikähaarukalla 18 64 vuotiaat. Otanta suunnattiin niin, että 5 osoitetta oli Lahdesta, 3 osoitetta kuntaryhmästä Heinola, Hollola, Nastola, Orimattila ja 2 osoitetta kuntaryhmästä Artjärvi, Asikkala, Hartola, Hämeenkoski, Kärkölä, Padasjoki, Sysmä Vastaajien jakautuminen sukupuolen ja iän mukaan Tutkimus % Päijät-Häme % Miehiä Naisia 18-24 25-44 45-64 65- Puuttuva tieto 144 179 31 93 193 2 4 44,6 55,4 9,7 28,6 59,7,6 1,2 48,3 51,7 7,8 23,8 3,1 Koulutus, työprofiili, perhetausta, kotipaikka ja yrittäjäkokemus Koulutus Lkm Perus- tai kansakoulu 59 Ylioppilas 17 Ammatillinen koulutus 19 Opistotason koulutus 74 Ammattikorkeakoulututkinto 3 Yliopistollinen perustutkinto 31 Tutkijakoulutus (lisensiaatti tai tohtori) 3 Osuus % 18,3 5,3 33,7 22,9 9,3 9,6,9 Päijät-Häme % 5,5 32,6 11,5 5,8 3,9,2 Työprofiili työtön kotona (esim. kotiäidit/ -isät) Lkm 25 12 Osuus % 7,7 3,7 Päijät-Häme % 6,7 opiskelija osa-aikainen toisen palveluksessa 17 36 5,3 11,1 6,7 kokoaikainen tuotanto/palvelutehtävissä 88 27,2 kokoaikainen asiantuntijatehtävissä 41 12,7 kokoaikainen johtotehtävissä 27 8,4 yrittäjä eläkkeellä 35 42 1,8 13, 4,7 24,2 19

LIIKENNEJÄRJESTELMÄSUUNNITELMA LINJAA PÄIJÄT-HÄMEEN LIIKENNEPOLITIIKKAA VUOTEEN 225 SAAKKA Reijo Helaakoski Toimitusjohtaja, Linea Konsultit Oy Maakunnan asema Etelä-Suomessa erinomainen Liikenneyhteyksillä on ollut suuri merkitys Päijät-Hämeen historiallisessa kehityksessä. Myös uusimmat isot liikennehankkeet, Helsinki Lahti Heinola -moottoritie ja Kerava Lahti -oikorata vaikuttavat maakunnan kehitykseen vahvistamalla maakunnan logistista asemaa valtakunnallisessa verkossa. Oikoradan tuoma aikaetäisyyden merkittävä lyheneminen Lahden ja Helsingin välillä on suuri muutos koko Etelä-Suomen liikkumisjärjestelmässä. Oletettavaa on, että Lahden seutu kiinnittyy vahvemmin Helsingin metropoli- ja työssäkäyntialueeseen. Samoin Lahden ja Heinolan seudut liittyvät toiminnallisesti entistä kiinteämmin toisiinsa. Pietarin alueen taloudellinen vahvistuminen ja Venäjälle suuntautuvien liikenneväylien parantaminen korostavat maakunnan asemaa myös kasvavan itäliikenteen merkittävänä yhteyspisteenä. Kasvu keskittyy maakunnan eteläosiin, erityisesti Lahden kaupunkiseudulle. Asumisväljyyden kasvu ja jatkuva muuttovoitto johtavat uudisrakentamiseen taajamien reunaalueille. Uusien asuinalueiden palvelutarjonnasta huolehtiminen sekä uusien asumis- ja työpaikka-alueiden rakentaminen joukkoliikennetarjonnan piiriin on tärkeää, jotta henkilöautoriippuvuus ei lisäänny. Maakunnan reuna-alueilla asukasmäärä vähenee ja väestö ikääntyy. Toisaalta vapaa-ajan lisääntyessä ja eläkkeellä olevan väestönosan kasvaessa vapaa-ajan asunnoilla asutaan entistä pitempiä aikoja, mikä lisää vapaa-ajan asutuksen merkitystä juuri maaseutualueiden voimavarana. Päijät- Hämeen lähes 21 kesäasunnosta valtaosa sijoittuu maakunnan pohjoisosaan Päijänteen, Vesijärven ja Ruotsalaisen rannoille. Maakunnan luontoarvot sekä vireä kulttuuri- ja liikuntatarjonta antaa myös matkailuelinkeinolle moninaiset toimintaedellytykset. Päijät-Hämeen maakunta ja liikenneverkko 2

Henkilöautolla valta-asema, ikääntyvien määrän kasvu tuo uusia tarpeita Valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen (HLT 24-5) mukaan päijäthämäläiset tekevät päivittäin keskimäärin 2,9 matkaa. Matkoista vähän yli puolet tehdään henkilöautolla, mutta liikutuista kilometreistä kolme neljännestä. Jalan tai pyörällä tehdään kolmannes matkoista ja joukkoliikenteellä noin 5 prosenttia. Kävelyn osuus matkoista on suurempi talvella kuin kesällä, päinvastoin kuin pyöräilyn. Noin kolmasosa matkoista liittyy työhön, koulunkäyntiin tai opiskeluun. Vajaa kolmannes on ostos- ja asiointimatkoja sekä reilu kolmannes vapaa-ajan matkoja. Muuttoliike muokkaa väestön sijoittumista alueella ja vaikuttaa pitkällä aikavälillä yhdyskuntarakenteen kehittymiseen. Yhdyskuntarakenne puolestaan vaikuttaa liikkumiseen ja liikennetarpeisiin. Kasvualueilla liikennemäärät kasvavat ja liikenteen haittavaikutukset saattavat lisääntyä, kun taas taantuvilla alueilla väestöpohjan heikkeneminen merkitsee usein julkisten liikennepalvelujen heikkenemistä ja sen myötä liikkumismahdollisuuksien kaventumista. Yhdyskuntarakenteen hajautuessa ja palveluverkon harvetessa henkilöauton valta-asema kasvaa. Kasvavan ja kenties nykyistä aktiivisemman senioriväestön liikkumistottumukset voivat muuttaa väestön liikkumiskäyttäytymistä nykyisestä selvästikin. Ikääntyvä väestö tarvitsee hyviä joukkoliikennevälineitä ja -palveluita sekä selkeää liikenneympäristöä. Lasten liikenneturvallisuus sekä liian vähäinen arkiliikunta ovat viime aikoina nousseet vahvasti esille. Erityisenä kehittämiskohteena ovat tällöin lasten päivittäisten liikkumisympäristöjen, asuinalueiden, koulureittien ja koulujen lähiympäristöjen turvallisuus. Taulukko 1. Eri kulkutavoilla tehtyjen matkojen ja matkasuoritteen osuudet (Lähde: HLT 24-25) Jalankulku Polkupyörä HA kuljettaja HA matkustaja Linja-auto Metro, raitiovaunu Juna Muu (mm. Taksi lento, lautta Kaikki Vuorokauden keskimääräinen matkaluku Päijät- Häme 25 % 8% 4 % 18 % 5% % 1% 3% 2,9 matkaa/ hlö/vrk Koko Suomi 22 % 9% 43 % 15 % 5% 1% 1% 4% 2,9 matkaa/ hlö/vrk Vuorokauden keskimääräinen matkasuorite Päijät- Häme 3% 1% 45 % 29 % 7% % 3% 12 % 43,2 km/ hlö/vrk Koko Suomi 3% 2% 51 % 25 % 7% 1% 4% 7% 41,8 km/ hlö/vrk polttoaineen hinta nouseekin. Vaikka ajaminen kallistuukin, on auto entistä useammin käytettävissä. Pitkällä tähtäimellä voi polttoaineen hinnassa tapahtua kuitenkin suuriakin muutoksia ja joka tapauksessa matkan kustannukset eri kulkutavoilla sekä liikkujan varallisuus ovat edelleen määrääviä liikkumista ja kulkutavan valintaa selittäviä tekijöitä. Työikäisen väestön vapaa-ajan arvostus ja myös vapaaajan viettotavat voivat muuttua, vaikka varsinainen työaika ei lyhenisikään. Työaikajoustojen ja etätyön yleistyessä työmatkaliikenteen ruuhkahuiput voivat tasoittua. Ihmisten asenteet muuttuvat tutkitusti hitaasti, mutta on mahdollista, että esimerkiksi terveyttä ja turvallisuutta tai ympäristön tilaa ja kestävän kehityksen mukaista vastuullisuutta arvostavan ilmapiirin korostuminen vaikuttaa myös matka- ja kulkutapavalintoihin. Autojen hintojen halpeneminen sekä varallisuuden kasvu ovat lisänneet ja lisäävät edelleen autoistumista, vaikka 21

Liikennestrategian painopisteet Päijät-Hämeen liikennejärjestelmän kehittämisen painopisteet eli kärkitehtävät on rakennettu ns. neliporrasperiaatteen pohjalle. Periaatteella tarkoitetaan liikennejärjestelmän suunnittelumetodiikkaa, jonka mukaan ennen uusia väyläinvestointeja tulee pohtia, voidaanko liikennejärjestelmän ongelmat ratkaista vaikuttamalla liikkumistarpeeseen ja kulkutavan valintaan tai kehittämällä nykyistä infrastruktuuria tai tehostamalla sen käyttöä. Päijät-Hämeen liikennejärjestelmän eri osien keskeisimmät kehittämistarpeet on kerätty kahdeksaan kärkitehtävään. Niitä on konkretisoitu edelleen vuosille 27 211 ajoittuvan aiesopimuskauden toimenpiteillä. Aiesopimuksen allekirjoittajat eli Päijät-Hämeen kunnat sekä muut keskeiset maakuntaa kehittävät organisaatiot sitoutuvat yhdessä laaditun maakunnallisen liikennepolitiikan ja sitä toteuttavan toimenpideohjelman toteuttamisen edistämiseen, kukin taho toimivaltansa ja käytettävissä olevien resurssiensa puitteissa. Askel 1 - Liikenteen kysyntään vaikuttaminen 1. Liikkumistottumuksiin ja -asenteisiin vaikuttaminen Autoliikenteen hillintä ja vähentäminen on yleinen liikennepoliittinen tavoite, jonka taustalla ovat mm. liikenneturvallisuus sekä päästöihin ja meluun liittyvät autoilun haitat. Tavoitteena on myös nykyisen liikennejärjestelmän hyvä toimivuus turhaa liikkumista vähentämällä. Kulkutapavalintoihin vaikuttamisessa on tärkeää tarjota vaihtoehtoja henkilöautoilulle sekä tehdä niitä houkuttelevammiksi. Ilmastonmuutoksen hidastaminen edellyttää toimia useilla yhteiskunnan toimialoilla, myös liikenteen sektorilla. Kävelyn ja pyöräilyn sekä joukkoliikenteen johdonmukainen kehittäminen eri tavoin on tästä näkökulmasta keskeisimpiä toimia. Toimenpiteet aiesopimuskaudella 27 211 Joukkoliikenteen yhteistyön tiivistäminen Joukkoliikenteen lippujärjestelmät Kävelyn ja pyöräilyn liikkumiskulttuuriin vaikuttaminen Maakunnallisen ilmastostrategian laatiminen Liikenneturvallisuuden arvostuksen lisääminen ja yhteistyön kehittäminen Liikkumisen ja liikenteen hallinnan toimet 2. Liikkumis- ja kuljetustarpeet maankäytön ja palvelujen suunnittelussa Maankäytön ja liikennejärjestelmän suunnittelun kiinteällä yhteistyöllä päästään asukkaan ja yhteiskunnan kannalta hyvään lopputulokseen. Asumisen ja muiden maankäytön toimintojen sijoittelu vaikuttaa määräävästi liikkumistarpeisiin sekä kulkutapavalintoihin ja sitä kautta liikennemääriin. Kevyen liikenteen edellytykset houkuttelevana liikkumistapana, reittien liikenneturvallisuus ja joukkoliikenteen toimintamahdollisuudet ovat riippuvaisia kaavoituksen ja maankäytön ratkaisuista. Vaikutukset liikkumiseen ja liikennetarpeeseen tulisi käsitellä entistä paremmin muiden vaikutusten ohella tehtäessä päätöksiä toimintojen sijoittamisesta; esimerkiksi koulu- ja terveydenhoitoverkon muutoksista päätettäessä. Samoin uusien alueiden käyttöönottoa tulisi priorisoida liikenteellisten vaikutusten perusteella. Toimenpiteet aiesopimuskaudella 27 211 Joukkoliikenteen kehittäminen Lahdessa Liikenteen ohjausjärjestelmät Maankäytön ja liikenteen vuorovaikutus Askel 2 - Nykyisen infrastruktuurin tehokkaampi käyttö 3. Maakunnan asukkaiden tasapuoliset liikkumismahdollisuudet Lasten ja toisaalta iäkkäiden näkökulmasta korostuvat lähiliikkumisympäristön turvallisuus ja esteettömyys sekä peruspalvelujen sujuva saavutettavuus kävellen, pyöräillen tai joukkoliikenteellä. Kaupunkiseuduilla on tärkeää kevyen liikenteen verkoston kattavuus ja turvallisuus. Maaseudulla korostuu joukkoliikenteen peruspalvelutason turvaaminen. Maaseutualueilla, jossa joukkoliikenne ja kävely ovat harvemmilla matkoilla mahdollisia kulkutapoja, korostuu alemman tieverkon kunnon ja liikennöitävyyden merkitys. Sujuvien matkaketjujen mahdollistaminen edellyttää usean toimijan yhteistyötä. Eri kulkumuotojen sujuva yhdistäminen edellyttää liityntäliikenteen ja -pysäköinnin ja 22

matkakeskuksen kehittämistä, matkustajainformaation parantamista sekä esteettömiä yhteyksiä pysäkeille ja terminaaleihin. Matkapalvelukeskuksen toiminnan tavoitteena on turvata toimivat kuljetuspalvelut hyödyntämällä avointa joukkoliikennettä ja matkaketjuja. Toimenpiteet aiesopimuskaudella 27 211 Matkapalvelukeskuksen perustaminen maakuntaan Joukkoliikenteen peruspalvelutason turvaaminen kaikki alla maakunnassa Maakunnan esteettömyysstrategian laatiminen Maakunnan joukkoliikenteen palvelutasosuunnitelmassa todettujen palvelutasopuutteiden korjaaminen Lähijunaliikenteen kehittäminen Runsaan vuorotarjonnan säilyttäminen maakunnan ulkopuolelle suuntautuvassa joukkoliikenteessä Lahden matkakeskuksen kehittäminen 4. Lahden seudun houkuttelevuus asumisen alueena Lahden seudun houkuttelevuuteen asuinpaikkana vaikuttavat toimivan liikennejärjestelmän lisäksi mm. laadukas asunto- ja palvelutarjonta. Asumisen kannalta merkittävää on asuinalueen viihtyisyys ja turvallisuus sekä hyvä saavutettavuus usealla kulkutavalla. Osa arjen toimivuutta ovat sujuvat työmatkayhteydet kaikilla kulkutavoilla. Työnantajilla on osavastuu kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen käytön edistämisessä työmatkoilla; työsuhdelippu, työmatkapyöräilyn hyvät edellytykset ovat osa kokonaisuutta. Kaupunkikeskustojen liikennejärjestelmien toimivuus on tärkeää koko maakunnan kannalta. Lahden keskusta on koko maakunnan palvelukeskus ja sen elinvoimaisuus koostuu siellä asuvien ja asioivien viihtyvyydestä, elinkeinoelämän palvelukyvystä ja keskustan saavutettavuudesta eri liikennemuodoilla. Heinolan keskusta on Itä-Hämeen palvelukeskittymä. Jalankulku ja pyöräily ovat keskustaympäristöjen peruskulkumuodot. Joukkoliikenteen tukeminen keskusta-alueella edellyttää erityisesti Lahdessa joukkoliikenteen sujuvoittamista kaista- ja liittymäjärjestelyin. Toimenpiteet aiesopimuskaudella 27 211 Lahden keskustan liikennejärjestelyjen toteuttaminen keskustavision mukaisesti Heinolan keskustan katujärjestelyt, myös joukkoliikenne, pysäköinti ja kevyt liikenne Orimattilan keskustan liikennejärjestelyt Lahden paikallisliikenteen lippujärjestelmän kehittäminen Lahti pääkaupunkiseutu joukkoliikenteen toimenpidepaketti Taajamien turvallisuuden parantaminen Pääteiden nopeusrajoitukset 5. Päijät-Hämeen elinkeinoelämän kilpailukyky Päijät-Hämeen saavutettavuus ja sijainti Etelä-Suomessa on erinomainen ja tämän logistisen kilpailuaseman hyödyntäminen on maakunnan kehityksen kannalta tärkeää. Maakunnassa tarjolla olevat vaihtoehtoiset kuljetusmahdollisuudet edistävät elinkeinoelämän kilpailukykyä; rautatieja tieliikenteen yhteistyössä on kuljetusalalla kehittämisen mahdollisuuksia. Työmatkaliikenteen sujuvuus on merkittävää myös elinkeinoelämän kannalta. Osaavan työvoiman saatavuuteen vaikuttavat lisäksi muutkin alueella elämisen houkuttelevuutta parantavat toimet. Toimenpiteet aiesopimuskaudella 27 211 Lahden seudun logistiikkakeskuksen kehittäminen/logistiikkapalveluiden tarjonnan keskittäminen Vesivehmaan lentokentän kehittäminen Talvihoidon tehostaminen Juna- ja bussivuorotarjonnan kehittäminen Pietariin Maantien 167 muuttaminen kantatieksi 23

Askel 3 - Nykyisen infrastruktuurin parantaminen 6. Maakunnan liikennejärjestelmän kehittäminen kestävien periaatteiden pohjalta Nykyisen infrastruktuurin parantamisessa tulee keskittyä ensisijaisesti kestävän kehityksen mukaisten liikennemuotojen kehittämiseen ja liikenneturvallisuuden parantamiseen sekä nykyistä yhdyskuntarakennetta tukeviin toimiin. Kevyen liikenteen verkon kehittämisessä keskitytään taajamien verkon täydentämiseen ja turvallisten kouluyhteyksien luomiseen. Joukkoliikenteen näkökulmasta keskeisin nykyisen infra struktuurin parantamistapa on joukkoliikenteen laatukäytävien kehittäminen. Liikenneturvallisuuden kannalta merkittävää on taajamien ja pääteiden turvallisuuden parantaminen. Tärkeää on myös tieliikenteen muiden terveyshaittojen minimointi pohjavedensuojaus- ja meluntorjuntatoimilla. Henkilöautoliikenteessä ensisijainen kehittämisen painopiste on sellaisissa kohteissa ja toimenpiteissä, joiden avulla edistetään olemassa olevan yhdyskuntarakenteen eheyttämistä. Toimenpiteet aiesopimuskaudella 27 211 Kevyen liikenteen väyläverkoston kehittämisen kärkihankkeet Eteläisen sisääntulotien nelikaistaistaminen, (mt 167) Lahti Ranta-Kartanon liikennejärjestelyt, Lahti Katukehän Tapparakatu Iso-Paavolankatu sujuvuuden parantaminen, Lahti Vääksyn kanavan sulkuporttien uusiminen Pohjaveden suojaus, valtatie 12 (Päijänne-tunneli) Linja-autoliikenteen laatukäytävien kehittäminen Pääteiden turvallisuuden parantaminen, mm. tievalaistus, liittymäjärjestelyt, keskikaiteet ja reunaympäristön pehmentäminen 7. Kuljetusten toimintavarmuuden parantaminen Tavaraliikenteen kannalta on tärkeää keskittyä erityisesti kuljetusten toimintavarmuuden parantamiseen. Tästä näkökulmasta korostuvat mm. vilkkaiden seututeiden ja maa- ja metsätalouden kannalta merkittävimpien yhdysteiden parantaminen sekä rautateiden peruskorjaukset ja tasonnostot. Toimenpiteet aiesopimuskaudella 27 211 Lahti Luumäki-radan palvelutason parantaminen Alemman tieverkon kärkitoimenpiteet, mm. rakenteen parantaminen, kelirikkokorjaukset ja siltojen korjaaminen Askel 4 - Uuden infrastruktuurin rakentaminen 8. Maakunnan kehittymistä tukevien isojen investointien edistäminen Isot väylähankkeet painottuvat pääteiden runkoverkon kehittämiseen. Näin edistetään elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia, mutta hankkeet ovat merkittäviä myös henkilöliikenteen sujuvuuden kannalta. Isojen hankkeiden toteuttamisesta päätetään eduskunnassa, mutta maakunnan johdonmukainen ja yksimielinen edunvalvonta poliittisessa päätöksenteossa on merkityksellistä. Toimenpiteet aiesopimuskaudella 27 211 Kariston pääkatujen rakentaminen, Lahti Valtatien 4 parantaminen välillä Lusi Vaajakoski Valtatien 5 parantaminen välillä Lusi Mikkeli Lahden eteläisen kehätien rakentaminen Valtatien 12 parantaminen välillä Lahti Kouvola Valtatien 24 parantaminen välillä Lahti Asikkala, selvitys kehittämissuunnitelman (nelikaistaistaminen, uusi linjaus) keventämismahdollisuuksista Liikennejärjestelmäsuunnitelman osaselvitykset ovat saatavissa Päijät-Hämeen liiton internet-sivulta www.paijat-hame.fi//ljs/ljs.htm. 24

MAANKÄYTÖN YHTEISTYÖTÄ 5 VUOTTA YLEISPIIRTEISELLÄ TASOLLA LAHDEN KAUPUNKISEUDULLA Lahden yleiskaava-arkkitehti Raimo Airamo, Lahden kaupunkisuunnittelu Maankäytön yhteistyöllä on Lahden kaupunkiseudulla pitkä ja vaiheikas historia. Itsenäiset ja vahvat kunnat ovat kyenneet löytämään yhteistyömuotoja, joissa on voitu tarttua keskustellen maankäyttöön liittyviin suuriinkin muutospaineisiin. Pitkäaikaisella yhteistyöllä on voitu luoda ilmapiiriä, josta on apua vireillä olevan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen haasteissa. Seutukaavoitusta on Suomessa tehty vasta sotien jälkeen. Yleiskaavoitus (yleisasemakaavoitus) kehittyi 19-luvun alussa ja korvasi osittain seutukaavoituksen tehtävää. Yleiskaavoituksen avulla osoitettiin kaupungin kasvutarpeita yli kaupungin rajojen (esimerkiksi Lahden kartanon alueiden asemakaavakilpailu vuonna 192). mutta myös tarpeita tärkeiden seudullisten viheralueiden varaamiseen (Helsingin yleisasemakaava 1911). Myöhemmin liikenteen kasvu oli eräs lisäperuste seudulliseen yleispiirteiseen maankäytön suunnitteluun (Lahden yleisasemakaava 1946). Seutusuunnittelu syntyi vapaaehtoiselta pohjalta Seutusuunnittelu syntyi kaupunkimaisen asutuksen leviämisestä varsinaisten kaupunkien rajojen ulkopuolelle. Siihen vaikuttivat myös alueellisen sijoittamispolitiikan tarve, liikenteelliset ongelmat, kilpailevien maankäyttömuotojen syntyminen ja kasvavat virkistysaluetarpeet sekä kiristynyt kilpailu työpaikoista niiden ryhmittyessä uudelleen. Seutukaavoitus käynnistyi Suomessa vapaaehtoiselta pohjalta Kokemäkijokilaaksossa 194 ja pian sen jälkeen Kymenlaaksossa. Pyrkimyksenä oli kehittää väliasteen suunnittelua ja koordinoida eri kuntien yleiskaavallista suunnittelua. Lahden yleiskaavoitus 194-luvun lopulla tähtäsi sodanjälkeisen jälleenrakennuskauden haasteisiin. Lahden seudulle muutti runsaasti siirtolaisia Karjalasta luovutetulta alueelta. Yleisasemakaavan laatija, asemakaava-arkkitehti Purjevene Vesijärvellä, Manne Stenros Olavi Laisaari piti maaliskuussa 1947 esitelmän, joka koski seutusuunnittelua Lahdessa. Hän esitti, että tulevaisuudessa Lahteen on liitettävä Hollola, Nastola, Orimattila ja Asikkala, koska näihin syntyy joka tapauksessa tytärkaupunkeja. Asia virisi uudelleen vuonna 1953 Tauno I. Saavalaisen pitämän esitelmän johdosta. Seutusuunnittelua käsiteltiin vilkkaasi eri yhteyksissä. Keskusteluun liittyi myös Lahden alueliitoshanke, joka toteutui 1.1.1956. Päijät-Hämeen seutusuunnitteluliitto perustettiin 11.5. 1957 eri vaiheiden jälkeen. Perustamisvaiheessa mukaan liittyivät Lahti, Heinola, Asikkala, Kuhmoinen, Sysmä, Joutsa ja Luhanka sekä pari yhdistystä. Muutaman vuoden aikana tulivat vähitellen mukaan alueen kaikki kunnat sekä 25

noin 3 yritystä ja yhdistystä. Rajavyöhykkeellä tapahtui valintatilanteita liitosta toiseen. Vapaaehtoisessa seutusuunnittelussa pääpaino oli perustutkimustyössä, ajankohtaisten hankkeiden koordinoinnissa ja Päijät-Hämettä koskevien suunnitteluideoiden esittelemisessä. Seutukaavoitus muuttui lakisäätäiseksi 1.7.1959 voimaan astuneen rakennuslain perusteella. Säännökset uusittiin 9.8.1968, jolloin seutukaavan sisältökäsitettä väljennettiin ja kaava vaiheistettiin. Sisäasiainministeriö antoi rakennuslain mukaiset ensimmäiset seutukaavoitusmääräykset 18.11.1961 (Helsingin seutu, Kymenlaakso, Salon seutu) ja myöhemmin muualle Suomeen, Päijät-Hämeeseen 28.11.1966. Päijät-Hämettä koskeva määräys koski Heinolan ja Lahden kaupunkeja, Asikkalan ja Hartolan kuntia, Heinolan maalaiskuntaa sekä Hollolan, Kosken Hl, Kuhmoisten, Kärkölän, Nastolan, Orimattilan, Padasjoen ja Sysmän kuntia. Päijät-Hämeen seutukaavaliitto perustettiin 1.3.1967 ja toiminta alkoi virallisesti 1.9.1967. Kuhmoinen siirtyi 1.1.1975 Keski-Suomen seutukaavaliittoon ja Artjärvi Päijät-Hämeen seutukaavaliittoon 1.1.1979, josta lähtien Päijät-Hämeen seutukaavaliiton alue on pysynyt samana. Päijät-Hämeen runkokaava 1969 ja Lahden kaupunkiseudun rakennemallit 1968 1972 Lahden kaupunki kasvoi sotien jälkeen voimakkaasti ja kasvu kiihtyi 196-luvulla niin, että kasvu alkoi kohdistua yhä enemmän naapurikuntiin Hollolaan ja Nastolaan. Suomessa elettiin 196-luvulla voimakasta kasvuideologian aikaa. Sodissa menetettyjen alueiden siirtolaisten asuttamisen jälkeen tuli uusi siirtolaisaalto, kun väestö muutti erityisesti 196-luvulla maaseuduilta kaupunkeihin työn perään rakennemuutoksen seurauksena. Kaupunkiseuduilla ei ollut valmiutta hallittuun rakenteen kasvuun, kun yleispiirteisestä suunnittelusta ei ollut huolehdittu. Kaavoitusasiantuntijoiden määrä Suomessa kasvoi kaikilla hallintotasoilla voimakkaasti 196-luvun lopussa ja 197-luvun alussa. Yleiskaavoituksen voimistuminen Seutukaavoituksen ohella nousi esille voimakkaasti yleiskaavoituksen tarve. Yleispiirteisen suunnittelun ja yleiskaavojen merkitystä tuotiin tietoisuuteen vuonna 1965 Helsingissä pidetyssä Pohjoismaisessa kaavoituskongressissa, jonka yhteydessä oli laaja yleiskaavanäyttely. Vuonna 1959 säädettyyn rakennuslakiin tehtiin 9.8.1968 muutos, joka teki yleiskaavan laatimisen pakolliseksi kaupungeissa. Lahdessa aloitettiin yhtäjaksoinen yleiskaavoitus 196-luvun puolivälissä. Lahden kaupunginvaltuusto päätti 22.12.1969, että kaupungin asemakaavoittamattomille alueille laaditaan yleiskaava. Hollola ja Nastola osallistuivat 196-luvun lopulla kaupunkiseudun yleiskaavoitukseen, virallisia osayleiskaavoja niissä alettiin laatia myöhemmin. Heinolan ensimmäinen yleiskaava tehtiin vuonna 1973. Kaupunkiseutujen kasvun ohella Suomeen rakennettiin valtatieverkostoa, joka tuli integroida kuntien maankäytön suunnitteluun. Merkittävimpiä 196-luvun Lahden seudun liikennesuunnitelmista oli Tie- ja vesirakennushallituksen (TVH) laatima Lahden kaupunkiseudun tieverkkosuunnitelman, joka valmistui vuoden 1967 lopulla. TVH aloitti moottoritien nro 4-5 suunnittelun, joka edellytti Lahden kaupungilta yleiskaavatasoista suunnitelmaa. Seudullisen suunnittelun puutteellisuudesta johtuen yleiskaavoitus keskittyi aluksi koko Lahden kaupunkiseutuun (Lahti, Hollola, Nastola). Lahden kaupunkiseudun maankäytön kehittämisnäkymien pohjana oli Olavi Laisaaren vuonna 1966 laatima Lahden ja sen ympäristön yleiskaavan peruskaavio, joka perustui itsenäisten kaupunkiyksiköiden muodostamiseen. Kehityksen teoreettisen osan Laisaari esitti väitöskirjassaan vuonna 1969. Lahden kaupungin toimesta laadittiin vuoden 1968 alussa kolme toisistaan voimakkaasti poikkeavaa teoreettista kaupunkimallia (rypälekaupunki, lähiökaupunki, helminauhakaupunki), joista rypälekaupunkimalli nähtiin parhaaksi. Tilannekatsauksessa 25.3.1968 oli rypälekaupunkimallin pohjalta tehty 1:5 mittakaavainen luonnos Lahden kaupunkiseudun yleiskaavaksi. Vuosina 1966 1968 toimi Hollolan, Nastolan ja Lahden yhteiskuntasuunnittelun yhteistyötoimikunta, jonka jäseninä olivat kunnanhallitusten puheenjohtajat ja Lahden asemakaavapäällikkö. Päijät-Hämeen runkokaava 1969 Seutukaavoitus käynnistyi runkokaavojen laadinnalla. Ministeriön määräyksen pohjalta Päijät-Hämeen runkokaavan valmistelu alkoi syksyllä 1968. Runkokaavan laadin- 26

KESKUSTATYÖPAIKAT JA ASUKKAAT 279 Asukasluku 619 Työpaikat 49% Työpaikkaomavaraisuus 1 3 1 3 1 Lähde: Päijät-Hämeen runkokaava 1969, Päijät-Hämeen seutukaavaliitto 27

taan liittyen laadittiin tuoreiden kaupunkimallien jatkeena syksyllä 1968 neljä erilaista maankäyttömallia (A-D), joista mallit A ja D tehtiin seutukaavaliiton toimistossa ja mallit B ja C pyydettiin Lahden kaupungin yleiskaavatoimistosta. Mallit testattiin liikenteellisesti. Testaus perustui väestönkasvuennusteeseen, jonka mukaan kaupunkiseudun väkiluku kaksinkertaistuu lähtötilanteesta (18 asukasta) vuoteen 2 mennessä (193 asukasta). Vertailun tuloksena valittiin malli D runkokaavan pohjaksi. Siinä painotettiin enemmän keskusta-alueen kasvua kuin Laisaaren laatimissa malleissa. Runkokaavaehdotus valmistui huhtikuussa 1969. Selostuksen mukaan runkokaava antoi kuvan nykyvaiheesta ja oli seutukaavoituksen välipäätös, jolta pohjalta seutukaava voitiin laatia. Runkokaavassa todettiin Lahden vaikutusalueeseen kuuluvan ydinkuntien lisäksi Tuulos, Lammi, Myrskylä, Pukkila, Artjärvi, Pertunmaa sekä osa Iittiä, Jaalaa ja Mäntyharjua. Runkokaava sai voimakasta kritiikkiä erityisesti maalaiskunnissa. Sen seurauksena virkistysalueet päätettiin sijoittaa pääosin yhteisöjen maille. Runkokaava hyväksyttiin 197. 28

Kaupunkimallitestaus ja rakennemalli 1968-1969 Lahden kaupunkiseudun liikennesuunnitelmaan liittyen tehtiin kaupunkimallitestaus, jota varten laadittiin kolme runkokaavassa käytetyn kaltaista, mutta niitä selvemmin erilaisempaa mallia (perusmalli, lähiörengasmalli, suurlähiömalli). Testaus tehtiin vuosina 1968 1969 pääasiassa taloudellisuustestauksena maankäyttö-, väestö- ja työpaikkatietoaineiston pohjalta. Kaupunkiseudun tavoiteasukaslukuna vuonna 2 pidettiin 25 asukasta. Testaus osoitti perusmallin lähes joka suhteessa edullisimmaksi. Lahden kaupunginvaltuusto hyväksyi 27.4.197 perusmallin tulevan kehityksen pohjaksi siten tarkennettuna, että Lahden kaupunkiseudun väkilukusuunnite oli 197 2. Kaupunkimallitestausta 1968 1969 valvoi työryhmä, jonka puheenjohtajana oli Lahden liikennesuunnittelupäällikkö Nyyrö Koskela ja jäseninä kaupungin, seutukaavaliiton, TVH:n ja TVL:n Hämeen piirin edustajia. Testin suoritti Oy Kunnallistekniikka Ab. Lahden kaupunkiseudun tarkistettu rakennemalli 1972 Liikennesuunnittelun jatkosuunnittelua ohjelmoitaessa todettiin nykytilaa koskevien tutkimusten olevan riittämättömiä. Lahden kaupunki ja TVH tilasivat yhdessä laajan liikennetutkimuksen ja -suunnitelman kesällä 1969. Työn suorittajaksi valittiin Liikennetekniikka Oy. Työhön osallistui myös seutukaavaliitto. Liikennetutkimus kattoi Lahden kaupunkiseudun ja se valmistui heinäkuussa 1971. Vuonna 197 asetettiin Lahden, Hollolan ja Nastolan maankäytön ja liikenteen suunnittelua koordinoiva työryhmä. Työryhmästä muodostui pysyvä yhteistyöelin, joka on muuttunut kokoonpanoltaan vuosien aikana ja on nykyään nimeltään Lahden kaupunkiseudun yhdyskuntasuunnittelun työryhmä. Kaupunkimallitestauksen jälkeen maankäyttö- ja tiesuunnitelmat selkiintyivät huomattavasti ja väkilukuennusteet muuttuivat. Laadittiin perusteelliseen tutkimukseen pohjautuvat liikenne-ennustemallit. Tehtiin maankäyttötietojen tarkistus ja liikenne-ennusteajo vuodelle 2. Perusmalli osoittautui edelleen parhaaksi. Lahden kaupunkiseudun maankäytön tarkistettu perusmalli valmistui 19.4.1972. Laadintaan osallistuivat Lahden, Hollolan, Nastolan, Päijät-Hämeen liiton ja TVH:n suunnittelijat, konsulttina oli Oy Liikennetekniikka Ab. Kaupunkiseudun asukaslukusuunniteeksi esitettiin 19 asukasta vuonna 2. Lahden kaupunginvaltuusto hyväksyi 2.1.1973 perusmallin periaateratkaisuineen jatkosuunnittelun pohjaksi. Hollolan ja Nastolan päättäjät merkitsivät suunnitelman omalta osaltaan tiedoksi. Lahden kaupunkiseudun rakennemallityön jälkeen kunnat keskittyivät 197-luvulla itsenäisesti osa-alueiden yleiskaavoitukseen. Lahti jaettiin kahdeksaan osayleiskaavaalueeseen ja niistä kuudelle laadittiin kaupunginvaltuuston hyväksymät osayleiskaavat. Hollola keskittyi Salpakankaan ja Kukkila-Kalliolan alueen yleiskaavalliseen tarkasteluun, Nastola nauhataajamaan. Lahden kaupunkiseudun maankäytön tarkistetun perusmallin rinnalla valmistui samojen tahojen toimesta Lahden kaupunkiseudun liikennesuunnitelma, joka sisälsi runkosuunnitelman vuodelle 2 ja toimenpidesuunnitelman vuosille 1973 1985. Päijät-Hämeen seutukaavoitus vaihekaavoina 1971-1986 Suomessa vietetty luonnonsuojeluvuosi 197 nosti suojelukysymykset valtakunnallisesti esille. Päijät-Hämeessä esitettiin Kelventeen kansallispuiston perustamista vuonna 1971. Voimakkaan 196-lukua sävyttäneen kasvuideologian vastapainoksi nousi ympäristötietoisuus. Nopean kasvun ja rakentamisen kielteiset piirteet tulivat esille. Nopeasti tuotetut kerrostalolähiöt olivat vastanneet voimakkaaseen asuntokysyntään, mutta asuinympäristöltään ne eivät vastanneet odotuksia. Palvelut eivät toteutuneet asuntorakentamisen tahdissa. Virkistysalueiden arvo tiedostettiin. Ihmisten vapaa-aika lisääntyi. Omakotiasumisen suosio kasvoi. Asukasluvun kasvu taittui 197-luvun puolivälissä. Asuminen oli edelleen kansainvälisesti ahdasta ja asumisväljyyden kasvu aiheutti rakentamispainetta väestökasvun hidastumisesta riippumatta. Syntyi tarve suunnitelmien tarkistamiseen. Ympäristötietoisuus nousi esille myös Lahden kaupunkiseudun kuntien välisessä yhteistyössä. Rakentamisen ulottuminen Tiirismaan rinteille ja Salpausselän virkistysalueeseen kohdistuneet rakentamispaineet ja katusuunnitelmat 29

haluttiin saada kokonaistarkasteluun. Yhteistyön tuloksena syntyi Lahden kaupungin ja Hollolan kunnan välinen Salpausselkä-Tiirismaan aluetta koskeva virkistys- ja viheraluesopimus 15.11.1973. Seutukaavoitusta vauhditettiin ministeriön määräyksillä Sisäasiainministeriö antoi 19.7.1971 ohjeet seutukaavan laatimisesta vaiheittain. Yleiskirjeen mukaan vaihekaavamenettelyä oli syytä käyttää silloin, kun ympäristösuojelua, ulkoilua tai muuta virkistystä, matkailua tai muuta sellaista toimintaa varten on tärkeä suojata tiettyjä, sijainniltaan näihin tarkoituksiin erityisesti soveltuvia alueita sellaiselta rakentamiselta ja eräissä tapauksissa muulta maankäytöltä, joka voi olennaisesti vaikeuttaa niiden käyttämistä suunniteltuun tarkoitukseen. Etelä-Suomen alueella olevissa liitoissa tuli liittovaltuustojen hyväksyä kokonaisseutukaava tai vaihekaava viimeistään 3.6.1973. Sisäasiainministeriö antoi 27.9.1974 uudet yleisohjeet vaihekaavoituksesta ja muista seutukaavaliiton tehtävistä, mikä selkiinnytti liiton työtä. Kokonaisseutukaavojen vahvistamisessa oli havaittu huomattavia ongelmia, eikä oikeusvaikutteisia seutukaavoja voitu pitää edes välttämättöminä koko valtakunnan alueella. Seutukaavaliittojen keskeiseksi tehtäväksi määriteltiin alue- ja toimintakohtaisten vaihekaavojen laatiminen ja hyväksyminen. Vaihekaavat tuli tehdä valtakunnallisten tavoitteiden pohjalta. Vaihekaavojen sopeuttaminen koko seutukaava-alueen maankäyttöön oli osoitettavissa kokonaissuunnitelmilla, jotka vastasivat kokonaisseutukaavaa, mutta joita ei alistettu vahvistettavaksi. Uudeksi takarajaksi asetettiin kesäkuu 1976, jolloin vaihekaavat tuli viimeistään hyväksyä liittohallituksissa. Sisäasiainministeriö antoi 4.6.1976 uuden määräyksen suojelu- ja virkistysalueita koskevien vaihekaavojen laatimiseksi. Määräyksessään 25.5.1977 ministeriö antoi vielä keskeneräisten suojelu- ja virkistysaluevaihekaavojen laadintaan uuden takarajan. Kaavat tuli pyrkiä saattamaan liittovaltuustojen käsittelyyn vuoden 1977 aikana. Päijät-Hämeen seutukaavatyön tavoitteet hyväksyttiin liitossa syksyllä 1972. Rakennesuunnittelu alkoi vuonna 1973. Päijät-Hämeen kokonaisseutukaavakarttaluonnos sekä vaihekaavaluonnos, joka koski virkistys-, luonnonsuojelu- ja loma-asutusalueita valmistuivat vuonna 1973. Seuraavana vuonna saatiin valmiiksi ympäristömuutos- ja rakentamisaluekartta vuosille 1974 1978 ja 1979 1985. Rakennesuunnitelmaan 1985 2 laadittiin liiteosa ja liittovaltuusto hyväksyi sen toukokuussa 1975. Rakennesuunnitelmat saatiin valmiiksi koko maassa vuoden 1975 aikana. Rakennesuunnitelmat toimivat kokonaissuunnitelman valmistelevana vaiheena. Vaihekaavojen laatimisen aikaa Päijät-Hämeen maa- ja metsätalous-, virkistys- ja suojelualueita koskeva seutukaavaehdotus valmistui 1.11.1975. Ehdotusta käsiteltiin 4.5.1977 liittovaltuustossa, joka palautti kaavaehdotuksen uuteen käsittelyyn. Kaavasta poistettiin maa- ja metsätalousaluetta koskeva osa. Päijät-Hämeen virkistys- ja suojelualueita koskeva vaihekaava I (myöhemmin seutukaava 1) hyväksyttiin liittovaltuustossa 13.1.1977 ja sisäasiainministeriö vahvisti sen 4.4.1979. Artjärvi siirtyi Päijät-Hämeen seutukaavaliittoon 1.1.1979 ja sen osalta seutukaava hyväksyttiin liittovaltuustossa 8.1.1979 ja vahvistettiin sisäasiainministeriössä 29.4.198. Kokonaissuunnitelma 198 2, joka vastasi sisällöltään kokonaisseutukaavaa, mutta jota ei alistettu vahvistettavaksi, laadittiin vuosina 1978 198 ja hyväksyttiin 1981. Lahden ja Heinolan kaupunkiseutuja koskeva vaihekaava II (myöhemmin seutukaava 2) laadittiin yhteistyössä kuntien suunnitteluorganisaatioiden kanssa vuosina 1978 1983. Liittovaltuusto hyväksyi ensin 8.1.1979 Heinolan seutua koskevan seutukaavan, mutta kun kaavan vahvistaminen oli epävarmaa ministeriössä, liittovaltuusto päätti 7.6.1982 uudesta valmistelusta. Lahden ja Heinolan kaupunkiseutua koskevan seutukaavan liittovaltuusto hyväksyi 13.6.1983 ja ympäristöministeriö vahvisti 8.11.1984. Kokonaissuunnitelma 21 valmisteltiin vuosina 1983 1984 ja hyväksyttiin vuonna 1984. Kokonaissuunnitelmaan kirjattiin taajamien kehittämistavoitteet. Seuraava kokonaissuunnitelma valmisteltiin vuosina 1986 1988 ja se hyväksyttiin Päijät-Hämeen seutusuunnitelma 1988 -nimisenä vuonna 1988. Taajamia koskeva vaihekaava IIB (myöhemmin seutukaava 3) valmisteltiin vuosina 1983 1986 ja hyväksyttiin 3

liittovaltuustossa 9.6.1986. Ympäristöministeriö vahvisti sen 14.12.1987. 198-luvun lopulla oli työn alla neljä vaihekaavaa. Seutukaava 4 käsitti Lahden ja Heinolan kaupunkiseutujen muutosta ja laajennusta, seutukaava 5 haja-asutusalueita ja kyliä, seutukaava 6 suojelu- ja virkistysalueita koskevan kaavan tarkistusta ja laajennusta ja seutukaava 7 liikenne- ja erityisalueita. Lahden kaupunkiseudun rakennemallin tarkistus 1975 1979 ja Lahden yleiskaavan laadinta 1982 1988 Nopeat muutokset 197-luvulla antoivat aiheen kaupunkiseudun rakennemallin uudelleenarviointiin. Kipein tarve koettiin Ahtialan suunnittelussa, kun edellytykset tytärkaupungin rakentamiseen muuttuivat rajusti. 198-luvulla kehitys tasaantui ja huomio kiinnittyi kaupunkien sisäiseen kehittämiseen. Euroopan neuvoston 198-luvun alussa käynnistämä kaupunkiuudistuskampanja ulottui myös Suomeen ja katse kohdistui parempaan elämään kaupungeissa. Lahdessa kypsyttiin kokonaisyleiskaavan laadintaan. Lahden kaupunkiseudun rakennemallin tarkistus Lahden kaupunkiseudun rakennemallin 1972 tarkistustyö tehtiin vuosina 1975 1979. Työtä varten palkattiin konsultiksi arkkitehti Kauko Lahti, joka oli ollut mukana edellisessä rakennemallityössä. Työ tehtiin Lahden kaupunkisuunnittelun toimesta. Hollola ja Nastola olivat mukana työvaiheissa, jotka edellyttivät kaupungin aluetta laajempaa tarkastelua. Työryhmässä oli mukana myös Päijät-Hämeen liiton edustus. Kaupunkiseudun kehityksessä esille tulleet muutokset oli tarpeen arvioida kaupunkiseudun tasolla. Kehitys osaalueilla ei vastannut kaikilta osin rakennemallissa 1972 esitettyjä linjauksia. Kokonaiskasvun hidastuminen heijastui erityisesti Lahdessa Ahtilan suunnitteluun, jossa oli varauduttu 5 asukkaan mitoitukseen. Ahtialan tavoiteasukasluku pudotettiin puoleen, sekin varauksella. Salpakankaan tavoiteasukasluku oli pudonnut 25 asukkaasta 16 asukkaaseen. Toisaalta Launeen ja Kärpäsen alueiden asukaslukuja oli kasvatettu merkittävästi. Asuntotuotantotavoitteita oli muutettu pientaloasumista enemmän suosivaksi ja vapaa-alueiden suunnittelu oli kehittynyt. Kaupunkiseudun asukaslukutavoite oli nyt noin 16 asukasta. Lahden kaupunkiseudun rakennemallin tarkastus eli YS 2 Lahden kaupungin maankäytön yleissuunnitelma valmistui 1.2.1979 ja Lahden kaupunginvaltuusto hyväksyi sen 14.5.1979 kunnallislain 13 :ssä tarkoitettuna kuntasuunnitelman osana. Suunnitelma-asiakirjoihin sisältyi kaupunkiseudun maankäyttövyöhykkeet, pää- ja katutieverkko ja palvelukeskukset vuonna 2. Suunnitelmaan sisältyi myös Lahden osayleiskaavojen yhdistelmä. Lahden rakennemallin tarkistuksen rinnalla laadittiin 1976 1978 maisema-analyysi, Lahden kaupunkiseudun liikennesuunnitelman tarkistus, kaupan mitoitus sekä Ahtialan toiminnallinen ja rakenteellinen tarkastelu. Lisäksi laadittiin KS 9 Lahden maankäytön kehittämissuunnitelma vuosille 198 199, jonka kaupunginvaltuusto hyväksyi 2.6.198 kunnallislain 13 :n tarkoittaman suunnitelman osana. Ministeriön määräämä yleiskaavallinen yhteistyö Sisäasiainministeriö antoi 2.1.1976 määräyksen yleiskaavallisen yhteistyön järjestämiseksi eräissä kunnissa. Ministeriö antoi uuden määräyksen 15.11.1976. Määräys koski myös Lahden kaupunkiseutua, jossa yhteistyö tuli tehdä Lahden, Hollolan ja Nastolan kesken. Samoihin aikoihin oli annettu kunnallislaki, jonka edellytti toimintojen sijoittamista koskevan suunnitelman laadinnan. Yleiskaavallisten suunnitelmien laadinta aloitettiin kunnissa syksyllä 1976 ja luonnoksia käsiteltiin yhteistyöelimissä. Lahden, Hollolan, Nastolan ja Päijät-Hämeen seutukaavaliiton asettamia yhteistyöelimiä oli kaksi. Yleiskaavallinen suunnittelu muodostui lähinnä olevien maankäyttösuunnitelmien toteutusohjelmiksi. Kuntien yleiskaavalliset suunnitelmat valmistuivat syksyllä 1977. Yhdyskuntasuunnittelun yhteistyöryhmä kokosi niistä marraskuussa 1977 yhteenvedon, joka seurasi kuntakohtaisen suunnitelman käsittelyä. Lahden kaupunginvaltuusto hyväksyi 15.5.1978 mainitun suunnitelman omalta osaltaan YKS 82 Lahden yleiskaavallinen suunnitelma 1978 1982 nimisenä suunnitelmana. 31

Sisäasianministeriö määräsi uuden yhteistyökierroksen 22.4.198. Työ tehtiin samaan tapaan kuin edellinen kierros. Lahden kuntakohtaisena toteutusohjelmana laadittiin YKS 86 Lahden yleiskaavallinen suunnitelma 1982 1986. Kuntien yleiskaavallisten suunnitelmien vertailu ja yhdistelmäkartat laadittiin seutukaavaliitossa. Lahden kaupunginvaltuusto hyväksyi suunnitelman omalta osaltaan 14.12.1981. Sisäasianministeriö määräsi jälleen uuden yhteistyökierroksen 8.9.1982. Lahden kaupunkiseudun yleiskaavallisen suunnitelman (Lahti, Hollola, Nastola) kokosi Päijät- Hämeen seutukaavaliitto ja esipuheen allekirjoitti Lahden, Hollolan ja Nastolan yhdyskuntasuunnittelun työryhmä 6.11.1984. Raportissa todetaan, että sisäasiainministeriön edellyttämät yhteistyökierrokset on koettu osittain tarpeettomiksi ja muihin aikatauluihin vaikeasti sovitettaviksi ja siksi niihin voi tulla piankin muutoksia. Samalla todettiin, että vastaisuudessa tämäntyyppiset työt voitaisiin tehdä seutukaavaliitossa. Lahden kokonaisyleiskaavan laadinta Yleiskaavan laadinta Lahden kaupungin koko alueelle oli laatuaan ensimmäinen, jossa tarkasteltiin kaupungin maankäyttöä kokonaisuutena ja käytiin laaja julkinen keskustelu. Yleiskaavoituksen pohjana oli kaupunkiseudun tarkistettu rakennemalli ja tuore seutukaava. Muutostekijöinä olivat lisäksi yhteiskunnalliset rakennemuutokset, muuttuneet mitoitustarpeet, tonttitarpeet ja vanhentuneet asemakaavat. Muissa Päijät-Hämeen kunnissa yleiskaavoitus kattoi vain kuntien osa-alueita. Lahden kokonaisyleiskaavan laadinta käynnistettiin vuonna 1982 laajoilla perusselvityksillä. Lähes kaikille osaalueille oli laadittu tai laadittavana osayleiskaavat. Lahden kaupunginvaltuusto hyväksyi yleiskaavan 25.4. ja 1.8.1988. Yleiskaavaa ei alistettu ministeriön vahvistettavaksi, mutta ympäristöministeriön 12.12.1984 vahvistama osa Ahtialan osayleiskaavasta jätettiin voimaan. Päijät-Hämeen seutukaava koko maakuntaan 1996 ja Lahden kaupunkiseudun rakennemalli 1993 Siirtyminen voimakkaasta väestönkasvusta ja lähiöiden rakentamisesta hitaaseen kasvuun ja taajamien sisäisiin muutoksiin heijastui maankäytön suunnitteluun sen eri tasoilla. Uutena asiana nousi globaali vaatimus ottaa kestävä kehitys kaiken suunnittelun ja kehittämisen perustaksi. Tiivistyvä ja eheyttävä aluerakenne nousi voimakkaaksi teemaksi. Vaatimukset suunnittelun avoimuudesta, demokratian lisäämisestä ja vaihtoehtojen tarkastelusta lisääntyivät. Suomi sukelsi 199-luvun alussa poikkeuksellisen syvään lamaan, joka osaltaan heijastui myös henkiseen ilmapiiriin, jossa suunnitelmia laadittiin. Seutukaavoituksen valmistelu käynnistyi vuonna 1986. Suunnittelutyön pohjaksi oli liitossa tai muiden viranomaisten toimesta saatavissa runsaasti inventointitietoa, suunnitelmia ja selvityksiä. Seutusuunnitelmaksi kutsuttu kaavaluonnos valmistui 1988 ja seutukaavojen suuret periaatteet koottiin 1992. Liittovaltuusto hyväksyi seutukaavaehdotuksen 9.12.1996, ja ympäristöministeriö vahvisti sen 8.2.1999. Korkein hallinto-oikeus kumosi kaavasta tehdyt valitukset 15.1.21. Seutukaavalla kumottiin aikaisemmat seutukaavat ja yhdistettiin aikaisempi vaihekaavojen valmistelutyö yhdeksi kokonaisuudeksi. Seutukaavoituksen rinnalla tehtiin Lahden kaupunkiseudun yleiskaavallinen rakennemalli vuosina 199 1993. Työ sai laajempaa huomiota ja se valittiin osaksi sisäasiainministeriön käynnistämää kestävän kehityksen valtakunnallista kuntaprojektia, jonka tuloksena julkaistiin Kestävän kehityksen käsikirja kunnille vuonna 1994. Työhön kytkeytyivät mukaan Lahden, Hollolan ja Nastolan lisäksi Asikkala ja Orimattila. Kaupunkirakenteellisena ratkaisuna päädyttiin tiiviiseen kaupunkirakenteeseen, joka toimi myös seutukaavan pohjana. Rakennemallityön taustalla oli kuntien yhteinen näkemys kehittää seudullista strategista suunnittelua. Kaupunkiseudun muutokset nähtiin osana laajempaa kehitystä. Yhteinen tahto koettiin tärkeäksi kaupunkiseudun suuntautuessa pääkaupunkiseudulle ja Eurooppaan muuttuvassa kansainvälistyvässä maailmassa. Kilpailua käytiin myös Suomen kaupunkiseutujen kesken. Rakennemallin puutteena oli heikko kytkentä työn aikana päätöksentekijöihin, asukkaisiin ja eri intressiryhmiin. Kuntien yleiskaavoitus vilkastui 199-luvulla. Lahden kaupunki ja Hollolan kunta laativat 199-luvun alussa Salpausselkä-Tiirismaan virkistysaluekokonaisuuteen vahvistetut osayleiskaavat, kumpikin omalle alueelleen. Yhdessä laadittuja osayleiskaavoja alettiin laatia ranta-alueille eri puolilla 32

LAHDEN KAUPUNKISEUDUN VAIHTOEHTOISET KEHITYSKUVAIDEAT ENSIMMÄISELLÄ KIERROKSELLA VUODELTA 1992 (Lahden kaupunki ym. 1993). 33

Päijät-Hämettä. Lahden yleiskaava tarkistettiin 1992 1995 ja sen yhteydessä toteutettiin ympäristöministeriön kanssa vaikutusten arviointia koskeva tutkimus 1993 1996. Taustalla oli rakennuslakiin 1.9.1994 tehty muutos, joka edellytti kaavaratkaisujen ympäristövaikutusten selvittämistä kaavaa laadittaessa. Päijät-Hämeen maakuntakaava 26 ja Lahden kaupunkiseudun rakennemalli 24 Vuonna 2 voimaan tullut maankäyttö- ja rakennuslaki muutti seutukaavat maakuntakaavoiksi. Kuntien itsenäisyys lisääntyi kuntakaavojen alistusvelvollisuuden poistuessa, mutta samalla velvollisuudet lisääntyivät selvitysten laatimisen laajuuden sekä osallistumis- ja arviointisuunnitelmien seurauksena. 199-luvun laman jälkeen alkoi Päijät-Hämeessä voimakas kehitys, joka muutti merkittävästi maakunnan elinkeinorakennetta, liikenteellistä asemaa Suomessa ja maakunnan toiminnallisia rakenteita. Tämän vuoksi maakuntakaavatyön aloittaminen heti 2-luvun alussa tuli tarpeelliseksi ja kiireiseksi. Maakuntavaltuusto edellytti kaavatyön tekemistä vuotta suunniteltua nopeammin, koska moni merkittävä hanke edellytti nopeaa etenemistä. Maakuntakaavan suurin ajatus on luoda edellytyksiä maakunnan aseman vahvistumiseksi merkittäväksi suomalaiseksi toimijaksi. Maakuntavaltuusto hyväksyi maakuntakaavan 2.2.26. Vahvistamispäätöksen odotetaan tapahtuvan vuoden 27 lopulla. Lahden kaupunkiseutu ja koko Päijät-Häme osana pääkaupunkiseutua ja Helsingin metropolialuetta nousi voimakkaasti laajaan tietoisuuteen vuonna 22 valmistuneen OECD:n katsauksen ansiosta. Syksystä 26 uutta oikorataa myöten kulkeva lähijuna Z toi Lahden tunnin etäisyydelle Helsingistä ja samalla pääkaupunkiseudun lähiliikenneverkkoon, jonka kaikkia vaikutuksia ei vielä edes tunneta. Lahden logistinen asema Itämeren alueen liikenne ja kehittämisvyöhykkeissä on merkittävä. Etelä-Suomen liittouman aluerakennetyö 2-luvun alussa nosti esille Helsinki-Lahti-Heinola kehityskäytävän. Vuonna 21 käynnistynyt Lahden kaupunkiseudun rakennemallityö käynnistyi suotuisissa merkeissä. Mukaan tuli myös Heinola, joka oli voimistunut vuoden 1997 alussa Heinolan maalaiskunnan liittyessä Heinolan kaupunkiin. Rakennemallialue käsitti jo puolet maakuntaa ja 75 % asukkaista. Seutuyhteistyökokeilulaki 22 25 ja sen jatko vuoteen 212 loi luontevan puitteen rakennemallityön luottamushenkilökäsittelyyn, joskin Heinola kokeilun ulkopuolella olevana teki itsenäisesti päätöksensä. Rakennemalli hyväksyttiin seutuvaltuustossa 2.12.24 ja Heinolan kaupunginvaltuustossa 24.1.25. Parasta odotetaan Vuonna 27 voimakkaasti esille noussut kunta- ja palvelurakenneuudistus (Paras-hanke) on nostanut kuntien välisen yhteistyön ajankohtaiseksi kehittämiskohteeksi. Päijät-Hämeen kuntien laatima suunnitelma siitä, miten maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamista sekä palvelujen käyttöä kuntarajat ylittäen alueella parannetaan, on eräs osoitus kuntien kyvystä yhteistyöhön. Yhteistyöhalukkuutta esiintyy lähes kaikissa esille nostetuilla osa-alueilla. Aika näyttää, mitkä hankkeet etenevät ja missä muodossa. Parasta odotetaan. Lisäluettavaa: Airamo Raimo, Permanto Timo: Yleiskaavoitus ja vaikutusten arviointi. Esimerkkinä Lahden yleiskaavoitus 1946-1996. Suomen ympäristö 88. Ympäristöministeriö. Helsinki 1977. Heinonen Jouko: Maakunnan perustaminen. Miksi ja miten Päijät-Häme tehtiin? Päijät-Hämeen liitto. Lahden kaupunki. Jyväskylä 1999. Kaavoitusta ja rakentamista koskevat yleiskirjeet 1965-85. Ympäristöministeriö. Kaavoitus- ja rakennusosasto. Valtion painatuskeskus. Helsinki 1986. Lahden kaupunki. Lahden yleiskaavan tarkistus ja täydennys. Perusselvitykset. Kaupunkirakenteen kehitys 1878-1983. Lahden kaupunkisuunnitteluviraston julkaisu B11/1984. Lahti 1984. Larma Otto: Rakennuslaki ja.-asetus. Toinen, uudistettu painos. Suomen Lakimiesliiton kirjasarja n:o 16. Vammala 1976. 34

KUNTAPÄÄTTÄJÄNÄ PARAS-HANKKEEN TIIMELLYKSESSÄ Sari Hänninen, Päijät-Hämeen Asikkalasta Turuilla ja toreilla liikkuessa ei voi välttyä kuulemasta kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyviä asiapohdintoja. Naapurin Maija pohtii ymmällään, että joutuuko hän sairastuttuaan hoitoon Hollolaan vai mihin kuntaan ja Mikko säestää, että kyllä ne kuntapalvelut kohta lakkaavat ja kaikki palvelut siirtyvät Lahteen. Joku tuumaa, että onkohan tässä kaikessa mitään järkeä? Niin suurelta ja mahtavalta tämä muutos kun tuntuu! Valtioneuvoston käynnistäessä PARAS-hanketta keväällä 25 sen tavoitteeksi asetettiin kuntien elinvoimaisuuden ja toimintakykyisyyden sekä laadukkaiden palveluiden takaaminen. Hankkeen perusajatuksena on, että palvelurakenteet tulevat muuttumaan joka tapauksessa väistämättömien megatrendien vaikutuksesta eli kaupungistumisesta, globalisaatiosta ja väestön ikärakenteen muutoksesta johtuen ja näihin asioihin tulee reagoida myös kuntatasolla. Palveluiden Päijät-Häme Päijät-Hämeessä kunta- ja palvelurakenneuudistus projekti käynnistyi huhtikuussa 26, jolloin kuntien luottamushenkilöjohto päätti, että kuntien järjestämisvastuulla olevia palveluja ja niiden tuotantoprosesseja lähdetään tarkastelemaan yhteistyön näkökulmasta. Päijät-Hämeessä lähdettiin siis toteuttamaan PARAS-hanketta ensisijaisesti palvelut edellä. Tätä päätöstä puoltaa se tosiseikka, että Päijät-Hämeen kuntien järjestämisvastuulla olevista palveluista tuotetaan 44 % yhteistoimintana ja 56 % kuntien omana tuotantona. Jos näistä luvuista jätetään Lahden kaupunki ulkopuolelle, tuottavat kehyskunnat yhdessä jo nykyisellään 56 % palveluista ja 44 % omana tuotantonaan. Päijät-Hämeessä lähdettiin siis toteuttamaan PARAS-hanketta ensisijaisesti palvelut edellä, jättäen kuntaliitospohdinnat hieman tuonnemmaksi. Päijät-Häme on perinteisesti halunnut olla mukana eturintamassa pilotoimassa uusia palvelutuotantoprosesseja. Viime vuosina kuntien välisenä yhteistyönä on saatu aikaan mm. Päijät-Hämeen pelastuslaitos, Päijät-Hämeen jätehuolto, Päijät-Tili Oy ja uusimpina Lahden seudun kuntatekniikan liikelaitos, Wellamo-opisto, Heimo-hyvinvointipiiri ja Oiva-peruspalvelupiiri. Näistä kouluarvosanoin mitattuna kiitettävästi on onnistunut Lahden seudun kuntatekniikan liikelaitos, joka aloitti toimintansa vuonna 25 ja toimii viiden kunnan yhteisenä palveluntuotantoyksikkönä perinteisen tilaaja-tuottaja -mallin pohjalta. Ratkaisevaa Kuntatekniikan toiminnan kehittymisessä ja onnistumisessa on ollut toiminnan läpinäkyvyys ja vastavuoroisuus kuntapäättäjiin, kuntalaisiin ja palveluntuottajiin nähden sekä se, että liikelaitoksen johdolla on kykyä nähdä, mihin kuntateknisen toiminnan suuntaa on maakunnallisesti ohjattava ja kehitettävä. Tämän tyyppisiä malliesimerkkejä syntyy toivottavasti lisää PARAS-hankkeen myötä. 35

Kuntalainen ja PARAS Tavallisen kuntalaisen arkeen ei kunta- ja palvelurakenneuudistuksen valmistelu Päijät-Hämeessä ole kovinkaan paljon vaikuttanut. Toistaiseksi hankkeen valmistelu on edennyt lähinnä luottamus- ja viranhaltijalinjalla, ilman laajempaa kansalaiskeskustelua. Kuntalaiset ovat lukeneet asioiden valmistelusta lehdistä ja tietenkin keskustelleet luottamushenkilöiden kanssa oman kunnan tulevaisuudesta. Mutta jos PARAS-hankkeen vaikutusta kuntapäättäjän arkeen kysytään, niin voidaan sanoa, että osalle poliitikoista on oman kunnan asioiden tulevaisuuspohdinta PARAS-hankkeen pyörityksessä muuttunut lähes kokopäivätyöksi ja saattaapa jopa osaa kuntapäättäjistä vaivata PARAS-väsymyskin. Sen verran nopealla aikataululla on PARAS-hanketta kunnissa kuljetettu eteenpäin. Tiedotus nousee erittäin merkittävään rooliin suurten muutosten kynnyksellä. Kevään korvalla kotipostilaatikoihin jaettu lehti Kotikulma seudullista yhteistyötä rajattomasti avasi kuntalaisille hyvin Päijät-Hämeen maakunnan alueella tehtävää maakunnallista yhteistyötä. Lehti taisi olla ensimmäinen yhtenäinen julkaisu, jossa avattiin kattavasti kunta- ja palvelurakenneuudistusta ja maakunnallista yhteistyötä. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen eri teemaryhmät ovat saaneet urakkansa päätökseen ja tuottaneet ansiokkaat raportit niin omistajaohjausta ja omistajapolitiikkaa, kuntien tukipalveluja, hallinto-organisaatioiden kokonaistarkastelua, sivistystoimenpalveluja sekä yhdyskuntasuunnittelua koskien. Raportit ovat nyt kunnissa lausuntokierroksella. Seuraavassa vaiheessa tulisi laatia ilman kankeaa hallintoslangia kansankielinen raportti tai julkaisu, joka avaisi kuntalaiselle mahdollista tulevaa muutosta oman kotikunnan kannalta. Näin lain vaatima kunnan asukkaiden vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuus pykäläkin tulisi osittain toteutettua. PARAS-hankkeessa on siis kysymys suurimmasta muutoksesta vuosikymmeniin Päijät-Hämeessä. Aina kun ryhdytään uudistamaan vuosikymmeniä voimassa olleita toimintatapoja, kohdataan myös vastustusta ja ihmettelyä. Toimijatasolla osa tästä muutoksesta tulee väistämättä tapahtumaan myös asennepuolella. Kuntalaistasolla törmätään usein asenteeseen, että onko PARAS-hankkeen päätavoitteena kasvattaa maakunnan kokoinen Lahti ja maksattaa Lahden alijäämät kehyskunnilla? Kuntaliitokset eivät ole kuitenkaan PARAS-hankkeen ensisijainen tavoite. On kuitenkin selvää, että vuoteen 213 mennessä, jolloin PARAS-hankkeen pohjana olevan puitelain voimassa olo päättyy, Suomen kuntakartta on hieman toisen näköinen kuin nyt. Miltä se näyttää Päijät-Hämeessä, on vielä arvoitus. Muutamat kunnat ovat tehneet päätöksen pitäytyä itsenäisenä kuntana, mutta ovat halukkaita yhteistyöhön niillä aloilla, joilla yhteistoiminta koetaan hyödylliseksi. Onkin erittäin tärkeää säilyttää koko Päijät-Hämeen alueella positiivinen yhteistyön henki! Se, ajavatko valtiovallan mahdolliset uudet päätökset ja linjaukset esim. valtionosuuksissa ja kunnan palveluntuotantovelvoitteissa kuntia yhä vaikeampaan taloudelliseen tilanteeseen on myös kysymys, jolla on vaikutusta kuntien yhdistymiseen ja yhdistämiseen. Mahdollisissa kuntaliitostilanteissa nousee kuntalaisten keskuudessa kysymys oman paikallisidentiteetin katoamisesta. Onhan niin, että vaikka kaikki Päijät-Hämeen kunnat muodostaisivat esim. Päijät-Häme -nimisen kunnan, eivät Auttoinen, Kurhila, Villähde tai Lusi ja niiden asukkaat katoa mihinkään, vain yleisnimittäjä muuttuu. Toiminta paikallistasolla jatkuu ja kehittyy edelleen, jos asukkaat niin haluavat. Lähidemokratian mahdollinen katoaminen kuntaliitoksissa puhuttaa myös kuntalaisia. On totuttu siihen, että nykyisessä kunnallisessa hallintomallissa jokaisella hallintokunnalla on oma luottamushenkilöelin, joka käsittelee alaansa liittyvä kysymyksiä ja viimekädessä valtuusto päättää kunnan asioista. Pienemmissä kunnissa luottamushenkilöiden ja kuntalaisten välinen yhteydenpito on hyvin välitöntä ja he ovat toinen toisillensa tuttuja. Tämän tyyppisen yhteyden pelätään ylikunnallisissa palveluntuotantomalleissa katkeavan. Onko tämä sitten hyvä vai huono kehityskulku? On erittäin hyvä, että kuntalaisten ja päättäjien välille syntyy luontevia keskusteluyhteyksiä, mutta toisaalta pienellä paikkakunnalla saattaa luottamushenkilö olla tietyn intressiryhmän puolestapuhuja, jolloin kunnan kokonaisetu saattaa hämärtyä. Siirryttäessä päätöksen teossa hieman etäämmälle, saattaa asiaan tulla perspektiiviä, joka auttaa kuntaa ottamaan uusia kehittymisen askelia. 36

Kehyskunnissa asuvien kuntalaisten pelkona on myös palveluiden etääntyminen ja keskittäminen kaupunkiseudulle. PARAS-hankkeen tavoitteena on hakea palveluntuotannolle kuntien kannalta optimaalisin tuotantotapa, jonka hallinto hoidetaan mahdollisimman tehokkaasti. Näin ollen kuntalaisen kannalta ajateltuna merkittävään asemaan nousee lähipalvelujen saanti. Hyvänä esimerkkinä tästä on Oiva-liikelaitos, jonka toiminta käynnistyi vuoden 27 alusta. Terveyskeskukset jatkavat toimintaansa normaalisti viiden kunnan alueella ja heidän yhteisenä nimittäjänä on Oiva, joka näyttäytyy kuntalaiselle tekstinä laskussa tai soitettaessa puhelimella terveyskeskukseen. Sivistystoimen maakunnallista yhteistyötä on tiivistetty vuoden 27 alusta mm. käynnistämällä Wellamo-opisto. Wellamo-opistoon on yhdistetty alueella toimineet kansalais- ja työväenopistot. Wellamo-opiston yhdistämisen taustalla on alueellisten kansalais- ja työväenopistojen hallintojen keskittäminen Lahden kaupungin organisaatioon, jotta hallinto voitaisiin hoitaa tehokkaammin ja palvelutaso kunnissa säilyttää ennallaan. Paras-hankkeen sivistystoimen teemaryhmä otti kantaa kirjastoverkon maakunnalliseen tarkastelemiseen. Kuntalaisen kannalta tämä teema voisi tuoda mukanaan helpotusta arkipäivän käytäntöihin yhtenäisten lainausjärjestelmien ja -käytänteiden kautta. Summa summarum Onhan totta, että nykyinen kuntarakenne ja kunnan sisäiset rakenteet ovat muotoutuneet palvelemaan 6 7 -luvun yhteiskunnallista tilannetta, joten myös kuntapalveluissa ja -rakenteissa olisi aika siirtyä 2-luvulle. PARAS-hankkeen myötä on kuitenkin mahdollista synnyttää yhä laajempaa kuntien välistä yhteistoimintaa palveluiden järjestämisessä, rahoituksessa ja jopa tuotannossa. Kuntien yhteisen sävelen löydyttyä saadaan mahdollisesti syntymään uusia kuntayhtymiä, liikelaitoksia, osakeyhtiöitä ja laajenevaa sopimuspohjaista yhteistyötä. On kuitenkin tärkeä huomioida se tosiseikka, että suuret tuotantoyksiköt eivät aina välttämättä ole kaikkein tehokkain tapa tuottaa palveluja kuntalaisille, vaan vaarana on joissain tapauksissa virkarakenteen moniportaistuminen ja toiminnan byrokratisoituminen. Tästä seuraa se, että toimitapa ei muodostu kaikkein taloudellisimmaksi. Siksipä uusia yhteisiä palveluntuotantomuotoja rakennettaessa tulisi käytössä olla mahdollisimman tarkat laskelmat toiminnan kustannuksista. Joka tapauksessa yhteiset resurssit, rakenteet ja työntekijät voivat olla valtava etu palvelun tuotannolle. Mielenkiintoista PARAS-hankkeen taustalla olevassa puitelaissa on kuitenkin se, että asioita tarkastellaan lähes yksinomaan julkisen sektorin sisäisen kehittämisen näkökulmasta. Taustalla oleva ajatus on se, että tavoitteet voidaan saavuttaa julkisen sektorin tehtävät ja toiminnot sisäisesti uudelleen organisoimalla ja tiivistämällä kuntayhteistyötä. Entäpä julkisen markkinan avaamiseen tähtäävät toimet yksityiselle palveluntuotannolle esim. terveyspuolella? Erään kunnan sivistyslautakunta on todennut omassa lausunnossaan PARAS-hankkeesta, että todellinen yhteistyö ei lähde liikkeelle määräyksestä tai periaatteesta, vaan todellinen yhteistyö alkaa, kun on olemassa tarve tehdä asioita ja tarve tehdä asiat yhdessä. Tämä toteamus on varmastikin osittain totta. Yhteistyö lähtee usein tarpeesta, mutta tarvetta ei jokapäiväisessä toiminnassa aina välttämättä oivalleta. Niinpä PARAS-hankkeen voisikin todeta toimivan tarpeen havaitsijana ja konkreettisten yhteistyöedellytysten pohjustajana ja käytäntöön saattajana. 37

TILASTO-OSIO

TILASTOT Väestö pääasiallisen toiminnan mukaan 25 Päijät-Häme Artjärvi Asikkala Hartola Heinola Hollola Hämeenkoski Kärkölä Lahti Nastola Orimattila Padasjoki Sysmä Koko väestö 198 975 1 54 8 56 3671 2 729 21 199 2191 4 974 98 413 14 79 14 614 3639 4 655 Työvoima Työlliset Palkansaajat Työttömät 96 133 83 42 73 497 13 91 673 62 389 71 3 964 3 469 2 82 495 1 582 1 386 1 22 196 9923 8 459 7 667 1 464 1 513 9 372 8 218 1 141 974 871 658 13 2 46 2 139 1 767 267 48 397 41 87 37 826 7 31 7 442 6 53 5 769 912 6 917 6 182 5 128 735 1 56 1 318 1 86 188 1 836 1 627 1 147 29 Työvoiman ulkopuolella olevat 12 842 867 4596 289 1 86 1 686 1217 2 568 5 16 7 348 7 697 2 133 2819-4 -vuotiaat Opiskelijat, koululaiset 32 76 14 249 228 92 1 349 552 537 237 3 156 1 281 4 34 1511 358 156 874 346 15 155 7 615 2 828 987 2 73 1 3 528 213 677 256 Varusmiehet, siv.pal.miehet 623 5 26 1 69 75 7 14 298 55 42 4 18 Eläkeläiset Muut 48 542 6 668 59 33 2416 253 1 192 113 5 684 616 4 121 639 615 81 1 162 172 23 45 3 498 2 979 499 3 441 481 1 254 134 1 719 149 Yrittäjät Maatalousyrittäjät 9 545 2 88 213 146 649 246 364 16 792 95 1 154 233 213 127 372 174 3 261 35 761 147 1 54 366 232 8 48 279 Muut yrittäjät 7 457 67 43 24 697 921 86 198 3 226 614 688 152 21 Osuus koko väestöstä 26 (%) Päijät-Häme Artjärvi Asikkala Hartola Heinola Hollola Hämeenkoski Kärkölä Lahti Nastola Orimattila Padasjoki Sysmä Työvoima Työlliset Palkansaajat Työttömät 48,31 41,73 36,9 6,58 43,7 39,9 25,3 4,61 46,31 4,53 32,9 5,78 43,9 37,76 27,8 5,34 47,87 4,81 37, 7,6 49,59 44,21 38,8 5,38 44,45 39,75 3, 4,7 48,37 43, 35,5 5,37 49,18 41,75 38,4 7,43 5,32 44,15 39, 6,17 47,33 42,3 35,1 5,3 41,38 36,22 29,8 5,17 39,44 34,95 24,6 4,49 Työvoiman ulkopuolella olevat 51,69 56,3 53,69 56,91 52,13 5,41 55,55 51,63 5,82 49,68 52,67 58,62 6,56-4 -vuotiaat Opiskelijat, koululaiset 16,46 7,16 14,81 5,97 15,76 6,45 14,63 6,46 15,23 6,18 2,47 7,13 16,34 7,12 17,57 6,96 15,4 7,74 19,12 6,67 18,68 6,86 14,51 5,85 14,54 5,5 Varusmiehet, siv.pal.miehet,31,32,3,27,33,35,32,28,3,37,29,11,39 Eläkeläiset Muut 24,4 3,35 33,5 2,14 28,22 2,96 32,47 3,8 27,42 2,97 19,44 3,1 28,7 3,7 23,36 3,46 23,83 3,55 2,14 3,37 23,55 3,29 34,46 3,68 36,93 3,2 Yrittäjät Maatalousyrittäjät 4,8 1,5 13,83 9,48 7,58 2,87 9,92 4,36 3,82,46 5,44 1,1 9,72 5,8 7,48 3,5 3,31,4 5,15,99 7,21 2,5 6,38 2,2 1,31 5,99 Muut yrittäjät 3,75 4,35 4,71 5,56 3,36 4,34 3,93 3,98 3,28 4,15 4,71 4,18 4,32 Lähde: Tilastokeskus/Verkkotietokeskus 4

41-6 7-14 15-64 yli 64-6 7-14 15-64 yli 64-6 7-14 15-64 yli 64-6 7-14 15-64 yli 64-6 7-14 15-64 yli 64 Tulo- ja lähtömuutto 26 Artjärvi 18 555 8868 346 958 543 981 31 72 44 459 28 27 9 238 14 95 47 8 5 Tulomuutto yhteensä 1777 Hollola Asikkala Hartola Heinola Hämeenkoski Kärkölä Lahti Nastola Orimattila Padasjoki Sysmä Lähde: Tilastokeskus/Verkkotietokeskus Lähtömuutto yhteensä Maahanmuutto yhteensä Maastamuutto yhteensä Muuttotase yhteensä Päijät-Häme 1892 63 288 2 12 3 76 3 16 4 69 2 2-4 -1 9 1 94 91 2 5 54 35 374 22 21 26 37 12 4 12 1 7 2 33 13 9 9 485 429 17 9 64 7 5 124 5 18 11 189 13 1 9 4-1 -6-6 -8 141 231 1 4-84 68 42 635 35 46 29 746 36 3 2 5 8 1 19 2 24 15-8 5 78 857 63 22-36 185 86 133 35 114 85 114 38 7 3 28 1 2 78 4-99 -2 1339 1377 39 2-19 8 8 16 3 17 14 129 3 4 2 2-9 -8-21 125 163 4 4-38 36 21 23 12 39 22 249 1 1 1 4 2 1 7-4 -1-22 2 299 32 6 1-25 393 224 471 169 522 27 4586 12 52 28 292 17 16 5 146 9-93 4 261 57 5487 5435 389 176 265 129 54 769 2 77 69 771 25 5 19 1 3 16 1 54-15 1-5 972 942 25 2 35 12 62 56 19 61 59 558 31 1 17 3 11 38 4 8-12 743 79 18 14 38 4 1 113 7 15 4 123 1 1 2 4 1-1 8-7 -3 134 152 7 1-12 1 5 147 16 12 13 151 1 2 3 18 2 1 5-2 -6 9 6 178 186 23 8 7 Tutkinnon suorittaneet ja koulutustaso 25 Artjärvi Hollola Asikkala Hartola Heinola Hämeenkoski Kärkölä Lahti Nastola Orimattila Padasjoki Sysmä Lähde: Tilastokeskus/Verkkotietokeskus Päijät-Häme Koulutustaso 6,2 21,7 271 48,6 11,8 194 57,7 21,3 259 48,9 14,7 26 58,9 2,7 258 63,6 25,7 299 55,4 17,2 239 54,2 15,4 228 62,3 23,5 286 6, 19,5 261 57,6 17,4 246 48,2 14,4 23 49, 15,6 27 Tutkinnon suorittaneiden osuus 15 v. täyttäneistä, % Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 15-v. täyttäneistä, %

42 26 21 215 22 225 23 235 24 26 21 215 22 225 23 235 24 26 21 215 22 225 23 235 24 26 21 215 22 225 23 235 24 26 21 215 22 225 23 235 24 Päijät-Hämeen väestöennuste 26-24 Artjärvi Kaikki yhteensä Hollola Asikkala Hartola Heinola Hämeenkoski Kärkölä Lahti Nastola Orimattila Padasjoki Sysmä Lähde: Tilastokeskus/Verkkotietokeskus Päijät-Häme -4 vuotiaat 5-9 vuotiaat 1-14 vuotiaat 15-19 vuotiaat 199235 2157 23614 2642 28964 21697 211473 211462 992 193 1163 1181 147 987 9695 9769 1341 1249 1517 168 1641 1511 1267 1152 12127 186 1555 1857 1961 1991 1867 1617 1227 12457 1136 184 11142 11264 1135 11183 1531 1531 1541 1565 1589 166 1617 1624 56 74 8 8 8 79 78 78 66 69 79 84 85 84 82 82 88 72 77 87 9 91 91 88 95 88 73 75 85 88 89 89 8597 864 8739 8891 947 914 9179 9173 359 391 4 43 4 389 382 385 431 411 437 447 45 446 435 428 545 461 437 463 472 475 471 459 521 532 44 422 448 456 458 455 3572 342 3294 3232 3212 322 3192 3177 117 128 125 124 121 117 115 116 174 125 134 133 132 13 127 124 216 172 132 141 141 141 138 135 22 26 159 128 137 136 137 135 264 2273 19963 19778 19669 19565 19413 19198 864 788 766 751 73 76 695 698 998 939 852 837 826 86 783 772 1213 158 965 893 882 873 854 83 1181 128 142 97 921 915 98 891 21292 22234 23194 246 24717 2511 2531 25366 1359 1447 1469 1486 1479 1448 1433 1443 1397 1519 163 1653 167 1659 1623 165 1599 1459 1579 1686 179 1723 1711 1676 1397 1517 1372 1466 1555 1579 1591 1579 2149 2147 2169 221 2239 2269 2289 2297 96 94 93 92 9 88 87 87 13 91 98 97 96 95 92 92 136 12 97 14 15 13 12 99 145 126 112 95 99 11 1 98 4953 516 517 5237 5351 5431 5479 554 252 251 247 248 245 239 235 237 249 281 292 289 29 287 281 277 362 283 33 315 315 315 311 35 321 334 271 29 298 3 33 298 98766 99821 11268 1256 13723 14635 15117 15218 4787 484 492 495 4834 4722 4677 4718 4782 4629 4727 4792 48 4737 4631 4585 5429 4916 4681 4796 4863 4874 4814 478 5822 676 5472 5242 5398 547 5489 5429 14871 1555 153 1565 15835 15947 1597 15951 884 917 937 948 937 913 899 97 882 91 967 985 996 985 961 948 138 918 914 969 985 994 985 961 933 954 825 827 875 889 896 887 14674 1559 1559 15969 16378 16674 16863 16974 837 884 881 885 879 862 854 859 892 946 993 995 11 993 972 963 122 948 114 163 168 174 166 142 954 967 899 953 11 19 114 17 3597 344 3229 3115 345 2994 2946 29 128 124 117 115 111 17 15 16 162 137 131 126 125 122 118 117 22 172 151 147 144 142 14 134 2 27 16 143 14 138 138 136 4629 4457 431 427 4159 4133 417 48 181 155 146 144 141 137 135 135 25 192 177 17 17 167 162 159 259 227 25 193 187 186 184 18 238 242 211 193 185 183 182 179

43 26 21 215 22 225 23 235 24 26 21 215 22 225 23 235 24 26 21 215 22 225 23 235 24 26 21 215 22 225 23 235 24 26 21 215 22 225 23 235 24 Päijät-Hämeen väestöennuste 26-24 Artjärvi 2-24 vuotiaat Hollola Asikkala Hartola Heinola Hämeenkoski Kärkölä Lahti Nastola Orimattila Padasjoki Sysmä Lähde: Tilastokeskus/Verkkotietokeskus Päijät-Häme 25-29 vuotiaat 3-34 vuotiaat 35-39 vuotiaat 4-44 vuotiaat 1173 1763 1124 1156 9985 1358 1493 1541 1658 1879 1579 1122 146 9884 128 1429 1747 11179 11349 1169 11512 1544 1384 1795 12164 115 11716 11925 11656 1211 11125 1964 13872 12825 1134 1259 12289 1234 12478 1151 56 56 54 5 49 53 54 54 44 46 45 46 42 42 44 45 8 72 71 69 72 65 65 67 7 88 91 91 88 93 84 83 111 9 92 97 99 95 1 92 285 268 282 244 242 252 257 257 342 328 311 325 294 289 31 36 389 418 41 394 411 376 37 385 486 433 49 489 474 493 452 445 547 512 457 511 513 5 519 476 123 12 117 11 92 98 98 99 96 13 99 11 9 88 92 93 121 11 115 112 116 15 12 17 185 149 135 14 137 142 131 127 241 29 166 161 165 162 167 154 898 83 865 765 744 737 741 742 831 818 773 85 726 713 73 738 916 868 848 815 848 773 759 782 1192 975 948 938 99 944 865 851 1478 1241 111 16 12 974 11 929 857 866 938 847 871 913 927 932 924 117 999 154 964 954 996 111 1192 1238 1298 1272 1331 122 125 1255 154 1358 1448 15 147 1534 149 139 1649 1639 1445 1543 1594 1564 1627 1498 91 96 91 82 76 78 79 8 81 79 8 81 74 71 74 75 92 96 12 1 14 95 93 97 113 115 115 121 119 123 114 111 162 13 126 129 134 133 136 126 212 213 213 185 189 197 198 199 213 216 27 213 192 19 199 21 238 272 275 265 276 252 247 259 335 27 317 324 315 325 3 295 349 36 297 339 346 339 349 323 74 6882 7193 6549 6381 6628 6723 6754 6435 6557 6435 6689 611 61 6241 6334 5723 634 6139 623 6247 5732 5641 5861 5967 5437 586 5974 5865 674 5592 5512 6631 617 5452 5874 599 5884 696 5625 655 596 635 568 565 595 64 68 84 821 774 819 744 732 765 777 897 971 981 943 989 92 889 928 971 917 123 139 16 151 963 949 195 117 922 118 138 111 152 966 592 597 67 554 573 61 67 61 672 667 645 669 613 612 64 649 811 86 865 841 874 82 796 829 967 943 16 121 994 132 949 94 188 145 996 164 183 158 196 111 123 116 122 1 96 98 97 97 18 18 1 15 92 9 92 94 133 12 16 11 16 95 94 96 163 135 112 116 111 116 15 14 215 177 14 124 128 123 128 117 141 123 123 111 17 18 18 19 18 119 111 115 15 12 16 16 155 138 139 134 138 127 123 129 211 185 171 172 168 174 161 157 36 235 2 193 197 191 198 184

44 26 21 215 22 225 23 235 24 26 21 215 22 225 23 235 24 26 21 215 22 225 23 235 24 26 21 215 22 225 23 235 24 26 21 215 22 225 23 235 24 Päijät-Hämeen väestöennuste 26-24 Artjärvi 45-49 vuotiaat Hollola Asikkala Hartola Heinola Hämeenkoski Kärkölä Lahti Nastola Orimattila Padasjoki Sysmä Lähde: Tilastokeskus/Verkkotietokeskus Päijät-Häme 5-54 vuotiaat 55-59 vuotiaat 6-64 vuotiaat 65-69 vuotiaat 13931 13953 12952 11492 12282 12521 12283 12734 1537 14197 1427 1381 11668 12495 1275 12527 17543 15411 14131 144 13144 11788 12646 12927 13221 17456 1521 147 1472 13242 11935 12839 11379 12334 175 1524 1442 1415 13393 12146 122 15 97 96 11 14 11 14 18 128 113 15 12 18 11 19 128 121 127 115 18 14 111 114 17 126 124 129 12 113 19 117 116 98 116 116 12 113 18 13 595 567 534 477 53 533 52 542 729 66 69 575 516 571 578 565 86 765 687 647 612 551 65 615 648 888 769 699 669 635 576 631 58 599 869 761 72 68 65 592 271 254 226 185 187 191 189 195 314 291 268 243 25 21 215 212 323 316 33 286 261 226 233 241 257 317 38 297 285 263 231 241 256 249 312 32 294 286 266 234 1563 1486 1244 132 142 143 117 155 1691 1615 1512 1291 187 1111 1117 191 1949 1726 1622 1539 1337 1143 1179 1191 1554 1975 1731 164 1578 1393 128 1258 1321 1479 1972 175 1675 1637 147 1293 1519 16 1613 1432 1532 1577 155 161 173 156 1561 1559 1388 1489 1532 157 1795 1637 1518 1521 1511 1351 1451 1492 1366 1794 1588 1482 1489 1473 1322 1423 192 1229 175 156 1466 148 1461 1319 149 162 139 132 137 142 141 144 176 164 167 147 138 145 149 148 188 18 172 175 155 145 154 159 135 195 183 173 179 16 149 159 136 135 21 19 18 187 171 159 384 379 368 311 351 358 351 362 39 38 391 378 324 364 372 365 453 397 382 393 381 33 369 378 339 448 388 376 386 375 327 365 256 313 436 382 372 384 373 33 6589 6716 626 557 61 6123 619 6235 726 6682 6737 631 5644 68 621 6113 842 7318 6626 6697 6294 566 612 624 6299 8279 719 6571 6668 6295 5684 6142 5515 5988 8128 714 6593 6728 6385 5798 112 155 979 888 976 994 971 111 1182 185 139 969 879 966 984 963 1423 1184 169 133 969 881 967 989 967 137 1124 126 1 942 86 941 739 841 1264 153 971 956 94 831 119 175 157 1 171 192 169 117 189 111 16 138 98 15 171 152 1275 113 996 143 119 96 133 154 887 1256 11 16 154 131 97 147 746 779 126 167 989 138 117 959 281 232 179 146 135 14 136 142 288 264 233 188 158 153 158 153 34 293 269 246 26 176 175 181 288 357 32 28 262 228 199 23 26 272 353 32 286 273 242 214 337 322 256 223 219 224 219 227 377 357 337 278 247 248 254 249 47 371 36 345 291 261 267 273 374 451 43 391 382 334 3 312 362 352 443 41 394 388 346 314

45 26 21 215 22 225 23 235 24 26 21 215 22 225 23 235 24 26 21 215 22 225 23 235 24 26 21 215 22 225 23 235 24 26 21 215 22 225 23 235 24 Päijät-Hämeen väestöennuste 26-24 Artjärvi 7-74 vuotiaat Hollola Asikkala Hartola Heinola Hämeenkoski Kärkölä Lahti Nastola Orimattila Padasjoki Sysmä Lähde: Tilastokeskus/Verkkotietokeskus Päijät-Häme 75-79 vuotiaat 8-84 vuotiaat 85-89 vuotiaat 9-94 vuotiaat 8519 9742 11642 16198 1444 13627 13837 13171 749 7419 8654 15 14769 13356 12749 137 562 5772 5922 767 8758 12522 11539 11191 2654 3143 3798 429 4959 6334 9257 8755 97 115 1443 185 1987 2521 335 4992 91 11 91 11 11 115 19 15 1 77 88 8 98 1 15 11 49 75 6 71 67 84 87 92 26 31 48 39 48 46 59 63 14 1 12 21 18 23 24 3 417 476 569 827 735 685 671 644 399 385 423 512 748 678 639 634 253 32 313 351 433 64 592 566 136 166 26 22 255 322 485 461 62 6 78 12 112 133 174 267 211 217 227 287 279 272 268 251 23 177 182 195 252 248 244 244 139 156 138 145 159 29 21 29 71 87 12 92 11 114 153 156 28 28 38 48 44 51 6 83 148 1173 1417 194 1712 1652 1631 1481 923 879 128 1263 1717 1567 1531 1528 63 722 72 838 152 1455 1353 1342 274 358 471 474 584 758 171 123 87 111 161 219 229 29 393 567 74 924 1163 166 1493 1413 1434 1418 577 648 832 16 1525 1386 1326 1355 347 436 526 685 89 1295 1197 1159 187 24 314 387 513 683 19 958 62 83 123 166 21 285 393 587 116 122 133 198 187 18 187 172 14 96 16 117 177 169 164 171 67 84 75 85 96 148 144 143 43 39 55 52 59 68 18 19 14 2 18 25 27 3 35 56 196 213 284 4 355 349 365 355 168 173 187 252 362 326 323 339 117 121 133 147 24 298 275 279 82 72 76 88 99 144 214 23 32 32 31 33 41 47 73 11 412 4695 5682 7771 697 6443 6618 6316 3558 3629 4224 518 717 6463 61 6324 2492 2738 29 3459 4328 696 5598 5371 1335 1543 179 1957 241 312 4476 4214 484 558 79 848 954 1215 162 2387 469 591 758 1147 968 92 895 853 397 391 51 652 997 853 86 87 258 297 38 42 53 829 72 692 122 159 191 24 276 374 599 534 44 49 74 93 14 143 21 327 562 665 735 1137 118 956 17 99 546 497 593 671 139 944 898 953 398 446 49 497 576 9 833 88 222 255 31 287 359 43 68 645 79 96 119 143 143 184 232 371 227 231 252 333 289 276 267 239 217 191 23 226 33 267 259 255 146 167 148 161 185 253 229 224 61 85 15 97 17 129 18 169 32 26 38 49 47 53 67 98 34 334 331 424 387 384 385 347 298 276 287 292 381 355 354 359 193 228 21 226 238 315 31 36 95 18 139 132 148 164 223 22 32 32 42 58 58 67 78 19

Päijät-Hämeen väestöennuste 26-24 Päijät-Häme 95+ vuotiaat 26 23 21 269 215 326 22 433 225 564 23 647 235 84 24 1159 Artjärvi 4 4 3 4 7 6 7 8 Asikkala Hartola Heinola Hollola Hämeenkoski Kärkölä Lahti Nastola Orimattila Padasjoki Sysmä 13 18 18 22 31 36 44 6 6 6 8 11 14 13 16 21 2 24 33 48 68 75 98 136 26 23 28 41 57 75 14 149 2 3 6 6 7 8 1 12 5 8 9 9 1 12 14 24 114 134 161 213 266 38 41 552 9 12 15 22 3 35 49 72 16 19 27 35 44 46 59 78 5 8 8 1 14 15 17 21 1 1 1 12 16 18 21 26 Lähde: Tilastokeskus/Verkkotietokeskus Asuminen vuonna 26 Päijät-Häme Artjärvi Asikkala Hartola Heinola Hollola Hämeenkoski Kärkölä Lahti Nastola Orimattila Padasjoki Sysmä Asunnot yhteensä, lkm 15871 787 4411 267 9585 11297 178 241 55226 7296 796 1942 2685 Asuntoja/1 asukasta, lkm 541 522 52 595 455 557 51 494 571 495 491 548 591 Asuntokunnat yhteensä, lkm 96716 687 3951 173 8969 1237 954 2193 5872 664 654 175 2274 Asuntokuntien pinta-ala keskimäärin, m2/hlö 38,7 45,2 42,7 41,8 39,7 38,8 44,5 41,3 36,9 39,5 41,2 42,2 41,8 Vuokralla asuvien asuntokuntien osuus, % 31,9 15,4 19,9 24 2,3 3,5 15 2,4 39,6 24,9 2,7 23 2,4 Ahtaasti asuvat väh. 2 hlön asuntokunnat, % 5,5 7,3 5,7 8,2 4,9 5,5 5,4 6,4 5,1 5,1 6,8 7 8,4 Asunnottomia 1 asukasta kohti, henkilöä 1,5,6,8,2 2,3 1,7,3,2 Talotyypit yhteensä, lkm 15871 787 4411 267 9585 11297 178 241 55226 7296 796 1942 2685 Asuinkerrostalot, lkm 53959 25 924 39 2895 5249 28 172 39416 2614 1687 229 411 Erilliset pientalot, lkm 3833 597 2642 129 544 434 784 1559 11153 3633 432 1318 1659 Rivi-ketjutalot, lkm 11341 132 747 394 1469 141 236 528 3731 959 937 284 514 Talotyyppi muu tai tuntematon, lkm 2268 33 98 74 177 334 3 142 926 9 152 111 11 Lähde: Tilastokeskus/Verkkotietokeskus 46

Päijät-Hämeen väestö iän ja sukupuolen mukaan 31.12.26 Päijät-Häme Naiset Miehet Sukupuolet yhteensä - 4 4849 571 992 5-9 5136 525 1341 1-14 629 698 12127 15-19 5912 6115 1227 2-24 5412 5661 1173 25-29 5156 552 1658 3-34 5243 554 1747 35-39 5975 6189 12164 4-44 6742 713 13872 45-49 6956 6975 13931 5-54 783 754 1537 55-59 8859 8684 17543 6-64 6769 6452 13221 65-69 6134 5245 11379 7-74 4876 3643 8519 75-79 4698 2792 749 8-84 345 1612 562 85-2989 865 3854 Ikäluokat yhteensä 12988 96247 199235 Artjärvi - 4 33 23 56 5-9 24 42 66 1-14 42 46 88 15-19 44 51 95 2-24 21 35 56 25-29 18 26 44 3-34 39 41 8 35-39 32 38 7 4-44 54 57 111 45-49 52 7 122 5-54 55 53 18 55-59 55 73 128 6-64 52 55 17 65-69 65 51 116 7-74 46 45 91 75-79 61 39 1 8-84 28 21 49 85-34 1 44 Ikäluokat yhteensä Asikkala 755 776 1531-4 168 191 359 5-9 237 194 431 1-14 281 264 545 15-19 252 269 521 2-24 133 152 285 25-29 153 189 342 Lähde: Tilastokeskus/Verkkotietokeskus 47

Päijät-Hämeen väestö iän ja sukupuolen mukaan 31.12.26 Naiset Miehet Sukupuolet yhteensä Asikkala 3-34 189 2 389 35-39 234 252 486 4-44 258 289 547 45-49 297 298 595 5-54 373 356 729 55-59 394 466 86 6-64 319 329 648 65-69 287 293 58 7-74 222 195 417 75-79 225 174 399 8-84 169 84 253 85-158 53 211 Ikäluokat yhteensä Hartola 4349 4248 8597-4 65 52 117 5-9 88 86 174 1-14 16 11 216 15-19 18 112 22 2-24 48 75 123 25-29 44 52 96 3-34 62 59 121 35-39 8 15 185 4-44 12 121 241 45-49 126 145 271 5-54 145 169 314 55-59 148 175 323 6-64 123 134 257 65-69 12 136 256 7-74 119 92 211 75-79 122 81 23 8-84 97 42 139 85-8 25 15 Ikäluokat yhteensä Heinola 181 1771 3572-4 391 473 864 5-9 51 488 998 1-14 68 65 1213 15-19 555 626 1181 2-24 4 498 898 25-29 414 417 831 3-34 431 485 916 35-39 6 592 1192 4-44 742 736 1478 45-49 756 87 1563 5-54 86 831 1691 55-59 989 96 1949 Lähde: Tilastokeskus/Verkkotietokeskus 48

Päijät-Hämeen väestö iän ja sukupuolen mukaan 31.12.26 Lähde: Tilastokeskus/Verkkotietokeskus Naiset Miehet Sukupuolet yhteensä Heinola 6-64 785 769 1554 65-69 72 619 1321 7-74 587 461 148 75-79 572 351 923 8-84 4 23 63 85-294 87 381 Ikäluokat yhteensä 1596 18 264 Hollola - 4 675 684 1359 5-9 688 79 1397 1-14 8 799 1599 15-19 642 755 1397 2-24 43 454 857 25-29 475 449 924 3-34 61 591 1192 35-39 784 72 154 4-44 78 869 1649 45-49 764 755 1519 5-54 883 82 173 55-59 877 918 1795 6-64 688 678 1366 65-69 553 539 192 7-74 386 354 74 75-79 332 245 577 8-84 219 128 347 85-212 63 275 Ikäluokat yhteensä 1762 153 21292 Hämeenkoski - 4 46 5 96 5-9 46 57 13 1-14 59 77 136 15-19 6 85 145 2-24 38 53 91 25-29 34 47 81 3-34 44 48 92 35-39 55 58 113 4-44 83 79 162 45-49 74 75 149 5-54 8 96 176 55-59 91 97 188 6-64 63 72 135 65-69 72 64 136 7-74 62 54 116 75-79 61 43 14 8-84 49 18 67 85-41 18 59 Ikäluokat yhteensä 158 191 2149 49

Päijät-Hämeen väestö iän ja sukupuolen mukaan 31.12.26 Kärkölä Naiset Miehet Sukupuolet yhteensä - 4 129 123 252 5-9 115 134 249 1-14 184 178 362 15-19 144 177 321 2-24 9 122 212 25-29 99 114 213 3-34 118 12 238 35-39 161 174 335 4-44 159 19 349 45-49 183 21 384 5-54 192 198 39 55-59 216 237 453 6-64 158 181 339 65-69 112 144 256 7-74 114 82 196 75-79 97 71 168 8-84 8 37 117 85-96 23 119 Ikäluokat yhteensä 2447 256 4953 Lahti - 4 2345 2442 4787 5-9 2354 2428 4782 1-14 2675 2754 5429 15-19 2986 2836 5822 2-24 363 3437 74 25-29 312 3333 6435 3-34 2778 2945 5723 35-39 292 365 5967 4-44 3282 3349 6631 45-49 334 3249 6589 5-54 3814 3446 726 55-59 4439 3963 842 6-64 3367 2932 6299 65-69 3142 2373 5515 7-74 2449 1653 412 75-79 235 128 3558 8-84 1737 755 2492 85-154 393 1933 Ikäluokat yhteensä Nastola 5225 46561 98766-4 443 441 884 5-9 432 45 882 1-14 529 59 138 15-19 476 457 933 2-24 32 353 655 25-29 386 418 84 Lähde: Tilastokeskus/Verkkotietokeskus 5

Päijät-Hämeen väestö iän ja sukupuolen mukaan 31.12.26 Naiset Miehet Sukupuolet yhteensä Nastola 3-34 422 475 897 35-39 489 482 971 4-44 499 596 195 45-49 546 556 112 5-54 573 69 1182 55-59 693 73 1423 6-64 459 58 967 65-69 377 362 739 7-74 269 2 469 75-79 243 154 397 8-84 163 95 258 85-127 48 175 Ikäluokat yhteensä Orimattila 7428 7443 14871-4 48 429 837 5-9 46 432 892 1-14 52 52 122 15-19 45 54 954 2-24 261 331 592 25-29 332 34 672 3-34 49 42 811 35-39 466 51 967 4-44 528 56 188 45-49 51 518 119 5-54 53 559 189 55-59 612 663 1275 6-64 441 446 887 65-69 382 364 746 7-74 328 234 562 75-79 328 218 546 8-84 277 121 398 85-235 82 317 Ikäluokat yhteensä Padasjoki 7468 726 14674-4 61 67 128 5-9 74 88 162 1-14 1 12 22 15-19 12 98 2 2-24 53 7 123 25-29 51 57 18 3-34 69 64 133 35-39 73 9 163 4-44 96 119 215 45-49 142 139 281 5-54 131 157 288 55-59 158 182 34 Lähde: Tilastokeskus/Verkkotietokeskus 51

Päijät-Hämeen väestö iän ja sukupuolen mukaan 31.12.26 Naiset Miehet Sukupuolet yhteensä Padasjoki 6-64 135 153 288 65-69 134 126 26 7-74 12 17 227 75-79 124 93 217 8-84 11 45 146 85-73 25 98 Ikäluokat yhteensä 1797 18 3597 Sysmä -4 85 96 181 5-9 18 97 25 1-14 125 134 259 15-19 93 145 238 2-24 6 81 141 25-29 48 6 18 3-34 81 74 155 35-39 99 112 211 4-44 141 165 36 45-49 175 162 337 5-54 167 21 377 55-59 187 22 47 6-64 179 195 374 65-69 188 174 362 7-74 174 166 34 75-79 183 115 298 8-84 13 63 193 85-99 38 137 Ikäluokat yhteensä 2322 237 4629 Lähde: Tilastokeskus/Verkkotietokeskus 52

53 2 21 22 23 24 25 26 2-26 2 21 22 23 24 25 26 2-26 2 21 22 23 24 25 26 2-26 Yritysten nettomuutos 2-26 Artjärvi 681 548 648 627 677 829 968 4978 316 368 47 42 47 44 49 2713 365 18 241 225 27 425 559 2265 Perustetut yritykset Hollola Asikkala Hartola Heinola Hämeenkoski Kärkölä Lahti Nastola Orimattila Padasjoki Sysmä Lähde: Patentti- ja rekisterihallitus/verkkotietokeskus Yhteensä 3 26 24 29 26 23 41 199 12 15 18 13 22 14 17 111 18 11 6 16 4 9 24 88 16 8 9 17 14 23 16 13 7 4 11 15 12 5 1 64 9 4-2 2 2 18 6 39 48 38 47 56 49 64 81 383 34 32 26 35 25 34 38 224 14 6 21 21 24 3 43 159 56 53 6 43 65 9 95 462 28 3 39 36 34 29 43 239 28 23 21 7 31 61 52 223 11 8 7 7 4 5 9 51 2 11 2 8 2 5 3 33 9-3 5-1 2 6 18 15 8 15 13 11 15 14 91 5 7 9 9 14 5 16 65 1 1 6 4-3 1-2 26 375 32 373 342 382 468 522 2764 17 2 218 211 222 212 21 1443 25 12 155 131 16 256 312 1321 37 43 41 43 42 45 78 329 27 22 34 2 3 35 34 22 1 21 7 23 12 1 44 127 48 34 48 42 43 6 67 342 19 27 31 39 31 35 25 27 29 7 17 3 12 25 42 135 11 17 9 11 17 16 18 99 2 8 6 9 9 13 6 53 9 9 3 2 8 3 12 46 25 8 1 18 19 15 22 117 6 6 1 5 5 13 3 48 19 2 13 14 2 19 69 Lakanneet yritykset 9 3 5 6 5 5 5 38 4 6 3 2 1 4 4 24 i 5-3 2 4 4 1 1 14 Yritysten nettomuutos

PÄIJÄT-HÄMEEN LIITTO A166*27 ISBN 978-951-637-157-6 ISSN 1237-657