Vaikeat PALOVAMMAT IholIItto

Vaikeat PALOVAMMAT Iholiitto

Sisällys 1. Yleistä palovammoista 4 2. Polikliininen hoito 10 3. Haavanhoito 12 4. Ravitsemus 15 5. Fysio- ja toimintaterapia 16 6. Henkinen tuki 20 7. Sosiaaliturva 25 8. Kuntoutus 28 9. Kokemuksia 30 Julkaisu ja toimitus Iholiitto ry 10. Vertaistuki ja järjestötoiminta 34 Taitto ja ulkoasu Katriina Iho, Wirbel Paino Kirjapaino Keili Oy, 2011 1.painos ISBN 978-925-5580-23-5 2

Palovammat VAIKEAT PALOVAMMAT Vaikea palovamma suistaa ihmisen elämän normaaleilta raiteiltaan äkillisesti ja pitkäaikaisesti, useimmiten onneksi ei kuitenkaan lopullisesti. Potilasta ympäröivät läheiset joutuvat myös ennen kokemattomaan tilanteeseen, josta heillä ei ole juurikaan tietoa. Tämän oppaan tarkoituksena on valottaa palovammahoidon ja -kuntoutuksen eri osa-alueita ja siten auttaa potilasta ja hänen läheisiään ymmärtämään hoidon perusteita ja luomaan uskoa pitkäjänteisen hoidon hyviin tuloksiin. Lisäksi oppaassa käsitellään palovamman kokeneen sosiaaliturvaa sekä selviytymistä takaisin normaaliin elämään palovamman jälkeen. Oppaan ovat tehneet palovammahoidon ammattilaiset, joilla on viimeisin tieto ja laaja kokemus vaikeiden palovammojen hoidosta. Opasta ovat työstäneet myös sosiaaliturvan ja järjestötoiminnan asiantuntijat. 3

Palovamman vuoksi sairaalahoitoon joutuu vuosittain noin tuhat ihmistä, joista puolet on lapsia 1. Yleistä palovammoista Jyrki Vuola, osastonylilääkäri, dosentti, Töölön sairaalan palovammaosasto Suomessa arvellaan vuosittain ainakin 20 000 henkilön hakeutuvan palovamman johdosta lääkärin hoitoon. Sairaalahoitoon joutuu vajaat 1 000 ihmistä, joista puolet on lapsia. Tehohoitoa vaativia hengenvaarallisia palovammoja saa noin 50 suomalaista vuosittain. Palovammat muodostavat kaikista vammoista noin viisi prosenttia. Palovamman synty ja kehitys Palovamma on lämmön, sähkövirran tai syövyttävän aineen aiheuttama paikallinen kudostuho. Suurin osa palovammoista aiheutuu kuuman nesteen roiskahtamisesta iholle, esimerkiksi lapsen vetäessä kahvikupin pöydältä päälleen. Palovamman syvyys on riippuvainen altistusajasta ja kosketuslämpötilasta. Jo +52 asteen lämpötila aiheuttaa syvän palovamman 20 minuutissa. +60 +70 asteen lämpötila, esimerkiksi kahvin läikähtäessä kupista vaatteille, aiheuttaa pinnallisen palovamman muutamassa sekunnissa. Jos lämmön lähdettä ei saada poistetuksi jäähdyttämällä tai vaatteet riisumalla, vamma syvenee nopeasti. Yli sadan asteen lämpötila aiheuttaa alle sekunnin kosketuksella syvän palovamman. Kuumuudesta vaurioitunut kudos vapauttaa lähiympäristöönsä välittäjäaineita, jotka aiheuttavat turvotusta. Turvotus lisääntyy 24 tunnin ajan vammautumisen 4

Palovammat jälkeen ja tämän vuoksi palovamma syvenee ensimmäisen vuorokauden kuluessa. Laajoissa, yli 20 prosenttia kehon pinta-alasta käsittävissä palovammoissa, turvotusta ja nestehukkaa syntyy koko kehon alueella eikä vain palovammakohdassa. Ilman nestehoitoa potilasta uhkaa palovammasokki. Syvyysasteet Palovammat on perinteisesti jaoteltu kolmeen eri vaikeusasteeseen kuumuuden aiheuttaman vaurion mukaan. Ensimmäisen asteen palovammoissa iho on pinnaltaan kuiva, punoittava ja arka kosketukselle. Ihossa on turvotusta, muttei rakkuloita. Ensimmäisen asteen palovammat paranevat viikossa arpia jättämättä. Toisen asteen palovammoissa ihon pintaosa on vaurioitunut. Pinnallisille toisen asteen palovammoille ovat tyypillisiä ihon pintaan syntyvät rakkulat. Syvissä toisen asteen palovammoissa rakkuloiden katto irtoaa, ja haavapinnat ovat kosteita. Toisen asteen palovammat ovat hyvin kivuliaita. Pinnalliset toisen asteen palovammat paranevat hyvin kahdessa viikossa, mutta syvissä toisen asteen palovammoissa on leikkaushoito tarpeen. Jos toisen asteen palovamman paranemiseen kuluu 5 Pinnalliset toisen asteen palovammat paranevat hyvin kahdessa viikossa

Kolmannen asteen palovammoissa ihon kaikki kerrokset ovat palaneet yli kolme viikkoa, saattaa palohaavaan kehittyä koholla oleva punoittava arpi (hypertrofia) tai kiristävä arpimuodostuma (kontraktio). Kolmannen asteen palovammoissa ihon kaikki kerrokset ovat palaneet. Haavapinnat ovat kuivia, tunnottomia ja nahkamaisia. Kolmannen asteen palovammoissa potilas tarvitsee sairaalahoitoa. Hoitoon kuuluu palaneiden alueiden kirurginen poisto ja haavapinnan peittäminen ihonsiirteiden avulla. Palovammojen hoito sairaalassa Tehohoitoa vaativat laajat palovammat hoidetaan parhaan tuloksen saavuttamiseksi erityisesti palovammojen hoitoon erikoistuneessa palovammayksikössä. Laajojen palovammojen sairaalahoitoon kuluu aikaa vähintään niin monta vuorokautta kuin palovammojen laajuus on prosentteina ihon pinta-alasta, eli 30 prosentin vamman hoito kestää sairaalassa kuukauden verran. Laajasta palovammasta selviytyminen on riippuvainen ensisijaisesti potilaan iästä. Lapset ja nuoret selviytyvät parhaassa hoidossa yli 90 prosenttia kehon pinta-alasta käsittävistä palovammoista, mutta vanhuksille yli 15 prosentin palovamma on jo hengenvaarallinen. Alkuvaiheen toiminta sairaalassa Palovammapotilas tulee palovammayksikköön usein terveysaseman tai paikallisen sairaalan kautta, jossa hänelle on annettu välitön ensiapu ja palovamman laajuus on arvioitu. 6

Palovammat Alkuvaiheessa potilas on usein niin järkyttynyt, ettei pysty ymmärtämään omaa tilaansa, ja tästä syystä henkilökunnan ohjeet eivät aina tavoita potilasta. Omaisten mukanaolo on tärkeää, ja heiltä voidaankin kysyä potilasta koskevia asioita. Palovammaosastolla potilasta on vastaanottamassa 2 3 hoitajaa. Kirurgi ja anestesialääkäri arvioivat vammojen laajuuden ja syvyyden. Potilaalle annetaan välittömästi kipulääkettä, hänet suihkutetaan vedellä ja vamma-alueet puhdistetaan. Kaikki irrallinen ja kuollut kudos poistetaan. Myös ihokarvat poistetaan haava-alueen ympäristöstä ja haava-alueet valokuvataan, jotta paranemista voidaan seurata. Haava-alueille levitetään antibakteerista voidetta, joka ehkäisee haavan tulehtumista, pitää haavan kosteana ja tuntuu miellyttävältä. Voiteen päälle laitetaan sidokset, jotka kiinnitetään niin, etteivät ne tuota ylimääräistä kipua, kiristystä tai liikerajoituksia. Voidaan myös käyttää muunkin tyyppisiä haavasiteitä riippuen palovamman likaisuudesta ja syvyysasteesta. Omaisten mukanaolo on tärkeää Kivun hoito Palovammat ovat aina kivuliaita, mutta kipua voidaan kuitenkin lievittää tehokkaasti. Palovammapotilaan kipua voidaan tarkastella kolmesta eri näkökulmasta. Kosketuskipu on kipua, joka liittyy haavan hoitoon, hoitosuihkuun ja liikehoitoon. Se on potilaiden omien kokemusten mukaan pahin mahdollinen kiputuntemus. Kosketuskipua voidaan lievittää tehokkaasti vain voimakkaimmilla suonen sisäisesti annosteltavilla kipulääkkeillä, mutta sitä ei vahvimmillakaan lääkkeillä saada poistetuksi kokonaan. Uudet haavanhoitotuotteet mahdollistavat harvemmat siteiden vaihdot. Kipua voidaan lievittää tehokkaasti 7

Jos potilas on hengityskoneessa nukutettuna, voidaan sidevaihtoja tehdä ilman pelkoa kivusta. Vain täydellinen nukuttaminen voi poistaa kosketuskivun. Taustakipu on luonteeltaan jäytävää särkyä palovamma-alueilla sekä vuodelevon aikana kipeytyvissä nivelissä. Taustakipuun on olemassa hyvät suonensisäisesti tai suun kautta nautittavat lääkkeet, joilla kipu voidaan poistaa. Psyykkiseksi kivuksi kutsutaan vaikeimmin hallittavaa henkistä kipua. Palovammapotilaalla kipukynnys on madaltunut vammaan liittyvän psyykkisen kriisin, ahdistuksen tai masentuneisuuden johdosta. Hoitotoimenpiteitä kohtaan voi syntyä voimakasta pelkoa, joka muuttuu psyykkiseksi kivuksi. Psyykkinen kipu ei ole samanlaista fyysistä kipua kuin kosketuskipu tai taustakipu mutta potilas kokee sen todellisena kipuna. Kaikista hoitotoimenpiteistä potilaalle kerrotaan etukäteen perusteellisesti. Hoidon tulee perustua keskinäiseen luottamukseen ja hoitotilanteen aikana pyritään mahdollisimman hyvään henkisen tilan hallintaan. Käytännössä pyritään aina yhdistämään kosketuskipua vähentävä lääkehoito, taustakivun poistavat särkylääkkeet ja kivun psykologiset hoitomenetelmät, esimerkiksi taustamusiikin, videoiden tai pelien käyttö. Palovammaleikkaukset Pinnalliset palovammat paranevat ilman leikkauksia kolmessa viikossa, mutta syvät ja laajat palovammat edellyttävät jopa useita leikkauksia. Leikkauksessa kuollut ihoalue ja usein myös sen alla oleva rasvakerros poistetaan ennen kuin bakteerit aiheuttavat alueella tulehdusta. 8

Palovammat Ihonsiirre on välttämätön hoitomenetelmä syvien palovammojen hoidossa. Terveiltä ihoalueilta otetaan leikkauksessa ohuita ihonsiirteitä, yleisemmin reisistä, pakaroista ja vatsalta, mutta tarvittaessa lähes mistä tahansa. Ihonsiirteet rei itetään verkkomaisiksi ja levitetään haavapinnoille. Kasvojen tai käsien alueelle laitettavia ihonsiirteitä ei yleensä rei itetä paremman esteettisen tuloksen takaamiseksi. Ihonsiirteet kiinnitetään metallihakasin tai ompelein. Ihonsiirteet tarttuvat alustaansa kahdessa vuorokaudessa. Alussa ihonsiirteet näyttävät epäluonnollisen punoittavilta, mutta lopulta ne jäävät hieman tervettä ihoa vaaleammiksi. Ihonsiirre on välttämätön hoitomenetelmä syvien palovammojen hoidossa 9

2. Polikliininen hoito Sari Ilmarinen, apulaisosastonhoitaja, auktorisoitu haavanhoitaja, Töölön sairaalan palovammaosasto Riitta Tasanen, sairaanhoitaja, Töölön sairaalan palovammaosasto Kaikki palovammat eivät vaadi sairaalahoitoa. Haavanhoidot voidaan toteuttaa sairaalan poliklinikalla, omalla terveysasemalla tai työterveyshuollossa. Tarvittaessa potilas lähetetään palovammojen arvioimiseen tottuneen kirurgin, mieluiten plastiikkakirurgin vastaanotolle keskussairaalaan tai palovammakeskukseen. Leikkaushoidon tarve, potilaan kivuliaisuus ja haavanhoitojen laajuus ovat yleisimmät esteet polikliiniselle hoidolle. Palovammaosastolla hoidettujen potilaiden jälkiseuranta jatkuu kotiutumisen tai jatkohoitoon siirtymisen jälkeen palovammapoliklinikalla. Palovammapoliklinikan toiminta-ajatuksena on hoidon jatkuvuuden turvaaminen. Osastolta tutuksi tul- Palovammaosastolla hoidettujen potilaiden jälkiseuranta lut henkilökunta hoitaa potilasta poliklinikallakin. Vaikean palovamman kokeneen jatkuu kotiutumisen tai jatkohoitoon siirtymisen jälkeen potilaan polikliininen seuranta saattaa palovammapoliklinikalla jatkua useita vuosia. Käyntien tarkoituksena on seurata haavojen paranemista, arpien kehittymistä sekä potilaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kuntoutumisen edistymistä. Haavahoitojen yhteydessä haavan paraneminen arvioidaan ja valitaan kullekin potilaalle yksilöllisesti sopiva ja tarkoituksenmukainen haavanhoitomateriaali. Mikäli toivottua hoitotulosta ei saavuteta, hoitomuoto tai haavanhoitomateriaali vaihdetaan. Palovammapoliklinikalla käyntien välillä haavasidokset voidaan vaihtaa annettujen ohjeiden mukaisesti myös omalla terveysasemalla, 10

Palovammat työterveyshuollossa tai kotisairaanhoitajan käyntien yhteydessä. Vammaan sopeutuminen ja paluu omiin sosiaalisiin rooleihin vievät aikaa ja kuluttavat mielenterveyden voimavaroja. Monet vaikeat kysymykset saattavat herätä vasta kotiutumisen jälkeen. Näitä voivat olla mielenterveyden ongelmat, seksuaalisuus vammautumisen jälkeen tai taloudelliset huolet. Poliklinikkakäynneillä potilas voi saada apua myös näiden ongelmien hoitamiseen. Tarvittaessa potilasta voidaan ohjata näiden palvelujen piiriin myös omalle kotipaikkakunnalle. Vammaan sopeutuminen ja paluu omiin sosiaalisiin rooleihin vievät aikaa ja kuluttavat mielenterveyden voimavaroja 11

Sopivien haavasidosten avulla pyritään luomaan haavalle suotuisa paranemisympäristö 3. Haavanhoito Sari Ilmarinen, apulaisosastonhoitaja, auktorisoitu haavanhoitaja, Töölön sairaalan palovammaosasto Terve iho suojaa ihmistä elimistön ulkopuolisilta bakteereilta. Palovamma särkee tämän suojan. Tehokkaan haavojen hoidon ja sopivien haavasidosten avulla pyritään luomaan haavalle suotuisa paranemisympäristö ja ehkäisemään haavojen tulehtuminen. Kaikki palohaavat tuleekin hoitaa suljetussa hoidossa eli haavasidoksilla peitettynä. Haavanhoitotuotteita on markkinoilla runsaasti. Eri sairaaloissa ja poliklinikoilla on käytössä erilaisia, mutta oikein käytettynä yhtä hyviä haavanhoitotuotteita. Sairaalassa haavahoidot suoritetaan yleensä aamuvuoron aikana. Hoitojen pitkä kesto ja niiden aikana annettu kipulääkitys väsyttävät potilasta. Siksi sidevaihtojen ajankohta kannattaa ottaa huomioon vierailuja suunniteltaessa. Leikkaamattoman palovamman puhdistaminen ja hoito Palovammahaava voidaan pestä juomakelpoisella vedellä. Useimmiten haavat pestäänkin suihkussa käynnin yhteydessä. Palovammaosastolla valvonta ja tehohoito onnistuvat myös suihkuhuoneessa joten tehohoitoinenkin palovammapotilas voi päästä suihkuun. Kun 12

Palovammat vesipesumahdollisuutta ei ole, haavat voidaan pestä haavanpesuliuoksella. Haavasta poistetaan lika ja vierasesineet kuten vaatteenriekaleet, hiekka ja neulaset sekä mahdolliset sidoksen kappaleet. Myös rakkulat ja ihonriekaleet poistetaan. Puhdistamisen jälkeen haava peitetään sopivalla haavanhoitotuotteella. Haavanhoitotuotteen valintaan vaikuttaa monenlaiset asiat kuten haavan ikä, laajuus ja paranemisvaihe. Myös potilaan perussairaudet ja allergiat tulee ottaa huomioon. Tulehtuneen haavan hoidossa käytetään bakteerien syntyä ja lisääntymistä hillitseviä tuotteita. Palovammahaava jatkaa syvenemistä jopa kolme vuorokautta vamman sattumisesta. Haavat tulee siis tarkistaa alkuvaiheessa useammin palovamman lopullisen syvyyden ja mahdollisen leikkaustarpeen arvioimiseksi. Alkuvaiheessa palovammahaava myös erittää runsaasti nestettä. Sidoksia joudutaan vaihtamaan päivittäin, laajoissa vammoissa jopa useita kertoja päivässä. Päivien kuluessa haavaeritteen määrä vähenee ja sidevaihtojakaan ei tarvitse suorittaa päivittäin. Pinnallinen palovamma paranee noin kahdessa viikossa. Syvän palovamman paraneminen edellyttää leikkaushoitoa. Koska palovammojen syvyyden arvioiminen on vaikeata, paranemista ja leikkaustarvetta arvioivalta lääkäriltä edellytetään kokemusta palovammojen hoidosta. Leikkauksen jälkeinen hoito Palovammaleikkauksen jälkeen potilaalla on enemmän 13

haavoja kuin leikkaukseen mennessä, koska leikkauksessa palanut kudos on poistettu ja haava peitetty palamattomalta alueelta otetulla ihonsiirteellä. Useimmiten iho otetaan reidestä. Ihonottohaava on leikkaussalissa peitetty haavanhoitotuotteella, jonka alla ottokohtahaava paranee noin kahdessa viikossa. Ihonsiirteen tarttuminen kestää pari vuorokautta, mutta lopullinen parantuminen ja haavanhoitojen tarve kestää jopa viikkoja. Ihonsiirteen kiinnittymisen ajan ihonsiirto alueen liikuttelua tulee välttää. Tarvittaessa nivelten liikutteleminen estetään lastahoidon avulla. Kun raajoihin on tehty laajoja ihonsiirteitä, raajojen liikuttaminen, ihonsiirteiden painuminen ja hankautuminen estetään ripustamalla raaja ilmaan erilaisten ripustusmenetelmien avulla. Laajat, alaraajoihin tehdyt ihonsiirteet edellyttävät noin viiden vuorokauden vuodelepoa. Kun potilaalla on laajat palovammat, tarvitaan jo suunnitellusti useita ihonsiirtoleikkauksia. Sen lisäksi osa siirteistä tuhoutuu infektion tai hankautumisen vuoksi ja saatetaan joutua tekemään lisäleikkauksia ja asettamaan uudet ihonsiirteet. Parantuneetkin palovammahaavat, ihonsiirteet ja ottokohtahaavat vaativat hoitoa. Iho tulee pestä ja rasvata päivittäin. Uusi iho on aluksi hyvin hento eikä kestä hankausta. Alkuvaiheessa uudelle hennolle iholle muodostuu myös herkästi rakkuloita. Uudet ihot tulee suojata sidoksilla hankaukselta ja auringolta. Arven liikakasvun ehkäisemiseen tarkoitetut painevaatteet estävät rakkulanmuodostusta ja suojaavat hankautumiselta sekä auringon paisteelta. Parantuneetkin palovammahaavat, ihonsiirteet ja ottokohtahaavat vaativat hoitoa 14

Palovammat 4. Ravitsemus Kaisa Kauppi, sairaanhoitaja, Töölön sairaalan palovammaosasto Kun palovammapotilas palaa kotiin, pitkän sairaalajakson seurauksena ruokahalu voi olla heikentynyt. On tärkeää, että ruoasta tulee riittävästi kaloreita ja proteiineja, jotta haavojen paraneminen tehostuu. Ruoan terveellisyydellä ei ole niinkään merkitystä kuin sillä, että syö juuri sellaista ruokaa, mikä ylipäätään maistuu. Mielitekoja ruoan suhteen saa toteuttaa! Jos ruokahalu on huonontunut, kannattaa syödä pieniä annoksia pitkin päivää. Kannattaa myös kiinnittää huomiota ruoan ulkonäköön. Kauniisti tarjolle aseteltu ruoka on ruokahalua herättävä. Pitkän vuodelevon ja pitkään jatkuneen tehohoidon vuoksi lihasmassan määrä on vähentynyt. Lihasmassan lisäämiseksi onkin tärkeää, että ruokavalio sisältää runsaasti proteiineja. Hyviä proteiinin lähteitä ovat esimerkiksi liha, kala, kana, maitotuotteet (raejuusto, maito, rahka), kananmuna, soija, linssit ja pähkinät. Monivitamiinivalmiste on hyvä lisä ruokavalioon, jos vitamiinien saanti on heikentynyt ja ruokahalu on huono. Haavat tarvitsevat parantuakseen riittävästi vitamiineja, erityisesti sinkkiä ja näin ollen monivitamiinivalmistetta tulee käyttää riittävän vitamiinien saannin turvaamiseksi. Mielitekoja ruoan suhteen saa toteuttaa 15

5. Fysio- ja toimintaterapia Oili Ask, toimintaterapeutti ja Noora Rantala, fysioterapeutti, Töölön sairaalan palovammaosasto Palovamma voi vaikeuttaa toimimista kaikilla elämän osa-alueilla, kuten arjen toiminnoissa, liikkumisessa, työ- ja sosiaalisessa elämässä. Vaikutus on sitä suurempi mitä vakavammasta palovammasta on kyse. Palovammapotilaan hoito on kokonaisvaltaista. Osana hoitotiimiä toimivat fysio- ja toimintaterapeutit. Fysio- ja toimintaterapian tavoitteena on ylläpitää ja palauttaa potilaan palovammaa edeltävä toiminta- ja liikkumiskyky. Joskus palovamma aiheuttaa sellaisia pysyviä muutoksia, että täysin saman Vakavissa palovammoissa toimintakyvyn saavuttaminen ei kuntoutumisprosessi voi kestää vuosia ole mahdollista. Fysio- ja toimintaterapia alkaa heti sairaalavaiheessa muun hoidon ohella ja jatkuu usein pitkään kotiutumisen jälkeenkin. Vakavissa palovammoissa kuntoutumisprosessi voi kestää vuosia. Sen kestoon vaikuttaa osaltaan pitkään jatkuva arpien hoito ja mahdolliset korjausleikkaukset. Menetelminä fysio- ja toimintaterapeutit käyttävät muun muassa asento- ja lastahoitoja, hengitysterapiaa, liikeharjoituksia (liikkuvuus, voima, fyysinen kunto ja toiminnallisuus), arjen toimintojen harjoituksia, terapeuttisia toimintoja (harrastemaiset toiminnot) sekä erilaisia arpihoitoja. Lisäksi koko kuntoutumisprosessin ajan arvioidaan apuvälineiden tarvetta (liikkumiseen ja päivittäisiin toimiin) ja tarvittaessa hankitaan tai valmistetaan sopivat apuvälineet ja ohjataan niiden käyttö. 16

Palovammat Liikeharjoitukset ja liikkuminen Tuorekaan palovamma ei estä liikkumista tai raajojen käyttöä. Jos palovamma vaatii tehohoitoa, terapeutti toteuttaa liikeharjoitukset usein passiivisesti. Tehohoitovaiheessakin aktiivinen liikkuminen aloitetaan heti, kun se on mahdollista. Haavasidokset pyritään tekemään niin, etteivät ne estä liikettä. Liikeharjoitteluun kuuluu hyvä kivunhoito. Alussa parantunut iho on ohut ja altis mekaaniselle hankaukselle. Tämä täytyy pitää mielessä harjoitellessa ja liikkuessa. Myöhemminkin osa arvista saattaa jäädä herkiksi hankaukselle ja siten vaikuttaa esimerkiksi liikunnan lajivalintoihin. Syvä palovamma vaikuttaa hikoiluun. Palanut alue saattaa hikoilla hyvin vähän tai ei ollenkaan, jolloin palamattomat alueet voivat hikoilla normaalia enemmän. Palovammasta toipuminen vaatii sekä ohjattua että omatoimista harjoittelua. Harjoitteluohjelma suunnitellaan yksilöllisesti ja sitä muutetaan kuntoutumisen edetessä. Ohjattu harjoittelu voi jatkua tiiviinä vielä kotiin pääsyn jälkeenkin. Jatkoterapia järjestetään kotiuttavasta sairaalasta. Harjoittelua vaativia asioita ovat nivelten liikkuvuus, joka mahdollistaa normaalin raajojen käytön ja liikkumisen, sekä yleiskunto, voima ja tasapaino. Toiminnalliset harjoitukset, kuten käsien käyttö arjen toiminnoissa, ovat tärkeitä. Yleiskunnon kohenemiseen riittää aluksi vaikka kävely. Oma aktiivisuus on tärkeää, liiallinen avustaminen hidastaa kuntoutumista. Harjoittelun myötä liikkuminen ja toimintakyky palautuvat yleensä ennalleen. 17

Arpi Palovamma-alueet ja ihonottokohdat ovat alkuvaiheessa usein punoittavia tai jopa sinipunaisia. Nämä värimuutokset vaalenevat ajan kanssa. Syvemmät toisen ja kolmannen asteen palovammat aiheuttavat arpia. Mitä syvempi vamma, sitä enemmän arpea yleensä muodostuu. Arven muodostus on yksilöllistä, eikä aina etukäteen voida sanoa kuinka voimakkaasti arpi pyrkii kasvamaan. Varsinainen arven muodostus (arven liikakasvu) alkaa vasta muutamia viikkoja haavan parantumisen jälkeen. Liikakasvun oireita ovat arven paksuuntuminen sekä koveneminen, punoitus, kutina, kihelmöinti ja toisinaan kosketusarkuus. Arpi saattaa paksuuntua ja kuroutua niin, että se haittaa tai estää normaalia liikkumista. Ihon kireys on pahimmillaan aamulla ja helpottuu päivän mittaan liikkumisen ja harjoittelun myötä. Uusi iho palaa herkästi. Arpien kasvuvaiheessa arvet suojataan auringolta aurinkovoiteella (suojakerroin 50) tai vaatetuksella. Arvet saattavat jäädä näkyviksi, mutta ajan myötä ne pehmenevät, madaltuvat ja väri muuttuu lähemmäs normaalia. Tätä muutosta kutsutaan arven kypsymiseksi. Koko arpiprosessi kestää keskimäärin puolesta vuodesta pariin vuoteen. Arpihoito Arvenhoito suunnitellaan aina yksilöllisesti ja valituista menetelmistä annetaan ohjeet. Jo hyvä haavanhoito ja turvotuksen vähentäminen ovat osa arven liikakasvun ennaltaehkäisyä. Hoitomenetelmiä ovat: Pitkäkestoiset venytykset, joita toteutetaan usein myös lastojen ja ortoosien avulla. Venyttäviä lastoja käytetään yleensä yöllä tai lepoaikoina. Muuten venytykset 18

Palovammat onnistuvat suihkussa tai kun iho on rasvattu hyvin. Ihon rasvaus, joka tekee arven joustavammaksi ja vähentää kutinaa. Painehoito, jossa useimmiten käytetään painetekstiilejä. Ne vähentävät kutinaa, madaltavat arpea, tekevät ihosta joustavamman ja nopeuttavat arpiprosessia. Käyttö aloitetaan ns. ensipainetekstiileillä. Jos tarvitaan yksilölliset painetekstiilit, ne mitataan kun potilaan turvotus on vähentynyt ja paino tasaantunut. Painetekstiilejä pidetään 23 tuntia vuorokaudessa. Ne otetaan pois vain pesujen ja ihonhoidon ajaksi sekä tarvittaessa liikkumiseen liittyvien harjoitusten ajaksi. Erilaisia lastoja ja ortooseja käytetään myös painehoitona, esimerkiksi kasvojen palovammoissa voidaan käyttää kasvomaskeja. Arvenhoitotuotteet, joita on useita erilaisia. Yleisimpiä ovat silikonilevyt, -geelit ja klyserolilevyt. Näiden käyttö yhdistetään usein painehoitoon. Arpihoidot lopetetaan kun arvet ovat vaalentuneet, pehmentyneet ja madaltuneet. 19

6. Henkinen tuki Riitta Tasanen, sairaanhoitaja, kriisityön tukihenkilö, Töölön sairaalan palovammaosasto Vakava yhtäkkinen onnettomuus merkitsee kriisiä ja sopeutumisen haastetta koko perheelle. Tapahtuma järkyttää, herättää pelkoa, vihaa, syyllisyyttä ja turvattomuuden tunnetta. Aikaisemmat kokemukset ja opitut selviytymiskeinot eivät aina riitä tilanteen ymmärtämiseen ja psyykkiseen hallitsemiseen. Uusi järkyttävä tapahtuma voi aktivoida aikaisemmat elämässä sattuneet traumaattiset kokemukset. Keho voi reagoida tapahtuneeseen kipuina ja särkyinä. Unettomuus ja keskittymisvaikeudet ovat tavallisia. Voimakkaat tuntemukset ovat elimistön normaali tapa reagoida epänormaaliin tilanteeseen. Muutokset kehonkuvassa ja fyysinen kriisi Palovammapotilas joutuu sopeutumaan hoitojakson aikana moniin epämukaviin tilanteisiin. Pitkäkestoiset haavahoidot, kipu ja kutina verottavat myös mielenterveyden resursseja. Ensimmäisten hoitoviikkojen aikana palovammapotilas käyttääkin suurimman osan voimavaroistaan sopeutuakseen näihin fyysisiin stressitekijöihin. Tehohoitoisen potilaan kohdalla tämä fyysinen kriisi teho- ja haavavaiheineen kestää useita viikkoja. Vamman psyykkinen käsittely alkaa vasta kuntoutusvaiheessa, jolloin potilas tiedostaa vamman aiheuttamat todelliset menetykset. Potilas saattaa kieltää tapahtuneen eikä ota vastaan tietoa vamman todellisesta laadusta. Syntyneet arvet ja toimintakyvyn rajoitukset 20

Palovammat asettavat haasteita toipumiselle sekä kuntoutukselle. Riittävä tieto omasta Vamman psyykkinen käsittely alkaa tilasta ja hoitosuunnitelmasta auttaa vasta kuntoutusvaiheessa tilanteen jäsentämisessä ja ymmärtämisessä. Voimien palautuminen ja edistyminen päivittäisessä toimintakyvyssä lisäävät potilaan onnistumisen kokemuksia ja toivon ilmapiiriä. Vamman psyykkinen kohtaaminen Tapahtumien käsittelyn alkaessa kieltäminen puolustusmekanismina väistyy ja ihminen kykenee asteittain kohtaamaan ja käsittelemään kokemaansa. Surutyö alkaa ja tunteet pääsevät esiin. Tunteet voivat olla tuskallisen voimakkaita ja mieliala voi ailahdella laidasta laitaan. Tyypillisiä tälle vaiheelle ovat painajaisunet ja väkisin mieleen tulevat muistikuvat tapahtuneesta. Fyysinen kuntoutuminen kuluttaa myös mielenterveyden voimavaroja ja siksi väsymys ja masentuneisuus ovat yleisiä. Palovamman kokenut voi syyttää tapahtuneesta itseään tai muita. Hän voi raivota, vihata ja olla itkuinen. Toisaalta hän voi olla myös helpottunut siitä, että on elossa. Elämän merkityksen tunne voi kadota. Suhde itseen ja ympäristöön on koetuksella. Palovammapotilaan läheisiltä vaaditaan ymmärrystä ja pitkäjänteisyyttä kohdata potilaan vihan ja pahanmielen purkaukset. Läheisillä tulee olla realistiset tiedot vamman laadusta, ennusteesta ja hoitosuunnitelmasta. Tämä edellyttää luottamusta ja yhteistyötä potilaan, omaisten ja hoitavien 21

henkilöiden kesken. Riittävä henkinen tuki läheisverkostojen, ammattiauttajien ja vertaistuen taholta auttavat omaista selviämään eteenpäin omassa kriisiprosessissaan. Sopeutuminen ja tulevaisuuden rakentaminen Kriisiin liittyy aina surua ja luopumista Sairaalahoidon päättyessä palovamman kokenut joutuu kohtamaan muuttuneen kehonkuvansa ja toiminnallisten rajoitustensa todellisen merkityksen. Ihminen suree sitä, mitä on menettänyt. Hän tarkastelee ja arvioi, mikä vanha ja tuttu elämässä on ennallaan ja mitä uutta on tullut menetysten tilalle. Paluuta omiin sosiaalisiin rooleihin vaikeuttavat syntyneet arvet, niiden sijainti ja pysyvät toiminnalliset menetykset. Paluu entiseen työhön saattaa aiheuttaa ahdistusta ja pelkoja, mikäli vamma on syntynyt työtapaturman seurauksena. Muuttuneen tilanteen uudelleenjäsentäminen kuluttaa psyykkisiä voimia ja kiinnostus ulkomaailmaan saattaa olla vähentynyt. Kriisiin liittyy aina surua ja luopumista. Vähitellen elämästä löytyy jälleen myönteisiä asioita, jotka kriisi peitti näkyvistä. Tulevaisuuden rakentaminen uudelleen alkaa vähitellen. Tapahtunut voi jäädä arveksi, joka pysyy, mutta se ei estä saamasta uutta otetta elämästä. Vähitellen uudet kiinnostuksen kohteet tulevat menetettyjen tilalle. Usko itseen palautuu ja uskallus elää vahvistuu. Mistä apua? Vaikean kriisin läpikäyminen vaatii paljon fyysistä jaksamista ja henkisiä voimavaroja. Huoli läheisen selviy- 22

Palovammat tymisestä verottaa voimia ja matka hoitavaan yksikköön saattaa olla hyvinkin pitkä. Sairaalavaihe kestää useita viikkoja. Läsnäolo potilaan vierellä on raskasta. Väsyneenä ja uupuneena omainen ei jaksa olla potilaan tukena. Siksi onkin tärkeää levätä, ulkoilla ja ruokailla säännöllisesti. Sairausloman tarpeesta ja nukahtamislääkkeen käytöstä on hyvä keskustella oman lääkärin kanssa. Kriisin synnyttämien ajatusten ja tuntemusten käsittely yhdessä muiden kanssa helpottaa, auttaa jaksamaan ja selviytymään eteenpäin. Läheisten ihmisten ja ystävien läsnäolo ja tuki ovat ensiarvoisen tärkeitä. Paras tuki ihmiselle on toinen ihminen. Ei pidä epäröidä hakea apua ammattiauttajilta tai vertaisryhmistä. Palovammaosastolla potilaan henkisestä tuesta huolehtii moniammatillinen työryhmä, burn team. Tähän työryhmään kuuluvat osaston lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan lisäksi psykiatri, psykiatrinen sairaanhoitaja, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, sosiaalityöntekijä ja sairaalapastori. Nämä ammattiauttajat osallistuvat potilaan henkisen tuen suunnitteluun ja toteutukseen koko hoitojakson ajan. Tieto annetusta hoidosta ja mahdollisesta jatkoavun tarpeesta välitetään jatkohoidosta vastaavalle sairaalalle tai terveyskeskukselle. Potilaan läheisille henkistä tukea tarjoavat oman asuinkunnan terveyskeskus, paikalliset kriisikeskukset ja työterveyshuolto. Lasten ja nuorten tuesta vastaavat oman alueen terveyskeskus, lastenneuvola ja kouluterveydenhuolto. Lapsi reagoi järkyttäviin tapahtumiin samaan tapaan kuin aikuinenkin. Vanhempien on tärkeää käydä tapahtumaa lapsen kanssa läpi, eikä omia tunteita pidä yrittää peitellä liikaa. Lasta on hyvä rohkaista ilmaisemaan itseään piirtämisen ja leikin avulla. Normaalit arkirutiinit kuten koulu, päivähoito ja harrastukset tukevat lapsen turvallisuuden tunnetta. Palovamman kokeneen lapsen tai nuoren perheelle tukea järjestää hoidosta 23

vastaava sairaala tai poliklinikka. Alueellisten kriisikeskusten työntekijät antavat henkistä ensiapua puhelimitse, tekevät tarvittaessa kotikäyntejä tai tulevat onnettomuuspaikoille. He selvittävät henkisen tuen tarpeen ja auttavat jatkopalveluiden järjestämisessä. Palvelu on luottamuksellista ja maksutonta. Myös eri järjestöt antavat tukea ja apua palovamman kokeneelle ja hänen läheisilleen. Yhteyttä voi ottaa myös nimettömänä. 24

Palovammat 7. Sosiaaliturva Auli Kosunen, vastaava sosiaalityöntekijä ja Tiia Ruutinen, sosiaalityöntekijä, Töölön sairaalan palovammaosasto Palovammapotilaan sosiaaliturvan kannalta oleellisinta on tilanne, jossa vamma on syntynyt. Esimerkiksi työssä tai liikenteessä aiheutuneiden palovammojen korvaukset maksetaan tapaturmavakuutus- tai liikennevakuutuslainsäädännön mukaisesti. Näissä tapauksissa ensisijainen potilaan sosiaaliturvasta huolehtiva taho on vakuutusyhtiö. Nämä niin sanotut lakisääteiset vakuutukset ovat usein huomattavasti kattavampia kuin esimerkiksi matka- tai vapaa-ajanvakuutukset. Vamman aiheutumissyyn lisäksi palovammapotilaan saamiin korvauksiin vaikuttavat palovamman aiheuttama haittaaste ja vammasta aiheutuva avuntarve. Palovamman johdosta sairaalahoidossa oleva saa ensitietoa sosiaaliturvasta sairaalan sosiaalityöntekijältä. Neuvoa voi myös kysyä oman kotikunnan vammaispalvelujen sosiaalityöntekijältä, Kelan toimistosta tai vakuutusyhtiöltä. Palovammapotilaan sosiaaliturvan kannalta oleellisinta on tilanne, jossa vamma on syntynyt Lakisääteiset vakuutukset Palovammapotilas voi saada onnettomuuden johdosta korvauksia lakisääteisistä vakuutuksista. Lakisääteisiä vakuutuksia ovat liikenne-, sotilastapaturma- ja työtapaturmavakuutus. Liikenneonnettomuuksissa korvaushakemukset osoitetaan onnettomuuden aiheuttaneen ajoneuvon vakuutusyhtiöön. Mikäli onnettomuuden aiheuttanut ajoneuvo 25