Taustaselvitys - Lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden kierrätyksen valtakunnallinen hanke; Loppuraportti 19.9.

Taustaselvitys - Lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden kierrätyksen valtakunnallinen hanke Ravinteiden kierräty yksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskeva ohjelma Loppuraportti 19.9.2014

valtakunnallinen hanke; Loppuraportti 19.9.2014 RAPORTIN SAATTEEKSI Toimeksisaaneina olemme työstäneet taustaselvitystä kesän ja alkusyksyn aikana. Kesäkuulla teimme alustavan materiaalikartoituksen ja perehdyimme keskeisiin dokumentteihin sekä sovimme haastatteluja. Juhannuksen kahta puolta haastattelimme eri organisaatioiden edustajia sekä Helsingissä, Varsinais- Suomessa että Itä-Suomessa. Haastattelujen ja dokumenttikartoituksen kautta analysoitava, ajankohtainen kirjallinen ja internet-pohjainen aineisto enemmän kuin tuplaantui verrattuna toimeksiannon alkuvaiheessa arvioituun materiaalimäärään. Aineistoja analysoidessamme ja raporttia kirjoittaessamme päädyimme lähestymistapaan, jossa eri hankkeita, tutkimuksia ja niiden tuloksia kuvataan sellaisessa laajuudessa, että raportin käyttäjien on myös itse mahdollista arvioida niiden merkitystä lannan ja orgaanisten ravinteiden kierrätykselle omista lähtökohdistaan. Luonnosraportissamme esitimme melko paljon sisältöä kaikesta haaviimme karttuneesta tietomassasta (ei kaikkea kaikesta kuitenkaan). Siihen saamiemme kommenttien perusteella olemme nyt tiivistäneet asioita itse raporttitekstissä ja siirtäneet merkittävän osan asiasisällöistä liitteisiin. Toivomme, että kokonaisuudesta muodostuu mielekäs tietopaketti, joka avaa myös yksityiskohtiensa kautta niitä moninaisia asioita, mitä ravinteiden kierrätykseen liittyy. Arvostamme rakentavaa yhteistyötä ja avointa kommunikaatiota ympäristöministeriön asiantuntijoiden kanssa ja haluamme esittää parhaat kiitoksemme kaikille. Samoin tapaamiset maa- ja metsätalousministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijoiden kanssa olivat äärimmäisen tärkeitä paitsi informaatioarvoltaan, myös työn sisällön suuntaamiseksi. Lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden kierrätys kiinnostaa erittäin laajaa joukkoa toimijoita Suomessa. Esimerkkinä kiinnostuksesta ja asian tärkeydestä oli myös valmius, jolla kaikki haastateltaviksi valikoituneet järjestivät aikaa keskusteluun kanssamme kesken työkiireiden. Kiitämme kaikkia haastateltuja lämpimästi. Toivomme, että loppuraporttimme vastaa taustaselvitykselle asetettuihin odotuksiin ja edistää omalta osaltaan tärkeää asiaa. Tekijät Kangasala & Helsinki 19.9.2014 i

valtakunnallinen hanke; Loppuraportti 19.9.2014 SISÄLLYSLUETTELO SISÄLLYSLUETTELO... ii LYHENTEET... iv TIIVISTELMÄ... vi 1 JOHDANTO... 1 1.1 Taustaselvityksen tavoitteet ja tehtävät... 1 1.2 Lähestymistapa ja metodologia... 1 2 KESKEISET VALTAKUNNALLISET STRATEGIAT JA OHJELMAT... 2 2.1 Strategiat... 2 2.2 Säädökset... 3 2.3 Rahoitusohjelmat... 6 3 LANNAN JA ORGAANISTEN LANNOITTEIDEN RAVINTEIDEN KIERRÄTYS KARTOITUKSEN TULOKSET... 9 3.1 Lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden käytön nykytila... 9 3.1.1 Kokonaisfosforin ja kokonaistypen käyttömäärät... 9 3.1.2 Ravinteiden käyttö maataloudessa... 10 3.1.3 Suomen peltomaiden fosforitila ja fosforilannoituksen tarve... 11 3.2 Lanta ja sen käyttö... 12 3.2.1 Lannan ominaisuudet, käyttö ja käsittelyteknologiat... 12 3.3 Muut orgaanisten lannoitevalmisteiden raaka-ainelähteet ja niiden kierrätys... 23 3.3.1 Puhdistamoliete... 24 3.3.2 Biojätteet... 25 3.3.3 Muut orgaaniset kasviperäiset biomassat... 26 3.3.4 Orgaaniset teolliset biomassat... 26 3.4 Käsittelyteknologiat... 28 3.4.1 Kompostointi... 28 3.4.2 Poltto... 28 3.4.3 Biokaasu... 28 3.4.4 Uusia teknologioita... 32 3.5 Läpileikkaavat kysymykset... 33 3.5.1 Orgaaniset haitta-aineet ja lääkeaineet... 33 3.5.2 Suunnittelu, mallinnus ja seuranta... 34 3.5.3 Tiedottaminen ja neuvonta... 35 3.5.4 Yhteistyö ja koordinaatio... 38 3.5.5 NUTS Suomi kestävän ravinnetalouden mallimaaksi... 38 4 TULEVAISUUDEN KEHITTÄMISTARPEITA, MAHDOLLISUUKSIA JA PULLONKAULOJA... 40 4.1 Vahvuudet ja voimavarat... 40 4.2 Heikkoudet ja aukot... 41 ii

valtakunnallinen hanke; Loppuraportti 19.9.2014 4.3 Mahdollisuudet ja kannustimet... 43 4.4 Uhat ja riskit... 44 4.5 Yhteenveto eri raaka-ainelähteiden käsittelyteknologioista, lannoitevalmisteista ja toimijoista... 45 5 JOHTOPÄÄTÖKSET... 47 LIITE 1 TEHTÄVÄKUVAUS... 51 LIITE 2 LÄHESTYMISTAPA JA METODOLOGIA... 55 LIITE 3 LÄHDELUETTELO... 58 LIITE 4 HAASTATELLUT HENKILÖT... 66 LIITE 5 STRATEGIAT... 67 LIITE 6 SÄÄDÖKSET... 70 LIITE 7 RAHOITUSOHJELMAT... 78 LIITE 8 LANTA, SEN RAVINTEIDEN KÄYTTÖ JA KIERRÄTYS... 84 LIITE 9 MUUT ORGAANISTEN LANNOITEVALMISTEIDEN RAAKA-AINELÄHTEET JA NIIDEN KIERRÄTYS... 98 LIITE 10 KÄSITTELYTEKNOLOGIAT... 107 LIITE 11 LÄPILEIKKAAVAT KYSYMYKSET... 114 Taulukot Taulukko 1 Kokonaisfosforin ja typen käyttömäärät ja kotimaisten kierrätysravinteiden osuus eri toimialoilla... 10 Taulukko 2 Kokonaisfosfori ja kokonaistyppimäärät jätteissä ja sivutuotteissa... 10 Kuvat Kuva 1 Peltojen P-lukujen keskiarvot eri kunnissa vuosina 2005-2009 analysoiduissa maaperänäytteissä.. 12 Kuva 2 Lannan käsittelyjärjestelmän kokonaistarkastelu... 14 Kuva 3 Biokaasuprosessi vaikutuksineen... 29 Kuva 4 Baltic Compass hankkeen lähestymistapa... 36 Kuva 5 Lannan käyttö- ja käsittelytapoja sekä kehitystarpeita paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla... 45 Kuva 6 Orgaanisten lannoitevalmisteiden raaka-aineita, niiden käsittelyprosesseja ja valmisteiden käyttömahdollisuuksia... 46 Kuva 7 Ravinteiden kierrätykseen osallistuvia toimijoita... 47 iii

valtakunnallinen hanke; Loppuraportti 19.9.2014 LYHENTEET AMK Baltic Compass Baltic Deal Baltic Manure (myös BatMan) BERAS BIOSAFE BIONURMI BIOTILA BIOVIRTA BSAG BSR CLP CLP-asetus C/N-suhde DEHP EAKR EAY ENKAT ELY-keskus EU Evira EY FiDiPro HBCD HINKU HorseManure HSY HTC-prosessi HVP HYÖTYLANTA ILVAMAP INKA JaloJäte JÄRKI Järki Lanta KOMBI LantaTeko LAS LCA LeviLogi LUT Makera Mavi ammattikorkeakoulu Solutions for Agriculture and Environment Putting Best Agricultural Practices into Work Baltic Forum for Innovative Technologies for Sustainable Manure Management Baltic Ecological recycling agriculture and society Turvallisia lannoitevalmisteita biokaasulaitoksista Nurmentuotannon mahdollisuudet aluetalouden vahvistamisessa ja kansallisten liikenteen biopolttoainetavoitteiden saavuttamisesta Maatilojen mahdollisuudet biokaasuteknologian käyttöönottoon Maito-Suomessa Biokaasun materiaalivirtojen tuotteistaminen Baltic Sea Action Group (Elävä Itämeri Säätiö) Baltic Sea Region Classification, Labelling and Packaging of substances and mixtures Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1272/2008 kemikaalien luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskeva asetus hiili/typpi suhde bis(2etyyliheksyyli)ftalaatti Euroopan aluekehitysrahasto Euroopan alueellinen yhteistyö EnergiaKasveihin pohjautuvan biokaasulaitoskonseptin Teknis-taloudelliset edellytykset pohjoisissa olosuhteissa Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Euroopan unioni Elintarviketurvallisuusvirasto Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio Vierailevien tieteen ja teknologian huippututkijoiden rahoitusohjelma (Suomen Akatemia ja Tekes) heksabromisyklododekaani Hiilineutraali kunta Hevosen lannan käsittely ja hyödyntäminen ravinteiden kierrätyksen tehostamiseksi Helsingin seudun ympäristöpalvelu kuntayhtymä Hydrothermal carbonization, märkähiillytys Hoidettu viljelemätön pelto Tutkimusohjelma lannan ja muiden eloperäisten jätteiden ja sivutuotteiden hyödyntämisvaihtoehtojen löytämiseksi Ilmasto- ja energiapolitiikan tulevaisuuden vaihtoehdot ja vaikutukset maatalouspoliittisen toimintaympäristön muutoksissa Innovatiiviset Kaupungit Elintarvikeketjun jätteet ja sivuvirrat energiaksi ja lannoitteiksi Maatalouden vesiensuojelun ja luonnon monimuotoisuuden järkevää edistämistä Yhteistyömalleja lannan kierrättämiseksi Saaristomeren valuma-alueella Biojätteen kompostoinnin ja mädätyksen yhdistelmä Lantatiedosta tekoihin lineaariset alkyylisulfonaatit Life Cycle Assessment; elinkaarianalyysi Orgaaniset lannoitevalmisteet lähialueiden tilojen käyttöön Lappeenrannan teknillinen yliopisto Maatalouden kehittämisrahasto Maaseutuvirasto iv

valtakunnallinen hanke; Loppuraportti 19.9.2014 MicrE MMM MMMa MTK MTT MYTVAS N NEFCO NIB NP+NPEO NUTS P PAH PBDE PCB PCDD/F PFC Precover PUPE Raki-ohjelma RAE RaHa RANKU RAVI REACH-asetus ReP SITRA SYKE T&K TBBPA TEHO TEHO Plus TEM TÄSMÄTYPPI VARELY VM VNA VNK VTT VVY YM YVA Micro Energy to Rural Enterprise Maa- ja metsätalousministeriö Maa- ja metsätalousministeriön asetus Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden seurantatutkimus typpi Nordic Environment Finance Corporation Nordic Investment Bank nonyylifenolit ja nofenyylifenolietoksylaatit Suomi kestävän ravinnetalouden mallimaaksi fosfori polyaromaattiset hiilivedyt polybromatut difenyylieetterit polyklooratut bifenyylit polyklooratut dibenzo-p-dioksiinit ja furaanit perfluoratut alkyyliyhdisteet Jätevesilietteen fosforin liukoisuus ja käyttökelpoisuus kasveille Putsareista pellolle Ravinteiden kierrätyksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskeva ohjelma vuosille 2012-2015 Ravinnehävikit euroiksi Ravinnehuuhtoumien hallinta Ravinneneutraali kunta Ravinteet kiertoon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista Bioavailability of phosphorus in sewage sludge Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahasto Suomen ympäristökeskus tutkimus ja tuotekehitys tetrabromibisfenoli A Tehoa maatalouteen vesiensuojeluun Maatalouden vesiensuojelun tehostaminen Työ- ja elinkeinoministeriö Typpilannoitteiden valmistus lantaperäisistä materiaaleista Varsinais-Suomen ELY-keskus Valtiovarainministeriö Valtioneuvoston asetus Valtioneuvoston kanslia Teknologian tutkimuskeskus VTT Suomen vesilaitosyhdistys ry ympäristöministeriö ympäristövaikutusten arviointi v

valtakunnallinen hanke; Loppuraportti 19.9.2014 TIIVISTELMÄ Tämän taustaselvityksen on tilannut ympäristöministeriö. Osana ravinteiden kierrätyksen ohjelmaa YM, MMM ja TEM toteuttavat lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden kierrätyksen valtakunnallisen hankkeen. Tavoitteena on edistää lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden laajamittaista kierrätystä. Taustaselvityksen tehtäviin sisältyi kartoittaminen ja kokonaiskuvan luominen lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden käytöstä ja kierrätyksestä, jo saaduista kokemuksista, toimijakentästä, päällekkäisyyksistä, epäjohdonmukaisuuksista sekä synergiamahdollisuuksista. Osana tehtäviä selvitettiin tehokkaamman toiminnan esteitä ja pullonkauloja. Taustaselvitys pyrkii tuomaan esiin ja esittämään ratkaisuehdotuksia keskeisimpiin lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden kierrätykseen liittyviin taloudellisiin, hallinnollisiin ja organisatorisiin ongelmiin sekä esittämään ehdotuksia esteiden poistamisesta. Lisäksi esitetään toimintaan liittyviä kannustinehdotuksia. Taustaselvitys suoritettiin työpöytäselvityksenä ja haastattelujen muodossa. Metodologia jakautui kolmeen kokonaisuuteen: i) kartoitus ja haastattelut, ii) kirjallisuus- ja haastattelutietojen analysointi sekä johtopäätösten teko sekä iii) analyyttisen toimeksiannon tuloksiin keskittyvän raportin kirjoittaminen. Kartoituksen aikana haravoitiin ja analysoitiin mittava määrä toimeksiannon kenttään liittyvää kirjallista aineistoa (mm. hankesuunnitelmia, loppuraportteja, tutkimusraportteja, strategioita, säädöksiä, ohjelmia, toimijoiden internet-sivuja sekä seminaariesityksiä). Toimeksiannon puitteissa haastatellut henkilöt edustavat 20 eri organisaatiota, jotka toimivat tai joilla on intressiä toimia lannan ja/tai orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden käytössä ja kierrätyksessä. Raportin luvut 2 ja 3 sekä niihin liittyvät liitteet esittelevät kartoituksen tulokset. Luvuissa käsitellään työn kuluessa kerätty varsin mittava aineisto sekä kirjallisten lähteiden että haastattelujen osalta. Luvussa 2 käydään läpi keskeiset lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden käyttöön ja kierrätykseen liittyvät strategiat, säädökset ja ohjelmat. Strategioista tärkeitä ovat mm. Suomesta ravinteiden kierrätyksen mallimaa muistio (2011), biotalousstrategia (2014) sekä joukko muita luonnonvaroihin, kiertotalouteen ja lannoitevalmistesektoriin liittyviä strategioita ja valtioneuvoston selontekoja. Keskeiseen lainsäädäntöön kuuluvat erityisesti lannoitevalmistelainsäädäntö, EU:n sivutuoteasetus ja siihen liittyvä kansallinen lainsäädäntö, nitraattiasetus (luonnos 2014), jätelainsäädäntö ja ympäristönsuojelulainsäädäntö. Rahoitusohjelmista käsitellään Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020 (esitys 2014), Maatalouden kehittämisrahasto (Makera), Ravinteiden kierrätyksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskeva ohjelma (YM), Green growth-ohjelma (Tekes), Teolliset symbioosit uutta liiketoimintaa teollisilla symbiooseilla (SITRA), Suomen Akatemian tutkimuskokonaisuudet (visio 2030) sekä joukko EU-rahoitteisia ohjelmia. Luvussa 3 käsitellään sekä lannan että orgaanisten lannoitteiden ravinteiden käyttöä ja kierrätystä. Luvun aluksi tarkastellaan kokonaisfosforin ja typen käyttömääriä, ravinteiden käyttöä maataloudessa sekä erityisesti peltomaiden fosforitilaa ja fosforilannoituksen tarvetta. Sen jälkeen pureudutaan lantaan ja sen merkitykseen kasvinviljelytuotannossa kuvaten mm. sen ominaisuuksia ja käsittelyteknologioita. Analyysi pohjautuu keskeiseltä osin mm. HYÖTYLANTA-, Baltic Manure- ja TEHO-hankkeen tuloksiin. Lisäksi esitellään muita eri toimijoiden hankkeita, joissa on pureuduttu erilaisiin lannan ja sen ravinteiden käytön tehostamiseen tai ravinteiden käyttöön liittyviin lohko- tai tilatason ongelmiin ja etsitty niihin ratkaisuja. Kappaleessa käsitellään myös orgaanisten lannoitevalmisteiden (kierrätysravinteiden) käytettävyyttä, tutkimus ja tuotekehitystarpeita, sekä valmistuksen ja markkinoinnin haasteita (sekä käyttäjien että valmistajien näkökulmia). Luvun 3 jälkipuolella analysoidaan muita orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden raaka-ainelähteitä ja niiden kierrätystä, nykytilaa ja haasteita. Näitä ovat puhdistamoliete, biojätteet, muut orgaaniset kasviperäiset biomassat ja orgaaniset teolliset biomassat (sivuvirrat). Myös orgaanisten lannoitevalmisteiden prosessoinnissa käytettäviä teknologioita käsitellään (kompostointi, poltto, biokaasu sekä eräitä uusia teknologioita). Biokaasuteknologiaa analysoidaan muita käsittelymenetelmiä laajemmin, koska sillä on liittymäpintoja sekä lannan, puhdistamolietteen, biojätteiden, kasviperäisten biomassojen että teollisten biomassojen prosessointiin niin, että prosessista voidaan saada talteen sekä energia että ravinteet (erityisesti typpi ja fosfori). Myös prosessointiteknologioihin liittyen työn alla on ollut tai on edelleen lukuisa joukko hankkeita ja tutkimuksia, joita kuvataan raportissa. vi

valtakunnallinen hanke; Loppuraportti 19.9.2014 Luvun 3 lopuksi käsitellään muutamia ns. läpileikkaavia teemoja, jotka koskevat laajasti raportissa aiemmin käsiteltyjä osa-alueita. Näitä ovat orgaaniset haitta-aineet ja lääkeaineet, suunnittelu, mallinnus ja seuranta, tiedotus ja neuvonta, yhteistyö ja koordinaatio sekä laajempi yhteiskunnallinen taso (ruokajärjestelmä). Laajempaan yhteiskunnalliseen tasoon liittyen esitellään Suomi kestävän ravinnetalouden mallimaaksi hanketta (NUTS), koska sen parissa tehdään muista hankkeista poiketen skenaariotyötä pyrkien tuloksiin ja vaikutuksiin koko yhteiskunnan tasolla. Luvussa 4 vedetään yhteen taustaselvityksen tulokset SWOT-tekniikkaa käyttäen. Lannan ja orgaanisten lannoitteiden ravinteiden kierrätykseen liittyvät pullonkaulat on analysoitu sekä heikkouksien ja aukkojen että uhkien ja riskien kautta. Näitä on ryhmitelty sen mukaan, liittyvätkö ne ravinteiden kierrätykseen ja käyttöön, lainsäädäntöön, lantaan ja orgaanisiin lannoitevalmisteisiin, tietoaukkoihin ja tutkimustarpeisiin, ohjauskeinoihin, yhteistyöhön ja koordinaatioon, ratkaisuihin ja innovaatioihin vai joihinkin muihin teemoihin. Mahdollisuuksia on työstetty samoin sekä vahvuuksien ja voimavarojen että mahdollisuuksien ja kannustimien kautta, ja niitä on ryhmitelty sen mukaan, liittyvätkö ne ravinteiden kierrätykseen ja käyttöön, lainsäädäntöön, lantaan ja orgaanisiin lannoitevalmisteisiin, Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaesitykseen vai joihinkin muihin teemoihin. Luvun lopuksi esitetään yhteenveto eri raakaainelähteistä, teknologioista ja ravinnetuotteista sekä eri toimijoista. Lopuksi luku 5 esittelee taustaselvityksen johtopäätökset, jotka ovat syntyneet konsulttien tekemän dokumenttikartoituksen, haastattelujen ja SWOT-analyysin pohjalta. Johtopäätökset kohdistuvat seuraaviin asiakokonaisuuksiin: ravinteiden kierrätys eri strategioissa ja selonteoissa, Suomi kestävän ravinnetalouden mallimaaksi hanke, ravinteiden kierrätykseen liittyvä lainsäädäntö ja kokonaiskuva eri sektorien tuottamista ravinne- ja energiamääristä. Johtopäätökset käsittelevät myös tutkimustarpeita koskien ravinnetaseita, varovaisuusperiaatetta ja haitta-aineita, lannan sisältämien ravinteiden kierrätyksen edistämistä, Manner- Suomen maaseudun kehittämisohjelman kannustimia ja ravinnepohjaisen ajattelun tarvetta. Lisäksi johtopäätöksissä käydään läpi sijainninohjaus, T&K-kysymyksissä tarpeen oleva laajamittainen, yli toimialojen käyvä yhteistyö, maatalouden ja maanviljelijöiden rooli ravinteiden tuottajana ja käyttäjänä, liittymäpinnat mm. bioenergian tuotantoon, toimijoiden runsaus, mekanismien tarve hankkeissa opitun jalkauttamiseen, hankkeiden ja ohjelmien tulosten seuranta ja tarve parantaa vaikutusten seurantaa, Suomesta ravinteiden kierrätyksen mallimaa muistion ajantasaistuksen ajankohtaisuus samoin kuin YM:n Saaristomeren tilan parantamista koskevan ohjelman tulosten koostaminen. Yhteenvedon lopuksi käsitellään hankkeiden tuloksista tiedottamista ja viestintää, yleisesti määrärahoja ravinteiden kierrätyksen edistämiseen ja tulevan ohjelman tavoitteiden tasoa ja ohjelman rakennetta. vii

1 JOHDANTO 1.1 Taustaselvityksen tavoitteet ja tehtävät Osana ravinteiden kierrätyksen ohjelmaa ympäristöministeriö (YM), maa- ja metsätalousministeriö (MMM) ja työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) toteuttavat lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden kierrätyksen valtakunnallisen hankkeen. Tavoitteena on edistää lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden laajamittaista kierrätystä (Tehtäväkuvaus liite 1). Taustaselvityksellä tuodaan esiin ja esitetään ratkaisuehdotuksia keskeisimpiin lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden kierrätykseen liittyviin taloudellisiin, hallinnollisiin ja organisatorisiin ongelmiin sekä esitetään ehdotuksia esteiden poistamisesta. Lisäksi esitetään toimintaan liittyviä kannustinehdotuksia. Tehtäväkuvauksen mukaan taustaselvityksellä kartoitetaan ja luodaan kokonaiskuva lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden käytöstä ja kierrätyksestä, jo saaduista kokemuksista, toimijakentästä, päällekkäisyyksistä, epäjohdonmukaisuuksista sekä synergiamahdollisuuksista. Edelleen selvitetään tehokkaamman toiminnan esteitä ja pullonkauloja. Tehtävä koostuu seuraavista toimenpiteistä: Kartoitetaan mitä pääasiallisia selvityksiä ja hankkeita on jo toteutettu tai toteutetaan liittyen lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden turvalliseen käyttöön ja kierrätykseen sekä ko. materiaalien hyödyntämiseen maataloustuotannossa ja energiatuotannossa ja mitä päätelmiä ja suosituksia on tehty. Kartoituksessa haastatellaan mm. YM:ää, MMM:ää, TEM:iä, Tekesiä ja muita Raki-seurantaryhmän jäseniä sekä soveltuvin osin myös joitakin ELY-keskuksia. Selvitetään ja ehdotetaan synergiaetuja ja koordinointimahdollisuuksia. Kartoitetaan lannan ravinnekiertoon liittyvien teknologiatutkimuksen ja hankkeiden nykytila sekä lupaavimmat tulevaisuuden ratkaisut ravinnekierron kehittämiseksi ottaen huomioon myös taloudellinen toteuttamiskelpoisuus. Kartoitetaan eri viranomaisten ja muitten rahoittajien ko. alaa koskevia rahoitusohjelmia, niitten päätavoitteita ja menettelytapoja. Mm. yllä mainittujen kartoitusten ja haastattelujen perusteella kootaan yhteen orgaanisten lannoitevalmisteiden ja ravinteiden kierrätykseen liittyvät institutionaaliset esteet mitä toimia tarvitaan eri sektoripolitiikkojen koherenssin ja vaikuttavuuden parantamiseksi. Tehdään ratkaisuehdotuksia. Selvitetään eri tuki- ja kannustinjärjestelmien nykytilaa ja tehdään ehdotuksia niitten kehittämiseksi. Tuoko uusi maaseudun kehittämisohjelma mahdollisuuksia kierrätysravinteiden ja materiaalien tehokkaamman ja ympäristöystävällisen käytön lisäämiseksi tavoitteena erityisesti Itämeren tilan parantaminen? Taustaselvityksen ovat tehneet Kristiina Mikkola Kristiina Mikkola Consulting yrityksestä ja Jaana Vormisto FIANT Consulting Oy:stä kesä-syyskuussa 2014. 1.2 Lähestymistapa ja metodologia Tehtäväkuvauksen mukaisesti taustaselvitys suoritettiin työpöytäselvityksenä ja haastattelujen muodossa. Metodologia jakautui kolmeen kokonaisuuteen: i) kartoitus ja haastattelut, ii) kirjallisuus- ja haastattelutietojen analysointi sekä johtopäätösten teko sekä iii) analyyttisen toimeksiannon tuloksiin keskittyvän raportin kirjoittaminen (luonnos, kommenttien käsittely ja raportin viimeistely). Toimeksiannon kuluessa tehtiin 23 haastattelua, joiden kautta tavoitettiin yhteensä 34 henkilöä. Valtaosa haastateltiin 16.6.-3.7.2014 välisellä jaksolla (30 henkilöä). Neljän organisaation edustajat haastateltiin myöhemmin heinäkuussa tai elokuun 2014 alkupuolella. Haastateltavat edustavat 20 eri organisaatiota seuraavasti: Apila Group Oy, BSAG (Elävä Itämeri Säätiö), Biolaitosyhdistys ry, Biovakka Oy, Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira), Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu (LUT), MMM, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry (MTK), Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), ProAgria keskusten liitto ry, Saloy Oy, Suomen Biokaasuyhdistys ry, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto (SITRA), Suomen ympäristökeskus (SYKE), TEM, Tekes, valtiovarainministeriö (VM), Varsinais-Suomen ELY-keskus, Vesilaitosyhdistys (VVY) ja YM. Haastatteluja tehtiin Helsingissä, Jokioisilla, Lappeenrannassa, Mikkelissä, Paimiossa ja Turussa. Muutamia toimijoita haastateltiin joko sähköpostitse tai puhelimitse. Lisäksi eri toimijoiden tuottamia raportteja ja muuta aineistoa (esim. internet-sivut, alustukset ja esitelmät seminaareissa) sisällytettiin mahdollisemman kattavasti selvitykseen. Kristiina Mikkola Consulting & FIANT Consulting Oy 1

Rajaukset: Lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden kierrätyksen toimintaympäristö on jatkuvassa murroksessa. Tästä syystä taustaselvityksessä keskitytään muutaman viime vuoden aikana tuotettuihin raportteihin (julkaistu vuonna 2011 tai myöhemmin) ja käynnissä olleisiin tai oleviin hankkeisiin. Toimeksiannon kuluessa sekä nitraattiasetuksen että Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman valmistelu olivat kesken. Raportissa käsitellään molempien asiakirjojen osalta versioita, jotka olivat julkisesti saatavilla 1.8.2014. Tehtäväkuvauksen mukaisesti selvityksessä keskitytään lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden kierrätykseen. Esimerkiksi maatalouden vesiensuojelukysymysten tarkastelu samoin kuin epäorgaaniset lannoitevalmistelut ja niiden kierrätys rajautuvat selvityksen ulkopuolelle. Eri ohjelmista rahoitettujen, käynnissä olevan hankkeiden osalta tässä raportissa käsitellään vain julkisesti saatavilla olevaa aineistoa. Osin tämä aineisto on ollut varsin yleisellä tasolla olevaa hankekuvausta, minkä vuoksi esimerkiksi mahdollisuudet arvioida epäjohdonmukaisuuksia, päällekkäisyyksiä tai synergioita ovat olleet rajoitetut. Toimeksiannon toteutuksessa noudatettu metodologia on kuvattu tarkemmin liitteessä 2. Raportin liitteinä ovat myös lähdeluettelo (liite 3) ja luettelo haastatelluista henkilöistä (liite 4). Muissa liitteissä täydennetään ja syvennetään raportin eri luvuissa käsiteltyjä aiheita. Tähän ratkaisuun päädyttiin luonnosvaiheen kommenttien jälkeen, joissa toivottiin itse raporttitekstin rajoittamista ja asioiden esittämistä myös liitteissä. Raportin luvussa 1 kuvataan lyhyesti toimeksiannon tausta ja tavoitteet sekä käytetty lähestymistapa ja metodologia. Luvuissa 2 ja 3 esitellään kartoituksen keskeiset tulokset sekä kirjallisen materiaalin että haastatteluaineiston osalta. Haastatellut edustavat useaa toimialaa ja eri toiminnan tasoja, joten heidän näkemyksensä eri kysymyksistä poikkesivat toisistaan ajoittain merkittävästikin. Haastattelumuistiinpanoja kertyi kohtalaisen runsaasti (yli 80 sivua) ja raporttiin on pyritty tiivistämään ja kokoamaan kaikki keskeiset, myös keskenään ristiriitaiset näkökohdat ja ehdotukset säilyttäen samalla haastattelujen luottamuksellisuuden. Luvussa 2 käsitellään lyhyesti keskeiset strategiat, säädökset ja ohjelmat, joilla on merkitystä ravinteiden kierrätyksen kehittämisessä. Luvun 3 alkuosa keskittyy lantaan ja lannan käyttöön (maatalous), kun taas luvun jälkipuolella perataan aineistoa liittyen muihin keskeisiin sektoreihin, toimijoihin ja hankkeisiin orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden kierrätyksessä. Kappaleessa 4 käydään läpi ravinteiden kierrätystä mahdollistavia ja hidastavia tekijöitä SWOT-analyysin muodossa. Kappaleessa 5 esitetään selvityksen johtopäätökset. 2 KESKEISET VALTAKUNNALLISET STRATEGIAT JA OHJELMAT 2.1 Strategiat Suomen hallituksen Itämerihuippukokouksessa (2010 Baltic Sea Action Summit) antaman sitoumuksen tavoitteena on vähentää maatalouden ravinnekuormitusta Saaristomereen laskevalla valuma-alueella ja pyrkiä ravinteiden kierrättämisen esimerkkialueeksi. Itämerihuippukokouksen päätösten toimeenpanoa on viety eteenpäin MMM:n ja YM:n yhteistyöllä. Vuonna 2011 valmistui MMM:n ja YM:n asettaman työryhmän muistio Suomesta ravinteiden kierrätyksen mallimaa, joka sisältää tiekartan tarvittavista toimenpiteistä (MMM 2011d). Työryhmän muistio sisältää ravinteiden kierrätyksen kannalta keskeisiä tavoitteita. Muistiossa esitetty ajankohtainen visio on luettavissa liitteessä 5. Kuten työryhmän muistiossa todetaan, ravinteiden kierrättäminen linkittyy moniin yhteiskunnan toimiin ja tavoitteisiin. Tämä näkyy monissa viime vuosina laadituissa hallitusohjelmissa, sitoumuksissa, strategioissa, selonteoissa ja ohjelmissa kuten esimerkiksi valtioneuvoston periaatepäätöksessä kestävästä kulutuksesta ja tuotannosta, esityksessä kansalliseksi materiaalitehokkuusohjelmaksi, valtioneuvoston luonnonvaraselonteon päivityksen luonnoksessa ja kansallisessa biotalousstrategiassa (ks. tarkemmin liite 5). Haastatteluissa nousi esiin seuraavia kommentteja liittyen strategioihin ja selontekoihin: Biotalousstrategiasta julkisuudessa esiintyneistä tulkinnoista oltiin huolissaan (edistetään metsä- ja vesipuolta, unohdetaan maatalous). On tärkeää muistaa, että biotalous on sekä maataloutta että metsätaloutta (ja vielä paljon muutakin). Molempien biomassat tarvitaan ja sektorit leikkaavat toisiaan. Kristiina Mikkola Consulting & FIANT Consulting Oy 2

Ravinteiden kierrätystä jumittaa se, että poliittisesti merien ja järvien rehevöityminen ei ole yhteiskunnallisesti tarpeeksi merkittävä asia. Samoin poliittiset linjaukset eivät ole suosineet hajautettua energiantuotantoa. Jäte-, ilmasto-, energia- ja ympäristöpolitiikat eivät kaikilta osin aja samaan suuntaan (on ristiriitoja). Esimerkiksi biokaasutoiminta jakaantuu usealle sektorille, jolloin sen merkitys näyttää pienenevän. Hyödyt ja haitat kirjautuvat epäedullisesti eri sektorien kesken. Kiertotalous ja kestävä kehitys voivat myös toimia ravinnekierron ajureina. Samoin huoltovarmuusnäkökulma kannustaa ravinteiden kierrätykseen. MMM:n ja YM:n yhteisesti asettaman työryhmän muistion Suomesta ravinteiden kierrätyksen mallimaa sisältämä tiekartta tarvittavista toimenpiteistä on yhä pätevä. Paljon siihen sisällytettyjä asioita on edelleen toteuttamatta. Kun luodaan strategiaa, tarvittaisiin lisäksi ohjausta lähelle toteutusta ja toimeenpanoa (kuntakohtainen). Kunnissa nyt erilaisia toimintaympäristöjä johtuen säädösten ja asetusten erilaisista tulkinnoista. 2.2 Säädökset Tässä luvussa esitellään lyhyesti lainsäädäntöä, joka liittyy lantaan sekä orgaanisten lannoitevalmisteiden raaka-aineisiin tai valmistamiseen, sekä lannan tai orgaanisten lannoitevalmisteiden varastointiin, kuljetukseen ja käyttöön. Lainsäädännön perusteellisempi esittely on liitteessä 6. Lannoitevalmistelaki 539/2006 (muutokset 1498/2009 ja 340/2010) säätelee lannoitevalmisteiden valmistusta, markkinoille saattamista, tuontia ja vientiä. Laki edellyttää muun muassa kaikilta toimijoilta omavalvonnan järjestämistä ja orgaanisia lannoitevalmisteita valmistavilta laitoksilta laitoshyväksyntää. Lannoitevalmistelain tavoitteena on, että Suomessa markkinoille saatettavat lannoitevalmisteet ovat turvallisia, hyvälaatuisia ja kasvintuotantoon sopivia. Lain tarkoituksena on myös edistää lannoitevalmisteiksi soveltuvien sivutuotteiden hyötykäyttöä edellyttäen, että ao. sivutuotteilla on positiivisia vaikutuksia kasvien kasvuun ja ne eivät aiheuta vaaraa tai haittaa ihmisille, eläimille, kasveille tai ympäristölle. Lannoitteella tarkoitetaan aineita tai valmisteita, jotka on tarkoitettu edistämään kasvien kasvua tai parantamaan sadon laatua. Lannoitevalmisteisiin kuuluvat seuraavat lannoitevalmistetyyppinimiryhmät: lannoitteet, kalkitusaineet, maanparannusaineet, kasvualustat, mikrobivalmisteet ja sellaisenaan lannoitevalmisteena käytettävät sivutuotteet. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa lannoitevalmisteista 24/11 (MMMa 24/11 sekä muutokset MMMb 12/12 ja MMMa 7/13) säädetään lannoitevalmisteiden tyypeistä, tyyppinimiryhmistä ja tyyppinimiryhmäkohtaisista vaatimuksista sekä lannoitevalmisteiden laatu-, merkintä-, pakkaus-, kuljetus-, varastointi-, käyttö- ja muista vaatimuksista sekä lannoitevalmisteiden raaka-aineista. Asetuksessa säädetään myös lannoitevalmisteen haitallisten metallien ja epäpuhtauksien sallituista enimmäispitoisuuksista, taudinaiheuttajien ja kasvintuhoojien sallituista enimmäismääristä sekä annetaan ohjeita kasvitautien ennalta ehkäisyyn. Lisäksi säädökset jätevesilietteiden käytöstä maataloudessa sisältyvät asetuksiin MMMb 12/12 ja MMMa 7/13. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 11/12 (MMMa 11/12) puolestaan säädetään lannoitevalmisteita koskevan toiminnan harjoittamisesta ja sen valvonnasta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (sivutuoteasetus) säätelee eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita. Sivutuoteasetuksen tavoitteena on turvata riittävä hygieniataso tautivaarallisten mikrobien leviämisen ehkäisemiseksi sekä varmistaa sivutuotteiden tunnistettavuus ja jäljitettävyys kaikissa vaiheissa. Maa- ja metsätalousministeriön asetus 1193/2011 eräitä eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita käsittelevien toimijoiden valvonnasta ja eräiden sivutuotteiden käytöstä sisältää säädöksiä muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien tuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden käsittelyä ja hävittämistä suorittavien toimijoiden rekisteröinnistä, hyväksynnästä ja valvonnasta, käytöstä ja käytön valvonnasta ja markkinoille saattamisesta (MMM 2011b). Tällä hetkellä kansallisesti on valmisteilla sivutuotelaki (4.6.2014 päivitetty luonnos Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi eläimistä saatavista sivutuotteista ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi ), ja siihen lakiin siirretään lannoitevalmisteita ja niiden valmistamista eläinperäisistä sivutuotteista koskevia kansallisia Kristiina Mikkola Consulting & FIANT Consulting Oy 3

säädöksiä (MMM 2014a). EU:n tasolla valmistellaan lannoitelainsäädännön kokonaisuudistusta (MMM 2014a). Luonnonmukaisen tuotannon vaatimukset määritetään EU-lainsäädännössä (Euroopan yhteisöjen neuvoston asetus (EY) 834/2007 ja komission asetus (EY) 889/2008). Luonnonmukaisen tuotannon valvontaa koskevat säädökset on Suomessa toimeenpantu Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöön panosta annetun lain 1100/1994 (muutettu lailla 273/2003) nojalla annetulla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 846/2008 luonnonmukaisesta tuotannosta, luonnonmukaisten tuotteiden merkinnöistä ja valvonnasta (muutokset 1025/2009a ja 108/2012c). Ympäristöministeriö on valmistellut uudistettua Valtioneuvoston asetusta (VNA) eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamiseksi ( nitraattiasetus ). Tässä raportissa käsitellään asetusehdotusta sellaisena kuin se ja asetuksen taustamuistion luonnos sisältyvät YM:n 29.4.2014 (YM 2014a) eri toimijoille lähettämään lausuntopyyntöön. Asetusta ei ole vielä hyväksytty valtioneuvostossa eikä sitä siten ole käsitelty Euroopan komission toimielimissä. Asetus pyritään saattamaan voimaan uuden maaseudun kehittämisohjelman 2014-2020 kanssa vuoden 2015 alussa. Voimaantullessaan uusi asetus korvaisi VNAn maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesien pääsyyn rajoittamisesta (VNA 931/2000). Asetusluonnokseen sisältyy lukuisia muutoksia, jotka koskevat sekä eläin- että kasvinviljelytiloja. Uusi asetus koskisi sekä nitraattien vesiin pääsyn rajoittamista että ammoniakin ilmaan haihtumisen ehkäisemistä. Fosfori jätettäisiin asetuksen ulkopuolelle, sillä kasvinviljelyssä käytettävistä enimmäismääristä säädetään toisaalla. Asetusluonnokseen sisältyy joukko säädöksiä, joilla olisi joko epäsuoria tai suoria vaikutuksia, joilla olisi merkitystä myös lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden käytölle. Asetusluonnoksen keskeinen sisältö on: uusien lantaloiden kattaminen typpilannoitusmäärien vähentäminen lantalan mitoitus vähintään 12 kk:n lantamäärälle lantaa ja orgaanisia lannoitevalmisteita saisi levittää 1.4.-31.10.. Syyslevitystä koskeva sääntely olisi aikaisempaa tiukempi; kasvipeitteisenä talven yli pidettävälle peltolohkolle voitaisiin lantaa tai orgaanisia lannoitevalmisteita levittää kuitenkin 1.9. alkaen vain sijoittamalla. sellainen orgaaninen lannoitevalmiste, jonka kuiva-ainepitoisuus olisi vähintään 30 tilavuusprosenttia, voitaisiin varastoida aumassa pellolla tietyin edellytyksin. tiloilla, jotka ottavat vastaan ja varastoivat muualla valmistettua pakkaamatonta orgaanista lannoitevalmistetta, tulisi olla tiivispohjainen varastointitila. asetuksessa säädettäisiin käytettävistä typpilannoitemääristä ja määrättäisiin tuotantoeläinten lannassa ja orgaanisissa lannoitevalmisteissa vuosittain levitettävän kokonaistypen määräksi enintään 170 kg/ha laidunlanta mukaan lukien. nykyisen nitraattiasetuksen mukaisesti edellytetään lannan typpianalyysiä tehtäväksi viiden vuoden välein; jatkossa lanta-analyysin lisäksi myös taulukkoarvot ( normilanta ) kelpaisivat lannoittamisen perusteeksi. Uusi jätelaki (646/2011) ja siihen liittyvä muu lainsäädäntö tulivat voimaan 1.5.2012. Jätelainsäädännön kokonaisuudistuksen tavoitteena on ollut ajanmukaistaa se vastaamaan nykyisiä jäte- ja ympäristöpolitiikan painotuksia sekä EU-lainsäädännön vaatimuksia. Kun jätelakia ja siihen liittyvää muuta lainsäädäntöä valmisteltiin, sovittiin, että lannoitevalmisteisiin liittyvät asiat siirretään osaksi lannoitevalmistelainsäädäntöä. Yhtä aikaa jätelain kanssa tulivat voimaan myös valtioneuvoston asetukset jätteistä (179/2012) sekä ympäristönsuojeluasetuksen muuttamisesta (180/2012). Näillä asetuksilla asetettiin yhdyskuntajätteen kierrätykselle sekä rakennus- ja purkujätteen hyödyntämiselle tavoitteet (Ympäristöministeriö 2014b, MMM 2014a). Valtioneuvoston muutos jäteasetukseen (332/2013) sekä valtioneuvoston asetus kaatopaikoista (331/2013) tulivat voimaan 1.6.2013. Näillä asetuksilla rajoitetaan biohajoavan ja muun orgaanisen yhdyskuntajätteen, rakennus- ja purkujätteen ja muun jätteen sijoittamista kaatopaikalle sekä tällaisen jätteen hyödyntämistä maantäytössä. Helmikuussa 2013 voimaan tullut valtioneuvoston asetus jätteen polttamisesta (151/2013) perustuu pitkälti aikaisemmin voimassa olleeseen asetukseen, mutta siihen on tarkistettu mm. teollisuuden päästöjä koskevat asiat vuonna 2010 annetun direktiivin mukaisiksi. Kristiina Mikkola Consulting & FIANT Consulting Oy 4

Heinäkuun 2014 alussa komissio hyväksyi ehdotuksia, jonka tavoitteena on edistää Euroopan kiertotalouden syntymistä ja jätteiden kierrätystä jäsenvaltioissa. Suunnitelmissa pyydetään eurooppalaisia kierrättämään 70% yhdyskuntajätteestä ja 80% pakkausjätteestä vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi vuodesta 2025 alkaen kielletään kierrätettävissä olevan jätteen sijoittaminen kaatopaikoille. Ehdotukseen sisältyy myös elintarvikejätteen vähentämistä koskevat tavoitteet (Euroopan komissio, lehdistötiedote 2.7.2014). Ympäristönsuojelulainsäädäntö on parhaillaan uudistuksen alla. Ensimmäinen osa uudistuksesta on saatu valmiiksi eli uusi ympäristönsuojelulaki (527/2014) vahvistettiin 26.6.2014. Ympäristönsuojelulain tarkoituksena on paitsi ehkäistä ympäristön pilaantumista ja sen varaa, ehkäistä ja vähentää päästöjä sekä poistaa pilaantumisesta aiheutuvia haittoja ja torjua ympäristövahinkoja myös mm. edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä vähentää jätteiden määrää ja haitallisuutta ja ehkäistä jätteistä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Uusi laki sekä siihen liittyvä uusi ympäristönsuojeluasetus tulevat voimaan 1.9.2014 alkaen. Ympäristönsuojelulainsäädännössä määritellään mm. toiminnot, joilla on oltava ympäristölupa. Näihin toimintoihin kuuluvat esimerkiksi elintarvikkeiden ja rehujen valmistus, eläinsuojat sekä jätevesien käsittely ja jätehuolto (Ympäristöministeriö 2014c). Säädöksiin liittyen haastateltavat nostivat esiin niin pullonkauloja, kannustimia kuin kehitystarpeitakin seuraavasti: Yleisiä näkemyksiä: Uusien asioiden eteenpäin viemiseksi tarvitaan sekä säädöksiä, sovellettavissa olevia teknologioita että markkinoita tuotteille. Uusi teknologia ei syrjäytä vanhaa, ellei se ole jollakin tavalla kiinnostava tai parempi kuin nykyisin käytössä olevat. Lainsäädäntötyössä muutosten ennakoitavuus ja avoin dialogi eri toimijoiden välillä on ensiarvoisen tärkeää. Pääpiirteissään näin onkin, mutta joskus toimijat myös yllättyvät muutoksista. Yllättävät muutokset ovat hankalia kaikilla elinkeinoelämän sektoreilla. Hyvä maan tapa on ollut perustaa lainsäädännön muutokset tutkimustuloksiin ja siihen, että ensin selvitetään, onko muutokselle tarvetta. Siitä olisi hyvä pitää kiinni myös jatkossa. Lainsäädännön pitäisi olla sellaista, että mahdollistaa asioita, mutta ei hankaloita. Uutta lainsäädäntöä ei pitäisi luoda ilman, että samalla puretaan vanhaa. EU-lainsäädännön kautta tulevaa kansallisen lainsäädännön muutostarvetta pidettiin yleisesti ongelmana. EU:n säädöstyön kehityksen taustalla olevat ympäristöongelmat voivat olla ongelmia muualla Euroopassa, eivät välttämättä Suomessa. EU-pinnassa on käynnissä myös muita politiikka- ja lainsäädäntöprosesseja, joiden lopputulemat eivät välttämättä ole Suomelle edullisia (esim. materiaalitehokkuus, vesi, maankäyttö, pakkausdirektiivi). Kotoperäisenä hankaluutena pidettiin sitä, että vaikka Suomi kenties täyttää EU-tason 2020-2030 normit joiltakin osin jo nyt, kansallisesti haluttaisiin edelleen kiristää säädöksiä. Ravinteiden kierrätykseen vaikuttavaa lainsäädäntöä pidettiin yleisesti monimutkaisena ja hankalana. Sektoreittainen lainsäädäntö ei huomioi sitä, että energia ja lannoitteet ovat tiiviisti yhdessä ruokaketjussa ja maatalouden sivuvirroissa (yhtä on vaikea käsitellä huomioimatta toista). Lainsäädäntö ei tue lannan ja ravinteiden kierrätystä. Toisaalta osin jopa muuta Eurooppaa kireämpää lainsäädäntöä arvostettiin. Koettiin, että se tuo suomalaisille yrityksille kilpailuetua siinä vaiheessa kun EU-tasolla asetuksia kiristetään. Kireät säädökset koettiin tuotekehitystä kannustaviksi. Lannoitevalmistelaki- ja asetus: Lannoitevalmistelainsäädäntö ei riittävästi huomioi materiaalien yhteiskäyttöä (mikä sallitaan, mikä ei). Laki rajoittaa materiaalien yhteiskäyttöä tarpeettomasti, myös sellaisissa tapauksissa, joissa biomassat ovat ns. riskittömiä. Esim. biokaasulaitosten kannattavuutta kohentaisi, jos maatilaluokan laitokset voisivat ottaa vastaan myös porttimaksullisia syötteitä. Tämä on nykysäädöksillä vaikeaa. Uuden lannoitevalmisteen rekisteröinti on monimutkainen ja kallis prosessi. Tämä karsii pienempiä toimijoita. Toimijat eivät aina osaa varautua siihen, että tyyppinimihakemuksen laatimisessa ja käsittelyssä ei ole oikopolkuja. Hakemuksen laatija on vastuussa siitä, että tarpeelliset tutkimukset on tehty. Sekin on hyvä pitää mielessä, että tyyppinimiluetteloa ei täydennetä yhden uuden tyyppinimen takia. Mikäli kyseessä on lannoitevalmiste, jolle on jo olemassa tyyppinimi, uuden lannoitetuotteen rekisteröinti etenee nopeammin. Kristiina Mikkola Consulting & FIANT Consulting Oy 5

Jätelaki: Jätehierarkia on keskeinen pulma. Uudet jätelain määräykset muuttavat orgaanisen jätteen käsittelytapoja ja voivat vaikuttaa kielteisesti siihen, että biomassojen ravinteet päätyisivät käyttöön. Muidenkin ravinnekierrätyksen kannalta kielteisien seurauksien arveltiin olevan mahdollisia. Jätelaki velvoittaa tuottajan toimimaan maksumiehenä ja voi olla, että teollisuuden oletetaan maksavan lannoitteiden valmistajille sivuvirtojen vastaanottamisesta. Tämä on sivuvirtojen hyötykäytön suurimpia pullonkauloja. Jätepuolella kansallinen lainsäädäntö on mennyt EU-lainsäädäntöä pidemmälle eikä meillä käytetä kansallisesti end of waste päätöksiä. Määritelmät ovat ristiriitaisia eikä ole esim. selvää, mistä lasketaan ruokajäte (kaupasta vai kuluttajien käytön jälkeen?) Uusi jätelaki vaikuttaa orgaanisen jätteen prosessointiin, koska näitä jätteitä päättyy edelleen paljon kaatopaikoille. Keski-Euroopassa ollaan siirtymässä orgaanisen jätteen poltosta kompostointiin (orgaanisen aineen merkitys maanparannusaineena on huomattu). Jätteiden käsittelyyn liittyvä lainsäädäntö sisältää kuitenkin vielä paljon erilaisia jarruja liittyen ravinteiden kierrätykseen ja prosessointiin. Yritykset ovat kokeneet jätelain hankalaksi (heti kun prosessissa hylkää aineen / tuotteen, siitä tulee jätettä; asiat, jotka lähelläkin elintarvikkeita tuottavat ongelmia). Selkeää on sen sijaan se, että jätteinä syntyvien biomassojen käsittely lannoitteiden raakaaineina sisältyy lannoitevalmistelainsäädäntöön. Ympäristösuojelulaki ja rakennuslaki (YVA- ja rakennuslupamenettelyt): Uusia laitoksia rakennettaessa lupamenettelyt (esim. YVA ja rakennuslupa) ovat haastavia. Pitäisi päästä enemmän omavalvontamenettelyyn. Ympäristöluvittaja kohtelee eri sektorien toimijoita eri tavalla: kotieläintilalla pitää olla varastointikapasiteettia koko vuoden lannantuotannolle, mutta samaa ei vaadita biokaasulaitosten mädätteelle: samoja ravinteita kuitenkin käsitellään. Olisi välttämätöntä, että sektorista riippumatta säädökset olisivat linjassa keskenään, jotta ei syntyisi porsaanreikiä. Ympäristöluvituksen toimeenpanoon (ja mahdollisesti kehittämiseen) olisi panostettava. Luvituksen kautta ohjataan isojen kotieläinyksiköiden toimintaa, samoin kuin biokaasu- ja orgaanisten lannoitevalmistajien toimintaa. Lupalainsäädäntöön kaavailluilla muutoksilla (eläinsuojalupamenettelyt) voi olla sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Jos pienten lupien siirto kuntien harteille merkitsee sitä, että ELY-keskuksilla olisi enemmän resursseja keskittyä suurempiin investointeihin, niin sitten uudistus on hyvä. Eläinsuojien sijoitusmahdollisuutta tulisi arvioida vesiensuojelun näkökulmasta ja pyrkiä ohjaamaan uusien eläinsuojien sijoittumista alueille, missä se on [ravinnetarpeen kannalta] järkevää. Nitraattiasetuksen luonnos: Luonnosta pidettiin pääpiirteissään parannuksena voimassaolevaan asetukseen. Nykyisestä asetuksesta ELY-keskuksilla on ollut eriäviä tulkintoja ja ohjeita. Hyvää on, että pykälät selkiytyvät. Nitraattiasetuksen muutokset kuitenkin nähdään myös hankalina viljelijöille (peltoala ei jatkossa riitä lannanlevitykseen, lantala liian pieni tms.). Luonnos kohtelee kuivalantaa tiukemmin kuin orgaanisia lannoitevalmisteita (orgaanisia lannoitevalmisteita lupa varastoida pellolla aumassa talven yli, mutta kuivalantaa ei), mitä ei pidetty hyvänä. Muita kommentteja: Syöttötariffien painotusta isoihin laitoksiin kritisoitiin. Pienet biokaasulaitokset eivät ole sähkönsyöttötariffiin oikeutettuja. Myös olemassa olevien biokaasulaitosten uusinvestointeihin on vaikea saada tukea (esim. lisäinvestoinnit lämmön- tai sähköntuotantoon), pitäisi olla kokonaan uusi laitos päästäkseen investointituen piiriin. 2.3 Rahoitusohjelmat Tässä tekstissä käsitellään 15.4.2014 päivättyä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014-2020 (MMM 2014c) luonnosta, joka hyväksyttiin valtioneuvostossa 24.4.2014 ja on parhaillaan Euroopan komission toimielinten käsittelyssä. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020 on laadittu toteuttamaan vuosille 2014-2020 sovittua Euroopan unionin maatalouspolitiikkaa Suomessa. Ohjelman tausta-analyysissä ravinteiden kierrättämisen lisääminen tunnistetaan eräänä kehittämistarpeena mm. osaamisen kehittämisen, biotaloutta edistävien innovaatioiden lisäämisen ja vesistöihin kulkeutuvan Kristiina Mikkola Consulting & FIANT Consulting Oy 6

typpi- ja fosforikuormituksen vähentämisen ohella. Peltomaan orgaanisen aineksen ylläpitäminen ja lisääminen sisältyy myös kehittämistarpeisiin. Innovaatioilla on mahdollista parantaa maatalouden tuotantoedellytyksiä ja lisätä maatalouden kilpailukykyä. Esimerkiksi lannan käytön tehostamiseen kehitteillä olevien innovaatioiden avulla on mahdollista saada aikaan positiivisia vaikutuksia niin tilalla kuin ympäristössä ja ilmastossa. Tärkeää olisi tutkijoiden, neuvojien, viljelijöiden sekä yritysten yhteistyö. Alla käsitellään lyhyesti niitä toimenpiteitä, jotka ovat keskeisiä lannan ja orgaanisten lannoitteiden ravinteiden kierrätykselle. Laajempi kuvaus ohjelmasta ja näistä toimenpiteistä sisältyy liitteeseen 7. Neuvontatoimenpiteen arvioidaan tehostavan ympäristökorvauksen ravinteiden tasapainoisen käytön vaikuttavuutta (kohderyhmänä viljelijät). Investoinneilla fyysiseen omaisuuteen toimenpiteellä voidaan tukea myös ravinteiden kierrätystä edistäviä investointeja (esim. uusiutuvia energialähteitä hyödyntäviä energialaitoksia, ja lannan käsittelyä, säilytystä ja käyttöä tehostavia investointeja). Ympäristökorvauksilla (ympäristö-ilmastotoimenpide) edistetään mm. Suomen tavoitteita kasvihuonekaasusekä ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi maataloussektorilla. Ne vastaavat viljelymaan kunnon ja ravinteiden kierrätyksen tarpeisiin. Toimia kohdennetaan alueellisesti sekä tila- ja lohkokohtaisesti. Ympäristökorvausjärjestelmä koostuu ympäristöllisesti kestävään peltoviljelyyn tähtäävästä ympäristösitoumuksen toimenpidekokonaisuudesta sekä maatalouden vesiensuojelua, maatalousluonnon monimuotoisuutta ja geneettistä monimuotoisuutta edistävistä erillisistä ympäristösopimuksista ja geenipankkisäilytystoimenpiteistä. Ympäristösitoumuksen monivuotinen (5 v.) kokonaisuus koostuu ravinteiden tasapainoisen käytön tilakohtaisesta toimenpiteestä sekä valinnaisista lohkokohtaisista toimenpiteistä. Lähtökohtana oleva koko tilaa koskeva toimenpide tähtää ravinteiden tasapainoiseen käyttöön ja suunnitelmalliseen viljelyyn. Tavoitteena on peltolohkon ominaisuuksien ja viljeltävän kasvin sekä ympäristön huomioon ottava lannoitus. Ohjelmaesitys sisältää taulukot, joissa määritellään enimmäislannoitusmäärät typelle ja fosforille. Kotieläinten tuottaman lannan ravinteet lasketaan lannoitusmääriin joko taulukkoarvojen tai lanta-analyysin tulosten perusteella. Valinnaisista lohkokohtaisista toimenpiteistä ohjelmaesityksen mukaan kolme olisi keskeisiä ravinteiden kierrätykselle. Nämä ovat: lietelannan sijoittaminen peltoon: tavoitteena on ravinteiden kierrätyksen lisäämiseksi kannustaa kasvinviljelytiloja käyttämään aiempaa enemmän kotieläintiloilla syntyvää lantaa peltojensa lannoitukseen sekä tukemaan nestemäisten lantojen tai nestemäisten orgaanisten lannoitevalmisteiden levityksessä ympäristöystävällisiä menetelmiä sekä kasvinviljely- että kotieläintiloilla, ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen: tavoitteena on lannoitevalmisteiden ja muiden orgaanisten aineiden monipuolisen kierrätyksen edistäminen ensisijaisesti kasvinviljely- ja kotieläintilojen välillä, ja vähennetty lannoitus yksivuotisilla puutarhakasveilla: tavoitteena on vähentää ravinnekuormitusta yksivuotisilla puutarhakasveilla, joiden kasvatuksessa lannoitus on voimakasta ja riski pistemäiselle vesistöjen ravinnekuormitukselle on suuri. Luonnonmukainen tuotanto on oma ohjelmatason toimenpiteensä. Ohjelmaehdotus sisältää myös muita toimenpiteitä, kuten luonnonhaittakorvaukset, yhteistyö ja innovaatiot- sekä Leader-toimenpiteen. Kahden jälkimmäisen toimenpiteen osalta on arvioitu, että ne voisivat tukea ravinnekierrätystä edistäviä innovaatioita ja hankkeita paikallisesti ja alueellisesti. Ohjelmaehdotukseen sisältyy seurantasuunnitelma. Arviointisuunnitelmalla varmistetaan, että ohjelman vaikuttavuutta arvioidaan ja analysoidaan suunnitelmallisesti ja kattavasti. Ohjelman vaikuttavuuden arviointi perustuu ensisijaisesti olemassa olevien seurantaindikaattoreiden ja tilastotietojen käyttämiseen, joiden lisäksi teetetään erilaisia selvityksiä ja tutkimuksia. Liitteessä 7 esitellään lisäksi muita eri tahojen rahoitusohjelmia kuten MMM:n maatalouden kehittämisrahasto (Makera), YM:n Raki-ohjelma, TEKESin Green Growth ja INKA ohjelmat, Sitran teolliset symbioosit ohjelma sekä Suomen Akatemian ja EU:n rahoitusmahdollisuuksia. Eri ohjelmien ja rahoitusinstrumenttien osalta haastattelujen keskeinen anti kohdistui erityisesti Manner- Suomen maaseudun kehittämisohjelman luonnokseen sekä jonkin verran muihin ohjelmiin. Kristiina Mikkola Consulting & FIANT Consulting Oy 7

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma: Kokonaispaketti tarjoaa vain heikkoja kannustimia ravinteiden kierrätykselle. Ohjelmaan sisältyy sekä keppiä (typen ja fosforin kiristyneet käyttöohjeet) että porkkanaa (lietelannan sijoittamistoimenpide jatkuu, lannan ja orgaanisten lannoitteiden levitystuki tulee uutena, investointituet mahdollisia käyttää myös lantaloiden ja lannan käsittelyyn liittyvien koneiden ja laitteiden hankinnassa sekä hanke- ja yritystuet, jotka olisivat vaikkapa pienten lannoite- tai biokaasuyritysten saatavilla). Viljelijän valinnat vaikuttavat ympäristökorvausjärjestelmän tukien määrään per tila aikaisempaa enemmän. Korvaustasot ovat tulleet alaspäin: kiristyvillä säädöksillä saa aiempaa vähemmän korvauksia. Seurauksena voi olla, että tiloja jää järjestelmän ulkopuolelle, jos korvauksia ei pidetä riittävänä suhteessa vaadittaviin toimenpiteisiin. Lannan vastaanottamisen tuki sinällään on hyvä, mutta sen kannustavuus viljelijöille (40 /ha) ei ehkä ole riittävä. Koko tukipolitiikkaa pidettiin myös pullonkaulana, joka hidastaa ravinteiden kierrätyksen kehitystä. Ohjelman valmisteluprosessissa on sovittu siitä, että puhdistamolieteperäisestä fosforista lasketaan 60 % määritettäessä orgaanisen lannoitteen ravinnearvoa (nykyohjelmassa 40 %). Lannan fosforista lasketaan jatkossa kasveille käyttökelpoiseksi 100%. Tämä on esimerkki toimenpiteestä, jonka nähtiin olevan eduksi orgaanisten lannoitevalmisteiden valmistajille ja haitaksi lannan kierrätyksen kehitykselle. Tulevan ohjelman ennakointi on jo johtanut siihen, että peltoa raivataan lisää (aiheutuu muita ympäristöhaittoja). Lannalle ja orgaanisille lannoitevalmisteille ja niiden käytölle ei pitäisi olla eri sääntöjä. Ehdotettua ympäristökorvausjärjestelmää pidettiin myös orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteiden kierrätystä hidastavana mekanismina, koska sen nähtiin rajoittavan kierrätyslannoitteiden käyttöä. Ympäristökorvausjärjestelmään ehdotetut fosforin käytön rajoitteet tulevat rajaamaan orgaanisten lannoitevalmisteiden käytön pois niiltä pelloilta, joille fosforia ei saisi lainkaan levittää (fosforiluokka korkea tai arveluttavan korkea). Kaikki orgaaniset kierrätysravinteet sisältävät aina vähän fosforia. Orgaanisen aineen levitystuki on suunnattu tonniperustaisesti toimitettaville ravinnetuotteille. Tonnipohjaiset levityssuositukset eivät kuitenkaan kannusta viljelijöitä kierrätysravinteiden käyttöön maataloudessa eivätkä ravinteiden valmistajia kehittämään tuotteitaan edelleen. Tulevaisuudessa tukiperusteet tulisi laatia muodossa kg ravinnetta/ha/a koskien sekä lantaa että orgaanisia lannoitevalmisteita. Ohjelmassa pitäisi olla vielä paremmin huomioitu tila-, lohko- ja satokasvikohtaiset ravinnetarpeet (perustuen ravinnetaseisiin ja kasvien tarpeisiin). Suunniteltaessa yksittäisiä toimenpiteitä niiden vaikutuksia pitäisi pystyä arvioimaan nykyistä paremmin. Koko ohjelman vaikuttavuuden arviointiin on panostettava. Koska nitraattiasetuksen luonnokseen ei sisälly säädöksiä fosforin käytölle, tiloille, jotka jättäytyvät ulos ympäristökorvausjärjestelmästä ei tule rajoitteita lannan sisältämän fosforin käyttöön. MMMa 24/11 sisältää rajan lannoitevalmisteina levitettävälle fosforille. Uuden ympäristökorvausohjelman kipukysymys ravinteiden kierrätystä pohdittaessa on se, miten napataan ravinteet kiinni (ravinteiden talteenottojärjestelmät) ja kuljetetaan ne toisaalle (logistiikkaketju). Olisi todella tärkeää käynnistää nyt nopeasti lannan ravinteiden prosessointitekniikoiden laajempi kehittäminen. Ns. innovaatiohankkeet ovat uusi mahdollisuus myös ravinteiden kierrätykseen liittyvien ratkaisujen kehittämiseen (tukea uusien asioiden pilotoinnille, yhteistyötä uudella tavalla yhdistäen tutkijat ja viljelijät). Ohjelmaan sisältyy uutena elementtinä suoraan ohjelmasta maksettava neuvontapaketti (viljelijän käytettävissä neuvontaa 3000-4000 arvosta). Paketti sisältää myös ympäristöneuvonnan [mahdollisuus sisällyttää neuvontaa lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden käytössä]. Ympäristökorvausjärjestelmä voidaan nähdä myös maatalouden laatujärjestelmänä, joka varmistaa, ettei tule merkittäviä ylilyöntejä. Aiempaan ympäristökorvausjärjestelmään valtaenemmistö viljelijöistä oli sitoutuneita (90 %). Haastatteluissa nousi esiin huoli, että esim. suuret kotieläintilat jättäytyisivät uuden ympäristökorvausjärjestelmän ulkopuolelle. Tämä olisi huono lopputulema paitsi maatalouden imagolle niin myös lannan- ja ravinteiden kierrätykselle. On hyvä, että Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa ja sen toimenpidekokonaisuuksissa katsotaan maaseutua laveammin kuin pelkkänä maataloutena (avaa mahdollisuuksia muulle Kristiina Mikkola Consulting & FIANT Consulting Oy 8