KELPO 2 hankkeen loppuraportti: Kierrätyspolttoaineiden energiakäytön järjestäminen Pohjois-Savossa

KELPO 2 hankkeen loppuraportti: Kierrätyspolttoaineiden energiakäytön järjestäminen Pohjois-Savossa Mika Arffman Marjaleena Aatamila Jarmo Tervo Pentti Janka Jari Kymäläinen

3 ALKUSANAT 1.1.2001-31.3.2002 toteutetussa Kierrätyspolttoaineiden ja lietteiden energiakäyttö Pohjois-Savossa (KELPO 1) -hankkeessa selvitettiin mahdolliset vaihtoehdot jätteiden energiakäytön järjestämiseksi Pohjois-Savossa. Hankkeessa selvitettiin ympäristönäkökohdat huomioiden teknisesti ja taloudellisesti sopivimmat ratkaisut kierrätyspolttoaineiden, teollisuus- ja yhdyskuntalietteiden sekä muiden biopolttoaineiden käyttöön Pohjois-Savossa. Hankkeessa pyrittiin huomioimaan alueen teollisuuden ja kuntien energiantarpeiden kehitys, uudet ympäristösäädökset ja vielä suunnitteluvaiheessa olleet tekniikat. Kierrätyspolttoaineiden energiakäytön järjestäminen Pohjois-Savossa (KELPO 2) -hanke on KELPO 1 -hankkeen itsenäinen jatkohanke. Tässä julkaisussa on esitetty KELPO 2 - hankkeen aikana (1.2.2002-31.1.2003) tehtyjen selvitysten keskeisimmät asiat. Hankkeessa jatkettiin KELPO 1- hankkeen myötä Pohjois-Savon jäte- ja energia-alan asiantuntijoiden, ympäristöviranomaisten sekä oppilaitosten välille muodostunutta yhteistyötä. Hankkeen keskeisimpänä päämääränä oli tarkentaa ja selvittää KELPO 1-hankkeessa esille nousseita kysymyksiä Pohjois-Savon energiajätteen hyötykäytön järjestämisessä. Hankkeen rahoittajina ovat toimineet Pohjois-Savon ympäristökeskus, Kuopion Energia, Jätekukko Oy, Ylä-Savon Jätehuolto Oy ja Varkauden kaupunki. Kiitokset kaikille rahoittajille ja ohjausryhmän jäsenille erittäin aktiivisesta osallistumisesta hanketyöskentelyyn. Toivottavasti KELPO -hankkeiden myötä muodostunut yhteistyö ja hankkeissa tehdyt selvitykset ovat edesauttamassa jätteen energiakäytön osalta tehtäviä ratkaisuja Pohjois- Savossa. Kuopiossa 29.1.2003 Erkki Karttunen KELPO 2 hankkeen vastuullinen johtaja Hankeosioiden tekemisestä ja kirjoittamisesta ovat vastanneet seuraavat henkilöt: Insinööri Mika Arffman (vastaava kirjoittaja) DI Jarmo Tervo, DI Pentti Janka ja DI Jari Kymäläinen FM Marjaleena Aatamila Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu (Kappaleet: 1-5, 7 ja 9) Empower Engineering Oy (Kappale 6: Energialaitostarkastelu) Kuopion yliopisto (Kappale 8: Terveys- ja ympäristövaikutusten arviointi)

4 SANASTO Epäpuhtaudet Haitallinen Hyötyjäte Kaatopaikkakaasu Kierrätyspolttoaineeseen kuulumattomat vieraat ainesosat ja kappaleet kuten esim. kivet, hiekka, lasi ja metalli. Aineet ja valmisteet, jotka hengitettyinä tai nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa haittaa terveydelle. Jätejae, joka voidaan käyttää uudelleen sellaisenaan tai, jonka sisältämä materiaali tai energia voidaan hyödyntää. Biokaasu (pääosin metaanin ja hiilidioksidin muodostama kaasuseos, joka syntyy mikrobiologisen metaanikäymisen tuloksena), joka muodostuu kaatopaikan hapettomissa kerroksissa. KELPO 1 hanke 1.1.2001-31.1.2002 toteutettu ensimmäinen KELPO - hanke Kierrätyspolttoaineiden ja lietteiden energiakäyttöselvitys Pohjois-Savossa. Kierrätyspolttoaine Lisääntymiselle vaarallinen Loppusijoitus Myrkyllinen Ongelmajäte Yhdyskuntien ja yritysten polttokelpoisista, kuivista, kiinteistä ja syntypaikoilla lajitelluista jätteistä valmistettua polttoainetta. Aineet ja valmisteet, jotka hengitettyinä tai nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa periytyviä geneettisiä vaurioita tai lisätä niiden esiintyvyyttä. Jätteiden sijoittaminen kaatopaikalle. Aineet ja valmisteet mukaan lukien erittäin myrkylliset aineet ja valmisteet, jotka hengitettyinä tai nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa vakavan akuutin tai kroonisen terveydellisen haitan tai kuoleman. Jäte, joka kemiallisen tai muun ominaisuutensa takia voi aiheuttaa erityistä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Perimää vaurioittava REF (Recovered Fuel) Sekajäte Aineet tai valmisteet, jotka hengitettyinä tai nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa periytyviä geneettisiä vaurioita tai lisätä niiden esiintyvyyttä. Kts. kohta kierrätyspolttoaine. Lajittelematonta yhdyskunta-, teollisuus- tai rakennusjätettä.

5 Syntypistelajittelu Syöpää aiheuttava Syövyttävä Yhdyskuntajäte Ärsyttävä Jätteiden lajittelua ja erillään pitämistä niiden syntypaikoilla. Aineet tai valmisteet, jotka hengitettyinä tai nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa syövän tai lisätä sen esiintyvyyttä. Aineet ja valmisteet, jotka voivat tuhota elävän kudoksen ollessaan kosketuksessa sen kanssa. Asumisessa syntyvää jätettä sekä ominaisuuksiltaan, koostumukseltaan ja määrältään siihen rinnastettavaa teollisuudessa, kaupassa tai muussa vastaavassa toiminnassa syntyvää jätettä. Aineet ja valmisteet, jotka eivät ole syövyttäviä, mutta voivat aiheuttaa tulehduksen välittömästi, pitkäaikaisessa tai toistuvassa kosketuksessa ihon tai limakalvojen kanssa.

6 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 9 1.1. TAUSTA... 9 1.2. TAVOITTEET... 9 1.3. HANKEKUVAUS... 10 2. TIIVISTELMÄ... 11 3. KELPO 2 -HANKKEESEEN LIITTYVIÄ YMPÄRISTÖSÄÄDÖKSIÄ... 14 3.1. LAINSÄÄDÄNTÖ... 14 3.2. KAATOPAIKKADIREKTIIVI, VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖS 861/97, 1049/99, 552/2001 JA 13/2002 KAATOPAIKOISTA... 15 3.3. JÄTEVEROLAKI (495/1996, 1157/1998 JA 923/2001)... 15 3.4. ENERGIAVEROLAKI (SÄHKÖN JA ERÄIDEN POLTTOAINEIDEN VALMISTUSVEROLAKI 1260/96, 1261/97, 510/98, 919/ 2001 JA 1244/ 2001)... 16 3.5. VALTAKUNNALLINEN JÄTESUUNNITELMA VUOTEEN 2005... 16 3.6. JÄTTEENPOLTTOASETUS, JÄTTEENPOLTTODIREKTIIVI (2000/76/EY)... 17 3.7. YMPÄRISTÖMINISTERIÖN ASETUS YLEISIMPIEN JÄTTEIDEN SEKÄ ONGELMAJÄTTEIDEN LUETTELOSTA 22.11.2001/1129... 18 3.8. VALTIONEUVOSTON ASETUS JÄTEASETUKSEN (22.12.1993/1390) LIITTEEN 4 MUUTTAMISESTA 22.11. 2001/1128... 19 3.9. JÄTTEEN JALOSTAMINEN KIINTEÄKSI POLTTOAINEEKSI, LAADUNVALVONTAJÄRJESTELMÄ (SFS 5875)... 20 4. ITÄ-SUOMEN ALUEELLA TOTEUTETUT JA SUUNNITTELU-VAIHEESSA OLEVAT KIERRÄTYSPOLTTOAINERATKAISUT... 21 4.1. ETELÄ-SAVO... 22 4.1.1. Jätemäärät... 22 4.1.2. Jätehuollon järjestäminen... 22 4.1.3. Energiajätehuolto... 23 4.1.3.1. Kierrätyspolttoaineiden valmistuslaitokset Etelä-Savossa... 23 4.1.3.2. Kierrätyspolttoaineiden polttolaitokset Etelä-Savossa... 23 4.1.3.3. Energiajätteen käyttömäärät... 25 4.2. KAINUU... 25 4.2.1 Jätemäärät... 25 4.2.2. Jätehuollon järjestäminen... 26 4.2.3. Energiajätehuolto... 26 4.2.3.1. Energiajätteen keräys... 27 4.2.3.2. Energiajätteitä käyttävät laitokset... 28 4.2.3.3. Energiajätteen käyttömäärät... 29 4.3. KESKI-SUOMI... 30 4.3.1. Jätemäärät... 30 4.3.2. Jätehuollon järjestäminen... 30 4.3.3. Energiajätehuolto... 30 4.3.3.1. Energiajätteen keräys... 31 4.3.3.2. Energiajätteitä käyttävät laitokset... 31 4.3.3.3. Energiajätteen käyttömäärät... 32

7 4.4. POHJOIS-KARJALA... 33 4.4.1. Jätemäärät... 33 4.4.2. Jätehuollon järjestäminen... 33 4.4.3. Energiajätehuolto... 34 4.4.3.1. Energiajätteen keräys... 34 4.4.3.2. Energiajätteitä käyttävät laitokset... 35 4.4.3.3. Energiajätteen käyttömäärät... 35 4.5. POHJOIS-SAVO... 36 4.6. KOKO TARKASTELTAVA ALUE... 36 4.6.1. Tarkasteltavan alueen asukas- ja jätemäärät.... 36 4.6.2. Tarkasteltavan alueen jätemäärien mukaan lasketut kuivajäte- ja REF-määrät 38 4.7. YHTEENVETO TARKASTELTAVASTA ALUEESTA... 40 5. REF-LAITOSTARKASTELU... 43 5.1. TAUSTAA JA LÄHTÖTIETOJA... 43 5.2. REF:N VALMISTUSKUSTANNUKSET... 44 5.2.1. Käyttökustannukset... 45 5.2.2. Investointikustannukset... 46 5.2.3. Investoinnit yhteensä... 47 5.2.4. REF-laitoksen käyttö- ja investointikustannukset yhteensä... 48 5.3. KULJETUSKUSTANNUKSET... 48 5.3.1. Kuivajätteen kuljetuskustannukset... 48 5.3.2. REF:n kuljetuskustannukset... 50 5.3.3. REF:n/erilliskerätyn jätteen poltossa muodostuneen tuhkan kuljetuskustannukset... 50 5.3.4. Kuivajätteen, REF:n ja tuhkan kuljetuskustannukset yhteensä... 51 6. ENERGIALAITOSTARKASTELU... 52 6.1. JOHDANTO... 52 6.2. HAAPANIEMEN VOIMALAITOKSEN YHTEYTEEN TULEVA REF-KATTILA... 52 6.2.1. Yleistä... 52 6.2.2. REF-kattila... 53 6.2.3. Savukaasujen puhdistus... 54 6.2.4. Savukaasupäästöjen pitoisuuksien kontrollointi... 55 6.2.5. Kierrätyspolttoaineen vastaanotto ja käsittely voimalaitoksella... 55 6.3. HAAPANIEMEN VOIMALAITOKSEN YHTEYTEEN TULEVA KAASUTIN... 56 6.3.1. Yleistä... 56 6.3.2. Kaasutin... 56 6.3.2.1. Kiinteäkerroskaasuttimet... 56 6.3.2.2. Leijukerroskaasuttimet... 56 6.3.3. Tuotekaasun puhdistus... 57 6.3.4. Kytkentä voimalaitokseen... 58 6.4. STROMSDALIN JUANKOSKEN KARTONKITEHTAALLE RAKENNETTAVA REF-KATTILA58 6.4.1. Perusvaihtoehto; kuori- ja turvekattila... 58 6.4.2. Vaihtoehto, REF-kattila... 58 6.4.3. Vaihtoehto, sähkön tuotanto... 59

8 6.5. KAUKOLÄMPÖVERKON JA HEINÄLAMMINRINTEEN JÄTEKESKUKSEN LÄHEISYYTEEN RAKENNETTAVA JÄTTEENPOLTTOKATTILA... 59 6.5.1. Yleistä... 59 6.5.2. Kattila... 59 6.5.2.1. Arinakattila... 59 6.5.2.2. Leijupetikattila... 60 6.5.3. Polttoaineenkäsittely... 60 6.5.3.1. Polttoaineenkäsittely arinakattilalle... 60 6.5.3.2. Polttoaineenkäsittely leijupetikattilalle... 60 6.6. ENERGIATASELASKELMAT... 61 6.6.1. Kuopion alueen energiantuotantovaihtoehdot... 61 6.6.1.1. Kuopion alueen kaukolämpökuorma... 61 6.6.1.2. Voimalaitosten suoritusarvot... 62 6.6.1.3. Ajojärjestykset ja seisokit... 63 6.6.1.4. Energiataseet... 64 6.6.2. Juankosken energiantarve ja energiantuotantovaihtoehdot... 65 6.7. ENERGIANTUOTANNON KUSTANNUKSET JA INVESTOINNIT... 66 6.7.1. Polttoainekustannukset ja -verot... 66 6.7.2. Investoinnit, pääoma-, kiinteät käyttö- ja kunnossapitokustannukset... 66 6.7.3. Muuttuvat käyttö- ja kunnossapitokustannukset... 68 6.7.4. Kustannukset yhteensä... 69 6.8. KANNATTAVUUSLASKELMAT... 69 6.9. YHTEENVETO ENERGIALAITOSTARKASTELUSTA... 71 7. JUANKOSKEN ENERGIALAITOSVAIHTOEHDON LISÄTARKASTELU... 73 7.1. VAIHTOEHDOT... 73 7.2. REF:N POLTTO ENSISIJAISENA POLTTOAINEENA JUANKOSKEN ENERGIALAITOSVAIHTOEHDOISSA... 73 7.3. YHTEENVETO JUANKOSKEN TILANTEESTA... 74 8. TERVEYS- JA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTENARVIOINTI... 75 8.1. JOHDANTO... 75 8.2. KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT... 75 8.3. KULJETUKSET... 77 8.4. REF:N VALMISTUS JA SIIRTO POLTTOON... 79 8.5. POLTTO... 80 8.5.1. Kaasutus... 80 8.5.2. Arinapoltto... 80 8.6. TUHKAT... 82 8.7. SAVUKAASUJEN PUHDISTUS... 85 8.8. YHTEENVETO TERVEYS- JA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA... 85 9. YHTEENVETO... 87 10. LÄHTEET... 90 10.1. KIRJALLISUUSLÄHTEET... 90 10.2. INTERNET-LÄHTEET... 92 10.3. HENKILÖKOHTAISET TIEDONANNOT... 94

9 1. JOHDANTO 1.1. Tausta Jätteenpolttodirektiivin (2000/76/EY) myötä tulevat mittaus- ja puhdistusvelvoitteet vaikuttavat jätteiden energiakäytön järjestämiseen merkittävästi. Nykyinen jätteenpoltto, jossa jätettä käytetään seos- ja rinnakkaispolttoaineena tulee tulevaisuudessa taloudellisesti kannattamattomaksi, koska toiminta katsotaan jätteenpoltoksi, mikäli prosenttikin polttoaineesta on peräisin jätteestä. Jätteenpolttodirektiivi koskee käytössä olevia polttolaitoksia 28.12.2005 lähtien. Uudet jätteenpolttolaitokset ovat kuuluneet jätteenpolttodirektiivin alaisuuteen vuoden 2003 alusta lähtien. (Härkönen 2002) Valtioneuvoston tavoitteen mukainen 70 %:n jätteen hyötykäyttöaste vuodelle 2005 edellyttää jätteen energiahyötykäytön lisäämistä. Tämä tarkoittaa sitä, että neljän vuoden päästä Suomessa tulisi olla polttokapasiteettia noin miljoonalle tonnille energiajätettä vuodessa. Tällöin tarvittaisiin viisi 100 000 tonnin polttolaitosta ja noin parikymmentä 50 000 tonnin polttolaitosta lisää sekä muutamia erikoislaitoksia teollisuuden erityisjätteille (Härkönen 2002). Vuonna 2000 Pohjois-Savossa syntyi noin 201 000 t loppusijoitettavaa yhdyskunta-, teollisuus- ja rakennusjätettä. Tästä määrästä loppusijoitukseen päätyi 126 000 t. Maakunnan yhdyskuntajätehuollon hyötykäyttöaste oli 37 %. (Kiema et al. 2002) KELPO 1 -hankkeessa laskettiin, että loppusijoitettavasta jätemäärästä noin 56 000 t olisi kuivajätettä, josta voitaisiin valmistaa noin 43 000 t kierrätyspolttoainetta. Kun kierrätyspolttoaineen ja biojätteen osuus vähennetään loppusijoitettavan jätteen määrästä, hyöty-käyttöaste (n. 67 %) maakunnassa nousee lähelle Valtioneuvoston asettamaa 70 %:n tavoitetta. (Kiema et al. 2002) 1.2. Tavoitteet KELPO 2 -hankkeen tavoitteena oli selvittää ja tarkentaa KELPO 1 -hankkeessa energialaitostarkastelun sekä terveys- ja ympäristövaikutusten osalta esille nousseita kysymyksiä. Lähimaakuntien energiajätehuollon tilanteesta oli tarkoitus selvittää ratkaisut, joilla olisi mahdollista vaikutusta Pohjois-Savoon suunniteltavaa jätteenpolttoa ajatellen. REF:n valmistus-laitokseen ja ympäristösäädöksiin liittyvät asiat oli tarkoitus päivittää vastaamaan hankkeen aikaista tilannetta. KELPO 1 -hankkeessakin mukana olleista energialaitostarkasteluvaihtoehdoista, tarkasteltavaksi valittiin kohteet, joiden toteuttaminen voi olla tulevaisuudessa mahdollista ja joiden osalta tarvittiin lisäselvityksiä (Haapaniemen ja Stromsdalin REF-vaihtoehto). Haapaniemen voimalaitoksen yhteyteen rakennettava kaasutinvaihtoehto, jossa tuotekaasu puhdistettaisiin ennen polttoa, ja kaukolämmöntuotantoon keskittyvä Heinälamminrinteen jätteenpolttovaihtoehto otettiin mukaan täysin uusina kohteina. Hankkeen tavoitteena oli vertailla energialaitosvaihtoehtojen kannattavuuksia ottaen huomioon tulevaisuuden jätteenpolttosäädökset. Lisäksi energialaitosvaihtoehdoille pyrittiin selvittämään jätteenpolton teknisistä ratkaisuista aiheutuvat kustannukset ja riskit. Terveys- ja ympäristövaikutusten arvioinnissa oli tavoitteena hahmottaa energialaitostarkastelussa tutkittujen vaihtoehtojen terveys- ja ympäristövaikutukset.

10 1.3. Hankekuvaus KELPO 2 -hanke Kierrätyspolttoaineiden energiakäytön järjestäminen Pohjois-Savossa on osa Itä- Suomen Tavoite 1-ohjelmakautta. Hankeen päärahoittajana on ollut Pohjois-Savon ympäristökeskus, jonka rahoitusosuudesta puolet saatiin Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) ja toinen puoli oli kansallista rahoitusta. Muina rahoittajina olivat Kuopion Energia, Jätekukko Oy, Ylä-Savon Jätehuolto Oy ja Varkauden kaupunki. KELPO 2 -hanke on osa Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun hallinnoimaa KOKOEKOhankeperhettä, missä on tavoitteena edistää ja kehittää Pohjois-Savon ympäristöalan osaamista ja ympäristöalan teknologioita. KELPO 2 -hanke on itsenäinen jatkohanke 1.1.2001-31.3.2002 toteutetulle KELPO 1 -hankkeelle (Kierrätyspolttoaineiden ja lietteiden energiakäyttö Pohjois-Savossa), jossa selvitettiin vaihtoehdot jätteiden energiakäytön järjestämiseksi Pohjois-Savossa. KELPO 1 -hankkeessa selvitettiin ympäristönäkökohdat huomioiden teknisesti ja taloudellisesti kannattavimmat ratkaisut kierrätyspolttoaineiden, teollisuus- ja yhdyskuntalietteiden sekä muiden biopolttoaineiden käyttöön Pohjois-Savossa. Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun ja rahoittajien lisäksi Kuopion yliopisto toimi KELPO 2 - hankkeessa partnerina sekä Kuopion kaupunki ja Pohjois-Savon liitto asiantuntijatahoina. KELPO 2 -hankkeen ohjausryhmätyöskentelyyn osallistuivat: Yliopettaja Erkki Karttunen (puheenjohtaja) Ympäristöinsinööri Helka Markkanen Tuotantojohtaja Esa Lindholm (1.2-17.9.2002) Käyttöpäällikkö Matti Voutilainen (17.9.2002 ) Toimitusjohtaja Arto Ryhänen Tekninen johtaja Pekka Björk Toimitusjohtaja Risto Kauhanen Jätehuoltopäällikkö Jarmo Vepsäläinen Professori Juhani Ruuskanen Ympäristönsuojelutarkastaja Erkki Pärjälä Maakuntasuunnittelija Seppo Laitila Projekti-insinööri Mika Arffman (sihteeri) PSAMK Pohjois-Savon ympäristökeskus Kuopion Energia Kuopion Energia Jätekukko Oy Jätekukko Oy Ylä-Savon Jätehuolto Oy Varkauden kaupunki Kuopion yliopisto Kuopion kaupunki Pohjois-Savon liitto PSAMK

11 2. TIIVISTELMÄ KELPO 2 -hanke koostui kuudesta osatehtävästä: 1. Hankkeeseen liittyvät ympäristösäädökset. 2. Itä-Suomen alueella toteutetut ja suunnitteluvaiheessa olevat kierrätyspolttoaineratkaisut. 3. Energialaitostarkastelu. 4. Juankosken energialaitosvaihtoehdon lisätarkastelu. 5. REF:n valmistuslaitostarkastelu. 6. Terveys- ja ympäristövaikutusten arviointi. Hankkeen osatehtävistä Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu teki neljä osiota (1, 2, 4 ja 5). Yksi osatehtävä (3) ostettiin hankkeen ulkopuoliselta taholta (Empower Engineering Oy). Terveys- ja ympäristövaikutusten arvioinnista vastasi hankkeessa partnerina toiminut Kuopion yliopisto. Hankkeessa tarkasteltiin ympäristösäädöksiä, jotka ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat osatehtävissä käsiteltyihin osa-alueisiin. Esitetyillä ympäristösäädöksillä on pyritty selventämään muissa osatehtävissä esille nousseita asioita. Suomen lainsäädäntöön on viime vuosina sisällytetty ja lähivuosina tullaan sisällyttämään monia merkittäviä EU-direktiivejä. Euroopan Unionin jätepolitiikan ensisijainen tavoite on jätteiden synnyn ehkäiseminen. Jätteet tulisi hyödyntää materiaalina tai energiana ja vasta viimeisenä vaihtoehtona on jätteiden turvallinen loppusijoittaminen. Vahvimmin lähivuosien jätehuoltoon ovat vaikuttaneet/vaikuttavat valtioneuvoston päätös kaatopaikoista sekä kaatopaikkadirektiivi, jotka asettavat vaatimuksia kaatopaikkarakenteille ja rajoituksia kaatopaikalle läjitettävän biohajoavan jätteen määrälle. Vuoden 2003 alusta voimaan astunut jätteenpolttoasetus (jätteenpolttodirektiivi) tulee lisäämään kierrätyspolttoaineiden/jätteiden rinnakkaispolton kustannuksia tiukentamalla laitosten päästömääräyksiä (mittaus- ja puhdistusjärjestelmäinvestoinnit). Tarkistetun valtakunnallisen jätesuunnitelman (vuoteen 2005) mukaan jätealan kehittämiseksi tarvitaan uusia ohjauskeinoja, joita on lähivuosina tulossa jätteiden määrän sekä jätehuollon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Lisäksi valtioneuvosto esitti, että jätevero korotetaan asteittain nykyisestä 15,14 /t vuoden 2003 aikana 23 /t ja vuonna 2005 jo 30 /t. Korotuksella pyritään parantamaan erityisesti yhdyskunta- ja rakennusjätteiden hyödyntämistä, joille asetettuihin hyödyntämistavoitteisiin ei ole päästy. Jätteenpolttoasetuksen myötä tulleet velvoitteet (puhdistus-, mittaus- ja analyysivaatimukset) aiheuttavat lisäkustannuksia nykymuotoiselle jätteiden rinnakkais- ja seospoltolle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vuoden 2005 jälkeen ollaan tilanteessa, jossa nykymuotoinen jätteiden poltto ei ole enää kannattavaa. Mikäli yksikin prosentti polttoaineseoksesta on peräisin jätteestä, kattilaa koskevat kaikki jätteenpolttodirektiivin vaatimukset. Mittausvelvoitteiden ja kustannusten kasvaessa sekä investointien lisääntyessä nykyinen 5-30 %:n kierrätyspolttoainemäärä polttoaineseoksessa ei enää riitä kattamaan muodostuvia kustannuksia. Kierrätyspolttoaineen osuus polttoaineessa tulisikin nostaa mahdollisimman suureksi. (Härkönen 2002) Valtioneuvoston tavoitteen mukainen 70 %:n jätteen hyötykäyttöaste edellyttää jätteen energiahyötykäytön lisäämistä. Tämä tarkoittaa sitä, että neljän vuoden päästä Suomessa tulisi olla polttokapasiteettia noin miljoonalle tonnille energiajätettä vuodessa. Tällöin tarvittaisiin viisi 100 000 tonnin polttolaitosta ja noin parikymmentä 50 000 tonnin polttolaitosta lisää (Härkönen 2002). Jätteenpolttoa tullaan keskittämään suuriin laitoksiin, joiden polttoaineenkeräysalueet tulevat olemaan laajoja ja poltettavan jätteen kuljetusmatkat pitkiä.

12 Hankkeessa tarkasteltiin Pohjois-Savon lähimaakuntien eli Etelä-Savon, Kainuun, Keski-Suomen ja Pohjois-Karjalan energiajätehuollon tilannetta. Niistä selvitettiin poltettavaksi kelpaavat jätemäärät, jätteitä polttavat energialaitokset, jätepolttoainetta valmistavat murskauslaitokset, kaatopaikkaratkaisut nyt ja tulevaisuudessa sekä jätteenpolttoratkaisut, joilla on mahdollisesti vaikutuksia Pohjois-Savon alueelle suunniteltavaan jätteen energiakäyttöön. Tarkastelluissa maakunnissa ei ole järjestetty laajaa yhdyskuntajätteenpolttoa eikä lähitulevaisuudessa ollut rakenteilla edellä esitetyn kokoluokan jätteenpolttolaitoksia KELPO 1 -hankkeessa tehty REF-laitostarkastelu päivitettiin vastaamaan vuoden 2002 tilannetta. Kierrätyspolttoaineen valmistuslaitoksen prosessilaitteiden investointi-kustannukset tarkistettiin Rumen Oy:ltä, jolta saadut kustannusarviot olivat KELPO 1 -hankkeen laskelmien perustana. Lisäksi osatehtävässä REF-laitostarkastelu tehtiin tarkastelu Suomessa vuonna 2002 toimineista kierrätyspolttoaineen valmistuslaitoksista. Tarkastelu on esitetty raportin liitteenä 16. Lähimaakuntien tarkastelun perusteella ohjausryhmässä päätettiin, että REF- ja energialaitostarkasteluissa käytetään KELPO 1 -hankkeessa selvitettyjä Pohjois-Savon jätemäärätietoja. Selvityksessä on tarkasteltu tilannetta, missä hyödynnettäisiin kaikki Pohjois-Savon alueella muodostuva polttokelpoinen jäte ja polttolaitos sijoittuisi Pohjois-Savon alueelle. Polttokelpoiseen jätteeseen sisällytetään kotitalouksissa, yrityksissä, rakennustoiminnassa ja teollisuudessa muodostuvat jätteet. KELPO 2 -hankkeeseen tehdyssä energialaitostarkastelussa tarkennettiin jätteiden energiakäytön teknisiä ratkaisuita ja kustannuksia KELPO 1 -hankkeen perusteella valituille toteutusvaihtoehdoille: G REF-höyrykattila Haapaniemen voimalaitokselle. G REF-kaasutin, jossa tuotekaasu puhdistetaan ennen polttoa ja poltetaan Haapaniemen voimalaitoksella. G REF-höyrykattila Stromsdalin kartonkitehtaalle. G Kaukolämpökattila Heinälamminrinteen jätekeskuksen läheisyyteen. Stromsdalin kartonkitehtaan osalta energialaitostarkastelussa laskennan perusteeksi otettiin tilanne, jossa ensisijaisesti poltettaisiin kartonkitehtaalla muodostuva kuori sekä tasteriliete ja loput käytettävästä polttoaineesta olisi REF:ä. Tarkastelussa oli kaksi vaihtoehtoa eli höyrykeskus- ja voimalaitosvaihtoehto. Energialaitostarkastelussa havaittiin, ettei kummassakaan vaihtoehdossa kaikkea Pohjois-Savon alueella muodostuvaa jätettä saada poltettua. Tämän vuoksi tehtiin Juankosken energiavaihtoehdon lisätarkastelu. Siinä laskennan perusteeksi otettiin tilanne, jossa Juankoskella poltettaisiin ensisijaisesti REF:ä ja, mikäli REF ei riittäisi, loput polttoaineesta olisi kuorta ja tasterilietettä. Myöskään tässä vaihtoehdossa kaikkea REF:ä ei saada poltettua, vaan osa kierrätyspolttoaineesta tulisi toimittaa johonkin toiseen polttolaitokseen. Lisäksi kuori ja tasterilietteelle tulisi keksiä jokin loppukäyttöratkaisu. Energialaitostarkastelun kannattavuustarkastelussa Heinälamminrinteen jätekeskuksen läheisyyteen rakennettava kaukolämpölaitos osoittautui parhaaksi vaihtoehdoksi. Siinä kuivajätteen vastaanottohinnan tulisi olla n. 38 /t, jotta päästäisiin turpeen polttoa Haapaniemen voimalaitoksella vastaavaan kustannustasoon. Juankosken voimalaitos osoittautui toiseksi parhaaksi vaihtoehdoksi, jossa jätteen vastaanottohinnaksi REF-polttoaineen valmistus-laitoksella tuli 60 /t. Tässä vaihtoehdossa tulee kuitenkin huomioida, ettei kaikkea Pohjois-Savon alueella muodostuvaa jätettä saada poltettua tutkitun kokoluokan laitoksella. Haapaniemen yhteyteen suunniteltava REF-kaasutin, jossa tuotekaasu pudistetaan ennen polttoa, osoittautui kolmanneksi parhaaksi vaihtoehdoksi. Siinä vastaanottohinnan tulisi olla n. 78 /t, jotta päästäisiin turpeen polttoa vastaavaan kustannustasoon. Kaasutinvaihtoehdon huono puoli on se, ettei

13 tuotekaasun puhdistukseen perustuvaa ratkaisua (ennen polttoa) ole vielä suuressa mittakaavassa käytössä. Haapaniemen voimalaitoksen REF-kattilainvestoinnin vastaanottohinnan tulisi olla 100 /t, jotta päästäisiin turpeen polttoa vastaavaan kustannustasoon. Huono kannattavuus johtuu pääasiassa kattilan korkeasta hinnasta ja tuorehöyryn arvojen rajoituksista. Kattilan hinta on korkea johtuen kattilan tyypistä ja siitä, että ainoastaan osa (35 % - 50 %) sen kapasiteetista käytetään REF:n polttoon, mutta koko kapasiteetille on oltava REF-polton mitoitus ja tekniikka. REF-kattilan matalammat höyrynarvot alentavat Haapaniemen laitoksen sähköntuotantoa. KELPO 1 -hankkeessa tehdyssä terveys- ja ympäristövaikutusten selvityksessä esiteltiin laajemmin jätteenkäsittelyn terveysvaikutuksia. Näin ollen KELPO 2 -hankkeessa keskityttiin tarkemmin eri vaihtoehtojen ympäristövaikutuksiin. KELPO 2 -hankkeessa tehdyssä terveys- ja ympäristövaikutusten tarkastelussa asioita on käsitelty suppeammin varsinaiseen ympäristövaikutusten arviointiin verrattuna. Vaikutuksissa ilmakehään rajoituttiin kasvihuonekaasujen määriin ja esim. liikenteen osalta ympäristövaikutuksia arvioitiin välillisesti esittämällä liikenteen päästöt eri vaihtoehdoissa. Vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön ei ole käsitelty. Hankkeessa oli useita eri vaihtoehtoja ja niiden tarkastelussa keskityttiin lähinnä eroavaisuuksien vertailuun saatavilla olevan aineiston perusteella.

14 3. KELPO 2 -HANKKEESEEN LIITTYVIÄ YMPÄRISTÖSÄÄDÖKSIÄ Tässä kohdassa on tarkasteltu sellaisia ympäristösäädöksiä, jotka ovat vaikuttaneet/vaikuttavat hankkeessa käsiteltyihin osa-alueisiin. Näin ollen tässä tarkastelussa esitetyt asiat eroavat jonkin verran KELPO 1 -hankkeessa käsitellyistä säädöksistä. Biojätteen biologista käsittelyä, puhdistamolietteiden käyttöä, yhdyskuntajätevesien käsittelyä, lannoitelainsäädäntöä ja RES-Edirektiiviä koskevat osiot on jätetty tämän tarkastelun ulkopuolelle, kun taas Jätteen jalostaminen kiinteäksi polttoaineeksi. Laadunvalvontajärjestelmä. (SFS 5875), Valtioneuvoston asetus jäteasetuksen (22.12.1993/1390) liitteen 4 muuttamisesta 22.11. 2001/1128 ja Energiaverolaki (Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmistusverolaki 1260/96, 1261/97, 510/98, 919/ 2001 ja 1244/ 2001) on otettu mukaan selventämään muissa osaselvityksissä esille nousseita asioita. Seuraavassa on käyty lyhyesti läpi jätteisiin ja niiden energiakäyttöön liittyviä ympäristösäädöksiä ja niiden vaikutuksia Suomessa. 3.1. Lainsäädäntö Viime vuosikymmenen aikana Suomen lainsäädäntöä on mukautettu vastaamaan EU-lainsäädäntöä ja lähivuosinakin kansalliseen lainsäädäntöön tullaan sisällyttämään monia merkittäviä EU-direktiivejä. Uusia määräyksiä ja velvoitteita on tullut ja tulee vastaamaan tiukentuviin ympäristövaatimuksiin. Euroopan Unionin jätepolitiikan ensisijainen tavoite on jätteiden synnyn ehkäiseminen. Jätteet tulisi hyödyntää materiaalina tai energiana ja vasta viimeisenä vaihtoehtona on jätteiden turvallinen loppusijoittaminen. Vahvimmin lähivuosien jätehuoltoon ovat vaikuttaneet/vaikuttavat valtioneuvoston päätös kaatopaikoista sekä kaatopaikkadirektiivi, jotka asettavat vaatimuksia kaatopaikkarakenteiden tasolle ja rajoituksia kaatopaikalle läjitettävän biohajoavan jätteen määrälle. Jätteenpolttodirektiivi tulee lisäämään kierrätyspolttoaineiden/jätteiden rinnakkaispolton kustannuksia tiukentamalla laitosten päästömääräyksiä (mittaus- ja puhdistusjärjestelmäinvestoinnit). Tarkistetun valtakunnallisen jätesuunnitelman (vuoteen 2005) mukaan jätealan kehittämiseksi tarvitaan uusia ohjauskeinoja, joita on lähivuosina tulossa jätteiden määrän sekä jätehuollon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Lisäksi valtioneuvosto päätti esittää (jätesuunnitelman tarkistuksen yhteydessä), että jätevero korotettaisiin asteittain nykyisestä 15,14 /t vuonna 2003 23 /t ja vuonna 2005 jo 30 /t. Korotuksella pyritään parantamaan erityisesti yhdyskunta- ja rakennusjätteiden hyödyntämistä, joille asetettuihin hyödyntämistavoitteisiin ei ole päästy

15 3.2. Kaatopaikkadirektiivi, Valtioneuvoston päätös 861/97, 1049/99, 552/2001 ja 13/2002 kaatopaikoista Kaatopaikkadirektiivi (31/99/EY) astui voimaan 1999. Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista (VNp 861/97) vastasi jo suurelta osin kaatopaikkadirektiivin vaatimuksia ja tarvittavat muutokset on tehty päätöksissä 1049/99, 552/2001 ja 13/2002. Vuoden 2002 alusta lähtien kaatopaikoille ei ole saanut sijoittaa jätettä, jota ei ole esikäsitelty. Vaatimusta ei tarvitse noudattaa, mikäli esikäsittely ei edistä jätteen määrän terveydelle tai ympäristölle aiheutuvan vaaran tai haitan vähentämistä. Esikäsittelyllä tarkoitetaan lajittelua sekä fysikaalisia, kemiallisia tai biologisia menetelmiä, joiden avulla jätteen ominaisuuksia muutetaan sen määrän tai haitallisuuden vähentämiseksi ja käsittelyn tai hyödyntämisen helpottamiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että jäte tulee vähintäänkin syntypistelajitella ennen kaatopaikkasijoitusta. Kaatopaikalla on vuoden 2002 alusta lähtien tarkoitettu jätteiden käsittelypaikkaa, jossa jätettä sijoitetaan maan päälle tai maahan, mukaan lukien tuotantopaikan yhteydessä oleva paikka, jonne jätteen tuottaja sijoittaa omaa jätettään sekä yli vuoden käytössä oleva paikka, jossa jätettä varastoidaan väliaikaisesti. Vuoden 2002 alusta lähtien kaatopaikkakaasut on pitänyt kerätä yhteen ja hyödyntää tai käsitellä mahdollisuuksien mukaan. Samoin kaatopaikkojen pintarakenteet sekä vesien hallinta ja käsittely on tullut olla (jo olemassa olevilla kaatopaikoilla) kunnossa vuoden 2002 alusta saakka. Kaatopaikoille ei saa vuoden 2004 jälkeen sijoittaa asumisessa syntyvää jätettä eikä ominaisuudeltaan ja koostumukseltaan siihen rinnastettavaa teollisuus, palvelu tai muussa toiminnassa syntynyttä jätettä, josta suurinta osaa biohajoavasta jätteestä ei ole erilliskerätty (hyödyntämistä varten). Käytössä olevan kaatopaikan tulee täyttää kaatopaikan pohjarakenteita koskevat vaatimukset 1.11.2007 lähtien. Kaatopaikkadirektiivin mukaan tulisi jätteenkäsittelymaksulla kattaa kaatopaikan perustamisesta, hoidosta, jälkihoidosta ja lopettamisesta muodostuvat kustannukset. 3.3. Jäteverolaki (495/1996, 1157/1998 ja 923/2001) Jätevero on Suomessa 15,14 /t jätteestä, joka toimitetaan kaatopaikalle. Veroa ei tarvitse suorittaa muista jätteistä eroteltuna toimitettavasta: G Saastuneesta maa-aineksesta, joka voidaan sijoittaa kyseiselle kaatopaikalle. G Keräyspaperin puhdistuksessa syntyvästä siistausjätteestä. G Voimalaitoksen rikinpoistojätteestä ja lentotuhkasta. G Jätteestä, joka hyödynnetään kaatopaikalla sen perustamisen, käytön, käytöstä poistamisen tai jälkihoidon kannalta välttämättömissä rakenteissa tai rakennuksissa. Jäteverolaissa kaatopaikkana ei pidetä aluetta, jossa säilytetään muista jätteistä erotettuna jätettä väliaikaisesti kolmea vuotta lyhyempi aika ennen sen käsittelyä tai hyödyntämistä. Jäteverolakia ei sovelleta alueeseen, jonne sijoitetaan ainoastaan maan ja kallioperän aineksia. Myöskään tätä lakia ei sovelleta alueeseen, jossa jäte hyödynnetään muista jätteistä eroteltuna, kompostoidaan tai muutoin biologisesti käsitellään erilliskerättyä biojätettä tai jäte-vedenpuhdistamon lietettä.

16 3.4. Energiaverolaki (Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmistusverolaki 1260/96, 1261/97, 510/98, 919/ 2001 ja 1244/ 2001) Tämän hetkisen energiaverotuksen mukaan sähköntuotannossa polttoaineella ei ole valmisteveroa, kun taas lämmöntuotannossa vero on polttoainekohtainen. Lämmöntuotannossa puuperäiset polttoaineet ovat verottomia ja kiinteistä polttoaineista laissa on määritetty vero kivihiilelle sekä polttoturpeelle. Jätepolttoaineen osalta tulkintaongelmia on aiheuttanut polttoaineen tyypin määrittely. Puuperäisillä polttoaineilla tuotetulle sähkölle on maksettu tuotantotukea, muttei jäteperäisillä polttoaineilla tuotetulle sähkölle. (Loikala 2001) Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen energiaverotuksen muutoksista vuoden 2003 alusta lähtien. Esityksen mukaan kaikkia energiaveroja korotetaan noin viidellä prosentilla ja energiaverotukseen tehdään muitakin muutoksia. (Saarinen 2002) Keskeisiä muutosesityksiä (Saarinen 2002): G Sähköntuotannon energiaverotukia esitettiin laajennettavaksi koskemaan kierrätyspolttoaineilla ja biokaasulla tuotettua sähköä (kansallisen ilmastostrategian mukaisesti). G Metsähakkeella tuotetulle sähkölle esitettiin aiempaa korkeampaa energiaverotukea. G Yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon verollisten polttoaineiden laskentasääntöä esitettiin muutettavaksi yhdistettyä tuotantoa suosivampaan suuntaan. G Turpeen verottoman käytön rajaa esitettiin nostettavaksi. G Lisäksi esitys sisälsi erinäisiä teknisluonteisia lakimuutoksia, joilla on pyritty helpottamaan ja täsmentämään lain soveltamista. Kierrätyspolttoaineilla ja biokaasulla tuotetun sähkön energiaverotuen osuus olisi 0,42 snt/kwh. Metsähakkeella tuotetun sähkön energiaverotuen osuus nousisi muita puupolttoaineita suuremmaksi eli 0,69 snt/kwh. (KTM 5/2002) 3.5. Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2005 (Ympäristöministeriö 2002) Valtioneuvosto hyväksyi 14.8.2002 tarkistetun valtakunnallisen jätesuunnitelman, joka ulottuu vuoteen 2005. Tarkistettu suunnitelma korvaa voimassa olevan vuonna 1998 hyväksytyn valtakunnallisen jätesuunnitelman. Suunnitelman mukaan jätealan kehittämiseksi tarvitaan nopeasti uusia ohjauskeinoja, joita on lähivuosina tulossa jätteiden määrän sekä jätehuollon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja jätteiden hyödyntämisen edistämiseksi. G Orgaanisten ja biohajoavien jätteiden kaatopaikkasijoitusta aiotaan rajoittaa ja jäteveroa korottaa asteittain. G Tuotteiden valmistajien ja maahantuojien jätehuoltovastuuta laajennetaan. G Valtion taloudellista osallistumista jätealan kehittämiseen sekä alan tieteellistä tutkimusta ja koulutusta lisätään nykyisestä. Tarkistetun jätesuunnitelman mukaan kaatopaikoille saisi vuodesta 2010 lähtien sijoittaa vain sellaista yhdyskunta- ja talonrakennusjätettä, jonka orgaanisesta ja biohajoavasta osasta vähintään 80 prosenttia on erotettu muuta käsittelyä tai hyödyntämistä varten. Lisäksi teollisuudessa syntyvän biohajoavan jätteen sijoittamista teollisuuden omille kaatopaikoille rajoitettaisiin. Säädösmuutokset

17 toteutettaisiin mahdollisimman pian, jotta tarvittaviin laitosinvestointeihin ehdittäisiin varautua. Esimerkiksi Ruotsissa orgaanisen jätteen sijoittaminen kaatopaikoille loppuu vuoden 2005 alussa. Jätesuunnitelman tarkistuksen yhteydessä valtioneuvosto päätti esittää, että jätevero korotettaisiin asteittain nykyisestä 15,14 /t vuonna 2003 23 /t ja vuonna 2005 jo 30 /t. Korotuksella pyritään parantamaan erityisesti yhdyskunta- ja rakennusjätteiden hyödyntämistä, joille asetettuihin hyödyntämistavoitteisiin ei ole päästy. Veronkorotuksen tuottamilla varoilla voidaan turvata valtion entistä suurempi osallistuminen jätealan kehittämiseen. Suomessa jäteveron nykyinen taso on noin puolet Ruotsin, noin 40 % Norjan ja noin kolmasosa Tanskan jäteveron tasosta. Suomi on näistä maista edelleen ainoa, jossa teollisuuden omat kaatopaikat on vapautettu kokonaan jäteverosta. Tuottajanvastuuta (tuotteen valmistajan ja maahantuojan vastuuta) lisättäisiin aiempaa enemmän myös tuotteista käytön jälkeen muodostuvien jätteiden käsittelyyn ja hyödyntämiseen. Uudet tuottajanvastuuseen perustuvat säädökset ovat valmisteilla ajoneuvoista sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteista. Lisäksi tällaiset säädökset tulisivat akuille ja paristoille. Jätteiden määrän ja haitallisuuden vähentäminen tulisi, tarkistetun jätesuunnitelman mukaan, ottaa nykyistä paremmin huomioon ympäristönsuojelulain nojalla myönnettävissä ympäristöluvissa. Myös jätteiden hyödyntämistä ja loppusijoittamista koskevien lupaehtojen yhtenäisyys varmistettaisiin tämän hetkistä paremmin koko maassa. Jätehuollon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi biokaasun keräys toteutettaisiin myös sellaisilla, jo käytöstä poistetuilla kaatopaikoilla, joilla biokaasun tuotanto ja päästöt ovat vielä pitkään merkittäviä. 3.6. Jätteenpolttoasetus, jätteenpolttodirektiivi (2000/76/EY) Jätteenpolttodirektiivi tuli voimaan 28.12.2000, kun se julkaistiin Euroopan Yhteisöjen virallisessa lehdessä (EYVL 28.12.2000). Suomen lainsäädäntöön direktiivi on sovitettu 28.12.2002 mennessä. Direktiivi koskee vanhoja laitoksia 28.12.2005 ja uusia laitoksia 28.12.2002 lähtien (Jätteenpolttodirektiivi 2000/76/EY). Jätteenpolttodirektiivi koskee sekä jätteitä että ongelmajätteitä polttavia/rinnakkaispolttavia laitoksia. Direktiivin soveltamisalaan eivät kuitenkaan kuulu laitokset, joissa käsitellään puujätettä, lukuun ottamatta sellaista puujätettä, joka voi puunsuoja-ainekäsittelyn tai pinnoituksen seurauksena sisältää halogenoituja orgaanisia yhdisteitä tai raskasmetalleja (rakennus- ja purkupuujäte). (Jätteenpolttodirektiivi 2000/76/EY) Jätteenpolttodirektiivi tiukentaa kierrätyspolttoaineita/jätteitä rinnakkaispolttavien laitosten savukaasupäästöjen raja-arvoja nykyisiin ympäristölupiin verrattuna. Lisäksi direktiivi asettaa laitoksille niiden koosta ja kierrätyspolttoaineen määrästä riippumatta velvoitteen mitata/seurata jatkuvatoimisesti savukaasupäästöjä (SO 2, NO x, CO, TOC, HCl, HF, hiukkaset ja happipitoisuus sekä H 2 O). Vetykloridin, vetyfluoridin ja rikkidioksidin osalta viranomaiset voivat myöntää luvan jaksottaisiin mittauksiin, mikäli laitos voi osoittaa näiden komponenttien olevan jatkuvasti alle rajaarvojen. Savukaasujen vesihöyrysisältöä ei tarvitse mitata, jos ne kuivataan ennen analysointia. Lisäksi laitosten tulee mitata dioksiini- ja furaanipäästöt sekä raskasmetallit kaksi kertaa vuodessa. Viranomaiset voivat myöntää näistä mittauksista poikkeuksia, jos poltettavan jätteen laatu tunnetaan, laatua seurataan ja päästöt ovat aina alle 50 % raja-arvoista. Vuoteen 2005 mennessä on kansallisten

18 viranomaisten määritettävä pysyvät ehdot näiden poikkeusten myöntämisille. (Jätteenpolttodirektiivi 2000/76/EY) Lisäksi direktiivi asettaa tiukemmat päästörajat ja mittausvelvoitteet savukaasun puhdistuksessa syntyvälle jätevedelle (Jätteenpolttodirektiivi 2000/76/EY). On arvioitu, että savukaasupäästöjen mittauksesta muodostuvat kustannukset ovat keskimäärin 67 000 /a (Lohiniva et al. 2001). Koska samat mittausvaatimukset koskevat kaikkia jätettä/ kierrätyspolttoainetta käyttäviä polttolaitoksia, riippumatta niiden koosta tai poltettavan jätteen/kierrätyspolttoaineen määrästä, tulee jätteen/kierrätyspolttoaineen rinnakkaispoltto pienellä osuudella pääpolttoaineen seassa (vanhoissa laitoksissa) taloudellisesti kannattamattomaksi vuoden 2005 jälkeen. Mikäli polttoaineseoksesta yksikin prosentti on peräisin jätteestä, kattilaa koskevat kaikki jätteenpolttodirektiivin vaatimukset. Kun mittausvelvoitteet sekä kustannukset kasvavat ja investoinnit lisääntyvät, nykyinen 5-30 prosentin jäte-/kierrätyspolttoainemäärä polttoaineseoksessa ei enää riitä kattamaan kustannuksia (Härkönen 2002). Ilman isoja investointeja direktiivin voimaantulo uhkaa lopettaa suurimman osan nykymuotoisesta yhdyskuntajätteen energiakäytöstä, jolloin jätevirta ohjautuu joko uusiin kehitteillä oleviin kierrätysvaihtoehtoihin tai kaatopaikoille (Härkönen 2002). 3.7. Ympäristöministeriön asetus yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta 22.11.2001/1129 Ympäristöministeriön asetus yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta 22.11.2001/1129 astui voimaan vuoden 2002 alusta lähtien. Asetuksessa sisällytettiin Euroopan unionin jäteluettelon (EWC) kansalliseen lainsäädäntöön. Asetuksella kumottiin yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta 14.11.1996 annettu ympäristöministeriön päätös (867/1996). Jäteluetteloa uudistettiin lähinnä luokittelun ja numeroinnin sekä joidenkin jätejakeiden tulkinnan helpottamiseksi. Jäteluettelo listaa jätteet ja ongelmajätteet käyttäen kuusinumeroista koodausjärjestelmää. Uudessa luettelossa on yhdistetty jätteiden ja ongelmajätteiden listat. Ongelmajätteet ja vaaralliset jätteet on merkitty tähdellä. Jäteluetteloon on lisätty muutamille jätejakeille ns. kaksoiskirjausmenettely, jonka mukaan jäte voi olla joko ongelmajätettä tai tavanomaista jätettä, riippuen jätteen laadusta. Esim. kaksoiskirjausmenettelyn mukaan rinnakkaispoltossa syntyvälle pohjatuhkalle ja lentotuhkalle on määritetty kaksi luokkaa, riippuen tuhkien sisältämistä haitta-ainepitoisuuksista: 10 01 14* rinnakkaispoltossa syntyvä pohjatuhka, kuona ja kattilatuhka, joka sisältää vaarallisia aineita 10 01 15 muu kuin nimikkeessä 10 01 14 mainittu rinnakkaispoltossa syntyvä pohjatuhka, kuona ja kattilatuhka 10 01 16* rinnakkaispoltossa syntyvä lentotuhka, joka sisältää vaarallisia aineita 10 01 17 muu kuin nimikkeessä 10 01 16 mainittu rinnakkaispoltossa syntyvä lentotuhka Luokittelu ongelmajätteeksi tai tavanomaiseksi jätteeksi tehdään ympäristöviranomaisten toimesta tapauskohtaisesti.

19 3.8. Valtioneuvoston asetus jäteasetuksen (22.12.1993/1390) liitteen 4 muuttamisesta 22.11. 2001/1128 Valtioneuvoston asetus jäteasetuksen liitteen 4 muuttamisesta 22.11.2001/1128 astui voimaan 1.1.2002. Jäteasetuksen 22.12.1993/1390 liite 4 Ominaisuudet, joiden perusteella jätteet luokitellaan ongelmajätteiksi on muutettu kaksiosaiseksi Ominaisuudet, joiden perusteella jätteet luokitellaan ongelmajätteiksi, ja ominaisuuksien tulkinnassa sovellettavat raja-arvot : 4A = Ominaisuudet, joiden perusteella jätteet luokitellaan ongelmajätteiksi. 4B = Ominaisuuksien tulkinnassa sovellettavat raja-arvot. Muutetun liitteen ensimmäinen osa (4A) on sisällöltään samanlainen kuin alkuperäisessä jäteasetuksessa. Toinen osa (4B) on kokonaan uusi ja sisältää ominaisuuksien tulkinnassa sovellettavat raja-arvot. Osan 4B lisäys uudisti jätteiden luokittelua ongelmajätteiksi oleellisesti, kun käyttöön otettiin pitoisuusraja-arvot (taulukko 1). Jätteellä katsotaan olevan yksi tai useampia seuraavista ominaisuuksista (jäteasetuksen liite 4A): ärsyttävä (H 4), haitallinen (H 5), myrkyllinen (H 6), syöpää aiheuttava (H 7), syövyttävä (H 8), lisääntymiselle vaarallinen (H 10) ja perimää vaurioittava (H 11), jos vaaralliseksi luokitellun aineen pitoisuus jätteestä (painoprosentteina ilmaistuna) on yhtä suuri tai suurempi kuin taulukossa 1 esitetty raja-arvo. Raja-arvoja ei sovelleta puhtaisiin metalliseoksiin, jotka eivät ole vaarallisten aineiden saastuttamia. Mikäli aineelle on kemikaalilain 11 :n 4 momentin nojalla annetussa yleisempien vaarallisten kemikaalien luettelossa säädetty alhaisempi raja-arvo, sovelletaan sitä. Taulukko 1. Ominaisuuksien tulkinnassa sovellettavat raja-arvot. Aineen luokitus Aineen pitoisuuden raja-arvo (%) Ärsyttävä (Xi ja R41) *) 5 Ärsyttävä (Xi ja R36, R37, R38) *) 20 Haitallinen (Xn ja R20, R21 ja R22) *) 25 Haitallinen, voi aiheuttaa pysyvien vaurioiden vaaraa (Xn ja R68/altistustapa) 10 Haitallinen, voi pitkäaikaisessa altistuksessa aiheuttaa vakavaa haittaa terveydelle (Xn ja R48/altistustapa) 10 Erittäin myrkyllinen (T+ ja R 26, R27, R28) *) 0.1 Erittäin myrkyllinen, voi aiheuttaa erittäin vakavien pysyvien vaurioiden vaaraa (T+ ja R39/altistustapa) 0.1 Myrkyllinen (T ja R23, R24, R25) *) 3 Myrkyllinen, voi aiheuttaa erittäin vakavien pysyvien vaurioiden vaaraa (T+ ja R39/altistustapa) 1 Myrkyllinen, voi pitkäaikaisessa altistuksessa aiheuttaa vakavaa haittaa terveydelle (T ja R48/altistustapa) 1 Syöpää aiheuttava, ryhmä 1 tai 2 (T ja R45, R49) 0.1 Syöpää aiheuttava, ryhmä 3 (Xn ja R40) 1 Syövyttävä (C ja R35) * ) 1 Syövyttävä (C ja R34) * ) 5 Lisääntymiselle vaarallinen, ryhmä 1 tai 2 (T ja R60, R61) 0.5 Lisääntymiselle vaarallinen, ryhmä 3 (Xn ja R62, R63) 5 Perimää vaurioittava, ryhmä 1 tai 2 (T ja R46) 0.1 Perimää vaurioittava, ryhmä 3 (Xn ja R68) 1 *) Jos jäte sisältää useampaa kuin yhtä vaaralliseksi luokiteltua ainetta, noudatetaan aineiden pitoisuuksien yhteenlaskussa kemikaalilain 19 :n 2 momentin nojalla annettuja säännöksiä kemikaaleja koskevista varoitusmerkinnöistä ja kemikaalien luokituksesta.

20 3.9. Jätteen jalostaminen kiinteäksi polttoaineeksi, laadunvalvontajärjestelmä (SFS 5875) Standardin tavoitteena on tukea kestävää kehitystä edistämällä jätteiden hyödyntämistä ja ehkäisemällä siitä aiheutuvaa haittaa terveydelle ja ympäristölle. Kierrätyspolttoaineiden turvallinen käyttö edellyttää vähän haitta-aineita ja epäpuhtauksia sisältäviä materiaaleja, hyvää syntypaikkalajittelua sekä asianmukaista valmistusprosessia. Vaatimukset tukevat myös materiaalien kierrätystä. Standardi määrittää menettelytavan, jota käyttäen syntypaikkalajitellusta jätteestä energian-tuotantoon valmistetun kierrätyspolttoaineen laatu voidaan hallita ja esittää yksiselitteisesti. Standardi kattaa koko tuotantoketjun jätteiden syntypaikkalajittelusta valmiin kierrätyspolttoaineen toimitukseen. Kierrätyspolttoaineen valmistajan ja käyttäjän tulee sopia yhdessä laadunvalvontamenettelystä siten, että se palvelee kaikkia asianomaisia osapuolia ja täyttää ympäristönsuojelulle asetetut vaatimukset. Laadunvalvontajärjestelmä tulee sisällyttää tuotantoketjussa olevien toimijoiden mahdollisiin laatujärjestelmiin. Mikäli toimijalla ei ole omaa laatujärjestelmää, kierrätyspolttoaineen laadusta ja laadunvalvonnasta vastaa valmistaja. Taulukko 2. Kierrätyspolttoaineen laatuluokitus. Kohta Ominaisuus Yksikkö Ilmoitustarkkuus LAATULUOKITUS (kuiva-aineessa) I II III 1 Klooripitoisuus m-% 2) 0.01 < 0.15 < 0.50 < 1.50 2 Rikkipitoisuus m-% 2) 0.01 < 0.20 < 0.30 < 0.50 3 Typpipitoisuus m-% 2) 0.01 < 1.00 < 1.50 < 2.50 4 Kalium- ja natriumpitoisuus 1) m-% 2) 0.01 < 0.20 < 0.40 < 0.50 5 Alumiinipitoisuus m-% 2) 0.01 Raja-arvon kohdistuminen 3) 4) 5) 6) 6 Elohopeapitoisuus mg/kg 0.1 < 0.1 < 0.2 < 0.5 7 Kadmiumpitoisuus mg/kg 0.1 < 1.0 < 4.0 < 5.0 6) 6) 6) 6) 6) 6) 1) Yhteenlaskettu (K+Na) vesiliukoisen ja ionivaihtuvan osan pitoisuus kuiva-aineessa. 2) m-% tarkoittaa massan osuutta prosentteina. 3) Metallista alumiinia ei sallita, mutta se on hyväksyttävissä ilmoitustarkkuuden rajoissa. 4) Syntypaikkalajittelulla ja polttoaineen valmistusprosessilla pyritään poistamaan metallinen alumiini. 5) Metallinen alumiinipitoisuus sovitaan erikseen. 6) Raja-arvo kohdistuu enintään 1000 m 3 :n tai yhden kuukauden aikana valmistettuun tai toimitettuun polttoainemäärään ja tulee verifioida (todentaa) vähintään vastaavalla tiheydellä. Standardi ei koske käsittelemättömiä puujätteitä (kuorta, sahanpurua ja metsätähteitä).

21 4. ITÄ-SUOMEN ALUEELLA TOTEUTETUT JA SUUNNITTELU- VAIHEESSA OLEVAT KIERRÄTYSPOLTTOAINERATKAISUT Jätteenpolttodirektiivin myötä tulevat velvoitteet (puhdistus-, mittaus- ja analyysivaatimukset) aiheuttavat lisäkustannuksia nykymuotoiselle jätteiden rinnakkais- ja seospoltolle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vuoden 2005 jälkeen ollaan tilanteessa, jossa jätteiden seospoltto ei ole enää kannattavaa, sillä jos yksikin prosentti polttoaineseoksesta on peräisin jätteestä, kattilaa koskevat kaikki jätteenpolttodirektiivin vaatimukset. Mittausvelvoitteiden ja kustannusten kasvaessa sekä investointien lisääntyessä nykyinen 5-30 %:n kierrätyspolttoainemäärä polttoaineseoksessa ei enää riitä kattamaan muodostuvia kustannuksia. Kierrätyspolttoaineen määrä tulisikin nostaa 50-100 %:iin niissä kattiloissa, missä se on teknisesti mahdollista. (Härkönen 2002) Valtioneuvoston tavoitteen mukainen 70 %:n jätteen hyötykäyttöaste edellyttää jätteen energiahyötykäytön lisäämistä. Tämä tarkoittaa sitä, että neljän vuoden päästä Suomessa tulisi olla polttokapasiteettia noin miljoonalle tonnille energiajätettä vuodessa. Tällöin tarvittaisiin viisi 100 000 tonnin polttolaitosta ja noin parikymmentä 50 000 tonnin polttolaitosta lisää (Härkönen 2002). Edellä esitettyjen polttolaitosmäärien perusteella havaitaan, että jätteenpolttoa tullaan keskittämään suuriin laitoksiin, joiden polttoaineenkeräysalueet tulevat olemaan laajoja ja poltettavan jätteen kuljetusmatkat pitkiä. Tässä osiossa tarkasteltiin Pohjois-Savon lähimaakuntien energiajätehuollon tilannetta; selvitettiin poltettavaksi kelpaavat jätemäärät, energialaitokset, jotka käyttävät jätepohjaisia polttoaineita, jätepolttoainetta valmistavat murskauslaitokset, kaatopaikkaratkaisut nyt ja tulevaisuudessa sekä jätteenpolttoratkaisut, joilla on mahdollisesti vaikutuksia Pohjois-Savon alueelle suunniteltavaan jätteen energiakäyttöön. Jätemäärätietoja on määritetty siten, että kunkin jätelajin osalta pyrittiin selvittämään se osuus, joka soveltuu poltettavan jakeen valmistukseen. Osuus on merkitty jätemäärätaulukoihin kursiivilla. Näiden tietojen perusteella on laskettu jokaisessa maakunnassa ja koko alueella muodostuvat kierrätyspolttoainemäärät. Tarkastelussa on selvitetty seuraavien maakuntien tilannetta: Etelä-Savo, Kainuu, Keski-Suomi ja Pohjois-Karjala. Pohjois-Savon tilannetta on selvitelty KELPO 1 -hankkeessa, joten sitä ei ole sisällytetty tähän osioon. Kohdassa 3.6 olevat tiedot on Pohjois-Savon osalta otettu KELPO 1 - raportista.