Naisyrittäjyys tänään ja huomenna Naisyrittäjyyden edistämistyöryhmän väliraportti 31.10.2008
Tiivistelmä Tämä väliraportti on osa työministeri Tarja Cronbergin asettaman Naisyrittäjyyden edistämistyöryhmän työtä. Työryhmän tehtävänä on selvittää naisyrittäjyyden nykytila ja kartoittaa, mitkä asiat edistävät tai estävät naisyrittäjyyden syntyä sekä löytää uusia keinoja naisyrittäjyyden kasvattamiseksi. Tavoitteena on kasvattaa naisten osuus yrittäjistä runsaasta 32 prosentista 40 prosenttiin. Erityisen tärkeä on nuorten naisyrittäjien määrän lisääminen ja työnantajayrittäjyyden kasvattaminen. Työryhmän väliraportti sisältää naisyrittäjyyden nykytilaa kuvaavaa tutkimustietoa sekä työryhmän selvityksen tuloksiin pohjautuvat tiedot. Naisyrittäjien määrä on kasvanut tasaisesti 2000-luvulla. Vuoden 2007 lopulla naisyrittäjiä oli noin 75 000, eli kolmannes kaikista yrittäjistä. Kotitalousvähennysjärjestelmä, kuntien palvelutuotannon avautuminen kilpailulle ja ostopalvelujen lisääntyminen sosiaali- ja terveyspalveluissa ovat olleet merkittäviä naisyrittäjyyden kasvusysäyksen antajia. Naisyrittäjien keskeiset toimialat ovat sosiaali- ja terveyspalvelut, erilaiset henkilökohtaiset palvelut, vähittäiskauppa sekä majoitus- ja ravitsemistoiminta. 70 prosenttia naisyrittäjistä toimii yksinyrittäjinä kun vastaava luku miehillä on alle 60 prosenttia. Työryhmä teki kesäkuussa 2008 TE-keskuksille kyselyn naisyrittäjyyden nykytilasta. Kyselyssä kartoitettiin millaisia naisyrittäjyyshankkeita on toteutettu vuosina 2006-2008 TEkeskusalueittain, sekä mitä julkista rahoitusta ja kuinka paljon sitä on käytetty toimenpiteisiin. Lisäksi hyödyntäen työryhmän jäsenten verkostoja naisyrittäjyyttä edistäville toimijoille sekä naisyrittäjille lähetettiin kuusi erillistä kyselyä, joilla pyrittiin löytämään keskeisiä kehittämistarpeita. Selvityksen mukaan vuosina 2006-2008 on toteutettu yhteensä 95 naisyrittäjyyttä edistävää hanketta. Hankkeiden kokonaisrahoitus oli noin 25,2 miljoonaa euroa, josta julkisen rahoituksen osuus oli lähes 80 prosenttia. Lukumääräisesti eniten on toteutettu toimialakohtaisia koulutus- ja kehittämishankkeita, liiketoimintaosaamisen kehittämiseen kohdistuvia hankkeita sekä sellaisia hankkeita, jotka rohkaisevat ja kannustavat naisia ryhtymään yrittäjiksi, edistävät naisyritysten kasvua ja kehitystä sekä luovat uusia toimintatapoja ja malleja, joiden avulla on mahdollista lisää naisyrittäjyyttä. Naisyrittäjyyttä tukevia hankkeita on toteutettu lukumääräisesti eniten Uudellamaalla, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Satakunnassa, Pirkanmaalla, Kaakkois-Suomessa ja Kainuussa on toteutettu määrällisesti vähiten naisyrittäjyyshankkeita. I
Suurin osa kyselyyn vastanneista piti nykyisiä rahoitusvaihtoehtoja tarkoituksenmukaisina. Rahoituksen kehittämistarpeita kysyttäessä, vastauksissa mainittiin ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen liittyvät kulut, yritystukien ja -lainojen suuntaamista hoiva-, terveys- ja hyvinvointialoille sekä starttirahan kehittäminen. Moni yrittäjistä katsoi, että halpakorkoiset lainat, korkotukijärjestelyt ja lainojen lyhennysvapaat vuodet voisivat madaltaa naisten kynnystä ryhtyä yrittäjiksi. Vastausten perusteella naisyrittäjillä ei useinkaan ole verkostoja pääomasijoittajiin ja toisaalta pääomasijoittajat eivät tunne naisyrittäjyyttä tarpeeksi hyvin. Naisyrittäjyyden näkyvyyttä tulisi lisätä ja naisyrittäjien toimialoista ja toimintatavoista tulisi olla saatavissa lisää tutkimustietoa. Lisäksi tulisi järjestää tilaisuuksia, joissa pääomasijoittajia etsivät kasvuhaluiset naisyrittäjät ja sijoittajat kohtaavat. Kyse on siis pitkälti tiedottamisesta ja ennakkoluulojen murtamisesta. Lisäksi on kehitettävä naisyrittäjyyttä tukeva riskipääomarahoitusmalli, jolla voidaan lisätä pääomasijoittajien kiinnostusta naisyrittäjyyteen ja saada bisnesenkelit kehittämään yrityksiä. Keinoja sijoittajien kiinnostuksen lisäämiseen voisivat olla esimerkiksi verokannusteet. Kyselyissä vastaajia pyydettiin esittämään myös muita kuin rahoituksellisia kehittämistarpeita naisyrittäjyyden edistämiseksi. Kehittämisideoiden joukosta nousivat esille selkeimmin yritysneuvontaan, ohjaukseen ja koulutukseen liittyvät kehittämistarpeet, naisyrittäjien sosiaaliturvaan liittyvät asiat sekä verkostoituminen ja mentorointitoiminnan kehittäminen. Etenkin henkilökohtaisia yritysneuvontapalveluja ja naisyrittäjille suunnattua koulutusta pidettiin tärkeinä. Vastauksissa katsottiin, että naisyrittäjille tulisi suunnata etenkin liiketoimintaosaamisen kehittämiseen kohdistuvaa koulutusta sekä tuotteistamiseen ja markkinointiin liittyvää koulutusta. Moni vastaajista mainitsi, että organisoitunutta mentorointija kummitoimintaa pitäisi laajentaa koko maata kattavaksi. Vastaajat kokivat myös, että toimivat verkostot ovat tärkeitä naisyrittäjille. Kyselyn vastauksissa tuli selkeästi esille, että yrittäjyyden ja perheen yhdistäminen on naisyrittäjille huomattava haaste. Yrittäjyyden ja perheen yhteensovittamiseen toivottiin lisää keinoja ja uusia toimintamalleja. Vastauksissa todettiin, että perhepolitiikkaan liittyvillä ratkaisuilla voidaan helpottaa naisten ryhtymistä yrittäjiksi. Raportissa on selvitetty myös naisten resurssikeskusten tämänhetkinen tilanne. Resurssikeskusten keskeisimmät toiminta-alueet ovat naisten yrittäjyyden ja työllistymisen tukeminen, työelämän kehittäminen ja segregaation purkaminen, sukupuolitietoinen II
aluekehittäminen ja monikulttuurisuus. Resurssikeskukset ovat rahoittaneet toimintansa hankerahoituksella, mikä on aiheuttanut resurssikeskusten toimintaan katkonaisuutta. Vuoden 2007 keväästä useat keskukset ja verkostot ovat joko lopettaneet tai keskeyttäneet toimintansa. Kuudella resurssikeskuksella on tällä hetkellä toimintaa. Väliraportin keskeisimmät johtopäätökset ovat seuraavat: - Naisyrittäjille ja yrittäjiksi aikoville naisille tulisi tarjota asiantuntevaa henkilökohtaista neuvontaa, yrittäjäosaamiseen liittyvää koulutusta, kohtuuhintaista rahoitusta sekä toimivia verkostoja. Yleisten pk-yrityksille kohdennettujen palveluiden lisäksi tarvitaan erityisesti naisyrittäjille suunnattuja palveluja. Pysyvät palvelumuodot on turvattava. - Nuoria naisyrittäjiä tarvitaan lisää. Nuoret naiset hakeutuvat mieluummin palkkatyöhön kuin lähtevät yrittäjiksi. On löydettävä uusia toimintamalleja, jotka rohkaisevat ennen kaikkea nuoria naisia lähtemään yrittäjiksi. - Naisyrittäjyyttä edistäviä tahoja on tänä päivänä monia ja yhtenä ongelmana voidaan pitää toimijoiden ja toiminnan suuria alueellisia eroja sekä alueiden erilaisia painotuksia naisyrittäjyyden edistämisessä. Eri organisaatioiden välistä yhteistyötä on edelleen tiivistettävä ja lisäksi toimijoiden roolia ja heidän tarjoamiaan palveluja on selkeytettävä. - Naisten resurssikeskusten vakiintumista vaikeuttaa niiden lähes täydellinen riippuvuus hankerahoituksesta, joka aiheuttaa toimintaan katkonaisuutta. Resurssikeskusten toimintaedellytyksiä tulisi parantaa ja keskuksille tulisi taata mahdollisuus rahoitukseen, jolla voidaan turvata toiminnan perusta ja pitkäjänteisyys. Resurssikeskukset on myös asemoitava selkeästi palveluverkostoon. Keskusten toimintaa on syytä linjata yhdenmukaisemmaksi. - Naisyrittäjille suunnatut rahoituspalvelut ovat nykyisellään pääosin hyvät, mutta rahoitukseen liittyvään neuvontatyöhön on edelleen panostettava. Nykyisten rahoitusmuotojen lisäksi on tarpeen perustaa yritysten kasvuun ja kehittämiseen kohdistuva kehittämislaina. - On kehitettävä naisyrittäjyyttä tukeva riskipääomarahoitusmalli, jolla voidaan lisätä pääomasijoittajien kiinnostusta naisyrittäjyyteen ja saada bisnesenkelit mukaan kehittämään yrityksiä. Keinoja sijoittajien kiinnostuksen lisäämiseen voisivat olla III
esimerkiksi verokannusteet. Naisyrittäjillä ei useinkaan ole verkostoja pääomasijoittajiin. Pääomasijoittajat eivät vuorostaan tunne naisyrittäjyyttä tarpeeksi hyvin. Naisyrittäjyyden näkyvyyttä ja tunnettavuutta tulisi siksi lisätä entisestään. Kyse on pitkälti tiedottamisesta ja myös ennakkoluulojen murtamisesta. - Naisyrittäjien toimintamahdollisuuksien vahvistamisen kannalta on myös tärkeää, että yksinyrittäjäntuki saataisiin levitettyä koko maahan. - Perhepolitiikan liittyvillä ratkaisuilla voitaisiin helpottaa etenkin nuorten naisten ryhtymistä yrittäjäksi. Sosiaali- ja terveysministeriöön on asetettu työryhmä, joka valmistelee ehdotuksia yrittäjien sosiaaliturvan kehittämiseksi. - Vanhemmuuden ja yrittäjyyden yhteensovittamisessa yrittäjien sijaispalvelujärjestelmällä on tärkeä rooli. Sijaispalvelujärjestelmää tulisi edelleen kehittää ja sen tunnettavuutta tulisi lisätä. Tavoitteena on, että sijaispalvelujärjestelmä saadaan vakiinnutettua ja laajennettua koko maata kattavaksi. Työryhmä on kokoontunut viisi kertaa ennen väliraportin valmistumista. Selvitystyön pohjalta työryhmä jatkaa työtään 1.6.2009 asti, jolloin se antaa ehdotuksensa tarvittavista toimenpiteistä. IV
Sisällysluettelo Alkusanat... 1 1 Työryhmän asettaminen, tehtävät ja tavoitteet... 2 2 Nainen yrittäjänä... 3 2.1 Yleistä naisyrittäjyydestä... 3 2.2 Naisyrittäjyyden ominaispiirteitä... 5 2.3 Naisyritysten kasvu ja kansainvälistyminen... 6 2.4 Naisyrittäjyyttä ehkäisevät tekijät... 8 3 Naisyrittäjyyden edistäminen... 9 3.1 Yleistä... 9 3.2 Naisyrittäjyyden edistäminen toteutuneet toimenpiteet... 10 3.3 Naisyrittäjyyden edistäminen muualla... 12 3.4 Naisyrittäjyyttä edistävät palvelut ja keskeiset toimijat... 13 4 Selvitys naisyrittäjyyden nykytilasta... 17 4.1 Selvityksen toteutus... 17 4.2 Naisyrittäjyyden edistämiseksi toteutetut toimenpiteet TE-keskusalueittain... 20 4.2.1 Yleistä... 20 4.2.2 Naisyrittäjyyshankkeiden rahoitus... 21 4.2.3 Alueelliset erot... 23 4.2.4 Hanke-esimerkki 1: Sipa - Yrittäjien sijaispalvelujärjestelmä... 29 4.2.5 Hanke-esimerkki 2: Reaktioketju Pohjois-Savon naisyrittäjät kehittymisen voimavarana... 31 4.3 Naisyrittäjyyshankkeet 2008-... 32 4.3.1 Suunniteltuja naisyrittäjyyshankkeita TE-keskuksittain... 32 4.3.2 Hanke-esimerkki: Naisyrittäjien työhyvinvointi- ja naisyritysten liiketoiminnan kehittäminen - tutkimushanke... 36 4.4 Yritystoiminnan rahoitus ja rahoituksen kehittämistarpeet naisnäkökulmasta... 37 4.4.1 Naisyrittäjälaina... 37 4.4.2 Starttirahan ja yksinyrittäjätuen vaikuttavuus naisyrittäjyyden edistämisessä... 39 4.4.3 Näkemyksiä tämänhetkisistä rahoitusvaihtoehdoista... 42 4.5 Pääomasijoitustoiminta ja naisyrittäjyys... 44 4.5.1 Yleistä pääomasijoitustoiminnasta... 44 4.5.2 Riskirahalla kasvuun... 45 4.5.3 Kuinka saada pääomasijoittajat ja naisyrittäjät kohtaamaan?... 46 4.6 Muut kehittämistarpeet... 48 4.6.1 Yritysneuvontapalvelut ja naisyrittäjille suunnattu koulutustarjonta... 49 4.6.2 Työn ja perheen yhteensovittaminen... 51 4.6.3 Verkostoituminen ja mentorointitoiminnan kehittäminen... 53 4.7 Naisresurssikeskukset nykytila ja kehittämistarpeet... 54 4.8 Naisyrittäjyys yrityspolitiikan kansallisissa ja alueellisissa strategioissa... 57 4.8.1 Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen... 57 4.8.2 Naisyrittäjyys yrityspolitiikan alueellisissa strategioissa... 57 5 Johtopäätökset... 58 Lähteet... 61 Liitteet... 63 V
Alkusanat Työministeri Tarja Cronberg asetti 26.5.2008 naisyrittäjyyden edistämistyöryhmän. Työryhmän lähtökohtana on pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma ja hallituksen strategia-asiakirjassa linjatut naisyrittäjyyden edistämistavoitteet, joiden mukaan naisyrittäjyyttä rohkaistaan turvaamalla erityisrahoituksen riittävyys ja seurataan naisyrittäjyyden edistämistä käsitelleen KTM:n työryhmän esittämien toimenpide-ehdotusten toteutuminen (KTM 05/2005). Tämä raportti sisältää toimeksiannon tehtäväkokonaisuudet 1-4, jotka ovat työryhmän asettamispäätöksen mukaisesti seuraavat: 1. Naisyrittäjyyden edistämiseksi toteutetut toimenpiteet TE-keskusalueittain. Tulee myös kartoittaa naisyrittäjyyden edistämistoiminnan ja -hankkeiden julkisen rahoituksen määrä ja rahoituslähteet. 2. On kartoitettava naisyrittäjyyden rahoituksen kehittämisen tarpeet sekä se, kuinka pääomasijoittajia voitaisiin houkutella naisyrittäjien tukijoiksi. 3. Naisten resurssikeskuksien toiminnan tulokset ja niiden tämän hetkinen toiminnallinen ja rahoituksellinen tilanne sekä tarvittavat toimenpiteet toiminnan kehittämiseksi. 4. Naisyrittäjyyden edistämisen kytkeminen yrityspolitiikan kansallisiin ja alueellisiin strategioihin sekä alueellisiin ja kansallisiin verkostoihin huomioiden uudistuneen työ- ja elinkeinohallinnon mahdollisuudet. Tässä työryhmän väliraportissa esitetään viimeaikaista naisyrittäjyyden nykytilaa kuvaavaa kotimaista tutkimustietoa sekä työryhmän tekemän selvityksen tuloksiin pohjautuvaa tietoa. Selvityksen tulokset antavat työryhmälle tietoa naisyrittäjyyden tukemisen tarpeista ja niiden pohjalta työryhmä voi ryhtyä jatkotoimenpiteisiin. Työryhmä on kokoontunut viisi kertaa ennen väliraportin antamista. Työryhmän toimikausi jatkuu 1.6.2009 asti. 1
1 Työryhmän asettaminen, tehtävät ja tavoitteet Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 26.5.2008 työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää naisyrittäjyyden nykytila ja laatia ehdotuksia naisyrittäjyyden edistämiseksi. Työryhmän puheenjohtajaksi nimitettiin työmarkkinaneuvos Teija Felt työ- ja elinkeinoministeriöstä. Työryhmän jäseniksi nimitettiin kaupallinen neuvos Marjaana Aarnikka työ- ja elinkeinoministeriöstä, neuvotteleva virkamies Jarmo Palm työ- ja elinkeinoministeriöstä, projektipäällikkö Tuulikki Laine-Kangas työ- ja elinkeinoministeriöstä, ylitarkastaja Kari Alanko työ- ja elinkeinoministeriöstä, opetusneuvos Jussi Pihkala opetusministeriöstä, hallitusneuvos Esko Salo sosiaali- ja terveysministeriöstä, yritysneuvoja ja toimialapäällikkö Riitta Kettunen Etelä-Savon TE-keskuksesta, apulaisaluejohtaja Seija Leppänen Finnvera Oyj:n Joensuun aluekonttorista, professori Anne Kovalainen Turun kauppakorkeakoulusta, toiminnanjohtaja Eppie Eloranta TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:stä, toimitusjohtaja Leena Teräs SINNI voimavarakeskus Oy:stä, puheenjohtaja Kaarina Jokinen Yrittäjänaisten Keskusliitto ry:stä, toimitusjohtaja Ritva Nyberg Naisyrittäjyyskeskus ry:stä, toiminnanjohtaja Sanna Lento-Kemppi Etelä-Karjalan maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksesta, yritysneuvoja Pirjo Kuusela ja Kristiina Kuparinen Kotkan-Haminan seudun kehittämisyhtiö Cursor Oy:stä ja toimitusjohtaja Timo Onnela Helsingin Uusyrityskeskus ry:stä. Työryhmän sihteereiksi nimitettiin neuvotteleva virkamies Marja Taskinen työ- ja elinkeinoministeriöstä ja ylitarkastaja Natalia Härkin työ- ja elinkeinoministeriöstä. Lisäksi työryhmään kutsuttiin syyskuussa asiantuntijajäseneksi Suomen naisresurssikeskusten edustaja. Suomen naisresurssikeskusten yhdistys nimitti yhdistyksen puheenjohtajan, Marja- Leena Haatajan, asiantuntijajäseneksi naisyrittäjyyden edistämistyöryhmään. Raportin on kirjoittanut projektisuunnittelija Iina Leporanta. Työryhmän tehtävänä on selvittää naisyrittäjyyden nykytila ja kartoittaa, mitkä asiat edistävät tai estävät naisyrittäjyyden syntyä sekä löytää uusia keinoja naisyrittäjyyden kasvattamiseksi. Erityisen tärkeä on nuorten naisyrittäjien määrän lisääminen ja työnantajayrittäjyyden lisääminen. Yhtenä keskeisenä tavoitteena on kasvattaa naisyrittäjien määrää nykyisestä noin 32 prosentista 40 prosenttiin. Työryhmä luovuttaa väliraporttinsa 31.10.2008 työministeri Tarja Cronbergille. Väliraportissa esitellään yhteenveto toimeksiannon tehtäväkokonaisuuksista 1-4 sekä tilannekartoitus, jonka perusteella työryhmä voi ryhtyä jatkotoimenpiteisiin. 2
2 Nainen yrittäjänä Naisyrittäjyys määritellään eri tavalla eri yhteyksissä. Tässä raportissa naisyrittäjyydellä tukeudutaan Finnveran määritelmään 1, joka on eri yhtiömuotojen kohdalla määritetty seuraavasti: yksityinen elinkeinonharjoittaja on nainen, avoimessa yhtiössä vähintään puolet yhtiömiehistä on naisia sekä yli puolet yhtiöpanoksista naisten sijoittamia, kommandiittiyhtiössä vähintään puolet vastuunalaisista yhtiömiehistä on naisia ja yli puolet vastuunalaisten yhtiömiesten yhtiöpanoksista on naisten sijoittamia, osakeyhtiössä yli 50 prosentin yhtiön osakkeista ja niiden tuottamasta äänimäärästä on naisilla, yksi naispuolisista omistajista johtaa yritystä päätoimisesti. 2.1 Yleistä naisyrittäjyydestä Naisyrittäjien määrä on kasvanut Suomessa tasaisesti 2000-luvulla. Vuoden 2007 lopussa naisyrittäjiä oli noin 75 000, eli kolmannes kaikista yrittäjistä. Kotitalousvähennysjärjestelmä, kuntien palvelutuotannon avautuminen kilpailulle ja ostopalvelujen lisääntyminen sosiaali- ja terveyspalveluissa ovat olleet merkittäviä naisyrittäjyyden kasvusysäyksen antajia. Lisäksi yleinen tulo- ja vaatimustason nousu on avannut markkinoita entistä laadukkaimmille henkilökohtaisille palveluille (TEM 2008). Naisten yritykset ovat usein palvelualoilla toimivia pieniä toiminimimuotoisia yrityksiä, joiden perustaminen ei vaadi suurta pääomapanosta. Noin 70 prosenttia naisyrittäjistä toimii yksinyrittäjinä, kun vastaava luku miehillä on alle 60 prosenttia. Selittäviä tekijöitä ovat muun muassa yrittäjien erilaiset toimialat, ja se, että monet naisten perustamat yritykset ovat verrattain nuoria (KTM 2007, TEM 2008). Naisten yritykset ovat miesten yrityksiä useammin kotimarkkinayrityksiä ja lähtökohtana on usein itsensä työllistäminen eli yksinyrittäjyys. Noin 69 prosenttia naisten perustamista yrityksistä toimii palvelualoilla, 19 prosenttia kaupan alalla ja vajaa 10 prosenttia jalostusaloilla (teollisuus ja rakentaminen). Naisten määrä on kasvanut esimerkiksi vähittäiskaupassa sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnassa, jossa heitä on jo yli puolet yrittäjistä. Naiset muodostavat enemmistön myös koulutuksessa, sosiaali- ja terveyspalveluissa, henkilökohtaisilla palvelualoilla (esim. kampaamo- ja parturitoiminta sekä useissa virkistyspalveluissa) (TEM 2008). 1 Finnveran määritelmällä viitataan siihen, kuinka Finnvera määrittelee naisyrittäjälainan eri yhtiömuotojen kohdalla. 3
Tulokset Jyväskylän yliopistossa valmistuneessa laajassa tutkimuksessa 2 naisten ja miesten välisistä eroista yrittäjyysalttiudessa osoittavat, että yrittäjyyden taustalla vaikuttavat tekijät ja siihen johtavat syyt poikkeavat naisten ja miesten kesken ja johtavat eriäviin yrittäjyysasteisiin. Tutkimuksen mukaan odotettavissa olevat korkeammat tulot kannustavat miehiä yrittäjyyteen, kun taas vastaavaa vetoa ei naisten kohdalla havaittu. Tämä korostaa muiden kuin rahallisten motiivien olevan naisille tärkeitä. Riittävä toimeentulo yhdistyneenä muihin positiivisiin asioihin kannustaa naisia yrittäjyyteen. Koulutustason nousu vähentää selvästi miesten yrittäjäalttiutta, mutta ei naisten. Sekä puolisolla, että perheellä on suhteellisesti suurempi vaikutus naisten kuin miesten yrittäjyyteen. Naisten kohdalla alle 3- vuotiaat lapset perheessä lisäävät naisten todennäköisyyttä työllistää itseään yrittäjyyden kautta. Toisaalta yksinhuoltajuus vähentää erityisesti naisten alttiutta pyrkiä yrittäjäksi. Naisten kohdalla alle 3-vuotiaiden lasten positiivinen vaikutus on tilastollisesti merkitsevä. Tulos antaisi viitteitä naisten pyrkimyksestä liittää perhe ja pienet lapset yrittäjyyteen sekä itsensä työllistämiseen. Suomalaisilla naisyrittäjillä on usein takanaan pitkä ura palkkatyössä ennen yrittäjäksi ryhtymistä ja monilla heistä liikeidea liittyi läheisesti omaan koulutuksella hankittuun ammattitaitoon ja aikaisempiin työtehtäviin. Tervon & Haapasen tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että alueellisella ympäristöllä on vähemmän merkitystä naisten kuin miesten yrittäjyydelle. Alueilla, joilla palkkatyömahdollisuudet ovat huonot, työntö yrittäjyyteen on miehillä suurempi kuin naisilla. Naiset hakevat muita ratkaisuja, kuten muuttavat pois tai jäävät työelämän ulkopuolelle. Roolimalleilla on todettu olevan suurempi vaikutus miehille kuin naisille. Vanhempien yrittäjyystaustalla näyttäisi olevan suuri merkitys. Pojille isän yrittäjyyden vaikutus on suurempi kuin äidin yrittäjyyden, tytöille taas äidin yrittäjätaustalla on suurempi vaikutus (Tervo & Haapanen 2007). On myös havaittu, että Pohjoismaissa naisten yritystoiminnan aloittamisessa, erityisesti täsmäkoulutuksen kautta saadulla tiedolla on merkitystä (Arenius & Kovalainen 2006), koska se auttaa havaitsemaan omien kyvykkyyksien sopivuuden liiketoimintaosaamisessa. 2 Tervo & Haapanen (2007). Miksi naisia on vain vähän yrittäjinä? Tilastokeskuksesta hankitun aineiston kohdejoukkona oli 7 prosenttia suomalaisista. Tutkimus kohdistui työikäiseen väestöön (18-64 v), jotka olivat joko palkkatyössä tai yrittäjänä vuonna 2001. Lopullisen aineiston koko oli 146 430 henkilöä, joista 72 150 oli naisia ja 74 280 miehiä. Yrittäjien määrä oli 11 296, joista naisia oli 3 757 ja miehiä 7 539. Naisten osuus oli siten 33 prosenttia. 4
Suomessa vuonna 2007 tehty mittava tutkimus 3 osoittaa, että naisten johtamat yritykset menestyvät paremmin kuin miesten johtamat. Naistoimitusjohtoiset yritykset ovat keskimäärin reilun prosenttiyksikön käytännössä noin kymmenisen prosenttia vastaavia miestoimitusjohtoisia yrityksiä kannattavampia. Näin myös sen jälkeen, kun yritysten toimiala- ja kokoerot sekä kymmenet muut kannattavuuteen mahdollisesti vaikuttavat tekijät on huomioitu. Tutkimuksen mukaan myös naisten hallitusosuuden vaikutus on samansuuntainen; sukupuolittain tasapainoisen hallituksen omaava yritys on kymmenisen prosenttia kannattavampi kuin muuten vastaava, mutta täysin miesten miehittämän hallituksen omaava yritys. Korkeasta koulutustasosta, vakaasta työmarkkina-asemasta ja urakehityksestä huolimatta naisten määrä ei näy yritysten ylimmässä johdossa, eikä myöskään hallituspaikkoina. Vähintään 10 hengen suomalaisyritysten toimitusjohtajista alle kymmenesosa on naisia, ja hallitusten jäsenistä alle neljäsosa on naisia. Yli 1 000 henkilön yrityksissä vastaavat osuudet ovat lähes puolta pienempiä (Kotiranta Kovalainen Rouvinen 2007). 2.2 Naisyrittäjyyden ominaispiirteitä Naisten toimintaan liittyy piirteitä, jotka selvitysten mukaan poikkeavat merkittävästi miesten toiminnasta. Keskeistä naisille on paikallisuus, sosiaalinen vuorovaikutus ja yhteisöllisyydestä lähtevä toiminta. Naisten toiminnan piirteitään voidaan kuvata seuraavasti: 1. Toiminta täydentää usein joustavasti julkista sektoria: Tällaisia toimintoja ovat muun muassa naisten hoivapalveluosuuskunnat sekä työtilauskeskukset resurssikeskuksissa. 2. Toiminta liittyy naisten arkeen: Naisten aloja ovat hoivapalvelut, tekstiili- ja vaatetusala, käsityö, elintarviketuotanto sekä monenlaiset yksityiset palvelualat. 3. Toiminta vastaa paikalliseen kysyntään: Naisten työllisyyttä, yrittäjyyttä, toimeentuloa ja projekteja synnytetään usein vastaamalla paikalliseen kysyntään ja luomalla sitä. Näin luodaan tuloja paikalliseen talouteen. 4. Toiminta liittyy paikalliseen osaamiseen ja sen kehittämiseen: Yksi esimerkki paikallisesta osaamisesta on käsityötaito. 3 Kotiranta Kovalainen Rouvinen (2007): Naisten johtamat yritykset ja kannattavuus. Tutkimuksen aineistona ovat olleet suomalaiset, vuonna 2003 vähintään kymmenen henkilöä työllistäneet osakeyhtiöt, joita Tilastokeskuksen määrittämässä kohdejoukossa oli 14 020 kappaletta. Analyysissä käytetty otos (12 738 yritystä) kattaa yli 90 prosenttia, vuonna 2003 vähintään kymmenen henkilöä työllistäneistä yrityksistä. Tutkimus on julkaistu EVA-raportteja-sarjassa. 5
5. Toiminta perustuu yhteisöllisyyteen: Yhteisöllinen toiminta liittyy naisten verkostoihin ja synnyttää yhteisöllistä yrittäjyyttä, jossa naiset yhdistävät sosiaalisuuden ja itsenäisen elämäntavan sekä minimoivat riskejä. 6. Toiminta vahvistaa paikallista identiteettiä: Kun naisten toiminta kohtaa paikallisen kehittämisen tarpeet, kollektiivinen tietoisuus yhteisöstä kasvaa ja paikallisyhteisö kiinteytyy. Tämä tapahtuu arkipäivän hyvinvoinnista huolehtimalla. 7. Toiminta on usein pienimuotoista: Naiset ottavat pieniä askeleita. Yrittäjyys voi olla pienimuotoista ja osa-aikaista. Pienikin yrittäjyys vahvistaa perheen taloutta, koska se perustuu jo olemassa oleviin resursseihin. 8. Toiminta perustuu ruohonjuuritason naisten aloitteellisuuteen: Naiset suhtautuvat paikalliseen ja alueelliseen kehittämiseen osittain eri tavoin kuin miehet ja pitävät tärkeinä erilaisia asioita kuin miehet. Naisten kehittämistoiminnassa talous ja kehittäminen määritellään laajemmin kuin rahataloutena. Naiset myös kiinnittävät huomiota arjen käytännöllisyyteen enemmän kuin miehet (Pohjalaiset naiset maaseudun yrittäjyysohjelma 2006 4 ). 2.3 Naisyritysten kasvu ja kansainvälistyminen Naiset kasvattavat ja laajentavat yritystoimintaansa yleensä ja erityisesti kansainvälisille markkinoille melko vähän. Naisten yritykset toimivat usein kotimaan palvelumarkkinoilla, jossa asiakkaat koostuvat lähinnä yksityisistä kotitalouksista. Näissä yrityksissä liikevaihto riittää usein vain yrittäjän työllistymiseen ja kynnys palkata työntekijöitä on korkealla, varsinkin jos markkinat ovat epävakaat tai kausiluonteiset (TEM 2008). Naisilla on kuitenkin todettu olevan uusia ideoita ja innovaatioita, mutta he eivät ole tottuneet hyödyntämään niitä kaupallisesti. On pidetty tärkeänä, että naisten innovatiivisuutta tulisi lisätä ohi perinteisen sukupuoleen perustavan toimiala-ajattelun ja ohjata ideat jatkokehittelyyn sekä konkretisoitumaan yritystoiminnaksi. Yksi naisyrittäjyyden suurimpia haasteita onkin laajentaa toimialavalikoimaa ja kannustaa naisia ryhtymään yrittäjiksi myös perinteisistä poikkeaville aloille (STM 2007). 4 Alkuperäinen lähde: Työministeriön Employment-julkaisu Kehitystä naisten ehdoilla 6
Kansainvälisen yrittäjyysaktiivisuustutkimuksen, Global Entrepreneurship Monitorin 5 (Stenholm et al. 2007), mukaan Suomessa työikäisestä aikuisväestöstä 6,9 prosenttia on ollut aktiivisesti aloittamassa yritystoimintaa vuonna 2007. Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden maiden joukossa Suomen aikuisväestön aktiivisuus ryhtyä yrittäjäksi on maltillinen. Vuonna 2007 Suomessa vakiintuneiden yrittäjien, eli yrittäjinä yli 42 kuukautta toimineiden, osuus aikuisväestöstä oli 7,6 prosenttia, mikä on toiseksi korkein taso Pohjoismaissa (Stenholm et al. 2007). Naisten yrittäjyysaktiivisuus on naisten yritystoiminnan lisääntymisestä huolimatta huomattavasti alempi kuin miesten. GEM-tutkimuksen tuloksista ilmeni, että miesten varhaisvaiheen yrittäjyysaktiivisuus on lähes kaksinkertainen naisten varhaisvaiheen yrittäjyysaktiivisuuteen verrattuna. Vuonna 2007 naisten osuus varhaisvaiheen yrittäjyysaktiviteetista oli 4,8 prosenttia. Suomi sijoittui Pohjoismaiden vertailussa ykkössijalle varhaisvaiheen yrittäjyysaktiivisuudessa ja ylitti GEM-maiden keskiarvon. Miesten varhaisvaiheen yrittäjyysaktiivivisuus nousi vuosien 2006 ja 2007 välillä 6 prosentista 9 prosenttiin. Taloustutkimus Oy:n Yrittäjänaisten Keskusliiton keväällä 2007 teettämässä jäsenkyselyssä 6 yli puolet vastaajista koki melko tai erittäin suurena ongelmana, että naisyrittäjien toimialoilla ei nähdä kasvua mahdollisuutena ja se, että naisyrittäjien kansainvälistymistä ei nähdä kasvumahdollisuutena. Resurssien ohella mielenkiinnon vähäisyydessä saattaa olla kyse roolimallien puuttumisesta sekä syvään uurtuneista asenne ja identiteettitason ajatusmalleista. On todettu, että naisyritysten kansainvälistämisessä on lähdettävä liikkeelle asteittaisesta kansainvälistymisvalmiuksien rakentamisesta, jossa työ on aloitettava motivaation ja uskallusten rakentamisesta (Ytyä naisyrittäjyyteen 2013 Naisyrittäjyyden kehittämisohjelma). Yrittäjänaisten Keskusliiton kyselyssä 22 prosenttia vastaajista ilmoitti, että heidän yrityksellään on tarvetta kansainvälistymiseen. Tätä mieltä olivat etenkin ne vastaajat, joilla on yliopisto- tai korkeakoulututkinto ja ne, joiden toimialana ovat liike-elämän palvelut. Runsas neljännes vastaajista oli osallistunut EU-rahoitteisiin kehittämishankkeisiin, 5 Kansainvälinen GEM-tutkimus vertailee yrittäjyysaktiivisuutta 42 maan välillä (2007). Tutkimuksen mittareina ovat alkuvaiheen yrittäjäaktiivisuus ja vakiintunut yrittäjyys. Alkuvaiheen yrittäjyyttä ja vakiintunutta yrittäjyyttä kuvaavat kolmas mittari, kokonaisyrittäjyysaktiivisuus. Tutkimusta varten haastatellaan Suomessa vuosittain noin 2 000 henkilöä sekä noin 50 asiantuntijaa ja tutkimuksen kohderyhmänä on 18-64 vuotiaat henkilöt. Yrittäjyysaktiivisuus määritellään niiden henkilöiden osuutena työikäisestä aikuisväestöstä (18-64-vuotiaat), jotka joko aktiivisesti on perustamassa omaa yritystä tai toimivat yrittäjänä omassa, uudessa yrityksessä. 6 Taloustutkimus Oy:n tekemä tutkimus Yrittäjänaisten Keskusliiton toimeksiannosta, jonka tarkoituksena oli selvittää jäsenten mielipiteitä ajankohtaisista asioista. Kyselyitä lähetettiin 1 100 jäsenelle ja vastausprosentti oli 41,5. 85 prosenttia vastaajista oli iältään 36-65 vuotta ja heistä 44 prosenttia toimi työnantajayrittäjänä ja 42 prosenttia yksinyrittäjänä. 41 prosenttia vastaajista oli toiminut yrittäjänä yli 15 vuotta. Taustatiedoista ei ilmennyt millä alueella yrittäjät toimivat. Suurimmat toimialat, joita vastauksen yrittäjät edustivat oli kauppa (33 prosenttia vastaajista), sosiaali- ja terveyspalvelut (14 prosenttia vastaajista) sekä liike-elämän palvelut (13 prosenttia vastaajista). 7
joissa oli kehittänyt omaa liiketoimintaosaamistaan ja/tai kehittänyt liiketoiminnan osa-alueita. Selvä enemmistö (yli 90 prosenttia vastaajista) hankkeisiin osallistuneista piti niitä joko erittäin tai melko hyödyllisinä. Tukeeko yrittäjyyspolitiikka riittävästi naisten yritystoiminnan kasvualoja? Kahdeksan maan korkean kasvun yrittäjäpolitiikkaan kohdistuneessa tutkimuksessa kävi ilmi, ettei erityisiä naisille suunnattuja korkean kasvun ohjelmia ole (Autio, Kronlund & Kovalainen 2007). Kasvupolitiikan tulisi valikoida kasvuun pyrkivät yritykset huolellisesti, ja tässä naisten yritystoiminta tulisi huomioida erityisesti. 2.4 Naisyrittäjyyttä ehkäisevät tekijät Naisyrittäjyyttä ja yrittäjyyttä naisvaltaisilla toimialoilla rasittavat useat tekijät, jotka vähentävät naisten halua ja mahdollisuuksia perustaa omaa yritys ja toimia yrittäjinä. Useimmiten nämä epävarmuustekijät liittyvät työn ja perheen yhteensovittamiseen, yrittäjien sosiaaliturvan puutteisiin sekä vanhemmuuden kustannusten epätasa-arvoiseen jakautumiseen nais- ja miesvaltaisten toimialojen kesken (STM 2007). Naisyrittäjien erityisongelma on työntekijöiden vanhemmuudesta työnantajalle seuraavat kustannukset. Taloustutkimus Oy:n Yrittäjänaisten Keskusliiton keväällä 2007 teettämän jäsenkyselyn mukaan naisyrittäjien mielestä suurimmat yrittäjyyteen liittyvät ongelmat ovat sosiaalikustannusten korkea taso, sijaisen saantivaikeus sekä varovaisuus ja riskinoton puute. Naisyrittäjät arvioivat kyselyssä lisäksi, ettei yhteiskunta suosi naisyrittäjiä. Ongelmallisena pidettiin myös ristiriitaa perheenäidin ja yrittäjän roolin välillä sekä yksinäisyyttä yrittäjänä. Suurimpina yritystoiminnan esteinä pidettiin korkeita työvoimakustannuksia (51 prosenttia vastaajista), koventunutta kilpailua (34 prosenttia vastaajista), verotusta (33 prosenttia vastaajista) ja ammattitaitoisten työntekijöiden puutetta (25 prosenttia vastaajista). Suomen Yrittäjät ry:n ja Finnvera Oyj:n keväällä 2008 tekemässä Pk-yritysbarometri-kyselyssä yritystoiminnan suurimpina esteinä mainittiin samat asiat, eli ennen kaikkea korkeat työvoimakustannukset, kilpailun kovuus, verotus ja ammattitaitoisten työntekijöiden puute. Naisyrittäjyyteen liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä tällä hetkellä ovat lisäksi muun muassa segregaation purku, kuinka tukea ja kannustaa nuoria naisia pyrkimään yrittäjiksi, ikääntyminen, omistajavaihdokset, yritystoiminnan tukeminen, vallitsevat asenteet, 8
toimintaympäristön muutokset, erityisryhmät kuten maahanmuuttajanaiset sekä naisyrittäjien sosiaaliturva ja työssäjaksaminen. 3 Naisyrittäjyyden edistäminen 3.1 Yleistä Kaikissa maissa yrittäjinä toimii selvästi enemmän miehiä kuin naisia. Suomessa naisyrittäjiä on koko yrittäjäkunnasta kolmasosa, mikä on EU-vertailussa suhteellisen korkea osuus (Tervo & Haapanen 2007). Vuonna 2007 naisyrittäjien lukumäärä lisääntyi suhteellisesti enemmän kuin miesyrittäjien. Naisyrittäjät ovat Suomessa myös keskimäärin nuorempia kuin miesyrittäjät. Erot ovat kasvaneet 2000-luvulla, jolloin naisten yrittäjyys on huomattavasti lisääntynyt (TEM 2008). Vaikka naisten osuus yrittäjistä onkin Suomessa suhteellisen/eurooppalaisittain korkea, yrittämisen reservissä on kuitenkin vielä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia ja osaamista. Pääministeri Vanhasen II hallituksen työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmassa rohkaistaan naisyrittäjyyttä muun muassa turvaamalla erityisrahoituksen riittävyys. Politiikkaohjelma tukee myös työn ja perhe-elämän parantamiseen tähtäävää selvitystyötä vanhempainvapaajärjestelmien laajemmaksi uudistamiseksi ja työntekijän vanhemmuudesta työnantajalle aiheutuvien kustannusten nykyistä paremmasta korvaamisesta. Tämän asian seurantaindikaattoreina politiikkaohjelman tavoitteiden toteutumisen seurannassa käytetään pidettyjen perhevapaiden määrää. Naisyrittäjyys on tärkeä kansallisen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kannalta. Edistämällä naisyrittäjyyttä voidaan vaikuttaa työllisyyteen sekä parantaa alueellista ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tavoitteisiin pääsy edellyttää yrittäjyyden tiellä olevien esteiden poistamista. Aktivoimalla naisyrittäjyyttä voidaan lisäksi vahvistaa maahanmuuttajanaisten sosiaalista ja taloudellista asemaa ja auttaa heitä kiinnittymään yhteiskuntaan ja työelämään. Väestön ikääntyminen on liiketoiminnallinen mahdollisuus, sillä vanhenevan väestön hyvinvointi- ja terveyspalvelujen tarve kasvaa. Palveluyrittäjyyden kasvava kysyntä antaa oivan mahdollisuuden erityisesti naisten yrittäjyydelle, sillä kyse on juuri perinteisistä naisten toimialoista. Palveluita tuottavien yritysten voidaan olettaa kasvavan jatkossa myös yleisen tulotason nousun sekä yhteiskunnassa lisääntyvän yksilöllisyyden myötä. Myös siirtymät palkkatyön ja yrittäjyyden välillä kasvavat tulevaisuudessa, joten on oletettavaa, että naisten 9
yritystoiminnan kasvu kohdistuu erityisesti niille korkean osaamisen aloille, joissa palkkatyömarkkinat eivät kasva (Akola et al. 2007). Erityisesti naisten yrittäjyys kasvaa sosiaali- ja terveyspalvelujen muutoksen myötä: jo nyt on näkyvissä sosiaali- ja terveysalan yrittäjyyden kasvu sekä yritysten naisvaltaisuus (Kovalainen & Österberg-Högstedt 2008). Myös kotitalouspalveluissa on paljon kasvupotentiaalia. Palvelut saivat kasvusysäyksen verotuksen kotitalousvähennysjärjestelmästä. Naisyrittäjyyden edistämisvastuu on jakaantunut työ- ja elinkeinohallinnon organisaatiolle, seudullisille kehittämisorganisaatioille, koulutusyksiköille ja alan järjestöille. Toiminnan ongelmana on pirstaleisuuden lisäksi hankelähtöisyys- ja hankepohjainen rahoitus. Myöskään määräaikaisissa hankkeissa luotuja toimintamalleja ja hyviä käytäntöjä ei ole kyetty riittävissä määrin vakiinnuttamaan osaksi yrityspalveluja ja -neuvontaa. 3.2 Naisyrittäjyyden edistäminen toteutuneet toimenpiteet Vuonna 2004 kauppa- ja teollisuusministeriössä perustettiin edellinen työryhmä naisyrittäjyyden edistämiseksi, jonka tehtävänä oli pohtia, kuinka naisyrittäjyyden edellytyksiä voitaisiin parantaa Suomessa. Työryhmä kartoitti muun muassa naisyrittäjyyttä edistäviä toimenpiteitä ja resursointia sekä selvitti naisyrittäjyyteen liittyviä käytännön tarpeita ja naisyrittäjyyden tilastointia. Työryhmä esitti 14 toimenpide-ehdotusta, jotka julkaistiin työryhmän raportissa Naisyrittäjyys Nykytilanne ja toimenpide-ehdotuksia (KTM 2005). Ehdotetut toimenpiteet liittyivät muun muassa yrittäjien sosiaaliturvaan, yrittäjyyden ja perheelämän yhteensovittamiseen, rahoitukseen ja neuvontapalveluihin. Toimenpide-ehdotukset ovat pääosin edenneet suhteellisen hyvin, kuten muun muassa sijaispalvelujärjestelmän laajeneminen neljän TE-keskuksen alueelle ja Yritys-Suomi-verkkopalvelun naisyrittäjyysosion (www.yrityssuomi.fi/naisyrittajyys) avaaminen maaliskuussa 2006. Lisäksi naisyrittäjyyden mentorointitoimintaa koskevia pilottihankkeita on vireillä useilla TEkeskusalueilla. Liitteenä olevasta taulukosta (liite 1) selviää toimenpide-ehdotusten eteneminen. Perhevapaakustannuksiin tuli vuoden 2007 alusta muutoksia, jotka tasaavat työnantajien perhevapaista aiheutuvia palkkakustannuksia ja helpottavat erityisesti naisvaltaisten alojen työnantajien asemaa sekä yleisesti (nuorten) naisten työmarkkina-asemaa. Uudistuksen tarkoituksena oli alentaa työntekijän vanhemmuudesta työnantajalle aiheutuvia palkkakustannuksia ja tukea vanhempainvapaiden nykyistä tasaisempaa jakamista 10
vanhempien kesken (Ytyä naisyrittäjyyteen 2013 Naisyrittäjyyden kehittämisohjelma). Sosiaali- ja terveysministeriö on asettamassa vuonna 2009 työryhmän pohtimaan vanhempainvapaajärjestelmän uudistamista. Työntekijälle on työsopimuslaissa taattu oikeus jäädä tilapäiselle hoitovapaalle hänen tai hänen taloudessaan vakituisesti asuvan alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti. Työsopimuslain mukaan se on palkatonta aikaa mutta työehtosopimuksilla on sovittu palkanmaksuvelvollisuudesta tilapäisen hoitovapaan ajalta. Tilanne vaihtelee työehtosopimusaloittain. Yrittäjälle lapsen sairastumisesta aiheutuvia kuluja ei korvata. Työnantajaan kustantaman lapsenhoitajan palkkamenot ovat yritykselle verovähennyskelpoisia silloin kun lapsenhoitaja palkataan hoitamaan työntekijän sairasta lasta. Yrittäjän lapsen sairastuessa palkkamenot eivät ole verovähennyskelpoisia. Yrittäjien oikeus verovähennysoikeus alle 10-vuotiaan sairaan lapsen hoidon järjestämisestä aiheutuvista kustannuksista helpottaisi naisyrittäjien työn ja perheen yhteensovittamista. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2003 asettama työryhmä, joka selvitti yrittäjien sosiaaliturvaa, suhtautui myönteisesti verovähennysoikeuteen edellyttäen, että se koskisi samoja tilanteita, joissa palkansaajalla on oikeus pitää tilapäistä hoitovapaata (STM 2005). Verovähennysoikeutta ei ole kuitenkaan vielä myönnetty yrittäjille. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella ehdotuksia yrittäjien sosiaaliturvan kehittämiseksi. Työryhmän toimikausi on 1.10.2008 31.10.2009. Uudistetut yrittäjän eläkelaki ja maatalousyrittäjän eläkelaki tulivat voimaan 1.1.2007. Yrittäjien sairausajan päivärahan karenssiaikaa lyhennettiin aikaisemmasta yhdeksästä päivästä neljään päivään, joka vastaa palkansaajan asemaa. Vuoden 2007 alusta lähtien on työntekijän tai yrittäjän mahdollista saada osasairauspäivärahaa pitkien sairaslomien kohdalla. Lisäksi yrittäjän työterveyshuollon korvauksiin tuli parannuksia vuoden 2006 alusta lukien. Lainsäädännöllisiä muutoksia on toteutettu myös parantamaan yrittäjien työttömyysturvaa 1.1.2005 alkaen, jolloin luotiin yrittäjän jälkisuoja-aika ja parannettiin mahdollisuutta täyttää työssäoloehto. Yrittäjälle tarjottiin mahdollisuus katkeamattomaan ansioturvaan työttömyysturvassa hänen siirtyessään yrittäjästä palkansaajaksi (KTM 2007). Konkreettisia toimia edellisellä hallituskaudella naisyrittäjyyden edistämiseksi ovat lisäksi olleet mm. arvonlisäverolain muuttaminen väliaikaisesti siten, että parturi- ja kampaamopalveluiden sekä pienten korjauspalveluiden arvonlisäverokanta alennettiin 22 prosentista 8 prosenttiin (Ytyä naisyrittäjyyteen 2013 Naisyrittäjyyden kehittämisohjelma). Laki tuli voimaan vuoden 2007 alusta ja on voimassa vuoden 2010 loppuun. 11
Vaikka naisyrittäjyyden edistäminen on huomioitu valtion toimenpiteissä ja parannuksia on saatu aikaan, naisyrittäjät kohtaavat edelleen ongelmia, jotka ovat tyypillisiä nimenomaan naisyrittäjille ja jotka osaltaan ylläpitävät työmarkkinoiden segregaatiota. Puutteelliset perheetuudet ja yrittäjätyön luonne (esim. pitkät työpäivät ja epäsäännöllisyys) hidastavat naisvaltaisten alojen kasvua. Lisäksi nuoret naiset eivät koe yrittäjyyttä houkuttelevana vaihtoehtona. Yrittäjyyden ja perheen yhteensovittamiseksi on vielä tehtävä parannuksia (Ytyä naisyrittäjyyteen 2013 Naisyrittäjyyden kehittämisohjelma). Tutkimukset ovat osoittaneet, että pelkästään naisyrittäjyyslainoilla, verotuksella ja yrittäjän sosiaaliturvan parannuksilla ei saada nostettua naisyrittäjyyttä. Yhtä tärkeää on vaikuttaa vallitseviin käyttäytymismalleihin sekä panostaa kasvatuksen ja koulutuksen luomaan kuvaan yrittäjyydestä. 3.3 Naisyrittäjyyden edistäminen muualla Naisyrittäjyys mainitaan myös Euroopan komission tiedonannossa 25.6.2008 Pienet ensin, Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite ( Small Business Act ). 7 Aloitteessa todetaan, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi huolehdittava paremmin tulevaisuuden yrittäjistä erityisesti tukemalla nuorten ja naisten kiinnostusta yrittämiseen ja heidän yrittäjäntaitojaan. Komissio pyrkii edesauttamaan naispuolisten yrittäjälähettiläiden verkoston perustamista EU:hun, edistää mentorointijärjestelmiä tavoitteena kannustaa naisia perustamaan oma yritys ja edistää yrittäjyyttä yliopistotutkinnon suorittaneiden naisten keskuudessa. Komissio kehottaa jäsenmaita tarjoamaan mentorointia ja tukea naisyrittäjille. Ruotsissa alkoi vuonna 2007 kolmivuotinen ohjelma Främja kvinnors företagande 2007-2009, jonka tavoitteena on edistää naisyrittäjyyttä. Ohjelman ensisijainen tavoite on lisätä työllisyyttä ja taloudellista kasvua kasvattamalla naisyrittäjien määrää. Yhtenä keskeisenä tavoitteena on, että ohjelmakauden loputtua (vuonna 2009) naisten osuus uusista yrittäjistä on vähintään 40 prosenttia (vuonna 2006 naisten osuus oli 35 prosenttia). Tavoitteena on, että naisten perustamat yritykset kehittyisivät ja kasvaisivat siten, että naisyrittäjistä yhä useampi ryhtyisi täyspäiväiseksi yrittäjäksi tai palkkaisi työntekijöitä. Ruotsin naisyrittäjyysohjelma on jaettu neljään kokonaisuuteen: 1) Tiedotuksen, neuvonnan ja liiketoiminnan kehittämisen parantaminen: Neuvontaa tulisi mukauttaa naisten tarpeita ajatellen. Uusia malleja ja työvälineitä kehitetään. 7 KOM (2008) 394 lopullinen 12
2) Kansalliset ohjelmat: päämääränä on tavoittaa naisia kolmen jo voimassaolevan ohjelman puitteissa. 3) Rahoitusvaihtoehtojen kehittäminen: tavoitteena on helpottaa naisyrittäjien rahoituksen saamista pitkällä tähtäimellä sekä kasvattaa tietoa naisyrittäjien rahoitustarpeista. 4) Vaikuttaminen vallitseviin asenteisiin ja esikuviin lisäämällä naisyrittäjyyden näkyvyyttä ja tuomalla esille esikuvia. Hankkeessa on mukana yhteensä 880 naisyrittäjyyslähettilästä, joiden tärkeimpänä tehtävänä on saada etenkin nuoria naisia kiinnostumaan yrittäjyydestä. Lähettiläs toimii naisyrittäjyyden esikuvana ja hänen tehtävänä on antaa realistinen ja käytännönläheinen kuva naisyrittäjyydestä. Lähettiläiden tärkeimmät kohderyhmät ovat lukiolaiset, opiskelijat, opettajat ja ammatinvalintaohjaajat, eri yhdistykset ja verkostot ym. (NUTEK 2007). Myös Norjassa ja Tanskassa on käynnistetty naisyrittäjyyttä tukevia ohjelmia. 3.4 Naisyrittäjyyttä edistävät palvelut ja keskeiset toimijat Naisyrittäjille ja yrittäjäksi aikoville naisille on tarjolla paljon erilaisia palveluita ja toimijoita on useita. Yrityksille suunnatut palvelut vaihtelevat alueittain. Seuraavassa lyhyesti kuvailtuna muutamia keskeisiä palveluita. Neuvontapalvelut Yritystoimintaa harkitsevia ja jo yritystoimintaa harjoittavia naisia varten TE-keskukset tarjoavat naisyritysneuvojien palveluja. Naisyritysneuvojat auttavat naisia ja naisyrittäjiä yritystoiminnan aloittamiseen sekä laajentamiseen liittyvissä kysymyksissä. Naisyritysneuvojien tehtävänä on myös verkottaa alueellisia, eri alueiden välisiä ja valtakunnallisia naisyrittäjyyttä edistäviä tahoja. Naisyritysneuvojien tekemällä naisyrittäjyyttä edistävällä toiminnalla on myös kiinteät yhteydet EU:n jäsenmaiden tasolla tehtävään yhteistyöhön. TE-keskusten yrityspalvelupisteet eri puolilla maata tarjoavat ensikäden neuvontapalveluja yrityksen perustamista suunnitteleville tai jo käynnistymisvaiheessa oleville yrityksille. Yrityspalvelupisteiden yritysneuvojat auttavat alkavia yrittäjiä mm. yritysidean jäsentämisessä ja kehittämisessä, eri rahoitusvaihtoehtojen selvittämisessä sekä perustamismuodollisuuksien hoitamisessa. Yrityspalvelupisteet tarjoavat myös Patentti- ja rekisterihallituksen palvelut sekä keksintöasiamiehen palvelut (www.te-keskus.fi). 13
Uusyrityskeskukset tarjoavat yrittäjäksi aikoville ja jo yrittäjänä toimiville henkilökohtaista ja maksutonta neuvontaa yrityksen toimintaa koskevissa asioissa. Jokaisessa uusyrityskeskuksessa toimii erityinen naisyritysneuvoja. Verkoston toimintaa ylläpidetään elinkeinoelämän, valtion ja TE-keskusten sekä kuntien ja seutukuntien toimesta. Suomen Uusyrityskeskukset ry on 30 alueellisen uusyrityskeskuksen yhteistoimintajärjestö, jolla on yli 80 palvelupistettä eri puolella Suomea. Uusyrityskeskuksen verkostoon kuuluu myös vuonna 1996 perustettu Naisyrittäjyyskeskus (www.uusyrityskeskus.fi). Uudellamaalla toimiva Naisyrittäjyyskeskus ry tarjoaa henkilökohtaista ja maksutonta neuvontaa yrittäjyyttä suunnitteleville naisille. Työ- ja elinkeinoministeriön rahoittaman 8 Naisyrittäjyyskeskuksen tavoitteena on edistää yrittäjyyttä ja vahvistaa jo toimintansa aloittaneiden yrittäjien yritystoimintaa ja verkostoitumista. Lisäksi Naisyrittäjyyskeskus pyrkii toiminnallaan kannustamaan uusien elinkelpoisten yritysten perustamiseen ja luomaan uusia toimintamalleja, kuten mentorointia, naisyrittäjyyden edistämiseksi. Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskusten yritysneuvonta tarjoaa yritystoimintaan liittyviä asiantuntijapalveluja maaseudun nais- ja perheyrittäjille. Palvelujen avulla yrittäjä voi arvioida, suunnitella ja kehittää yrityksensä toimintaa mm. yrityksen laadun, kannattavuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Maa- ja kotitalousnaisten tarjoavat palveluja muun muassa ruokapalvelu-, matkailu-, elintarvike-, luonnontuote- sekä koti- ja hoivapalvelualojen yrittäjille. Käsi- ja taideteollisuusyhdistysten Taito-yrityspalvelut tarjoavat asiantuntijakonsultointia aloittaville ja jo toimiville käsityöyrityksille. Yrityspalvelujen toiminta on asiakaslähtöistä ja se ottaa huomioon käsityöyrittäjien erikoistarpeet. Konsultointi voi koskea yritysidean kehittämistä, tuotearviointia, hinnoittelua ja kuluttajansuojakysymyksiä. Yritys-Suomi-verkkopalvelun naisyrittäjyysosioon (www.yrityssuomi.fi) on koottu yli 80 julkisen organisaation naisyrittäjille ja yrittäjäksi aikoville naisille tarjoamia kehittämis-, koulutus-, neuvonta-, markkinointi- ym. palveluja. Yksittäisiä palveluja on yli 200. Palvelun hakutoiminto mahdollistaa palveluhaun kunnan, maakunnan tai koko maan käsittävänä. Seudulliset yrityspalvelut on palveluverkosto, joka tarjoaa kehittämispalveluja erityisesti alkaville ja pienille yrityksille sekä yritysneuvontapalveluita. Verkoston keskeiset toimijat ovat kuntien kehittämisorganisaatiot, TE-keskukset, työvoimatoimistot, Finnvera, 8 Naisyrittäjyyskeskuksen toimintaa rahoittavat ja yhteistyökumppaneina toimivat myös opetusministeriö sekä yksityiset yritykset, pankit, vakuutusyhtiöt, liike-elämän järjestöt ja yhteisöt sekä oppilaitokset. 14
uusyrityskeskukset sekä Pro Agria-maaseutukeskukset. Muita palvelutuottajia voivat olla lisäksi teknologiakeskukset, verotoimistot, yrityshautomot sekä muuta yrityspalveluorganisaatiot ja kehittämishankkeet. Naisyrittäjille suunnatut koulutuspalvelut Naisyrittäjiä on koulutettu Suomessa jo useita vuosia. Vuonna 1987 kehitettiin Ladies Business School - koulutusohjelma kauppa- ja teollisuusministeriön aloitteesta. Erityisesti naisyrittäjille ja pk-yritysten tai muiden organisaatioiden esimies- ja johtotehtävissä toimiville naisille suunnattu ohjelma kuuluu TE-keskusten koulutustarjontaan ja siihen on osallistunut jo runsas 600 naisyrittäjää. TE-keskukset järjestävät myös eri tyyppisiä koulutus- ja kehittämisohjelmia yrittäjiksi aikoville ja yrittäjinä jo toimiville naisille. TE-keskukset tarjoavat myös tuotteistettuja asiantuntijapalveluita, jotka on tarkoitettu pk-yritysten elinkaaren eri vaiheisiin. Naisyrittäjyyskeskus ry järjestää infotilaisuuksia, tietoiskuja, kursseja ja neuvontaa, joissa asiantuntijoina, neuvonantajina ja kouluttajina toimivat kokeneet naisyrittäjät. Myös Maa- ja kotitalousnaiset ja Käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen Taito-yrityspalvelut tarjoavat naisyrittäjille suunnattua koulutusta. Rahoituspalvelut Starttirahalla edistetään uuden yritystoiminnan syntymistä ja henkilön työllistymistä turvaamalla yrittäjän toimeentulo sinä aikana, jonka luonteeltaan päätoimisen yritystoiminnan käynnistämisen ja vakiinnuttamisen arvioidaan kestävän. 9 Suomen valtion omistama erityisrahoitusyhtiö Finnvera Oyj tarjoaa sekä alkaville että kasvaville yrityksille monipuolisia rahoituspalveluja, kuten lainoja, takauksia ja vientitakuita. Finnveralla on myös erityisesti naisyrittäjille tarkoitettu laina, naisyrittäjälaina. Naisyrittäjät voivat myös saada lainaa yritystoiminnan käynnistämiseen tai kehittämiseen myös muilta rahoittajilta, kuten pankeilta ja pääomasijoitusyhtiöiltä. Te-keskukset voivat myöntää, tietyin edellytyksin, yrityksille kehittämis- ja investointitukea. Pk-yritykset voivat myös osallistua EU-osarahoitteisiin kehittämishankkeisiin. Mentorointi 9 Starttirahaa kuvataan tarkemmin luvussa 4.4.2 15
Naisyrittäjyyskeskus on kehittänyt ja tuotteistanut yritystoimintaansa aloittavien tueksi mentorointimallin. Mallin kehittämisen lähtökohtana ovat olleet yrittäjien todelliset, käytännönläheiset kehittämistarpeet. Mentorointi perustuu kokemuksen siirtoon, kokeneen yrittäjän ja uuden yrittäjän välillä. Mentorointia on toteutettu Naisyrittäjyyskeskuksessa sekä pari- että ryhmämentorointina. Lisäksi Naisyrittäjyyskeskus on pilotoinut erityistä maahanmuuttajataustaisille naisille suunnattua mentoroinriohjelmaa. Naisyrittäjyyskeskuksen mallin mukaisia mentorointiprojekteja on toteutettu eri puolilla Suomea vuodesta 1998 lähtien. Vuonna 2002 Naisyrittäjäkeskuksen "Yrittäjä auttaa yrittäjää" - toimintatapa sai EU:lta Best Practice-tunnustuksen (www.nyek.fi). Eri puolilla Suomea toimii myös yrityskummeja, jotka ovat kokeneita, eläkkeellä tai edelleen työelämässä olevia elinkeinoelämän asiantuntijoita, jotka tarjoavat osaamistaan yritysten ja kuntien elinkeinotoiminnan kehittämiseen. Vuonna 2000 perustetulla Yrityskummit ry:llä on tänä päivänä jäsenenä yli sata kuntaa tai elinkeinoyhtiötä ja noin 450 yrityskummia. Yrityskummitoiminta on mentorointitoimintaa, jonka tarkoituksena on edistää yhteistyötä ja toimintaverkostojen syntymistä yrittäjyyden, työllisyyden ja kansainvälisen kilpailukyvyn edistämiseksi. Toiminta perustuu kunnan, kummin ja yrittäjän yhteistyöhön ja on yksi laajimmalle levinneistä ja systemaattisimmin organisoiduista mentorimenetelmistä Suomessa. Yrityskummit toimivat verkostona, jolloin on mahdollista hyödyntää useammankin kummin asiantuntemusta. Kummit antavat yrittäjälle käytännön neuvoja, ulkopuolisen arvioita yrityksen toimintaan sekä henkistä tukea (Yrityskummit ry 2002). Verkostoituminen Sosiaaliset verkostot ovat todettu olevan tärkeitä yrittäjyydelle ja henkisen tuen tärkeyttä on korostettu erityisesti naisyrittäjien keskuudessa. Esimerkiksi monilla naisyrittäjyyshankkeilla tuetaan naisyrittäjien verkostoitumista. Naisyrittäjyyskeskus järjestää Network-iltoja, joissa kohtaavat vasta-alkajat ja kokeneet yrittäjät. Käsi- ja taideteollisuusyhdistysten Taito-yrityspalvelut tukevat alueen käsityöyrittäjiä verkostoitumisessa ja markkinoinnissa järjestämällä muun muassa myyntinäyttelyitä ja - tapahtumia sekä yhteisiä messuosallistumisia. Naisten resurssikeskukset toimivat alueillaan naistoimijoiden verkostoja aktivoivana ja koordinoivana tahona. Resurssikeskusten toiminta keskittyy kolmen pilarin ympärille, jotka 16