MoniNainen ja Uudistuva Naisyrittäjyys. Naisyrittäjyyden edistämistyöryhmän loppuraportti

Transkriptio

1 MoniNainen ja Uudistuva Naisyrittäjyys Naisyrittäjyyden edistämistyöryhmän loppuraportti Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 4/2010

2 MoniNainen ja Uudistuva Naisyrittäjyys Naisyrittäjyyden edistämistyöryhmän loppuraportti Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 4/2010

3

4 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 4/2010 Arbets- och näringsministeriets publikationer Arbete och företagsamhet 4/2010 MEE Publications Employment and entrepreneurship 4/2010 Tekijät Författare Authors Julkaisuaika Publiceringstid Date Tammikuu 2010 Naisyrittäjyyden edistämistyöryhmä Toimeksiantaja(t) Uppdragsgivare Commissioned by Puheenjohtaja: työmarkkinaneuvos Teija Felt Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Toimielimen asettamispäivä Organets tillsättningsdatum Date of appointment Julkaisun nimi Titel Title MoniNainen ja Uudistuva Naisyrittäjyys Naisyrittäjyyden edistämistyöryhmän loppurraportti Tiivistelmä Referat Abstract Työministeri Tarja Cronbergin asettaman naisyrittäjyyden edistämistyöryhmän tehtävänä oli selvittää naisyrittäjyyden nykytila ja laatia ehdotuksia naisyrittäjyyden edistämiseksi. Työn lähtökohtana oli pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma ja hallituksen strategia-asiakirjassa 2007 Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmalle linjatut naisyrittäjyyden edistämistavoitteet, joiden mukaan naisyrittäjyyttä tulisi rohkaista turvaamalla erityisrahoituksen riittävyys. Lisäksi työryhmän tehtävänä oli kartoittaa, mitkä asiat edistävät tai estävät naisyrittäjyyden syntyä sekä löytää uusia keinoja naisyrittäjyyden kasvattamiseksi. Erityisen tärkeää on nuorten naisyrittäjien määrän lisääminen ja työnantajayrittäjyyden lisääminen. Työryhmän kärkitavoitteena on edistää naisten yrittäjyyttä uudistamalla yritysympäristöä siten, että ympäristö tukee menestyvää yritystoimintaa ja syntyy uusia työpaikkoja. Kehittämisehdotuksilla pyritään edistämään naisten yritysten kasvua ja kasvuhalukkuutta ja saamaan työelämään lisää nuoria naisyrittäjiä. Tämä edellyttää myös yrittäjyyskasvatuksen ja -koulutuksen vahvistamista. Naisyrittäjät tulee saada nykyistä paremmin mukaan alueellisiin innovaatioverkostoihin ja yrityspalveluja tulee räätälöidä niin, että tunnistetaan yrittäjien ja yrittäjyyden monimuotoisuus ja erilaiset palvelutarpeet. Työryhmän toimenpide-ehdotukset: 1. Turvataan riittävät resurssit ja osaaminen naisyrittäjille suunnattuihin neuvonta-, ohjaus- ja koulutuspalveluihin 2. Valtakunnallistetaan yksinyrittäjäntuki (avustus ensimmäisen työntekijän palkkamenoihin) 3. Vahvistetaan yrittäjyyskasvatusta ja -koulutusta 4. Tuetaan naisyrittäjien työssä jaksamista ja jatkamista sekä työkykyä 5. Laajennetaan julkisen matkailualan pääomasijoitusrahaston toimialaa palvelu- ja luovan yritystoiminnan alalle tai perustetaan palvelualan ja luovien alojen yritystoimintaa rahoittava julkinen pääomasijoitusrahasto 6. Tuetaan meneillään olevia STM:n yrittäjyyden ja perhe-elämän kehittämishankkeita 7. Parannetaan naisyrittäjyyden tilastointia ja toiminnan seurantaa sekä kehitetään naisyrittäjätutkimusta Työ- ja elinkeinoministeriön yhdyshenkilöt: Työllisyys- ja yrittäjyysosasto/teija Felt, p , Anna-Liisa Levonen p Asiasanat Nyckelord Key words naisyrittäjyys, yrittäjä, yritystoiminta, yrittäjyyden ja perhe-elämän yhteensovittaminen ISSN Kokonaissivumäärä Sidoantal Pages 104 ISBN Kieli Språk Language Suomi, finska, finnish Hinta Pris Price 20 Julkaisija Utgivare Published by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Kustantaja Förläggare Sold by Edita Publishing Oy / Ab / Ltd

5

6 Esipuhe Uuden yrityksen Suomessa perustaa entistä useammin nuori ja koulutettu nainen. Naisyrittäjien määrä on kasvanut tällä vuosituhannella tasaisesti. Naisten osuus yrittäjistä on Suomessa eurooppalaisittain korkea. Vuoden 2008 lopussa naisyrittäjiä oli noin Naisissa on vielä paljon yhteiskuntaa hyödyttävää yrittäjäpotentiaalia ja osaamista. Naisyrittäjien määrän kasvu on painottunut lähes kokonaan yksinyrittäjyyteen. Arviolta 80 prosenttia naisten yrityksistä on yritysmuodoltaan toiminimiä. Naisten perustamista yrityksistä useampi on perustettu luoville aloille miesten perustamiin yrityksiin verrattuna. Tulevaisuuden kantavia voimia ovat palvelualat, joilla naisyrittäjät toimivatkin jo nykyisin vahvasti. Naisyrittäjyyden vahvistamiselle on selkeä tilaus Suomen siirtyessä palveluyhteiskuntaan. Naisyrittäjyys ja yritystoiminnassa mukana olevat naiset ovat kansallinen voimavara pyrittäessä vakaaseen taloudelliseen kasvuun. Yritykset ovat haasteellisessa tilanteessa maailmantalouden tilan synkistyttyä. Talouskriisin seurauksena suomalaiseen elinkeinoelämään kohdistuu kovia haasteita. Tavoitteena on tukea naisten menestyvää yritystoimintaa sekä lisätä naisyrittäjien määrää ja naisten työnantajayrittäjyyttä. Kasvua ja uutta yrittäjyyttä etsitään nuorista naisista, alueellisten innovaatioverkostojen hyödyntämisestä sekä naisyrittäjille tarjottavien rahoitus-, neuvonta- ja koulutuspalvelujen kehittämisestä. Tärkeätä on kasvu- ja innovaatiohakuisen yrittäjyyskulttuurin vahvistaminen. Kehittämiskohteita on yrittäjyysosaamisessa, riskinoton ja aloitteellisuuden lisäämisessä sekä yksilöllisen menestyksen tukemisessa. Tärkeällä sijalla ovat myös yrittäjyyden ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Varhaiskasvatuksesta alkava monipuolinen ja toiminnallinen yrittäjyyskasvatus sekä korkeakoulutuksessa hankittu osaaminen lisäävät rohkeutta lähteä yrittäjäksi. Naisten kasvuhakuista yrittäjyyttä tukevan toimintaympäristön ja palvelujen kehittäminen edellyttää naisyrittäjyyden erityistarpeiden sekä yrittäjäkentän monimuotoisuuden tunnistamista. Sukupuolisensitiivistä neuvontaa ja tukea tarvitaan erityisesti alkuvaiheen ohjauksessa sekä siirtymävaiheessa työnantajayrittäjyyteen. Yrityksille työllistämiseen liittyvän tiedon ja tuen suuntaamisessa on hyödynnettävä muun muassa uutta tutkimustietoa. Naisyrittäjien käytettävissä on paljon palveluja, joilla yrittäjät voivat kehittää omaa yritystoimintaansa, mutta tieto niistä ei ole levinnyt riittävästi. Tiedottamista on lisättävä, jotta naisyrittäjät löytävät tarvitsemansa palvelut. Tulevaisuudessa tärkeää on naisyrittäjyyden eri muotojen edistäminen. Olemassa olevaan liikeideaan perustuva yrittäjyys monipuolistuu. Yrittäjätyön ja palkkatyön rajalle kehittyy uudentyyppistä toimintaa. Perinteinen ajattelu yksinään yrittämisestä on saamassa rinnalleen kumppanuusyrittämisen. Näiltä osin voi olla palvelujen kehittämistarpeita, sillä kumppanuusyrittämisen palvelumallit eivät ole vielä kehittyneet.

7

8 Sisällys Esipuhe... 5 Yhteenveto Työryhmän asettaminen ja tehtävät Naisyrittäjyyden määritelmiä Yleistä Naisyrittäjyyden määrittely ja tilastointi Naisyrittäjyyden profiili Yleistä Naisten yrittäjyysaktiivisuus Naisyrittäjyyden edistäminen Yleistä Naisyrittäjyyttä edistävät palvelut ja keskeiset toimijat Neuvontapalvelut Mentorointi, kummitoiminta, vertaistuki ja verkostoituminen Koulutus-, valmennus- ja konsultointipalvelut Yrityshautomot ja jalostamot Omistajanvaihdospalvelut Yrittäjyyskasvatus ja nuorten yrittäjyyden tukeminen Erasmus nuorille yrittäjille Sähköiset palvelut Yrittäjien sijaispalvelu Naisyrittäjien edunvalvonta TEM konsernin yritysrahoitus Yritysrahoitus maaseudun yrityksille Pääomasijoittajat rahoittajina Työryhmän selvitys TE-keskuksittain naisyrittäjyyden edistämiseksi toteutetuista toimenpiteistä Selvitysten tulosten taustaa Naisyrittäjyyshankkeiden rahoitus Alueelliset erot Työryhmän selvitys Naisten resurssikeskusten nykytilasta ja kehittämistarpeista Naisyrittäjyyttä edistävät keskeiset hankkeet ja toimintamallit TEM:n strategiset kehittämishankkeet TYKES

9 7.3 Innovatiivisen kasvuyrittäjyyden edistäminen Naisyrittäjien työhyvinvointi- ja naisyritysten liiketoiminnan kehittäminen -hanke Osuustoiminnallista yrittäjyyttä edistävä hanke Ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus (AKKU) Yrittäjien sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön kehittäminen 65 9 Naisyrittäjyyden moninaisuus Maaseutualueet yritysympäristönä Maahanmuuttajanaisten yrittäjyyden edistäminen Osatyökykyisten ja vammaisten naisten yrittäjyyden edistäminen Naiset pienosuuskunnissa Naisyrittäjyys yrityspolitiikan kansallisissa ja alueellisissa strategioissa Uudistuva naisyrittäjyys työryhmän esitykset Lisää naisia yrittäjiksi ja työnantajiksi Lisää innovaatioita, kasvua ja kansainvälisyyttä Yrittäjyyden ja perhe-elämän yhteensovittaminen Naisyrittäjyyden tilastointi ja tutkimus Naisyrittäjyyden edistämistyöryhmä , toimenpide-esitykset Lähteet Liite 1 Työryhmän toimeksiantoa ja esityksiä kuvaava taulukko Liite 2 Nordia Management muistio Palvelualan pääomasijoitusrahasto naisyrittäjyyden edistämisessä Liite 3 KTM:n työryhmän toimenpide-esitysten seurantataulukko Liite 4 Naisyrittäjyyshankkeiden rahoitus Liite 5 Naisten resurssikeskukset Liite 6 Kuullut asiantuntijat

10 Yhteenveto Työministeri Tarja Cronbergin asettaman naisyrittäjyyden edistämistä koskevan työryhmän tehtävänä oli selvittää naisyrittäjyyden nykytila ja laatia ehdotuksia yrittäjyyden edistämiseksi. Työn lähtökohtana oli pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma ja hallituksen strategia-asiakirjassa 2007 työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmalle linjatut naisyrittäjyyden edistämistavoitteet, joiden mukaan naisyrittäjyyttä tulisi rohkaista turvaamalla erityisrahoituksen riittävyys. Lisäksi työryhmän tehtävänä oli selvittää naisyrittäjyyden nykytila ja kartoittaa, mitkä asiat edistävät tai estävät naisyrittäjyyden syntyä sekä löytää uusia keinoja naisyrittäjyyden kasvattamiseksi. Erityisen tärkeä on nuorten naisyrittäjien määrän lisääminen ja työnantajayrittäjyyden lisääminen. Naisyrittäjien määrä on kasvanut Suomessa tasaisesti 2000-luvulla. Vuoden 2008 lopussa naisyrittäjiä oli noin eli kolmannes kaikista yrittäjistä, mikä on EU-vertailussa suhteellisen korkea osuus. Naisten yritykset toimivat usein kotimaan palvelumarkkinoilla ja asiakkaat koostuvat lähinnä yksityisistä kotitalouksista. Yleisiä toimialoja ovat kauppa, sosiaali- ja terveyspalvelut ja henkilökohtaiset palvelut kuten kampaamot ja kotitalouspalvelut. Luovien alojen yrittäjyys on yleisempää naisilla kuin miehillä. Naisyrittäjät toimivat harvemmin työnantajina kuin miehet. Naisyrittäjyys on tärkeä kansallisen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kannalta. Vaikka naisten osuus yrittäjistä onkin Suomessa eurooppalaisittain korkea, yrittämisen reservissä on kuitenkin paljon potentiaalia ja osaamista. Edistämällä naisyrittäjyyttä voidaan vaikuttaa työllisyyteen sekä parantaa alueellista ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Elinkeinorakenteen muutos ja palveluyrittäjyyden kasvava kysyntä luovat mahdollisuuksia naisten yrittäjyydelle. Jo nyt on näkyvissä sosiaali- ja terveysalan yrittäjyyden kasvu. Myös kotitalouspalveluissa on paljon kasvupotentiaalia. Yrittäjyyden tukeminen liittyy laajapohjaiseen innovaatiopolitiikkaan, jossa korostetaan sosiaalisiin palveluihin liittyviä innovaatioita ja toimintamalleja. Naisilla on ideoita, mutta he eivät ole tottuneet hyödyntämään niitä kaupallisesti. Työryhmän kärkitavoitteena on edistää naisten yrittäjyyttä uudistamalla yritysympäristöä siten, että ympäristö tukee menestyvää yritystoimintaa ja syntyy uusia työpaikkoja. Kehittämisehdotukset kohdennetaan tavoitteisiin, joilla saadaan lisää nuoria naisyrittäjiä ja edistetään naisten yritysten kasvua ja kasvuhalukkuutta. Tämä edellyttää myös yrittäjyyskasvatuksen ja -koulutuksen vahvistamista. Naisyrittäjät tulee saada nykyistä paremmin mukaan alueellisiin innovaatioverkostoihin ja palveluja tulee räätälöidä tunnistaen yrittäjien ja yrittäjyyden monimuotoisuus. Yrittäjyyden ja perhe-elämän yhteensovittamista on helpotettava. Lisäksi on tuettava naisyrittäjien työkykyä, työssä jaksamista ja jatkamista. 9

11 Kehittämistavoitteet ja työryhmän ehdotukset: 1 Lisää naisia yrittäjäksi ja työnantajiksi Turvataan riittävät resurssit ja osaaminen naisyrittäjille (ml. maahanmuuttajat ja muut erityisryhmät) suunnattuihin neuvonta-, ohjaus- ja koulutuspalveluihin Valtakunnallistetaan ja vakiinnutetaan yksinyrittäjäntuki (avustus ensimmäisen työntekijän palkkamenoihin) Vahvistetaan yrittäjyyskasvatusta ja -koulutusta Tuetaan naisyrittäjien työkykyä sekä työssä jaksamista ja jatkamista Yrittäjä haluaa neuvontapalvelut kattavasti yhdestä paikasta helposti. Haasteeseen vastaa seudullisten yrityspalvelujen toimintamalli, jota naisyrittäjyyden kehittämisen näkökulmasta tulee kehittää siten, että neuvonta tunnistaa asiakkaiden palvelutarpeissa sukupuolten välisiä eroja sekä naisyrittäjien moninaisesta kirjosta, kuten erilaisesta kulttuuritaustasta, osatyökykyisyydestä tai vammaisuudesta juontuvia erityisvaateita. Seudullisten yrityspalvelujen verkostossa tulee varmistaa, että seudun palvelutarjonta kattaa naisyrittäjyyden erityiskysymyksiin koulutetut neuvojat, jolloin naisyrittäjillä on mahdollisuus yksilölliseen omiin erityistarpeisiin suunnattuun neuvontaan niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Samalla on kuitenkin huolehdittava, ettei naisille tarjottavaa yritysneuvontaa lokeroida omaksi kokonaisuudekseen, koska eriyttäminen voi johtaa siihen, että esimerkiksi naisten potentiaaliset kasvuyritykset jäävät tunnistamatta ja ilman tukitoimenpiteitä. Yrityksen menestyminen on vahvasti sidoksissa yrittäjän liiketoimintaosaamiseen, joten on tärkeätä tarjota aloittaville yrittäjille liiketoimintaosaamista kehittäviä palveluja. Naisyrittäjien työkykyyn ja työssä jaksamiseen ja jatkamiseen voidaan vaikuttaa positiivisesti parantamalla työterveyshuoltopalvelujen saatavuutta ja korvattavuutta sekä kehittämällä työterveyshuoltoa vastaamaan entistä paremmin naisyrittäjien tarpeita. Naisyrittäjien työssä jaksamista palvelee yrittäjien työterveysmalli, jota kehitetään toimivaksi käytännöksi. Yksinyrittäjäntuki on osoittautunut toimivaksi menettelyksi rohkaista naisyrittäjiä työnantajayrittäjyyteen. Tuen valtakunnallistaminen käynnissä olevan kokeilun aikana ja vakinaistaminen vuoden 2012 alusta on erittäin tärkeää naisten työnantajayrittäjyyden kasvun näkökulmasta. Työnantajaksi ryhtyminen vaatii lisäksi tehokasta neuvontaa ja alkuvaiheen ohjausta. Työnantajana toiminen edellyttää osaamista, jota voidaan kartuttaa naisyrittäjille suunnatussa koulutuksessa. Yrittäjyyskasvatuksella lisätään myönteisiä asenteita, kehitetään yrittäjyyteen liittyviä tietoja ja taitoja, saadaan aikaan uutta yrittäjyyttä, kehitetään yrittäjien ja yrityksissä olevan henkilöstön osaamista sekä yrittäjämäistä toimintatapaa. Yrittäjyyskasvatus perustuu elinikäiseen oppimiseen ja verkostomaiseen toimintatapaan. Tavoitteena on yrittäjämäisen asenteen vahvistuminen ja yrittäjyyden 10

12 houkuttelevuuden lisääntyminen yhtenä uravaihtoehtona. Yrittäjyyden vahvistaminen kattaa koko koulutusjärjestelmän. Kansantalouden kannalta on tärkeätä, että naisten osaaminen ja innovaatiot onnistutaan jalostamaan entistä tehokkaammin maailmalle. Kun yrittäjyyden koko kasvupotentiaali saadaan käyttöön, syntyy toimiva ja aktiivinen alkavien yritysten kriittinen massa, joka toimii alustana kasvuhakuisille edelläkävijäyrityksille. Huomattavaa on, että kasvuyrittäjyys ei ole toimialasidonnaista, vaan potentiaalia on kaikilla toimialoilla ja kaikkien kokoluokkien yrityksissä. Keskeiset menestystekijät ovat innovatiivisuus ja edelläkävijyyden tavoittelu. 2 Lisää innovaatioita, kasvua ja kansainvälisyyttä Laajennetaan julkisen matkailualan pääomasijoitusrahaston toimialaa palvelu- ja luovan yritystoiminnan alalle tai Perustetaan palvelualan ja luovien alojen yritystoimintaa rahoittava julkinen pääomasijoitusrahasto Palvelusektorin pienille ja keskisuurille yrityksille suunnatun julkisen pääomasijoitusrahaston, palvelurahaston, perustamiselle on olemassa selkeä tarve. Pkyrityksille tarkoitettu, kärsivällistä sijoituspolitiikkaa harjoittava julkinen palvelurahasto toimisi siemenrahoituksen ja täysin markkinaehtoisen sijoitustoiminnan välisellä alueella kuin myös uudenlaista palvelua tai palvelukonseptia kehittävien yritysten kehittäjänä ja sijoittajana. Perustettava palvelurahasto voi olla erillinen rahasto tai se voi olla jo toimintansa vakiinnuttaneen toimijan toimialan laajennus. Palvelurahaston oman pääomaehtoisen rahoituksen täydentäjäksi tarvitaan kohdeyrityksiin myös yksityisiä pääomasijoittajia, joiden kanssa rahoitus syndikoidaan. On erityisen toivottavaa, että julkisen palvelurahaston sijoitus kannustaa yksityisiä sijoittajia sijoittamaan entistä enemmän myös palvelualojen yrityksiin. Verokannusteet yksityisten sijoittajien kannustamiseksi olisivatkin nyt tärkeitä saada käyntiin, jotta yhä kasvavalle palvelusektorille saataisiin kannustettua myös yksityisiä henkilöitä sijoittajiksi täydentämään julkista sijoitustoimintaa. Korkeakoulujen teknologian ja osaamisen siirtoa yritystoimintaan on tehostettava. Korkeakouluissa on runsaasti potentiaalia hyvien ideoiden synnyttämisessä, mutta hyvät keksinnöt ja ideat eivät kaupallistu yleensä yksin niiden kehittäjän voimin. Innovaatioiden synnyttäminen vaatii osaamista ja resursseja esimerkiksi patentoinnin ja lisensoinnin osalta. Vaihtoehtona voi olla myös uuden yrityksen perustaminen yritystoiminnan ammattilaisten kanssa, mikä vaatii osaamista. 3. Yrittäjyyden ja perhe-elämän yhteensovittaminen Tuetaan meneillään olevia STM:n yrittäjyyden ja perhe-elämän kehittämishankkeita 10 11

13 Vanhemmuudesta aiheutuvat kulut sekä työn ja perheen yhteensovittaminen vaikeuttavat erityisesti naisyrittäjien toimintaa. Perhevapaita käsittelevän työryhmän tulee saada aikaiseksi ratkaisu, joka yhteisvastuullisesti ja laajalta veropohjalta kattaa vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset. Naisvaltaisia aloja rasittaa esimerkiksi raskauden aikaisista poissaoloista aiheutuvat kustannukset. Raskaudesta johtuvat poissaolot tulisi voida laskea yhteen siten, että omavastuu tulisi otettavaksi vain kerran raskauden aikana. Yksityisen elinkeinonharjoittajan lapsen sairastuessa hoidon järjestäminen on välttämätöntä, koska yrittäjällä ei ole useinkaan mahdollista jäädä pois työstä. STM:n yrittäjien sosiaaliturvan kehittämistä käsitellyt työryhmä esitti muistiossaan (Yrittäjät työryhmä, STM 2009:39), että sairaan lapsen hoitokulujen verovähennysoikeus laajennettaisiin koskemaan yksityisiä elinkeinonharjoittajia. 4. Naisyrittäjyyden tilastointi ja tutkimus Kehitetään naisyrittäjyyden tilastointia ja toiminnan seurantaa sekä naisyrittäjätutkimusta Tarvitaan yhtenäisiin määrittelyihin perustuvaa tietopohjaa, koska tilastoaineiston puute vaikeuttaa naisyrittäjyyden kehittämis- ja tutkimustoimintaa. 12

14 1 Työryhmän asettaminen ja tehtävät Työministeri Tarja Cronberg asettaman naisyrittäjyyden edistämistä koskevan työryhmän tehtävänä oli selvittää naisyrittäjyyden nykytila ja laatia ehdotuksia naisyrittäjyyden edistämiseksi. Työryhmän työn lähtökohtana oli pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma ja hallituksen strategia-asiakirjassa 2007 työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmalle linjatut naisyrittäjyyden edistämistavoitteet, joiden mukaan naisyrittäjyyttä tulisi rohkaista turvaamalla erityisrahoituksen riittävyys ja seuraamalla naisyrittäjyyden edistämistä käsitelleen työryhmän (KTM 05/2005) esittämien toimenpide-ehdotusten toteutumista. Lisäksi työryhmän tehtävänä oli selvittää naisyrittäjyyden nykytila ja kartoittaa, mitkä asiat edistävät tai estävät naisyrittäjyyden syntyä sekä löytää uusia keinoja naisyrittäjyyden kasvattamiseksi. Erityisen tärkeä on nuorten naisyrittäjien määrän lisääminen ja työnantajayrittäjyyden lisääminen. Työryhmän toimeksianto sisälsi seuraavat tehtäväkokonaisuudet: 1. Naisyrittäjyyden edistämiseksi toteutetut toimenpiteet TE-keskusalueittain. Tulee myös kartoittaa naisyrittäjyyden edistämistoiminnan ja -hankkeiden julkisen rahoituksen määrä ja rahoituslähteet. 2. On kartoitettava naisyrittäjyyden rahoituksen kehittämisen tarpeet sekä se, kuinka pääomasijoittajia voitaisiin houkutella naisyrittäjien tukijoiksi. 3. Naisten resurssikeskuksien toiminnan tulokset ja niiden tämän hetkinen toiminnallinen ja rahoituksellinen tilanne sekä tarvittavat toimenpiteet toiminnan kehittämiseksi. 4. Naisyrittäjyyden edistämisen kytkeminen yrityspolitiikan kansallisiin ja alueellisiin strategioihin sekä alueellisiin ja kansallisiin verkostoihin huomioiden uudistuneen työ- ja elinkeinohallinnon mahdollisuudet. 5. Naisyrittäjyyden aseman vahvistaminen Yritys Suomi -palvelujärjestelmän kehittämisessä ja naisyrittäjyyden edistämisen voimavarojen ja toiminnan kytkeminen osaksi Yritys Suomi -palvelujärjestelmää. 6. Toimenpiteet, jotka rohkaisevat yksinyrittäjien kehittymistä työnantajayrityksiksi; kuinka sijaispalvelujärjestelmä ja ensimmäisen työntekijän palkkauksen tukimalli toimivat naisyrittäjyyden tukena. 7. Nuorten naisten yrittäjyyden tukeminen; siihen liittyen tulee selvittää perheen ja työn yhdistämistä naisyrittäjän näkökulmasta sekä vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten (vanhempainvapaat, sairaan lapsen hoito) vaikutuksia naisyrittäjyyteen. 8. Naisyrittäjien sosiaaliturvassa piilevien kannustinloukkojen selvittäminen ja mahdollisten muutosehdotusten esittäminen sosiaaliturvan uudistamiskomitealle (SATA-komitea)

15 9. Naisten yrittäjyyskoulutuksen ja sen tarkoituksenmukaisuuden arviointi ja sitä koskevien mahdollisten muutosesitysten tekeminen aikuiskoulutuksen uudistusta valmistelevalle johtoryhmälle (AKKU-ryhmä). 10. Naisyrittäjyyden erityisryhmien tarpeiden tarkastelu, erityisesti maahanmuuttajanaiset. Työryhmän tehtävänä on miettiä, tarvitaanko erityisiä instrumentteja maahanmuuttajanaisten yrittäjyyden kehittämiseksi. Sen osana tulee tarkastella, miten kotoutumisohjelmissa toteutuu yrittäjyyskasvatus ja kannustus yrittäjyyteen sekä arvioida informaatio- ja neuvontapalvelujen toimivuutta. Työryhmän puheenjohtajaksi nimitettiin työmarkkinaneuvos Teija Felt työ- ja elinkeinoministeriöstä. Työryhmän jäseniksi nimitettiin kaupallinen neuvos Marjaana Aarnikka työ- ja elinkeinoministeriöstä, neuvotteleva virkamies Jarmo Palm työ- ja elinkeinoministeriöstä, projektipäällikkö Tuulikki Laine-Kangas työ- ja elinkeinoministeriöstä, ylitarkastaja Kari Alanko työ- ja elinkeinoministeriöstä, opetusneuvos Jussi Pihkala opetusministeriöstä, hallitusneuvos Esko Salo sosiaali- ja terveysministeriöstä, yritysneuvoja ja toimialapäällikkö Riitta Kettunen Etelä-Savon TE-keskuksesta, apulaisaluejohtaja Seija Leppänen Finnvera Oyj:n Joensuun aluekonttorista, professori Anne Kovalainen Turun kauppakorkeakoulusta, toiminnanjohtaja Eppie Eloranta TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:stä, toimitusjohtaja Leena Teräs SINNI voimavarakeskus Oy:stä, puheenjohtaja Kaarina Jokinen Yrittäjänaisten Keskusliitto ry:stä, toimitusjohtaja Ritva Nyberg Naisyrittäjyyskeskus ry:stä, toiminnanjohtaja Sanna Lento-Kemppi Etelä-Karjalan maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksesta, yritysneuvoja Pirjo Kuusela Kotkan-Haminan seudun kehittämisyhtiö Cursor Oy:stä ja toimitusjohtaja Timo Onnela Helsingin Uusyrityskeskus ry:stä. Työryhmän sihteereiksi nimitettiin neuvotteleva virkamies Marja Taskinen työ- ja elinkeinoministeriöstä ja ylitarkastaja Natalia Härkin työ- ja elinkeinoministeriöstä. Työryhmän päätöksin kokoonpanoa on muutettu seuraavasti: Naisyrittäjyyskeskus ry:n toimitusjohtaja Ritva Nyberg siirtyessä eläkkeelle toimitusjohtaja Taru Päivike tuli työryhmän jäseneksi huhtikuussa Syyskuussa 2008 asiantuntijajäseneksi nimitettiin Suomen naisresurssikeskusten yhdistyksen puheenjohtaja Marja- Leena Haataja. Lisäksi työryhmässä ovat toimineet yritysneuvoja Kristiina Kuparinen Kotkan-Haminan seudun kehittämisyhtiö Cursor Oy:stä, yritysneuvoja Katariina Rantanen YritysHelsingistä sekä erikoissuunnittelija Pertti Linkola työ- ja elinkeinoministeriöstä. Työryhmän väliraportin on kirjoittanut projektisuunnittelija Iina Leporanta ja loppuraportin suunnittelija Marianne Toiskallio yhteistyössä työryhmän kanssa. Työryhmä on kuullut kokouksissa 18 asiantuntijaa työryhmän toimeksiannon eri osa-alueilta. Asiantuntijaluettelo on liitteessä 6. Lisäksi sihteeristö on ollut yhteydessä nuorten naisten yrittäjyyttä edistävien sekä osatyökykyisten ja vammaisten yrittäjyyttä edistävien tahojen asiantuntijoihin. 14

16 Työryhmä asetettiin toimikaudeksi , jonka aikana se kokoontui 13 kertaa tehdyllä päätöksellä työryhmän toimikautta jatkettiin asti. Jatkokauden aikana työryhmä kokoontui kolme kertaa. Työryhmä järjesti kolme Naisyrittäjyysfoorumia. Ensimmäisen pidetyn Naisyrittäjyys tänään ja huomenna -foorumin keskeisimmät teemat olivat työryhmän väliraportti, johtajuus, yritystoiminnan rahoitus ja pääomasijoittaminen. Toisessa pidetyssä Uudistuva naisyrittäjyys -foorumissa keskeiset teemat olivat naisyrittäjyyden edistämistyöryhmän kehittämislinjaukset ja alustavat toimenpide-esitykset, yksinyrittäjyydestä työnantajayrittäjäksi, naisyrittäjien työhyvinvointi, mentorointi ja yrityskummit naisyrittäjyyden edistäjinä. Naisyrittäjyyden edistämistyöryhmän loppuseminaarissa MoniNainen ja Uudistuva Naisyrittäjyys esiteltiin työryhmän toimenpide-esitykset. Työryhmä teki selvityksen vuosina toteutetuista naisyrittäjyyttä edistävistä hankkeista ja niiden rahoituksesta TE-keskusalueittain sekä kartoituksen naisyrittäjien ja naisyrittäjyyttä edistävien tahojen näkemyksistä ja tarvittavista kehittämistoimista. Selvitysten tulokset on raportoitu työryhmän väliraportissa Naisyrittäjyys tänään ja huomenna. Väliraportti löytyy sähköisesti osoitteesta: julkaisut muut julkaisut ja raportit Naisyrittäjyyden edistämistyöryhmän väliraportti

17 2 Naisyrittäjyyden määritelmiä 2.1 Yleistä Naisyrittäjyydelle ei ole virallista määritelmää ja tämän vuoksi naisyrittäjyys määritellään eri tavalla eri yhteyksissä. Naisyrittäjyyden määrittely on tärkeää, jotta eri tahot voivat omassa toiminnassaan tuoda esille naisyrittäjyyden kannalta olennaisia seikkoja. Määritelmien lukuisuuden ja eriperustaisen tilastoinnin vuoksi on vaikea saada naisyrittäjyydestä yhtenäistä kuvaa helposti. Erilaisista tiedonkeruutavoista johtuen tilastoja on vaikea verrata toisiinsa. Myös EU:n alueella on tuotu esiin maailmanlaajuisena ongelmana tiedonkeruun ja sen raportoinnin erilaisuus. Kaiken kaikkiaan naisyrittäjyyden tilanteesta voidaan sanoa hyvin vähän, sillä naisyrittäjyyttä on tutkittu vain noin 30 vuotta. (Kyrö & Torikka 2002,18,64.) Tarvetta on mm. siihen, että tilastojen ja raporttien avulla on mahdollista säännöllisesti, kattavasti sekä pitkäjänteisesti arvioida ja kehittää naisyrittäjyyden toteutumista ja kehitystä. 2.2 Naisyrittäjyyden määrittely ja tilastointi Yrittäjyyden määrittämistä lähestytään monesta eri näkökulmasta. Määrittäminen voi liittyä esimerkiksi liiketoimintaan, yritystoiminnan käynnistämiseen, omistamiseen ja johtamiseen tai yrittäjään näiden toimintojen käynnistäjänä ja toteuttajana. Lähtökohtana on yrittäjän ja liiketoiminnan välinen suhde ja siihen liittyvät prosessit ja toimijat. Nykyisissä yrittäjyyden määrittelypyrkimyksissä painotetaan uuden liiketoiminnan synnyttämistä ja omistamista, ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien havaitsemista, voimavarojen yhdistämistä innovoimaan, uutta synnyttävään toimintaan sekä näihin liittyvään kasvuun ja riskinottoon. (Kyrö & Torikka 2002, ) Tilastokeskuksen mukaan yrityksellä tarkoitetaan yhden tai usean henkilön yhdessä harjoittamaa taloudellista toimintaa, joka tähtää kannattavaan tulokseen. Yrityksiä ovat ammatin- ja liikkeenharjoittajat, jotka toimivat omalla nimellä tai rekisteröidyllä toiminimellä ja oikeushenkilöt (esim. osakeyhtiö, osuuskunta, säästöpankki, taloudellinen yhdistys ja avoin yhtiö) sekä julkiset rahoituslaitokset ja valtion liikelaitokset. Työvoimatilastossa yrittäjä on itsensä työllistävä henkilö, jolla voi olla työntekijöitä. Hän johtaa itse tai puolisonsa kanssa omaa yritystään, maatilaa tai vuokrattua tilaa, tai harjoittaa ammattia tai toimii nk. freelancerina. Yrittäjä työskentelee omalla riskillään ansaitakseen toimeentulonsa. Yrittäjän perheen jäsen voi toimia yrityksessä joko palkallisena tai palkattomana työntekijänä ja jos hän toimii muussa roolissa kuin pelkästään työntekijänä, hänet luokitellaan yrittäjäksi. Työttömyysturvalaissa (1290/2002) yrittäjäksi määritellään henkilö, joka päätointaan varten on velvollinen ottamaan yrittäjien eläkevakuutuksen (YEL) tai maatalousyrittäjien maatalouden eläkevakuutuksen (MYEL). Yrittäjäksi katsotaan myös 16

18 yrityksen osaomistaja. Osaomistajana pidetään henkilöä, joka työskentelee johtavassa asemassa yrityksessä tai yhteisössä, jossa hänellä itsellään on vähintään 15 prosenttia tai hänen perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään 30 prosenttia osakepääomasta, äänivallasta tai muusta määräämisvallasta. Lisäksi osaomistajana pidetään henkilöä, joka ei ole johtavassa asemassa, mutta työskentelee yrityksessä tai yhteisössä, jossa hänellä itsellään tai hänen perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään puolet osakepääomasta, äänivallasta tai muusta määräämisvallasta. Finnvera Oyj:n määritelmän mukaan naisyrittäjyys on eri yhtiömuotojen kohdalla määritetty seuraavasti: yksityinen elinkeinonharjoittaja on nainen, avoimessa yhtiössä vähintään puolet yhtiömiehistä on naisia sekä yli puolet yhtiöpanoksista naisten sijoittamia, kommandiittiyhtiössä vähintään puolet vastuunalaisista yhtiömiehistä on naisia ja yli puolet vastuunalaisten yhtiömiesten yhtiöpanoksista on naisten sijoittamia, osakeyhtiössä yli 50 prosentin yhtiön osakkeista ja niiden tuottamasta äänimäärästä on naisilla, yksi naispuolisista omistajista johtaa yritystä päätoimisesti. Työryhmä on pohjannut tarkastelunsa KTM:n naisyrittäjyyden edistämistyöryhmän (KTM Julkaisuja 11/2005, 21) määritelmään, jonka mukaan naisyrittäjyydellä tarkoitetaan naisen tai naisten perustamaa yritystä tai/ja yritystä, joissa naisilla on yli 50 prosentin omistus tai/ja joissa nainen on johtajana. Yrittäjyyttä kuvaavien tilastojen tuottamisessa merkittävimmät hyödynnettävät rekisterit ja tietolähteet ovat verohallinnon rekisterit; ennakkoperintä-, arvonlisävero- ja työnantajarekisteri sekä patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämä Kaupparekisteri. (Kyrö & Torikka 2002, 22.) KTM:n raportissa on esitelty miten eri tilastoissa, rekistereissä ja tutkimuksissa määritellään yrittäjyys ja samalla myös naisyrittäjyys. (KTM Julkaisuja 11/2005, ) Vuonna 2002 Suomen naisyrittäjyyden tiedonkeruun kehittäminen -raportissa kartoitettiin keinoja naisten yritystoimintaa koskevan tilastoinnin kehittämiseksi. Yleisesti ottaen Pohjoismaissa, Norjaa lukuun ottamatta, tilastot pyritään jaottelemaan sukupuolten mukaisesti. Selvityksen tulosten perusteella Suomessa tilastojen tuottamisessa ja saatavuudessa ilmenee puutteita suhteessa joihinkin vertailumaihin. Tiedonkeruun kehittämiseksi naisyrittäjyyden edistämistyöryhmä teki toimenpide-ehdotuksia jatkotoimenpiteiksi vuonna (Kyrö & Torikka, 2002, ) Työryhmän ehdotus tilastoinnin kehittämiseksi ei ole toteutunut. Tämän vuoksi TEM:n naisyrittäjyyden työryhmä pitää tärkeänä naisyrittäjyyden tilastoinnista ja seurannasta vastaavan työryhmän perustamista, joka arvioisi myös naisyrittäjyyden tutkimustarpeita

19 3 Naisyrittäjyyden profiili 3.1 Yleistä Naisyrittäjien määrä on kasvanut Suomessa tasaisesti 2000-luvulla. Myönteistä on, että kaikista uusista yrittäjistä moni on nainen. Vuoden 2008 lopussa naisyrittäjiä oli noin eli kolmannes kaikista yrittäjistä. Edelliseen vuoteen verrattuna naisyrittäjien lukumäärä on kasvanut viidellä tuhannella. Toimialoittain tarkasteltuna naisyrittäjien määrä on kasvanut vähittäiskaupassa sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnassa, joissa naisyrittäjiä on jo yli puolet yrittäjistä. Sosiaalipalvelujen osalta verotuksen kotitalousvähennys on edistänyt yksityisen kodinhoitopalveluja tuottavan yritystoiminnan kasvua. Maataloudessa tapahtunutta yrittäjien määrän vähenemistä korvaa naisyrittäjien määrän kasvu muussa yrittäjätoiminnassa. Vuonna 2007 naisten yrityksistä noin 90 prosenttia toimi kaupan alalla ja muilla palvelualoilla. Jalostusaloilla (teollisuus, energiahuolto ja rakentaminen) ja alkutuotannossa yrityksistä toimi vain 10 prosenttia. Naisten yleisiä toimialoja ovat kauppa, sosiaali- ja terveyspalvelut ja henkilökohtaiset palvelut kuten kampaamot ja kotitalouspalvelut. (TEM 2008, 86,89; 2009a, 103, ,111.) Naisten perustamista yrityksistä useampi on perustettu luoville aloille (taidealat, kulttuurialat, viestintä, design, mainonta, viihdealat ja käsityöalat) miesten perustamiin yrityksiin verrattuna. (GEM 2009, 5.) Taulukko 1. Naisyrittäjien määrä ja osuus kaikista yrittäjistä (pois lukien alkutuotanto ja yrittäjäperheenjäsenet) päätoimialoittain Naisyrittäjiä, lkm Osuus kaikista yrittäjistä, % Henkilökohtaiset palvelut ,1 Liike-elämän palvelut ,8 Vähittäiskauppa ,9 Terveyspalvelut ,7 Sosiaalipalvelut ,1 Majoitus- ja ravitsemistoiminta ,5 Kulutustavarateollisuus ,5 Kiinteistöpalvelut ja siivous ,4 Kuljetus ,4 Tukkukauppa ja agentuuritoiminta ,8 Rakentaminen ,8 Koulutus ,4 Erittelemätön teollisuus ,4 Erittelemättömät palvelualat ,1 Yhteensä ,9 Lähde: Yrittäjyyskatsaus

20 Kun alkutuotantoa ja avustavia perheenjäseniä ei oteta lukuun, noin 30 prosenttia naisyrittäjistä toimii Uudellamaalla suurissa asutuskeskuksissa. Alueellisesti tarkasteltuna naisten osuus yrittäjistä on keskimääräistä korkeampaa monissa Itä- Suomen maakunnissa: Kainuussa, Etelä-Karjalassa, Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa sekä ruotsinkielisillä seuduilla Pohjanmaan rannikolla ja Ahvenanmaalla. (TEM 2008, 93; 2009a, 108.) Uudet naisyrittäjät ovat keskimäärin paremmin koulutettuja kuin pitkään toimineet yrittäjät. Koulutustason nousu ei siten vähennä naisten halukkuutta ryhtyä yrittäjiksi. Nuoret koulutetut naiset näkevät yrittäjyyden kiinnostavana uramahdollisuutena. Vuonna 2007 aikuisväestöön kuuluvista naisista viisi prosenttia oli perustamassa tai juuri perustanut oman yrityksen. Naisilla yrittäjiksi ryhtyminen on yleisintä palvelualan koulutuksen saaneilla. Naisvaltaisia palvelualan toimialoja ovat fysioterapia ja muu terveyspalvelu, johon tilastoituu ammatinharjoittajina toimivia naisyrittäjiä, kuten jalkojenhoitajia, kuntohoitajia, puheterapeutteja sekä sairaan- ja terveydenhoitajia. Naisten yritykset ovat usein palvelualoilla toimivia pieniä toiminimimuotoisia yrityksiä, joiden perustaminen ei vaadi suurta pääomapanosta. Noin 70 prosenttia naisyrittäjistä toimii yksinyrittäjinä, kun vastaava luku miehillä on alle 60 prosenttia. (TEM 2008, 91; 2009a, 106,107,112.) Suomalaisilla naisyrittäjillä on usein takanaan pitkä ura palkkatyössä ennen yrittäjäksi ryhtymistä ja monilla heistä liikeidea liittyi koulutuksella hankittuun ammattitaitoon ja aikaisempiin työtehtäviin. Iältään naisyrittäjät ovat keskimäärin nuorempia kuin miesyrittäjät. Lähes viidennes naisyrittäjistä on alle 35-vuotiaita. Kansainvälisissä vertailuissa naisyrittäjät ovat Suomessa hieman iäkkäämpiä kuin naisyrittäjät EU:ssa keskimäärin. (TEM 2008, ) Korkeasta koulutuksestaan huolimatta naisyrittäjät toimivat harvemmin työnantajina kuin miehet. Erot miesten ja naisten työnantajina toimimisessa kasvuyrittäjyydessä johtuvat erilaisista toimialoista ja niiden taustalla olevista toimintaedellytyksistä. Pienet ravitsemisliikkeet ja henkilökohtaisia palveluita tuottavat yritykset työllistävät yrittäjän itsensä, mutta niiden toimintaedellytykset eivät monesti tarjoa kasvupotentiaalia. Naisten yritykset toimivat usein kotimaan palvelumarkkinoilla ja asiakkaat koostuvat lähinnä yksityisistä kotitalouksista. Ruotsalaisten tutkimusten mukaan naiset työskentelevät usein julkisella sektorilla, jolloin heillä on vähemmän yrittämiseen tarvittavia esikuvia, tukihenkilöitä ja verkostoja sekä heille on usein kertynyt vähemmän pääomaa yrityksen kasvua tukemaan. Tutkimusten johtopäätöksenä on ollut se, että kasvaakseen naisten yritykset tarvitsevat enemmän ulkopuolista rahoitusta. (TEM 2008, 92-93; 2009a, ) Naisten vetämistä yrityksistä osakeyhtiötä oli 11 prosenttia. Yli kymmenen työntekijää työllistäviä yrityksiä on vain neljä prosenttia naisten yrityksistä. Toimialoittain naisten kasvuyritykset painottuvat kaupan toimialoille, liike-elämän palvelualoille ja yksityisiin hyvinvointipalveluihin. Näiden toimialojen osuus naisten nopean kasvun yrityksistä on kaksi kolmasosaa. (TEM 2009a, 110,112.) 18 19

21 Kuvio 1. Naisten työnantaja- ja yksinyrittäjien määrän kehitys vuosina , 1000 yrittäjää henkeä 70 Työnantajayritykset 60 Yksinyrittäjät Lähde: Yrittäjyyskatsaus Yritystoiminnan voimakas jakautuminen nais- ja miesvaltaisiin toimialoihin on tasaantumassa, sillä naisyrittäjien määrä ja osuus yrittäjistä on kasvussa esimerkiksi kiinteistö- ja liike-elämän palveluissa, kustannustoiminnassa sekä kuljetuksen toimialoilla. (TEM 2008, 90.) Global Entrepreneurship Monitor1 (GEM) -tutkimuksen (2009) mukaan Suomessa on kyetty luomaan vakaa ja ennustettava liiketoimintaympäristö, joka ei kuitenkaan näytä edistävän kunnianhimoista, kasvuhakuista ja innovatiivista yrittäjyyttä. Varhaisvaiheen ja vakiintuneiden yrittäjien kasvuhakuisuus ja voimakkaan innovatiivinen uusi yritystoiminta on Suomessa edelleen suhteellisen vähäistä. (GEM 2009, 6-8.) Nuorilla naisilla ja miehillä on selvästi ikääntyneitä enemmän haluja kasvattaa yritystoimintaansa Akolan, Heinosen, Kovalaisen ja Suvannon tutkimuksen tulosten mukaan. Toisaalta yritystoiminta on nuorilla kaikkein pienintä, joten tutkijoiden mukaan kasvun varaa myös on (Akola, Heinonen, Kovalainen, Suvanto 2008, 111). Vuodesta 2001 maahanmuuttajataustaisten yrittäjien määrä Suomessa on kaksinkertaistunut. Etenkin naiset ovat aktivoituneet ja vastaavat noin 29 prosenttia 1 Kansainvälinen GEM-tutkimus (2009) vertailee yrittäjyysaktiivisuutta 42 maan välillä. Tutkimuksen mittareina ovat alkuvaiheen yrittäjyysaktiivisuus ja vakiintunut yrittäjyys. Alkuvaiheen yrittäjyyttä ja vakiintunutta yrittäjyyttä kuvaavat kolmas mittari, kokonaisyrittäjyysaktiivisuus. Tutkimusta varten haastatellaan Suomessa vuosittain noin 2000 henkilöä sekä noin 50 asiantuntijaa. Tutkimuksen kohderyhmänä on vuotiaat henkilöt. Yrittäjyysaktiivisuus määritellään niiden henkilöiden osuutena työikäisestä aikuisväestöstä ( vuotiaat), jotka joko aktiivisesti ovat perustamassa omaa yritystä tai toimivat yrittäjänä omassa, uudessa yrityksessä. 2 Akola Heinonen Kovalainen Suvanto (2008): Yrittäjyys valintana työuran eri vaiheissa tarkastelussa nuoret ja ikääntyneet tutkimuksessa tarkasteltiin yrittäjyyttä yksilön työuran osana nuorten ( vuotiaat) ja ikääntyneiden (55 vuotta täyttäneet) keskuudessa. Tutkimuksessa analysoitiin nuorten ja ikääntyneiden erilaisia siirtymiä yrittäjyyteen ja siitä pois, palkkatyön ja yrittäjyyden vuorottelua ja peräkkäisyyttä heidän työurallaan sekä heidän motiiveitaan ja kokemuksiaan yrittäjänä toimimisesta. Tutkimuksen aineisto koostuu useista, eri kohdejoukkoihin suunnatuista kyselytutkimusaineistoista sekä laajasta Tilastokeskuksen työssäkäynnin pitkittäistilastosta vuosilta

22 maahanmuuttajayrittäjistä. Maahanmuuttajataustaisten naisten yritykset vastaavat profiililtaan eli toimialajakaumaltaan ja yrityskooltaan kaikkia naisten yrityksiä. (TEM 2008, ; TEM 2009; 111.) Maahanmuuttajien yritykset keskittyvät palvelualoille. Tukku- ja vähittäiskaupan osuus yrityksistä on lähes 30 prosenttia. Yrityksiä on paljon myös liike-elämän palveluissa sekä majoitus- ja ravitsemisalalla: maassamme joka kymmenes majoitus- ja ravitsemisalan yritys on maahanmuuttajien omistama. Alan liikevaihdosta he vastaavat kuitenkin alle kolmesta prosentista, sillä toimiala on suurten hotelli- ja ravintolaketjujen hallinnassa. Kasvavia toimialoja ovat kauppa, rakentaminen, tavarakuljetus ja erilaiset henkilökohtaiset palvelut. Vaikka suurin osa maahanmuuttajien yritystoiminnasta on yksin- ja mikroyrittäjyyttä, maahanmuuttajayrittäjät muodostavat erittäin heterogeeniseen ryhmän, jonka kulttuurinen, kielellinen ja sosioekonominen tausta vaihtelee suuresti. (KTM 2007.) Virolaisten ja venäläisten omistamia naisten yrityksiä oli 35 prosenttia ja aasialaisten hallussa oli lähes 30 prosenttia yrityksistä. (TEM 2009a,111.) Kaiken kaikkiaan Suomessa toimii noin maahanmuuttajayritystä, mikä on vajaat kolme prosenttia koko yrityskannasta. Ne työllistävät noin työntekijää (TEM 2008,120). Kuvio 2. Toimintansa aloittaneiden naisten yritykset toimialoittain 3 vuonna 2007 (esimerkkivuosina , prosenttia yrityksistä, PRH, verohallinto ja Pekka Lith) Henkilöpalvelut 26,2 Liike-elämän palvelut 20,2 Sosiaali- ja terveyspalvelut Kauppa 15,3 16,2 Jalostusalat 8,3 Majoitus- ja ravitsemisala Muut palvelualat 6,3 5,8 Alkutuotanto 1,7 Lähde: Yrittäjyyskatsaus Prosenttia Työryhmä kuuli Vates-säätiötä maaliskuussa Tällöin Vates-säätiöltä saatujen tietojen mukaan kaikista osatyökykyisistä yrittäjistä yksittäisinä suurimpina 3 Kuviossa muita palvelualoja edustavat kuljetus ja tietoliikenne, kiinteistöpalvelut, rahoitustoiminta ja koulutus

23 yrittäjäryhminä ovat näkövammaiset ja liikuntavammaiset. Suuri osa liikuntavammaisista toimii freelancereina, kielen kääntämisen tai IT-alan tehtävissä. Osatyökykyiset toimivat yrittäjinä useimmiten taide-, kulttuuri- ja käsityön sekä tietotyöntehtävissä, monet kotona etätyötä tehden. Yritykset työllistävät pääosin yrittäjän itsensä, jolloin yritysmuotona on toiminimi. Jotkut näistä yrityksistä toimivat yhteisissä verkostoissa. Näkövammaisten keskusliitto arvioi työryhmälle syyskuussa 2009 näkövammaisia naisyrittäjiä olevan noin Tarkkoja lukuja osatyökykyisistä ei ole saatavilla. Näkövammaisten keskusliiton mukaan perinteisten näkövammaisia työllistäneiden alojen hieronta- ja käsityöalan lisäksi näkövammaisten naisyrittäjien toimialoja ovat fysioterapia-, matkailu- ja kaupanala. IT-ohjaajina näkövammaiset naisyrittäjät toimivat vammaisten apuvälineohjaajina. Kielenkääntämisen, tulkin sekä koulutuksen ja konsultoinnin tehtävät työllistävät monia näkövammaisia naisyrittäjiä. 3.2 Naisten yrittäjyysaktiivisuus GEM-tutkimuksen mukaan naisten alkuvaiheen yrittäjyysaktiivisuus on lisääntynyt Suomessa koko 2000-luvun ajan vuoteen 2007 saakka, jonka jälkeen kasvu pysähtyi (TEM 2009a,115). Varhaisvaiheen yrittäjien osuus työikäisten naisten keskuudessa saavutti tähänastisen huippunsa (4.8 %, vuonna 2007), josta osuus putosi hieman vuonna 2008 (GEM 2009,4). Naisten alkuvaiheen yrittäjyysaktiivisuus oli vuonna 2008 samalla tasolla kuin Euroopan maissa keskimäärin. Vakiintuneen yrittäjyyden osalta naisten yrittäjyysaktiivisuus on jopa hieman Pohjoismaiden ja Euroopan keskiarvojen yläpuolella. Miesten alkuvaiheen yrittäjyysaktiivisuus on kuitenkin kaksinkertaistunut naisiin verrattuna Suomessa. Naisten yrittäjyysaktiivisuus, yrittäjien osuus työllisistä (6,5 %) oli vuonna 2008 melkein puolet alhaisempi kuin miesten yrittäjyysaktiivisuus (12,2 %). GEM-tutkimuksen mukaan asiaa selittää osittain suomalaisten naisten kansainvälisesti korkea työllisyysaste ja tasa-arvoinen asema. (GEM 2009, 4,6; TEM 2008, 95; TEM 2009a, 104,115.) Suomessa on noin akateemista yrittäjää, ja akateemisten yrittäjien määrä on kasvussa. Korkeasti koulutetuista palkansaajista 69 prosenttia ilmoittaa harkinneensa tai voivansa harkita yrittäjäksi ryhtymistä. Vastaavasti 61 prosenttia muista palkansaajista suhtautuu positiivisesti yrittäjyyteen. Akateeminen yrittäjä pyrkii muita yleisemmin kasvuyrittäjäksi. Akateemisten yksinyrittäjien osuus on 44 prosenttia, kun yksinyrittäjien osuus muiden yrittäjien keskuudessa oli 66 prosenttia. Koulutettujen yrityksistä 45 prosenttia on kasvanut niin, että niistä on tullut 2 9 työntekijän yrityksiä. Muilla yrittäjillä vastaava luku on vain 13 prosenttia. Akateemista naisyrittäjyyttä tarvitaan. Suomessa on yli yritystä, joista naisten omistamien yritysten osuus on noin 33 prosenttia (vrt. palkansaajista puolet on naisia). Kansainvälisissä vertailuissa Suomi on erittäin yrittäjämyönteinen, mutta halukkuus ryhtyä yrittäjäksi on vähäistä. Erityisesti korkeakoulutettujen naisten yrittäjäaktiivisuus on Suomessa alhaisella tasolla. 22

24 Naisten matalampaa yrittäjyysaktiivisuutta Suomessa on selitetty Suomessa naisten erilaisella käyttäytymisellä. (Tervo & Haapanen 2007.) Naisia yrittäjyyteen kannustaa riittävä toimeentulo yhdistyneenä muihin positiivisiin asioihin. Sekä puolisolla että perheellä on suhteellisesti suurempi vaikutus naisten kuin miesten yrittäjyyteen. Miehiä yrittäjyyteen kannustaa odotettavissa olevat korkeammat tulot. Naisten on todettu pyrkivän yhdistämään perhe-elämä itsensä työllistämisen tarjoamaan ajankäytön joustavuuteen ja yrittäjän vapauteen. Yksinhuoltajuus vähentää erityisesti naisten yrittäjyysaktiivisuutta. (TEM 2008,88; 2009a,105.) Naisten toimintaan liittyy piirteitä, jotka selvitysten mukaan poikkeavat merkittävästi miesten toiminnasta. Keskeistä naisille on paikallisuus ja yhteisöllinen yrittäjyys, jossa naiset yhdistävät sosiaalisuuden ja itsenäisen elämän sekä minimoivat riskejä. Myös Tervon & Haapasen tutkimuksessa (2007) havaittiin, että alueilla, joilla palkkatyömahdollisuudet ovat huonot, työntö yrittäjyyteen on miehillä suurempi kuin naisilla. Naiset hakevat muita ratkaisuja, kuten muuttavat toiselle paikkakunnalle tai jäävät työelämän ulkopuolelle. Roolimalleilla, kuten vanhempien tai puolison yrittäjyydellä tai alueellisella pienyritysvaltaisuudella näyttää olevan suurempi merkitys miehiin kuin naisiin. Pojille isän yrittäjyyden vaikutus on suurempi kuin äidin yrittäjyyden, tytöille taas äidin yrittäjätaustalla on suurempi vaikutus (Tervo & Haapanen 2007; TEM 2008, 88 89). Tulokset Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa (2007) naisten ja miesten välisistä eroista yrittäjyysalttiudessa osoittavat, että yrittäjyyden taustalla vaikuttavat tekijät ja siihen johtavat syyt eroavat naisten ja miesten kesken ja johtavat eriäviin yrittäjyysasteisiin. GEM-tutkimuksen4 mukaan liiketoimintamahdollisuuden havainneita ja kyvykkäitä potentiaalisia yrittäjiä oli vuonna 2008 yhteensä 24 prosenttia. Ainoastaan 8 prosentilla heistä oli tosiasiallinen aikomus ryhtyä yrittäjäksi seuraavan kolmen vuoden aikana. (GEM 2009, 3 4.) Suomessa vuonna 2007 tehty mittava tutkimus5 osoittaa, että naisten johtamat yritykset menestyvät paremmin kuin miesten johtamat. Naistoimitusjohtoiset yritykset ovat keskimäärin reilun prosenttiyksikön käytännössä noin kymmenisen prosenttia vastaavia miestoimitusjohtoisia yrityksiä kannattavampia. Näin myös sen jälkeen, kun yritysten toimialaja kokoerot sekä kymmenet muut kannattavuuteen mahdollisesti vaikuttavat tekijät on huomioitu. Tervon ja Haapasen tutkimus osoittaa, että naisten aloilla, kuten hoiva- ja palvelusektorilla yrittämisen mahdollisuudet ovat nopeassa kasvussa, mikä voi edistää naisten yrittäjyyttä (Tervo ja Haapanen 2007,39). Henkilökohtaiset ominaisuudet ovat yrittäjänä menestymisenä tärkeimpiä asioita. Naisyrittäjyyden kasvusta huolimatta edelleen moni henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan yrittäjäksi sopiva nainen 4 Globaali talouskriisi ei näy vielä vuoden 2008 Suomen aineistossa esimerkiksi liiketoimintamahdollisuuksien vähäisyytenä. 5 Kotiranta Kovalainen Rouvinen (2007): Naisten johtamat yritykset ja kannattavuus. Tutkimuksen aineistona ovat olleet suomalaiset, vuonna 2003 vähintään kymmenen henkilöä työllistäneet osakeyhtiöt, joita Tilastokeskuksen määrittämässä kohdejoukossa oli kappaletta. Analyysissa käytetty otos ( yritystä) kattaa yli 90 prosenttia, vuonna 2003 vähintään kymmenen henkilöä työllistäneistä yrityksistä. Tutkimus on julkaistu EVA-raportteja-sarjassa

25 valitsee yrittäjän uran miehiä harvemmin. (TEM 2009a,105.) Naisyrittäjyyden edistämisen ja lukumäärän kasvattamisen kannalta nämä yrittäjyyspotentiaaliset naiset ovat tärkeitä. Määrän kasvattamisen sijaan tärkeämpää kuitenkin on saada aikaan kannattavaa yritystoimintaa (GEM 2009). Koulutuksen kautta saadulla tiedolla on havaittu olevan erityisesti merkitystä naisten yritystoiminnan aloittamiseen Pohjoismaissa (Arenius & Kovalainen 2006). Koulutus on auttanut havaitsemaan omien kyvykkyyksien sopivuuden liiketoimintaosaamisessa. 24

26 4 Naisyrittäjyyden edistäminen 4.1 Yleistä Kansainvälisiä tutkimuksia ja selvityksiä tarkastellessa huomataan, että kaikissa maissa yrittäjinä toimii selvästi enemmän miehiä kuin naisia. Suomessa naisyrittäjiä on koko yrittäjäkunnasta kolmasosa, mikä on EU-vertailussa suhteellisen korkea osuus (Tervo & Haapanen 2007). Vuonna 2007 naisyrittäjien lukumäärä lisääntyi suhteellisesti enemmän kuin miesyrittäjien. Vaikka naisten osuus yrittäjistä onkin Suomessa eurooppalaisittain korkea, yrittämisen reservissä on kuitenkin vielä paljon koko yhteiskuntaa hyödyttävää potentiaalia ja osaamista. Naisyrittäjyys on tärkeä kansallisen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kannalta. Edistämällä naisyrittäjyyttä voidaan vaikuttaa työllisyyteen sekä parantaa alueellista kilpailukykyä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Väestön ikääntyminen on liiketoiminnallinen mahdollisuus, sillä vanhenevan väestön hyvinvointi- ja terveyspalvelujen tarve kasvaa. Palveluyrittäjyyden kasvava kysyntä antaa oivan mahdollisuuden erityisesti naisten yrittäjyydelle, sillä kyse on juuri perinteisistä naisten toimialoista. Jo nyt on näkyvissä sosiaali- ja terveysalan yrittäjyyden kasvu sekä yritysten naisvaltaisuus (Kovalainen & Österberg-Högstedt 2008). Myös kotitalouspalveluissa on paljon kasvupotentiaalia. Elinkeinorakenteen muutos vahvistaa Suomessa palvelualoja. Palveluita tuottavien yritysten voidaan olettaa kasvavan jatkossa myös yleisen tulotason nousun sekä yhteiskunnassa lisääntyvän yksilöllisyyden myötä. Myös siirtymät palkkatyön ja yrittäjyyden välillä kasvavat tulevaisuudessa, joten on oletettavaa, että naisten yritystoiminnan kasvu kohdistuu erityisesti niille korkean osaamisen aloille, joissa palkkatyömarkkinat eivät kasva (Akola et al. 2007). Hyvinä viimeaikaisina esimerkkeinä naisyrittäjyyttä edistävistä elinkeino- ja sosiaalipoliittista toimista ovat mm. kotitalousvähennyksen laajeneminen ja julkisen sektorin palvelujen ulkoistamisesta syntyvät uudet elinkeinomahdollisuudet. Myös parturi- ja kampaamopalveluiden sekä pienten korjauspalveluiden arvonlisäverokannan alentaminen väliaikaisesti kahdeksaan prosenttiin on parantanut naisyrittäjien toimintaedellytyksiä6. EU:n Lissabonin strategian päätekijänä ovat loppuun saatetut, moitteettomasti toimivat eurooppalaiset markkinat. Talouskasvu edellyttää kilpailuesteiden poistamista ja muista jäsenvaltioista peräisin olevien yritysten päästämistä kansallisille markkinoille yhdenvertaisin ehdoin. Tämän vähitellen etenevän eurooppalaisen strategian viimeisin merkkipaalu on palveludirektiivi, joka annettiin palvelujen todellisten sisämarkkinoiden luomiseksi vuoteen 2010 mennessä. Sillä edistetään palveluntarjoajien vapautta sijoittautua toisiin jäsenvaltioihin ja palvelujen vapaata 6 Laki tuli voimaan vuoden 2007 alusta ja on voimassa vuoden 2010 loppuun