KIRJALLINEN KYSYMYS 342/2009 vp Lapsen seksuaalisen ja törkeän seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeuden pidentäminen Eduskunnan puhemiehelle Seksuaalinen hyväksikäyttö on aina lapselle hyvin traumaattinen kokemus. Tutkimusten mukaan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneet lapset kärsivät usein mm. post-traumaattisista stressihäiriöistä, psykosomaattisista oireista sekä mielialahäiriöistä. Hyväksikäytön trauma seuraa lapsia aikuisuuteen ja voi aiheuttaa mm. ongelmia ihmissuhteissa. Lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneet kokevat asiasta puhumisen yleensä hyvin vaikeaksi. Usein uhrit ovat valmiita vasta myöhemmällä iällä käsittelemään kokemuksiaan ja hakemaan oikeutta tuomioistuimista. Tällöin ongelmaksi muodostuu syyteoikeuden vanhentuminen. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeus vanhenee 10 vuodessa ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeus 20 vuodessa. Kummassakaan tapauksessa syyteoikeus ei kuitenkaan vanhene ennen kuin asianomistaja täyttää 28 vuotta. Koska ikään liittyy useita suuria elämänmuutoksia, kuten ammattiin valmistuminen, työelämään siirtyminen ja perheen perustaminen, tutkintapyynnön tekeminen lapsena koetusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä jää tekemättä. Nuoruudessa asia saattaa jäädä käsittelemättä sen vaikeuden ja kipeyden takia. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeuden ikärajaa tuleekin nostaa uhrin oikeusturvan toteutumiseksi 35 ikävuoteen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön uhrien oikeusturvan parantamiseksi? Helsingissä 23 päivänä huhtikuuta 2009 Lenita Toivakka /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lenita Toivakan /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 342/2009 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön uhrien oikeusturvan parantamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeutta pidennettiin vuoden 2006 alusta voimaan tulleella lailla rikoslain muuttamisesta (1161/2005) siten, että nykyään syyteoikeus vanhentuu molempien rikosten kohdalla aikaisintaan, kun asianomistaja täyttää 28 vuotta. Kuten kirjallisesta kysymyksestäkin ilmenee, syyteoikeuden vanhentumisaika on lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta 10 vuotta ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta 20 vuotta. Lakimuutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 169/2005 vp) uudistusta perusteltiin muun muassa sillä, että lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tuleminen viranomaisten tietoon saattaa kestää tavallista kauemmin. Tämä voi liittyä ensinnäkin siihen, että tekijä on lapselle läheinen henkilö tai tuttava, eikä lapsi sen vuoksi uskalla kertoa asiasta ulkopuolisille. Lapseen kohdistuva seksuaalirikos saattaa lisäksi olla uhrille itselleenkin niin vaikea käsitellä, että teon tosiasiallinen luonne paljastuu hänelle vasta vuosien kuluttua teosta. Toisaalta hallituksen esityksessä nostettiin esiin ongelmia, jotka liittyvät syyteoikeuden pitkiin vanhentumisaikoihin. Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat jo pian tekemisensä jälkeenkin paljastuneina vaikeasti selvitettäviä rikoksia, ja selvittämiseen liittyvät ongelmat vain korostuvat vuosia tai jopa vuosikymmeniä epäiltyjen tekojen tapahtumisen jälkeen. Lisäksi rikosoikeudellisen vanhentumisen taustalla olevat yleiset perusteet puhuvat sen puolesta, ettei näidenkään rikosten syyteoikeutta voida pitää voimassa kohtuuttoman kauan. Rikosoikeudellisen järjestelmän tavoitteena oleviin yleisestävyyteen ja erityisestävyyteen sekä tarkoituksenmukaisuusnäkökohtiin liittyy se, että rikoksesta tulisi seurata rangaistus kohtuullisella varmuudella ja suhteellisen lyhyen ajan kuluessa rikoksen tekemisestä. Oikeusministeriö on huhtikuussa 2009 asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen (CETS 201) voimaansaattamista sekä arvioida nykyisten kansallisten toimenpiteiden riittävyyttä lasten seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön ehkäisyssä. Työryhmän määräaika päättyy 31.3.2010. Yleissopimus on hyvin laaja-alainen, ja se sisältää myös säännöksen rikosten vanhentumisesta. Yleissopimuksen 33 artiklan mukaan kunkin sopijapuolen on ryhdyttävä tarvittaviin lainsäädäntö- tai muihin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että tiettyjen lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja riistoa koskevien rikosten vanhentumisaika on riittävän pitkä niin, että oikeudenkäynti voidaan tehokkaasti aloittaa uhrin saavutettua täysi-ikäisyyden ja että se on suhteessa rikoksen vakavuuteen. Näin ollen yleissopimuksen voimaansaattamisen yhteydessä tulee arvioitavaksi myös lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja tör- 2
Ministerin vastaus KK 342/2009 vp Lenita Toivakka /kok keän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeuden vanhentumista koskevan lainsäädännön asianmukaisuus ja siihen liittyen uhrien oikeusturvan toteutuminen. Helsingissä 12 päivänä toukokuuta 2009 Oikeusministeri Tuija Brax 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 342/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Lenita Toivakka /saml: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att förbättra rättsskyddet för offren för sexuellt utnyttjande av barn och grovt sexuellt utnyttjande av barn? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Åtalsrätten för sexuellt utnyttjande av barn och grovt sexuellt utnyttjande av barn förlängdes genom lag 1161/2005 om ändring av strafflagen så att åtalsrätten för båda dessa brott för närvarande preskriberas tidigast då målsäganden fyller 28 år. Lagändringen trädde i kraft vid ingången av 2006. Så som också framgår av det skriftliga spörsmålet är preskriptionstiden för åtalsrätt 10 år i fråga om sexuellt utnyttjande av barn och 20 år i fråga om grovt sexuellt utnyttjande av barn. I regeringspropositionen med förslag till lagändringen (RP 169/2005 rd) motiverades reformen bl.a. med att myndigheternas upptäckt av sexualbrott som riktats mot barn kan tänkas dröja längre än vanligt. Detta kan för det första bero på att gärningsmannen är en anhörig till barnet eller en bekant, och barnet därför inte vågar berätta någonting för utomstående. För det andra kan offret ha så pass svårt att bearbeta det sexualbrott mot barn som han eller hon utsatts för att den egentliga karaktären hos gärningen yppas för honom eller henne först efter flera år. I regeringspropositionen lyftes dock också fram problem i anslutning till långa preskriptionstider för åtalsrätt. Sexualbrott som riktas mot barn är redan om de avslöjas snart efter det att de begåtts brott som är svåra att utreda, och svårigheterna som är förknippade med utredningen blir bara allt mera accentuerade under år eller eventuellt årtionden efter de misstänkta gärningarna. Dessutom talar de allmänna grunderna av den straffrättsliga preskriptionen för att inte heller åtalsrätten för dessa brott kan hållas i kraft orimligt länge. Till de allmänpreventiva och specialpreventiva verkningar samt ändamålsenlighetssynpunkter som det straffrättsliga systemet syftar till anknyter att på ett brott ska följa straff med en rimlig säkerhet och inom en skäligen kort tid efter brottet. Justitieministeriet tillsatte i april 2009 en arbetsgrupp för att bereda ikraftsättandet av Europarådets konvention om skydd för barn mot sexuellt utnyttjande och sexuella övergrepp (CETS 201) samt för att bedöma om de nuvarande nationella åtgärderna är tillräckliga för att förebygga sexuellt utnyttjande av barn och sexuella övergrepp mot barn. Arbetsgruppens mandattid går ut den 31 mars 2010. Konventionen har en mycket bred räckvidd och innehåller också en bestämmelse om preskription av brott. Enligt artikel 33 i konventionen ska varje avtalsslutande part vidta behövliga lagstiftningsåtgärder eller andra åtgärder för att säkerställa att preskriptionstiden för vissa brott som har samband med sexuella övergrepp mot barn och sexuellt utnyttjande av barn är tillräckligt lång för att en rättegång effektivt ska kunna inledas när offret uppnått myndighetsålder och att rättegången står i proportion till brottets svårighetsgrad. I samband med att konventionen sätts i kraft blir det därför aktuellt att bedöma om den lagstiftning som gäller preskription av åtalsrätten för sexuellt utnyttjande av barn 4
Ministerns svar KK 342/2009 vp Lenita Toivakka /kok och grovt sexuellt utnyttjande av barn är ändamålsenlig och, i anslutning till det, hur offrens rättsskydd tillgodoses. Helsingfors den 12 maj 2009 Justitieminister Tuija Brax 5