KIRJALLINEN KYSYMYS 718/2002 vp Työmarkkinatuella harjoittelevan oikeus lomaan Eduskunnan puhemiehelle Työmarkkinatuella työharjoittelussa olevat tekevät työtä viitenä päivänä viikossa neljästä kahdeksaan tuntia päivässä. Harjoittelu voi kestää enimmillään 12 kuukautta tai joissakin tapauksissa 18 kuukautta. Työmarkkinatuella harjoittelu on lukionsa päättäneelle erinomainen mahdollisuus kerätä työkokemusta alalta, jota on aikonut lähteä opiskelemaan. Usein harjoittelusta saa myös lisäpisteitä pääsykokeissa. Harjoittelu parantaa myös ammattikoulun päättäneen valmiuksia siirtyä työelämään. Järjestelmä on siis kaikin tavoin kannatettava. Työharjoittelijan oikeudet kaipaavat kuitenkin parantamista. Työmarkkinatukea saava harjoittelija ei ole työsuhteessa harjoittelun järjestäjään, ja siksi hän jää vaille työntekijälle kuuluvia oikeuksia, joista tärkein lienee oikeus pitää lomaa. Usein harjoittelijan työpanos vastaa täysin palkatun henkilön työpanosta. Työharjoittelijat tekevät usein 12 kuukautta täyttä työviikkoa ilman minkäänlaista lomaoikeutta. On myös epäselvää, onko harjoittelija oikeutettu työmarkkinatukeen sairastuessaan esimerkiksi flunssaan harjoitteluaikanaan. Työmarkkinatuki on vaatimaton ja sitä maksetaan vain viideltä päivältä viikossa, joten tuki menee viimeistä senttiä myöten elämiseen, kädestä suuhun. Tuesta ei käytännössä ole mahdollista jäädä mitään säästöön niin, että harjoittelija voisi pitää lomaa omakustanteisesti ilman tukea. Lisäksi tällaisen loman pitäminen vaatii harjoittelun järjestäjän suostumusta. Omakustanteisen loman pitäminen vaatii siis vanhempien rahojen lisäksi myös kosolti uskallusta, sillä loman vaatiminen näkyy todennäköisesti harjoittelutodistuksen arvioinneissa. Harjoittelijan oikeus lomaan tulisikin merkitä jo harjoittelusopimukseen epäselvyyksien välttämiseksi. Työmarkkinatuella harjoitteleva on alle 25- vuotias, vasta työelämään siirtyvä työnhakija ja usein juuri lukionsa päättänyt, sopivaa opiskelupaikkaa hakeva henkilö. Järjestelmä on hyvä antaessaan motivoituneille mahdollisuuden kehittää taitojaan ja hankkia työkokemusta. Nykyisellään se kuitenkin antaa nuorelle aikuiselle väärän työskentelymallin, joka oletettavasti säilyy myös aikuisiälle ja ehkä jopa eläkeikään asti. Ensimmäinen työpaikka on se ympäristö, jossa työelämään siirtyvä oppii työskentelykulttuurin. Työpaikka, jossa ei ole laillista lomaoikeutta, palkitsee vähemmän tunnolliset ja rankaisee tunnollisia. Pahimmillaan tunnollinen harjoittelija tekee täyttä työpäivää flunssaisena ja kuumeisena, kun vähemmän tunnollinen harjoittelija luistaa töistä ja pitää omaa lomaa. Jokainen ihminen myös nuori tarvitsee lepoa jaksaakseen. Nyt harjoittelija joko opettelee huonon työmoraalin tai uupuu. Väärän työskentelymallin seuraukset eivät välttämättä näy heti. Uupumus saattaa ilmetä vasta vuosien kuluttua, jolloin kuntoutus vie aikaa ja rahaa. Järkevintä olisi opettaa oikea tapa työskennellä jo siinä vaiheessa, kun nuori siirtyy työelämään. Näin pidetään huolta siitä, että nuorella on mahdollisuus pysyä työkykyisenä eläkeikään asti. Versio 2.0
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallituksen mielestä tarkoituksenmukaista, että työmarkkinatuella harjoittelevilla ei ole oikeutta pitää lainkaan korvattavaa lomaa? Helsingissä 5 päivänä syyskuuta 2002 Päivi Räsänen /kd 2
Ministerin vastaus KK 718/2002 vp Päivi Räsänen /kd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Päivi Räsäsen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 718/2002 vp: Onko hallituksen mielestä tarkoituksenmukaista, että työmarkkinatuella harjoittelevilla ei ole oikeutta pitää lainkaan korvattavaa lomaa? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Työharjoittelu on tarkoitettu ammatillista koulutusta vailla oleville alle 25-vuotiaille työmarkkinatuen saajille. Työelämävalmennus on tarkoitettu alle 25-vuotiaille ammatillisen koulutuksen saaneille työmarkkinatuen saajille ja 25 vuotta täyttäneille henkilöille. Työharjoittelun keskeinen tavoite on perehdyttää ammatillista koulutusta vailla oleva nuori työelämään sekä edistää hänen työhönsijoittumistaan ja ammattitaitoaan. Työelämävalmennuksen tavoitteena on tukea työnhakijan työelämään paluuta sekä lisätä työttömän ammattitaitoa ja työmarkkinavalmiuksia. Työharjoitteluun tai työelämävalmennukseen osallistuva ei ole työsuhteessa työharjoittelu- tai työelämävalmennuspaikan järjestäjään. Työharjoittelun tai työelämävalmennuksen päivittäisen keston on oltava vähintään neljä tuntia ja enintään kahdeksan tuntia. Toimenpiteen viikoittainen kesto voi olla enintään viisi päivää. Työmarkkinatukeen oikeutetun työharjoittelu- tai työelämävalmennusjaksot ovat lyhyitä, keskimäärin noin 3,5 kuukauden pituisia jaksoja. Työharjoittelu- ja työelämävalmennusjaksot voivat olla yksi osa asiakkaalle järjestettävästä palvelukokonaisuudesta, johon voi työharjoittelun tai työelämävalmennuksen lisäksi kuulua esimerkiksi tukityötä tai työvoimapoliittista aikuiskoulutusta. Työharjoitteluun ja työelämävalmennukseen liittyy muun muassa toimenpiteeseen osallistuvan ohjaaminen työelämään ja eri työtehtäviin perehtyminen. Em. toimenpiteillä ei voida korvata työsuhteessa tehtäviä työtehtäviä. Työharjoittelun ja työelämävalmennuksen luonteesta ja em. toimenpiteille asetetuista tavoitteista johtuen työsuhteeseen liittyvien etuuksien kuten loma-oikeuden laajentaminen työharjoitteluun tai työelämävalmennukseen ei ole perusteltua. Koska työllistämistukea ja työmarkkinatukea työelämävalmennukseen ja työharjoitteluun maksetaan toimeentulon turvaamiseksi sinä aikana, jona henkilö on työharjoittelussa tai työelämävalmennuksessa työpaikalla, maksetaan väliinputoamisten estämiseksi työllistämis- tai työmarkkinatukea työelämävalmennukseen ja työmarkkinatukea työharjoitteluun sekä em. toimenpiteisiin mahdollisesti liittyviä ylläpitokorvauksia myös siltä ajalta, jolta työharjoitteluun tai työelämävalmennukseen osallistuva ei sairausvakuutuslain (364/1963) 19 :n 1 momentissa säädetyn omavastuuajan (sairastumispäivän lisäksi yhdeksän arkipäivää) vuoksi ole oikeutta sairauspäivärahaan. Työministeriö seuraa tarkoin työharjoittelun ja työelämävalmennuksen toimeenpanoa sekä em. toimenpiteiden kehittämistarpeita. Tässä yhteydessä työministeriö kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon yksittäistapauksissa tehdään keskimääräistä pitempiä, 12 kuukauden tai erityisistä syistä 18 kuukauden, työharjoittelusopimuksia. 3
Ministerin vastaus Helsingissä 2 päivänä lokakuuta 2002 Työministeri Tarja Filatov 4
Ministerns svar KK 718/2002 vp Päivi Räsänen /kd Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Päivi Räsänen /kd undertecknade skriftliga spörsmål SS 718/2002 rd: Anser regeringen det vara ändamålsenligt att de som praktiserar med arbetsmarknadsstöd inte alls har rätt till semester med ersättning? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Arbetspraktik är avsedd för de mottagare av arbetsmarknadsstöd under 25 år som är utan yrkesutbildning. Arbetslivsträning är avsedd för de mottagare av arbetsmarknadsstöd under 25 år som har yrkesutbildning och för personer som har fyllt 25 år. Det centrala syftet med arbetspraktiken är att bekanta en ung icke-yrkesutbildad person med arbetslivet samt främja hans eller hennes placering i arbete och yrkeskunskap. Arbetslivsträningen syftar till att stöda arbetssökandens återinträde i arbetslivet samt öka den arbetslösas yrkeskunnighet och färdigheter på arbetsmarknaden. Den som deltar i arbetspraktiken och arbetslivsträningen står inte i anställningsförhållande till den som ordnar arbetspraktik- eller arbetslivsträningsplatsen. Arbetspraktiken eller arbetslivsträningen skall dagligen vara minst fyra och högst åtta timmar. Per vecka får åtgärden vara högst fem dagar. Arbetspraktik- och arbetslivsträningsperioderna för mottagare av arbetsmarknadsstöd är korta, i genomsnitt cirka 3,5 månader långa perioder. Arbetspraktik- och arbetslivsträningsperioderna kan utgöra en del av den servicehelhet som skall ordnas åt kunden och som förutom arbetspraktik och arbetslivsträning också kan omfatta till exempel stödsysselsättning eller arbetskraftspolitisk vuxenutbildning. Till arbetspraktiken och arbetslivsträningen hör bland annat att den som deltar i åtgärden skall få handledning för arbetslivet och bekanta sig med olika arbetsuppgifter. Dessa åtgärder kan inte ersätta arbetsuppgifter som utförs i anställningsförhållande. På grund av arbetspraktikens och arbetslivsträningens karaktär och de mål som ställts för dem finns det inte grundad anledning att utvidga anställningsförmåner, såsom semesterrätt, till arbetspraktiken och arbetslivsträningen. Eftersom sysselsättningsstöd och arbetsmarknadsstöd för arbetslivsträning och arbetspraktik betalas för att trygga en persons utkomst under den tid han eller hon deltar i arbetspraktik eller arbetslivsträning på en arbetsplats, utbetalas, för att undvika att personen får sitta emellan, sysselsättningsstöd eller arbetsmarknadsstöd för arbetslivsträningen och arbetsmarknadsstöd för arbetspraktiken plus eventuella ersättningar för uppehälle i anslutning till respektive åtgärder, även för den tid under vilken den som deltar i arbetspraktiken eller arbetslivsträningen, på grund av den självrisktid (dagen för insjuknande plus nio därpå följande vardagar) som anges i 19 1 mom. sjukförsäkringslagen (364/1963), inte har rätt till sjukdagpenning. Arbetsministeriet följer noggrant genomförandet av arbetspraktik och arbetslivsträning samt eventuella behov att utveckla nämnda åtgärder. I samband med detta fäster arbetsministeriet uppmärsamhet vid i vilken utsträckning det i enskilda fall ingås arbetspraktikavtal för en längre tid än genomsnittet, dvs. för 12 månader eller av särskilda skäl för 18 månader. 5
Ministerns svar Helsingfors den 2 oktober 2002 Arbetsminister Tarja Filatov 6