Bryssel, 18. joulukuuta 2008 S412/08 Ilmastonmuutos ja turvallisuus: Korkean edustajan ja komission selvitys "Ilmastonmuutos ja kansainvälinen turvallisuus" korkean edustajan suositukset jatkotoimiksi 1. Johdanto Korkea edustaja ja Euroopan komissio esittivät maaliskuussa 2008 Eurooppa-neuvostolle yhteisen selvityksen ilmastonmuutoksen vaikutuksista kansainväliseen turvallisuuteen. Eurooppa-neuvosto pani selvityksen tyytyväisenä merkille ja pyysi lisäsuosituksia asianmukaisia jatkotoimia varten. EU on sopiva taho ilmastoturvallisuuteen liittyvien kysymysten käsittelyyn. Ilmastonmuutos on perustavanlaatuinen haaste, ja se olisi syytä ottaa huomioon EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä EU:n toimielimissä. Kysymys on saanut erityistä painoa Eurooppa-neuvostolle joulukuussa 2008 esitetyssä korkean edustajan selvityksessä Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta. Neuvoston sihteeristö ja komissio ovat työskennelleet tiiviissä yhteistyössä muun muassa EU:n tulevien puheenjohtajavaltioiden kanssa maaliskuun selvityksen perusteella laaditun suunnitelman pohjalta. Tässä raportissa olevat suositukset perustuvat tähän työhön, erityisesti komission, jäsenvaltioiden ja muiden tahojen alueelliseen ja temaattiseen analyysiin ja kansalaisyhteiskunnan ja erilaisten aivoriihien asiantuntemukseen. Raportissa on kolme pääsuositusta: tarvitaan yksityiskohtaisempia analyysejä turvallisuusvaikutuksista aluetasolla näiden analyysien yhdistäminen meidän varhaisvaroitusjärjestelmiimme ja tehostettu vuoropuhelu kolmansien maiden ja organisaatioiden kanssa. 2. Alueelliset vaikutukset Ilmastonmuutos pahentaa olemassa olevia epävakauden syitä ja saattaa johtaa kiistoihin kauppareiteistä, merialueista ja aiemmin luoksepääsemättömistä luonnonvaroista. Avainsana on sopeutuminen. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen yhdistäminen kehitysyhteistyöhön auttaa haavoittuvia yhteiskuntia selviytymään ilmastonmuutoksen aikaansaamasta lisäpaineesta. Lähi-idästä, Afrikasta ja Keski-Aasiasta vuonna 2008 tehdyissä alustavissa tapaustutkimuksissa on tullut esiin kehitykseen ja turvallisuuteen kohdistuvia riskejä. Havainnoista on yhteenveto jäljempänä. Seuraavaksi olisi tutkittava sellaisia alueita kuin Afganistan ja sen lähialueet, Etelä- ja Itä-Eurooppa, arktinen alue, Tyynenmeren alue, Karibia ja Latinalainen Amerikka. 1
Maaliskuun 2008 yhteisessä selvityksessä korostettiin arktiseen alueeseen kohdistuvia vaikutuksia. Toukokuussa 2008 Pohjoisen jäämeren valtioiden (Tanska, Kanada, Norja, Venäjä ja USA) ulkoministerit kokoontuivat Tanskan/Grönlannin kutsusta Ilulissatissa Grönlannissa ja vahvistivat noudattavansa arktisiin alueisiin sovellettavaa kansainvälistä oikeudellista kehystä ja ratkaisevansa asianmukaisesti mahdolliset päällekkäiset vaatimukset. Marraskuussa 2008 komissio julkaisi tiedonannon Euroopan unioni ja arktinen alue, joka on merkittävä askel kehitettäessä EU:n arktista politiikkaa, johon kuuluu esimerkiksi ympäristöja geopoliittisia haasteita. a) Afrikka Ilmastonmuutos tulee todennäköisesti vaikuttamaan kohtalokkaasti Afrikkaan. Vakavimmat huolenaiheet ovat seuraavat: Sahelin aavikoitumisen jatkuminen saattaa pahentaa alueellista epävakautta ja johtaa muuttoliikkeeseen, joka suuntautuu pohjoiseen Maghreb-maihin ja Eurooppaan. Tämä voi tapahtua suhteellisen lyhyessä ajassa kahden seuraavan vuosikymmenen aikana jos nykyiset sademäärät jatkuvat. Merenpinnan nousu igerin suistoalueella yhdistettynä maan pohjoisosien aavikoitumiseen saattaa heikentää Nigerian vakautta. Vaikka aikaväliä on tässä kohden vaikeampi ennustaa, tämä voi vaikuttaa alueen turvallisuuteen ja energiatoimituksiin (Nigerian öljystä 20 prosenttia ja kaasusta 80 prosenttia viedään Eurooppaan). Naapurimaat, kuten Sierra Leone ja Guinea-Bissau, ovat nekin haavoittuvia. Merenpinnan nousu, vähenevät sademäärät ja lisääntyvät myrskyt Itä-Afrikassa voivat kasvattaa painetta Keniassa, Tansaniassa, Mosambikissa ja Madagaskarissa. Esimerkiksi Mosambikissa 500 000 henkilön oli lähdettävä kodeistaan vuoden 2000 poikkeuksellisten hirmumyrskyjen ja tulvien tieltä. Joulukuussa 2007 hyväksyttyyn EU Afrikka-strategiaan sisältyy toimia kahdeksalla eri alueella, ja näihin kuuluvat myös ilmastonmuutos ja turvallisuus. Edellä olevan pohjalta toimemme olisi kohdennettava seuraaviin aloihin: Tehostettu vuoropuhelu. EU on työskennellyt Afrikan unionin kanssa yhteisen kannan hyväksymiseksi ilmastonmuutoskysymyksistä. Vuonna 2009 on määrä järjestää neuvottelut, joihin kokoontuu EU:n ja Afrikan turvallisuus- ja ympäristöasiantuntijoita. Neuvottelujen jälkeen asioista voitaisiin keskustella EU:n PTK:n ja AU:n PTK:n välillä. Mannertenlaajuinen varhaisvaroitusjärjestelmä. AU:n tilannekeskuksen ja vastaavien EU:n rakenteiden välistä yhteistyötä ollaan tiivistämässä. Uutena ulottuvuutena toimintaan voidaan sisällyttää myös ilmastonmuutoskysymykset käyttäen yhteisen EU Afrikka-strategian täytäntöönpanemiseksi tarkoitetun EU Afrikkatoimintasuunnitelman mukaisesti kehitettyjen, vahvistettujen ilmastonmuutoksen ja muuttoliikkeen tarkkailuverkostojen toimittamia tietoja. Vahvistettu alueellinen koordinointi. EU ja AU voisivat kannustaa vilkkaampaan paikalliseen yhteistoimintaan luottamuksen rakentamiseksi ja rajat ylittävän yhteistyön parantamiseksi. 2
b) Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka Ilmastonmuutos tulee todennäköisesti vaikuttamaan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen vakauteen Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Vakavimmat huolenaiheet ovat seuraavat: Entistä niukempien vesivarojen hoitoon liittyvät jännitteet Jordanin laaksossa sekä Tigris- ja Eufrat-jokien valuma-alueella. Väestönkasvu, talouskasvu ja keinokastelun käytön kiihtyminen maataloudessa lisäävät alueellisiin vesijärjestelmiin kohdistuvaa painetta. Lämpötilan nousu pahentaa tätä kehitystä. Sademäärien aleneminen Etiopian ylängöillä saattaa vähentää iilin virtaamaa, mikä voi vaikuttaa Sudaniin ja Egyptiin, vaikka tätä onkin vaikea ennustaa. Myös Etiopian ja Somalian elintarviketuotannon väheneminen tuonee painetta Afrikan sarveen. Egyptissä tiheään asuttu ja teollistunut iilin suisto voi joutua tulvan alle. Egyptin talous kamppailee jo nyt pystyäkseen ottamaan työmarkkinoilleen noin 600 000 uutta tulokasta vuodessa. Niinpä suistoalueen mahdollisen menettämisen yhteiskunnalliset ja taloudelliset seuraukset voisivat olla vakavia. Ympäristösyistä johtuva muuttoliike Maghrebin alueella. Seuraavan neljännesvuosisadan aikana väestökasvun odotetaan olevan voimakasta Maghrebin ja Sahelin alueella. Samalla maatalousmaan arvellaan vähenevän. Yhdessä nämä tekijät saattavat lisätä muuttopainetta, mistä aiheutuu yhteiskunnallisia jännitteitä ja poliittista epävakautta. Jemenin valtiollinen epävakaus. Maa kamppailee jo nyt hupenevien öljytulojen, veden niukkuuden sekä pohjoisen ja etelän välisten jännitteiden kanssa. Ilmastonmuutos ja maataloustuotannon lasku voivat viedä kehityksen kriittiselle tasolle ja johtaa poliittiseen ja yhteiskunnalliseen epävakauteen. Meidän olisi Välimeren unionin ja Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa toteutettavien aloitteiden pohjalta kohdistettava toimemme seuraavasti: Tehostettu vuoropuhelu. Meidän on työskenneltävä ilmastonmuutosta käsittelevän Euro Välimeri-verkoston kanssa, jotta voisimme edistää ilmastonmuutoksen valtavirtaistamista ja sellaisten sopeutumisstrategioiden kehittämistä, joissa otetaan huomioon yhteiskunnalliset tekijät ja konfliktiriskit. Vahvistettu alueellinen koordinointi. EU:n ja alueen maiden välillä käytävän vuoropuhelun ohella meidän olisi kannustettava näitä maita parantamaan alueellista yhteistyötä ja toiminnan koordinointia. Niilin altaan aloite on luonteva kohde lisätyöskentelylle, ja se voitaisiin yhdistää Euroopan vesialoitteeseen. Seuraavien kysymysten analysointi: i) strategiat vesivarojen jakamiseksi Jordanin laaksossa sekä Tigris- ja Eufrat-jokien alueella käyttäen vesivarojen hoidon ja konfliktien sovittelun parhaita toimintatapoja ja ii) arviointi ympäristöön liittyvän muuttoliikkeen todennäköisestä vaikutuksesta Pohjois-Afrikkaan. 3
c) Keski-Aasia Ilmastonmuutoksella voi olla merkittävä vaikutus Keski-Aasiaan. Vakavimmat huolenaiheet ovat: Amudarja- ja Syrdarja-jokien valuma-alue. Vesivarojen hoito aiheuttaa jännitteitä yläjuoksulla sijaitsevien maiden (Kirgisia, Tadžikistan) ja niiden alajuoksulla sijaitsevien naapurimaiden (lähinnä Uzbekistan, mutta myös Kazakstan ja Turkmenistan) välille. Ilmastonmuutoksen myötä vedensaanti vaikeutuu, mikä voi merkittävästi lisätä jo olemassa olevaa konfliktin mahdollisuutta. Kirgisian jäätiköt. Vuoteen 2050 mennessä 20 prosenttia näistä jäätiköistä on saattanut kadota. Tämä aiheuttaisi jokien vedenpinnan laskemisen ja tällä olisi vakava vaikutus Kirgisian ja Tadžikistanin vesivoimaan sekä Uzbekistanin puuvillantuotantoon, mikä taas mahdollisesti johtaisi jännitteisiin. Araljärvi on viime vuosikymmenten aikana asteittain liettynyt. Tämän jatkuessa maatalous taantuu johtaen työttömyyteen, köyhyyteen ja mahdollisiin yhteiskunnallisiin levottomuuksiin ja muuttoliikkeeseen. EU:n Keski-Aasian strategiaan kuuluu merkittävä ympäristökomponentti. Vastauksemme turvallisuushaasteisiin olisikin perustuttava tähän seuraavilla aloilla: Yhdennetty vesivarojen hoito. Veden ja ympäristön välinen yhteys on tärkeä Keski- Aasian strategian ja EU:n ja Keski-Aasian välisen vuoropuhelun osa. Meidän olisi kannustettava naapurivaltioita tehostamaan yhteisiä vesistöjä koskevaa yhteistyötä ja edistämään kestävää maataloutta. Tarvitaan myös lisäanalyysiä Amudarja-joen valumaalueen vesivarojen hoidosta. Kirgisia ja Tadžikistan tarvitsevat tukea vähentääkseen riippuvuuttaan vesivoimasta. Meidän olisi edelleenkin tarjottava asiantuntija-apuamme tukeaksemme esimerkiksi energialähteiden, erityisesti uusiutuvien energialähteiden, monipuolistamista ja pienempien, hajautettujen vesivoimaloiden rakentamista. Yhteiskunnallisten jännitteiden lieventämisstrategiat. Meidän olisi Keski-Aasian strategian kautta puututtava Ferganan laaksossa ja Araljärjen ympäristössä oleviin mahdollisiin konfliktin lähteisiin, kuten muuttoliikkeeseen ja etnisiin jännitteisiin. Voimme tehdä tätä työtä kestävää kehitystä koskevan Keski-Aasian aloitteen ja Keski- ja Itä- Euroopan ympäristöohjelmasta vastaavan työryhmän työn pohjalta (OECD). 4
3. Varhaisvaroitusjärjestelmä Varhainen toiminta ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutuksiin puuttumiseksi on oleellista. Nykyisissä EU:n varhaisvaroituksen välineissä on keskityttävä enemmän ilmastonmuutokseen ja ympäristön tilan heikkenemiseen yhdessä muiden asiaa koskevien muuttujien kanssa, joita ovat esimerkiksi hallintotapa, väestöpaine tai alueelliset konfliktit. Meidän olisi otettava huomioon enemmän erilaisia ilmastoon liittyviä tietoja, jotka auttaisivat kartoittamaan mahdolliset vaarat ja erityisen riskialttiit alueet. Tähän voisi kuulua: i) elintarviketuotanto, ii) äärimmäiset sääilmiöt (pyörremyrskyt, voimakkaat myrskyt, tulvat jne.), iii) kuivuus/sademäärä/aavikoituminen, iv) jäätiköiden sulaminen, jääpeite ja jne., v) vedensaanti, vi) ympäristötekijöihin liittyvä muuttoliike, viii) maailmanlaajuiset tekijät, kuten perushyödykkeiden hinnat. Tietoja voidaan saada EU:n satelliittikeskukselta, kansallisilta ja eurooppalaisilta ilmatieteen laitoksilta, jäsenvaltioiden kansallisilta hallinnoilta ja suurlähetystöiltä, komission edustustoilta, EU:n energiayhteyshenkilöverkostolta ja yhteiseltä tutkimuskeskukselta sekä kolmansilta mailta ja kansainvälisiltä järjestöiltä. Tarvitaan uusia analyyttisiä menetelmiä ja välineitä. Varhaisvaroitukseen ja tietoisuuden lisäämiseen liittyen vahvistamme yhteistyötä asianosaisten EU:n kriisinhallintarakenteiden kanssa varmistaaksemme, että ilmastonmuutoksen vaikutus otetaan huomioon strategisessa suunnittelussa ja voimavarojen kehittämisessä. Ilmastonmuutos vaikuttaa todennäköisesti merkittävästi energiavarmuuteen. Neuvosto ja komissio voisivat vastikään ilmestyneen strategisen energiakatsauksen pohjalta tarkastella toimitusvarmuuteen kohdistuvia mahdollisia uhkia (esim. infrastruktuurin vahingoittuminen, energiantoimittajien epävakaus). 4. Vuoropuhelu kolmansien maiden ja järjestöjen kanssa Maaliskuusta 2008 lähtien EU on jatkuvasti muistanut ottaa esille kysymyksen ilmastonmuutoksesta ja turvallisuudesta kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa käymämme vuoropuhelun yhteydessä. Keskustelukumppaneihin ovat kuuluneet Yhdysvaltojen, Kanadan, Japanin, Australian, Kiinan, Intian, Brasilian ja Venäjän kaltaiset avaintoimijat sekä maita, joihin ilmastonmuutos erityisesti vaikuttaa, kuten Nigeria, Indonesia, Israel, Egypti ja Keski-Aasian maat. Monenvälisillä foorumeilla on pidetty kokouksia YK:n ympäristöohjelman (UNEP), kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) ja ympäristöä ja turvallisuutta koskevan aloitteen kanssa (ENVSEC). Olemme myös vauhdittaneet keskustelua hallituspiirien ulkopuolella EU:n ja Keski-Aasian turvallisuusfoorumin ja Euroopan parlamentin järjestämien kokousten kaltaisissa tilaisuuksissa. EU on etulinjassa toteuttamassa toimia, joiden tavoitteena on päästä yleismaailmalliseen ja kattavaan uuteen kansainväliseen sopimukseen Kööpenhaminassa joulukuussa 2009. EU ei yksin pysty vähentämään päästöjä tai käsittelemään turvallisuusulottuvuutta. Siihen tarvitaan monenvälistä toimintaa. Eri hallinnonalojen, parlamenttien, median ja kansalaisyhteiskunnan eri tahojen toiminta kansallisella ja EU:n tasolla on tarpeen. Vuonna 2009 EU:n toiminnan kohteena olisi oltava: 5
Tärkeimmät kansainväliset kumppanit kuten Yhdysvallat, Kiina, Intia ja Venäjä. EU aikoo työskennellä tiiviisti näiden kanssa arviointitietoja vaihtaen ja tutkien mahdollisuuksia ilmastonmuutosta ja turvallisuutta koskevan yhteistyön lisäämiseksi. Varhainen yhteydenpito Yhdysvaltojen kanssa tulee olemaan ratkaisevaa. Erityisen riskialttiit alueet. Ilmastonmuutoksen ja turvallisuuden osalta EU on jo solminut tiiviit suhteet erityisen riskialttiita alueita edustaviin järjestöihin, kuten pienten saarivaltioiden ryhmään, Arabiliittoon ja Afrikan unioniin. Meidän olisi käytettävä näitä suhteita lisäkannatuksen saamiseksi ennen Kööpenhaminaa pyrkien samalla lisäämään kykyä hoitaa ilmastonmuutokseen liittyvät turvallisuusnäkökohdat. Tärkeimmät kansainväliset järjestöt (esim. YK, AU ja Etyj). Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen haaste. Pitäen lähtökohtana tähän mennessä tehtyä työtä EU sitoutuu tekemään tiiviimpää yhteistyötä näiden järjestöjen kanssa, myös ympäristöä ja turvallisuutta koskevan aloitteen (ENVSEC) puitteissa. Tässä voidaan käyttää hyväksi varhaisvaroitusanalyysiä ja sen olisi johdettava koordinoituihin vastatoimiin. Rajat ylittävä vesivarojen hoito on erityisen lupaava ala monenvälisen lähestymistavan soveltamiseksi. 5. Päätelmä Kuten korkean edustajan ja komission yhteisessä selvityksessä "Ilmastonmuutos ja kansainvälinen turvallisuus" korostettiin, ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutukset voivat olla hyvin suuria. Vastauksessamme meidän on yhdistettävä maailmanlaajuiset toimet paikallisen tason seurauksien perinpohjaiseen ymmärtämiseen. Tietämys ja tietoisuus yhdessä ovat ratkaisun avain. Meidän on myös ajettava asiaamme tehokkaasti niin Euroopassa kuin Euroopan ulkopuolella. Paremman tiedonkulun, tehokkaamman koordinoinnin ja aloitteiden välisen suuremman johdonmukaisuuden varmistamiseksi EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla neuvoston pääsihteeristön ja komission olisi luotava Brysselistä käsin toimiva yhteyspisteiden verkosto kansallisiin edustustoihin. Yhteisen tutkimuskeskuksen tuella käytettävissä on pian keskusverkkosivu analyysien vaihtamiseksi. Samanaikaisesti neuvoston pääsihteeristön ja komission olisi varmistettava virallisen diplomatian toimien tehokas koordinointi. Neuvoston olisi tarkasteltava uudestaan vuoden 2009 toisella vuosipuoliskolla edistymistä ilmastonmuutosta ja turvallisuutta koskevassa kysymyksessä sekä näiden suositusten täytäntöönpanoa. 6