2 O mistan tämän kirjan kaikkine kerrontoineen, julistuksineen ja debatteineen tyttärilleni Tertulle ja Tarjalle sekä heidän lapsilleen, tyttärien tyttärilleni Piritalle, Seeralle, Tooralle ja Lyyralle sekä erityisesti miehiseen elämismaailmaan suunnattuna isoisän - Grandyn - puhutteluna tyttärieni pojille Jarmolle, Reolle, Roille, Raille ja Reille. Omistusta laatiessani ovat mielessäni olleet myös kumppanini vapaamuurariudessa sekä aivan erityisesti talous-, liike- ja yhteiskunnallisen elämän parissa puurtavat kanssatekijäni. Reo Vuori Kustantaja: Perinnekilta Pragma ry. Helsinki, 2007. Kansi ja taitto: Raimo E. Stenberg. Kannen tekninen toteutus: 3DProject ky, Pentti Saarinen. Kansikuva: Merimaisema, Torsten Sartjärvi, 1979. - Näin kuinka katselit merta, kuinka mielesi hipoi sen tyyntä pintaa ja kuinka se oli ajatustesi kohteena ja keskuksena. Ragnvald suuntasi katseensa merelle ja jatkoi kuin ajatuksissaan: - Meri onkin oiva keskittymisen ja mietiskelyn kohde, sillä myrskytessäänkin sen sisin rauha säilyy Ukko antoi sanojensa vaikuttaa hetken, käänsi sitten katseensa mereltä ja katsoi Rautialaa kiinteästi silmiin. - Ja kuten meidän ihmismielessämme, syvällä senkin kätkössä, sen levottoman pinnan alla odottavat sen suurimmat salaisuudet ja kalleimmat aarteet. ISBN 978-952-99677-3-5 (sähköinen julkaisu)
3 Reo Vuori VIISAUDEN KUTSU Romaani <sähköinen julkaisu> Helsinki 2007
4 V iisauden kutsu on säälimätön yhteiskunnallinen pamfletti ja samalla materialistisen maailmankatsomuksen armoton kritiikki. Tällaisena se säästelemättömän avoimesti raottaa näkymiä perinteisen uskonnollis-filosofisen elämänkatsomuksen maisemista. Hymistelemättömänä jopa rajuun julistukseen yltävänä kerrontana sekä räiskyvinä, perittyä viisautta kantavina ja vapaamuurarillisen elämänviisauden höystäminä debatteina tämä maailmankatsomus lävistää kirjan koko sisällön. Se lävistää sen aitona ja alkuperäisenä miehiseen elämis- ja arvomaailmaan liittyvänä ja miehisen identiteetin rakentamiseen tähtäävänä todellisuutena. Kirjan monihaaraisiin juonikuvioihin sekä yhteisöllisten, taloudellisten ja yksilöllisten selviytymis- ja kehittymiskamppailujen kuin myös juonittelujen ja romantiikankin kiehtoviin kehyksiin paketoitu sanoma on ikivanha, mutta postmoderneille nykyihmisille se on jälleen uusi. Jo kirjan ensimmäisen luvun luettuaan lukija huomaa, että kirjoittaja on asettanut kirjansa roolihahmoissa häpeämättömästi "peliin" myös omat arvonsa ja vakaumuksensa kuin myös oman miehisen identiteettinsä sekä kirjoittajan persoonansa. Arvonsa ja vakaumuksensa hän haluaa kirjan sanomasisältöön paketoituna välittää elämänsä ja toimintansa tieteellistaloudellisissa tarvesokkeloissa seikkailevien kanssaihmistensä ja aivan erityisesti yhteiskunta- ja elinkeinoelämässä toimivien kumppaneittensa ulottuville. Lukijasta riippuu se, kuinka hän tässä pyrkimyksessään ja haasteessaan onnistuu...
5 Prologi M itenkä käy Ottoloiden laman runteleman teollisuusdynastian? Kuinka se kykenee selviytymään yhteiskunnallisten muutospaineiden ja taloudellisten suhdanteiden ristiaallokoissa? Pystyykö se siirtymään murroksen ajasta muutoksen aikaan? Kykeneekö se uusiutumaan, sopeuttamaan ja vakauttamaan tilanteensa ja asettamaan itselleen uusia päämääriä sekä luomaan uudet liikeideat ja selviytymisstrategiat toiminnalleen? Näitä pyrkimyksiä eivät yrityksen ylle laskeutuneiden sisäisten valtapelien ja juonittelujen verkostot edistä eivätkä sen strategista ja toiminnallista tilannetta kohenna. Entä miten yrityksen teknillinen johtaja Ilmari Rautiala selviää kehityskamppailuissaan varsinkin, koska valinkauhaan ovat joutuneet hänen ammatillisten pyrkimystensä lisäksi myös hänen persoonallinen ja sosiaalinen yksityiselämänsä sekä miehinen identiteettinsä? Pystyykö hän saavuttamaan ja toteuttamaan tavoitteensa ja mukautumaan uusiin tilanteisiinsa? Kuuleeko, tunnistaako ja ymmärtääkö hän Viisauden kutsuun? Kykeneekö hän siihen vastaamaan ja siten avaamaan kehittymistään laukaisevia ja ohjaavia koodeja, muuttamaan alkuarvojaan sekä kestämään ja hallitsemaan henkiseen kasvuun liittyvät siirtymäkriisinsä? Hänen ulkoisten kamppailujensa ja sisäisten kehitysprosessiensa näyttämöille on omaa, merkittävää ja ikinaisellista rooliaan astunut esittämään myöskin Eeva, kaunotar vaaleassa naisellisessa täydellisyydessään. Tapahtumien taustalla näyttäytyvät myöskin vapaamuurarit. Heidän joukossaan, niin valinkauhan varressa kuin näyttämöjen kulisseissa
6 toimii ja varsin omaperäisellä tavallaan tilanteisiin vaikuttaa myös Ukko-Runar, varsin outo ja perin arvoituksellinen kalastajahahmo.
7 K I 1 irkkaan keltaisena hehkuva aurinko oli valoaan ja lämpöään säteillen ohittanut keskitaivaan ylimmän, eteläisen lakipisteensä. Se oli piirtänyt laajan kaarensa lähes pilvettömälle taivaalle ja ottanut jo muutamia laskeutuvia harppauksia kohti taivaanrannan läntistä horisonttia. Tältä suunnalta sen lämpimät, kevätilmeiset valonsäteet tunnustelivat avoimen uteliaina ja tavoittelevina ympäristöään. Osa niistä tunkeutui röyhkeän luotaavina jämerän teräsrakenteisen teollisuustalon työhuoneisiin. Niihin ne etsivät ja löysivät väylänsä talon vieressä jököttävien muhkeiden mäntyjen oksistojen lomitse. Huoneiden seinille ja lattioille tuulenvireiden huojuttelemien oksistojen varjot loihtivat tummina väreileviä kudelmiaan. Talon läntisen siiven toimistohuoneessa ahertavan miehen keskittynyttä työskentelyä varjojen väreilevä leikki näytti selvästikin häiritsevän. Hänen harmistuneen ärtyneet mulkaisunsa ikkunoihin eivät saaneet verhoja kuitenkaan liikahtamaan eivätkä varjojen ja auringonsäteiden yhteistä kujeilua huoneessa päättymään. Vihdoin, tuhahdellen ja itsekseen mutisten mies nousi, harppasi ikkunoiden luokse, tarttui verhoihin ja kiivaan nopealla nykäisyllä veti ne ikkunoiden eteen. Auringonsäteiden kirmailu huoneessa päättyi. Jäljelle niistä jäi vain huoneen takaseinälle heijastuva kapea valokeila sekä sen kirkkaassa valossa leijuvien pölyhiukkasten ja lämmenneenä väreilevän ilman hilpeä tanssi. Mies palasi paikalleen, siirtyi lähemmäksi työpöytäänsä ja tarttui saapuneiden lokerossa olevaan päällimmäiseen paperinippuun. Kiireinen kärsimättömyys sävytti hänen työskentelyään. Tästä huolimatta hänen katseensa pyyhki papereita valppaasti sekä tarkan järjestel-
8 mällisesti ja määrätietoisen huolellisesti. Joskus, aivan kuin tyytymättömyyden ja ärtyneisyyden ilmaisuna hänen suunsa vetäytyi kireän tiukaksi viivaksi. Joskus taas hänen sileällä otsallaan, tummien tuuheiden kulmakarvojen välissä näyttäytyivät syvät, kolmivakoiset harmirypyt. Sisäpuhelimen soinnukas merkkiääni keskeytti miehen työskentelyn. Hän painoi vastausnäppäintä. - Niin? - Vieläkös punainen palaa? sihteerin ääni kuului puhelimen kaiuttimesta. - Julle odottelee audienssia. Jotain kysyttävää tämän iltaisista teemoistanne... - Vaihtui juuri keltaiseksi. Sano, että kohta sopii ja pompi itse tänne! mies vastasi ja katkaisi yhteyden. Isoselkänojainen johtajantuoli narahteli miehen nojautuessa taaksepäin ja oikoessa jyhkeää vartaloaan. Sähköalan komponentteja ja automaatiojärjestelmiä valmistavan tuotantolaitoksen teknillinen johtaja Ilmari Rautiala kampasi otsalle valahtaneen tumman, tuuheana kihartuvan tukkansa järjestykseen, oikaisi solmiotaan ja vilkaisi sitten edessään olevia papereita. Saapuneen postin järjestys oli hahmottunut nopeasti. Matkaväsymyksestä huolimatta rutiinit oli hoidettu lähes tunnissa. Tyytyväinen hymy levisi hänen kevätauringon ruskettamille kulmikkaille, mutta sopusuhtaisille kasvoilleen. Hän katsahti kelloaan ja nyökkäsi itselleen. Aikaa seuraavaan manööveriin valmistautumiseen, läheisessä maaseutukaupungissa toimivan kemianlaitoksen prosessiohjaus- ja valvontajärjestelmän käyttöönotto- ja luovutuskatselmukseen oli jäänyt riittävästi. Käytävältä kuului lähestyvien askelten ääni. Se oli tuttu reipas kävelyrytmi. Osaston sihteeri, rouva Marita Melkeri kopautti kevyesti ovelle ja astui sisään. - Milläs tähän on osuutta? sihteeri tokaisi, vilkaisi esimiestään, marssi sitten ikkunoiden luokse, vetäisi verhot sivuille laskostaen ne huolellisesti ja avasi tuuletusikkunan. Maritan olemus säteili ikkunoista tulvehtivan auringonvalon loisteessa. Tämä eloisa ja hehkuvan pirteä kolmissakymmenissä oleva ekonomi oli, kuten Rautiala itsekin, runsaat kaksi vuotta sitten tullut
omistajatahojen esittämänä ja suosittamana yrityksen palvelukseen. Aivan alusta lähtien oli Rautiala mieltynyt hänen välittömään, mutta tahdikkaan asialliseen esiintymiseensä sekä tehokkaaseen ja luovaan tapaansa suoriutua tehtävistään. Sympaattisella esiintymistyylillään ja aikuiskypsällä naisellisuudellaan tuo täyspuhdas vaaleaverikkö oli monasti sekoittanut miespuolisten työtovereittensa kuin myös monien firmassa vierailleiden miesasiakkaidenkin konseptit. Eikä ihme, siihenhän antoi viitteitä myös hänen ulkoinen olemuksensa vaalean pitkän tukan kehystämine puhdaspiirteisine kasvoineen sekä, Rautiala vilkaisi sihteeriään, vartalon upeine, tyköistuvan mekon paljastamine muotoineen. - Näillä oli osuutta, Rautiala ilmoitti, osoitti papereita lähtevän postin lokerossa, - ja kelmeällä ololla. Kait se on matkaväsymyksenkin poreilulla oli varsin kiivastahtinen keikka tällaiselle keskiikäiselle. - Lähes keski-ikäiselle, sihteeri tarkensi hymyillen. Miellyttävä hajuveden tuoksu leijaili naisen ympärillä hänen liikahtaessaan poimimaan papereita. - Siinä ovat matkalasku ja matkaraportti. Raportti onkin jo sisäisessä sähköpostissa, samoin kuin tiedot tarjousta varten. Kirjoita ne puhtaaksi entiseen tapaan vakiomallin mukaisesti! - Hyvä on! Vienkö ne suoraan markkinointiin? sihteeri tiedusteli ja tyhjensi lähtevän postin lokeron. - Vie ne suoraan Villelle, laskekoot ja viimeistelkööt tarjouksensa itse. Onhan heidänkin opittava tämän tuotteen konseptit. Jullella ainakin on niihin jo teknistä tuntumaa. - Selvä! sihteeri kuittasi, katsahti Rautialaa hymyillen ja lisäsi epäilystä äänessään: - Josko ottaa vastaan? Ville on ollut niuho näiden suhteen. - Muutosvastarintaa! Jos se äkämöi ja uikuttaa jotain, pistä ne silloin Jullen postiin. - Niin... mites se olikaan: "ongelmat voidaan ratkaista suoraan tai muuttaa ne sellaisiksi, että ne voidaan ratkaista", sihteeri huomautti ja liikahti kohti ovea. - Katselmusdokumentit ovat valmiina. Laitanko myös infokansioita mukaan? 9
10 - Sitä pitikin kysymäni! Rautiala puuskahti ja nyökkäsi hyväksyvästi. - Laita ja anna ne Jullelle! Hoitakoon poika paperihommat ja sano, että ottaa Puovilalta testerit joukkoon. Ovelle ehtinyt sihteeri kääntyi, hänen vaalea tukkansa heilahti toiselle olkapäälle. Katseet kohtasivat. Rautiala oli huomaavinaan Maritan syvän sinisissä silmissä tutkivan tarkkaavan, sekunnin murtoosaakin nopeamman välähdyksen. Tuon katseen hän tunsi. Se oli yllättänyt hänet usein ennenkin. Se oli aivan kuin ajatuksia peilaava ja niitä luotaamaan kykenevä tutkasignaali. Mutta siihen liittyi jotain muutakin, jotain syvältä, Maritan sinisten silmien pohjalta lämpönä säteilevää, toteavaa ja hyväksyvää. - Muuten... siellä lienee itse tee-jiikin paikalla. Hillitty hymy valaisi naisen kasvoja. - Olekin varuillasi, se Salmomaa on melkoinen veijari. - Huomattu on! Mutta mites sinä... - Käytäväpuheita ja sisäpiiritietoa, sihteeri kuiskasi ovelta ja hymyili salaperäisesti. Hän avasi oven, pysähtyi ja kääntyi tiedustelemaan: - Tuonkos herralle kahveeta ja särvintä, ravinnoksi ja virkistykseksi? Nainen sulki oven vastausta odottamatta. Auringonsäteiden leikki huoneessa jatkui. Niiden villi ilkamointi Rautialan kasvoilla ja työpöydän pinnalla ei häntä enää häirinnyt. Luonnon raikkaat, kevätkesäiset aromit tuoksuivat tuuletusikkunan ilmavirrassa täyteläisen kylläisinä. Hän hengitti syvään... Ovisummerin särisevä pärähdys palautti arkitodellisuuden. Rautiala painoi vihreää. - Terve! tuotepäällikkö Julius "Julle" Kirilä tervehti ovelta ja astui huoneeseen. - Jaha, painapas poika puuta! Rautiala viittasi vierastuoliin. - Luin sähköpostista raporttisi asennuksesta ja siihen liittyvät käyttöönottotiedot. Ne ja testiajotkin näyttivät lupaavilta. - Tuostapa raportista tulinkin utelemaan, vaalea, pitkä ja solakka nuorimies selitti istuutuessaan, katsahti Rautialaa kysyvänä, kumartui tuolillaan eteenpäin ja tiedusteli: - Järjestelmä on siis luovutus- ja käyttöönottovalmis?
- On se! Pannaan vain menemään, vai - Pannaan vain menemään! nuorimies, markkinointiosaston kuopus toisti ja virnisti tyytyväisenä Myyntijohtaja Wilho Haartin johtama markkinointiosasto, eli "Villen klaani", muodosti yrityksen informaalisessa arvohierarkiassa etuoikeutettujen sisäpiirin. Sitä yhdisti yrityksen muista toiminnoista erillisenä näyttäytyvä ja ulospäin suuntautuva tehtäväkenttä. Roolissaan tämä, myöskin "myyntiviisaiksi" kutsuttu ja firmassa oman korostetun erikoisasemansa ominut kuin myös yrityksen toimitusjohtajan näkyvän suosion saavuttanut joukkue pyrki hallitsemaan, ohjailemaan ja määräilemään lähes kaikkia yrityksen toimintoja. Haartti, jo keski-iän paremmalle puolelle ehtinyt kauppatieteiden maisteri oli tuon porukan itseoikeutettu yksinvaltias. Hänen itsekeskeisessä habituksessaan ruumiillistui klaanin ylimielisen ylpeä henki ja sen sisäinen, narsistisen omahyväinen luonne. - Olkoon niin! Rautiala kuittasi. - Kuten sovittiin, poimi minut kotoa neljältä tai vaikka jo aikaisemminkin. Tiellä voi olla ruuhkaa... niitä kesämökkiläisiä näes, veneitään raappaamaan ja kasvimaitaan tonkimaan meneviä mökkihöperöitä puolikaupunkilaisia. - Höperöitä ja raatajahöperöitä joukossa! Kirilä hirnahteli, vilkaisi kelloaan ja vakuutteli: - Ei ruuhkasta haittaa, ollaan perillä jo tunnissa, siinä viiden pinnassa. Aikaa jääpi majoittua... vai, nuorimies katsahti Rautialaa kysyvänä, - tahdotkos palata jo yöllä? - Väliäkös tuolla on, menee samaan reissuputkeen, eikä tarvitse säädellä. Entäs itse? - Siellä on samalla korruptiotilaisuus kaupunginhallituksen ja yrityspalvelukeskuksen kihoille. Ovat kutsuneet meidät mukaan, ja jos aikaa jää, tutustuisin paikalliskulttuuriin. - Vai paikalliskulttuuriin! Rautiala venkoili ja virnisti. - Ja kulttuuriopasko Kauppahotellin yöklubista? - Tänäänhän on perjantai Ilmari! Sehän on nuorison irrottelu- ja hauskanpitopäivä. Näinpä juuri, irrottelu ja hauskanpito, Rautiala ajatteli itsekseen. Nämä nykynuoret elävät elämäänsä vapaammin, välittömämmin ja sitoutumattomammin kuin hänen oman sukupolvensa nuoriso kolme 11
12 ja neljä vuosikymmentä sitten ja ehkäpä hieman pinnallisemminkin. Viime viimevuosisadan kahdeksan- ja yhdeksänkymmentäluvuilla opiskelleen nuorison ominaisena elämänteemana näyttäytyi eläminen ja toimiminen eräänlaisessa nykyajan epikuurolaisessa, mielihyvää tavoittelevassa sekä turhia huolia, ponnisteluja ja paineita välttelevässä easy going -atmosfäärissä. Puhuttiinkin arvokadosta; sanottiin, että ympäristö- ja lähimmäisyyshuoli, samoin kuin ihmiskunnan yhteiset, perinteiset arvot olivat nykynuorisolle tuntemattomia käsitteitä ja että vallitseva materialistinen vulgaarirealismi ja teknokulttuuri olivat tilanteeseen syypäitä. Rautiala tuhahti mielessään. Mikäli näin oli, syyllinen tapahtuneeseen oli silloin hänen oma, itsekeskeisen ja tavoitteettoman postmodernin kulttuurin luonut sekä siihen liittyvän materialistisen hyvinvointiyhteiskunnan ideaalin lanseerannut sukupolvensa. Nuo perinteiset ja perimmäiset arvot ja niiden mukaiset aatteet, mitäpä ne muuta enää nykyisin olivat hänenkään sukupolvelleen kuin perinteiden mukanaan tuomia sisäistämättömiä ja toimivaa, dynaamista merkitystä ja tarkoitusta vailla olevia fraaseja. - Miltäs se näytti tarkemmin, se asennusraportti? Kirilän kysymys katkaisi Rautialan mietteet. Huomatessaan tämän, nuorenmiehen kapeille kasvoille levisi anteeksipyytävä hymy. Rautiala piti pojan asiallisesta ja vähäpuheisesta käytöksestä. Julle oli tehokas, huolellinen ja oppinsa sisäistänyt nuorimies. Vastavalmistuneena insinöörinä hänet oli vuosi sitten palkattu tuotepäälliköksi ja myynnin tekniseksi yhdysmieheksi yrityksen markkinointiosastolle. Pojassa oli sosiaalista mieltä sekä potentiaalista älyllistä ainesta ja pian myöskin toiminnallista kykyä vaativimpiinkin tehtäviin. Hänen hillitty, asiakkaisiin tehoava ja luottamusta herättävä esiintymisensä sekä hyvin hoidettu ulkoinen olemuksensa ja urheilullinen, mutta huoliteltu pukeutumistyylinsä tulisivat lisäämään tyyli- ja suorituspisteitä urakilvoittelun tuimassa tiimellyksessä. Kilvoittelun opportunistisia ja lobbaavia sääntöjä poika ei tosin näyttänyt vielä lainkaan tiedostavan. - Tutustuin siihen päällisin puolin. Joku tuuletin oli pyörinyt väärään suuntaan. - Joo, siinä vika oli moottorin apukäämin kytkennöissä. Lisäksi
yhtä anturia jouduttiin siirtämään. Se oli heidän käyttöpäällikkönsä puumerkki. - Olkoon se hyväksi, onneksi ja siunaukseksi! - Kaikki testausarvotkin olivat toleransseissaan! nuorimies julisti ja pullisteli innostuneena. - Saatiin hyvä referenssi ja mukavasti katettakin. - Niitä nyt tarvitaankin! - Niitä nyt tarvitaan! Kirilä kertasi ja vilkaisi Rautialaa. - Se on kai meilläkin nyt... nuorimies veti henkeään, rypisti otsaansa ja ähkäisi: - totuuden hetki. - Välitulosraportti ei lupaa hyvää, Rautiala murahteli. - Tilanne on pökerryttävä. Neljättä tappiollista vuotta ei pystytä enää kirjaamaan. Tuohi valui valuuttaluottojen devalvaatio- ja korkoansaan. Se ei riitä firmassa ellei vanhoja varastoja saada nopeasti realisoitua ja uusia tuotteita markkinoille. Johtoryhmä käsittelee asiaa maanantaina ja tekee esityksensä hallitukselle. Se on laajennettu palaveri. Sinne tulee neuvoskin ja muita... - Tiedän, sain kutsun Villeltä. Sillä on sinne jotain suunnitteilla. On tiemmä pohjustamassa sitä Marskin... tuota Ulrikin kanssa. - Suunnitteilla ja pohjustamassa tee-jiin kanssa! Mitä tiedätkös tarkemmin? - Joo... meinaan... Kirilä mutisi hämillään ja vilkaisi Rautialaa kulmiensa alta. - Ville jahtaa kustannuksia, tutkii standardihintoja ja on se tuotantomenetelmienkin kimpussa. - Standardihintoja! Rautiala ärähti ja oivalsi. - Niinpä tietenkin. - Niin näes, Villen marketing mixissä piintymänä on hinta ja vain se menekin avaintekijänä. Se ei tajua eikä halua tajuta, ettei kenttä ime näitä meidän vanhoja rihneitä yhtään enempää oli hinta mikä tahansa! Ellei sitten Venäjän markkinat... - Vain uudemman teknologian komponenteille ja sovellutuksille löytyy sielläkin enää tilaa. - Ihan niin! nuorimies puuskahti, katsahti Rautialaa ja selitti: - Nyt pitäiskin fokusoida liikeideaa, löytää uusia bisnesalueita sekä asiakkaita ja markkinoita tai sitten ryhtyä tuottamaan sovellutuksiksi jalostettuja muita tuotteita, kuten nämä järjestelmät. Ne ovat tulossa 13
14 hyvään saumaan, vaikkei niistä vielä volyymituotteiksi olekaan eikä Villekään niitä vielä oikein ymmärrä. - Eikä haluakaan ymmärtää! Rautiala rypisti otsaansa. - Sen asenne heijastelee brutaalia ja uhittelevaa muutosvastarintaa. Reviiripuolustuksessaan se pyrkii tekemään tutkimus- ja kehitystyönkin yhden instanssin, itsensä, arvotajunnasta, uskomusjärjestelmistä ja ymmärryksen kategorioista riippuvaiseksi. - Joo ja on siinä myös annos teknologiafobiaa, nuorimies hymähti, nousi, siirtyi ovelle ja huomautti: - Ei se osaa edes faksia käyttää eikä avata sähköpostiaan, niiden liitetiedostoista puhumattakaan tai Kirilän lause keskeytyi ovisummerin rämisevään pärähdykseen. Keltaisesta liikennevalosta piittaamatta ovi avattiin ja huoneeseen työntyi myyntijohtaja Wilho Haartti. - Terve! Haartti hoilasi ovelta. - Mites matka? - So... so! Rautiala nyökkäsi miehen silmätervehdykseen. - Sain neuvoteltua järjestelmäkaupan tarjousasteelle. - Ihanko tarjousasteelle! Haartti tuhahti yrmeänä. - No sepäs... - Ihan niin tarjousasteelle. Tein tarjoukselle teknisen pohjan. Marita pistää teille tarjousluonnoksen ja laskelmat standardihinnoista. Asennuskustannuksia, erikoistoivomuksia ja lisävaatimuksia lukuun ottamatta voitte käyttää sitä pohjana jatkossakin ilman tekniikan konsultointia. Myyntijohtaja istuutui Kirilältä vapautuneeseen vierastuoliin. Hän poimi rintataskustaan savukerasian ja sytytti savukkeen tupakoinnin kieltävästä huoneentaulusta ja Rautialan moittivasta katseesta vähääkään piittaamatta. - Sepäs helposti kävi, Haartti mutisi, loi pöydän yli epäluuloisen katseen ja vänkäsi haastavasti: - Et kai puhunut hinnoista ja luvannut taas liikoja? Sinunhan piti vain esitellä tuote heidän insinööreilleen. En halua asettua tulilinjalle, jos katteet taas putoavat. Asennusporukkasi kusettaa markkinointia jo muutenkin sisäisellä laskutuksella. Joudumme lisäksi antamaan lisäalennuksia jatkuvasti, koska meillä kellään ei ole osaamista tällaiseen ja... Rautialan oli vaikea hillitä matkaväsymyksen kattamaa ärtymystään. Nytkö se taas alkaisi, asenteinen ja jankuttava kiistely uusista
tuotteista, tekniikasta, tuotannosta ja kustannuksista! - Olikos sinulla jotain asiaakin? Rautiala ärähti kiukkuisesti Haartin puhetulvan keskeyttäen ja jatkoi sanojaan painottaen: - Tuote sopii heidän tarkoituksiinsa ja siinä kaikki. Hän nyökkäsi ovella hiljaisena seisovalle, sanailua harmistuneen ja vaivautuneen näköisenä seuraavalle Kirilälle. - Kuten Jullen raportin mukaan näyttää sopivan Salmomaankin firmalle toimitettu järjestelmä. - Saadaanhan ne papereilla ja sähköpostissa näyttämään! Haartti ulvahti ja jupisi ivallisesti. - Protomalleja, kunhan vain pelaisivat käytännössä. - Se mennään nyt testaamaan ja varmistamaan! Kirilä kivahti ovelta harmistuneena, heilautti kättään ja poistui huoneesta. Myyntijohtaja asettui mukavammin tuoliinsa. Hän sipaisi kaljua päälakeaan kuin kammatakseen. Teräväpiirteiset, ruskettuneet kasvot, jäntevä ja solakka vartalo kertoivat miehen harrastavan ulkoilua ja huolehtivan kunnostaan. Oikeaoppisen markkinointimiehen imagoon ylikorostunut ja ylitehty kuntoilu nykyisin kuuluikin. Rautiala tuhahti itsekseen. Häntä itseään tuo aivoja hölskyttävä ja pehmentävä hölkkäkulttuuri ei juurikaan kiinnostanut. Hänen oli sitä, sen yhteiskunnallista merkitystä ja siihen liittyvää arvomaailmaa perin vaikea ymmärtää. Mitä hemmetin järkeä oli tuhlata yhteiskunnan resursseja hyödyttömiin, vain pelkkiä voitto-tappio-elämyksiä tuottaviin touhuiluihin ja niiden varoja imeviin puitteisiin, kuten urheiluhalleihin, pelikenttiin ja laskettelurinteisiin, niiden pauhuun ja huumaan kuin myös sanomalehtien tuloksia ja urheilijaidoleita palvoviin paatos- ja hurmoshenkisiin urheilusivuihin? No, hän tuhahti uudelleen, kai se oli joidenkin hedonisiksi muuttuneiden vitaalisten arvojen toteuttamista yhteiskunnallisessa massa- ja laumakulttuurissa. Miehet katselivat hetken toisiaan. Haartin ilmeestä ja ruskeiden silmien välähdyksestä Rautiala tunnisti sen, mitä tulossa oli. - Ilmari, myyntijohtaja mongersi ja yritti loihtia hyväntahtoisen hymyn kasvoilleen, - älä ole aina noin hysteerinen, ota ihan rauhallisesti! Katsoppas, markkinointi on nyt kuitenkin se, joka taloon rahaa tuo. Markkinavoimat... - Tiedän, mantrat on kuultu! 15
16 - Niin, ilman niitä et sinäkään voisi noita vekotinleikkejäsi jatkaa. Haartin ääneen tuli opettavainen sävy hänen jatkaessaan: - Sinä filosofoit liikaa. Ei sitä bisneksessä tarvita, sillä bisneksen ainoana arvona on näes voitto ja sen mittana raha. Meillä kauppakorkeessa... - Filosofoimattakin näkee sen, mihin tuo kauppakorkeen korulauseilla konstituoitu "ainoa arvosi" nykytilanteessamme johtaa, puhumattakaan siihen liittyvästä, yritysmaailmaa demoralisoivasta osakeja optioriehasta globalisaatioineen. Pelkistetty voiton tavoittelu ja toiminnan todellisen tarkoitusperän unohtaminen johtaa... - Parempaan tuottoon ja tulokseen ja kohonneisiin osakekursseihin! Haartti julisti ja opasti ääni naristen: - Markkinataloudessa toimintamme tarkoitus on tuottaa voittoa yritykselle sekä arvonnousua osakkeille ja osinkoa sijoittajille. Ja niitähän saadaan vain katetta parantamalla ja volyymeja nostamalla. - Olin äsken sanomassa, Rautiala puuskahti ja jatkoi välittämättä Haartin keskeytyksestä, - että käsittämätön ennätystehtailu ja pelkistetty voiton tavoittelu johtaa meidät vaikeuksiin pitkällä tähtäyksellä. Oman yrityksemme se on jo johtanutkin. Poljemme paikallamme ja jauhamme samoilla ikikaavoilla konventionaalisia komponentteja taantuville markkinoille tuottaen. Samalla vaikeuksiemme impulssitiheys sen kuin kasvaa kasautuen lopulta hallitsemattomaksi. Sairaaksi tekevät lait ovat astuneet toimintaamme. Ne ovat... - Vaikeuksiemme todellinen syy on liian korkeissa standardihinnoissa. Meillä katetta saadaan lisää vain kustannuksia karsimalla, ja sen suhteen nuo sinun järjestelmäkehitelmäsi, joita sinut palkattiin kehittelemään kuluttavat vain resurssejamme. Niihin on järjetöntä satsata, koska ne eivät ole volyymituotteita. Ne tuottavat joillekin vekotinhulluille vain insinööri-iloa. - Onko sinun todella noin hemmetin vaikea käsittää sitä, että toimintamme tarkoitus strategioineen ei ole enää nykytodellisuuteen niveltyvää ei ole sitä edes alihankintatuotantomme osalta, joka sekin on ylikilpailtu, Kaukoidän massatuottajien jyräämä ja hallitsema alue. Emme ole uudistuneet, liikeideamme ja tuotevalikoimamme ovat vanhentuneet. - Ai ettäkö muka vanhentuneet! Haartti ulvahteli päätään pudistel-
len. - Minusta on parempi tukeutua "ikikaavoihin", ennalta koeteltuihin menetelmiin ja rautaiseen, pitkään kokemukseen pohjautuvaan ammattitaitoon kuin ryhtyä omaehtoiseksi kokeilijaksi. Miehen kuivasta, narisevan kireästä äänestä kuulsi maanittelevan opettavainen sävy hänen jatkaessaan: - Markkinointia ja sen mekanismeja sinun on vaikea ymmärtää. Olet vielä tuore talossa, etkä sinä perusinsinöörinä ole opiskellut tuotantotalouttakaan ja kuitenkin johdat tuotantoamme. Siihen liittyvää parempaa ammattitaitoa meillä nyt kaivattaisiinkin. Tuotanto nimittäin vaatisi... - Organisaation muutoksia, saneerausta, rationalisointia ja henkilöjärjestelyjä. Kuultu on nekin mantrat! Ne eivät tosin tukeudu todellisiin ikikaavoihin eivätkä rautaiseen, pitkän kokemuksen ja ennalta koettujen menetelmien määrittämään ammattitaitoon... kokemusperäisestä viisaudesta puhumattakaan. - Ammut yli! myyntijohtaja ärähti närkästyneenä. - Säästöleikkaukset tuotannossa ovat viisautta. - Viisautta ei ole vaatia jatkuvia säästöleikkauksia rationalisoinnin ja saneerauksen nimissä. Se syö goodwill in ja vie rauhan työelämästä. Jatkuvalla irtisanomisuhalla ja töiden määräaikaisuudella pelotellut työntekijät menettävät motivaationsa sekä työnsä ja lopulta elämänsäkin hallinnan. - Silkkaa sofismia! Haartti puuskahti ja uhosi sormeaan heristellen: - Tehottomuus ja velttoilu tuotannossa esimerkiksi... - Mikä helvetti sinua oikein nyppii mies? Rautiala jyrähti myyntijohtajan puheen keskeyttäen. Hän yritti pitää äänensä rauhallisen matalana ja sovinnollisena. - Haet jatkuvasti ongelmiemme syitä operatiivista toimintaa toteuttavista työtovereistasi ja tuhoat siten yhteisvaikutusta kehittävät voimavarat keskuudessamme ja samalla yhteisiin tavoitteisiin tähtäävät pyrkimykset. Niiden puuttuessa energiaa kuluu varjonyrkkeilyyn, voimia verottavaan kiistelyyn ja riitelyyn. Tilanteesta hengästyneet ja jatkuvasti varuillaan olevat työntekijät eivät pysty keskittymään tehtäviinsä. Myyntijohtaja kumartui eteenpäin, sammutti savukkeensa ikkunalaudalla olevaan tuhkakuppiin ja ynisi otsa rypyssä: - Kuules nyt Ilmari, ei siinä hymistelyllä eikä yhteistyöllä ole pas- 17
18 kankaan merkitystä, jos kama ei mene hinta- ja laatusyistä kaupaksi. Tunnen firman paremmin kuin sinä. Tuotantomme ei ole nykyajassa, se on pistettävä konsulttien saneerattavaksi ja holhoukseen. Tavoiteja projektijohtamisen mallit tulee... Haartin ynisevän naukuva ääni sekä haastava, ylimielisen ivallinen ilme saivat Rautialan kiehumaan. - Juppioppeja! Olen tyystin kyllästynyt hölötyksiisi johtamisesta ja maiskutteluusi sen peliteorioista, kuten myös deluusioina näyttäytyviin kauppakorkean ismeihisi. Ponnistelemme tuotannossa resurssiemme ja suorituskykymme ylärajoilla. Vaikka hyvinvointiyhteiskuntamme edunvalvontahissit ovat jatkuvasti, vuosikausia, hilanneet työn hintaa ylös ja työaikaa alas, kiitos aa-yy-liikkeen jääräpäisten edunvalvojien ja työnantajien lepsujen työmarkkinatunareiden, niin tästäkin huolimatta yksikköhinnat pitäisi vuosi vuodelta alittaa ja läpimenoaikoja nopeuttaa. Tuottavuutta ja Kasvua, isolla koolla, kun pitää saada lisää, jotta pysyttäisiin peleissä mukana. Kasvu ja kehitys eivät ole sama asia. Kasvu on määrällistä, kehitys laadullista. Tämä jatkuvan kasvun ideologia on itsepetosta ja hyvinvointiuskovaista harhaoppia. Elämän mielekkyydellä mitattuna se ei ole hyvinvointia. - Vai harhaoppia! Haartti parahti. - Kasvu on luonnonlaki. - Kehitys on luonnonlaki. Mutta mikään luonnonlaki ei tee tuotannosta eikä elinkeinoelämästä rajattomia pyyteitämme ja halujamme tyydyttävää ikiliikkujaa eikä sellaista elintasosampoa, joka nöyrän uskollisena palvelisi yltäkylläistä, materialistiselta pohjalta luotua utilitarismia. - Utilitarismia! Haartti mäkätti ja tölväisi: - Pitäiskös hankkia sivistyssanakirja firmaan. - Hedonista utilitarismia, Rautiala tarkensi ja jatkoi Haartin tölväisystä välittämättä: - Samalla kun ylilyönti ja romahdus on näissä aineellisissa kasvutavoitteissamme tapahtumassa, myös uskomme järjen, vapauden, tieteen, edistyksen sekä teknologian ja koko teknokulttuurin kaiken kattavuuteen on horjumassa. - Vihreää paatosta ja demagogiaa! Haartti kaakatti väliin ja sivalsi ilkkuen: - Eipä luulisi perusinsinöörinkään noin sekoilevan. - Tieteellisen rationalismin varaan rakennetut teoriat eivät olekaan
pystyneet ohjaamaan elinkeinoelämäämme eivätkä antamaan sille relevantteja arvomääreitä ja moraalikoodeja. Olemmekin nyt tällaista arvomääreetöntä ja demoraalista hyötyfilosofiaa alttiina toteuttavia robotteja, ilman yksilöllisyyttä, ilman vapaata tahtoa ja valintaa, ilman omaa intelligenssiä ja kykyä analysoida tilannettamme ja keksiä jotain muuta. Psyykkinen mukautumiskykymme on lopussa. - Jopa poika lataa tekstiä! Arvomääreetöntä tieteellistä rationalismia... relevantteja moraalikoodeja ja demoraalista hyötyfilosofiaa... alttiita robotteja Tuskinpa ymmärrät itsekkään sitä, mitä puhut. - Tässä tilanteessa talous- ja tuotantojärjestelmät eivät enää ole hallinnassamme, Rautiala selitti Haartin ivallisesta puheesta ja puhinasta välittämättä. - Silti poliittinen hegemoniamme talouselämän myötävaikutuksella edelleenkin tyrkyttää meille leipää ja sirkushuveja mielihyvää tuottavana kulttuurinaan sekä onnekkaina elämän ja olemisen kuvina, kuvina ihmisistä ostoskeskuksissa, lomahotelleissa, kylpylöissä, golfkentillä, laskettelurinteillä ja huvipuistoissa kuvina ihmisistä näissä nyt jälleen elvytettävissä, veromarkoilla maksetuissa ja ylläpidetyissä kasinotalouden monumenteissa. - Mutta niitä tarvitaan ja halutaan, Haartti evästi olkapäitään kohautellen ja käsiään levitellen. - Ja niissä kansa viihtyy. - Mutta eivät viihdy köyhyysloukussa eivätkä työttömyyskorvauksilla elävät. Minusta tuntuu Ville nyt siltä, että me länsimaiset ihmiset elämme tällä hetkellä varsin hämmentävässä tilanteessa, suurten aineellisten elämänarvojemme, omien pyyteittemme, mielihalujemme ja kasvuideologioidemme ansassa sekä samalla jonkinlaisessa murrosvaiheessa, jossa tulevaisuus näyttäytyy varsin epäselvänä ja monenlaisia uhkakuvia sisältävänä visiona. Elämme kriisikohtaa ja samalla arvojemme myllerryksen aikaa maailmanlaajuisena ja ehkäpä myöskin merkittävänä historiallisena tapahtumana. - Kriisikohtaa, arvojen myllerrystä ja uhkakuvia! Haartti matki ivallisesti virnistellen. - Herääkin kysymys, olemmeko näillä suurilla intresseillämme jo tuhonneet tulevaisuutemme? Niiden vaikutuksesta tulevaisuutta ei enää kyetä kontrolloimaan, vaan sen ja koko elämän kanssa pelataan nyt uhkapeliä. 19
20 - Uhkapeliä Sinullapa on sanavarastoa, eihän siitä kukaan mitään ymmärrä! - Olisi hyvä ymmärtää, sillä tässä tilanteessamme monet asiat ovat tulleet meille ongelmallisiksi, niin myös ymmärryskin. Meille näyttäytyy, sanon tämän nyt pitkän kaavan mukaan, epäselvänä myös se, mihin olemme menossa, sillä laatimamme poliittis-taloudelliset kehitysmallit eivät enää näytä pätevän elämämme kokonaisuuden monimutkaisessa järjestelmässä. Tuo elämismaailmamme globaalisuus tekee tulevaisuuden skenaarioistamme ja suunnitelmistamme vain kapea-alaisia hahmotelmia. Olemme taivaltaneet kapeaa polkua, jonka suunta on osoitettu ja päämäärä viitoitettu vain yksipuolisen materiaalisen kasvun ja aineellisen mielihyvän tavoitteilla. Pyrkimys hyvinvointiin sekä siihen liittyvään elämänlaatuun ja onnellisuuteen on tuolla polulla muuttunut aineellisen yltäkylläisyyden sekä painetuilla seteleillä, tavaralla ja mielihyvällä lasketun onnellisuuden tavoitteluksi. Yhteiskuntamme on näin joutunut kriisiin, joka on kasvun ideologioiden ja omien halujemme kriisiä. Lienee selvää, että näin emme voi enää jatkaa, emme rakentaa tulevaisuuttamme vain kasvuajattelun, aineellisten arvojen, aineellisen hyödyn ja niiden tuottaman mielihyvän varaan. Tärkeämpää... - Minkäs muun varaan? Haartti puuskahti ärtyneenä ja niittasi haastavasti: - Eihän meitä filosofinen paskanpuhuminen elätä! - On turhauttavan tuskallista kuunnella ainaisia fraasejasi kasvusta, kilpailusta ja tuottavuudesta, samalla kun enemmän tai vähemmän manipuloimalla syötämme vekottimia markkinoille turhatarkoituksiin, kuten statusleluiksi ja luksushyödyttömyyksiksi onnellistamaan turhautuneita ja virikeköyhiä kanssaihmisiämme hetkellisellä mielihyvällä. Tarkoituksettomuus onkin näiden vempaimien hyvyysarvo ja kaatopaikkakierrätys niiden hyödyllisyyden mitta. - Turhatarkoituksiin! Haartti riekkui, kumartui valppaana ja vaanivana eteenpäin. - Puhutkos nyt omista tuotteistamme? Rautiala huomasi miehen virittämän ansan. Perhana! Hän oli itse pujottanut silmukan kaulaansa ja Ville laukaisisi luukun. Enää ei voinut perääntyäkään. - Niin, valmistamme mekin täysin turhia vekottimia ja niiden