Nurmijärven järvien veden laatu

Nurmijärvi 27 Nurmijärven järvien veden laatu 24-25 Ympäristötarkastaja Jukka Kuoppala ottaa vesinäytteitä Valkjärvellä kesäkuussa 25. Kuva Liisa Teräsvuori Ympäristölautakunta

ISBN 978-952-99837-1-1 Painopaikka: Nurmijärven kunnan monistamo, Nurmijärvi 27 1

Sisällysluettelo Tiivistelmä...3 1. Johdanto...4 2. Näytteenotto ja analyysimenetelmät...4 3. Yleiskuvaus Nurmijärven järvistä...6 4. Säätila ja hydrologiset olosuhteet...6 5. Tutkimustulokset...1 5.1. Itä-Herunen (Etuherunen)...1 5.2. Länsi-Herunen (Takaherunen)...14 5.3. Sääksjärvi...18 5.4. Vaaksinjärvi...23 5.5. Valkjärvi...28 5.5.1. Valkjärven pohjaeläimet...34 6. Lähteet...35 Liite 1. Sadannat Nurmijärvellä vuosina 25 Liite 2. Lämpötilat Helsinki-Vantaan lentoasemalla vuosina - 25 Liite 3. en 24 ja 25 vesianalyysitulokset Liite 4. Valkjärven Mixox-hapetuksen vuosiraportti 24 2

Tiivistelmä Nurmijärven ympäristölautakunta on jatkanut vuosina 24 ja 25 järvien veden laadun tarkkailua. Yhteenvetoon on koottu myös muiden Nurmijärven järvistä tehtyjen tutkimusten tulokset. 24 oli keskimääräistä lämpimämpi ja sateisempi. Heinä-elokuun vaihteessa 24 koettiin todellisia rankkasateita. Laaja-alaiset rankat sateet aiheuttivat ajankohtaan nähden ennätyksellisiä tulvia. Kesätulvilla oli myös vaikutuksia veden laatuun. Vantaanjoella havaittiin laajoja hapettomia alueita ja hapettomuus aiheutti kalakuolemia. Vuoden 24 loppuessa vettä oli järvissä ja joissa pääosin keskimääräistä enemmän. Jäät olivat vuoden päättyessä keskimääräistä ohuempia. Myös elokuussa 25 satoi harvinaisen runsaasti. Jokien virtaamat olivat loppukesällä 25 normaalia suurempia, mutta eivät läheskään loppukesän 24 ennätystasolla. Syksy oli monin paikoin poikkeuksellisen lämmin. Joulukuussa lämpötilat vaihtelivat enimmäkseen lähellä pitkän ajan keskiarvoja, mutta jäät olivat heikkoja ja routaa oli vähän. Kaiken kaikkiaan vuosi 25 oli harvinaisen lämmin. Itä-Herusen happitilanne parani vuonna 24 kahden edellisvuoden tilanteesta, mutta heikkeni jälleen vuonna 25. Länsi-Herusen happitilanne pintavedessä parani edellisvuosista, mutta alusvedessä hapen kyllästysaste oli varsin alhainen. Aiemmin Itä- Herusen kokonaisfosforipitoisuus on yleensä ollut selvästi korkeampi kuin Länsi-Herusen, mutta loppukesän 24 nousun myötä pitoisuudet kohosivat molemmissa järvissä samalle tasolle. Sääksjärven happitilanne pysytteli vuosina 24 ja 25 hyvin edellisvuosien tasolla. Tosin heinäkuussa 25 hapen kyllästysprosentti oli poikkeuksellisen korkea, mikä viittaisi voimakkaaseen levätuotantoon. Järven ph-arvo on ollut lievässä tasaisessa kasvussa 198-luvun lopulta lähtien ja näyttäisi nyt vakiintuneen lähelle neutraalia. Sääksjärven a- klorofyllipitoisuus jäi keskimäärin edellisvuosia alemmaksi. Vaaksinjärven osalta vuodelle 24 oli erityistä se, että loppukesällä pintaveden väriarvo ja kemiallinen hapenkulutus nousivat ennätyksellisen korkeiksi. Todennäköisesti heinäkuun lopun rankkasateet lisäsivät Vaaksinjärveen tullutta kuormitusta ja siten nostivat väriarvoa ja kemiallista hapenkulutusta. Kevättalvella 25 Vaaksinjärven väriluku oli erityisen korkea alusvedessä. Vaaksinjärven veden ravinnetaso on edelleen alhainen. Valkjärven tehokkaampi hapetin oli pois käytöstä melkein koko heinäkuun 24, toinen hapetin toimi lähes keskeytyksettä vuoden 24. Vuonna 25 tehokkaampi hapetin oli pois toiminnasta kesäkuun puolivälistä kesäkuun loppuun sekä noin viikon heinä-elokuun vaihteessa. Happipitoisuus laski alusvedessä hyvin alas vuosina 24 ja 25. Valkjärvellä syksyllä 25 tehty pohjaeläintutkimus tukee hyvin järven fysikaalis-kemiallista vedenlaatutietoa. 3

1. Johdanto Nurmijärven ympäristölautakunta on jatkanut kunnan järvien veden laadun tarkkailua vuosina 24 ja 25. Uudet vesianalyysitulokset on esitetty graafisissa kuvaajissa yhdessä aikaisempien tulosten kanssa pitkän aikavälin kehityssuuntien havainnollistamiseksi. Valkjärvellä on jatkettu vuonna aloitettua alusveden hapetusta. Hapetus tapahtui aluksi yhdellä Vesi-Eko Oy:ltä vuokratulla hapettimella. Nurmijärven kunta osti hapettimen itselleen vuonna. Kesällä hapetustehoa nostettiin ottamalla käyttöön edellisenä vuonna laaditun kunnostussuunnitelman mukaisesti kesäkaudeksi toinenkin hapetin Vesi- Eko Oy:ltä vuokrattuna. Uusi hapetin vaihdettiin entistä tehokkaampaan vuonna 21, jolloin laitteiden yhteinen vuorokautinen vedensiirtoteho kasvoi aiemmasta 55 kuutiometristä 95 kuutiometriin. Vuonna 24 myös toinen hapetin ostettiin Nurmijärven kunnalle. Vesi-Eko Oy on laatinut vuoden 24 hapetuksesta yhteenvedon, joka on tämän raportin liitteenä (Liite 4). Vuoden 25 hapetuksesta ei ole tehty yhteenvetoa. Hapetuksen tehon seuraamiseksi järvestä on otettu kesä- ja syyskautena tihennetysti näytteitä. Tämä yhteenveto on jatkoa vuosilta -23 laadituille Nurmijärven järvien veden laadun katsauksille. Raportin on laatinut ympäristösuunnittelija Liisa Teräsvuori. 2. Näytteenotto ja analyysimenetelmät Näytteenotosta vastasi Nurmijärven kunta. Itä-Herusesta, Länsi-Herusesta ja Vaaksinjärvestä otettiin vesinäytteet kaksi kertaa vuodessa, kevättalvella ja loppukesällä. Uudenmaan ympäristökeskus otti lisäksi näytteen Vaaksinjärvestä 26.1.24 liittyen Uudenmaan järvien peruskartoitukseen ja seurantaan. Myös Valkjärvestä otettiin vesinäytteet kevättalvella ja loppukesällä. Lisäksi järvi oli molempina vuosina heinäsyyskuussa intensiiviseurannassa hapetuksen tehon seuraamiseksi. Sääksjärvi kuuluu kunnan oman seurannan lisäksi Sääksjärven ja Vihtilammin velvoitetarkkailuun. Sen puitteissa Nurmijärven kunta otti järvestä vesinäytteet kolme kertaa vuodessa. Uudenmaan ympäristökeskus otti kaksi näytettä Sääksjärvestä vuonna 24 ja yhden näytteen vuonna 25. Sääksjärvi kuuluu Suomen EUROWATERNETseurantaverkostoon. Vuonna 24 otettiin a-klorofyllinäytteet vain Valkjärvestä ja Sääksjärvestä, vuonna 25 sen sijaan näytteet otettiin kaikista järvistä. Valkjärvestä a-klorofylliä tutkittiin vuonna 24 kolme kertaa heinä-elokuussa, vuonna 25 puolestaan kuusi kertaa kesäsyyskuussa. Sääksjärvestä a-klorofylliä tutkittiin vuonna 24 kuusi kertaa kesäsyyskuussa, vuonna 25 kaksi kertaa heinä-elokuussa. Itä-Herusesta, Länsi-Herusesta ja 4

Vaaksinjärvestä otettiin a-klorofyllinäytteet vuoden 25 loppukesällä. Vuonna 24 otettiin yksi kasviplanktonnäyte Valkjärvestä 29.7.24 lajimääritystä varten, vuonna 25 kasviplanktonnäytteitä ei otettu. Nurmijärven kunnan ottamat vesinäytteet on analysoitu Suunnittelukeskus Oy:n ympäristölaboratoriossa, Uudenmaan ympäristökeskuksen ottamat näytteet puolestaan Suomen ympäristökeskuksen laboratoriossa. Näytepisteiden sijainnit näkyvät kuvassa 1. Kuva 1. Nurmijärven järvien näytepisteet. 5

3. Yleiskuvaus Nurmijärven järvistä Nurmijärven järvistä Vaaksinjärvi, Valkjärvi ja kaksi Herustenjärveä kuuluvat Vantaanjoen vesistöalueeseen, Sääksjärvi puolestaan Karjaanjoen vesistöalueeseen. Herustenjärvet sijaitsevat Nurmijärven kunnan pohjoisosassa, Salpausselän alueella. Itä- Herunen eli Etuherunen on kahdesta järvestä suurempi, pinta-alaltaan reilut 12 hehtaaria. Länsi-Herusen eli Takaherusen pinta-ala puolestaan on vajaat 8 hehtaaria. Järvet ovat matalia, syvimmillään vain reilut 3 metriä. Herustenjärviä erottavan suokannaksen läpi on kaivettu veneellä kuljettava väylä. Länsi-Herusen rannoilla on suota enemmän kuin Itä- Herusen ympäristössä, loma-asutusta puolestaan on melko vähän. Itä-Herusen rannat sitä vastoin on käytetty tiheään lomarakentamiseen. Sääksjärvi sijaitsee Nurmijärven ja Hyvinkään rajalla Salpausselän harjanteella olevassa harjukuopassa. Se on laskuojaton pohjavesijärvi. Järven pinta-ala on noin 26 hehtaaria. Sääksjärvi on syvyyssuhteiltaan laakea, suurimman osan pohjan pinta-alasta sijoittuessa 4 m syvyyskäyrän sisäpuolelle. Syvimmillään järvi on noin 7-8 metriä. Sääksjärven vesi on vaaleata ja sisältää vain vähän happea kuluttavaa ainesta. Järven ympäristössä on jonkin verran asutusta ja loma-asutusta, joka ei ole liittynyt keskitettyyn vedenjakeluun eikä viemäröintiin. Vaaksinjärvi sijaitsee Röykän taajaman itäpuolella. Pinta-alaltaan järvi on noin 47,5 hehtaaria. Vaaksinjärvi on Nurmijärven kunnan syvin järvi, syvin kohta on reilut 2 metriä. Vaaksinjärvi on niukkatuottoinen ja käyttökelpoisuudeltaan erinomainen. Järven rannoilla on tiheää loma-asutusta, joka ei ole liittynyt keskitettyyn vedenjakeluun eikä viemäröintiin. Valkjärvi sijaitsee Nurmijärven kunnan suurimman taajaman Klaukkalan välittömässä läheisyydessä. Valkjärven pinta-ala on reilut 152 hehtaaria, keskisyvyys noin 7 metriä ja suurin syvyys noin 12 metriä. Valkjärvi on Nurmijärven rehevin järvi. nläheinen happitilanne on huono etenkin kesäisin. Rehevöitymisen aiheuttajia ovat olleet alun perin maatalouden, loma- ja haja-asutuksen ravinnepäästöt. Nykyisin Valkjärven pohjasedimentistä vapautuu sinne varastoitunutta fosforia veteen levien käyttöön. Tätä ilmiötä kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi. 4. Säätila ja hydrologiset olosuhteet na 22 23 pitkään jatkunut kuiva jakso päättyi vuoden 23 lopulla. Vuoden 24 alussa jokien virtaamat olivat pitkäaikaisen keskiarvon tasolla. Tammikuu 24 oli hieman keskimääräistä kylmempi, helmikuu puolestaan hieman lauhempi. Järvien jäät olivat alkuvuonna jonkin verran tavanomaista ohuempia. Lumet sulivat huhtikuun puolivälissä alkaneen lämpimän jakson aikana nopeasti. Etelä-Suomessa järvien jäät 6

lähtivät noin viikon tavanomaista aiemmin. Toukokuun alussa oli ajankohtaan nähden poikkeukselliset helteet. Hellejakson jälkeen tapahtui nopea kylmeneminen. Kesäkuu 24 oli tavanomaista viileämpi ja huomattavasti normaalia sateisempi. Viileä ja sateinen sää piti pintaveden lämpötilat asteen pari tavanomaista alempina maan etelä- ja keskiosassa lähes koko kesäkuun. Heinäkuu oli lämpöoloiltaan melko tavanomainen maan etelä- ja keskiosassa. Sademäärät olivat suuria jo kuukauden alkupuoliskolla, mutta todelliset rankkasateet koettiin heinä-elokuun vaihteessa 24. Uudellamaalla satoi todella runsaasti viikon aikana, ja Vantaanjoen vesistöalueella heinäkuun sademäärä oli lähes kolminkertainen keskimääräiseen verrattuna (Kuva 2). Laaja-alaiset rankat sateet aiheuttivat ajankohtaan nähden ennätyksellisiä tulvia. Vantaanjoen alajuoksulla maksimivirtaama oli 175 m3/s eli yli kymmenkertainen verrattuna joen keskivirtaamaan (17 m3/s). Kesätulvilla oli myös vaikutuksia veden laatuun. Vantaanjoella veden laatu heikkeni jätevedenpuhdistamoilta ja pumppaamoilta tulevien jätevesiohitusten vuoksi, ja laajojen peltoalueiden jäätyä veden alle kasvustot kuluttivat vedestä happea hajotessaan. Vantaanjoella havaittiin laajoja hapettomia alueita ja hapettomuus aiheutti kalakuolemia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemien koekalastusten perusteella kalakuolemia oli Nurmijärven kunnan alueella Luhtajoen ja Lepsämänjoen keskijuoksuilla. Elokuun 24 alun jälkeen virtaamat alkoivat laskea, kunnes ne kääntyivät loppuvuonna jälleen nousuun. Tavanomaista lämpimämmästä syyssäästä johtuen vesistöjen lämpötilat olivat syyskuussa keskiarvoa korkeampia tai sen tuntumassa. Marraskuun loppupuolella koko maa sai lumipeitteen. Etelä- ja keskiosan pienet järvet jäätyivät marraskuun puolenvälin jälkeisellä pakkasjaksolla. Joulukuu oli koko maassa tavallista lauhempi. Vuoden 24 loppuessa vettä oli järvissä ja joissa pääosin keskimääräistä enemmän. Jäät olivat vuoden päättyessä keskimääräistä ohuempia. 24 oli kaiken kaikkiaan keskimääräistä lämpimämpi ja sateisempi. Vuoden 24 sademäärä oli Helsinki-Vantaan lentoasemalla 84m (Röykässä 845,4 mm, Kuva 4), mikä on lähes 3 % suurempi kuin vuosien 1971 2 keskimääräinen sademäärä (65 mm). Heinä-elokuun vaihteen runsaat ja paikoin ennätyksellisetkin sateet aiheuttivat tulvia Uudeltamaalta Keski-Suomeen ulottuvalla vyöhykkeellä. Pinta- ja pohjavesivarastot kasvoivat vuoden loppupuoliskolla selvästi. Tammikuu 25 oli lauha ja sateinen. Sadanta oli etelässä paikoin ennätyksellinen ja poikkeuksellisen suuri osa siitä tuli vetenä (Kuva 3). Sää kylmeni vasta helmikuun puolivälissä. Maaliskuusta tuli talven kylmin kuukausi koko maassa. Huhtikuu puolestaan oli koko maassa keskimääräistä lämpimämpi, joten jäät lähtivät viikon pari etuajassa. Huhtikuun sademäärät jäivät vain noin puoleen tavanomaisesta ja kevättulvat olivatkin normaalia pienempiä. Touko- ja kesäkuu olivat Uudellamaalla viileitä ja sateisia. Heinäkuu puolestaan oli alkuosaltaan hyvin helteinen, mutta loppuosaltaan epävakainen. Elokuussa satoi harvinaisen runsaasti, mutta se oli silti keskimääräistä lämpimämpi. Jokien virtaamat olivat loppukesällä normaalia suurempia, mutta eivät läheskään loppukesän 24 ennätystasolla. 7

Syyskuu oli tavallista lämpimämpi ja kuukauden loppupuoli jopa ennätyksellisen lämmin. Pintavesien lämpötilat olivatkin koko maassa keskimääräistä korkeampia. Syyskuu oli maan etelä- ja keskiosassa myös vähäsateinen. Lokakuun puolivälissä sää kylmeni, mutta lauhtui taas lokakuun lopussa kestäen aina marraskuun puoliväliin saakka. Marraskuu oli suurimmassa osassa maata ennätyksellisen lauha. Marraskuussa satoi useana päivänä runsaasti. Alkukuussa sade tuli lähes koko maassa vetenä, mutta kuukauden loppupuolella saatiin sakeita lumi- ja räntäsateita. Syksy oli monin paikoin poikkeuksellisen lämmin. Joulukuussa lämpötilat vaihtelivat enimmäkseen lähellä pitkän ajan keskiarvoja, mutta jäät olivat heikkoja ja routaa oli vähän. 25 oli kaiken kaikkiaan harvinaisen lämmin. Vuoden 25 sademäärä oli Helsinki- Vantaan lentoasemalla 655 mm (Röykässä 713,6 mm, Kuva 4), mikä on hyvin lähellä pitkän ajan keskiarvoa. Myös jokien virtaamat olivat vuoden lopussa lähellä pitkän ajan virtaamakeskiarvoa. Kuukausisadanta Nurmijärvellä 24 Sadanta mm/kk 22 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu Kuukausi Kuva 2. Kuukausisadanta Nurmijärvellä vuonna 24. 8

Kuukausisadanta Nurmijärvellä 25 22 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Sadanta mm/kk Joulukuu Kuukausi Kuva 3. Kuukausisadanta Nurmijärvellä vuonna 25. sadanta Nurmijärvellä -25 9 8 Sadanta mm/a 7 6 5 4 3 2 1 2 21 22 23 24 25 Kuva 4. sadanta Nurmijärvellä vuosina 25. 9

5. Tutkimustulokset Analyysitulokset vuosilta 24 ja 25 ovat liitteen 3 taulukoissa. 5.1. Itä-Herunen (Etuherunen) Itä-Herusen happitilanne oli vuonna 24 edellisvuotta parempi. Kevättalvella alusveden hapen kyllästysaste laski 27 prosenttiin, mutta pintaveden kyllästysprosentti oli yli 8 (Kuva 5). Vuonna 25 happitilanne oli taas heikompi; kevättalvella 25 alusveden hapen kyllästysaste oli vain 8 prosenttia, pintaveden kyllästysaste 33 prosenttia. Itä-Herunen, hapen kyllästysaste 12 Kyllästysprosentti 1 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 Kuva 5. Hapen kyllästysaste Itä-Herusessa. Itä-Herunen on kalkittu vuonna. Kalkituksen myötä veden ph-arvo kohosi, mutta vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Järven ph-arvo pysytteli vuosina 24 ja 25 suurinpiirtein edellisvuosien tasolla (Kuva 6). Itä-Herusen puskurointikyky eli kyky neutraloida happamoittavia aineita oli edelleen huono ja sitä kuvaava alkaliteetti alhainen. Alkaliteetti laski vuoden 23 lievän nousun jälkeen uudelleen arvoon,mol/l. 1

Itä-Herunen, ph ph 7,5 7 6,5 6 5,5 5 4,5 4 199 2 21 22 23 24 25 Kuva 6. Veden ph-arvo Itä-Herusessa. Itä-Herunen, sähkönjohtavuus 4,5 Sähkönjohtavuus ms/m 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1,5 199 2 21 22 23 24 25 Kuva 7. Sähkönjohtavuus Itä-Herusessa. Sähkönjohtavuus mittaa vedessä olevien liuenneiden suolojen määrää. Sisävesissä sähkönjohtavuutta lisäävät lähinnä natrium, kalium, kalsium, magnesium (kationeja) sekä kloridit ja sulfaatit (anioneja). Yleisesti ottaen Suomen vedet ovat vähäsuolaisia (kallioperä 11

heikosti rapautuvaa). Tästä johtuu myös huono järvivesien puskurikyky. Itä-Herusen sähkönjohtokyky on erittäin alhainen ja jatkuvassa lievässä laskusuunnassa (Kuva 7). 2-luvun alussa niin kokonaisfosfori- kuin kokonaistyppipitoisuus alenivat Itä-Herusessa hetkellisesti, mutta nousivat vuonna 23 aiemmalle tasolle. Kevättalvella 24 kokonaisfosforipitoisuus laski Itä-Herusessa jälleen varsin alas, ollen koko vesimassassa vain 3 µg/l. Loppukesällä kokonaisfosforipitoisuus nousi edellisvuosien tasolle (Kuva 8). Kokonaistyppipitoisuus pysytteli vuonna 24 suurinpiirtein edellisvuoden tasolla, vuonna 25 kokonaistyppipitoisuus oli hieman alempi (Kuva 9). Kokonaisfosforin ja typen pitoisuuksien perusteella Itä-Herusen ravinnetaso vaihteli karusta rehevään. Itä-Herusessa kokonaistypen ja fosforin suhde oli vuonna 24 kasvukaudella 11 ja vuonna 25 13 (Kuva 1). Kokonaisravinnesuhteen ollessa 1 17 niin typpi kuin fosfori voivat säädellä levätuotantoa. Vaikuttaisi siis siltä, että kesinä 24 ja 25 minimiravinne vaihteli. Itä-Herunen, kokonaisfosfori 8 7 6 Kok. P µg/l 5 4 3 2 1 199 2 21 22 23 24 25 Kuva 8. Kokonaisfosforipitoisuus Itä-Herusessa. 12

Itä-Herunen, kokonaistyppi 12 1 Kok. N µg/l 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 Kuva 9. Kokonaistyppipitoisuus Itä-Herusessa. Itä-Herunen, typpi/fosforisuhde N:P 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 Kuva 1. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Itä-Herusessa. Itä-Herusesta ei vuonna 24 mitattu a-klorofylliä. Loppukesällä 25 saatiin a-klorofyllin arvoksi 7,1 µg/l, joka kuvastaa lievästi reheviä oloja. 13

5.2. Länsi-Herunen (Takaherunen) Kevättalvella 23 Länsi-Herusen happitilanne oli varsin huono. Kevättalvella 24 ja 25 alusvedessä hapen kyllästysprosentti laski myös varsin alhaiseksi (12 % vuonna 24 ja 5 % vuonna 25), mutta jään alla pintavedessä hapen kyllästysaste oli 8 % molemmin puolin (Kuva 11). Länsi-Herunen, hapen kyllästysaste 14 12 Kyllästysprosentti 1 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 Kuva 11. Hapen kyllästysaste Länsi-Herusessa. Kevättalvella 23 Länsi-Herusessa hapen vähäinen määrä näytti vaikuttavan epäorgaanisen typen yhdisteiden suhteisiin. Ammoniumtyppipitoisuus oli selvästi normaalia korkeampi, kun taas nitraattityppipitoisuus oli edellisiä vuosia alempi. Kevättalvella 24 ammoniumtyppipitoisuus alusvedessä oli erittäin korkea (23 µg/l) ja kevättalvella 25 melko korkea (14 µg/l, Kuva 12). Normaalisti ammoniumtyppeä on luonnonvesissä vähän ja yli 1 µg/l olevat pitoisuudet osoittavat jo vähähappisia olosuhteita tai jätevesikuormitusta. Toisaalta turvesoiden valumavesissä voi esiintyä kuitenkin poikkeuksellisen paljon ammoniumtyppeä (1 3 µg/l). Länsi-Herusen rannoilla on paljon soita. Myös Länsi-Herusen väriluku kohosi kevättalvella 24 ja 25 erittäin korkeaksi (12 mg Pt/l vuonna 24 ja 18 mg Pt/l vuonna 25, Kuva 13), joka kuvastaa erittäin humuspitoista vettä. Sulamisvesien humuslisä ja toisaalta alusveden alhainen happipitoisuus ilmeisesti saivat aikaan kevättalvien 24 ja 25 tilanteen. 14

Länsi-Herunen, ammonium typpenä 3 25 NH4-N µg/l 2 15 1 5 21 23 25 Kuva 12. Ammoniumtyppipitoisuus Länsi-Herusessa. Länsi-Herunen, väriluku Väriluku mg Pt/l 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 Kuva 13. Väriarvo Länsi-Herusessa. Länsi-Herusen ph-arvo kohosi vuonna tehdyn kalkituksen myötä, mutta kalkituksen vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Kesällä 21 ja 22 ph-arvo oli pintavedessä edellisinä vuosina mitattuja arvoja selvästi korkeampi (ph 6,2 6,3). Vuonna 24 ph-arvo oli taas 15

laskenut, ollen enää 5,4 5,7, mutta vuonna 25 pintaveden ph-arvo taas nousi (Kuva 14). Länsi-Herusen alkaliteetti on alhainen. na 24 ja 25 alkaliteetti vaihteli välillä noin,1,4 mmol/l. Tällainen alkaliteetti kuvastaa huonoa puskurikykyä eli kykyä vastustaa ph-arvon muutosta. Länsi-Herunen, ph 7,5 7 6,5 ph 6 5,5 5 4,5 4 199 2 21 22 23 24 25 Kuva 14. Veden ph-arvo Länsi-Herusessa. Myös Länsi-Herusen sähkönjohtavuus on Itä-Herusen tavoin jatkuvassa lievässä laskusuunnassa. na 24 ja 25 sähkönjohtavuus sai enää arvot 1,5 2,4 ms/m. Länsi-Herusen kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudessa havaitaan vuosittaista vaihtelua. Kokonaistyppipitoisuus kasvoi edellisvuosiin verrattuna (Kuva 16). Myös kokonaisfosforipitoisuus kasvoi loppukesästä 24 alkaen selvästi (Kuva 15). Aiemmin Itä- Herusen kokonaisfosforipitoisuus on yleensä ollut selvästi korkeampi kuin Länsi-Herusen, mutta nousun myötä pitoisuudet kohosivat samalle tasolle. Länsi-Herusesta ei vuonna 24 valitettavasti mitattu a-klorofylliä, mutta kesällä 25 a-klorofyllipitoisuus oli 56 µg/l. Tällaisen a-klorofyllipitoisuuden perusteella Länsi-Herunen olisi ylirehevä järvi. Leväbiomassa kuitenkin vaihtelee varsin paljon säätekijöistä johtuen ja siksi määrityksiä tulisi tehdä useita kesän aikana luotettavan kuvan saamiseksi. Kokonaisfosforin ja typen pitoisuuksien perusteella Länsi-Herunen vaikuttaisi lievästi rehevältä tai rehevältä järveltä. Kokonaistypen ja fosforin suhdetta tarkastelemalla voidaan arvioida levätuotantoa rajoittavaa ravinnetta. Vuonna 24 kokonaistypen ja kokonaisfosforin suhde pintavedessä kasvukaudella oli 17 ja vuonna 25 19 (Kuva 17). Kokonaisravinnesuhteen ollessa 1 17 niin typpi kuin fosfori voivat säädellä levätuotantoa. Jos kokonaisravinnesuhde on yli 17, rajoittava ravinne on fosfori. Vuonna 24 minimiravinne 16

saattoi vaihdella, vuonna 25 rajoittavana ravinteena vaikuttaisi ainakin mittaushetkellä olleen fosfori. Länsi-Herunen, kokonaisfosfori 12 1 Kok. P µg/l 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 Kuva 15. Kokonaisfosforipitoisuus Länsi-Herusessa. Länsi-Herunen, kokonaistyppi 12 1 Kok. N µg/l 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 Kuva 16. Kokonaistyppipitoisuus Länsi-Herusessa. 17

Länsi-Herunen, typpi/fosforisuhde 45 4 35 3 25 2 15 1 5 N:P 21 23 25 Kuva 17. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Länsi-Herusessa. 5.3. Sääksjärvi Suunnittelukeskus Oy on laatinut laajan yhteenvetoraportin Sääksjärven ja Vihtilammin vesistötarkkailusta vuosilta 21 24 ja vuosiraportin vuodelta 25. Nurmijärven kunta ottaa pohjavettä Sääksjärven lähialueelta. veden ottaminen vaikuttaa osaltaan Sääksjärven vedenkorkeutta laskevasti, koska järvi saa osan vedestään pohjavesilähteistä. vedenoton ehtona on, että Sääksjärven vedenkorkeus pysyy määrätyllä tasolla. Vedenkorkeuden ylläpitämiseksi järveen juoksutetaan tarvittaessa lisävettä Vihtilammista Sääksojan kautta. Vuonna 24 Sääksjärven vedenkorkeus alitti jokaisena kuukautena juoksutusluvan ylärajan, ja vettä juoksutettiin Vihtilammista Sääksjärveen 5.1.-7.5. ja 3.9.-22.12.24. Vuonna 25 Sääksjärvestä mitatut vedenkorkeudet kuukausien keskiarvoina olivat vuotta 24 korkeammat, mutta silti vedenkorkeus alitti juoksutusluvan ylärajan kaikkina muina kuukausina paitsi touko- ja kesäkuussa. Vettä juoksutettiin Vihtilammista Sääksjärveen 7.1.-26.5. ja 2.9.-22.12.25. Sääksjärven happitilanne pysytteli vuosina 24 ja 25 hyvin edellisvuosien tasolla. Tosin heinäkuussa 25 hapen kyllästysprosentti oli poikkeuksellisen korkea, mikä viittaisi voimakkaaseen levätuotantoon (Kuva 18). 18

Sääksjärvi, hapen kyllästysaste Kyllästysprosentti 14 12 1 8 6 4 2 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 Kuva 18. Hapen kyllästysaste Sääksjärvessä. Sääksjärven ph-arvo on ollut lievässä tasaisessa kasvussa 198-luvun lopulta lähtien ja näyttäisi nyt vakiintuneen noin arvojen ph 6 ja 7 välille (Kuva 19). Siten Sääksjärven ph on lähellä neutraalia. Sääksjärven alkaliteetti on niin ikään kasvanut, ollen vuosina 24 ja 25 arvojen,4,7 mmol/l välillä (Kuva 2). Veden puskurointikykyä ilmaiseva alkaliteetti on kuitenkin edelleen hyvin alhainen ja voidaan luokitella huonoksi tai välttäväksi. Mitä alhaisempi vesistön puskurikyky on, sitä herkemmin se happamoituu. 19

Sääksjärvi, ph ph 9 8,5 8 7,5 7 6,5 6 5,5 5 4,5 4 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 Kuva 19. Veden ph-arvo Sääksjärvessä. Sääksjärvi, alkaliteetti,14,12 Alkaliteetti mmol/l,1,8,6,4,2 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 Kuva 2. Sääksjärven alkaliteetti. Sääksjärven kokonaistyppi- ja -fosforipitoisuudessa on voimakasta vuosittaista vaihtelua (Kuva 21 ja 22). Kokonaisfosforituloksista on jätetty pois 24.3.24 saatu alusveden kokonaisfosforipitoisuus (25 µg/l), joka on virheellinen johtuen ilmeisesti näytteeseen 2

näytteenotossa tulleen pohja-aineksen vaikutuksesta. Kokonaisfosforin ja typen pitoisuuksien perusteella Sääksjärvi vaikuttaisi karulta tai vain lievästi rehevältä järveltä. Sääksjärvessä kokonaistypen ja fosforin suhde vaihteli vuonna 24 kasvukaudella välillä 27 39 ja vuonna 25 välillä 34-63 (Kuva 23). Koska kokonaisravinnesuhde on selvästi yli 17, fosfori on ollut levätuotantoa rajoittavana minimiravinteena. Sääksjärvi, kokonaisfosfori 25 2 Kok. P µg/l 15 1 5 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 Kuva 21. Kokonaisfosforipitoisuus Sääksjärvessä. 21

Sääksjärvi, kokonaistyppi Kok. N µg/l 8 7 6 5 4 3 2 1 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 Kuva 22. Kokonaistyppipitoisuus Sääksjärvessä. Sääksjärvi, typpi/fosforisuhde 14 12 1 N:P 8 6 4 2 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 Kuva 23. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Sääksjärvessä. Sääksjärvessä mitattiin vuonna 2 ensimmäisen kerran yli 1 µg/l oleva a- klorofyllipitoisuus. Joidenkin luokitusten mukaan yli 1 µg/l oleva a-klorofyllipitoisuus kuvaa reheviä oloja. Vuonna 24 a-klorofyllipitoisuus vaihteli välillä 3,1 7,6 µg/l ja 22

vuonna 25 välillä 2,5 11 µg/l (Kuva 24). Pitoisuudet jäivät keskimäärin edellisvuosia alemmiksi ja kuvaavat pääosin karuja tai lievästi reheviä oloja. Tulevina vuosina on syytä edelleen jatkaa kehityksen seuraamista. Sääksjärvi, a -klorofylli 16 14 12 1 8 6 4 2 1979 1981 1983 21 23 25 Chl-a µg/l Kuva 24. Sääksjärven a-klorofyllipitoisuus. Sääksjärvellä tehtiin alueellista sinileväleväseurantaa Hyvinkään kunnan puolella vuosina 24 ja 25. Vuoden 24 seurannassa heinäkuun puolenvälin tienoilla kahtena viikkona levää ilmoitettiin olevan vähän. Muulloin ei saatu ilmoituksia levästä. Vuoden 25 seurannassa ei havaittu leväkukintoja. 5.4. Vaaksinjärvi Vaaksinjärven happipitoisuus vaihtelee paljon vuodenajan ja syvyyden mukaan (Kuva 25). Vaaksinjärvelle hapen vähentyminen alusvedessä kerrostuneisuuskausien aikana on normaalia. Hapen niukkuus johtuu alusveden vähäisestä tilavuudesta. Happivajauksella ei kuitenkaan ole merkitystä järven koko happitalouteen. 23

Vaaksinjärvi, hapen kyllästysaste 12 Kyllästysprosentti 1 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 Kuva 25. Hapen kyllästysaste Vaaksinjärvessä. Vaaksinjärven ph-arvossa havaitaan vuosittaista vaihtelua, mutta sen taso on säilynyt varsin samanlaisena vuodesta toiseen (Kuva 26). Vaaksinjärven puskurikykyä kuvaava alkaliteetti oli loppukesällä 21 ollut poikkeuksellisen korkea (,34 mmol/l). Korkea arvo johtui mahdollisesti analysointivirheestä. na 24 ja 25 alkaliteetti sai arvoja väliltä,17,22 mmol/l (Kuva 27). Vaaksinjärven alkaliteetti voidaan luokitella tyydyttäväksi/hyväksi. 24

Vaaksinjärvi, ph 8 7,5 ph 7 6,5 6 5,5 5 199 2 21 22 23 24 25 Kuva 26. Veden ph-arvo Vaaksinjärvessä. Vaaksinjärvi, alkaliteetti,4,35 Alkaliteetti mmol/l,3,25,2,15,1,5 199 2 21 22 23 24 25 Kuva 27. Vaaksinjärven alkaliteetti. Vuodelle 24 oli Vaaksinjärven osalta erityistä se, että loppukesällä pintaveden väriarvo ja kemiallinen hapenkulutus nousivat ennätyksellisen korkeiksi (väriarvo 5 mg Pt/l, Kuva 28; kemiallinen hapenkulutus 8,4 mg/l, kun normaalitaso on alle 6 mg/l). Veden väriarvo 25

kuvaa veden ruskeutta eli lähinnä veden humusleimaa. Väri vaihtelee jonkin verran eri vuosina valumaolojen mukaisesti. Runsassateisina aikoina ja niiden jälkeen väriarvot nousevat. Onkin todennäköistä, että heinäkuun lopun rankkasateet ja niitä seurannut virtaamien kasvu lisäsivät Vaaksinjärveen tullutta humuskuormitusta ja siten nostivat väriarvoa ja kemiallista hapenkulutusta. Kevättalvella 25 Vaaksinjärven väriluku oli erityisen korkea alusvedessä (7 mg Pt/l). Samanaikaisesti alusvedessä myös kemiallinen hapenkulutus oli korkea ja happipitoisuus melko pieni. Vaaksinjärvi, väriluku 8 7 Väriluku mg Pt/l 6 5 4 3 2 1 199 2 21 22 23 24 25 Kuva 28. Väriarvo Vaaksinjärvessä. Vaaksinjärven veden ravinnetaso on alhainen ja järvi voitaisiin luokitella kokonaistyppi- ja fosforipitoisuuden perusteella karuksi tai lievästi reheväksi (Kuva 29 ja 3). Vaaksinjärvessä fosfori on selvästi levätuotantoa rajoittava ravinne (Kuva 31). 26

Vaaksinjärvi, kokonaisfosfori 25 2 Kok. P µg/l 15 1 5 199 2 21 22 23 24 25 Kuva 29. Kokonaisfosforipitoisuus Vaaksinjärvessä. Vaaksinjärvi, kokonaistyppi 9 8 7 Kok. N µg/l 6 5 4 3 2 1 199 2 21 22 23 24 25 Kuva 3. Kokonaistyppipitoisuus Vaaksinjärvessä. 27

Vaaksinjärvi, typpi/fosforisuhde 18 16 14 12 1 8 6 4 2 199 N:P 2 21 22 23 24 25 Kuva 31. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Vaaksinjärvessä. Vaaksinjärvestä ei vuonna 24 mitattu a-klorofylliä. Vuonna 25 a-klorofyllipitoisuus oli 3,8 µg/l. Se kuvastaa karuja oloja. 5.5. Valkjärvi Valkjärveä on hapetettu vuodesta alkaen ensin yhdellä hapettimella ja vuodesta alkaen kahdella hapettimella. Molemmat hapettimet toimivat keskeytyksettä koko kesäkauden vuosina 21 23. Vuonna 24 tehokkaamman hapettimen havaittiin pysähtyneen 8.7. ja sen huolto tehtiin 5.8.24. Toinen hapetin toimi lähes keskeytyksettä vuoden 24. Valkjärven hapetuksesta vuodelta 24 tehty raportti on liitteenä (Liite 4). Vuonna 25 tehokkaampi hapetin oli kunnostustöiden johdosta pois toiminnasta kesäkuun puolivälistä kesäkuun loppuun. Lisäksi tehokkaampi hapetin oli noin viikon ajan pysähtyneenä heinä-elokuun vaihteessa. Valkjärveä on kunnostettu hapetuksen lisäksi muillakin toimenpiteillä, mm. hoitokalastuksilla. na 24 ja 25 hoitokalastuksia ei tehty, mutta vuonna 25 Uudenmaan ympäristökeskus teki Valkjärvellä 25.-26.7. koekalastuksen kurenuotalla Nurmijärven kunnan tilauksesta. Koekalastuksen tarkoituksena oli selvittää Valkjärven kalaston tilaa. Lisäksi koekalastuksen tuloksia voidaan käyttää apuna hoitotoimenpiteiden suunnittelussa ja seurannassa. Koekalastuksen tulokset on koottu Petri Savolan 7.1.25 päivättyyn raporttiin (Savola 25). Pro Valkjärvi ry ja KEHU ry tilasivat Alleco Oy:ltä Valkjärven pohjan tutkimisen viisto- ja syvyyskaikuluotaimilla. Työ on osa Valkjärven 28

kunnostustyötä ja sen tulosten avulla voidaan tehostaa hoitokalastusta. Tutkimuksen tulokset on esitetty Jouni Leinikin vuonna 25 ilmestyneessä julkaisussa (Leinikki 25). Valkjärvelle on tyypillistä kesäaikainen alusveden vähähappisuus ja pohjanläheisen veden kokonais- ja fosfaattifosforin pitoisuuksien huomattava nousu loppukesällä, jolloin myös perustuottajien määrää kuvaava a-klorofyllin pitoisuus saavuttaa korkeimmat arvonsa. Viime vuosina kahdella hapettimella tehty tehohapetus näytti parantaneen Valkjärven happitilannetta. Vuonna 24 tehokkaampi hapetin oli lähes kuukauden toimimatta ja vaikutus on nähtävissä välittömästi happipitoisuudessa (Kuva 32 ja 34). Hapen kyllästysaste oli loppukesällä 24 alusvedessä alle 1 prosenttia. Myös vuonna 25 hapen kyllästysaste laski elokuussa hyvin alas (Kuva 33). Valkjärvi, happitilanteen kehitys vuonna 24 12 Kyllästysprosentti 1 8 6 4 2 7 m 24.3.24 1.7.24 29.7.24 4.8.24 19.8.24 8.9.24 Päivämäärä Kuva 32. Hapen kyllästysaste Valkjärvessä vuonna 24. 29

Valkjärvi, happitilanteen kehitys vuonna 25 14 12 1 8 6 4 2 3.3.25 2.6.25 2.6.25 12.7.25 3.8.25 24.8.25 13.9.25 Kyllästysprosentti 7 m Päivämäärä Kuva 33. Hapen kyllästysaste Valkjärvessä vuonna 25. Valkjärvi, hapen kyllästysaste 25 Kyllästysprosentti 2 15 1 5 196 1963 1966 1969 1972 1975 1978 1981 199 22 25 Kuva 34. Hapen kyllästysaste Valkjärvessä. Valkjärvessä ei enää viime vuosina ole todettu aiempien vuosien tapaan korkeita alusveden fosforipitoisuuspiikkejä (Kuva 35). Fosforitaso on kuitenkin edelleen varsin korkea. Tosin alusveden kokonaisfosforipitoisuus on jatkuvassa laskusuunnassa. 3

Kokonaisfosforin ja typen pitoisuuksien perusteella Valkjärvi vaikuttaisi pääasiassa rehevältä järveltä. Valkjärvessä kokonaistypen ja fosforin suhde vaihteli kasvukaudella vuonna 24 välillä 1 26 ja vuonna 25 välillä 22 27 (Kuva 37). Kokonaisravinnesuhteen ollessa 1 17, molemmat ravinteet voivat säädellä levätuotantoa. Jos kokonaisravinnesuhde on yli 17, rajoittava ravinne on fosfori. Valkjärvellä fosfori näyttäisi pääasiallisesti olleen minimiravinteena, mutta hetkellisesti niin fosfori kuin typpi olisi voinut säädellä levätuotantoa. Valkjärven a-klorofyllipitoisuus jäi vuonna 24 edellisvuosia alemmaksi, saaden arvoja välillä 7,6 7,9 µg/l (Kuva 38). Tulosten perusteella Valkjärvi olisi vain lievästi rehevä. Vuonna 25 a-klorofyllipitoisuus vaihteli välillä 4,7 19 µg/l eli lievästi rehevästä rehevään. Valkjärven pohjoispäässä havaittiin alueellisessa leväseurannassa vuonna 25 vähän levää heinäkuun puolivälin jälkeen, elokuun toisella viikolla ja elo-syyskuun vaihteessa kolmella viikolla. Elokuun puolivälissä puolestaan levää havaittiin runsaasti. Valkjärven alueellisen leväseurannan piste kuuluu osana myös valtakunnalliseen leväseurantaan. Vuonna 24 ei Valkjärvellä tehty leväseurantaa. Valkjärvi, kokonaisfosfori 8 7 6 Kok. P µg/l 5 4 3 2 1 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 Kuva 35. Kokonaisfosforipitoisuus Valkjärvessä. 31

Valkjärvi, kokonaistyppi 25 2 Kok. N µg/l 15 1 5 1961 1963 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 21 23 25 Kuva 36. Kokonaistyppipitoisuus Valkjärvessä. Valkjärvi, typpi/fosforisuhde N:P 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 21 23 25 Kuva 37. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Valkjärvessä. Suhde sai 31.7. arvon 185. 32

Valkjärvi, a -klorofylli Chl-a µg/l 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 199 Kuva 38. Valkjärven a-klorofyllipitoisuus. 2 21 22 23 24 Valkjärven veden puskurointikyky happamoittavia aineita vastaan on hyvä eikä rehevässä järvessä ole minkäänlaista happamoitumisen vaaraa. Vuonna 24 korkein mitattu pharvo pintavedessä oli 8,, vuonna 25 puolestaan mitattiin jopa arvoja 8,8 (Kuva 39). Korkeat ph:t ovat tyypillisiä leväkukintojen aikana. Alkaliteetti pysyi hyvin edellisvuosien tasolla, lukuun ottamatta vuotta 21, jolloin arvojen korkeus johtui todennäköisesti analysointivirheestä. 33

Valkjärvi, ph 1 9,5 9 8,5 8 7,5 7 6,5 6 5,5 5 196 1963 1966 1969 1972 1975 1978 1981 ph 199 22 25 Kuva 39. Veden ph-arvo Valkjärvessä. Valkjärveltä otettiin yksi kasviplanktonnäyte lajimääritystä varten 29.7.24. Vuonna 25 kasviplanktonnäytteitä ei otettu. Näytteen perusteella kasviplanktonlajisto vaikutti varsin monipuoliselta. Nielulevien (Cryptophyta) osuus biomassasta oli suuri. Sinilevien (Cyanophyta) osuus biomassasta vaikutti näytteen perusteella varsin pieneltä. Nurmijärven muilla järvillä ei tutkittu vuosina 24 ja 25 kasviplanktonlajistoa. 5.5.1. Valkjärven pohjaeläimet Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry teki kunnan ympäristönsuojelun tilauksesta syksyllä 25 Valkjärvellä makroskooppisen pohjaeläintutkimuksen. eläimiä ei Valkjärvestä ollut sitä ennen koskaan tutkittu. eläimet ovat yksi vesipuitedirektiivin ekologisen seurannan mittareista. Makroskooppinen (paljain silmin havaittavissa oleva) pohjaeläimistö elää pohjalla ja on altis pohjan tilassa ja sen viereisessä vesikerroksessa tapahtuneille muutoksille. eläimistö on suhteellisen pitkäikäistä ja paikallaan pysyvää, joten se voi antaa tietoa pohjan tilasta pitkältäkin ajanjaksolta. Yksi tyypillinen muutos on vesistöjen rehevöityminen. Näytteenotto tapahtui kahdelta havaintopaikalta 2.9.25 Ekman-tyyppisellä pohjakauhalla. eläinnäytteenoton perusteella syvänteen pohjalla sedimentti koostui tumman harmaasta saviliejusta, jonka pinnassa oli ohut musta kerros. Näytteessä musta ja tummanharmaa raita vaihtelivat kerroksittain ilmentäen pohjan happiolojen vaihtelua vuodenaikojen ja vuosien mukaan. eläinnäytteiden perusteella Valkjärvessä esiintyy niukkalajinen pohjaeläimistö, joka ilmentää järven ja sen pohjan rehevyyttä. Tyypillisten 34

rehevien järvien Chironomus-tyypin surviaissääsken toukkien ja Potamothrix/Tubifexharvasukamatojen lisäksi ei juuri muuta pohjaeläimistöä tavattu. eläimistö tukee hyvin Valkjärven fysikaalis-kemiallista vedenlaatutietoa; syvänteen pohjalla vallitsevat ajoittain ankarat olot; alhainen happipitoisuus ja hapettomat jaksot kerrostuneisuuskausien lopulla ja rehevä pohja rajoittavat muun pohjaeläinlajiston menestymistä järvessä. Tarkempi kuvaus Valkjärven pohjaeläimistöstä ja tehdystä tutkimuksesta löytyy Aki Mettisen kirjoittamasta julkaisusta (Mettinen 26). 6. Lähteet Heitto, A. ja Saarijärvi, E. 25. Nurmijärven Valkjärven Mixox-hapetuksen vuosiraportti 24. Vesi-Eko Oy, raportti numero 151. 9 s. + liitteet. Ilmatieteen laitoksen tiedotteet vuosilta 24 ja 25. Leinikki, J. 25. Valkjärven viistokaikuluotaus ja syvyyskartoitus kesäkuussa 25. Alleco Oy. Mettinen, A. 26. Nurmijärven Valkjärven pohjaeläintutkimus vuonna 25. Länsi- Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, Tutkimusraportti 14/26. 7 s. + liitteet. Penttilä, S. ja Villa, L. 24. Kesän 24 tulvien vaikutuksista Vantaanjoella Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella. Uudenmaan ympäristökeskus. 17 s. + liite. Savola, P. 25. Valkjärven koekalastus kurenuotalla 25.-26.7.25. Uudenmaan ympäristökeskus. 18 s. + liitteet. Suunnittelukeskus Oy 25. Sääksjärven ja Vihtilammin vesistötarkkailun laaja yhteenveto vuosilta 21 24. 8 s. + liitteet. Suunnittelukeskus Oy 26. Sääksjärven ja Vihtilammin vesistötarkkailun yhteenveto vuodelta 25. 8 s. + liitteet. Uudenmaan ympäristökeskus 26. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan vesistöjen tila vuosina 24 ja 25. 12 s. 35