Koulutuksen määrälliset indikaattorit Toimittanut Timo Kumpulainen 2005
Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 Kvantitativa indikatorer för utbildningen 2005 OPETUSHALLITUS UTBILDNINGSSTYRELSEN
Copyright Opetushallitus ISBN 952-13-2631-X Kannet ja ulkoasu Pirkko Linkola Tammer-paino Oy Tampere
Esipuhe Esipuhe Opetushallituksen vuosijulkaisu Koulutuksen määrälliset indikaattorit ilmestyy nyt viidettä kertaa. Siinä kuvataan tilastojen valossa suomalaisen koulutuksen tilaa. Julkaisussa on käytetty Tilastokeskuksen kokoamia valtakunnallisia tilastoja, Opetushallituksen ylläpitämien opiskelijavalintajärjestelmien, valtionosuusjärjestelmän ja koulutustarjontatietojärjestelmän tietoja. Julkaisuun on koottu uusimmat käytettävissä olevat tilastot sekä aikasarjoja lähinnä 2000-luvulta. Tilastoissa esitetään tietoja sekä valtakunnallisesti että joiltakin osin maakunnittain. Uutuutena tämän vuoden julkaisussa on englanninkielinen luku suomalaisen koulutuksen keskeisistä piirteistä. Luvussa on yritetty tiivistetysti koota suomalaisen koulutusjärjestelmän keskeisiä ja tyypillisiä piirteitä. Näin julkaisu on kolmikielinen, pääosa siitä on suomeksi, ruotsiksi on yhteenveto-luku sekä kuvaus Suomen ruotsinkielisestä koulutuksesta ja englanniksi oma itsenäinen lukunsa koko koulutusjärjestelmästämme ja sen tilasta. Julkaisu on tarkoitettu hakuteokseksi kaikille koulutuksen piirissä toimiville. Sen avulla saa kokonaisnäkemyksen suomalaisesta koulutuksesta. Tietoja on oppilaista ja opiskelijoista, heidän valinnoistaan, tutkinnoista sekä sijoittumisesta työelämään ja jatko-opintoihin, koulutukseen hakeutumisesta ja aloittamisesta, opettajista kaikilla koulutusasteilla, koulutuksen kustannuksista ja oppilaitoksista. Tämän julkaisun kirjoittajina ovat olleet Opetushallituksen asiantuntijat Timo Ertola (kustannustiedot), Åke Hagman (perus- ja lukio-opetus, kartat), Markku Hartonen (toisen asteen opiskelijavalinnat) Pirjo Karhu (yliopistojen opiskelijavalinnat), Outi Kivipelto (ammattikorkeakoulujen opiskelijavalinnat), Timo Kumpulainen (kirjan toimittaja ja oppisopimuskoulutus), Matti Kyrö (yhteenveto ja englanninkielinen kuvaus), Marianne Portin (ammatillinen peruskoulutus), Ulla Rönnberg (opettajatiedot), Raija Timonen (aikuiskoulutus) sekä Annika Westerholm (ruotsinkielinen koulutus). Toivon, että Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 kuluu käytössä ja löytyy jokaisen koulutuksen kehittämisen, suunnittelun ja toteutuksen parissa työskentelevän käsikirjastosta. Siitä löytää nopeasti ja helposti perustiedot maamme koulutuksesta 2000-luvulla. Painetun julkaisun tietoja voi tarkentaa Opetushallituksen internet-pohjaisen tilastotietopalvelun WERAn avulla. WERA löytyy Opetushallituksen www-sivuilta osoitteesta www.oph.fi. Publikationen innehåller två kapitel på svenska, ett sammandrag och ett särskilt kapitel om utbildning i Svenskfinland. Jag hoppas att Kvantitativa indikatorer för utbildningen 2005 hjälper den som behöver information om finsk och finlandssvensk utbildning. This book contains concise description on Finnish education and training. I hope it will be useful for all those who are interested in our educational system. PETRI POHJONEN SUUNNITTELUJOHTAJA PLANERINGSDIREKTÖR DIRECTOR FOR PLANNING DIVISION
Sisällys Sisällys Esipuhe... 3 Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa... 7 Ikäluokkien kehittyminen... 7 Esi- ja perusopetus... 7 Toisen asteen koulutus... 8 Oppisopimuskoulutus... 8 Aikuiskoulutus... 9 Ruotsinkielinen koulutus... 10 Korkeakouluihin hakeutuminen... 10 Koulutuksen keskeyttäminen... 11 Koulutuskustannukset... 11 Indikatorer för utbildningen i ett nötskal... 12 Befolkningsutveckling... 12 Förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen... 12 Andra stadiets utbildning... 13 Läroavtalsutbildning... 14 Vuxenutbildning... 14 Svenskspråkig utbildning... 15 Sökande till högskolorna... 15 Avbrutna studier... 16 Utbildningskostnader... 16 Ikäluokkien kehittyminen... 17 Indikaattorit koulutusmuodoittain 1. Perusopetus... 21 Kouluverkosto...21 Koulutukseen hakeutuminen ja koulutuksen aloittaminen...24 Esiopetus... 24 Tarjonta...24 Ainevalinnat...24 Peruskoulun pättötodistuksen saaneiden matematiikan valinnaiset opinnot... 28 Peruskoulun pättötodistuksen saaneiden luonnontieteiden valinnaiset opinnot...29 Katsomusaineiden opiskelu...30 Perusopetuksen oppimäärän suorittaminen...30 Päättötodistuksen saaminen...30 Perusopetuksen lisäopetus...31 Oppivelvollisuuden laiminlyöneet...32
Sisällys Erityisopetus...32 Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetus...32 Perusopetuksen opettajat...37 Taloudellisuus...40 Kustannuskehitys vuosina 2000 2004... 40 Kustannukset vuonna 2004... 41 2. Lukiokoulutus... 47 Oppilaitosverkosto...47 Koulutukseen hakeutuminen ja aloittaminen (yhteishaku)...48 Tarjonta...50 Ainevalinnat...50 Kielten opiskelu...50 Matematiikan ja luonnontieteiden opiskelu...52 Katsomusaineiden opiskelu...55 Lukion ja ylioppilastutkinnon suorittaneet...55 Lukion oppimäärän suorittaneet...55 Ylioppilastutkinnon suorittaneet...56 Lukiokoulutuksen opettajat...57 Taloudellisuus...59 Kustannuskehitys 2000 2004...59 Kustannukset vuonna 2004...60 3. Ammatillinen peruskoulutus... 67 Aloituspaikkatarjonta...69 Koulutukseen hakeutuminen ja aloittaminen (yhteishaku)...72 Uudet opiskelijat ja tutkinnon suorittaneet...74 Uudet opiskelijat...75 Tutkinnon suorittaneet...75 Tutkinnon suorittaneiden työllistyminen ja jatko-opinnot...79 Erityisopetuksen opiskelijamäärä...81 Ammatillisen koulutuksen opettajat...83 Taloudellisuus...86 Kustannuskehitys 2000 2004...86 Kustannukset vuonna 2004...88 4. Oppisopimuskoulutus... 91 Koulutukseen hakeutuminen ja aloittaminen...91 Perus- ja lisäkoulutukseen osallistuneet...93 Tutkinnon suorittaneet...96 Osallistumistodistuksen saaneet ja koko tutkinnon suorittaneet...96 Suosituimmat tutkinnot...97 Sijoituminen koulutuksen jälkeen...98 Taloudellisuus...98 5. Ammattikorkeakoulu- ja yliopistokoulutus... 101 Opiskelijavalintojen toteuttaminen...101 Yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan säännös...101 Hakeminen korkeakouluihin...102 Uusien ylioppilaiden hakeminen korkeakouluihin... 105 Ammatillisella tutkinolla korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt... 106
Sisällys 6. Aikuiskoulutus... 109 Aikuiskoulutusta antavat oppilaitokset...109 Osallistujien määrän kehitys...110 Koulutustyypeittäin...110 Oppilaitostyypeittäin...112 Opetustuntien määrän kehitys...114 Koulutustyypeittäin...114 Oppilaitostyypeittäin...115 Korkea-asteen aikuiskoulutus...116 Näyttötutkinnon suorittaneet...117 Koulutusväylittäin...117 Koulutusaloittain...117 Ammatillisen aikuiskoulutuksen opettajat...119 Vapaan sivistystyön opettajat...121 7. Den svenskspråkiga utbildningen... 125 Den grundläggande utbildningen...125 Utbud och tillströmning...125 Ämnesval...126 Specialundervisningen...128 Lärarkåren...130 Andra stadiet...131 Tillströmning...131 Fortsatta studier...133 Gymnasieutbildningen...134 Utbud...134 Ämnesval...134 Lärarkåren...135 Den grundläggande yrkesutbildningen...136 Påbörjade studier...136 Lärarkåren...137 Läroavtalsutbildningen...137 Yrkeshögskole- och universitetsutbildningen...138 Vuxenutbildningen...140 Utbud och tillströmning...140 Lärarkåren...141 8. International comparisons of some features of Finnish education and training... 143 The education system...143 Basic education...144 Upper secondary education and training...147 Tertiary education...149 Adult education training...152 Teachers...153 9. Käsitteet... 155
Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Ikäluokkien kehittyminen, esi- ja perusopetus Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Ikäluokkien kehittyminen Väestöennusteen mukaan kouluikäisten määrä tulee pienenemään voimakkaasti erityisesti 2010-luvulla. Vuonna 2020 tulee koulun aloittavien ikäluokka ennusteen mukaan olemaan 1 100 lasta pienempi kuin vuonna 2004. Näin koko kouluikäisiä 7 16-vuotiaita olisi vuonna 2020 noin 57 000 vähemmän kuin vuonna 2004 eli noin 588 000 lasta. Väkiluvun pieneneminen ei kuitenkaan kosketa samalla tavoin koko maata, vaan erot alueiden välillä väestökehityksessä näyttävät pysyvän suhteellisen suurina. Esi- ja perusopetus Lähes kaikki kuusivuotiaat ovat esiopetuksen piirissä eli hiukan vajaat 60 000 lasta osallistuu esiopetukseen. Esiopetus annetaan edelleen pääosin päivähoidon yhteydessä. Hiukan yli 20 prosenttia lapsista on koulussa järjestettävässä esiopetuksessa. Maamme 3450 peruskoulussa opiskeli vuonna 2004 yli 565 000 oppilasta. Peruskouluasteen 200 erityiskoulussa opiskelee 10 000 lasta. Vuosina 2000-2004 peruskoulujen määrä väheni 250:lla. Lakkautetut koulut olivat pieniä. Silti kolmasosa peruskouluista on edelleen alle 50 oppilaan kouluja. Näissä kuitenkin opiskelee vain 6 prosenttia kaikista oppilaista. Vähintään 300 oppilaan kouluja puolestaan on vajaat 700 ja näissä opiskelee yli puolet peruskoulun oppilaista. Haja-asutusalueiden väkiluvun väheneminen näkyy myös kouluverkostossa. Vuonna 2004 maassamme oli 58 kuntaa, joissa oli vain yksi peruskoulu. Perusopetuksen päättötodistuksen saaneita vuonna 2004 oli vajaat 63 500 eli vain hiukan vähemmän kuin 16-vuotiaiden ikäluokka. Perusopetuksen lisäopetuksen suorittaneiden määrä on ollut laskussa koko 2000 -luvun ajan. Vuonna 2004 lisäopetuksen suorittaneita oli 1 190 eli 1,8 prosenttia 16-vuotiaiden ikäluokasta. Oppivelvollisuutensa kokonaan laiminlyöneiden määrä on 2000-luvulla vaihdellut 63:n ja 90:n välillä, vuonna 2004 heidän määränsä oli 67. Englannin kielen suosio A-kielenä perusopetuksessa on edelleen hiukan kasvanut, 98,6 prosenttia vuosiluokkien 7 9 oppilaista opiskelee englantia A-kielenä. Hiukan enemmän kuin joka neljäs näiden vuosiluokkien oppilaista opiskelee kahta A-kieltä. Kielten opetus aloitetaan entistä useammin jo ensimmäisellä tai toisella vuosiluokalla. Perusopetuksen opettajien määrä keväällä 2005 oli 44 300. Näistä muodollisesti kelpoisia tehtävässään oli 85 prosenttia. Rehtoreista, lehtoreista ja luokanopettajista oli kuitenkin yli 90 prosenttia kelpoisia. Kelpoisuustilanne on jonkin verran parantunut verrattuna vuoteen 2002. Perusopetuksen opettajista yli kolmasosa on alle 40-vuotiaita. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 7
Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Toisen asteen koulutus ja oppisopimuskoulutus Toisen asteen koulutus Vuonna 2004 lukiokoulutusta annettiin 435 lukiossa, 37 perus- ja lukioasteen koulussa, viidessä kansanopistossa ja kahdessa muussa oppilaitoksessa. Toisen asteen ammatillista peruskoulutusta antavia oppilaitoksia vuonna 2005 oli noin 270 ja niillä 550 opetuspistettä. Lukioiden keskikoko on 2000-luvulla pienentynyt. Kun vuonna 2000 alle sadan opiskelijan lukioita oli 49, niin vuoteen 2004 mennessä luku oli noussut 72:een. Lukioita ei ainakaan toistaiseksi ole lakkautettu suuressa määrin sillä vuosina 2000 2004 niiden kokonaismäärä pieneni viidellä lukiolla ja tällöin kyse yleensä oli yhdistämisestä toiseen lukioon. Toiselle asteelle pääsy on jonkin verran helpottunut viime vuosina, vaikka suosituimmille aloille ja suosituimpiin lukioihin on edelleenkin enemmän hakijoita kuin paikkoja tarjolla. Sekä ammatilliseen että lukiokoulutukseen hakeneiden määrä on vuosina 2002 2004 lievästi laskenut, mutta koulutuspaikkojen tarjonta ei ole määrällisesti muuttunut, lukiopaikkojen määrä hiukan kasvanutkin. Toiselle asteelle hakeneiden määrä on puolitoistakertainen verrattuna peruskoulun päättävien ikäluokkaan. Tämä johtuu siitä, että ammatilliseen koulutukseen hakee monen eri ikäluokan nuoria ja aikuisiakin. Viime vuosina keskustelussa on ollut lukio-opintojen venyminen yli nimellisen kolmen vuoden opiskeluajan. Vuonna 2004 yli kolme opiskeluvuotta käyttäneiden osuus oppimäärän suorittaneista oli 18,5 prosenttia. Pienen kielialueen maana Suomen on panostettava vahvasti kielten opiskeluun. Melkein viidesosa lukion oppimäärän vuosina 2002 2004 suorittaneista oli opiskellut vähintään neljää vierasta kieltä. Vieraaksi kieleksi on tällöin laskettu kaikki muut kuin opiskelijan oma äidinkieli. Ylioppilastutkinnon suorittaa reilut puolet 19 21-vuotiaiden ikäluokasta eli noin 35 000 nuorta. Ammatillisen koulutuksen tutkinnon suorittaneiden lukumäärä on hiukan suurempi, 37 500. Tätä tutkintojen määrää ei voi kuitenkaan verrata yhteen ikäluokkaan, koska tutkinnon suorittaneita on monesta ikäluokasta. Ammatillisen peruskoulutuksen uusien opiskelijoiden määrä on vuodesta 2001 vuoteen 2004 kasvanut noin kahdella ja puolella tuhannella. Vuonna 2004 suoritettiin 37 600 ammatillisen peruskoulutuksen tutkintoa. Tämä on 5 300 enemmän kuin vuonna 2001. Ammatillisen peruskoulutuksen tutkinnon suorittaneiden sijoittumista on tässä julkaisussa seurattu vuoden 2002 lopun tilanteen mukaan. Tarkastelussa olivat tutkinnon suorittaneet vuosilta 1998 2002. Tästä joukosta oli 60 prosenttia työllisiä, työttömien osuus oli 16 prosenttia ja opiskelijoita oli vajaat 14 prosenttia. Loput olivat muussa toiminnassa. Osa työttömyydestä on valmistumisen jälkeistä kitkatyöttömyyttä. Eroja sijoittumisessa on luonnollisesti koulutusalojen välillä. Työllisten määrä on hieman kasvanut ja työttömien vähentynyt ajanjaksoon 1997 2001 verrattuna. Toisen asteen oppilaitoksissa on tutkintoon johtavassa koulutuksessa noin 20 000 opettajaa, joista vajaat 8 000 lukiokoulutuksessa ja 12 000 ammatillisessa peruskoulutuksessa. Lukioiden opettajat ovat hyvin usein muodollisesti kelpoisia tehtävässään, yli 91 prosenttia heistä on kelpoisia. Ammatillisessa koulutuksessa osuus on selkeästi alhaisempi, suurin piirtein kolme neljästä on muodollisesti kelpoinen. Vaihtelu tehtävätyypeittäin ja koulutusaloittain on kuitenkin suurta. Esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa toimivista lehtoreista 94 prosenttia on muodollisesti kelpoisia tehtävässään. Oppisopimuskoulutus Tutkintotavoitteiseen oppisopimuskoulutukseen osallistui vuonna 2004 noin 47 700 opiskelijaa. Vetovoimaisin koulutusala on yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala. Koko 2000-luvun alun aloittaneiden ja osallistujien määrien lisääntyminen on keskittynyt tälle koulutusalalle. Vuosien 2001 2004 välisenä aikana 8 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 Opetushallitus
Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Aikuiskoulutus peruskoulutukseen osallistuneiden määrä on kasvanut noin 9 prosenttia ja tutkintotavoitteiseen lisäkoulutukseen osallistuneiden määrä noin 23 prosenttia. Erikoisammattitutkintoon tähtäävään lisäkoulutukseen osallistuneiden osuus kasvoi vuosina 2001 2004 lähes 2,5 kertaiseksi ja osallistuneiden määrä oli vuonna 2004 yhteensä 12 800 opiskelijaa. Oppisopimuskoulutuksen keskeyttäneiden osuus väheni edellisestä vuodesta. Vuonna 2004 koulutuksensa keskeytti enää hieman yli tuhat opiskelijaa (2,2 %), mikä on lähes puolet vähemmän kuin vuonna 2003. Vuonna 2004 koko tutkinnon suoritti 7 997 opiskelijaa ja osallistumistodistuksen sai 11 415. Oppisopimuskoulutuksen suorittaneet työllistyvät hyvin. Työllisiä oli vuoden 2002 lopulla 93 prosenttia koulutuksensa suorittaneista. Työttöminä koulutuksen suorittaneista oli noin 5 prosenttia, mikä oli aikaisempia vuosia pienempi osuus. Aikuiskoulutus Aikuiskoulutukseen osallistuneita oli vuonna 2003 noin 2,5 miljoonaa. Luku on laskettu koulutuksina eli se sisältää samoja henkilöitä useammissakin eri koulutuksissa. Varsinkin vapaan sivistystyön oppilaitoksissa, kuten kansalaisopistoissa ihmiset osallistuvat useisiin koulutuksiin vuoden aikana. Kaikista aikuiskoulutukseen osallistuneista noin kolme neljäsosaa opiskeli vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. Aikuiskoulutukseen osallistuminen on ollut hienoisessa laskussa viimeisten viiden vuoden ajanjaksolla. Tämä osallistujien määrän pieneneminen on kohdistunut ammatilliseen aikuiskoulutukseen. Ammatillisissa oppilaitoksissa annettu aikuiskoulutus väheni vuosina 1999 2003 osallistujien määrällä mitattuna yli viidenneksellä. Erityisen paljon väheni koulutus ammatillisissa erikoisoppilaitoksissa. Yleissivistävässä koulutuksessa sen sijaan oli lievää kasvua. Yliopistojen aikuiskoulutuksen määrä puolestaan on vuosina 1999 2003 vähentynyt selvästi. Vuoden 2003 opetustuntimäärä yliopistoissa oli vain runsaat puolet vuoden 1999 määrästä. Yliopistojen aikuiskoulutukseen osallistuneiden määrä on alentunut suhteellisesti vähemmän kuin opetustuntien määrä, joten voidaan sanoa, että yliopistojen aikuiskoulutuksen kesto on lyhentynyt. Kesäyliopistojen opetustuntien määrässä on tapahtunut vain pieniä muutoksia. Ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutus opetustunteina mitattuna on lisääntynyt samana aikana kolmanneksella. Näyttötutkintojärjestelmä vahvistaa edelleen asemaansa aikuisten ammatillisten tutkintojen suorittamisen väylänä. Näyttötutkintotilaisuuksiin osallistui vuonna 2003 yhteensä noin 43 000 henkilöä, mikä on lähes kaksinkertainen määrä verrattuna vuoteen 1999. Vajaat 25 000 henkilöä suoritti koko tutkinnon ja noin 10 000 henkilöä osan tutkinnosta. Kasvu on tosin hiukan hidastunut viime vuosina. Oppisopimuskoulutus on kasvattanut eniten osuuttaan näyttötutkinnon suorittamisväylänä, viidesosasta runsaaseen kolmannekseen. Henkilöstökoulutuksen yhteydessä suoritetaan edelleen vain pieni osa tutkinnoista, näyttötutkinnoista 2 prosenttia ja erillisissä tutkintotilaisuuksissa noin 4 prosenttia. Ammatillisessa aikuiskoulutuksessa oli keväällä 2005 yhteensä 3 061 opettajaa. Näistä oli ammatillisten opintojen opettajia 90 prosenttia ja yhteisten opintojen opettajia 10 prosenttia. Ammatillisen aikuiskoulutuksen opettajista oli muodollisesti kelpoisia hoitamaansa tehtävään yhteensä 55 prosenttia. Vähintään puolet johtotehtävissä toimivista, lehtoreista ja päätoimisista tuntiopettajista oli muodollisesti kelpoisia. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 9
Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Ruotsinkielinen koulutus ja korkeakouluihin hakeutuminen Ruotsinkielinen koulutus Ruotsinkielisessä perusopetuksessa oppilaitosverkosto ei ole harventunut samalla tavoin kuin koko maassa yleensä. Vuosina 1999 2004 koulujen määrä väheni yhdeksällä. Peruskouluikäisten ruotsinkielisten lasten määrä on kasvanut aina vuoteen 2003 ja siten peruskoulujen koossa ei suuria muutoksia ole tapahtunut muutamien koulujen lakkauttamisen vuoksi. Ruotsinkielisessä perusopetuksessa on ainevalinnoissa tyypillistä se, että A1-kieleksi valitaan useimmiten toinen kotimainen kieli ja vain joka kymmenes valitsee englannin. Tämä eroaa suomenkielisestä koulutuksesta merkittävästi, koska toisen kotimaisen A1-kieleksi valitsee vain runsas prosentti oppilaista. Ruotsinkielisissä lukioissa opinnot suorittaa kolmessa vuodessa suurempi osuus opiskelijoista kuin maassa keskimäärin. Vuonna 2004 päättötodistuksen saaneista lukiolaisista 91 prosenttia suoritti lukion kolmessa vuodessa. Toisen asteen ammatillista koulutusta tarjoaa 20 koulutuksen järjestäjää. Näistä viisi on kaksikielisiä. Ruotsinkielisessä ammatillisessa koulutuksessa oli 1 850 opiskelijaa ja oppisopimuskoulutuksessa noin 1 600 opiskelijaa. Aikuiskoulutukseen osallistumisten lukumäärä ruotsinkielisessä koulutuksessa oli noin 110 000. Ruotsinkielisessä opetuksessa niin perusopetuksessa kuin toisen asteen koulutuksessa aikuiskoulutus mukaan lukien on tehtävässään muodollisesti kelpoisten opettajien osuus selvästi maan keskimääräistä alhaisempi. Perusopetuksen opettajista kolme neljäsosaa on muodollisesti kelpoisia. Rehtoreiden, lehtoreiden ja luokanopettajien kelpoisuustilanne on parempi. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen opettajista 58 prosenttia ja vapaan sivistystyön opettajista 70 prosenttia on muodollisesti kelpoisia hoitamassaan tehtävässään. Parhain kelpoisuustilanne ruotsinkielisessä koulutuksessa on lukio-opettajien kohdalla, heistä melkein 90 prosenttia on kelpoisia tehtävässään. Korkeakouluihin hakeutuminen Noin 20 prosenttia kaikista korkeakouluihin hakeneista pyrki sekä ammattikorkeakouluun että yliopistoon, lukuvuonna 2004 2005 yhteensä 25 064 hakijaa. Näistä noin 14 prosentille tarjottiin paikkaa kummaltakin sektorilta. Molemmille sektoreille hyväksytyistä joka kymmenes otti vastaan paikan yliopistosta. Suurin osa hakijoista pyrkii vain jompaankumpaan, joko ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Ainoastaan ammattikorkeakouluun hakeneita oli lukuvuonna 2004 2005 melkein puolet (47 prosenttia) kaikista hakijoista ja vain yliopistoon hakeneita hiukan vajaat 40 prosenttia. Kaiken kaikkiaan korkeakouluihin hakeneita lukuvuonna 2004 2005 oli 139 404. Yliopistojen päävalinnoissa lukuvuonna 2004 2005 hakeneista uusia ylioppilaita (sellaisia ylioppilaita, jotka ovat suorittaneet samana tai edellisenä lukukautena ylioppilastutkinnon ja joilla on myös lukion päättötodistus) oli hiukan alle 30 prosenttia. Ammattikorkeakoulujen nuorten koulutukseen hakeneista oli uusia ylioppilaita kolmannes. Sen sijaan yliopistojen päävalinnoissa hyväksytyistä ja paikan vastaanottaneista oli uusien ylioppilaiden osuus noin 36 prosenttia. Ero ammattikorkeakouluihin on selvä, sillä ammattikorkeakouluihin hyväksytyistä oli uusien ylioppilaiden osuus 31 prosenttia. Ammattikorkeakouluihin on ammatillisella tutkinnolla hakeneita, hyväksyttyjä ja paikan vastaanottaneita huomattavasti enemmän kuin yliopistoihin. Yliopistojen kaikista hakijoista ammatillisella tutkinnolla hakevien osuus oli lukuvuodella 2004 2005 noin 4 prosenttia, kun taas ammattikorkeakouluihin ammatillisella tutkinnolla hakevien osuus on noin 24 prosenttia. Ammatillisella tutkinnolla hyväksyttyjen osuus oli 23 prosenttia lukuvuonna 2004 2005. 10 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 Opetushallitus
Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Koulutuksen keskeyttäminen ja koulutuskustannukset Koulutuksen keskeyttäminen Lukiokoulutuksen keskeytti kokonaan lukuvuonna 2002 2003 vajaat 4 prosenttia syksyn 2002 opiskelijamäärästä. Toisen asteen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoista 11,4 prosenttia keskeytti kokonaan ammatilliset opintonsa. Lisäksi kolme prosenttia opiskelijoista jatkoi opiskeluaan tai suoritti tutkinnon eri opintoalalla kuin millä opiskeli syksyllä 2002. Opintoaloittaiset erot keskeyttämisissä ovat suuret. Pienimmillään kokonaan opintojen keskeyttäminen on opintoaloilla muu sosiaali- ja terveysala sekä teatteri ja tanssi, joilla keskeyttäneitä oli alle 7 prosenttia edellissyksyn opiskelijamäärään verrattuna. Ammattikorkeakoulujen kokonaan ammattikorkeakouluopinnot keskeyttäneiden osuus oli hiukan yli 8 prosenttia ja lisäksi 1 prosentti jatkoi opintojaan toisella koulutusalalla, mutta kuitenkin ammattikorkeakouluopinnoissa. Kokonaan yliopisto-opinnot puolestaan keskeytti 5 prosenttia syksyn 2002 opiskelijoista ja 1,8 prosenttia jatkoi opiskeluaan tai suoritti tutkinnon toisella opintoalalla. Koulutuskustannukset Oppilaskohtaiset kustannukset perusopetuksessa ovat lisääntyneet käyvin hinnoin mitattuna vuodesta 2000 vuoteen 2004 noin 24 prosenttia. Suhteellisesti eniten ovat kasvaneet hallinnon, kiinteistöjen ylläpidon sekä oppilashuollon kustannukset. Alueelliset erot perusopetuksen kustannuksissa vaihtelevat kuitenkin paljon. Kunnallisen perusopetuksen oppilaskohtaiset kustannukset vuonna 2004 olivat 5 340 euroa. Kuntakohtaisesti kustannukset vaihtelivat 4 170 ja 13 390 euron välillä. Kalleinta perusopetus on saaristokunnissa sekä Pohjoisja Itä-Suomessa. Kuntien lukiokoulutuksen kustannukset opiskelijaa kohden olivat vuonna 2003 keskimäärin 4 880 euroa. Yksityisen lukiokoulutuksen kustannukset alittavat kunnallisen koulutuksen kustannukset yli 300 eurolla. Kuntien lukiokoulutuksen kustannukset opiskelijaa kohden vaihtelivat kunnittain 3 360 eurosta Pelkosenniemen 11 770 euroon. Vuodesta 2003 vuoteen 2004 kustannukset lisääntyivät keskimäärin 5,2 %. Alueittain tarkasteltuna kustannuskasvu oli keskimääräistä selvästi suurempaa Pohjois-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Kokonaiskustannukset opiskelijaa kohden olivat selvästi pienemmät kunnissa, jotka ylläpitivät suuria lukioita. Ammatillisen koulutuksen opiskelijakohtaiset kustannukset olivat vuonna 2004 erityisoppilaitokset mukaan lukien 8 470 euroa ja ilman erityisoppilaitoksia 8 020 euroa. Ammatillisen peruskoulutuksen kustannukset ovat lisääntyneet vuodesta 2000 noin 15 prosenttia eli hiukan vähemmän kuin perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. Koulutusaloittain tarkasteltuna yksikkökustannukset ovat pienimmät kaupan ja hallinnon alalla ja suurimmat luonnonvara-alalla. Kustannuskehityksessä on kuitenkin suuria eroja koulutusaloittain, minkä taustalla ovat pääasiassa rakenteelliset muutokset ja opiskelijamäärien kehitys. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 11
Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Befolkningsutveckling Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Befolkningsutveckling Enligt befolkningsprognosen kommer antalet barn och unga i skolåldern att minska kraftigt speciellt under 2010-talet. Enligt prognosen kommer den årsklass som påbörjar skolgången år 2020 att vara 1 100 barn mindre än vad den var år 2004. Detta betyder att årsklassen 7 16-åringar år 2020 skulle vara ca 57 000 personer mindre än år 2004, d.v.s. uppgå till ca 588 000 barn. Den sjunkande befolkningssiffran drabbar emellertid inte alla delar av landet lika, utan skillnaderna mellan olika områden förefaller att fortsätta att vara relativt stora också i framtiden. Förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen Så gott som alla sexåringar, d.v.s. närmare 60 000 barn deltar i förskoleundervisning. Förskoleundervisningen ges fortsättningsvis huvudsakligen i samband med dagvården. Drygt 20 procent av barnen deltar i förskoleundervisning i skolan. I vårt lands 3 450 grundskolor studerade år 2004 över 565 000 elever. I de 200 specialskolorna på grundskolestadiet studerar 10 000 barn. Under perioden 2000 2004 minskade antalet grundskolor med 250. De indragna skolorna var små. Trots detta har en tredjedel av skolorna fortsättningsvis ett elevantal under 50. I dessa skolor studerar dock endast 6 procent av alla elever. Det finns uppemot 700 skolor med ett elevantal på minst 300 och vid dessa studerar mer än hälften av grundskolans elever. Den minskande befolkningen i glesbygderna har också konsekvenser för skolnätet. I vårt land fanns år 2004 58 kommuner med en enda grundskola. Avgångsbetyg från grundskolan fick år 2004 närapå 63 500 elever, d.v.s. endast lite färre är årsklassen 16-åringar. Antalet elever som fullgör den grundläggande utbildningens påbyggnadsundervisning har visat en sjunkande trend under hela 2000-talet. År 2004 fullgjordes påbyggnadsklassen av 1 190 elever, eller m.a.o. av 1,8 procent av årsklassen 16-åringar, Antalet unga som helt har försummat att fullgöra läroplikten har under 2000-talet varierat mellan 63 och 90, år 2004 uppgick deras antal till 67. Engelskans popularitet som A-språk i den grundläggande utbildningen har ytterligare ökat något, 98,6 procent av eleverna i årskurserna 7 9 läser engelska som A-språk. Lite fler än var fjärde elev i dessa årskurser läser två A-språk. Det blir allt vanligare att inleda språkundervisningen redan i första eller andra årskursen. Antalet lärare inom den grundläggande utbildningen uppgick år 2005 till 44 300. Av dessa lärare var ca 85 procent formellt behöriga. Av rektorerna, lektorerna och klasslärarna var dock mer än 90 procent behöriga. Behörighetssituationen hade dock förbättrats något jämfört med år 2002. Av lärarna inom den grundläggande utbildningen är mer än en tredjedel under 40 år. 12 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 Opetushallitus
Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Andra stadiets utbildning Andra stadiets utbildning Gymnasieutbildning gavs år 2004 vid 435 gymnasier, 37 skolor på grundskole- och gymnasienivå, fem folkhögskolor och två andra läroanstalter. Grundläggande yrkesutbildning gavs år 2005 av ca 270 läroanstalter vid sammanlagt 550 undervisningsställen. Den genomsnittliga gymnasiestorleken har minskat under 2000-talet. Då det år 2000 fanns 49 gymnasier med under hundra studerande, så var motsvarande siffra 72 år 2004. Gymnasierna har åtminstone inte ännu drabbats av indragningar i nämnvärd mån, eftersom det totala antalet gymnasier under perioden 2000 2004 minskade med fem läroanstalter och det i dessa fall vanligen handlade om sammanslagningar av gymnasierna. Det har blivit något lättare att komma in till andra stadiet under de senaste åren, även om antalet sökande till de populäraste branscherna och de populäraste gymnasierna fortsättningsvis är större än antalet studieplatser. Antalet sökande till yrkesutbildning och gymnasieutbildning minskade en aning under perioden 2002 2004, men utbudet av utbildningsplatser har inte förändrats kvantitativt, antalet gymnasieplatser har t.o.m. ökat något. Antalet sökande till andra stadiet är en och en halv gång så stort som den årsklass som går ut den grundläggande utbildningen. Detta beror på att det till yrkesutbildningen söker unga i olika åldrar och även vuxna. Att gymnasiestudierna i praktiken för många omfattar mer än den nominella studietiden på tre år har varit föremål för diskussion under de senaste åren. År 2004 utgjorde den andel som använde mer än tre år till gymnasiestudierna 18,5 procent. Finland måste som ett litet språkområde satsa kraftigt på språkstudier. Närapå en femtedel av dem som fullgjorde gymnasiets lärokurs under åren 2002 2004 hade studerat minst fyra främmande språk. Som främmande språk betraktades då alla andra språk utom elevens modersmål. Drygt hälften av årsklassen 19 21-åringar eller med andra ord ca 35 000 unga avlägger studentexamen. Antalet unga som avlägger en yrkesexamen är lite större, 37 500. Antalet examina kan emellertid inte jämföras med en bestämd årsklass, eftersom examinanderna kommer från olika årsklasser. Antalet nya studerande inom den grundläggande yrkesutbildningen har från år 2001 till år 2004 ökat med ca två tusen personer. År 2004 avlades 37 600 yrkesinriktade grundexamina. Detta är 5 300 fler examina än år 2001. Etableringen på arbetsmarknaden för dem som avlagt en yrkesinriktad grundexamen har i denna publikation följts upp enligt situationen i slutet av år 2002. Uppföljningen fokuserade på dem som hade avlagt sin examen under perioden 1998 2002. Av denna skara var 60 procent sysselsatt, 16 procent var arbetslösa och lite mindre än 14 procent studerade. Resten sysslade med någon annan verksamhet. En del av arbetslösheten är friktionsarbetslöshet efter examen. Det finns naturligtvis skillnader i sysselsättningen mellan olika utbildningsområden. I den till examen ledande utbildningen vid läroanstalterna på andra stadiet finns ca 20 000 lärare, av vilka något under 8 000 inom gymnasieutbildningen och 12 000 inom den grundläggande yrkesutbildningen. Gymnasielärarna är mycket ofta formellt behöriga för sina uppgifter, över 91 procent av dem är behöriga. Inom yrkesutbildningen är andelen behöriga lärare klart lägre, ca tre av fyra är formellt behöriga. Variationen mellan olika uppgifter och utbildningsområden är dock stor. T.ex. av lektorerna inom yrkesutbildningen är 94 procent behöriga. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 13
Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Läroavtalsutbildning och vuxenutbildning Läroavtalsutbildning I den examensinriktade läroavtalsutbildningen deltog år 2004 ca 47 700 studerande. Det populäraste utbildningsområdet är det samhällsvetenskapliga, företagsekonomiska och administrativa området. Under hela 2000-talet har ökningen i antalet nybörjare och deltagare koncentrerats till detta utbildningsområde. Under åren 2001 2004 ökade antalet personer som deltog i den grundläggande utbildningen med ca 9 procent och antalet personer som deltog i examensinriktad tilläggsutbildning ökade med ca 23 procent. Andelen personer som deltog i tilläggsutbildning som ledde till en specialyrkesexamen mer än fördubblades under åren 2001 2004 och det sammanlagda antalet deltagare uppgick år 2004 till 12 800 studerande. Antalet personer som avbröt läroavtalsutbildningen minskade jämfört med föregående år. År 2004 avbröt endast drygt tusen studerande (2,2 %), vilket är närapå hälften mindre än år 2003. År 2004 avlade 7 997 studerande examen och 11 415 studerande tilldelades deltagarintyg. Sysselsättningsläget för dem som hade genomgått läroavtalsutbildningen var gott. I slutet av år 2002 var 93 procent av dem som hade genomgått en läroavtalsutbildning sysselsatta. Ungefär fem procent av dem som hade genomgått utbildningen var arbetslösa, vilket är mindre än under tidigare år. Vuxenutbildning I vuxenutbildningen deltog år 2003 ca 2,5 miljoner personer. Siffran beskriver antalet utbildningar, vilket innebär att samma personer kan förekomma i flera utbildningar. Speciellt vid läroanstalterna inom det fria bildningsarbetet, t.ex. vid folkhögskolorna, är det vanligt att de studerande deltar i flera utbildningar under ett år. Av alla som deltog i vuxenutbildning studerade ca tre fjärdedelar vid läroanstalterna inom den fria bildningen. Inom vuxenutbildningen har man noterat en svag sjunkande trend i antalet deltagare under de senaste fem åren. Tydligast har denna trend varit inom den yrkesinriktade vuxenutbildningen. Vid yrkesläroanstalterna minskade vuxenutbildningen under perioden 1999 2003 med över en femtedel mätt enligt antalet deltagare. Speciellt mycket minskade utbildningen vid de särskilda yrkesläroanstalterna. Inom den allmänbildande utbildningen noterades däremot en svag ökning. Vid universiteten minskade andelen vuxenutbildning tydligt under perioden 1999 2003. Antalet undervisningstimmar utgjorde år 2003 endast drygt hälften av antalet undervisningstimmar år 1999. Antalet personer som deltagit i vuxenutbildning vid universiteten har minskat mindre än antalet undervisningstimmar, varför man kan säga att vuxenutbildningen vid universiteten har blivit kortare. Vid sommaruniversiteten skedde endast små förändringar i antalet undervisningstimmar. Under samma tid ökade vuxenutbildningen vid yrkeshögskolorna med en tredjedel mätt enligt antalet undervisningstimmar. Systemet med fristående examina fortsätter att förstärka sin ställning som ett sätt att avlägga yrkesexamina för vuxna. Cirka 43 000 personer deltog år 2004 i de fristående examenstillfällena, vilket är ungefär dubbelt så många som år 1999. Närapå 25 000 personer avlade en hel examen och ca 10 000 personer en del av en examen. Tillväxten har dock försvagats något under de senaste åren. Mest har läroavtalsutbildningens andel ökat som ett sätt att avlägga fristående examina, från en femtedel till en dryg tredjedel. Fortsättningsvis fullgörs bara en liten del av examina i samband med personalutbildning, av de fristående examina 2 procent och vid särskilda examenstillfällen ca 4 procent. Inom den yrkesinriktade vuxenutbildningen fanns sammanlagt 3 061 lärare våren 2005. Av dessa var 90 procent lärare i yrkesämnen och 10 procent lärare i gemensamma ämnen. Av lärarna inom den yrkesinriktade vuxenutbildningen var 55 procent formellt behöriga för sin uppgift. Minst hälften av de i ledande position, lektorerna och timlärarna i huvudsyssla var formellt behöriga. 14 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 Opetushallitus
Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Svenskspråkig utbildning och sökande till högskolorna Svenskspråkig utbildning Inom den svenskspråkiga grundläggande utbildningen har skolnätet inte tunnats ut på samma sätt som i landet i allmänhet. Åren 1999 2004 minskade antalet skolor med nio. Antalet svenskspråkiga barn i grundskoleåldern har ökat ända fram till år 2003 och därför har indragningen av några skolor inte medfört stora förändringar i skolornas storlek. Typiskt för ämnesvalen i de svenskspråkiga skolorna är att man oftast väljer det andra inhemska språket som A1-språk och att bara var tionde elev läser engelska som A1-språk. Detta är en stor skillnad jämfört med den finskspråkiga utbildningen, eftersom endast drygt en procent av eleverna i de finskspråkiga skolorna väljer det andra inhemska språket som A1-språk. Vid de svenskspråkiga gymnasierna avlägger en större del av de studerande gymnasiestudierna på tre år än i landet i genomsnitt. År 2004 avlade 91 procent gymnasiets lärokurs på tre år. Tjugo utbildningsanordnare anordnar yrkesutbildning på andra stadiet. Av dessa är fem tvåspråkiga. Inom den svenskspråkiga yrkesutbildningen studerade 1 850 personer och inom läroavtalsutbildningen ca 1 600 personer. Antalet deltaganden i svenskspråkig vuxenutbildning uppgick till ca 110 000. Inom den svenskspråkiga utbildningen, både inom den grundläggande utbildningen och inom utbildningen på andra stadiet inklusive vuxenutbildningen, är andelen behöriga lärare klart lägre än i landet i genomsnitt. Av lärarna inom den grundläggande utbildningen är tre fjärdedelar formellt behöriga. För rektorerna, lektorerna och klasslärarna är behörighetssituationen bättre. Formellt behöriga för sin uppgift är av lärarna inom andra stadiets yrkesutbildning 58 procent och av lärarna inom den fria bildningen 70 procent. Bäst är behörighetssituationen för gymnasielärarna, av dessa är närapå 90 procent behöriga för sina uppgifter. Sökande till högskolorna Cirka 20 procent av alla högskolesökande sökte både till en yrkeshögskola och till ett universitet, läsåret 2004 2005 sammanlagt 25 064 personer. Cirka 14 procent av dessa erbjöds en studieplats inom vardera sektorn. Av dem som antogs till både ett universitet och en yrkeshögskola tog ca var tionde emot studieplatsen vid universitetet. Största delen av de sökande sökte antingen till en yrkeshögskola eller till ett universitet. Läsåret 2004 2005 sökte närapå hälften (47 procent) av alla sökande endast till en yrkeshögskola och närmare 40 procent av sökandena endast till ett universitet. Sammanlagt sökte 139 404 personer till högskolorna läsåret 2004 2005. Av dem som sökte till universiteten i den huvudsakliga antagningen läsåret 2004-2005 var något under 30 procent nya studenter (studenter som har avlagt studentexamen samma eller föregående termin och som också har ett avgångsbetyg). Av de sökande till yrkeshögskolornas utbildning för unga var en tredjedel nya studenter. Av dem som antogs i universitetens huvudsakliga antagning och som tog emot studieplatsen var dock 36 procent nya studenter. Skillnaden till yrkeshögskolorna är tydlig, eftersom andelen nya studenter av dem som antogs till yrkeshögskolorna var 31 procent. De som har sökt och antagits samt tagit emot en studieplats vid yrkeshögskolorna på basis av en yrkesexamen är klart fler än motsvarande antal studerande vid universiteten. Av alla dem som sökte till universiteten läsåret 2004-2005 sökte ca 4 procent med en yrkesexamen, medan 24 procent av de sökande till yrkeshögskolorna sökte med en yrkesexamen. Andelen sökande som antagits med en yrkesexamen uppgick till 23 procent läsåret 2004 2005. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 15
Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Avbrutna studier och utbildningskostnader Avbrutna studier Närmare 4 procent av det sammanlagda antalet gymnasister höstterminen 2002 avbröt helt studierna under läsåret 2002 2003. Av de studerande inom andra stadiets grundläggande yrkesutbildning avbröt 11,4 procent studierna. Utöver dessa fortsatte 3 procent av de studerande studierna eller avlade examen inom något annat utbildningsområde än det inom vilket de studerade hösten 2002. Skillnaderna mellan olika utbildningsområden är stora. Minst är andelen studerande som helt har avbrutit studierna inom utbildningsområdena övrig utbildning inom social- och hälsovårdsområdet samt inom teater och dans, där antalet studieavbrott var mindre än 7 procent jämfört med antalet studerande föregående höst. Andelen studerande vid yrkeshögskolorna som helt avbröt yrkeshögskolstudierna var lite över 8 procent och utöver detta fortsatte 1 procent studierna inom något annat utbildningsområde, men vid en yrkeshögskola. Vid universiteten avbröt 5 procent av de studerande under hösten 2002 helt sina studier och 1,8 procent fortsatte studierna eller avlade examen inom något annat studieområde. Utbildningskostnader Inom den grundläggande utbildningen ökade kostnaderna per elev med ca 24 procent från år 2000 till år 2004 mätt enligt gängse priser. Proportionellt mest ökade kostnaderna för förvaltning, fastighetsunderhåll och elevvård. Kostnaderna för den grundläggande utbildningen varierar dock mycket mellan olika områden. Inom den kommunala grundläggande utbildningen uppgick kostnaderna per elev år 2004 till 5 340 euro. I olika kommuner varierade kostnaderna mellan 4 170 och 13 390 euro. Dyrast var den grundläggande utbildningen i skärgårdskommunerna samt i norra och östra Finland. Inom den kommunala gymnasieutbildningen uppgick kostnaderna per studerande till i genomsnitt 4 880 euro år 2003. Kostnaderna för den privata gymnasieutbildningen var drygt 300 euro lägre än kostnaderna för den kommunala gymnasieutbildningen. Kostnader per elev för den kommunala utbildningen varierade mellan 3 360 euro och 11 770 euro (Pelkosenniemi). Från år 2003 till år 2004 ökade kostnaderna med i genomsnitt 5,2 %. Klart större än i genomsnitt var kostnadsökningen i Norra Karelen och i Kymmenedalen. De totala kostnaderna per studerande var betydligt mindre i kommuner som driver stora gymnasier. Inom den yrkesinriktade utbildningen uppgick kostnaderna per studerande till 8 470 euro år 2004 då specialläroanstalterna räknas med och till 8 020 euro utan specialläroanstalterna. Kostnaderna för den grundläggande yrkesutbildningen har ökat med ca 15 procent från år 2000, d.v.s. kostnadsökningen är något mindre än för den grundläggande utbildningen och gymnasieutbildningen. Granskade per utbildningsområde var kostnaderna per enhet lägst inom handel och administration och högst inom naturbruk. Det finns dock stora skillnader i kostnadsutvecklingen mellan olika utbildningsområden. Skillnaderna beror till största delen på strukturella förändringar och på utvecklingen av antalet studerande. 16 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 Opetushallitus
Ikäluokkien kehittyminen Ikäluokkien kehittyminen Tämä luku perustuu Tilastokeskuksen kunnittaiseen väestöennusteeseen vuosille 2003 2040. Lukuun on poimittu kolme vuotta kuvaamaan koulutuksen kannalta merkityksellisiä ikäluokkia. Vuoden 2004 tieto on lopullinen ja vuosien 2010 ja 2020 tiedot ovat ennustelukuja. Seuraavassa tarkastellaan 6-, 7-, 16-, 18-vuotiaiden määriä sekä keskimääräisiä 16 18- ja 19 21-vuotiaiden ikäluokkia. Kuusi- ja seitsemänvuotiaiden määrät ovat tärkeitä esiopetuksen ja perusopetuksen aloittavien kannalta. Kuusitoistavuotiaiden määrää voidaan käyttää perusopetuksen päättötodistuksen saavien määrän arvioimisessa. Keskimääräiset 16 18-vuotiaat ja 19 21-vuotiaat ovat tärkeitä toisen asteen koulutukseen ja korkea-asteelle siirtyvien määrien arvioimiseksi. Valtakunnallisesti tarkasteltuna seitsemänvuotiaiden määrä laskee vuoteen 2010 mentäessä, mutta kääntyy tämän jälkeen hienoiseen nousuun. Ennusteen mukaan vuonna 2020 perusasteen opetuksen aloittaisi noin tuhat lasta vähemmän kuin vuonna 2004. Kuusitoista- ja kahdeksantoistavuotiaiden ikäluokat kasvavat vuoteen 2010 mentäessä, mutta ovat laskeneet vuonna 2020 selvästi alle vuoden 2004 tilanteen. Lasten ja nuorten ikäluokat koko maassa vuosina 2004, 2010 ja 2020 Henkilöitä 70 000 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0 6-vuotiaat 7-vuotiaat 16-vuotiaat 18-vuotiaat 16 18-vuotiaat 19 21-vuotiaat keskimäärin keskimäärin 2004 2010 2020 Lähde: Tilastokeskus- Opetushallituksen oppilaitostietojärjestelmä OPTI Aikuisväestön ikäluokista 20 29-vuotiaiden ikäluokka on tärkeä aikuiskoulutuksen ammatillisen peruskoulutuksen mitoituksen ja 30 49-vuotiaiden ikäluokat jatko- ja täydennyskoulutuksen sekä NOSTE-koulutuksen kannalta. Ikäluokka, 60-vuotta täyttäneet, kertoo vanhuuseläkkeelle siirtyvien määrästä. On kuitenkin huomattava, että merkittävä osa 50 59-vuotiaista on jo muista syistä, kuten työttömyydestä ja työkyvyttömyydestä, poissa työelämästä. Vuonna 2020 erityisesti 40 49- ja 50 59-vuotiaita tulee olemaan huomattavasti vähemmän kuin vuonna 2004. Sitä vastoin 60-vuotta täyttäneitä on noin 0,5 miljoonaa henkeä enemmän kuin vuonna 2004. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 17
Ikäluokkien kehittyminen Aikuisten ikäluokat koko maassa vuosina 2004, 2010 ja 2020 Henkilöitä 1 600 000 1 400 000 1 200 000 1 000 000 800 000 600 000 400 000 200 000 0 20 29-vuotiaat 30 39-vuotiaat 40 49-vuotiaat 50 59-vuotiaat > 60 vuotiaat 2004 2010 2020 Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen oppilaitostietojärjestelmä OPTI Vuonna 2004 Uudenmaan maakunnan alueella asui merkittävä osuus väestöstä kaikissa tarkastelluissa ikäryhmissä. Seuraavaksi eniten väestöstä asui Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa. Vähiten väestöä oli Kainuun, Keski-Pohjanmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnissa. Ikäluokat maakunnittain 2004 Maakunta 7-vuotiaat 16-vuotiaat Uusimaa 15 756 15 630 14 912 16 594 193 870 606 359 228 463 Itä-Uusimaa 1 199 1 185 1 114 948 8616 41 407 18 599 Varsinais-Suomi 5 069 5 350 5 108 5 727 59 873 191 548 100 702 Satakunta 2 398 2 783 2 762 2 766 25 598 96 797 56 862 Kanta-Häme 1 995 2 021 1 989 1 930 18 142 71 335 38 814 Pirkanmaa 5 141 5 487 5 206 6 046 63 670 196 362 99 858 Päijät-Häme 2 142 2 321 2 324 2 383 22 184 85 671 45 926 Kymenlaakso 1 914 2 191 2 121 2 103 19 634 79 722 45 970 Etelä-Karjala 1 411 1 625 1 562 1 655 15 303 57 480 34 135 Etelä-Savo 1 599 2 036 1 987 1 929 15 773 67 644 43 354 Pohjois-Savo 2 768 3 360 3 230 3 306 28 894 106 039 57 989 Pohjois-Karjala 1 858 2 241 2 228 2 210 19 150 71 155 39 460 Keski-Suomi 3 045 3 506 3 347 3 686 35 622 110 443 57 953 Etelä-Pohjanmaa 2 255 2 646 2 587 2 618 21 930 78 612 45 658 Pohjanmaa 1 980 2 240 2 196 2 248 21 704 69 025 40 330 Keski-Pohjanmaa 879 990 1 026 981 8 433 28 264 15 083 Pohjois-Pohjanmaa 5 079 5 160 5 209 5 482 53 292 150 604 66 397 Kainuu 876 1 189 1 190 1 125 8 689 36 392 21 025 Lappi 2 010 2 552 2 535 2 533 21 041 79 347 41 533 Yhteensä 59 374 64 513 62 633 66 270 661 418 2 224 206 1 098 111 Lähde Tilastokeskus - Opetushallituksen oppilaitostietojärjestelmä OPTI 16 18-vuotiaat keskimäärin 19 21-vuotiaat keskimäärin 20 29 vuotiaat 30 59-vuotiaat > 60 vuotiaat 18 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 Opetushallitus
Ikäluokkien kehittyminen Vuoteen 2010 mennessä seitsemänvuotiaiden määrä vähenee eri maakunnissa suhteellisesti tarkastellen tasaisesti. Etelä-Savon maakunnassa seitsemänvuotiaita on 314 henkeä vähemmän kuin vuonna 2004. Kuusitoistavuotiaiden ikäluokka sitä vastoin kasvaa ao. ajanjaksolla lähes koko eteläisessä Suomessa. Itä- Suomessa sekä Lapin- ja Kainuun maakunnissa väestö vähenee myös 16-vuotiaiden ikäluokassa. Suhteellisesti ja määrällisesti eniten laskua on Pohjois-Savossa. Kuusikymmentä vuotta täyttäneitä on vuonna 2010 kaikissa maakunnissa enemmän kuin vuonna 2004. Määrällisesti heitä on eniten Uudenmaan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen maakunnissa. Ikäluokat maakunnittain 2010 Maakunta 7-vuotiaat 16-vuotiaat Uusimaa 15 542 17 261 17 386 17 921 197 229 600 090 289 576 Itä-Uusimaa 1 215 1 401 1 335 1 023 8 702 40 154 23 334 Varsinais-Suomi 4 754 5 529 5 564 5 857 59 400 183 959 120 934 Satakunta 2 237 2 764 2 765 2 646 24 619 87 227 67 028 Kanta-Häme 1 869 2 137 2 142 1 999 17 982 67 556 45 830 Pirkanmaa 5 108 5 690 5 722 5 931 63 487 191 601 120 162 Päijät-Häme 2 034 2 545 2 554 2 400 22 100 79 093 56 604 Kymenlaakso 1 758 2 238 2 229 2 057 18 895 72 170 54 048 Etelä-Karjala 1 229 1 609 1 624 1 642 15 297 52 769 39 752 Etelä-Savo 1 404 1 862 1 850 1 783 15 281 59 888 49 800 Pohjois-Savo 2 454 3 058 3 083 3 033 27 805 96 790 67 503 Pohjois-Karjala 1 581 2 004 2 063 2 069 18 601 64 025 46 383 Keski-Suomi 2 974 3 336 3 375 3 520 35 437 104 664 69 006 Etelä-Pohjanmaa 2 155 2 536 2 579 2 377 20 800 71 991 52 712 Pohjanmaa 1 929 2 270 2 278 2 276 21 382 64 447 45 377 Keski-Pohjanmaa 869 971 978 888 7 821 25 652 18 100 Pohjois-Pohjanmaa 5 165 5 261 5 349 5 319 52 644 147 920 80 161 Kainuu 791 1 042 1 052 944 7 986 31 467 24 233 Lappi 1 770 2 315 2 365 2 294 19 685 70 513 48 880 Yhteensä 56 838 65 829 66 293 65 979 655 153 2 111 976 1 319 423 Lähde Tilastokeskus - Opetushallituksen oppilaitostietojärjestelmä OPTI 16 18-vuotiaat keskimäärin 19 21-vuotiaat keskimäärin 20 29 vuotiaat 30 59-vuotiaat > 60 vuotiaat Väestöennusteen mukaan vuonna 2020 seitsemänvuotiaiden määrä vähenee eniten Pohjois-Savon, Pohjois- Karjalan, Lapin ja Etelä-Savon maakunnissa. Valtakunnallisesti tarkasteltuna seitsemänvuotiaiden määrä kuitenkin kasvaa vuoden 2010 ennusteeseen verrattaessa. Eniten lisäystä seitsemänvuotiaiden ikäryhmässä tapahtuu Uudenmaan, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa. Vuonna 2020 ikäryhmässä 30 59-vuotiaat, on peräti 200 000 henkeä vähemmän kuin vuonna 2004. Suurimmat vähennykset koskevat Pohjois-Savon, Lapin, Satakunnan, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntia, joissa vähennys kussakin on yli 15 000 henkeä. Kehitys 60 vuotta täyttäneiden määrässä on sitä vastoin voimakkaasti kasvava. Määrällisesti selvästi suurin, yli 100 000 hengen lisäys, tapahtuu Uudenmaan maakunnassa. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 19
Ikäluokkien kehittyminen Ikäluokat maakunnittain vuonna 2020 Maakunta 7-vuotiaat 16-vuotiaat Uusimaa 16 215 15 900 15 641 16 500 199 219 605 324 359 506 Itä-Uusimaa 1 214 1 250 1 199 970 8 959 39 715 28 943 Varsinais-Suomi 4 952 5 035 4 970 5 370 59 066 179 136 144 593 Satakunta 2 248 2 341 2 325 2 250 22 905 78 545 76 895 Kanta-Häme 1 899 1 950 1 919 1 804 17 911 64 304 55 040 Pirkanmaa 5 426 5 377 5 246 5 421 61 654 190 220 143 559 Päijät-Häme 2 120 2 206 2 183 2 138 21 690 74 455 67 678 Kymenlaakso 1 758 1 884 1 856 1 810 18 371 65 519 62 363 Etelä-Karjala 1 281 1 359 1 339 1 423 14 724 48 403 45 895 Etelä-Savo 1 355 1 487 1 461 1 411 13 487 49 879 58 296 Pohjois-Savo 2 429 2 544 2 499 2 494 24 834 83 664 80 355 Pohjois-Karjala 1 560 1 660 1 632 1 639 16 428 53 626 56 171 Keski-Suomi 3 053 3 065 3 016 3 100 33 497 98 854 82 158 Etelä-Pohjanmaa 2 175 2 247 2 202 2 039 19 164 64 309 61 623 Pohjanmaa 1 993 2 019 1 980 1 937 20 148 60 834 51 395 Keski-Pohjanmaa 842 883 867 759 7 013 22 957 21 201 Pohjois-Pohjanmaa 5 360 5 125 4 996 4 696 48 875 141 689 101 142 Kainuu 711 783 775 730 6 815 24 708 28 481 Lappi 1 725 1 843 1 833 1 791 17 293 59 029 59 093 Yhteensä 58 316 58 958 57 939 58 282 632 053 2 005 170 1 584 387 Lähde Tilastokeskus - Opetushallituksen oppilaitostietojärjestelmä OPTI 16 18-vuotiaat keskimäärin 19 21-vuotiaat keskimäärin 20 29 vuotiaat 30 59-vuotiaat > 60 vuotiaat 20 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 Opetushallitus