Kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee LSSAVI:n työsuojeluhallinnon 40-vuotisjuhla 1.10.2013 Tampere Hyvät kuulijat, Pääministeri Ahti Karjalaisen II hallitus, jossa työsuojeluasiat kuuluivat ministeri Katri-Helena Eskeliselle, asetti Snellmanin päivänä 12.5.1971 toimikunnan tekemään ehdotusta laiksi työsuojeluhallinnosta. Laki työsuojeluhallinnosta tuli sitten voimaan 1.9.1972. Sen mukaan työsuojeluhallintoa johti ja valvoi sekä hoiti sosiaali- ja terveysministeriö. Alueellista hallintoa varten maa jaettiin työsuojelupiireihin. Kuitenkin jo 12.1.1973 annettiin laki työsuojeluhallinnosta annetun lain muuttamisesta. Siitä antoi esityksen Rafael Paasion vähemmistöhallitus, jossa työsuojeluasiat kuuluivat ministeri Ahti Fredrikssonille. Tämä laki tuli voimaan 1.10.1973. Nykyaikaisen työsuojeluhallinnon voidaan katsoa syntyneen silloin. Lailla työsuojeluhallinnosta annetun lain muuttamisesta perustettiin sosiaali- ja terveysministeriön alainen keskusvirasto eli työsuojeluhallitus. Samaan aikaan työsuojelun piirijako muutettiin vastaamaan silloista lääninjakoa ja lisäksi maa jaettiin metsä- ja maatalouden työsuojelua varten kolmeen työsuojelupiiriin. Eikä tässä vielä kaikki: paikallishallinnon työsuojeluviranomaisina olivat kuntien ja kuntainliittojen terveyslautakunnat. Sijoituspaikaksi Tampere Työsuojeluhallitus sijoitettiin Tampereelle. Sijoituspaikasta kiisteltiin kovasti. Alueellistamisnäkökulma kuitenkin voitti. Tampereen eduksi luettiin esimerkiksi se, että Helsingissä ei ollut toimistotiloja. Miksi nyt juhlitaan nykyaikaisen työsuojeluhallinnon 40-vuotispäiviä? Lääninjakoon perustuvaa työsuojelun piirihallintoa ei enää ole eikä ole metsä- ja maatalouden työsuojelupiirejäkään. Kunnallinen työsuojeluvalvonta yhdistettiin valtion työsuojeluhallintoon jo neljännes vuosisata sitten 1.12.1988. Työsuojeluhallituksen tehtävät jaettiin ministeriön ja silloisten työsuojelupiirien kesken 20 vuotta sitten. Neljäkymmentä vuotta sitten Tampereesta tuli työsuojeluhallinnon kaupunki. Sitä se on edelleen. Sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto on Tampereella. Se on ensimmäinen Helsingin ulkopuolelle sijoitettu ministeriön osasto. Suomen sosiaalipolitiikan isäksi mainittu Heikki Wariskin toteaa Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalipolitiikka -teoksessaan, että tämä sijainti on tärkeä eduskunnassa läpiajettu uudistus, kun ensimmäistä kertaa poikettiin vanhasta valtion keskushallinnon helsinkikeskeisyydestä. Työsuojelu korvasi ammattientarkastuksen Vaikka hallinnolliset rakenteet ovat muuttuneet, työsuojelun käsite on elänyt ja voinut hyvin nämä neljäkymmentä vuotta. Työsuojelun käsite korvasi aikaisemman ammattientarkastuksen käsitteen. Laki työsuojeluhallinnosta kumosi vuodelta 1927 peräisin olleen ammattientarkastuslainsäädännön. Tästä näkökulmasta nykyaikaista työsuojeluhallintoa olisi tietysti voitu juhlia jo viime vuoden syyskuun ensimmäisenä päivänä, kun laki työsuojeluhallinnosta tuli voimaan. Sitä voitaisiin yhtä hyvin juhlia 1.1.2014. jolloin tulee 40 vuotta työsuojelun valvonnasta annetun lain voimaantulosta. Ammattientarkastuslaki oli voimassa noin 45 vuotta. Nykyaikainen työsuojeluhallinto on ollut olemassa 40 vuotta. Mutta niin kuin on jo käynyt selville, nykyinen työsuojeluhallinto on jokseenkin erilainen kuin se hallinto, joka aloitti 1970-luvulla. Sillä on ikään kuin sama sukunimi, mutta
hallinnon sukupolvet ovat vaihtuneet. Nyt on voimissaan nykyaikaisen työsuojeluhallinnon toinen tai kolmas sukupolvi. Nykyaikaisen työsuojeluhallinnon tehtävänä on edistää työsuojelua. Sen tehtävä on yleinen eikä rajattu esimerkiksi työntekijöiden palvelussuhteen, työpaikan toimialan tai sen koon perusteella. Työsuojelun edistämiseksi hallinto sekä kehittää sitä että huolehtii työsuojelun valvonnasta. Työsuojeluhallinto ohjaa ja neuvoo niin työnantajia kuin työntekijöitä samoin kuin omaa työtään tekeviä yrittäjiä. Se tarkastaa työpaikkoja ja tarpeen mukaisesti ohjaa, kehottaa tai velvoittaa työantajan noudattamaan lainsäädäntöä. Hallinnon voimavarojen vahvistuminen Yksi merkittävimmistä muutoksista näinä 40 vuotena on ollut työsuojeluhallinnon voimavarojen lisääntyminen. Vuonna 1971 sosiaali- ja terveysministeriön työosastolla oli 23 henkilöä ja metsäpalkkaosastolla 19 tarkastajaa. Piiritasolla oli 60 virkaa. Työsuojeluhallintolain tultua voimaan esimerkiksi vuonna 1980 oli keskushallinnossa 140 virkaa ja piiritasolla 238 virkaa. Nykyisin ei lasketa virkoja vaan henkilötyövuosia, joita keskushallinnossa eli sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastolla on noin 60 ja aluehallinnossa reilusti yli 400; yhteensä työsuojeluhallinnon käytössä on yli 500 henkilötyövuoden työpanos. Kansainvälisesti vertaillen Suomen työsuojeluhallinnolla on hyvät voimavarat. Työsuojeluhallinto ei kuitenkaan ole ainoa toimija työsuojelun kentällä. Itse asiassa se on lukumäärillä mitattuna melko pieni toimija. Toisaalta se on ainoa työsuojelutoimija, jolla on viranomaisvaltuudet. Varsinaiset työhyvinvoinnin tekijät Varsinaisia työsuojelun tekijöitä ovat työsuojeluviranomaisten tiedossa olevat 250.000 työpaikkaa linjaorganisaatioineen ja esimiehineen. Mitä keskeisimmässä asemassa ovat 60.000 nimettyä tai valittua työsuojelun yhteistoimintahenkilöä: työsuojelupäälliköt, työsuojeluvaltuutetut, työsuojelutoimikuntien jäsenet ja muut vastaavia tehtäviä muilla nimikkeillä hoitavat henkilöt. On hyvä muistaa, että esimerkiksi työturvallisuuslain mukaan työnantajan ja työntekijöiden on yhteistoiminnassa ylläpidettävä ja parannettava työturvallisuutta työpaikalla. Unohtaa ei sovi 5.000 työterveyshuollon ammattilaista. Heitä on yksi noin neljää sataa työntekijää kohden. Työterveyshuoltolain tarkoituksena on työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon yhteistoimin edistää työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä; työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta; työntekijöiden terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä työuran eri vaiheissa; sekä työyhteisön toimintaa. Lisäksi Työterveyslaitos on noin 700 henkilötyövuoden kokoinen asiantuntijalaitos. Harvassa maassa, jos missään, on tämän alan tutkimus- ja asiantuntijalaitosta, jonka palveluksessa on yksi henkilö noin 3000 työntekijää kohden. Lisäksi esimerkiksi Työturvallisuuskeskuksella, Työsuojelurahastolla, Tapaturmavakuutuslaitosten Liitolla ja monella muulla asiantuntijaorganisaatiolla on paikkansa työsuojelun edistäjien joukossa. Yhteistoiminnan ulottuvuuksia Kansainvälisen työjärjestön ILO yleissopimus numero 81 kiinnittää huomion yhteistoiminnan ulottuvuuksiin. Sopimuksen mukaan asianomaisen viranomaisen on ryhdyttävä sopiviin toimenpiteisiin edistääkseen tehokasta yhteistoimintaa tarkastuselinten ja toisaalta muiden valtion viranomaisten sekä samantapaista toimintaa harjoittavien julkisten ja yksityisten laitosten välillä. Samoin se edellyttää yhteistyötä ammattientarkastushenkilökunnan sekä työnantajien ja
työntekijöiden tai heidän järjestöjensä välillä. Ensimmäinen virke kuvailee työsuojeluorkesterin. Jälkimmäisessä on kysymys kolmikantayhteistyöstä, joka on tämän alan kivijalka. Suomessa työsuojelun kehittäminen ja valvonta perustuu samalle ajatukselle kuin työsuojelun säädösvalmistelu ja työehtoneuvottelut: mitä yhdessä valmistellaan ja mistä ollaan yhtä mieltä, pannaan yhdessä myös täytäntöön. Viranomaisvalvonta tukee ja toteuttaa luottamukseen nojaavaa yhteistä tahtoa siis työpaikkojen omaa toimintaa. Siksi valvonnassa tarvitaan osaamista ja paneutumista eivätkä rangaistukset ole ensisijainen keino. Tarkoituksena onkin, että jokainen työpaikka huolehtii itse omasta turvallisuudestaan ja työhyvinvoinnistaan. Tarkoitus ei ole synnyttää vaikutelmaa tai mielikuvaa, että viranomaiset hoitavat yrityksen tai viraston tai muun työpaikan asioita. Eurooppalainen työsuojeluhallinto Kansainvälinen työjärjestö ILO ja pohjoismaiset työsuojeluhallinnot olivat Suomen nykyaikaisen työsuojeluhallinnon tärkeitä sidos- ja viiteryhmiä, Noin kaksikymmentä vuotta sitten tapahtui olennainen muutos. Silloin nimittäin neuvoteltiin sopimus Euroopan talousalueesta, joka tuli voimaan vuoden 1994 alusta, ja 1995 Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi. Tämä muutti monta asiaa. Tässä yhteydessä mainittakoon vain pari seikkaa. EU:n jäsenvaltiot tekevät vertaisarviointeja toistensa työsuojeluvalvonnasta. Ryhmä tekee havainnoistaan raportin, jossa on myös sen suositukset valvonnan kehittämiseksi. Suomen työsuojeluvalvonta on arvioitavana ensi vuonna. Kaksikymmentä vuotta sitten, perustettiin Euroopan myös työturvallisuus- ja työterveysvirasto. Sen sijoituspaikka on Espanjan Bilbao. Bilbaon viraston tehtävänä on antaa EU:n laitoksille, jäsenvaltioille ja muille asianomaisille teknistä, tieteellistä ja talouteen liittyvää tietoa työturvallisuuden ja työterveyden alalla. Suomen työsuojeluhallinto on kiinteässä yhteydessä eurooppalaiseen työsuojeluverkostoon. Työsuojeluhallinnon saavutuksia Vanhan ammattientarkastustilaston mukaan suurin osa työnantajille annetuista määräyksistä ja ohjeista koski terveydellisiä oloja sekä ruokailu-, pesu- ja pukuhuoneita. Jonkinlainen ajan merkki on se, että tänä vuonna työturvallisuuslakiin tehtiin muutos, joka koskee työaikoja. Työturvallisuuslakia täsmennettiin siten, että työajat nimenomaisesti mainitaan yhtenä seikkana, josta aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät työnantajan on selvitettävä ja arvioitava. Lainmuutoksen tavoitteena on, että työajoista johtuviin haitta- ja vaaratekijöihin kiinnitetään vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa aikaisempaa enemmän huomiota. Työtapaturmien torjunta on ollut työsuojelun ydintehtävä 1800-luvulta saakka. Jokainen työtapaturma on liikaa, tarpeeton ja torjuttavissa. Ihmisen henki ja terveys ovat itsessään arvokkaita. Kuolemaan johtaneiden työpaikkatapaturmien lukumäärä on ehkä ankarin työsuojelun mittari. Nykyaikaisen työsuojeluhallinnon aikana kuolemaan johtaneiden työpaikkatapaturmien määrä on laskenut hitaasti mutta varmasti. Vuotuiselta noin kahden sadan vainajan tasolta on päästy alle kolmenkymmenen tasolle. Se on saavutus, joka on kaikkien turvallisuuden tekijöiden yhteisen ponnistelun tulos. Samalla se kannustaa jatkamaan kohti nollaa.
Kokemuksia aluehallintovirastojen ajalta Työsuojelun aluehallinto, aikaisemmin työsuojelupiirit ja nykyisin aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet ovat tehneet hyvää työtä. Nykyinen työsuojelun aluehallinto on vasta neljännellä vuodellaan. Uusimmat tiedot kertovat, että tarkastusmäärät ovat lisääntyneet, tarkastettujen työpaikkojen määrä on lisääntynyt ja tarkastuskertomusten laatu on parantunut. Valvontaa on myös yhdenmukaistettu ohjeilla, jotta samanlaisia asioita käsitellään samalla tavalla tarkastajan henkilöstä tai paikkakunnasta riippumatta. Kiitoksen sana on paikallaan niin hallinnon nykyisille kuin aikaisemmillekin virkamiehille. Aluehallintouudistus tehtiin sen yhteisymmärryksen mukaisesti, joka syntyi neuvotteluissa työmarkkinaosapuolten, valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön kesken. Erityistä huolta pidettiin siitä, että työsuojeluvalvonta on edelleen puolueetonta ja riippumatonta viranomaistoimintaa. Se, mitä kolmikantaisesti taannoin sovittiin, on myös pitänyt ja toteutunut. Työsuojeluvalvonta on puolueettoman ja riippumattoman viranomaisen hoidossa. Aina kun organisaatio muuttaa nimeään ja puhelinnumeroaan, asiakas joutuu ymmälle. Niin kävi aluehallintouudistuksessakin. Työsuojeluviranomaisille tulleiden asiakasyhteydenottojen määrä putosi jostain syystä - toisena aluehallintovuotena. Vuonna 2012 se oli taas hyvässä nousussa ja noin 60.000 yhteydenoton tasolla. Tarkastettujen valvontakohteiden lukumäärä on kasvanut viimeisestä työsuojelupiirivuodesta vuoteen 2012 noin 28 prosenttia. Työsuojelutarkastusten määrä on lisääntynyt samana aikana noin 13 prosenttia. Vuonna 2015 tavoitteena on 30.000 työsuojelutarkastusta, kun viimeisenä työsuojelupiirivuonna niitä tehtiin 19.916. Kuluvan vuoden tietojen perusteella tavoite näyttäisi toteutuvan. Työsuojelun viranomaisvalvontaan osoitetuista voimavaroista aikaisempaa suurempi osa käytetään muuhun kuin byrokratiaan. Valtion talousarviossa on kova tavoite. Se on ollut siellä jo useita vuosia. Työsuojeluviranomaiset vastaavat kaikkeen asiakaskysyntään, mikä vain lain mukaan kuuluu työsuojeluhallinnon käsiteltäväksi. Tästä hallinto on pitänyt kiinni. Kiitos siitä johtajille, esimiehille ja koko hallinnon henkilöstölle! Viranomaisessa asiointi on työsuojeluvalvonnan asiakkaiden mukaan pysynyt työsuojelupiireihin verrattuna ennallaan tai kehittynyt hieman parempaan suuntaan. Työsuojelun vastuualueiden esimiehistä 70 prosenttia katsoo, että aluehallintouudistus on vaikuttanut kielteisesti heidän henkilökohtaisiin edellytyksiinsä tehdä omaa työtään. Työsuojelun vastuualueiden henkilöstön myönteisiksi kokemia asioita ovat muun muassa käytäntöjen yhtenäistyminen, toiminta-alueen laajentuminen, muutokset työyhteisössä ja työskentelykulttuurissa sekä tehtävien muuttuminen monipuolisemmiksi ja mielenkiintoisemmiksi. Hyvät kuulijat, Tämän päivän tavoitteista muutama sana. Hyvinvointi maksetaan työtä tekemällä. Itsellemme lupaamamme hyvinvointi edellyttää noin 40 vuoden pituisia työuria. Tosiasiassa työurat ovat runsaan 30 vuoden mittaiset. Neljäkymmentä vuotta sitten erityisen huomion kohteena olivat koneet ja muut teknilliset laitteet. Tämän päivän haasteet tulevat muualta.
Jos kaikki työtapaturmat saadaan torjuttua ja nolla tapaturmaa muuttuu todeksi, kansantalouden tasolla työurat pidentyvät viikkoina mitattavan määrän. Jokaisesta torjutusta työtapaturmasta kannattaa ja pitää olla tyytyväinen, mutta tavoitteet on asetettava ylemmäksi. Viikkojen asemesta pitää tavoitella vuosien mittaista pidennystä terveellisiin, turvallisiin ja tuottaviin työvuosiin. Työympäristön ja työhyvinvoinnin linjauksissa vuoteen 2020 tavoitteeksi on asetettu työn aiheuttaman haitallisen kuormituksen väheneminen. Sekä koetun fyysisen että koetun psyykkisen kuormituksen pitäisi kymmenen vuoden aikana vähentyä 20 prosenttia. Kumpaisenkin kuormittumistavoitteen saavuttamisella arvioidaan vaikuttavan työurien pidentymiseen jo kuukausia. On hyviä perusteluja uskoa, että samat keinot, joilla vähennetään haitallista fyysistä ja psyykkistä kuormitusta, vaikuttavat myös työtapaturmien vähentymiseen. Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteinen tahto on, että elinikäinen työssäoloaika pitenee. Sitä tulee pidentää työurien alusta, keskeltä ja lopusta. Työsuojeluhallinnon keinot kohdistuvat lähinnä keskelle: työhön, työoloihin, työhyvinvointiin. Aikaisemmin toiminnan keskiössä olleiden työtapaturmien torjunnan ja ammattitautien ehkäisyn rinnalle on noussut työhyvinvoinnin edistäminen. Työtapaturmia tai ammattitauteja torjumalla emme saa kummoistakaan pidennystä työuriin, mutta parantaessamme työn vetovoimaisuutta ja mielekkyyttä ja edistäessämme työhyvinvointia joudumme ohessa huolehtimaan myös tapaturmantorjunnasta ja ammattitautien ehkäisystä. Kun Heikki Waris teki aivan oikeita havaintoja 40 vuoden takaisista koneellistumisen synnyttämistä ongelmista, niin nyt sosiaali- ja terveysministeriöön tulee lähes päivittäin viestejä home- ja kosteusongelmista, työssä jaksamisesta, väkivallan uhasta, häirinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta. Osittain niihin voidaan vastata vanhoilla tutuilla ja koetelluilla keinoilla, mutta moniin asioihin ratkaisut on kehitettävä työhyvinvoinnin näkökulmasta. Oikeus työhön on taattava myös niille, joiden työkyky on alentunut, mutta halu päästä töihin tai jatkaa töissä säilynyt. Kokemuksesta tiedämme, että kun toimeen on tartuttu, tuloksia on saavutettu. Jos ja kun me yhdessä päätämme, että terveys, turvallisuus ja hyvinvointi ovat tärkeitä yhteisiä arvoja, joita toteutetaan käytännössä jokaisella työpaikalla ja jokaisen työtekijän kohdalla, niin mikä estäisi niitä muuttumasta käytännön teoiksi ja tuloksiksi! Tavoitellaan aktiivisesti Euroopan parasta työelämää (2020).